LÄHILIIKUNTAPAIKAN SUUNNITTELU

LÄHILIIKUNTAPAIKAN SUUNNITTELU Case: Lauttasaaren Nuori-Suomi -puisto Opinnäytetyö Maisemasuunnittelun koulutusohjelma Lepaan yksikkö 6.5.2005 Anne Huttunen

HÄMEEN AMMATTIKORKEAKOULU Maisemasuunnittelun koulutusohjelma Lepaa 14610 Lepaa OPINNÄYTETYÖ Työn nimi Lähiliikuntapaikan suunnittelu. Case: Lauttasaaren Nuori-Suomi puisto Tekijä Anne Huttunen Peltotie 15 21270 Nousiainen Ohjaaja Marketta Nummijärvi Hyväksytty..20 arvosanalla Hyväksyjä Arvosana-asteikko 5 = kiitettävä, 4-3 = hyvä, 2-1 = tyydyttävä

HÄMEEN AMMATTIKORKEAKOULU LEPAA TIIVISTELMÄ Maisemasuunnittelun koulutusohjelma Tekijä Anne Huttunen Vuosi 2005 Työn nimi Työn säilytyspaikka Lähiliikuntapaikan suunnittelu Case: Lauttasaaren Nuori-Suomi puisto HAMK, Lepaan yksikkö TIIVISTELMÄ Lähiliikuntapaikat ovat Suomessa vielä suhteellisen uusi asia. Tämä opinnäytetyö pyrkii osaltaan lisäämään tietämystä lähiliikuntapaikkojen suunnittelusta. Työn aluksi käsitellään liikuntatapojen muuttumista yhteiskunnallisten muutosten myötä ja esitellään liikunnan merkitystä elämänkaaressa. Työn keskeisin osa esittelee liikuntaan liittyviä säädöksiä, lähiliikuntapaikka käsitettä ja sen taustaa. Työssä tutkiskellaan myös lähiliikuntapaikoille tyypillisiä piirteitä, lähiliikuntapaikoille ominaisia toimintoja sekä lajeja. Lisäksi käydään läpi lähiliikuntapaikkojen suunnittelussa huomioitavia seikkoja. Työn lopuksi käsitellään Lauttasaaren Nuori-Suomi puiston suunnitteluprosessia. Suunnittelukohde on Lauttasaaressa sijaitseva kahdesta eri puistoalueesta koostuva kokonaisuus, joka yleissuunnittelun myötä suunnataan lähiliikuntapaikaksi. Suunnitelmaliitteisiin sisältyvät sekä luonnokset että lopullinen yleissuunnitelma. Opinnäytetyö on lähiliikuntapaikkojen suunnitteluun liittyvä paketti ja on lähiliikuntapaikkoja suunnittelevien hyödynnettävissä. Työ rajautuu ulkotiloissa sijaitseviin lähiliikuntapaikkoihin ja niiden suunnitteluun. Asiasanat liikunta, lähiliikunta, lähiliikuntapaikka, yleissuunnittelu Sivut 85 s. + liitteet (10)

HÄME POLYTECHNIC LEPAA ABSTRACT The Degree Programme of Landscape Desing Author Anne Huttunen Year 2005 Subject of thesis Archives The planning of the neighbourhood sport facility parks Case: Nuori-Suomi park in Lauttasaari Hame Polytechnic, Lepaa unit ABSTRACT Neighbourhood sport facility is still quite a new thing in Finland. The aim of this thesis is to add the knowledge in planning of the neighbourhood sport facility parks. The beginning of the thesis considers how sport facility has changed because of the social changes and also the importance of the sport in the circle of life. The regulations in sport are presented in the second part of the thesis. Also the neighbourhood sport facility and the background of it are introduced. In this part explores the typical features, sport functions and sport types of the neighbourhood sport facility park. In addition what should be taken under consideration in planning of this kind of sport parks is also introduced. In the end of the thesis there is an example of planning of the neighbourhood sport facility park. The subject is called Nuori-Suomi park and it is located in Lauttasaari, Helsinki. It consists of two parks. The plans are included to the appendices. This thesis is a bundle of planning the neighbourhood sport facility. It can be used in planning prosess. The thesis is restricted to the neighbourhood sport facility in outside. Keywords sport, neighbourhood sport facility, neighbourhood sport facility park, general planning Pages 85p. + appendices 10p.

SISÄLLYS 1 JOHDANTO...1 2 LIIKUNNALLISEN VIRKISTÄYTYMISEN KEHITYS SUOMESSA...2 2.1 Liikunnallinen virkistyminen ennen järjestäytynyttä urheilutoimintaa...2 2.2 Liikunta 1800-luvun alusta nykypäivään...3 3 LIIKUNTAAN LIITTYVIÄ KÄSITTEITÄ...6 4 LIIKUNNAN MERKITYS ELÄMÄNKAARESSA...8 4.1 Miksi liikutaan liikuntaan intoutuminen...9 4.1.1 Biologiset merkitykset... 10 4.1.2 Psyykkiset merkitykset... 10 4.1.3 Yhteiskunnalliset merkitykset... 11 4.1.4 Kasvatukselliset merkitykset... 11 4.2 Lapsuus... 11 4.3 Nuoruus... 15 4.4 Aikuisuus ja ikääntyminen... 16 4.5 Vanhuus... 19 4.6 Erityisryhmät... 20 5 MIKÄ ON LÄHILIIKUNTAPAIKKA?... 22 5.1 Liikunta ja lait... 22 5.2 Muut lait ja normit... 23 5.3 Liikuntapaikkarakentamisen suunta 2004 -strategia... 24 5.4 Lähiliikuntapaikka käsitteen synty ja määritelmä... 26 5.5 Lähiliikuntapaikalle tyypillisiä suorituspaikkoja tai niiden yhdistelmiä... 28 5.6 Lähiliikuntapaikalle soveltuvia lajeja... 29 5.7 Nuori Suomi ry järjestö lähiliikunnan asialla... 35 5.8 Lähiliikuntapaikka-avustukset... 36 5.8.1 Valtionapu... 36 5.8.2 Hat Trick avustus... 37 6 LÄHILIIKUNTAPAIKKOJA MEILLÄ JA MAAILMALLA... 38 6.1 Esimerkkejä lähiliikuntapaikoista muualla Euroopassa... 38 6.2 Esimerkkejä lähiliikuntapaikoista Suomessa... 39 6.3 Lähiliikuntapaikkakysely... 42 7 LÄHILIIKUNTAPAIKAN SUUNNITTELUSSA HUOMIOITAVIA SEIKKOJA 44 7.1 Lähiliikuntapaikkoja koskevat säädökset... 44 7.2 Vuorovaikutteinen suunnittelu... 44 7.3 Vastuu... 45 7.4 Suunnittelun lähtökohtia... 46 7.4.1 Tilantarve ja mitoitus... 46 7.4.2 Valaistus... 47 7.4.3 Maastonmuotoilu... 47

7.4.4 Turvallisuus... 48 7.4.5 Ympäristöystävällisyys... 49 7.4.6 Materiaalit ja rakenteet... 50 7.4.7 Esteettömyys... 52 7.4.8 Kasvillisuus... 55 7.4.9 Hoito ja käyttö... 56 7.4.10 Lähiliikuntapaikan käytön tehostaminen... 58 8 LÄHILIIKUNTAPAIKAN SUUNNITTELUPROSESSI... 61 8.1 Case: Lauttasaaren Nuori-Suomi puisto... 61 8.1.1 Sijainti... 61 8.1.2 Tausta... 62 8.1.3 Nykytila... 62 8.2 Yleissuunnittelun lähtökohdat... 66 8.2.1 Esisuunnitelma... 67 8.2.2 Yleissuunnitteluprosessin käynnistyminen... 68 8.2.3 Tavoitteet ja odotukset... 68 8.2.4 Lähdeaineisto... 69 8.2.5 Tutkimukset... 69 8.3 Suunnittelutyöskentely... 70 8.3.1 Yleissuunnitelmavaiheet ja suunnittelutyö ryhmässä... 70 8.3.2 Vuorovaikutteisuuden toteutuminen ja tiedotus... 71 8.4 Suunnitteluratkaisut... 72 8.4.1 Toiminnot... 72 8.4.2 Maastonmuotoilu... 72 8.4.3 Rakenteet ja rakennukset... 73 8.4.4 Valaistus ja turvallisuus... 73 8.4.5 Jätehuolto... 74 8.4.6 Leikki- ja liikuntavälineet... 74 8.4.7 Kasvillisuus... 75 8.5 Havainnollistaminen... 75 8.6 Aikataulu... 77 8.7 Hankkeen rahoitus ja kustannukset... 77 9 POHDINTA... 78 10 LÄHTEET... 80 11 LIITTEET... 85

1 JOHDANTO Liikuntatavat ovat vuosien kuluessa muuttuneet yhteiskunnallisten ja yksilöllisten muutosten seurauksena. Länsimaisen ihmisen hyötyliikunnan määrä on vähentynyt. Enää liikuntaa ei välttämättä saada riittävästi työn yhteydessä, vaan liikkuminen on ennen kaikkea vapaa-ajan viettoon liittyvä asia. Liikunnan positiiviset vaikutukset tiedostetaan yhä paremmin ja liikunnan merkitys koko elämänkaaren aikana on kasvanut. Erityisesti liikunnan terveysvaikutukset ovat tänä päivänä yhä tärkeämmässä roolissa, kun halutaan liikkua. Tutkimusten mukaan liikuntapaikkojen etäisyys on liikunnan harrastamisen esteenä kolmanneksella suomalaisista. Rakennettujen liikuntapaikkojen sijainti yhdyskuntarakenteessa onkin tärkeä liikunta-aktiivisuuteen vaikuttava tekijä; olosuhteet ovat liikkumisen perusedellytys. Lähiympäristön liikkumisen paikat, luonto sekä turvallinen ja toimiva kevyen liikenteen väylästö mahdollistavat päivittäisen liikunnan. Lähiliikuntapaikat ovat esimerkkejä uudenlaisesta liikuntapaikkojen suunnittelusta. Niissä keskeisiä eivät ole liikunnan suorituspaikkoja koskevat normit, vaan suunnittelu on vapaamuotoisempaa. Lähiliikuntapaikan suunnittelussa yhdistyy poikkihallinnollisen yhteistyön ja vuorovaikutuksen merkitys. Tämän opinnäytetyön tavoitteena on selvittää kirjallisuuspohjaisen lähtöaineiston avulla liikunnan merkitystä ihmiselle sekä lähiliikuntapaikkakäsitettä ja lähiliikuntapaikan suunnittelussa huomioitavia seikkoja. Varsinaisen teoriaosuuden lisäksi tavoitteena on esimerkki lähiliikuntapaikan suunnitteluprosessin etenemisestä Lauttasaaren Nuori-Suomi puiston esimerkkitapauksen avulla. Tämän opinnäytetyön taustalla on erikoistumisharjoitteluni Maisema ja Ympäristö Oy:ssä Hämeenlinnassa (kesä 2004). Sen myötä tutustuin lähiliikuntapaikka-aiheeseen ja totesin tarpeen koota siihen liittyvää tietoa yksiin kansiin. Lauttasaaren Nuori-Suomi puiston yleissuunnitelma on tehty kolmen hengen suunnittelutyöryhmässä, jossa olin jäsenenä avustavana suunnittelijana. Työtä on tehty suunnittelutoimistossa, jolle työ on tullut toimeksiantona. 1

2 LIIKUNNALLISEN VIRKISTÄYTYMISEN KEHITYS SUOMESSA Suomalaisen liikuntakulttuurin historia voidaan jakaa ajallisesti kahteen päävaiheeseen. Ennen 1800-lukua edeltäneeseen aikaan ja sen jälkeiseen aikaan. 1800-luvun kuluessa Suomen liikuntakulttuurissa tapahtui oleellinen muutos, kun kansanomaisen liikunnan spontaanin kisailutoiminnan syrjäytti niin sanottu uudenaikainen, organisoitu urheilu. 2.1 Liikunnallinen virkistyminen ennen järjestäytynyttä urheilutoimintaa Suomen liikuntahistorian ajallisena lähtökohtana voidaan pitää suomalaisten siirtymistä Baltiasta Suomeen kansanvaelluksen merkeissä Kristuksen syntymän jälkeisinä vuosisatoina. (Wuolio 1982) Suomalaisten perinteisiä vuosisatojen takaisia liikkumisen muotoja metsäisessä ja järvisessä maassa olivat vaeltaminen, soutaminen, hiihtäminen, ratsastaminen. Niitä ei harrastettu niiden hauskuuden takia, vaan olosuhteiden pakosta mm. hankittaessa lisäravintoa tai tehtäessä kaupankäyntiä. Käytettävissä ei ollut koneita, eikä edes kulkukelpoisia teitä varsinkaan talvella. (Vuolle & Telama & Laakso 1986) Suomalaisten kansanomainen liikunta oli luonteeltaan sekä elinkeinojen harjoittamiseen liittyvää spontaania liikuntaa että vapaa-aikana harjoitettua, spontaanin liikunnan olemuksen säilyttänyttä leikki- ja kisailutoimintaa. Voimainkoitosten, pelien ja leikkien myötä opittiin käyttämään myös sääntöjä. Pohjoisen ilmaston takia suuri osa suomalaisten vapaa-aikana tapahtuneesta urheilusta oli sisätiloissa tapahtuvaa, niin sanottua tupaurheilua. (Wuolio 1982; Itkonen & Nevala 1991) Vanhamuotoinen liikuntakulttuuri koostui monenlaisista usein paikallisen perinteen mukaisista peleistä ja leikeistä sekä muun muassa kansantansseista. Erityisesti miesten harrastamat voimainkoetukset ja temput olivat vahvasti sidoksissa agraarikulttuuriin. Suomalaisten elinkeinopohjainen liikunta liittyi oleellisesti työn tekemiseen ja oli yleisesti siirtymistä paikasta toiseen. Liikunta liittyi näin oleellisena osana arkipäivään, eikä vanhassa maaseutuyhteisössä ollut erityistä liikuntaharrastusta kuntoilu- tai terveysmielessä. Herrasväen liikuntaan kuuluivat puolestaan heille säädyn mukaiset promenadit ja vesiterapia. (Wuolio 1982; Itkonen & Nevala 1991) Osa elinkeino- ja liikennepohjaisista toiminnoista irtosi myöhemmin elinkeinoyhteydestään, ja niitä ruvettiin harjoittamaan niihin sisältyvän alun perin sekundaarisen liikunnan vuoksi. Näin esimerkiksi metsästyksestä, kalastuksesta, soudusta, hiihdosta ja ratsastuksesta tuli urheilumuotoja sen jälkeen, kun niitä ei enää tarvittu alkuperäisessä tarkoituksessa. Edelleen- 2

kin on kuitenkin tilanteita, jolloin samaa liikuntamuotoa harjoitetaan sekä elinkeinona että urheiluna (esimerkiksi kalastus). (Wuolio 1982) 1800-luvulle tultaessa alkoi kehittyä uudenaikainen, organisoitu urheilu, joka vuosien kuluessa korvasi voimainkoetukset, kivennostot ja tupaleikit. 2.2 Liikunta 1800-luvun alusta nykypäivään Nykyaikaisen liikuntakulttuurin ensimmäiset vaikutteet Suomeen tulivat 1830-luvulla Ruotsista ja myöhemmin Saksasta. Nämä aatteet painottivat terveyttä ja liikuntaa suosivaa elämäntapaa sekä erityisesti voimistelun merkitystä. Niiden myötä Suomeen syntyi muun muassa koulu- ja seuravoimistelua. (Itkonen & Nevala 1991) 1800-luvun puolivälin jälkeen liikunta alkoi vähitellen nykyaikaistua ja viimeistään maailmansotien välisenä aikana perinteinen liikuntakulttuuri oli kadonnut. Sen tilalle tulleen, anglo-saksisia vaikutteita saaneen, modernin urheilun keskeisiä tuntomerkkejä ovat yhteiset säännöt ja mitattavat suoritukset. (Vuolle 1986; Itkonen & Nevala 1991) Kristillisten arvojen ja normien mukaan urheilua pidettiin pitkään syntinä tai vähintäänkin turhanaikaisena vouhotuksena, josta ei ollut kenellekään mitään hyötyä. Papit, opettajat ja muuta kansanvalistajat onnistuivat kuitenkin tehtävässään: he kykenivät tekemään urheilusta hyväksytyn, hyvän elämänarvon ja kohottamaan sen raittius- ja sivistysuskon rinnalle. (Itkonen & Nevala 1991) 1800-luvun viimeisellä neljänneksellä urheilusta tuli Suomessa aate, jota oli levitettävä. Urheiluaatteen levittämiseksi perustettiin seuroja, jotka järjestivät näytöksiä ja kilpailuja esitelläkseen siten urheilua sen eri muodoissa. (Wuolio 1982) 1800-luvulla kaupunkien sosiaalista elämää vilkastuttivat kylpylät, uimalaitokset ja luistinseurat sekä voimisteluseurat. Vuosisadan loppuun mennessä urheiluseurassa tai alayhdistyksessä oli jo yli 300. (Heikkala & Honkanen & Laine 2003) Tuona aikana syntyi myös sotilasvoimistelua. (Wuolio 1982) 3

