Ei pygee helsinkiläisten lukiolaisten suhtautuminen politiikkaan

Ei pygee helsinkiläisten lukiolaisten suhtautuminen politiikkaan Petriina Piuhola Yhteiskuntaopin tutkimus Ressun lukio 29.11.2010 Ohjaaja: Antti Kohi

TIIVISTELMÄ Ei pygee helsinkiläisten lukiolaisten suhtautuminen politiikkaan Petriina Piuhola Yhteiskuntaopin tutkimus Ressun lukio 29.11.2010 Ohjaaja: Antti Kohi Edustuksellisen demokratian toimivuuden kannalta on hälyttävää, että nuorten äänestysaktiivisuus ja kiinnostus politiikkaa kohtaan on yhä laskussa. Kansainvälisissä vertailuissa suomalaiset nuoret ovat keskimääräistä vähemmän aktiivisia yhteiskunnallisesti sekä vähemmän kiinnostuneita politiikasta. Yksiselitteistä syytä ilmiölle ei ole kuitenkaan löydetty. Tässä tutkimuksessa selvitettiin helsinkiläisten lukiolaisten kiinnostusta puoluepolitiikkaan ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Lisäksi tutkittiin suhtautumista eri vaikuttamiskeinoihin, politiikan seuraamisen välineisiin, äänestysikärajan laskemiseen sekä vaalirahakohuun. Myös äänestysinnokkuutta kysyttiin. Tutkimuksessa käytettiin kyselylomaketta, jonka täytti 283 vastaaja neljästä helsinkiläisestä lukiosta. Vastaukset tilastoitiin ja kommentit litteroitiin. Tutkimuksessa selvisi, että nuoret ovat kiinnostuneempia yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kuin puoluepolitiikasta. Vastaajat kuitenkin pitivät puoluesidonnaisia vaikuttamistapoja tehokkaina, vaikka eivät olleet valmiita niitä käyttämään. Lähes kaikki vastaajat olivat kuitenkin valmiita äänestämään, mutta he eivät kannattaneet äänestysikärajan laskemista. Perinteisiä medioita pidettiin parhaina välineinä seurata politiikkaa. Vaalirahasotku vähensi nuorten luottamusta politiikkaan jonkin verran. Vastaajat arvioivat myös sitä, minkälaiseksi he kokevat nuorten yleisen kiinnostuksen puoluepolitiikkaan ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Ne koettiin negatiivisempina kuin ne todellisuudessa olivat. Tutkimuksen perusteella olisi mielenkiintoista tehdä kansainvälisiä vertailuja ja löytää syitä sille, miksi suomalaiset nuoret ovat vähemmän kiinnostuneita politiikasta kuin monien muiden maiden nuoret. Tuloksista voidaan myös päätellä, että nuorissa on kiinnostusta politiikkaan ja osallistumiseen, vaikka nyt moni heistä on eri syistä passiivinen eikä vaikuta yhteiskunnassa aktiivisesti.

SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ 1 JOHDANTO...1 2 AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET JA TÄMÄN TYÖN TAVOITE...2 2.1 Nuorten heikkenevä poliittinen osallistuminen...2 2.2 Äänestysinnokkuus laskussa...3 2.3 Tutkimusongelmat...3 3 AINEISTO JA MENETELMÄT...4 3.1 Tutkimuksen kohderyhmä ja toteutus...4 3.2 Tutkimusmenetelmä...4 3.3 Aineiston analyysimenetelmät...5 4 TULOKSET...6 4.1 NUORET JA POLITIIKKA...6 4.1.1 Puoluepolitiikka ei kiinnosta helsinkiläisiä lukiolaisia...6 4.1.2 Perusteluja kiinnostuksen tasolle...7 4.1.3 Puoluepoliittiset vaikuttamiskeinot tehokkaita mutta epäsuosittuja...8 4.1.4 Nuoret suosivat perinteisiä medioita...9 4.1.5 Vaalirahasotku vähensi nuorten luottamusta politiikkaan...10 4.2 NUORET JA PUOLUEISTA RIIPPUMATON VAIKUTTAMINEN...11 4.2.1 Vaikuttaminen kiinnostaa helsinkiläisiä lukiolaisia...11 4.2.2 Perusteluja kiinnostuksen tasolle...12 4.2.3 Kansalaisjärjestöihin ja adresseihin uskotaan...14 4.3 NUORET JA ÄÄNESTÄMINEN......15 4.3.1 Helsinkiläiset lukiolaiset ovat innokkaita äänestämään...15 4.3.2 Äänestysiän laskeminen ei kiinnosta nuoria...15 5 TULOSTEN TARKASTELU...17 5.1 Kiinnostus politiikkaan...17 5.2 Yhteiskunnallinen vaikuttaminen...18 5.3 Äänestäminen...18 5.4 Tutkimuksen arviointia ja kehitysmahdollisuuksia...19 6 LÄHDELUETTELO...20 LIITTEET LIITE 1 Kyselylomake