KUVA 1 Koululaisvoimistelua. (Heikkinen 1992) Urheilu aloitti Suomessa voittokulkunsa juuri siinä vaiheessa, kun kansakunta oli muotoutumassa ja eli poliittisesti vaikeita aikoja. Liikunnalla oli selkeä merkitys kansallisen identiteetin vahvistajana. Raittius, urheilu ja sivistys olivat 1900-luvun vaihteesta lähtien kaikkien kansalaisliikkeiden aatteellisia kulmakiviä. Suomessa urheiltiin isänmaan, kielen, luokan ja puolueen puolesta, vapaapalokunnan, raittiusseuran, työväenyhdistyksen, nuorisoseuran, punakaartin ja suojeluskunnan urheiluseurassa. Suurin muutos tapahtui kansanopetuksen alalla, kun 1921 säädettiin oppivelvollisuus. Kansakoulujen opetusohjelmaan kuului 2 viikkotuntia laulua ja leikkiä alakoulussa ja voimistelua ja urheilua vastaavasti yläkoulussa. (Vuolle & Telama & Laakso 1986; Wuolio 1982) Urheilun kansallinen ja poliittinen merkitys korostui 1900-luvun alkupuoliskolla. Urheiluliike hajosi kahtia kansalaissodan jälkiselvittelyissä ja järjestöriidat leimasivat koko urheiluelämää. Urheilumenestysten myötä urheiluseuratoiminta kuitenkin levisi ja urheilu sai uusia muotoja ja harrastajia. Kilpa- ja terveysliikunnan rinnalle alkoi kehittyä elämyksiä ja iloisia kokemuksia korostavaa liikuntaa. (Itkonen 1991) 1960-luvulla hahmottui ensimmäisen kerran ohjelma, jossa eroteltiin liikuntakulttuurin sisällä erilaisia osa-alueita: huippu-urheilu, muu kilpaurheilu, liikuntakasvatus ja kuntoliikunta. (Wuolio 1082) Työajan lyhenemisen myötä vapaa-aika lisääntyi. Lenkkeilyn yhteydessä syntyi käsite tuulipukukansa. (Heikkala & Honkanen & Laine 2003) 1950-luvulla Suomen liikuntapaikkaverkosto laajeni huomattavasti, kun valtiovalta ryhtyi tukemaan huomattavassa määrin liikuntapaikkarakentamista väestön tarpeiden vaatiessa. Liikuntapaikkarakentaminen oli huipussaan 1980-luvulla, jolloin rakennettiin yli 9400 uutta liikuntapaikkaa. Maastoliikuntapaikkojen kuten ulkoilupuistojen ja laskettelukeskusten rakentaminen lisääntyi nopeasti 1970-luvun jälkeen. (Heikkinen & Hentilä 1992) 4

1980-luvulla entinen pääosin kilpa- ja kuntourheiluun pohjautunut kulttuuri alkoi saada elämyksellisempiä piirteitä ja vaikutteita. Tänä aikana Suomeen tulikin lukuisa määrä uudenlaisia lajeja, joiden harrastamiseen kilpaileminen ja tulokset eivät enää liittyneet keskeisesti. Liikunta myös tuotteistettiin: liikuntaelämyksiä alettiin myydä erilaisilla mielikuvilla ja sankariurheilijoiden imagolla. Muoti ja liikunta tulivat entistä läheisemmiksi. Eri lajit olivat vuoron perään suosiossa ja harrastuksia alettiin vaihtaa yhä kiihtyvässä tahdissa muodin mukaan. (Tiihonen 1991) Kilpaurheilun koventuessa esiin nousivat myös doping-ongelmat. 1990-luvun alkuun mennessä liikunnan terveyttä edistävistä vaikutuksista ja niiden saavuttamiseksi tarvittavan liikunnan ominaisuuksista oli saatu siinä määrin tieteellistä näyttöä, että voitiin ottaa käyttöön termi terveysliikunta. Terveysliikunnalla tarkoitettiin ja tarkoitetaan edelleen kaikkea sellaista liikuntaa, jonka on osoitettu vaikuttavan edullisesti terveyteen ja joka ei tuota terveydellisiä haittoja tai vaaroja. Käytännössä sen on toistuttava riittävän. (Vuori 1996) 1990-luvulla liikuntaan liitettiin yhä enemmän mediaa ja kaupallisuutta. Uusia lajeja ja liikuntamuotoja syntyi, muun muassa nuorten oma liikuntakulttuuri, rullalautailu. Lähiliikuntapaikkojen rakentaminen ja iltapäivätoiminta nousivat tuolloin keskusteluun. Vähän liikkuvat yritettiin saada innostumaan liikunnasta. Todettiin, että koululiikunnan tunnit eivät riitä täyttämään jokapäiväistä liikunnan tarvetta. (Heikkala & Honkanen & Laine 2003) 2000-luvun liikunnalle on ominaista monipuolisuus: liikunnalla on monia erilaisia merkityksiä. Tuloerojen kasvaessa myös eriarvoisuus kasvaa ja yhteiskunta on yhä aiempaa sirpaleisempi. Kulttuurinen moniarvoisuus lisääntyy ja kasvatuksen ja yhteisöllisyyden kysymykset korostuvat. Ihmisten jaksaminen ja terveys on nykyään yhä tärkeämpää kansantaloudelle. Oman terveyden tärkeydestä herännyt huoli ja kiihkeän työrytmin edellyttämä hyvä fyysinen suorituskyky ovat yhdessä luoneet kuntoilutarpeen. (Heikkala & Honkanen & Laine 2003) Liikunta on viime vuosikymmeninä tullut entistä erottamattomammaksi osaksi ihmisten jokapäiväistä elämää ja sekä sen sosiaaliset että terveydellisetkin arvot ovat korostuneet. Samalla on kuitenkin nähtävissä jakoa kahteen ryhmään: osa ihmisistä liikkuu paljon, osa ei lähes ollenkaan. Tämä luo haasteen liikunnan lisäämisestä tulevaisuudessa. 5

3 LIIKUNTAAN LIITTYVIÄ KÄSITTEITÄ Liikuntaan ja liikkumiseen liittyy muutamia keskeisiä käsitteitä, joiden merkitykset on hyvä tietää. Seuraavassa on esitetty muutamia niistä. Käsitteet on kerätty kolmesta eri lähteestä. Liikunta Kaikella liikunnalla on merkitystä ihmisen fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen terveyteen sekä terveydellistä merkitystä yksilöille, ryhmille, yhteisöille ja yhteiskunnalle. (Vuori 1996) Liikuntailmiötä voidaan tarkastella kolmella tasolla: 1. Liikunta biologis-fysikaalisena ilmiönä Biologis-fysikaalisena ilmiönä liikuntaa tarkastellaan näkyvinä liikkeinä ja elintoimintojen muutoksina. Biologisesti liikunta on lihasten toimintaa ja sen tuottamaa liikettä. (Vuori 1996) 2. Liikunta yksilötason ilmiönä Liikunnan merkitystä tarkastellaan yksilön tietoisuudessa hänen toiminnoissaan ja tavoitteissaan ja miten hän ne kokee. Keskeinen käsite on tällöin liikuntaharrastus, jolla tarkoitetaan lähinnä vapaa-aikana tapahtuvaa henkilökohtaiseen kiinnostukseen perustuvaa fyysistä aktiivisuutta tai aktiivisen liikkumisen valitsemista vapaaehtoisesti muissa elämän toiminnoissa, esim. liikenteessä. Liikunta on yhteydessä myös muun muassa kotitöihin, työntekoon ja liikkumiseen paikasta toiseen, tällöin puhutaan kotityöliikunnasta, työliikunnasta ja työmatkaliikunnasta. Liikunta on tällöin väline tietyn tavoitteen saavuttamiseksi. (Vuolle & Telama & Laakso 1986) 3. Liikunta yhteisötason ilmiönä Yhteiskuntakehityksen eri vaiheissa on syntynyt harrastuksenomaista vapaa-ajan liikuntaa ja sen muotoja säätelemään tapa- ja normijärjestelmiä, jotka kunkin kulttuurin heijastamalla tavalla vastaavat yksilön liikuntakäyttäytymisen tavoitteita, tarpeita ja motiiveja. Nykyaikainen kilpaurheilu on tällaisista organisoituneista toimintamuodoista näkyvin. (Vuolle & Telama & Laakso 1986) Liikuntakäyttäytyminen Liikuntakäyttäytymisen käsite viittaa sekä itse toimintaan että liikunnan heijastumiseen yksilön tajunnassa. Liikuntakäyttäytymisellä tarkoitetaan liikuntaa sekä siihen kohdistuvien ja sitä säätelevien tarpeiden, tavoitteiden, motiivien ja intressien kokonaisuutta. Liikuntakäyttäytyminen on 6

opittua ja sen sisäistäminen osaksi omaa elämäntapaa on helpointa lapsuus- ja nuoruusiässä. Tekijät, jotka vaikuttavat ihmisen liikunnan harrastamisen määrään voidaan jakaa esimerkiksi Greenin Precede mallin mukaisesti altistaviin, mahdollisiin ja vahvistaviin tekijöihin. (Kuva 2) Näiden tekijöiden vaikutukset ovat joko negatiivisia tai positiivisia. (Vuori 2003) Yhdessä nämä tekijät vaikuttavat siihen, harrastaako yksilö liikuntaa ja missä määrin. Esimerkiksi vaikka liikunnalle löytyisi yksilön arjesta riittävästi aikaa, mutta perheen asenteet ovat liikuntaa vastaan, saattaa yksilö käyttää vapaa-aikaansa johonkin muuhun kuin liikuntaan. Jos taas omat myönteiset kokemukset, suorituspaikan läheisyys ja kaverit kannustavat liikkumiseen, voi yksilö olla erittäin aktiivinen liikkuja. KUVA 2 Liikuntakäyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä. (Vuori 2003) Terveys Terveydellä tarkoitetaan kykyä kestää sisäisiä ja ulkoisia kuormituksia. Terveys ilmenee vahvoina ja tarkoitustaan palvelevina rakenteina ja elintoimintoina. (Vuori 1996) 7

Terveysliikunta Terveysliikunta on liikuntaa, joka on kaikille suositeltavaa ja mahdollista ja joka edistää fyysistä, psyykkistä ja/tai sosiaalista terveyttä toiminnan syistä ja toteuttamistavoitteista riippumatta. (Vuori 1996) Urheilu Urheilun käsite tarkoittaa normien ja sääntöjen säätelemää organisoitua liikuntatoimintaa, jossa keskeistä on suorituserojen palkitseminen ja kilpailumotiivi. Penkkiurheilu eli sekundaarinen osallistuminen urheiluun on sekin urheiluun osallistumista. (Vuolle 1986) Liikuntapolitiikka Liikuntapolitiikalla tarkoitetaan suunnitelmallisia toimenpiteitä, joilla vaikutetaan tai pyritään vaikuttamaan liikunnan harjoittamiseen. Suomessa liikuntapolitiikkaa harjoittavat lähinnä valtio, kunnat ja urheilujärjestöt. Vaikka liikuntapolitiikka on käsitteenä suhteellisen nuori, käytännössä valtiovalta on harjoittanut sitä 1800-luvun lopulta lähtien sekä suoraan erilaisin kielloin ja luvin että välillisesti myöntämällä apurahoja toimintoihin. (Wuolio 1982) 4 LIIKUNNAN MERKITYS ELÄMÄNKAARESSA Liikunta on yksi inhimillisen elämän perusilmiö, josta ihminen on olennaisesti riippuvainen. Liikunnallinen kehitys alkaa jo äidin kohdussa, ja vasta ihmisen kuoltua kaikki liikkuminen lakkaa. Liikkumaan kykenevillä on ollut historian aikana suuremmat mahdollisuudet selviytyä ja jatkaa sukua kuin siihen kykenemättömillä. Perinnöllinen valikoituminen on siten suosinut ominaisuuksia, jotka ovat olleet edullisia liikuntakyvyn kannalta. Nykyinen perimämme on näin liikkuvan ihmisen perimä. Jotta geenimme ohjaisivat päivästä toiseen elimistömme rakenteiden ja toimintojen ja niiden säätelyn kehittymistä ja säilymistä parhaalla mahdollisella tavalla, elimistömme tarvitsee säännöllisesti liikunnan antamia ärsykkeitä. (Zimmer 2001; Vuori.1996) Liikunnalla on ihmisille erilaisia merkityksiä. Monet liikunnan terveydelliset edut on tiedetty kauan. Mutta vasta viime vuosina on liikunta nostettu merkittäväksi kansanterveydelliseksi tekijäksi. Tähän on syynä kaksi asiaa: tutkimustieto liikunnan monista vaikutuksista yksilölle ja kansanterveydelle on viime vuosina olennaisesti vahvistunut. Toisaalta maailma on muuttunut: päivittäinen liikunta on vähentynyt ja ylipaino lisääntymässä. Kehitys näkyy maailmanlaajuisesti: liikunta vähenee, ruokavalio muuttuu ja krooniset taudit ovat nousseet yhdeksi suurimmaksi terveysongelmaksi. Maailman Terveysjärjestön WHO:n vuoden 2002 terveysraportti arvioi, että liikunnan vähäisyys aiheuttaa maailmanlaajuisesti noin 1,9 miljoonaa 8

kuolemaa vuodessa. Tämä voidaan rinnastaa tupakan aiheuttamaan 4,9 miljoonaan kuolemaan. Liikunnan vähyys näkyy ennen kaikkea sydän- ja verisuonitautien, eräiden syöpien ja diabeteksen luvuissa. Liikuntaa lisäämällä voitaisiin tehokkaasti ehkäistä kuolemantapauksia, muuta sairastuvuutta ja työkyvyttömyyttä, pienentää terveydenhuollon kuluja, saada muuta taloudellista hyötyä ja ennen kaikkea terveyttä ja hyvinvointia. (Vuori 1996) Vaikka suomalaiset arvostavat vapaa-ajan liikuntaa harrastuksena ja osallistuvat siihen aktiivisesti, se ei kuitenkaan kata kuin osalla terveydelle tarpeellisen liikunnan määrän. Liikuntaa ja muita terveitä elintapoja lisäämällä voidaan suuresti lisätä suomalaisten terveyttä ja hyvinvointia. Tähän on hyvät edellytykset, sillä kansalaiset ovat entistäkin kiinnostuneempia terveydestään, tautien ehkäisystä ja terveyden edistämisestä. (Vuori 1996) 4.1 Miksi liikutaan liikuntaan intoutuminen Liikunnallisuus on osa yksilön piirteiden kokonaisuutta, jossa toiminnan sisältönä on liikunta ja joka liittyy hänen kykyihinsä ja ajallisiin, määrällisiin ja laadullisiin valintoihinsa arkielämässä. (Nupponen 1997) Liikunnalla on monia merkityksiä. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että liikunta voi olla väline jonkin tehtävän suorittamiseksi, tehtävä itse tai tehtävään liittyvä teko. Liikunnan parista haetaan sosiaalisia kontakteja tai omaa rauhaa, virkistäytymistä, kokemuksia ja onnistumista. Myös liikunnan suotuisat vaikutukset terveyteen ovat yksi liikkumista lisäävä tekijä. Liikuntaharrastus voi olla kahdenlaista. Se voi olla joko passiivista (penkkiurheilu, kannustaminen ja seuraaminen) tai aktiivista (fyysinen aktiivisuus, hyötyliikunta, omat liikuntasuoritukset). Liikunnan harrastaminen ja yksilön suhde liikuntaan ja urheiluun on riippuvainen siitä, miten yksilö on sisäistänyt liikunnan osaksi omaa arvomaailmaansa. Harrastamisen motiivit syntyvät ja kehittyvät yksilön omassa toiminnassa ja toiminnan kautta. Niihin voidaan tehokkaasti vaikuttaa liikuntaympäristöä koskevilla ratkaisuilla. Se, osallistuuko yksilö erilaisiin liikuntatoimintoihin, riippuu hänen valinnoistaan. Valintoihin puolestaan vaikuttavat yhteisön luomat mahdollisuudet ja odotukset sekä vastaavasti rajoitukset ja yksilön henkilökohtaiset kokemukset ja ominaisuudet. Negatiiviset kokemukset liikunnasta vähentävät liikunnan harrastamista ja myös estävät motivoitumista ja uusien taitojen oppimista. ( Vuolle 1994; Telama 1972; Holopainen 1990) Liikunnan harrastamisella on erilainen asema ja merkitys ihmisen eri ikäja kehitysvaiheissa ja siihen vaikuttavat myös eri ikävaiheisiin liittyvät muuttuvat tekijät, kuten yksilöä lähellä olevat ystävät ja ympäristö. Lapsen 9