1 JOHDANTO 1 Nuorisolaissa sanotaan, että nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa, mutta mitä jos nuoret eivät halua tulla kuulluiksi? Suomalaisten nuorten alhainen äänestysprosentti kaikissa vaaleissa on herättänyt julkisuudessa keskustelua nuorten passiivisuudesta ja vähäisestä kiinnostuksesta yhteiskunnallisiin asioihin. 2000-luvulle tultaessa epäily omia vaikutusmahdollisuuksia kohtaan on myös yleistynyt nuorten keskuudessa ja kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin on vähentynyt merkittävästi. Pitäisikö nuorille suoda mahdollisuus olla osallistumatta? (Silvennoinen 2002) Kansainvallan tulevaisuus on osallistuvassa demokratiassa, jossa äänestäminen on vain yksi osallistumismuoto määritellään valtioneuvoston periaatepäätöksessä demokratian edistämiseksi (Ministerien demokratiaverkosto 2010). Tutkimuksissa on kuitenkin selvinnyt, että poliittinen liikkuvuus, äänestämisen sattumanvaraisuus ja kriittisyys politiikka kohtaan ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus nuorten keskuudessa. Vaikka uutta poliittista kulttuuria toivotaan, on sen toteuttaminen on enemmän kuin vaikeaa. (Sauri 2002; Silvennoinen 2002) Miksi nuoria ei sitten kiinnosta? Vastauksia on yhtä monta kuin nuoriakin, eivätkä kaikki edes osaa perustella vähäistä kiinnostustaan. Yleisin selitys taitaa kuitenkin olla, että ei jaksa, ei pysty, ei kiinnosta eli stadilaisittain ei pygee. Jotain täytyy olla pielessä, kun nuoret eivät osaa kertoa mikä politiikassa tuntuu vastenmieliseltä. Toisaalta voidaan myös kysyä, kenellä on oikeus määrittää sopiva kiinnostuksen taso (Paakkunainen 2007). Havaittavissa on kuitenkin myös merkkejä siitä, että nuorten kiinnostus vaikuttamiseen on lisääntymässä. Helsingissä aktiiviset nuoret ajavat itselleen valtuustoa, oppilaskunnanhallitukset taistelevat karkkiautomaateista ja nuoria lähtee mielenosoituksiin Kööpenhaminaan ja kauemmas. Julkisen mielipiteen nuorten passiivisuudesta uskotaan vaikuttaneen suomalaisiin nuoriin, ja he pitävätkin passiivisuutta sukupolvelleen tyypillisenä tapana (Paakkunainen 2007). Suomalaisten nuorten passiivisuus on tullut esiin myös kansainvälisissä vertailuissa, jossa suomalaiset ovat menestyneet heikosti. Nuoret ovat olleet keskimääräistä vähemmän kiinnostuneita politiikasta ja osallistumisesta. Toisaalta tietotaitojen mittauksissa he ovat pikemminkin olleet muita edellä. (Suutarinen 2000) Mistä erot johtuvat ja kuinka kiinnostuneita nuoret oikeastaan ovat politiikasta? Tässä tutkimuksessa ongelmaa lähestytään helsinkiläisten lukiolaisten näkökulmasta, koska pääkaupunkiseutu on jo pitkään osoittanut poliittisten muutosten suunnan Suomessa (Silvennoinen 2002).

2 AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET JA TÄMÄN TYÖN TAVOITE 2 2.1 Nuorten heikkenevä poliittinen osallistuminen Viimeaikaisissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että nuorten kiinnostus politiikkaa kohtaan on laskenut koko 2000-luvun ja kriittinen suhtautuminen vaalidemokratiaan ja puoluepolitiikkaan on lisääntynyt. Kiinnostuksen lasku on ollut niin tasaista, että edes päiväpolitiikan kohuilla ei ole ollut vaikutusta siihen. Nuoret ovat alkaneet pitää politiikkaa etäisenä, mutta välttämättömänä asiana. (Myllyniemi 2010; Paakkunainen 2007) Kansainvälisissä vertailuissa suomalaiset nuoret ovat vähiten politiikasta kiinnostuneiden joukossa. He suhtautuvat myös muita kriittisemmin omaa poliittista ymmärrystään kohtaan, vaikka sijoittuvat yhteiskunnallista tietämystä mittaavissa testeissä tuloslistan kärkeen. (Suutarinen 2000) Tutkimukset ovat osoittaneet, että subjektiiviset käsitykset omista kyvyistä ymmärtää politiikan ilmiöitä vaikuttavat osallistumisaktiivisuuteen (Silvennoinen 2002). Osallistumisaktiivisuuden heikkeneminen on johtanut puolueiden ja yhteiskunnallisten järjestöjen jäsenmäärän vähenemiseen. Nuorilta puuttuva puoluelojaliteetti on muokannut uutta politiikkakäsitystä. (Silvennoinen 2002) Kiinnostus yhtä asiaa ajaviin tahoihin on lisääntynyt samalla kun nuoret ovat kyllästyneet puolueiden tarjoamiin vaihtoehtoihin (Koste 2008). Nuoret eivät ole kokeneet puoluepolitiikan vastaavan heidän tarpeitaan ja siksi äänestämättömyyttä ei voi tulkita pelkästään kiinnostuksen puutteeksi. (Paakkunainen 2003). Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että yhteiskunnallinen vaikuttaminen keskittyy aktiivisten nuorten vähemmistölle. Yhteenkin vaikuttamismuotoon osallistuminen lisää todennäköisyyttä muulle aktiivisuudelle. Passiivisten nuorten enemmistö kokee osallistumattomuuden sukupolvelleen tyypillisenä tapana. Silti äänestäminen on yleisin poliittisen osallistumisen muoto. Vaikka osa nuorista suhtautuu siihen kriittisesti, ei heidän turhautumisensa muodolliseen vaikuttamiseen johda muiden vaikuttamiskeinojen etsimiseen. Ne jotka eivät äänestä tai usko yhdenkään puolueen ajavan etujaan eivät osallistu muita enempää esimerkiksi järjestötoimintaan tai kuluttajavalintoihin. (Paakkunainen 2007). Elämäntapavaikuttamisesta on kuitenkin tullut yhä tärkeämpi vaikuttamismuoto nuorten keskuudessa, vaikka kriittinen suhtautuminen omiin vaikuttamismahdollisuuksiin on lisääntynyt (Koste 2008). Suomessa nuoret kokevat yhteiskunnallisen vaikuttamisen vaikeaksi ja

vastenmieliseksi. Vaarana on, että nuoret syrjäytyvät yhteiskunnallisesta toiminnasta. (Suutarinen 2001) 3 2.2 Äänestysinnokkuus laskussa Suomalaisten nuorten ja muiden väestöryhmien välinen ero äänestysaktiivisuudessa on yksi Euroopan suurimmista. 2000-luvun vaaleissa vain hieman yli puolet nuorten ikäluokasta on äänestänyt. Uusimmissa tutkimuksissa äänestysinnokkuus on yhä ollut laskussa. Äänestämättömyydestä on tullut osa nuorten poliittista ajattelutapaa. (Ministeriöiden demokratiaverkosto 2010). Äänestysaktiivisuuden heikkenemiseen voidaan nähdä kolmenlaisia syitä. Jos sen hetkiseen tilanteeseen ollaan tyytyväisiä, äänestämättä jättäminen ei ole poliittinen teko. Sen sijaan jos puolueet koetaan samanlaisiksi, eikä ehdokkaista löydy sopivaa voidaan puhua poliittisesta teosta, joka johtuu tyytymättömyydestä. Kolmanneksi syyksi voidaan nähdä kulttuurin muuttuminen, jolloin äänestäminen koetaan vanhanaikaiseksi. (Sauri 2002) Nuorten vaalipassiivisuus johtuu useista syistä, eikä sille ole löytynyt yhtä selkeää perustetta (Silvennoinen 2002). Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että kertaalleen omaksuttu äänestyskäyttäytyminen jää pysyväksi malliksi ja siksi äänestysikään tulevien nuorten haluttomuudesta äänestää ollaan huolissaan. Nuoria halutaankin tukea osallistuvaan kansalaisuuteen muun muassa laskemalla äänestysikärajaa. (Ministeriöiden demokratiaverkosto 2010). 2.3 Tutkimusongelmat Tässä tutkimuksessa tutkitaan sitä, pitävätkö aikaisempien tutkimusten käsitykset nuorten vaikuttamisesta paikkansa helsinkiläisten lukiolaisten keskuudessa. Tutkimuksessa selvitetään kuinka kiinnostuneita nuoret ovat puoluepolitiikasta ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, ja miten he arvioivat nuorten yleistä kiinnostusta politiikkaa kohtaan. Nuorten arvioita eri vaikuttamistapojen ja politiikan seuraamiskeinojen tehokkuudesta ja heidän innokkuuttaan käyttää niitä selvitetään myös. Lisäksi tutkimuksessa halutaan ottaa selvää vaalirahakohun vaikutuksista nuoriin ja nuorten suhtautumisesta äänestysikärajan mahdolliseen laskemiseen 16-vuoteen.

3 AINEISTO JA MENETELMÄT 4 3.1 Tutkimuksen kohderyhmä ja toteutus Kysely toteutettiin neljässä helsinkiläisessä lukiossa, jotka olivat Ressun lukio, Helsingin normaalilyseo, Mäkelänrinteen lukio ja Helsingin medialukio. Tutkimukseen haluttiin toisistaan sisäänpääsykeskiarvoltaan ja oppilaiden intresseiltään eroavia lukioita eri puolilta Helsinkiä, jotta tulos antaisi mahdollisimman luotettavan kuvan siitä, mitä Helsingin lukioissa opiskelevat lukiolaiset ajattelevat. Tutkimukseen osallistui 283 oppilasta, jotka olivat iältään 15 19-vuotiaita. Tutkimukseen otettiin mukaan oppilaita kaikilta vuosikursseilta, koska ikä toimi tutkimuksessa yhtenä muuttujana. Toinen muuttujista oli sukupuoli. Tutkimukseen otettiin mukaan kaikki opiskelijat riippumatta kotikunnasta. Tutkimus toteutettiin lukioiden yhteiskuntaopin ja ryhmänohjauksen tunneilla lokakuun lopussa 2010. TAULUKKO 1. Vastaajat taustamuuttujittain SUKUPUOLI n % IKÄ n % Nainen 157 55,5 15-16v. 81 28,6 Mies 126 44,5 17-v. 118 41,7 Yhteensä 283 100,0 18-19v. 84 29,6 LUKIO n % Yhteensä 283 100,0 Helsingin medialukio 44 15,5 KOTIKUNTA n % Helsingin normaalilyseo 29 10,2 Helsinki 182 64,3 Mäkelänrinteen lukio 137 48,4 Vantaa 35 12,4 Ressun lukio 73 25,8 Espoo 25 8,8 Yhteensä 283 100,0 Muut kunnat 41 14,5 Yhteensä 283 100,0 3.2 Tutkimusmenetelmä Tutkimuksen toteuttamiseen käytin itse kehittelemääni kyselylomaketta (LIITE 1). Se noudatti osin politiikan tutkimuksessa käytettäviä lomakkeita, mutta sisälsi myös itse kehiteltyjä osia. Lomake oli jaettu neljään osaan, jotka olivat: 1. Arviot puoluepolitiikasta, 2. Arviot vaikuttamiskeinoista, 3. Arviot keinoista seurata politiikkaa ja 4. Eduskuntavaalit.

5 Ensimmäisessä osassa pyydettiin arvioimaan puoluepolitiikan ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen kiinnostavuutta asteikolla 1-5 (1= ei lainkaan,..., 5= todella paljon) itsensä ja yleisesti nuorien kannalta. Tarkoituksena oli selvittää, miten nuoret kokevat muiden nuorten suhtautuvan kyseisiin ilmiöihin, ja poikkeaako se heidän henkilökohtaisista arvioistaan. Ensimmäisessä osassa kysyttiin myös vuoden 2007 eduskuntavaaleihin liittyvän vaalirahasotkun vaikutusta luottamukseen poliitikkoja kohtaan. Toisessa osassa pyydettiin arvioimaan eri vaikuttamiskeinojen tehokkuutta yksinkertaisella taulukolla. Tällä haluttiin mitata, mitä vaikuttamiskeinoja nuoret pitävät tehokkaina, ja mitä eivät. Lisäksi haluttiin mitata nuorten kiinnostusta näiden keinojen käyttämistä kohtaan. Perusteluosuus helpotti vastausten tulkintaa. Kolmannessa osassa pyydettiin arvioimaan politiikan seuraamisen keinoja laittamalla viisi tehokkaimmaksi koettua keinoa paremmuusjärjestykseen. Kysymyksen alle oli annettu 11 erilaista keinoa seurata politiikkaa, mutta vapaavalintaisia keinoja sai myös antaa. Osiossa haluttiin mitata yksinkertaisella mallilla sitä, mitä keinoja nuoret kokevat itselleen läheisiksi. Neljännessä osiossa kysyttiin suhtautumista mahdolliseen äänestysikärajan laskemiseen eduskuntavaaleissa 16 vuoteen. Lisäksi kysyttiin aikomusta ja halua äänestää kevään 2011 eduskuntavaaleissa ja mahdollista puoluekantaa. 3.3 Aineiston analyysimenetelmät Kyselylomakkeet tilastoitiin käsin johtuen erilaisista kysymystyypeistä. Avoimien kohtien kommentit litteroitiin. Ensimmäisessä osiossa (LIITE 1) vastaukset tilastoitiin ja niistä laskettiin prosenttiosuudet, keskiarvo ja keskihajonta miehille, naisille ja eri ikäryhmille. Toisessa osiossa jokainen kohta tilastoitiin erikseen ja kohdan rastittaneiden määrää verrattiin kaikkien vastanneiden määrään ja laskettiin prosenttiosuudet. Kolmannessa osiossa laskettiin yksinkertaisesti eri seuraamiskeinojen paremmuusjärjestys antamalla parhaaksi kokemalle keinolle 5 pistettä, toiseksi parhaalle keinolle 4 ja niin edelleen. Näin muodostettiin myös eri seuraamiskeinojen suosituimmuusjärjestys naisten, miesten ja ikäryhmien suhteen. Neljännessä osiossa vastaukset tilastoitiin ja niistä laskettiin prosenttiosuudet. Niin ikään laskettiin prosenttiosuudet naisten, miesten ja ikäryhmien suhteen.