liikunnallista harrastuneisuutta ohjaa paljon myös spontaanisuus. (Ruoppila 1989; Vuolle & Telama & Laakso 1986; Holopainen 1990) 4.1.1 Biologiset merkitykset Liikunnan biologiset vaikutukset ovat lähinnä positiivisia, lukuun ottamatta tapaturmien ja rasitusvammojen riskiä. Säännöllisellä liikunnalla on muun muassa seuraavanlaisia vaikutuksia: tuki- ja liikuntaelimistön sairauksien ennaltaehkäisy ja hyvän ryhdin ylläpito lihasten joustavuuden ja nivelten liikkuvuuden lisääntyminen sekä rentoutuminen venyttelyn myötä sydänlihaksen toimintavalmiuden ja kunnon paraneminen: sydän pystyy kuljettamaan enemmän verta kehon ääreisosiin ja sen tarvitsee sykkiä harvemmin keuhkojen parempi hapenotto- ja hiilidioksidin poistokyky verinesteen määrän lisääntyminen, jolloin hapen kuljetus lihaksiin paranee luumassan vahvistuminen sairastuvuuden väheneminen verenkierron tehostuminen lihasten liikkeen myötä tuki- ja liikuntaelimistön vahvistuminen hormonitoiminnan tasaantuminen ikääntymisen aiheuttamien rakenteellisten ja toiminnallisten muutosten väheneminen ja niiden etenemisen hidastuminen suomalaisten yleisimpien terveysongelmien, kuten osteoporoosin, lihavuuden, aikuisiän sokeritaudin, kohonneen verenpaineen, sepelvaltimotaudin, jne. ehkäisy (Vuori 1996) 4.1.2 Psyykkiset merkitykset Ihmisen psyykkinen ja fyysinen kunto vaikuttavat toisiinsa. Hyvässä fyysisessä kunnossa oleva ihminen tuntee myös henkisten voimavarojensa olevan kunnossa ja päinvastoin: henkisesti hyvässä kunnossa oleva ihminen hoitaa hyvin myös fyysistä kuntoaan. Liikunnan psyykkisiä vaikutuksia ovat: parempi jaksaminen, parempi työpaineiden sietokyky mielihyvän kokemukset, rentoutuminen, elämänilon lisääntyminen masentuneisuuden ja ahdistuksen väheneminen mielihyväsävytteisten minäkokemusten saanti; vaikutukset minäkäsitykseen, itseluottamuksen lisääntyminen aggressioiden purkaminen; hormonitoiminnan ja tunne-elämän tasaantuminen välillisesti 10

virkistyminen; yksinolo ja ajattelu sosiaaliset kontaktien lisääntyminen; ystävyyssuhteiden merkitys, yhteenkuuluvaisuuden tunne persoonallisuuden kehittyminen terveellisten elämäntapojen omaksuminen yöunen parantuminen elämykset kokeminen (Hiltunen & Laakko 1995; Vuori 1996) Positiiviset kokemukset lisäävät liikkumista ja liikuntaa. Toisaalta negatiiviset kokemukset taas vähentävät motivaatiota liikkumiseen. 4.1.3 Yhteiskunnalliset merkitykset Liikunnan määrällä on yhteiskunnallisia vaikutuksia, jotka liittyvät yksilöön yhteiskunnan jäsenenä. Yhteiskunnallisia vaikutuksia ovat esimerkiksi: sopeutuminen yhteiskuntaan työssä jaksaminen (Hyväkuntoinen työntekijä suoriutuu töistään paremmin ja sairastaa vähemmän. Tämän vuoksi monissa organisaatioissa on työkykyä ylläpitäviä Tyky -ohjelmia.) kansantautien ennaltaehkäisy (kansanterveys) (Vuolle & Telama & Laakso 1986) 4.1.4 Kasvatukselliset merkitykset Liikuntaa voidaan käyttää osana kasvatus- ja sosialisaatiojärjestelmää. Muun muassa koulujen liikuntakasvatus ja yleinen terveyskasvatus ovat tällaisia kasvatuksellisia merkityksiä. (Vuolle & Telama & Laakso 1986) 4.2 Lapsuus Lastenlääkäri Arvo Ylppö oli Suomessa ensimmäisiä henkilöitä, jotka kiinnittivät huomiota vauvojen liikkumisen aktivoimiseen. Imeväisikäisten voimistelu tuli Suomeen 1920-luvulla Saksasta, jossa korostettiin vauvaliikunnan muotoina mm. voimistelua ja vauvauintia. Suomessa vauvaliikunnan keskeisenä ideana oli, että lasten tuli saada vapaasti ryömiä ja kontata. Erilaisia vauvavoimisteluohjelmia on kehitelty eri puolilla maailmaa. Tutkimustulokset ovat muun muassa osoittaneet, että liikunnallisilla virikkeillä on myönteinen vaikutus lapsen myöhempään kehitykseen. Sekä liikun- 11

tatoiminnot, että puheen ja leikin kehitys parani vauvaliikuntaa harrastaneilla vauvoilla. Nykypäivän vauvaliikunnassa korostetaan koskettamisen ja hieromisen merkitystä, sillä tuntoaisti on vauvalla merkittävä ja iho suurin tuntoelin. Koskettaminen ja hierominen antavat vauvalle runsaasti ihotuntemuksia, jolla luodaan perusta fyysisen minäkuvan rakentumiselle ja näin myös itsetunnon vahvistumiselle. Liikkumisen ja esineiden käsittelyn taitoja oppiessaan vauva oppii samalla syvyyden ja korkeuserojen havaitsemista sekä erilaisia pintoja. (Karvonen & Siren-Tiusanen & Vuorinen 2003) KUVA 3 Liikkumisen lisääntyminen laajentaa lapsen kokemuspiiriä. (Karvonen 2003) Lapsi liikkuu ja tutkii ympäristöään luonnostaan. Liikkuminen on osa lapsen toimintaa, kuten erilaisia leikkejä. Leikki ei välttämättä edellytä erityisiä leikkivälineitä. Lapsen kannalta tärkein vaatimus on turvallisuus. Eri ikäryhmien kohtaaminen ja toiminta samoilla alueilla on leikkiä aktivoivaa ja rikastuttavaa. Lapsi on jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Virikkeet, sosiaaliset suhteet sekä mallit muokkaavat lapset kehitystä. Lapsen kehitys on kokonaisvaltaista. Kehityksen eri puolet, kuten fyysinen kasvu, motorinen ja tiedollinen sekä sosiaalis-emotionaalinen kehitys kietoutuvat yhteen ja ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Mitä nuorempi lapsi on, sitä voimakkaampi on liikunnallisen ja muun kehityksen suhde. (Ruoppila 1989) Liikunta on väline lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen tukemisessa, sillä jopa 80% ihmisen aivosolujen koko määrästä palvelee liikkumista ja ympäristötiedon hankintaa. Liikkumalla ja liikunnasta saatavat kokemukset muokkaavat lapsen minäkuvaa, sosiaalisuutta, keskittymiskykyä ja lukuisten eri taitojen oppimista. Ruoppilan (1989) mukaan liikunnallisuuteen vaikuttavat yksilön perinnölliset kyvyt sekä harjoittelun ja toiminnan avulla kehittyvät taidot. Varhaislapsuudessa liikuntaharrastusta ohjaavat vanhempien harrastukset ja motiivit sekä lähiympäristön liikunnallinen monimuotoisuus. Lapsena luotu asenne liikuntaan heijastuu läpi elämän. Kynnys liikunnan aloittamiseen saadaan poistettua jokaiselta, esimerkiksi kattavan, monipuolisen ja 12

liikkumisesteettömän lähiliikuntapaikkaverkoston avulla. Liikkuva lapsi liikkuu aikuisenakin. Kansainvälisten suositusten mukaan lasten tulisi liikkua 15-20 tuntia viikossa, siis useita tunteja päivittäin. Lasten luontainen liikkuminen on kuitenkin viime aikoina vähentynyt. (Liiku ja leiki lähiympäristössä 2001) Zimmerin (2001) mukaan missään muussa elämän vaiheessa liikkumisella ei ole yhtä suurta roolia kuin lapsuudessa. Varsinkin 2-6 vuoden ikää voidaan sanoa suunnattoman toiminta- ja liikkumistarpeen, jatkuvan löytämisen, tutkimisen ja kokeilun ajaksi. Lapsi löytää itsensä ja maailman liikkumisen kautta, hän omaksuu ympäristöä kehollaan ja aisteillaan. Lasten liikunnassa on keskeistä se, että liikunta on lapsen itsensä säätelemää. Samanaikaisesti kehitetään tasapaino-, liikkumis- ja käsitteellisiä taitoja, mikä auttaa lasta hahmottamaan tilaa ympärillään ja arvioimaan avaruudellisia suhteita. Kun lapset tutkivat kehoaan, tilaa ja ympäristöä, syntyy samalla uusia liikkeen muotoja. Liikunnallisten taitojen oppimisen kannalta on paras aika ensimmäiset kymmenen vuotta, jolloin hermosto pääosin kehittyy. Mitä monipuolisempaa liikunta lapsuudessa on, sitä paremmaksi liikemuisti kehittyy. Liikemuisti luo mahdollisuuksia ennakointiin esimerkiksi pallopeleissä ja ehkäisee vaaratilanteita ja tapaturmia jokapäiväisessä elämässä. Myös tuki- ja liikuntaelimistön kehityksen käynnistämisessä liikunnalla on tärkeä merkitys (Karvonen & Siren-Tiusanen & Vuorinen 2003; Zimmer 2001) Liikunnallisten kokemusten myötä motoriset kyvyt ja taidot kohentuvat ja lapsesta tulee etevämpi ja ketterämpi, että hän kokee liikunnallisissa leikeissä enemmän onnistumisia ja saa sitä kautta enemmän itseluottamusta. Leikki ja liikkuminen kuuluvat lapsen toiminnan ja ilmaisun perusmuotoihin. Lapset oppivat varhaisvuosina herkästi ja nopeasti. Tärkeä osa oppimista on vertaisilta eli toisilta lapsilta omaksuminen. Toistaminen on pienten lasten ehkä keskeisin oppimisen tapa. Varhaisen kasvatuksen ja ohjauksen laatu on tärkeä asia, sillä monet myöhemmän elinikäisen oppimisen kannalta tärkeät muutokset tapahtuvat jo ensimmäisinä ikävuosina. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan lukioikäisten nuorten taitojen eroista peräti kahdeksankymmentä prosenttia on syntynyt alle kahdeksanvuotiaina ja viisikymmentä prosenttia jo alle nelivuotiaina. (Karvonen & Siren-Tiusanen & Vuorinen 2003) 13

KUVA 4 Lasten oma tutkiva aktiivisuus kehittyy iän myötä. (Karvonen 2003.) KUVA 5 Liikunnallisten kokemusten myötä liikemuisti kehittyy. (Karvonen 2003) KUVA 6 Toisilta lapilta oppiminen on tärkeää lapsuudessa. (Sassi,) KUVA 7 Liikunnallinen kehitys 0-18-vuotiaana. (Karvinen 2001) 14

4.3 Nuoruus Nuoruus on ihmisen elämässä muutosten aikaa. Varhaisnuoruutta leimaavat fysiologiset muutokset siirryttäessä lapsesta aikuiseksi. Nuoruuden loppuaika puolestaan on oman itsensä ja yhteiskunnallisen paikkansa etsimistä sekä tulevaisuuteen liittyvien suurten päätösten tekemistä. Kavereiden merkityksen kasvu heijastuu kaveripiirin asenteiden kautta myös siihen, miten paljon nuori liikkuu. Nuorella koulu ja opiskelu johtavat yleensä spontaanin liikunnan määrän vähenemiseen. Liikunta-aktiivisuus vähenee erityisen voimakkaasti murrosiän jälkeen. Tästä huolimatta liikunta kuuluu kuitenkin nuorten yleisimpiin ja suosituimpiin vapaa-ajan viettomuotoihin. Motiiveina liikunnan harrastamisessa ovat muun muassa kilpailumenestys ja liikunnan sosiaalisuus. (Rehunen 1997; Vuolle & Telama & Laakso 1986) Liikunta voi olla myös esimerkiksi omasta fyysisestä kunnosta huolehtimista tai itsensä toteuttamista. Fyysisellä tasolla nuorten liikunta parantaa muun muassa insuliinihormonin vaikutusta ja hiilihydraattien hyväksikäyttöä. Myös luuston kannalta nuoruus on keskeistä aikaa, sillä luuston huippumassa kehittyy kahden ensimmäisen ikävuosikymmenen aikana. (Arvonen & Heikkilä 2001) Fyysisen hyvinvoinnin lisäksi liikunta tuottaa mielihyvää ja positiivisia kokemuksia. Päivittäin tapahtuva liikunta virkistää aivoja ja auttaa nuorta ylläpitämään myönteistä elämänasennetta. Liikunta kehittää myös kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä sekä edistää sosiaalisten taitojen kehittymistä kontaktien ja yhdessäolon myötä. (Jarasto & Sinervo 1999) Nuorille ruumiillinen kulttuuri on tärkeää. Pelkän esteettisyyden lisäksi ruumis on nuorille myös kommunikaation väline. Varsinkin kaupunkiympäristössä nuoret pyrkivät erottumaan muusta massasta vaikkapa testaamalla katujen soveltuvuutta ruumiilliseen itseilmaisuun. Rullalautailu on esimerkki uudenlaisesta ruumiinkulttuuria. (Jokinen 1989; Tuomi. 1991) Liikunta tarjoaa hyvän vaihtoehdon kaduilla ja jengeissä vietetylle ajalle. Suurin osa nuorista harrastaa liikuntaa edes jonkin verran. On kuitenkin myös niitä nuoria, jotka eivät liiku juuri lainkaan. Itseään vielä etsivä nuori ei aina täysin hyväksy itseään ja hyvien piirteiden löytäminen itsestään saattaa olla hankalaa. Tällöin liiallinen fyysinen taitavuuden korostaminen liikuntaa harrastettaessa saattaa aiheuttaa hieman kömpelölle nuorelle epävarmuutta ja negatiivisia kokemuksia. Ne puolestaan vähentävät motivaatiota ja siten myös liikunnan harrastamista. (Jarasto & Sinervo 1999; Holopainen 1990) Osa liikuntaa harrastavista nuorista hakee liikunnasta jonkinlaista leikin korviketta. Tiihosen (1991) mukaan liian aikainen leikin lopettaminen kilpailulajien korvatessa leikkejä on yhtenä syynä siihen, että nuoret aikuiset suosivat liikuntaharrastuksissaan yhä enemmän leikkiin suuntautuvia lajeja. Muun muassa sähly on yksi tällainen laji. Sitä voivat harrastaa miehet 15

ja naiset yhdessä eikä säännöillä ole pelin kannalta keskeistä merkitystä. Tärkeintä on lähinnä yhdessä olo, ja harrastaminen. KUVA 8 Nuoren suhtautumiseen liikuntaa kohtaan vaikuttavat muun muassa kaverit. (Vuori 2003) 4.4 Aikuisuus ja ikääntyminen Aikuisuuden aikana liikunnan merkitys korostuu lähinnä hyvän yleiskunnon ylläpitäjänä ja parantajana. Fyysiset vanhenemismuutokset alkavat jo kolmenkymmenen ikävuoden tietämissä, vaikka muutokset eivät olekaan vielä silloin suuria. Kuitenkin aikuisiän säännöllinen liikunta lisää niin työkykyä kuin ennaltaehkäisee vanhenemiseen liittyviä muutoksia. (Hiltunen & Laakko 1995.) Elimistön vanheneminen ja rappeutuminen on ikääntymisen myötä osittain väistämätöntä. Ikääntymisen taustalla ovat solutasolla tapahtuvat rakenteelliset muutokset. Lihasvoiman on todettu vähenevän 20-40% 65. ikävuoteen mennessä. Naisilla luusto alkaa heiketä 35-vuotiaasta lähtien 1% vuosittain ja kiihtyy vaihdevuosien aikaan 2-3% vuodessa. Naiset voivat menettää 30% luun mineraalipitoisuudesta 70 vuoden ikään mennessä. Miehillä luukato puolestaan alkaa noin 50-vuotiaana ja on noin 0,4% vuodessa. Ikääntyessä myös sydämen toiminta ja aineenvaihdunta hidastuvat. Maksimaalinen hapenottokyky, tärkeä fyysisen kunnon mittari, heikkenee 0,5-1% vuodessa 30.ikävuodesta alkaen. Ikääntyminen ilmenee muun muassa hidastuneena perusaineenvaihduntana, kehon lämpötilan säätelymekanismien heikkenemisenä, nestetasapainon säätelyn heikkenemisenä, rasvakudoksen lisääntymisenä ja sokeriaineenvaihdunnan heikkenemisenä. (Hiltunen & Laakko 1995) Olennaista vanhenemismuutosten hidastamisessa ovat oikeanlaiset elämäntavat, joihin sisältyvät sekä oikeanlainen ruokavalio että säännöllinen- 16

liikunta. Hiltusen & Laakon (1995) mukaan liikuntaa harrastamattomilla ikääntyminen aiheuttama lihasmassan ja -voiman väheneminen on kuitenkin nopeampaa kuin liikuntaa säännöllisesti harrastavilla. Muun muassa luun mineraalipitoisuuden on todettu lisääntyvän jopa 40-50% fyysisen rasituksen myötä, mikä puolestaan ehkäisee luuston huokoistumista eli osteoporoosia. KUVA 9 Säännöllinen liikunta on osa terveellisiä elämäntapoja, jotka auttavat hyvän yleiskunnon ylläpitämisessä. (Vuori 2003) Myös aikuisiässä liikuntaan liittyvät sosiaaliset kontaktit. Perheen yhteinen liikkuminen luo kaikille perheenjäsenille kokemuksia ja toisaalta ystävien tai tuttavien kannustus liikkumiseen lisää liikuntaharrastusta. Monet aikuisia liikuttavat liikunnan massatapahtumat, kuten Naisten kymppi, innostavatkin monia liikkumaan juuri yhteishengen ja liikkumisen ilon hengessä. Perheliikunta Mannerheimin Lastensuojeluliitossa julkaisi ensimmäisen perheliikuntaoppaan vuonna 1982. Siitä lähtien perheliikuntaa on kehitelty ja toteutettu eri puolilla Suomea. Ohjattua perheliikuntaa järjestetään esimerkiksi urheiluseurojen ja työväenopistojen toimesta. Perheliikunta on nostettu esiin terveyttä edistävän liikunnan kehittämistoimikunnan mietinnöissä ja lisäksi siihen liittyen järjestetään perheliikuntaseminaareja. (Karvonen & Siren- Tiusanen & Vuorinen 2003) Perheliikunnalla ymmärretään lasten ja vanhempien yhdessäoloa leikin, ulkoilun ja muun liikunnan parissa. Se on terveyttä edistävää aktiivista toimintaa, jota koko perhe ja lähipiiri, lapset, nuoret, vanhemmat, isovanhemmat ja ystävät, voivat yhdessä harrastaa. (Karvonen & Siren-Tiusanen & Vuorinen 2003) Varhain aloitettu perheliikunta edesauttaa lapsen liikunnallisen elämäntavan omaksumista. Tällä on merkitystä koko elämän kannalta, sillä terveen aikuisuuden pohja ja halu liikkua luodaan jo lapsena. 17