6 4 TULOKSET 4.1 NUORET JA POLITIIKKA 4.1.1 Puoluepolitiikka ei kiinnosta helsinkiläisiä lukiolaisia Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että nuoret eivät edelleenkään ole kovin kiinnostuneita puoluepolitiikasta (kuvio 1). Lähes puolet oppilaista ei ollut lainkaan tai kovin paljon kiinnostunut puoluepolitiikasta. Toisaalta viidesosa vastaajista ilmoitti olevansa paljon tai todella paljon kiinnostunut. Miesten kiinnostuksen hajonta oli suurempi kuin naisten. Miehet olivat sekä vähemmän että enemmän kiinnostuneita puoluepolitiikasta kuin naiset. Selkeästi enemmän miehiä oli paljon ja todella paljon kiinnostuneiden joukossa. Vähiten kiinnostuneita olivat 15-16-vuotiaat, joista kaksi kolmasosaa ei ollut lainkaan tai kovin paljon kiinnostunut. Kiinnostuneimpia politiikasta olivat 17-vuotiaat, joista melkein joka kolmas oli paljon tai todella paljon kiinnostunut. Kaikki Mies Nainen 15-16v 17v 18-19v Keskiarvo 2,62 2,67 2,59 2,23 2,94 2,55 Keskihajonta 0,95 1,02 0,94 0,85 0,99 0,93 Kyselyyn vastanneet arvioivat nuorten kiinnostuksen puoluepolitiikkaan olevan heikompi kuin heidän ensimmäisen kohdan vastausten perusteella muodostetun keskiarvon (kuviot 1 ja 2). Yli puolet vastaajista arvioi, etteivät nuoret ole kovin kiinnostuneita puoluepolitiikasta. Hajontaa oli huomattavasti vähemmän kuin omaa kiinnostusta mitanneessa kohdassa, koska vain prosentti vastaajista arveli nuorten olevan paljon kiinnostuneita.

7 Kaikki Keskiarvo 2,32 Keskihajonta 0,61 4.1.2 Perusteluja kiinnostuksen tasolle Kohtien 1 ja 2 (LIITE 1) perusteluista ilmeni usein toistuvia vastauksia, joiden perusteella voitiin muodostaa ryhmiä. Vastaukset jaettiin kiinnostuneiden ja ei kovin kiinnostuneiden kesken. Näistä ryhmistä muodostettiin erilaisia profiileja. Puoluepolitiikasta ei kovin kiinnostuneet jaettiin kolmeen ryhmään. Sellaisiin, jotka 1) eivät ole vielä kiinnostuneita, mutta uskovat kiinnostuvansa myöhemmin 2) eivät ymmärrä eivätkä halua ymmärtää puoluepolitiikkaa 3) ovat pettyneitä puoluepolitiikkaan. Ensimmäisen ryhmän vastaajille puoluepolitiikka ei tuntunut ajankohtaiselta asialta. He uskoivat kuitenkin, että heidän kiinnostuksena tulee myöhemmin kasvamaan. Heidän mielestään nuorten ei tarvitse olla kiinnostuneita, koska puoluepolitiikka on aikuisten juttu. Heistä asiat ovat tarpeeksi hyvin ja puoluepolitiikka tuntui etäiseltä lähinnä päättäjiä koskevalta asialta. Osa toisen ryhmän vastaajista ei tiennyt mitä puoluepolitiikka tarkoittaa. Koska he eivät kokeneet ymmärtävänsä puoluepolitiikkaa, eivät he myöskään katsoneet voivansa olla kiinnostuneita siitä. Vastaajat eivät kuitenkaan jaksaneet hankkia lisää tietoa, koska se tuntui heistä vaivalloiselta. He suhtautuivat puoluepolitiikkaan välinpitämättömästi ja kokivat sen tylsäksi ja merkityksettömäksi. Kolmas negatiivisesti puoluepolitiikkaan suhtautuvista ryhmistä tiesi jotain puoluepolitiikasta, ja oli pettynyt siihen tietojensa perusteella. Heidän mielestään puolueet ovat jämähtäneitä, varovaisia, hajanaisia sisältään ja samanlaisia keskenään. Siksi vastaajat eivät ole löytäneet itselleen sopivaa puoluetta. Vaalirahakohu oli vaikuttanut vastaajien luottamukseen ja he kokivat poliitikot epärehellisiksi. Lisäksi osaa vastaajista haittasi nuorten vähäiset vaikutusmahdollisuudet puoluepolitiikassa. Vastaajien mielestä politiikasta oli myös vaikea puhua muiden nuorten kanssa.

Puoluepolitiikasta kiinnostuneet jaettiin myös kolmeen ryhmään. Sellaisiin, jotka 1) toimivat puoluepolitiikassa 2) pitivät puoluepolitiikkaa osana yleissivistystä 3) olivat kiinnostuneita puoluepolitiikan vaikutuksista. 8 Vastausten perusteella osa nuorista oli jo löytänyt poliittisen piirin, ja he seuraavat ja puhuvat politiikkaa. He olivat kiinnostuneet puoluepolitiikasta vaikuttamisen kautta ja uskoivat pienten edistysten kuten kirkollisvaalien äänestysikärajan laskemisen auttavan muitakin kiinnostumaan. Toinen ryhmistä arvioi puoluepolitiikan olevan osa yleissivistystä. He pitivät tärkeänä perustietojen osaamista ja olivat hankkineet ne muun muassa uutisia seuraamalla. Vastaajat kokivat, että tiedot koulusta ja tutustuminen yksittäisiin itseä koskettaviin kysymyksiin oli lisännyt heidän kiinnostustaan. Monet vastaajista halusivat löytää itselleen sopivan puolueen ja ottaa selvää eri puolueiden linjoista erityisesti äänestämisen kannalta. Kolmas ryhmistä kertoi olevansa kiinnostunut puoluepolitiikasta sen vaikutusten kannalta. He halusivat tietää millaisia vaikutuksia puoluepolitiikalla on heidän elämäänsä ja siihen minne Suomi on menossa. Vastaajat olivat ottaneet selville puolueiden kantoja ajankohtaisiin aiheisiin ja niiden vaikutuksia päätöksentekoon. Osa vastaajista oli myös huomannut aktiivisuuden ja kiinnostuksen keskittyvän pienelle nuorten joukolle. He sanoivat, että muutenkin yhteiskunnallisesti aktiiviset nuoret ovat kiinnostuneet puoluepolitiikasta. He uskoivat myös vanhempien ja kotiolojen vaikuttavan poliittiseen kiinnostukseen. 4.1.3 Puoluepoliittiset vaikuttamiskeinot tehokkaita mutta epäsuosittuja

9 Vain hieman yli puolet kyselyyn vastanneista piti äänestämistä tehokkaana tapana vaikuttaa (kuvio 3). Kuitenkin 85% voisi kuvitella äänestävänsä sen helppouden ja selkeyden ansiosta. Vastaajat pitivät äänestämistä sekä oikeutena että velvollisuutena. Monet kokivat äänestämisen tehokkaampana kuin äänestämättä jättämisen, vaikka yhdellä äänellä ei koettu olevan ratkaisevaa merkitystä. Monet pitivät äänestämistä ainoana tavalliselle kansalaiselle sopivana keinona, ja kokivat äänestämällä vaikuttavansa edes vähän. Lähes puolet vastaajista ei pitänyt yhteydenottoa poliittisiin päättäjiin kovin tehokkaana tapana vaikuttaa ja vain joka viides voisi kuvitella tekevänsä niin. Päättäjät koettiin kiireisiksi ja välinpitämättömiksi. Heidän koettiin olevan kaukana kansalaisista, erityisesti nuorista. Yksittäistä yhteydenottoa pidettiin turhana, ellei yhteydenottajalla ollut suhteita päättäjään tai rahaa. Osa kuitenkin uskoi yhteydenotosta olevan hyötyä, mutta silti siihen ei haluttu vaivautua. Yli kaksi kolmasosaa vastaajista piti puoluetoimintaan osallistumista ja ehdolle asettumista tehokkaina tapoina vaikuttaa, mutta vain murto-osa heistä voisi kuvitella tekevänsä niin. Vastaajat uskoivat saavansa mielipiteensä kuuluviin ja pääsevänsä mukaan päätöksentekoon toimimalla puolueissa tai asettumalla ehdolle. Toisaalta vastaajat suhtautuivat kriittisesti yksittäisen jäsenen ja nuoren mahdollisuuksiin vaikuttaa puolueen sisällä. He epäilivät myös nuorten ja muiden tuntemattomien henkilöiden mahdollisuuksia päästä läpi vaaleista. Puoluetoiminnan ja ehdolle asettumisen koettiin vaativan paljon aikaa ja vaivannäköä. 4.1.4 Nuoret suosivat perinteisiä medioita TAULUKKO 2. Politiikan seuraaminen Kaikki Mies Nainen 15-16v 17v 18-19v 1. TV Sanomalehdet 2. Sanomalehdet TV (Internet) 3. Julkiset keskustelu- Radio tilaisuudet 4. Puolueiden ja poliitikkojen nettisivut Riippumattomat nettisivut ja blogit Sosiaalinen media 5. Radio Julkiset keskustelutilaisuudet Riippumattomat nettisivut ja blogit Riippumattomat nettisivut ja blogit

10 Kyselyyn vastanneet seuraavat mieluiten politiikkaa televisiosta ja sanomalehdistä (taulukko 2). Internet sijoittuisi kolmanneksi, jos kaikki siitä erotellut kohdat: puolueiden ja poliitikkojen nettisivut, riippumattomat nettisivut ja blogit, sekä sosiaalinen media laskettaisiin yhteen. Perusteluista kävi ilmi syyt television ja sanomalehtien huomattavalle suosiolle. Niitä pidettiin helpoimpina ja yksinkertaisimpina välineinä seurata politiikkaa. Osa vastaajista kertoi seuraavansa politiikkaa tahtomattaan uutisia lukemalla ja katsomalla. Suomalaisia valtamedioita pidettiin kohtuullisen luotettavina ja puolueettomina. Monet pitivät riippumattomia lähteitä parhaina. Helsingin Sanomat mainittiin monipuolisesti politiikasta kertovana lähteenä. Valtamedioiden avulla vastaajat kertoivat muodostavansa kuvan asioista ja keskustelevansa sitten näkökulmista läheistensä kanssa. Keskusteluja pidettiin mielenkiintoisimpina, koska omat näkemykset pääsevät niissä esille ja saavat kritiikkiä. Keskustelutilaisuuksia arvostettiin samasta syystä. Vaikka vastaajat kertoivat käyttävänsä nettiä päivittäin ja uskoivat sieltä löytyvän eniten tietoa, ei se noussut television ja sanomalehtien tasolle. Vastaajat kertoivat harvemmin etsivänsä tietoja politiikasta, jolloin netissä oleva tieto ei tule vastaan. Sosiaaliseen mediaan politiikan seuraamisen välineenä suhtauduttiin epäilevästi. 4.1.5 Vaalirahasotku vähensi nuorten luottamusta politiikkaan KUVIO 4. Vaalirahasotkun vaikutus luottamukseeni poliitikoihin Kaikki Mies Nainen 15-16v 17v 18-19v Keskiarvo 2,71 2,59 2,82 2,56 2,86 2,62 Keskihajonta 1,13 1,23 1,02 1,12 1,06 1,19