Aikuinen lapsi liikunnan merkitys: iloinen ja mielekäs yhdessäolo turvallisuus ja luottamus yhteiset kokemukset, yhteiset muistot toiminnallinen yhdessäolo liikunnalliseen elämäntapaan totuttelu fyysinen kontakti aikuisen ja lapsen välillä eri perheiden kohtaaminen yhteisessä toiminnassa (Karvonen & Siren-Tiusanen & Vuorinen 2003) KUVA 10 Aikuinen lapsi liikunta luo luottamusta ja hyvää yhdessäoloa. (Karvonen 2003) KUVA 11 Perheliikunta on esimerkki yhdessä tekemisestä. (Vuori 2003) 18

4.5 Vanhuus Eläkeiän saavuttaneiden ihmisten määrä kasvaa koko ajan. Vanhuudessa liikunnan merkitys korostuu lähinnä toimintakyvyn ylläpitäjänä. Toimintakyky koostuu ihmisen fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta kapasiteetista. Monet ikääntymisen aiheuttamista rakenteellisista ja toiminnallisista muutoksista rajoittavat toimintakykyä ja suoriutumista sekä huonontavat näin elämänlaatua. Terveydentilan ja toimintakyvyn erot eläkeläisten (yli 65- vuotiaiden) kesken ovat suuret; ikääntymisen nopeus ja siitä johtuvat haitat ovat yksilöllisiä. Arvosen & Heikkilän (2001) mukaan toimintakyvyn säilyminen mahdollistaa jaksamisen ja itsenäisyyden arkielämässä. Liikunnan avulla voidaan tukea fyysistä minäkuvaa, jota vanhuuden raihnastuminen uhkaa ja jonka merkitys mielenterveydelle on suuri. Myös aivojen ja muistitoimintojen kannalta liikunta on tärkeää. Liikunta on myös sosiaalista. Liikunta hidastaa, vähentää ja kompensoi ikääntymiseen liittyviä rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia. Osa vanhuuden muutoksista aiheutuu toimintojen käytön puutteesta, ja monet toiminnat ovatkin harjoittelulla palautettavissa. Vanhusten liikunta voi olla joko ohjattua (voimistelu) tai omatoimista (kävely, hiihto, tanssi, uinti). Liikuntakyvyn ja voimien ylläpitäminen on vanhusten liikunnan tärkeimpiä tehtäviä. Liikunta tuottaa myös iloa. Rytmiset ja harmoniset liikkeet innostavat kaikenikäisiä ihmisiä. Ohjatussa liikunnassa ratkaisevaa ovat rohkaisu, kuunteleminen, eteneminen liikkujan kykyjen mukaisesti. Ohjattua liikuntaa tarjoavat mm. kunnan liikuntatoimi, järjestöt, kansalais- ja työväenopistot, palvelukeskukset, terveyskeskukset, seurakunnat sekä eläkeläisten kerhot. Myös vanhustenhuoltolaitoksissa on ohjattua liikuntaa. (Beyschlag 1996; Kurvinen 1994) Liikuntaharjoittelu on vanhalle ihmiselle sitä tärkeämpää, mitä rauhallisempaa hänen elämänmenonsa on ja mitä vähemmän siihen sisältyy liikkeessä oloa. Harjoittelu palvelee yleiskunnon säilyttämistä ja parantamista, ja sen avulla pyritään estämään niitä vahinkoja, joihin liikunnan puute saattaa johtaa. (Beyschlag 1996) Liikuntaharjoittelun merkitys vanhukselle Beyschlagin (1996) mukaan: liikunta- ja tukielinten toimintakyvyn ylläpito hengityksen tehostuminen sydämen toiminnan, verenkierron ja aineenvaihdunnan vilkastuminen koordinaatio- ja reaktiokyky sekä tasapainon säilyttämiskyky paranevat mielialan paraneminen, vähäisenkin edistymisen tuottama ilo, itseluottamuksen kohoaminen 19

KUVA 12 Vanhuudessa liikunta on tärkeä toimintakyvyn ylläpitäjä. (Rehunen 1997) 4.6 Erityisryhmät Erityisryhmien liikunnalla tarkoitetaan sellaisten henkilöiden liikuntaa, joilla on vamman, sairauden tai muun toimintakyvyn heikentymisen tai sosiaalisen tilanteen vuoksi vaikea osallistua yleisesti tarjolla olevaan liikuntaan ja joiden liikunta vaatii soveltamista ja erityisosaamista. (Mälkiä & Rintala 2002) Erityisryhmät voidaan määritellä toimintaesteisiksi: Toimintaesteinen on henkilö, jonka kyky liikkua, toimia, suunnistautua tai kommunikoida on joko tilapäisesti tai pysyvästi rajoittunut vamman, sairauden tai iän takia. Pysyvästi toimintaesteisiä on 10% väestöstä. Lukuun sisältyvät muun muassa liikkumisesteiset, näkövammaiset, kuulovammaiset, kehitysvammaiset sekä sairauden takia toimimisesteiset henkilöt. Syitä on lukuisia yksittäisistä vammoista niiden yhdistelmiin. Tilapäisesti toimimisesteisiä on noin 5% väestöstä, johon sisältyvät esimerkiksi odottavat äidit. Lisäksi ympäristön allergeeneista ja epäpuhtauksista joko jatkuvasti tai kausittain kärsiviä allergisia on 20-30% ja astmaa sairastavia 6% väestöstä. (Tujula & Kaski & Jokinen 2003) Liikunta vaikuttaa erityisryhmiin kuuluvilla henkilöillä edullisesti terveyteen ja toimintakykyyn ja tätä kautta elämänlaatuun. Liikunta ehkäisee eristäytymis- ja syrjäytymisvaaraa. Merkityksellisiä ovat myös liikunnan antamat mahdollisuudet iloon, ja virkistykseen. (Verne 1997) Liikunnasta saatavat onnistumisen kokemukset kehittävät myös luottamusta omaan itseen ja ympäristöön. Leikit ja pelit parantavat keskittymis- ja havaintokykyä, koordinaatiokykyä ja vähentävät kömpelyyttä. Keskeinen merkitys liikunnassa on vuorovaikutuksella ja sosiaalisuudella. Motoriset taidot ovat kokonaiskehityksen kannalta tärkeitä, sillä ne luovat pohjan uusille eri ympäristöstä saataville kokemuksille, sosiaalisten taitojen kehitykselle ja omatoimiselle selviytymiselle. Oman kehon hahmotus on moto- 20

risten taitojen perusta. Ohjatulla leikillä ja liikunnalla voidaan vahvistaa paitsi omasta kehosta ja sen liikkeistä saatavia tuntemuksia myös omaa minää suhteessa ympäristöön. Leikki- ja pelitilanteisiin voidaan liittää esimerkiksi kosketeltavien kehonosien nimeämistä, niistä keskustelemista ja lauluja tai loruja. Liikuntaan sisältyvässä leikissä on keskeistä ohjaavan ihmisen läheisyys. (Tujula & Kaski & Jokinen 2003) Tuki- ja liikuntaelimistön kannalta on olennaista, että myös yksittäiset ruumiinosat ovat kunnossa, joten toiminnan ylläpitämiseksi ja parantamiseksi niveliä on liikuteltava monipuolisesti. Erilaiset pelit ja leikit kehittävät hienomotoriikkaa ja pallojen heittely käden ja silmän yhteistoimintaa. Liikunnassa apuna voidaan tarpeen vaatiessa käyttää erilaisia apuvälineitä, kuten kävelytelineitä. Erityisryhmien liikunnan muotoja ovat muun muassa musiikkiliikunta ja vesiliikunta sekä monet talviliikuntalajit. Musiikki luo mahdollisuuden itsensä ilmaisemiseen liikkumalla ja vesiliikunnassa puolestaan on veden kannattavalla sekä rentouttavalla vaikutuksella tärkeä psyykkinen merkitys. (Tujula & Kaski & Jokinen 2003) Liikkuminen on edellytys elämänpiirin laajentamiselle. KUVA 13 Liikkuessa saa sekä onnistumisen kokemuksia että sosiaalisia kontakteja.(sassi) 21

5 MIKÄ ON LÄHILIIKUNTAPAIKKA? 5.1 Liikunta ja lait Tarve liikkumisesta ja liikunnan järjestämisestä on sisällytetty Suomessa moniin lakeihin ja säädöksiin. Seuraavassa esitellään lyhyesti niistä tärkeimpiä. Suomen Perustuslaki (731/1999) Suomen perustuslaki edellyttää julkisen vallan turvaavan perusoikeudet. Suomen perustuslain 16 pykälässä säädetään sivistyksellisistä oikeuksista ja sen perusteluissa todetaan seuraavasti: "Julkisen vallan toimet, joilla edistetään yksilön mahdollisuuksia kehittää itseään liittyvät paitsi opetukseen myös esimerkiksi tiedon hankintaan, tieteelliseen ja taiteelliseen toimintaan, taiteesta nauttimiseen sekä liikunnan ja muun ruumiinkulttuurin harjoittamiseen. Julkinen valta luo edellytyksiä yksilön mahdollisuudelle kehittää itseään siten, että se ylläpitää ja tukee kirjastoja, kansalais- ja työväenopistoja sekä kulttuuri- ja liikuntalaitoksia ja avustaa tieteen, taiteen ja liikunnan harjoittamista." (Suomen kuntaliitto) Kuntalaki (365/1995) Kuntalain ensimmäisen pykälän mukaan kunta pyrkii edistämään asukkaidensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan. Tutkimusten mukaan liikunta on selkeästi yhteydessä ihmisten työkykyyn, terveyteen ja sitä kautta myös koko yhteiskunnan hyvinvointiin. Monet suomalaisten kansantaudit kytkeytyvät tavalla tai toisella liikunnan puutteeseen. (Suomen kuntaliitto) Liikuntalaki (1054/1998) Liikuntalain tarkoituksena on muun muassa edistää väestön hyvinvointia ja terveyttä sekä tukea lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä liikunnan avulla. Lisäksi lain tarkoituksena on edistää tasa-arvoa. Liikuntalaki antaa kunnille myös selkeän toimintavelvoitteen eli liikunnan yleisen edistämisvelvoitteen: "Kunnan tulee luoda edellytyksiä kuntalaisten liikunnalle kehittämällä paikallista ja alueellista yhteistyötä sekä terveyttä edistävää liikuntaa, tukemalla kansalaistoimintaa, tarjoamalla liikuntapaikkoja sekä järjestämällä liikuntaa ottaen huomioon myös erityisryhmät." Kansalaisten liikuntaolosuhteiden luomisesta vastaavat pääasiassa kunnat rakentamalla ja ylläpitämällä liikuntapaikkoja. Kunnat ja muut yhteisöt 22

voivat saada valtionavustuksia liikuntapaikkojen rakentamiseen. Etusijalle valtion tukipolitiikassa on asetettu laajoja käyttäjäryhmiä palvelevat liikuntapaikat. Lähiliikuntapaikkojen merkitystä on korostettu erityisesti viime vuosina ja ne ovat olleet keskeisenä painopistealueena lääninhallitusten liikuntatoimen myöntämissä liikuntapaikkarakentamisen valtionavustuksissa. (Suomen kuntaliitto) 5.2 Muut lait ja normit Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) Maankäyttö- ja rakennuslaki tuli voimaan vuonna 2000 ja sen tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Lain keskeisenä päämääränä on turvata jokaisen osallistumismahdollisuus vuorovaikutteisen suunnittelun lisäämisellä. Osallisia ovat lain mukaan: alueen maanomistaja, henkilö tai taho, jonka asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa, sekä viranomaiset ja yhteisöt, joiden toimialaa suunnittelussa käsitellään. Koska kaavoitus ohjaa maankäyttöä ja rakentamista, on liikunnan näkökulma huomioitava jo kaavoitusvaiheessa, jotta luotaisiin hyviä liikuntaympäristöjä ja verkostoja. Uudisrakentamisen ohella lähiliikuntapaikkojen toteuttamisessa tulevat erityisesti kysymykseen jo olemassa olevien alueiden ja tilojen muokkaaminen, perusparantaminen ja varustaminen, esim. lähikentät, -metsät ja puistot sekä muut luonto- ja viheralueet; koulujen ja päiväkotien piha-alueet sekä muut tilat. (Karvinen 2002; Liikuntapaikkarakentamisen suunta 2004 ) Muut lait ja säädökset Muita liikuntapaikkoihin liittyviä lakeja ja säädöksiä ovat muun muassa Koululait (1998), Työturvallisuuslaki (2002), Vahingonkorvauslaki (1974), RT-ohjeet (89-10749 Ulkoleikkipaikat 2001) sekä välineiden turvallisuutta koskevat SFS-EN standardit. Standardit EU:n alueella ja siten myös Suomessa ovat voimassa leikkivälineiden ja leikkipaikkojen turvallisuusstandardit. Standardien lähtökohtana on terveyttä, ympäristöä ja turvallisuutta koskevat vaatimukset, joiden tavoitteena on vähentää onnettomuuksia. 23

Standardit eivät ole sitovaa lainsäädäntöä, mutta ovat keskeisessä asemassa tuotteiden ja palveluiden turvallisuutta arvioitaessa. Jos jokin tuote on kuitenkin standardeista poikkeava mutta turvallinen, ei sen käyttö ole kiellettyä. Standardi koskee sekä tehdasvalmisteisia että paikalla rakennettuja leikkivälineitä ja muita rakenteita. (Karvinen & Norra 2002) Liikuntapaikkoja varten ei ole olemassa vastaavia standardeja, mutta osa leikkivälineitä koskevista ohjeista ja standardeista soveltuu hyvin myös liikuntapaikkarakentamiseen. Standardit löytyvät Suomen Standardisoimisliiton käsikirjasta. Standardeja ovat SFS-EN 1176-1-7, SFS-EN 1177, joiden sisällöstä esimerkkejä liitteessä.(liite 2) 5.3 Liikuntapaikkarakentamisen suunta 2004 -strategia Liikuntalain mukaan opetusministeriön tehtävänä on liikuntatoiminnan yleinen johtaminen ja kehittäminen. Liikuntapaikkarakentamisen suunta 2004 asiakirja on yksi keskeinen strateginen väline toteutettaessa tätä lain velvoitetta. Suunta 2004 strategiassa kuvataan tavoitteita ja toimenpiteitä, joita Opetusministeriön asiantuntijaelimenä toimiva Valtion liikuntaneuvosto ja sen rakentamisjaosto pitivät tärkeinä kehitettäessä strategiajaksolla liikunnan olosuhteita. Suunta 2004 strategia koostuu linjauksista ja niiden perusteluista. Se on esitys, jota sovelletaan myönnettäessä avustuksia liikuntapaikkarakentamiseen tai tutkimus- ja kehittämistoimintaa. (Liikuntapaikkarakentamisen suunta 2004, perusteluosa) Liikuntapaikkarakentamisen suunta 2004 strategian yleistavoite on vaikuttaa liikuntaolosuhteiden kohentumiseen liikunnallisen elämäntavan, liikunnan, kilpa- ja huippu-urheilun ja niihin liittyvän kansalaistoiminnan alueella lisäämällä kuntien, liikuntajärjestöjen ja muiden sidosryhmien taloudellisia edellytyksiä sekä osaamis- ja muita toimintavalmiuksia. Painoalueina vuoteen 2004 ovat olleet lasten ja nuorten liikuntaolosuhteiden kehittäminen sekä terveyttä edistävän liikunnan olosuhteiden kehittäminen. Painoalueissa on korostettu välittömässä asuin- ja elinympäristössä olevien lähiliikuntaolosuhteiden parantamista lisäämällä kuntien taloudellisia sekä osaamisedellytyksiä. (Liikuntapaikkarakentamisen suunta 2004, perusteluosa) Liikuntapaikkarakentamisen suunta 2004 strategiasta on valmistumassa päivitys. Strategian painopistealueet tulevat kuitenkin jatkossakin olemaan samat. (Iloa ja liikettä koulupihoille seminaari 2005) 24