11 Kysyttäessä vaalirahasotkun vaikutusta luottamukseen poliitikoihin hajonta oli suuri, mutta keskimäärin se oli vaikuttanut vastaajiin jonkin verran (kuvio 4). Vaalirahasotku oli vaikuttanut enemmän naisten kuin miesten luottamukseen. 17-vuotiaiden luottamus oli kärsinyt eniten. Vastaajat, joiden luottamukseen vaalirahasotku oli vaikuttanut paljon tai todella paljon kyseenalaistivat poliitikkojen kyvyt hoitaa yhteisiä asioita. Heidän mielestään luottamusta politiikkaan ei voi olla, jos poliitikot valehtelevat. Poliitikot pääsivät heidän mielestään liian helpolla sotkusta. He uskoivat kohun vaikuttavan myös äänestysintoon, eivätkä itse äänestäisi ainakaan kohussa paljastuneita poliitikkoja. Poliitikkojen pitäisi heidän mielestään toimia esimerkillisesti varsinkin raha-asioissa. Vastaajat kyseenalaistivat myös poliitikkojen motiivit työhönsä. Monet eivät ennenkään luottaneet poliitikoihin ja kohu vain vahvisti heidän epäilynsä. Osa niistä vastaajista, joiden luottamukseen vaalirahasotku oli vaikuttanut jonkin verran ei ollut aktiivisesti seurannut kohua. Asian pitkä esillä pitäminen mediassa oli kuitenkin vaikuttanut heihin. Sotku ei yllättänyt vastaajia ja heistä oli hyvä, että se tuli ilmi. Vastaajien mielestä poliitikkojen uskottavuus kärsi luotettavuutta enemmän, vaikka kohu ei koskenutkaan kaikkia. Vastaajat, joiden luottamukseen vaalirahasotku ei vaikuttanut kovin paljon tai lainkaan, pitivät vaalirahoitusta normaalina ja rahaa tärkeänä motiivina politiikassa. Rahan alkuperällä ei ollut heille suuremmin väliä, kunhan se ei ole heidän omasta pussistaan. Vastaajien mielestä kohu oli odotettavissa ja pieni verrattuna muiden maiden vastaaviin. Heistä oli myös selvää, että Suomen kokoisessa maassa yhteyksiä poliitikkojen ja rahoittajien välillä löytyy. Kohua oli heistä liioiteltu mediassa ja he olivat enneminkin menettäneet luottamuksensa siihen. He eivät olleet luottaneet poliitikoihin aiemminkaan. Osa vastaajista ei tiennyt koko asiasta. 4.2 NUORET JA PUOLUEISTA RIIPPUMATON VAIKUTTAMINEN 4.2.1 Vaikuttaminen kiinnostaa helsinkiläisiä lukiolaisia Kyselyyn vastanneet nuoret olivat selvästi kiinnostuneempia yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kuin puoluepolitiikasta (kuviot 1 ja 5). Lähes 80% vastaajista oli ainakin jonkin verran kiinnostunut yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Paljon ja todella paljon kiinnostuneita oli enemmän kuin ei lainkaan tai ei kovin paljon kiinnostuneita. Naiset olivat selvästi miehiä kiinnostuneempia yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, vaikka miehet olivatkin kiinnostuneempia puoluepolitiikasta. Ikäryhmistä 17-vuotiaat olivat kiinnostuneimpia, aivan kuten puoluepolitiikastakin.

12 Kyselyyn vastanneet arvioivat yleisesti nuorten kiinnostuksen yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen olevan heikompi kuin mitä edellisen kohdan vastausten perusteella muodostettu keskiarvo kertoi (kuviot 5 ja 6). Yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen suhtauduttiin kuitenkin puoluepolitiikkaa myönteisemmin. Lähes kaksi kolmasosaa vastaajista arvioi nuorten olevan jonkin verran kiinnostuneita yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Kaikki Mies Nainen 15-16v 17v 18-19v Keskiarvo 3,16 3,06 3,23 3,15 3,26 3,06 Keskihajonta 0,88 0,89 0,86 0,96 0,94 0,87 Kaikki Keskiarvo 2,86 Keskihajonta 0,65 4.2.2 Perusteluja kiinnostuksen tasolle Yhteiskunnallista vaikuttamista koskevat vastaukset olivat myönteisempiä kuin puoluepolitiikkaa koskevat vastaukset. Vastaukset jaettiin positiivisesti ja negatiivisesti yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen suhtautuviin. Positiivisesti suhtautuvien vastauksista kävi ilmi, että nuoret haluavat vaikuttaa. Vastauksissa eriteltiin syitä ja keinoja.