Liikuntapaikkarakentamisen suunta 2004 strategian periaatteita: 1. Lapset ja nuoret: Ihmisen sopeutuminen ympäristöönsä on kulttuurista. Eri aikoina on arvostettu erilaista rakennettua ympäristöä. Ihminen viettää yli 80 % elinkaarensa koko ulkonaoloajasta lapsena. Lapsen kannalta asuinympäristön viihtyvyys on erityisen merkittävää. Lapselle hyvä ympäristö on hyvä myös vanhusten ja vammaisten näkökulmasta. Lapsinäkökulman tuominen kaupunki- ja kuntasuunnitteluun suunnitteluun voi toimia myös häiriökäyttäytymisen ennaltaehkäisijänä. Kaavoitusratkaisuja tehtäessä on ympäristövaikutusten selvittämisen lisäksi otettava huomioon myös lapsinäkökulma. (Liikuntapaikkarakentamisen suunta 2004) 2. Terveyttä edistävä liikunta: Tieto liikunnan vaikutuksesta terveyteen on merkittävällä tavalla muuttunut. Jo reipas päivittäinen puolen tunnin kävely tuo merkittäviä terveyshyötyjä. Liikuntakulttuuri on demokratisoitunut koko kansan kulttuuriksi, sillä saavuttaakseen liikunnan terveysvaikutukset ei tarvitse radikaalista muuttaa elintapojaan ja juosta henkensä edestä kuten ennen nykyisiä tutkimustuloksia kuntoilijan elämäntapaa markkinoitiin. Merkittäviä elämän arvojen uudelleenarviointia terveysliikunta elämäntapana kuitenkin edellyttää. (Liikuntapaikkarakentamisen suunta 2004) Fyysisen aktiivisuuden osalta riittää, kun noudattaa terveysliikunnan suositusta, jonka mukaan terveyden ja toimintakyvyn ylläpitoon riittää säännöllinen, useampana päivänä viikossa toteutuva kohtuullisen rasittava liikunta, jonka kesto kerrallaan yhtenä tai useampana jaksona on vähintään 30minuttia. Esimerkiksi runsaan kolmen kilometrin kävelylenkki täyttää aikuisella liikunnan perustarpeen. (Suosituksen pohjana mm. WHO:n, FIMS:n, ACSM:n, CDC:n ja NIH:n suositukset, jotka otettu käyttöön myös Suomessa.) Terveysliikunnan määrittelyn perusteella terveysliikunta laajentaa käsitystämme liikuntapaikoista. Ihmisen välitön asuinympäristö on muuttunut liikuntapaikaksi samoin kuin kevyen liikenteen väylätkin. Nykyisten liikuntapaikkojen lähiympäristö ja niiden saavutettavuuteen kuuluvat liikennejärjestelyt erityisesti liikenteen osalta nousevat aivan uuteen asemaan. lähiympäristöstä tulee suunnitteluprosessin kiinteä osa ja uusi ulottuvuus myös perinteisiä liikuntapaikkoja rakennettaessa. (Liikuntapaikkarakentamisen suunta 2004) Terveyttä edistävän liikunnan olosuhteiden kehittämisessä on tärkeää edistää ns. liikunnallisesti passiivisten kansalaisten osallistumisen mahdollisuutta. Välitön asuin- ja työympäristö, ulkoilualueet ja kevyen liikenteen väylät tulee nähdä yhä enemmän arkiliikunnan toimintaympäristöinä. Keskeisiä ovat toimenpiteet, joilla liikunnallisesti aktiivisen elämäntavan omaksuminen tulee mahdolliseksi. Tulee panostaa asuin- ja työpaikka- 25

olosuhteiden, kaavoitus- ja liikennesuunnittelun sekä perinteisen liikuntapaikkarakentamisen kehittämiseen. Erityisinä kehittämiskohteina ovat: uimahallit liikunta- ja kuntosalit kevyen liikenteen väylät ulkoilualueet ja reitit lähiliikuntapaikat (Liikuntapaikkarakentamisen suunta 2004) Lähiliikuntapaikkojen määrästä ei ole valtakuntatason suosituksia. Niiden tarve keskittyy lähinnä kaupunkeihin ja maaseudulla taajamiin, mutta palvelutarjonnan lisäämiseksi niitä voidaan sijoittaa myös esimerkiksi kyliin. Koska lähiliikuntapaikat ovat osa yhdyskuntasuunnittelua, on ne huomioitava jo kaavoitusvaiheessa. 5.4 Lähiliikuntapaikka käsitteen synty ja määritelmä Käsitteenä lähiliikuntapaikka on maassamme vielä melko nuori, vaikkakin joitakin määritelmiä siitä on esitetty jo parikymmentä vuotta sitten. Vuonna 1981 julkaistussa artikkelissa on lähiliikuntapaikka kuvattu lyhyesti piha- ja korttelialueella sijaitsevaksi turvalliseksi leikki- ja liikuntapaikaksi. Opetussuunnitelmaan termi tuli 1990-luvun puolivälissä ja virallisessa termistössä se esiintyi ensimmäisen kerran vasta vuonna 1997. 1990- luvun loppuun mennessä tehdyissä julkaisuissa termille ei kuitenkaan annettu tarkempaa selitystä. (Virta 2000) 1990-luvun lopulle ajoittuneen liikuntalain uudistamisen myötä lähiliikuntapaikat tulivat yhä enemmän esiin. Euroopassa on kehitelty lähiliikuntaa muun muassa perheliikunnan näkökulmasta. Muiden maiden malleista eniten Suomeen on haettu mallia Norjasta. Pohjoismaisten vaikutteiden ja omien tarpeiden pohjalta syntyi kaksivuotinen lähiliikuntapaikkojen kehittämis- ja kokeiluhanke (2000-2002). (Virta 2000; Karvinen & Norra 2001) Lasten ja nuorten näkökulman huomioiminen on ollut tärkeää lähiliikuntapaikan käsitettä muotoiltaessa. Aikuisille suunnattu liikuntapaikka voi olla hieman kauempanakin, mutta lasten ja nuorten tarpeita palvelemaan tarkoitettujen tulisi sijaita mielellään lähellä asuinpaikkoja. Uudessa maankäyttö- ja rakennuslaissa alueiden suunnittelun tavoitteeksi on kirjattu erilaisten väestöryhmien, kuten lasten, nuorten, vanhusten ja vammaisten tarpeita tyydyttävien elinympäristöjen kehittäminen. Lähiliikuntapaikkoja on ryhdytty kehittämään juuri näiden tavoitteiden puitteissa. Lähiliikuntapaikka käsitettä määriteltäessä on otettu huomioon myös vastaava norjalainen määritelmä. (Virta 2000) Lähiliikuntapaikkojen määritelmä ei ole tarkoituksella rajaava tai yksiselitteinen, koska halutaan suosia luovuutta, osallistuvaa suunnittelua ja hal- 26

linnonalojen yhteistyötä. Lähiliikuntapaikka voidaan määritellä esimerkiksi seuraavilla tavoilla: Lähiliikuntapaikka on yksinkertainen liikuntapaikka tai alue, joka on tarkoitettu organisoimattomaan liikuntaharrastukseen ja joka sijaitsee asuinalueella tai sen välittömässä läheisyydessä. (Norjalainen määritelmä, Klubilainen. 1999) Lähiliikuntapaikat ovat lasten ja nuorten liikuntaan sekä yleiseen kunto- ja terveysliikuntaan tarkoitettuja liikuntapaikkoja tai alueita, jotka sijaitsevat asuinalueilla tai niiden välittömässä läheisyydessä. (Liikuntapaikkarakentamisen suunta 2004 strategia) Länsi-Suomen läänissä lähiliikuntapaikan määrittely on puolestaan toteutettu seuraavalla mallilla: tyypillisiä piirteistä ei tyypillisiä piirteitä Lähiliikuntapaikka on.. enemmän kuin monikäyttöinen - lajikohtainen ympärivuotinen - käytössä vain osan vuotta pienimuotoinen - laitostyyppinen mitoitukseltaan vapaa - sääntöjen mukaan mitoitettu rakennusteknisesti helppo - rakennusteknisesti vaativa huoltovapaa - henkilöstä sitova vapaasti käytettävissä - käyttövuoroihin perustuva luovasti toteutettu - perinteinen osall.suunn. perustuva - määräyksiin perustuva saavutettavissa kotiovelta - liikenneyhteyden takana puku- ja pesutiloja ei tarv. - puku- ja pesutiloja tarvitaan käyttäjille maksuton - maksullinen ympäristöön sulautuva - ympäristöstä erottuva kaikille ikäryhm. sopiva - ikäryhmittäin rajaava (Liikuntapaikkarakentamisen suunta 2004) Liikuntapaikkojen suunnittelua ohjaavat yleensä lajisuorituspaikkojen normit. Lähiliikuntapaikka käsite on tuonut tämän suunnittelukäytännön vastapainoksi uudenlaisen mahdollisuuden liikuntapaikkojen suunnitteluun, jossa mitoitus on vapaamuotoisempaa; mitoituksen ei tarvitse täyttää kilpaurheiluun liittyviä suosituksia. Lähiliikuntapaikalle ominaista piirteitä ovat monikäyttöisyys, kestävyys, ympäristöystävällisyys ja esteettisyys. Olennaista on, että alue turvallinen, liikkumisesteetön ja soveltuu näin kaiken ikäisille. Tarkoituksena on, että lähiliikuntapaikan käyttö on vapaata, ympärivuotista ja käyttäjälle maksutonta. Varustukseen kuuluvat liikunta- sekä leikkivälineet. Lähiliikunta- 27

paikka ei välttämättä tarvitse erityisiä pukeutumis-, peseytymis- ja huoltotiloja, joten osin tämän myötä rakentamis- ja käyttökustannukset ovat yleensä pääasiassa edullisia. (Liikuntapaikkarakentamisen suunta 2004) Lähiliikuntapaikka sijoittuu nimensä mukaisesti lähelle asutusta ja käyttäjiä. Sen ympäristölle ovat ominaisia hyvät ja turvalliset kevyen liikenteen yhteydet. Suunnittelussa ja toteutuksessa suositaan luovuutta ja lähiliikuntapaikan sulautumista osaksi ympäröivää maisemaa. Keskeistä on mielikuvituksellisuus ja luonnon kunnioittaminen.(liikuntapaikkarakentamisen suunta 2004) Lähiliikuntapaikkoina voivat toimia seuraavat alueet tai niiden yhdistelmät: koulujen, päiväkotien ja taloyhtiöiden pihat leikkipaikat ja alueet pienkentät ja luistelualueet, jääkiekkokaukalot kevyen liikenteen väylät, kuntoradat, polkureitit, hiihtoladut, hiihtomaat temppu- ja seikkailuradat monikäyttöiset lajiliikuntapaikat (jalkapallokenttä, maalit ja palloiluseinät) rullalautailu- ja rullaluistinalueet luontokohteet, lähipuistot ja virkistysalueet sisäliikuntatilat, jotka varustetaan lähiliikuntakäyttöön kaikenikäisille (Liiku ja leiki lähiympäristössä 2001) 5.5 Lähiliikuntapaikalle tyypillisiä suorituspaikkoja tai niiden yhdistelmiä Lähiliikuntapaikan suorituspaikoille on ominaista monikäyttöisyys, jolloin samoja paikkoja voidaan käyttää eri lajien harrastajien käytössä sekä ympärivuotisesti. Seuraavassa on lueteltu esimerkkejä suorituspaikoista. hiihtoalueet ja maat kuntoradat ja ladut luistelualueet ja jääpelikentät lumilautailupaikat luontopolku (rasteja esimerkiksi opetustarkoituksessa) monikäyttöiset pienkentät palloiluseinät pyöräcrossiradat 28

KUVA 14 Pyöräcrossirata Keski-Eurooppassa. (Karvinen 2002) rullalautailu- ja luisteluradat seikkailuradat sisäliikuntatilat temppu- ja peuhutilat yleisurheilun suorituspaikat katsomot (Liikuntapaikkarakentamisen suunta 2004; Liiku ja leiki lähiympäristössä 2001) KUVA 15 Katsomorakenne voi sijoittua esimerkiksi pelikentän vierelle. Pyhäselkä, Suhmuran koulu. (Huttunen 2004) 5.6 Lähiliikuntapaikalle soveltuvia lajeja Lajeja yhdistelemällä voidaan aikaansaada paljon toimintaa ja erilaisia liikkumismahdollisuuksia. Lähiliikuntapaikalle ominaiset lajit ovat yleensä käyttäjälleen suhteellisen halpoja. Seuraavassa on esitelty joitakin esimerkkejä yleisimmistä lähiliikuntapaikan liikuntalajeista. Osa lajeista ei 29

sijoitu pelkälle lähiliikuntapaikalle vaan myös sen ympäristöön, kuten sauvakävely, kävely, juoksu, pyöräily. Beach volley eli rantalentopallo Beach volley kentän koko kilpailumielessä on 9m x 18m, jolloin hiekkaalue on vähintään 12m x 22m. Lentopallosta on kehitelty myös kaikenikäisten pelivaihtoehto, Pehmis-Pomppis, jossa käytettävä pallo on pehmeä. Pelikentän koko voi vaihdella normaalikokoisesta (9m x 18m) aina pienpelikenttään, joka minimissään voi olla vain 3m x 6m. Verkon sopiva korkeus on 2,30 metriä tai se valitaan ryhmän pienimpien pelaajien mukaan. Peliajatuksena on saada pallo verkon yli ja koskettamaan vastapuolen kenttää, sekä vastaavasti estää palloa koskettamasta omaa kenttää. Joukkue voi käyttää kolme lyöntiä pallon palauttamiseen vastapuolelle, ja aina kun pallo päätyy maahan tai ulos, saa syöttänyt joukkue pisteen. (Läheltä liikkeelle 2000) Futsal Futsal on jalkapallon sukulaislaji. Sen pelaamiseen tarvitaan pallo, maalit ja minimissään 3-4 kenttäpelaajaa. Maalivahtia ei välttämättä tarvita jos maali on pieni. Sopiva pelialueen koko on 20m x 40m, mutta pienemmässäkin peli sujuu. (Läheltä liikkeelle 2000) Hiihto Maastohiihto kuormittaa monipuolisesti suurinta osaa lihaksistosta, antaa työtä hengitys- ja verenkiertoelimistölle, mutta ei liian kovia iskuja tukielimistölle. Hiihtomuotoja ovat muun muassa perinteinen hiihto ja luisteluhiihto. (Kuntoinfo) Hiihto onnistuu niin tasaisella kuin vaihtelevassakin maastossa. Yksi vaihtoehto on perustaa lähiliikuntapaikalle hiihtomaa. Sen perusideana on alue, jossa on sopiville etäisyyksille sijoitettu monenlaisia hiihtotaidon osaalueita ja perustaitavuutta yleisestikin kehittäviä harjoittelupaikkoja. Toimintaideana on itseoppiminen. Hiihtomaista voidaan tehdä monitoimialueita, joilla on käyttöä ympäri vuoden, esim. kesäisin seikkailutoimintaa. Hiihtomaa-alueeksi riittää tasainen kenttä, johon lumikasoilla saadaan vaihtelevuutta. Ihannepaikka on alue, jossa on sekä rinnettä että tasamaata. Pääosa hiihtomaan harjoituspaikoista tehdään lumesta. Hyvä alusta ja kunnolliset pohjaratkaisut kuitenkin helpottavat sekä paikkojen kunnostusta että vähentävät niiden kulumista. Pysyviä pohjaratkaisuja voidaan tehdä pienillä maansiirto- ja raivaustöillä, esim. notkot, kumpareet. Erillisiä puisia rakennelmia, kuten hyppyreitä voidaan käyttää apuna. (Liiku ja leiki lähiympäristössä 2001) Hiihtomaat voidaan jakaa kolmeen ryhmään vaativuutensa perusteella. I tason hiihtomaat ovat kustannuksiltaan halpoja, sillä ne perustetaan vaatimattomiin olosuhteisiin, esimerkiksi lumikasan avulla. Tällainen hiihtomaa ei tarvitse koneellista kunnostusta vaan se pidetään kunnossa suksin. 30

II tason hiihtomaa vaatii jo pieniä maansiirto- ja raivaustöitä. Apuna hiihtomaassa käytetään puurakenteita. Kunnostus tapahtuu koneellisesti. III tason hiihtomaa rakennetaan hiihtokeskusten yhteyteen, jolloin maastoa muokataan koneellisesti ja tehdään pysyviä rakennelmia. Tällainen hiihtomaa otetaan kaavoituksessa huomioon ja toteutetaan kunnan toimesta. Kunnostus tapahtuu koneellisesti. (Läheltä liikkeelle 2000) Juoksu Juoksu on harjoituksena se tehokkaampaa ja siihen kuluu lyhyempi aika kuin esimerkiksi kävelyyn. Juoksu auttaa painonhallinnassa. Jokaisen on pyrittävä löytämään itselleen luontevin tapa juosta. Tyyliin ja juoksutekniikkaan vaikuttavat juoksijan ominaisuudet, kuten ruumiinrakenne, fyysinen kunto ja perimä sekä toisaalta ulkoiset olosuhteet esimerkiksi juoksualusta, ilmasto ja jalkineet. Pyöräily Pyöräily sopii lähes kaikille sekä hyöty- että kuntoliikunnaksi. Huviliikuntana se tarjoaa valtavia mahdollisuuksia tutustua paikkoihin ja nähdä maisemia samalla kun kunto kohoaa. Polkeminen pienillä vaihteilla on suositeltavaa. Sauvakävely Sauvakävelyssä kehon kokonaiskuormitus on 20 % korkeampi kuin tavallisessa kävelyssä. Se kuluttaa huomattavasti enemmän energiaa kuin tavallinen kävely, koska sauvat aktivoivat vartalon lihaksia ja auttavat reippaaseen suoritukseen. (Suomen latu) Jääkiekko Jääkiekkoa voidaan pelata korttelikentällä eli minikentällä, joka on joko asfaltoitu tai betonoitu, ja joka on kooltaan 35m x 17m. Kenttä on muunneltavissa eri lajien käyttöön eri vuodenaikoina. Katukoripallo Yksi koripalloteline seinässä vaatii ympärilleen 10m x 8m tilaa. Korin virallinen sijoituskorkeus on 3,05m. Pelissä on kaksi joukkuetta, jotka pelaavat yhteen koriin. Kummallakin joukkueella on kolme kenttäpelaajaa. Kentälle merkitään aloitusviiva ja peli alkaa aloittavan joukkueen syötöllä aloituspisteestä. Hyökkäysvuoro vaihtuu jokaisen hyväksytyn korin jälkeen. (Läheltä liikkeelle 2000) Kyykkä Kyykän vaatima pelikenttänä on mahdollisimman tasainen sorapintainen alue. Yksi kenttä tarvitsee reuna-alueineen noin 7m x 22m tilaa. Kenttä koostuu kahdesta neliöstä ja niiden välisestä alueesta. Oman joukkueen 31

heittoneliö on vastapuolen pelineliö. Neliö on kooltaan 5m x 5m, ja neliöiden välinen matka. Alle 10-vuotiaiden pelineliöt voivat olla 6m x 6m ja neliöiden välimatka 6 metriä. Kyykät ovat puisia lieriöitä, joiden korkeus on 100mm. Pelin alussa kummankin neliön eturajalle pystytetään rivi kyykkäpareja. Pelin ideana on, että jokainen pelaaja vuorotellen astuu heittoneliöön ja yrittää kyykkämailaa heittämällä saada kyykät pois neliöstä. Pelaaja lyö vuorollaan neljä mailaa. Voittaja on se pelaaja/joukkue, joka ensin on onnistunut saamaan kyykät pois neliöstä. (Läheltä liikkeelle 2000) Liitokiekkourheilu Liitokiekkourheiluun kuuluu eri lajeja, joista tunnetuimmat ovat kiekkogolf ja ultimate. Ultimatessa tarkoituksena on joukkuetovereille syöttelemällä kuljettaa pelivälineenä oleva kiekko (frisbee) vastustajan maalialueelle. Tarvittava kenttä on suorakaiteen muotoinen, jossa kummassakin päässä on maalivyöhyke. Koko kenttä on ihanteellisimmillaan 110m x 37m, josta maalialueen mitat kummassakin päässä ovat 23m x 37m. Kiekkogolfissa tarkoituksena on pelata rata loppuun mahdollisimman vähin heitoin. Kiekkogolfissa reikänä toimii metallinen noin 1,5m korkea kori. Radat sijoittuvat usein epätasaiseen maastoon, joka tekee pelistä haasteellisemman. Kiekkogolfradat ovat yleensä 9- tai 18- reikäisiä. (Läheltä liikkeelle 2000) Pesäpallo Perinteisestä pesäpallosta on monia sovellutuksia. Esimerkiksi Lyöntimyllyssä keskelle kenttää tehdään portti. Joukkueet ovat eri puolilla porttia ja yrittävät vuorollaan lyödä pallon maata pitkin portin läpi. Läpi menneestä pallosta joukkue saa pisteen. Jos pallo puolestaan kimpoaa yläilmoihin ja toinen joukkue saa kopin, he saavat pisteen. Lyöjä siirtyy lyötyään portille kiinniottajaksi ja yrittää estää toisen joukkueen pallon läpimenoa portista. (Läheltä liikkeelle) Petankki Petankki on kuulapeli, jota voi pelata melkein millä tahansa hiekkapohjaisella alueella. Ideana on saada metallikuulat liikkumaan mahdollisimman lähelle maalipalloa eli snadia. Pöytätennis Pöytätenniksen pelaaminen vaatii minimissään tilaa 7m x 4m, jolloin pelipöydän ympärille jää sopivasti liikkumatilaa. Ratagolf Täysimittainen ratagolf koostuu 18 radasta. Ne ovat 0.9m leveitä ja keskimäärin 10m pitkiä. Tilaa kenttää varten tarvitaan 1500-2500m2 ja 32

maaston tulisi olla tasaista. Tavallisesti kenttä ympäröidään aidalla. (Läheltä liikkeelle 2000) Rullakiekko Rullakiekkoa pelataan rullaluistimet jalassa. Pelivälineenä ovat pehmeä pallo tai kaukalossa pelattaessa muovinen kiekko sekä jääkiekko- tai street-maila. (Läheltä liikkeelle 2000) Rullalautailu eli skeittaus Lajia voi harrastaa lähes missä tahansa. Olennaista rullalautailussa ovat rullalaudalla tehtävät temput. (Ryhänen 2003) Rullaluistelu Rullaluistelu on skeittaamisen sukulaislajeista suosituin. Rullaluistelun perusmuoto on kaduilla ja kevyenliikenteen väylillä tapahtuva luistelu. Perusvälineisiin kuuluvat rullaluistimet, kypärä ja suojat. Snowskate eli lumiskeittaus Lumiskeittaus on uusi lautailulaji. Kyseessä on rullalaudan kokoinen lauta, minkä alla voi olla pieni suksi, mutta se ei ole välttämätön. Laudalla voi laskea laskettelukeskuksien rinteissä tai muissa mäissä, mutta kyse ei kuitenkaan ole laskettelusta, vaan temppujen tekemisestä skeittaamisen tapaan. Seinäkiipeily Kiipeily kehittää koordinaatiota, tasapainoa ja voimia. Sen avulla voidaan opettaa mm. numeroita ja aakkosia, jos kiipeilyotteet ovat esim. kirjaimia. Kiipeilyseiniä eli boulderointiseiniä on saatavana sekä lasikuituisina että puisina. Myös esimerkiksi luonnonkiviin ja kallioihin on mahdollisuus kiinnittää kiipeilyotteita. (Läheltä liikkeelle 2000) KUVA 16 Esimerkki seinäkiipeilyseinästä. Lähiliikuntapaikka Urski, Mikkeli. (Huttunen 2004) 33

Sulkapallo Sulkapallon kevyt pallo edellyttää tuulensuojaista pelipaikkaa. Sopiva kaksinpelin kenttä on noin 13m x 5m. Ruutu jaetaan oikeaan ja vasempaan puoliskoon. Syöttäminen tapahtuu oikeasta ruudusta, kun hänelllä on parillinen pistemäärä, ja vasemmasta ruudusta kun pistemäärä on pariton. Verkon korkeus on 1,55m. (Läheltä liikkeelle 2000) Taitopyöräily eli bmx-pyöräily Rata-ajoon käytettävät pyörät ovat kevyitä. Bmx-ajoon tarkoitettujen ratojen pituussuositus on 300m. Radan tulisi sisältää erilaisia kumpareita ja kaarteita. Pyöräilijöiden varustukseen kuuluvat kypärä ja muut tarvittavat suojat. Tikanheitto Heittoradan tai alustan tulee olla noin 0,9m-1,2m pitkä ja 1,2m leveä. Taulu kiinnitetään keskikohdaltaan 1,5m korkeudelle. Tytöt ja alle 12- vuotiaat heittävät 4 metrin etäisyydeltä, yli 12-vuotiaat pojat 5 metrin etäisyydeltä. (Läheltä liikkeelle 2000) Trampoliini Trampoliini soveltuu kesäkäyttöön. Turvallisuuden lisäämiseksi se voidaan aidata. KUVA 17 Eräs esimerkki trampoliiniratkaisusta. Lähiliikuntapaikka Urski, Mikkeli. (Huttunen 2004) Ulkosähly Katusählyä pelataan pienellä kentällä pieniin maaleihin. Maalivahtia ei ole, pelaajia kentällä on kummallakin joukkueella kolme. Mailat ja pallot ovat salibandymailoja ja palloja. Pelialueen suositeltava koko on 10m x 12m, mutta se voi vaihdella. Hyväksytyn maalin jälkeen jatkaa joukkue, jonka maaliin pallo meni. Maalin edessä oleva puolikaari rajaa maalialu- 34

etta, jolla pelaaja ei saa pelin aikana käydä. Ainoastaan maila saa käydä alueella. (Läheltä Liikkeelle 2000) 5.7 Nuori Suomi ry järjestö lähiliikunnan asialla Nuori Suomi on sitoutumaton järjestö, jonka tehtävänä on lasten ja nuorten elämänilon ja hyvinvoinnin lisääminen liikunnan avulla. Järjestön toiminnan tavoitteena on turvata liikkuminen oleelliseksi osaksi niin kouluja päivähoitopäiviä, perheen yhteistä arkea kuin kaveriporukoissa viettävää vapaa-aikaakin. Nuori Suomi ry pyrkii toiminnallaan edistämään muun muassa liikunta- ja urheiluseuratoimintaa. (Nuori Suomi 2003) Nuori Suomi ry rahoittaa toimintansa omien palveluidensa myynnillä, yritysyhteistyöllä sekä opetusministeriön kautta tulevalla valtionavulla. Yhteistyötahoina ovat mm. opetusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö ja liikunnan aluejärjestöt. Yhdistyksen jäseninä on 53 valtakunnallista liikunta-alalla toimivaa liittoa, joiden edustajista koostuu Nuori Suomi ry:n toimintaa ohjaava hallitus. (Nuori Suomi 2003) Nuori Suomi ry. on ollut mukana paikallisissa lähiliikuntapaikkojen kokeilu- ja kehittämishankkeissa, joita on toteutettu eri puolilla Suomea. Kaikissa kehittämishankkeissa on yhdessä paikallisten toimijoiden kanssa pyritty löytämään ja luomaan ratkaisumalleja, joilla pystyttäisiin vastaamaan lasten liikunnan haasteisiin. Kokeilut ovat tuottaneet perinteisestä liikuntapaikkarakentamisesta poikkeavia uudentyyppisiä liikuntapaikkamalleja ja yksittäisiä toimintapaikkoja. Hankkeista saadut kokemukset ovat olleet positiivisia. Tehty kehittämistyö on saanut aikaan uudenlaista yhteistyötä kunnissa eri hallintokuntien välille. (Karvinen & Norra 2002) Nuori Suomi ry ylläpitää Lähiliikuntapaikka tietokantaa, johon on koottu kaikki Suomessa valmistuneet ja tällä hetkellä käynnissä olevat hankkeet. Internet-sivuilta (www.lahiliikunta.info) löytyy muun muassa hankekohtaisia perustietoja sekä lähiliikuntaan liittyviä kirjallisia aineistoja sekä ohjeita. Lähiliikuntapaikkojen kehittämiseksi tehdään jatkuvaa kehitys- ja tutkimustyötä, jossa Nuori Suomi ry. on mukana. Tähän mennessä valmistuneita hankkeita ovat esimerkiksi: Nurmijärven Myötäote hanke (1997), joka käynnistyi asukkaiden aloitteesta. Tavoitteena oli luoda viihtyisä, turvallinen ja liikunnallinen asuinympäristö, tuloksena syntyi asukkaille mieleinen lähikenttä. (Lasten liikuntapaikkojen suunnittelu 2002) Läheltä liikkeelle hanke (2000), joka innosti kaikkia päivittäiseen liikuntaan. (Läheltä liikkeelle 2000.) Koulupihatalkoot kilpailu (2000), jonka tavoitteena oli parantaa koulupihojen viihtyisyyttä ja toiminnallisuutta sekä lisätä yhteistyötä eri tahojen kesken. Kerättäessä ideoita pihojen kehittämiseen 35

suosittuja toteutusmalleja olivat erilaiset suunnittelu- ja piirustuskilpailut. Koulupihatalkoiden tuloksena syntyi tapoja kehittää koulupihaa. Siivoustalkoiden rinnalle tuli laajempia projekteja, joissa pihan istutuksia uusittiin, tehtiin pajupunontaa, kiinnitettiin huomiota liikennejärjestelyihin, uusittiin leikkipaikkoja, perustettiin kasvimaita, ulkoauditorioita, luontopolkuja. Olennaista oli luonnon omien olemassa olevien muotojen säilytys ja hyödyntäminen. Työtä tehtiin paljolti talkooporukalla. Rahoituksessa lahjoituksilla oli suuri osuus. Kunnallisilla päättäjillä ja rahoituksella on joko lamaannuttava tai kannustava vaikutus toimintaan. (Reitti 2001) Länsi-Suomen läänin Lähiliikuntapaikkojen kokeiluhankkeet (2000-2002). Koulupihojen liikuntaolosuhteiden kartoitus (2003), jonka perusteella joka kolmas ala-asteen piha tarvitsisi kehittämistä. (Koulupihaseminaari 2005) 5.8 Lähiliikuntapaikka-avustukset Lähiliikuntapaikkojen perustamiseen on saatavissa seuraavanlaisia avustuksia. Avustusjärjestelmää pyritään kehittämään jatkuvasti. 5.8.1 Valtionapu Valtionavustus on nimensä mukaisesti valtion myöntämä. Sen myöntämisen lähtökohtina on se, että: suunnitelma on lainmukainen (hanke toteutetaan rakentamista koskevien säädösten mukaisesti, lainmukaisuuden tarkastaa kunnan rakennusvalvonta: kaikilla lakisääteisen lausunnon antavilla viranomaisilla on mahdollisuus tutustua kaikkiin vaadittaviin asiakirjoihin) rakentaminen alkaa viimeistään myöntövuonna (Liikuntapaikkarakentamisen suunta 2004) Valtionavustusta voivat hakea kunnat ja rekisteröidyt yhteisöt, kuten liikuntaseurat, taloyhtiöt, tai kylätoimikunnat tms. Haku tapahtuu kerran vuodessa ja hakuaikaa on kalenterivuoden loppuun asti. Hakemus toimitetaan sen läänin lääninhallitukselle, jonka alueella hanke sijaitsee. Hakeminen tapahtuu opetusministeriön lomakkeella nro 12. (Liite 9) Hakemukseen liitetään hankesuunnitelma, jossa esitetään pääpiirteissään selostus hankkeesta, selvitys hankkeen tarpeellisuudesta ja toteuttamisajankohdasta sekä hankkeen kustannusarvio ja rahoitussuunnitelma. Avustuskelpoisen hankkeen alaraja on 15 000 euroa. (Lasten liikuntapaikkojen suunnittelu 2002) Valtionavustusta puoltava kriteeri on, että hanke on lähiliikuntapaikka. Lähiliikuntapaikka hankkeiden osalta kyseinen avustus voi olla tasoltaan 36

enintään puolet hankkeen arvioiduista kokonaiskustannuksista. (Karvinen & Norra 2001) 5.8.2 Hat Trick avustus Suomen Palloliiton kautta lähiliikuntapaikan pienille laidoitetuille monitoimikentille voi hakea niin sanottua Hat Trick avustusta. Avustukset myöntää kansainvälinen jalkapalloliitto (UEFA) kansallisten jalkapalloliittojen esitysten pohjalta. Avustusta voi hakea minikentille, jotka ovat UEFA:n ohjeistuksen mukaisia: Kentän koko on 250-1000 m2 Kentän ympärillä ovat laitarakenteet (suositeltava materiaali: puu) Kentän pinnoite on hiekkatekonurmea Kentällä on jalkapallomaalit (2m x 3m) Kenttä sisältää myös koripallon ja lentopallon edellyttämät rakenteet Avustuksen määrä voi olla enintään 30% minikenttähankkeen kokonaiskustannuksista, enintään kuitenkin 8.000 / hanke. Hat Trick avustusta haetaan Suomen palloliiton rahoitushakemuslomakkeella (Liite 10), joka toimitetaan Suomen Palloliittoon. Hakuaikaa on kalenterivuoden loppuun ja avustusten käsittelyaika on noin kolme kuukautta. Palloliiton Hat Trick apuraha ei vaikuta valtionavun saamiseen. 37