13 Positiivisesti suhtautuvat vastaajat näkivät yhteiskunnallisen vaikuttamisen välttämättömänä asiana. Osa oli kiinnostunut vaikuttamaan kaikkien hyväksi, koska kokivat maailman epätasaarvoisena. Toiset olivat enemmän kiinnostuneita nuoria koskevista asioista, ja halusivat puolustaa nuorten oikeuksia. He kokivat itse hyötyvänsä, jos vaikuttavat omien asioidensa hoitamiseen. Vastauksissa eriteltiin yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinoja. Useimmat mainitsivat äänestämisen itselle sopivana keinona. Osa piti kansalaisjärjestötoimintaa ja yhden asian liikkeitä itselleen läheisempinä niiden selkeiden tavoitteiden takia. Vastaajat uskoivat, että jos nuorella on idea tai mielipide, hänellä on myös intoa vaikuttaa. Nuoret koettiin aktiivisiksi myös nuorisovaltuusto-, oppilaskunnanhallitus- ja Nuorten ääni-toiminnassa. Monille vastaajille yhteiskunnallinen vaikuttaminen tuntui helpommalta ja konkreettisemmalta kuin puoluepolitiikka. Vastaajat uskoivat nuorilla olevan tuoreita ideoita, joita he haluavat edistää sitoutumatta. Vastaajien mielestä yhteiskunnallisista epäkohdista puhutaan nuorten kesken. Negatiivisesti vaikuttamiseen suhtautuvat vastaajat jaettiin kolmeen ryhmään. Sellaisiin, jotka 1) eivät uskoneet vaikuttamismahdollisuuksiinsa 2) eivät tienneet miten voisivat vaikuttaa 3) eivät halunneet vaikuttaa yhteiskunnallisesti. Osa vastaajista suhtautui epäilevästi omiin vaikuttamismahdollisuuksiinsa. He uskoivat, että heidän äänensä ei kuuluu päättäjille asti, mikä turhautti heitä. He kokivat, että heidän vaikuttamisyrityksensä eivät näy missään. Osa vastaajista koki olevansa hieman kiinnostunut yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, muttei tiennyt miten voisi vaikuttaa. Heistä tuntui vaikealta ottaa asiasta selvää itse. Vaikuttamiseen osallistumista pidettiin myös hankalana. He uskoivat kiinnostuksensa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen kasvavan iän myötä, viimeistään kun joutuvat omilleen. Kolmas vastaajista muodostettu ryhmä ei ollut ollenkaan kiinnostunut yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. He eivät tienneet siitä paljon eivätkä kokeneet sitä tarpeellisena, koska omat asiat olivat riittävän hyvin. Monet vastaajista uskoivat muiden osaavan vaikuttaa tarpeeksi hyvin, joten he kokivat että heidän ei tarvitse muodostaa omia mielipiteitä asioista.

14 Osa vastaajista nosti esiin ilmiön aktiivisuuden kasaantumisesta pienelle ryhmälle. He kokivat kiinnostuksen puoluepolitiikkaan ja vaikuttamiseen kulkevan käsikädessä. He arvelivat suurimman osan nuorista olevan passiivisia ja vain muutamien aktiivisia. Toisaalta kiinnostuksen yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen uskottiin auttavan kiinnostumaan myös puoluepolitiikasta. 4.2.3 Kansalaisjärjestöihin ja adresseihin uskotaan Vastaajat pitivät puoluepolitiikkaan liittymättömiä vaikuttamiskeinoja vähemmän tehokkaina, mutta olivat äänestämistä lukuun ottamatta kiinnostuneempia käyttämään niitä (kuviot 3 ja 7). KUVIO 7. Arviot muista vaikuttamiskeinoista Vastaajat kokivat toimimisen kansalaisjärjestössä mielekkäänä, vapaana ja konkreettisena. He uskoivat kansalaisjärjestöjen kykyyn vaikuttaa poliittisiin päättäjiin. Vastaajien mielestä kansalaisjärjestötoiminta oli uskottavampaa ja luotettavampaa kuin poliittinen toiminta. Toisaalta osa vastaajista suhtautui kriittisesti yksilön vaikutusmahdollisuuksiin kansalaisjärjestöissä ja piti järjestöjen mahdollisuuksia poliittisessa päätöksenteossa vähäisinä. Adresseja pidettiin helppoina ja kätevinä. Vastaajat kokivat tietävänsä tarkalleen mihin ovat vaikuttamassa. Vastaajien mielestä adresseilla on vaikutusta, jos tarpeeksi ihmisiä osallistuu niihin. Vastaajat uskoivat niiden osoittavan selkeästi asian kannatuksen ja yleisen mielipiteen. Toisaalta monet kokivat adressien menettäneen arvoaan, koska netti on täyttynyt niistä. Yleisönosastokirjoituksiin suhtauduttiin epäilevästi. Vaikka osa vastaajista uskoi niiden vaikuttavan mielipiteisiin, niiden ei koettu johtavan tekoihin. Lisäksi vastaajat epäilivät, että yleisönosastokirjoitukset eivät tavoita päättäjiä. Kirjoituksia pidettiin puolueellisina ja valittelevina. Lukijakunnan laajuus kyseenalaistettiin myös.

15 Vain osa vastaajista piti kuluttajavalintoja päivittäisenä asiana. Osa ei uskonut yksittäisen ihmisen valintojen vaikuttavan, mutta toiset arvelivat yritysten seuraavan tarkkaan ihmisten kulutustottumuksia. Monille vastaajille kulutusvalinnat olivat myös taloudellisia ja ekologisia valintoja, joista he saavat paremman mielen. Kyselyyn vastanneet nostivat esiin perinteisistä keinoista myös mielenosoituksen ja lakon. Mielenosoituksilla ei näiden vastaajien mielestä yleensä ole vaikutusta Suomessa. Vaikuttaminen lähipiiriin sekä tapahtuman järjestäminen tuotiin esiin tehokkaina keinoina vaikuttaa. 4.3 NUORET JA ÄÄNESTÄMINEN 4.3.1 Helsinkiläiset lukiolaiset ovat innokkaita äänestämään KUVIO 8. Äänestän tai äänestäisin jos voisin 2011 eduskuntavaaleissa Kyselyyn vastanneet nuoret olisivat innokkaita äänestämään (kuvio 8). 70% kertoi äänestävänsä tai äänestävänsä jos voisi ensi kevään eduskuntavaaleissa. 15-16-vuotiaista vain puolet äänestäisi jos voisi. Koska vain harva vastaajista ilmoitti puoluekantansa, luotettavaa kuvaa nuorten puoluekannoista ei pystytty muodostamaan. 4.3.2 Äänestysiän laskeminen ei kiinnosta nuoria Kyselyyn vastanneet suhtautuvat kielteisesti äänestysikärajan mahdolliseen laskemiseen 16- vuoteen eduskuntavaaleissa (kuvio 9). Yli puolet vastaajista ei halua äänestysikärajaa laskettavan. Kielteisimmin suhtautuvat 18-19-vuotiaat ja positiivisimmin 15-16-vuotiaat. Kolmasosa kaikista vastaajista ei kuitenkaan osannut sanoa kantaansa.