6 LÄHILIIKUNTAPAIKKOJA MEILLÄ JA MAAILMALLA 6.1 Esimerkkejä lähiliikuntapaikoista muualla Euroopassa Euroopassa on kehitetty lähiliikuntapaikkaideaa muun muassa Saksassa, Belgiassa, Tanskassa ja Norjassa. Saksassa lähiliikuntapaikkaesimerkkejä ovat muun muassa niin sanotut Familienfreundliche Sportplatser, eli perheille suunnatut liikuntapaikat. Niissä on käytössä muun muassa monitoimikenttiä ja seikkailuratoja. KUVA 18 Liikunnallinen seikkailurata Hagenbachissa Saksassa (Familienfreunflicher Sport Platz. 2000) Belgiassa Hasseltin kaupungissa puolestaan sijaitsee ulkoliikuntapaikka Actionpark, jossa on erilaisia seikkailuratoja, joista osa on valvottuja ja osa vapaassa käytössä olevia. KUVA 19 Rengasrata. Actionpark, Belgia. (Karvinen 2002) KUVA 20 Kiipeilyrata vesiesteen päällä. Actionpark, Belgia. (Karvinen 2002) Tanskalaiset lähiliikuntapaikat ( idrætslegeplads ) muistuttavat Saksaa ja Belgiaa enemmän Suomen lähiliikuntapaikkoja. Siellä lähiliikuntaa on kehitetty erilaisiin ympäristöihin, muun muassa kyliin, kortteleihin, puistoihin ja ranta-alueille. Toimintavälinekirjo kattaa esimerkiksi monitoimikentät, rullalautailualueet ja koripallokentät. Kustannusjakauma on valmistu- 38

neissa hankkeissa ollut kohteesta riippuen noin 205 000 5 miljoonaa kruunua. (En Idrætslegeplats skal ligge i vejen) Suomen lähiliikuntapaikkoihin on otettu eniten mallia Norjasta, jo lähiliikuntapaikka käsitteen määrittelystä lähtien. Norjassa on ollut vuodesta 1993 käynnissä lähiliikuntapaikka-ohjelma, jonka tarkoituksena on ollut tuottaa sekä leikkiä, oppimista että liikuntaa palvelevia alueita lähelle käyttäjiä. Hankkeita on tuettu rahallisesti. Yli 30% toteutetuista hankkeista on ollut palloilukenttiä. Avainasemassa hankkeiden etenemisessä ovat Norjassa kunnat ja niiden toiminta. Kunnat ovat myös suurimmat omistajat (noin puolet), urheiluseurat omistavat vain neljänneksen. Myös asukasyhdistykset omistavat, n. 10%. (Jones & Knut 2000) KUVA 21 Liikuntapaviljonki tulevaisuuden liikuntapaikka..esimerkki katetusta liikunta- ja leikkivälinekokonaisuudesta. (En idrætslegeplats skal ligge i vegen) 6.2 Esimerkkejä lähiliikuntapaikoista Suomessa Tiedot Suomessa valmistuneista ja käynnissä olevista lähiliikuntapaikkahankkeista löytyvät internetistä osoitteesta www.lahiliikuntapaikat.info. Seuraavat esimerkkikohteet löytyvät myös kyseisiltä sivuilta. Kyröskosken perhepuisto, Hämeenkyrö Perhepuisto sijaitsee Kyröskosken taajama-alueella, ja sen vaikutuspiirissä on 2400 asukasta, päiväkoti ja 200 oppilaan ala-aste. Kyröskoski sijaitsee Hämeenkyrön kunnassa ja yleiskaavassa alue on merkitty lähivirkistysalueeksi. Kohde on alun perin entinen soranottoalue, joka on onnistuneesti muutettu lähiliikuntakäyttöön. Perhepuiston on toteuttanut Hämeenkyrön kunta. Hankkeen tavoitteena on ollut luoda puistomainen, viihtyisä toimintaympäristö, joka soveltuu kai- 39

ken ikäisille. Myös erityisryhmien tarpeet on huomioitu. Suunnitteluprosessin aikana kuultiin aktiivisesti kuntalaisia. Kehittämisideoita ja toiveita kerättiin muun muassa Kyröskosken koululta ja koulun vanhempainyhdistykseltä, paikallisilta asukkailta sekä päivähoidon piiristä. KUVA 22 Näkymä Kyröskosken perhepuistoon. (Huttunen 2004) Hanke on käynnistynyt vuonna 1998, kun soramontun ympärille on rakennettu kuntorata. Perhepuiston maapohjatyöt käynnistyivät keväällä 2000 ja kesällä 2001 asennettiin alueelle toiminnallinen kalusto. Hankkeen kustannusarvio on noin 177 000 euroa, ja valtionavustusta hanke on saanut noin 67 000 euroa. Perhepuisto avattiin juhlallisin menoin käyttöön elokuussa vuonna 2001. (Lähiliikuntapaikka tietopankki) KUVA 23 Kyröskosken perhepuiston avajaisjuhla. (Karvinen 2002.) 40

Amospuisto, Kemiö Amospuisto sijaitsee Kemiön keskustan läheisyydessä. Se koostuu laajasta puistoalueesta, ja koulun sekä päiväkodin piha-alueesta. Lähiliikuntapaikan vaikutuspiirissä on noin 1500 asukasta ja koulussa sekä päiväkodissa on yhteensä noin 170 lasta. KUVA 24 Näkymä Amosparkenin monitoimikentän laidalta.(huttunen 2004) KUVA 25 Pihan toimintavälineitä. Amosparken, Kemiö.(Huttunen 2004) Lähiliikuntapaikan arkkitehtisuunnittelun on toteuttanut MA-arkkitehdit, muutoin hankkeen toteuttajana on Kemiön kunta / vapaa-ajanpalvelut. Lähiliikuntapaikka hankkeen tavoitteena on ollut muuttaa aluetta monipuoliseksi lähivirkistysalueeksi kunnan asukkaille ja erityisesti lapsille ja nuorille. Lähiliikuntapaikan lisäksi alueelle suunnitellaan monitoimihallia. Hankkeen suunnitteluvaiheen (20 000 euroa) on rahoittanut Bra på landet projekti. Suunnittelussa on toteutunut vuorovaikutus muun muassa siten, että käyttäjät ovat valinneet puistoon välineitä. Hankkeen kustannusarvio on ilman palloiluhallia noin 1,2 miljoonaa euroa ilman alv:tä. Valtionapua hankkeen kustannuksista on noin 20%. Lähiliikuntapaikan rakennustyöt aloitettiin kesällä 2003. Parhaillaan suunnitte- 41

lussa alueelle on lisäksi palloiluhalli ja uintialue. (Lähiliikuntapaikka - tietopankki; Iloa ja Liikettä koulupihoille seminaari. 2005) 6.3 Lähiliikuntapaikkakysely Tein työni yhteydessä kyselyn hahmottaakseni lähiliikuntapaikkakokonaisuutta Suomessa. Kysymyslista on liitteenä. (Liite 1) Kysely tehtiin yhteensä 25:lle kunnalle, joissa on joko jo valmistunut lähiliikuntapaikka tai joissa sellaisen perustaminen on loppusuoralla. Kohteet valittiin lähiliikuntapaikkarekisterin sivustolta www.lahiliikuntapaikat.info. Kyselyistä pääosa (22kpl) lähetettiin sähköpostitse ja osoite-epäselvyyksistä johtuen loput (3kpl) suoritettiin puhelimitse. Kyselytulokset saatiin kokoon tammikuun 2005 puolessa välissä. Vastauksia tuli yhteensä 9 kpl, joista puhelinkyselyillä 3 ja 6 sähköpostitse. Vastaamisprosentti oli kyselyssä 36%. Seuraavassa kyselyn tuloksia: 1. Syitä lähiliikuntapaikan perustamiseen: Aloite; asukasyhdistykset, vanhempainyhdistykset, koulu Alueen kehittämistarve kaikenikäisten käyttöön Koulun laajennushanke ja sen yhteyteen kehitettävä puistoalue Alueen maisemointi- tai kunnostustarve, ilkivallan estäminen 2. Vastanneista kunnista pääosassa suunnittelutyö toteutui kunnan sisäisenä työnä (6), kahdessa ulkopuolisena ja yhdessä 3. Vuorovaikutteisuus toteutui hankkeissa joko laajasti tai osittain. Vuorovaikutteisuudessa käytettyjä menetelmiä olivat: Asukasyhdistys-, ja kyläyhdistysyhteistyö Asukastilaisuudet, vanhempainillat Oppilasyhteistyö: pienoismallit, jotka apuna suunnittelussa sekä leikkivälineäänestykset Aiheen esittely kaupunginpuutarhurien valtakunnallisilla kesäluentopäivillä Eri tahojen yhteistyö, ohjausryhmä suunnittelun tukena 4. Lähiliikuntapaikkahankkeiden rahoituksesta pääosin 40% on tullut Valtionapuna ja loput kunnan investointivaroista. Yhdessä vastaajakunnassa on näiden lisäksi ollut talkootyötä. 5. Nuori Suomi ry.: merkitys lähiliikuntapaikkahankkeessa: Asiantuntija-apu, ohjaus ja tuki Valmis kontaktiverkko muun muassa välinevalmistajiin Jälkimarkkinointityö ja hankkeen esittely internetissä 6. Vastanneista kunnista seitsemässä oli pidetty tai tullaan pitämään lähiliikuntapaikan avajaiset, kahdessa kunnassa avajaisia ei alueen vaiheittaisen valmistumisen takia pidetä. Muutoin tiedotusta on toteutettu asukastilaisuuksien, lehdistötiedotteiden ja internet-sivujen avulla. 42

7. Saatuja kokemuksia lähiliikuntapaikan käytöstä ja suosiosta: Paljon käyttöä, yksittäisiin välineisiin jopa jonoa Ympärivuotisesti suosittu alue Vähäistä ilkivaltaa, valvonta-ongelmia, yksittäisiä melualituksia Aktiivisten asukkaiden rooli ja selkeät toiveet merkittäviä Avustukset tarpeellisia Ilkivalta vähentynyt 8. Kokemukset suunnitteluprosessista olivat pääosin myönteisiä. Jotakin kehittävää hankkeissa on kuitenkin tulevaisuuden varalle: Osallistuvaa suunnittelua tulisi lisätä Vuorovaikutteisuudessa eri tahojen välillä kehitettävää.; hankkeessa oltava yksi päävastuutaho Hoidon jakautumista eri hallintokunnille mietittävä tarkasti; hoitovastuut työläitä Erityistä huomiota vaatii suunnittelun aikana esille tulevien uusien tarpeiden hallinta ja kustannusraamissa pysyminen. Lähiliikuntapaikkaa koskevat yleiset suunnitteluohjeet ja suositukset (normit, turvallisuusmääräykset jne.) parantaisi laatua ja lopputulosta. Suunnittelu kannattaa aloittaa hyvissä ajoin ja antaa asiantuntijan tehtäväksi Kustannusarvioon mieluummin väljyyttä kuin niukkuutta Kysely oli suhteellisen suppea, joten siitä ei yksinään voi tehdä suuria johtopäätöksiä. Tulokset kuitenkin myötäilevät aiemmin tehtyjä tutkimuksia lähiliikuntapaikkoihin liittyen, joten sikäli vastaukset ovat varsin yleistettävän tuntuisia. On kuitenkin huomioitava, että suurin osa lähiliikuntapaikkoihin liittyvistä kokemuksista kertyy vasta vuosien kuluttua, jolloin hankkeita voidaan kokonaisuudessaan tarkastella pidemmän ajanjakson ajalta. 43

7 LÄHILIIKUNTAPAIKAN SUUNNITTELUSSA HUOMIOITAVIA SEIKKOJA Lähiliikuntapaikan suunnittelun pohjana on yleensä liikuntapaikan perusparannuksen tai uudisrakentamisen tarve. Tarpeen osoittaa tarveselvitys. Hankkeen etenemisvaiheet voidaan luokitella Liikuntapaikkarakentamisen suunta 2004:n mukaan seuraavasti: kartoitus arviointi työnjako rahoitus ajoitus työsuunnitelma Lähiliikuntapaikan suunnittelussa on käytettävä elinkaarisuunnittelua, jolloin jo suunnitteluvaiheessa huomioidaan liikuntapaikan koko elinkaari: rakentaminen, käyttö ja huolto. (Läheltä liikkeelle 2000) Suunnittelussa tulee huomioida muun muassa kohteen sijainti (ilmansuunnat, huolettavuus), käyttäjät, yhteistyötahot, luonnonalueiden mahdollisuudet, omaehtoisen liikunnan vapaa tila, leikin sekä arki-, hyöty- että kuntoliikunnan tarpeet ja vaatimukset. Seuraavassa on esitetty pääpiirteissään, mitä lähiliikuntapaikkaa suunniteltaessa on hyvä tietää ja mitkä ovat suunnittelun lähtökohtia. 7.1 Lähiliikuntapaikkoja koskevat säädökset Lähiliikuntapaikkoja kuten muitakin liikuntapaikkoja koskevat erilaiset lait ja säädökset. Niitä on esitelty pääpiirteissään luvussa 5.1. 7.2 Vuorovaikutteinen suunnittelu Maankäyttö- ja rakennuslaki korostaa vuorovaikutteisen suunnittelun merkitystä. Vuorovaikutteisuus voikin laajimmillaan olla monivaiheinen ja laaja prosessi riippuen hankkeen koosta sekä osallisten määrästä. Suunnittelukohteen mukaan suunnittelussa otetaan huomioon: lasten ja oppilaiden toiveet opettaja- ja henkilökunnan mielipiteet kodin ja koulun/päiväkodin yhteistyö oppilaskuntien kannanotot kylätoimikunnat, asukasyhdistykset 44

järjestöt ja johtokunnat kunnan viranhaltijat, jotka vastaavat suunnittelusta ja rakentamisesta eri-ikäisten asukkaiden toiveet urheiluseurat, kansalaisjärjestöt Vuorovaikutteisuutta voidaan toteuttaa kyselykartoituksilla, asukastilaisuuksilla, suunnittelukilpailuilla, jne. Parhaimmillaan vuorovaikutteisuus toteutuu poikkihallinnollisena, laajana yhteistyönä, joka voi jatkua suunnitteluvaiheesta aina totutusvaiheen ja ylläpidon talkootyöhön. Osallistuvalla suunnittelulla saadaan motivoitua ihmisiä kantamaan käyttäjinä omalta osaltaan vastuuta lähiliikuntapaikan käytöstä. Koska vuorovaikutteisuus rohkaisee vaikuttamaan, syntyy osallistuvuuden myötä käyttäjäystävällisempiä liikuntapaikkoja. Oheinen kaviokuva (kuva 26) kuvaa vuorovaikutteisuutta hankkeen aikana. KUVA 26 Kaaviokuva vuorovaikutteisuuden toimimisesta. (Karvinen 2002) 7.3 Vastuu Jos lähiliikuntapaikalla sattuu esimerkiksi tapaturma, joudutaan miettimään, kenellä on vastuu tapahtuneesta. Tässä mielessä suunnittelijan on hyvä tietää, miten vastuu jakautuu eri tahojen kesken. Eri osapuolilla vastuu jakautuu RT 89-10749 mukaan seuraavasti: Suunnittelijan vastuu ulottuu siihen, että suunnitelma täyttää voimassaolevien lakien, asetusten ja viranomaismääräysten vaatimukset. Leikkipaikan suunnittelija vastaa siitä, että valmiiden leikkivälineiden turva-alueet ja putoamisalustan koko ja rakenne on riittävä. Suunniteltujen ja paikalla rakennettujen rakenteiden osalta suunnittelija vastaa siitä, että rakenteet täyttävät leikkipaikkoja koskevien SFS-EN-standardien turvallisuusvaatimukset. (Lisää suunnittelijan vastuuta määritellään Maankäyttö- ja rakennuslaissa sekä yleisissä sopimusehdoissa KSE 1995) (Karvinen & Norra 2002) Tavarantoimittajan vastuulla on, että leikkivälineet täyttävät SFS-ENstandardit. Tavarantoimittajia koskevat tuoteturvallisuuslaki 914/1986, 45

tuotevastuulaki 694/1990 ja vahingonkorvauslaki 412/1974. (Karvinen & Norra 2002) Leikkipaikan haltijan ja rakennuttajan vastuulla on leikkipaikan ja leikkivälineiden tarkastusten ja huollon järjestäminen. Haltijaa ja rakennuttajaa koskee SFS-EN 1176-7 Leikkikenttävälineet. Osa 7: ohjeita asennuksesta, tarkastuksesta, huollosta ja ylläpidosta. (Karvinen & Norra 2002) 7.4 Suunnittelun lähtökohtia 7.4.1 Tilantarve ja mitoitus Tilantarve ja mitoitus ovat keskeisiä, kun aletaan miettiä suorituspaikkojen määrää, sijaintia sekä sijoittelua. Lähiliikuntapaikkojen kokoon ja toiminta-alueiden mitoitukseen vaikuttavat käyttäjämäärät, joista saadaan yleensä selvyys kartoituksen avulla. Liikuntapaikkoja varten tulee varata mahdollisuuksien mukaan tarpeeksi tilaa. Suorituspaikan todellinen tilantarve on noin 1 ½ kertaa ajateltua kenttäpinta-alaa suurempi. Tämän tilantarpeen lisäksi tarvitaan tilaa kasvillisuuden suoja-alueille sekä mahdollisille paikoitustiloille, joiden tarve lähiliikuntapaikan yhteydessä on kuitenkin yleensä vähäinen. Sijoittelun kannalta on edullista, että useita kenttiä tai muita liikuntapaikkoja on toistensa välittömässä läheisyydessä. Monipuolinen lähiliikuntapaikka vaatii helposti tilaa 3400-4000m 2. Asuntoalueen virkistysalueen (esimerkiksi perhepuisto) kooksi suositellaan 6000-12000m 2. Peruskoulun yhteydessä tilaa pitäisi olla riittävästi: 1,5 ha + 20 m 2 /oppilas. Välituntipihan kooksi suositellaan 10m2 oppilasta kohden. (Karvinen & Norra 2002) Erilaiset suorituspaikat ja kentät tulisi aina sijoittaa alueelle niin ettei iltaaurinko aiheuta ikäviä häikäisyhaittoja. Parhaiten tältä vältytään rakentamalla kentät joko pohjois-etelä tai koillis-lounaissuuntaisiksi. Liikenne ja olemassa oleva rakennuskanta vaikuttavat kuitenkin myös liikuntapaikkojen sijoitteluun, eli aina ei ole mahdollista rakentaa esimerkiksi kenttää suositeltavien ilmansuuntien mukaisesti. Kasvillisuuden ja maaston muotoilun avulla voidaan alueen tuulisuutta vähentää. Parhaiten vältytään sekä auringon että tuulen aiheuttamilta ongelmilta sijoittamalla liikuntapaikka joko rinteen alle tai metsikön reunaan. (Salminen 1981; Urheilukentät IV 1979) Lähiliikuntapaikoilla on läheisen sijaintinsa myötä yleensä vähäinen parkkitilan tarve. Jos tilaa autoja varten kuitenkin alueelle varataan, tulisi se mielellään sijoittaa alueen reunaan ja pilkkoa se useaan pienempään kokonaisuuteen ja rajata istutuksilla. (Salminen 1981) 46