KUVIO 9. Kiinnostus äänestysiän laskemiseen 16-vuoteen eduskuntavaaleissa 16 Äänestysiän laskemista kannattaneet vastaajat uskoivat vaikuttamisen kiinnostavan nuoria. Ikärajan laskemisen arveltiin vaikuttavan positiivisesti yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen ja lisäävän kiinnostusta politiikkaan. Vastaajat eivät uskoneet ikärajan laskemisesta olevan haittaa, ja arvelivat nuorilla olevan yhtäläiset edellytykset äänestää kuin aikuisillakin. Heidän mielestään nuoria tulisi kuulla nuorten asioista päätettäessä ja äänestämään olisi hyvä oppia jo nuorena. He uskoivat nuorten tuovan uusia näkemyksiä päätöksentekoon. Äänestysikärajan laskemista vastustaneiden vastaukset jaettiin sellaisiin, jotka kokivat että 1) nykyisessä järjestelmässä ei ole vikaa 2) 16-vuotiaat ovat liian nuoria äänestämään 3) eivät ole tai olleet 16-vuotiaina kiinnostuneita äänestämisestä. Monet äänestysikärajan laskemisen vastustajista ilmaisivat 18 vuoden iän olevan sopiva ikä äänestämiselle. Heidän mielestään äänestysiän laskeminen olisi tarpeetonta, koska he eivät uskoneet kahden vuoden erolla olevan suurta merkitystä. He uskoivat muiden pystyvän ajamaan nuorten asioita myös eduskunnassa, joten muutos olisi heistä turha. Toisen ryhmän vastaajat suhtautuivat kriittisesti nuorten kykyyn äänestää. He uskoivat, että nuoret eivät jaksaisi ottaa selvää ehdokkaista ja tekisivät huonoja valintoja tai äänestäisivät vitsinä. He epäilivät nuorten olevan alttiita muiden tahojen esimerkiksi vanhempien johdatukselle. He uskoivat myös äänestysprosentin laskevan nuorten vähäisen poliittisen kiinnostuksen takia. Omaa kiinnostustaan epäilevät vastaajat eivät kokeneet olevansa tai olleensa 16-vuotiaina valmiita äänestämään. Heidän mielestään suurin osa kysymyksistä ei koske nuoria, ja he uskoivat ehtivänsä

myöhemminkin äänestämään. He eivät jaksaisi vielä ottaa selvää asioista, ja epäilivät omaa elämänkokemustaan riittämättömäksi. 17 5 TULOSTEN TARKASTELU Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää nuorten kiinnostusta politiikkaan ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Tutkimuksissa selvisi, että nuoret ovat kiinnostuneempia yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kuin puoluepolitiikasta. Vastaajat kokivat molemmissa tapauksissa nuorten yleisen suhtautumisen negatiivisempana kuin se todellisuudessa oli. Nuoret eivät olleet kiinnostuneita puoluesidonnaisista vaikuttamistavoista, vaikka pitivät niitä tehokkaina. Lähes kaikki vastaajista olivat valmiita äänestämään, mutta he eivät kannattaneet äänestysikärajan laskemista. Perinteisiä medioita pidettiin parhaina välineinä seurata politiikkaa. Vaalirahasotku vähensi jonkin verran nuorten luottamusta politiikkaan. 5.1 Kiinnostus politiikkaan Kyselyyn vastanneet eivät olleet kovin kiinnostuneita puoluepolitiikasta. Tulos noudattaa aikaisemmissa tutkimuksissa saatuja tuloksia. Verrattuna tuoreimpaan Nuorisobarometriin tulokset ovat kuitenkin positiivisia. Siinä yli 60% 18-21-vuotiaista vastaajista arvioi olevansa vain vähän tai ei lainkaan kiinnostunut, kun tässä tutkimuksessa niin arvioivain hieman alle puolet. Hyvin kiinnostuneiden osuus oli Nuorisobarometrissä vain 8%, kun tässä tutkimuksessa heidän osuutensa lähenteli 20%. Erot tähän tutkimukseen voivat johtua esimerkiksi eri ikähaitarista, vastaajien asuinpaikasta tai koulutustasosta. Nuorisobarometrissä politiikka -käsitettä ei ollut eritelty, kun se tässä tutkimuksessa oli tarkennettu puoluepolitiikaksi. Nuorisobarometrin tulosten tulkinta perustuu kuitenkin vertailuun aikaisempiin Nuorisobarometreihin, josta trendi nuorten kiinnostuksen laskusta politiikkaan on havaittu. (Myllyniemi 2010). Tutkimuksessa kävi ilmi, että nuoret suosivat perinteisiä medioita eivätkä pidä esimerkiksi sosiaalista mediaa hyvänä keinona seurata politiikkaa. Tulos on ristiriidassa viimeaikaisiin julistuksiin, jossa verkon uskotaan muodostavan nuorille uuden osallistumiskanavan (Paakkunainen 2003). Helsingin Sanomissa 14.11.2010 kerrottiin, että vuoden 2011 eduskuntavaaleissa sosiaalinen media on tärkeässä asemassa (Rantanen 2010). Nuoret suhtautuvat tähän lähestymistapaan kriittisesti, vaikka käyttävätkin päivittäin nettiä. Tutkimuksessa perinteisiä medioita arvostettiin niiden riippumattomuuden ja helppouden takia. Voidaankin pohtia, onko netti ja sosiaalinen media sittenkään tehokkain tapa nuorten tavoittamiseen.