7.4.2 Valaistus Valaistus vaikuttaa lähiliikuntapaikan käytettävyyteen. Pimeään aikaan lisävalon tarve on suuri. Valaistus lisää turvallisuutta ja vähentää myöskin ilkivaltaa. Suositeltava horisontaalinen valaistusvoimakkuus ulko-liikunta-alueille on noin 100 luxia. Harrastusliikuntaan tarkoitetuilla kentillä valaistuksen maksimi- ja minimivoimakkuuksien suhteeksi riittää vaakasuoralla mittaustasolla 1:3. Liian alhaalle sijoitetut valaisimet voivat aiheuttaa häikäisyä, joten valaisimet tulisi sijoittaa vähintään kahdeksan metrin korkeuteen. Valaisimissa tulisi käyttää hyvät värintoistokyvyt omaavia lamppuja. Näitä ovat esimerkiksi monimetallilamput ja halogeenilamput. Halogeenilamppujen ongelmana on niiden suuri sähkönkulutus, joka on noin kolminkertainen monimetallilamppuihin verrattuna. Paras energiasuhde on suurpainenatriumlampuilla, mutta niiden värintoisto-ominaisuudet ovat huonoimmat. ( Urheilukentät III 1976) Lähiliikuntapaikoille käteviä valaisimia ovat pylväisiin sijoitettavat valonheittimet, joiden lamppujen teho riittää valaisemaan suurenkin alueen. KUVA 27 Esimerkki lähiliikuntapaikan valaisimista. (Huttunen 2004) 7.4.3 Maastonmuotoilu Suunnitteluvaiheessa on hyvä pyrkiä hyödyntämään kaikki mahdollinen suunnittelukohteessa jo olemassa oleva. Näin on myös maastonmuotoilussa. Lähiliikuntapaikoilla ei yleensä tehdä suuria maansiirtotöitä, mutta jonkin verran massoja kuitenkin syntyy. Esimerkiksi kenttäpohjia ja suorituspaikkojen pohjarakenteita kaivaessa syntyvät maamassat voidaan heti rakentamisen alkuvaiheessa käyttää maisemallisesti hyväksi: niillä voidaan 47

muotoilla alueelle katsomo- ja tuulensuojapenkereitä, jotka myöhemmin verhoillaan istutuksin. (Urheilukentät I 1972) Näin vältytään maa-aineksen kuljetuskustannuksilta. Liikunta-alueiden maisemallisen ilmeikkyyden lisäämiseksi voidaan suorituspaikkojen sijoittelussa käyttää hyväksi myös tasoeroja ja erottaa niitä toisistaan maavalleilla. Massojen sijoittelussa tulee huomioida olemassa oleva maastorakenne ja ympäröivä topografia, sekä tulisi välttää yksittäisten kumpareiden ja kasojen tekemistä ja pyrkiä enemmänkin mukailemaan jo olemassa olevaa maastonmuotoa. ( Salminen 1981; Urheilukentät I 1972) Maastonmuotoilulla ja kasvillisuudella on tärkeä tehtävä liikunta-alueiden sopeutumisessa kaupunki- ja taajamakuvaan. Niillä vähennetään aukeilla alueilla korostuvia ilmaston negatiivisia vaikutuksia, kuten tuulisuutta ja auringon paahdetta. ( Salminen 1981) 7.4.4 Turvallisuus Suunnitteluratkaisut vaikuttavat olennaisella tavalla lähiliikuntapaikan turvallisuuteen. Oikeanlaisilla valinnoilla luodaan kaikille käyttäjille turvallinen leikki- ja liikkumisympäristö. Turvallisuutta ohjaavat lait, normit ja standardit. Leikkivälineiden alla ja ympärillä olevaa aluetta, johon välineen käyttäjä voi pudota, sanotaan turva-alueeksi. Turva-alueen koko määritellään putoamiskorkeuden mukaan. Putoamisalustan tulee vaimentaa iskuja. Hyviä iskua vaimentavia alustoja ovat mm. tasarakeinen hiekka tai synteettinen, joustava materiaali tai kumi. Suomessa alustat ovat osan vuodesta lumen ja jään peitossa, jolloin niiden iskunvaimennusominaisuudet ovat erilaiset kuin kesällä. Leikkivälineiden putoamisalustaa koskevat määräykset ovat kuitenkin esim. EU:n alueella samat ilmastosta riippumatta. (Karvinen & Norra 2002) Lähiliikuntapaikan rakenteissa ei saa olla esim. rakoja tai aukkoja, johon lapsen pää, käsi, sormet tai jalka voi juuttua. Nyrkkisääntö on, että 80-230mm:n kokoisia aukkoja tulee välttää. (Karvinen & Norra 2002) Valmiina tilattavat välineet on yleensä valmiiksi turvatestattu. Välineiden sijoituksesta on turvanormeissa ohjeet, joiden mukaan esimerkiksi keinujen ja liukumäkien turva-alueet eivät saa mennä keskenään tai muiden turva-alueiden kanssa päällekkäin. Välineiden ja rakenteiden lisäksi myös kulkureittien lähiliikuntapaikoille tulisi olla turvallisia ja helposti kuljettavia. Risteämistä moottoriajoneuvoliikenteen kanssa tulisi välttää, mutta jos se on väistämätöntä, tulee risteyksen suunnittelussa käyttää suojatietä, koroketta, liikennemerkkejä tai liikennevaloja. (Karvinen & Norra 2002) 48

KUVA 28 Synteettinen turvalaatta. Turva-alustoja suunniteltaessa on tärkeää kiinnittää huomiota muun muassa siihen, miten alusta liittyy ympäröivään materiaaliin; syntyykö rajapintoihin esimerkiksi porrastuksia. (Huttunen 2004) KUVA 29 Kumimatto ja hiekkaa turva-alustana keinun alla.. (Huttunen 2004) 7.4.5 Ympäristöystävällisyys Ympäristövastuullinen liikuntatoiminta on ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää. Rakennettu ja rakentamaton luonto on yhä yksi tärkeimmistä suomalaisen liikuntaympäristöistä. Liikunnalla ja varsinkin liikuntapaikkarakentamisella on yleensä merkittäviä vaikutuksia fyysiseen ympäristöön. Liikuntapaikkoihin liittyviä ympäristönsuojelullisia ongelmia ovat muun muassa luonnonalueiden hyödyntäminen, maankäytön ongelmat, jätehuolto, melu ja liikenne. Koska lähiliikunta ei vaadi ympärilleen laajaa infrastruktuuria, on se eniten kestävän kehityksen mukaista liikuntaa. (Liikuntapaikkarakentamisen suunta 2004) Lähiliikuntapaikoille ominainen suotuisa sijainti ja hyvät kevyen liikenteen verkostot vähentävät moottoriliikennettä ja näin myös siitä aiheutuvia ympäristöhaittoja. Materiaalivalinnoilla voidaan suosia kestäviä sekä ympäristöystävällisiä ratkaisuja. Lähiliikuntapaikkoihin perustaminen lisää 49

luonnon ja luonnonläheisten olosuhteiden säilymistä ja myös lisää niitä esimerkiksi asutuskeskuksissa. Liikkuminen luonnossa altistaa liikkujan luonnon tarkkailulle ja myös luonnonympäristönsä arvostamiselle. Ympäristöystävällisyyden kannalta on olennaista, että suunnitteluvaiheessa otetaan huomioon lähiliikuntapaikan koko elämänkaari eli huomioidaan muutos- ja uusimistarpeet. Edullisin materiaali voi olla pitkällä aikavälillä kalliimpi, jos sitä joudutaan huoltamaan, korjaamaan tai uusimaan usein. Ulkoalueiden energiankulutusta voidaan puolestaan vähentää muun muassa hämäräkytkimillä ja liiketunnistimilla sekä puhdasta vettä säästää käyttämällä sadevettä puhdistukseen ja kasteluun. (Läheltä liikkeelle 2000) 7.4.6 Materiaalit ja rakenteet Lähiliikuntapaikan rakentaminen alkaa toiminta-alueiden pohjatöillä. Muun muassa kentän osalta routaeristys tehdään joko varmistamalla, että pohjamaa on routimatonta maalajia 1,8-2,5 metriin saakka tai asentamalla kentän alle erilliset routaeristeet, esim. styroksia, kevytsoraa, mineraalivillaa tai masuunikuonaa. Kulutuskerroksen materiaali voi olla joko massatai kestopäällyste. Massapäällysteiden etu kestopäällysteisiin verrattuna on niiden parempi roudankestävyys ja edullisempi hinta; haitta puolestaan, että ne kestävät käytöstä aiheutuvaa kulutusta huonommin. Nurmikenttiä käytetään harvemmin pienpallokenttien päällysteenä, syynä hoito- ja huoltovaatimukset, sekä huonompi kestävyys. (Urheilukentät III 1976; Urheilukentät IV 1979) Valittaessa lähiliikuntapaikkaan materiaaleja on merkitystä sillä, miltä materiaali tuntuu, mitkä ovat käyttövaatimukset, tekniset vaatimukset, värivaatimukset sekä millainen on ilkivallan kestokyky. (Junttila, 1995) Suomessa vuodenajat asettavat lisäksi materiaalille vaatimuksen säänkestävyydestä. Karvisen & Norran (2002) mukaan myrkylliset ja pintaleimahduksella syttyvät materiaalit ovat kiellettyjä. Paikkoihin, joissa on hyvin alhainen tai hyvin korkea lämpötila, tulee valita sellaiset materiaalit, että välineen ja ihon kosketuksesta ei synny vaaraa (esim. metallinen liukumäen pinta, joka auringonpaisteessa kuumenee). Puuosien tulee olla mieluiten höylättyä, pyöreäsärmäistä ja sydänvapaata tai liimattua puutavaraa, jotta tikkuuntuminen ja halkeilu olisi mahdollisimman vähäistä. Myrkyllisistä puunsuojaaineista ovat kiellettyjä mm. kreosoottiöljy, kabolineumterva ja formaldehydi. Arseeni- ja kromiyhdisteitä sisältävän kestopuun käyttöä ei varsinaisesti ole kielletty, mutta sen käyttöä suositellaan vältettävän. Suunnitteluvaiheessa välineitä ja pintoja valittaessa voi tiedustella materiaalien ja kalusteiden ominaisuuksia väline- ja materiaalivalmistajilta, joilla on asiantuntemusta aiheeseen liittyen. Välinevalintaa tehtäessä on huomioitava turvallisuus, saavutettavuus, toiminnallisuus ja helppokäyttöisyys. Myös muotokieli vaikuttaa; kaikenlaiset välineet eivät sovi kaikkialle. 50

Lähiliikuntapaikan välineiden tulee yleensä olla turvastandardien mukaisia. Asiantunteva asennus, säännöllinen huolto ja raportointi lisäävät tuotteen käyttöikää, alentavat kustannuksia sekä varmistavat tuotteiden turvallisuuden ja toimivuuden. Määräaikaiset tarkastukset ja esimerkiksi ilkivallasta johtuvien vikojen välitön korjaus lisäävät tehokkaasti leikkipaikan turvallisuutta. Jotta lähiliikuntapaikkaa voitaisiin käyttää vuoden ympäri, on välineiden oltava monikäyttöisiä. Yksi kehittelemisen arvoinen mahdollisuus on toimintavälinekokonaisuuden kattaminen, jolloin leikkiminen ja pelaaminen onnistuu säästä huolimatta. Leikki- ja liikuntavälineillä on merkitystä elämyksien tuottajina, mielikuvituksen lisääjinä, aistien ja lihasten yhteistoiminnan harjaantumisessa, tilan ja suuntien hahmottamisessa, sekä kestävyyden ja kunnon kohentajina. (Karvonen & Siren-Tiusanen & Vuorinen 2003) Tärkeitä välineitä lähiliikunta-alueella kaikenikäisten virkistäytymisen kannalta ovat muun muassa penkit. Materiaali- ja välinevalinnoilla on aina oltava jokin tarkoitus eli syy, miksi tiettyyn paikkaan halutaan sijoittaa esimerkiksi aita. Valinnat vaikuttavat olennaisesti myös tarvittavan huollon määrään. KUVA 30 Aidan ja portin käytössä on syytä miettiä, mikä sen tarkoitus on. Jos aidassa olevan portin voi helposti kiertää, voidaan miettiä onko portti kyseisessä paikassa tarpeellinen. (Huttunen 2004) Toisinaan lähiliikuntapaikan käyttäjät rakentelevat itse toimintavälineitä, jotka turvallisuuden kannalta saattavat kuitenkin olla vaarallisia. Suunnitteluvaiheessa näihin tilanteisiin on hankala puuttua, ja ne kuuluvat lähinnä alueen hoidosta vastaaville. Turvallisuuden vaarantava rakennelma on syytä poistaa. 51

KUVA 31 Harrastus inspiroi usein harrastajaa kehittelemään omia välineitä. Aina ne eivät välttämättä kuitenkaan ole turvallisia. (Huttunen 2004) Hauska tapa elävöittää lähiliikuntapaikan asfalttialueita on käyttää pihapiirroksia. Osa niistä voi olla vaan katseltavia, osaa puolestaan voi hyödyntää esimerkiksi ruutuhyppelyssä. KUVA 32 Esimerkki asfalttimaalauksesta: kana. (Huttunen 2004) KUVA 33 Asfalttimaalausten ei välttämättä tarvitse olla selvästi leikkiin kuten ruutuhyppelyyn suunnattuja. (Huttunen 2004) 7.4.7 Esteettömyys Mahdollisimman monelle soveltuvia ympäristöjä saadaan aikaan ottamalla suunnittelussa huomioon liikkumisesteiset, näkövammaiset ja allergiset henkilöt. Samanaikaisesti voidaan huomioida vain osa erityistarpeista, jotta ei luotaisi uusia esteitä joillekin toisille henkilöille. Käyttäjän kannalta keskeisiä suunnittelun avulla ratkaistavia asioita ovat: kohteen merkitys, saavutettavuus, suuntautuminen, ulottuminen käytettäessä varusteita ja kalustoa, tasoerot ja tasapainon säilyttäminen, voimattomuus, tilantarve apu- 52

välinein liikuttaessa, etäisyydet ja levon tarve, opastuksen selkeys ja avustajan tarve sekä kasvi- ja välinevalinnat. (Tujula & Kaski & Jokinen 2003) Esteettömyyttä voidaan edistää materiaali- ja välinevalinnoilla. Lähiliikuntapaikalle voidaan sijoittaa myös nimenomaan toimintaesteisille suunnattuja toimintavälineitä, kuten pyörätuolia käyttäville soveltuvia keinuja. (kuva 35) Esimerkkejä esteetöntä ympäristöä suunniteltaessa huomioitavista seikoista on esitetty tarkemmin kuvissa 39 ja 40. KUVA 34 Pyörätuolikeinu.(Spientraume fur Kinder) KUVA 35 Pyörätuolin käyttäjälle suunniteltu luiskaratkaisu. (Spieltraume fur Kinder) KUVA 36 Myös pyörätuolin käyttäjille soveltuva leikkivälinekokonaisuus.(tarkastus ja huolto) 53

KUVA 37 Kaikille soveltuvan puiston suunnittelussa huomioitavia seikkoja, osa 1. (Tujula 2003) KUVA 38 Kaikille soveltuvan puiston suunnittelussa huomioitavia seikkoja, osa 2.. (Tujula 2003) 54

7.4.8 Kasvillisuus Kasvillisuudella on kuntoliikunta-alueilla tärkeä psyykkinen merkitys mielihyvää tuottavana voimana. Kasvillisuuden avulla liitetään kenttiä ja muita rakennelmia osaksi ympäröivää maisemaa, ja sen avulla jäsennetään alueita. Kasvillisuudella parannetaan alueen käyttömukavuutta. (Salminen 1981; Urheilukentät I 1972; Urheilukentät IV 1979) Kasvillisuuden merkitys on paljolti esteettinen, mutta sillä on vaikutuksensa myös pienilmastoon. Se sitoo pölyä, vähentää melua, lisää happea, suojaa tuulelta, sateelta ja auringolta. Kasvillisuus on jatkuvasti vuodenaikojen mukaan muuttuva elementti värien, tuoksujen ja äänien myötä. Kasvillisuus ja luonto toimivat vastakohtana rakennetulle ympäristölle. Olennaista on monimuotoisuuden säilyttäminen, luonnollisuus, kulutuskestävyys, helppohoitoisuus, rehevyys ja virikkeellisyys. Kasvivalinnoissa suositaan lajeja, jotka uusiutuvat nopeasti ja joiden lehdistöä ja oksistoa voidaan käyttää majoina ja vastaavissa puiston toiminnoissa. Myrkyllisiä kasveja lasten liikunta- ja leikkipaikoilla tai niiden välittömässä läheisyydessä tulee välttää. Esim. RT-ohjekortissa (RT 89-10749) on luettelo myrkyllisistä kasveista. Istutusalueiden hoidolla voidaan vähentää tavallisimpien allergiaa aiheuttavien kasvien, kuten pujon ja heinien kukinnan aikaansaamia oireita. (Liiku ja leiki lähiympäristössä.2001; Karvinen & Norra 2002) Myös allergisoivien kasvien käyttöä tulee lähiliikunta-alueilla välttää. Istutusten suunnittelu tulee tehdä hyvin, sillä väärään paikkaan sijoitetut vääränlaiset kasvit aiheuttavat muun muassa epätasaisia varjoja, roskaamista sekä näin ylimääräisiä huolto- ja hoitotöitä. Suunnittelussa ja rakentamisessa tulee huomioida myös istutusten toteuttamisaikataulu ja kustannukset. Erilaiset istutukset vaativat kehittyäkseen eripituisia kasvuaikoja. Suuret puut, joiden kasvuaika on pitkä, tulisi istuttaa alueelle muun rakentamisen yhteydessä. Runkopuina istutettavien puiden rungon ympärysmitan tulisi olla vähintään 12-16 cm ja korkeuden 2,5-3,5m puun lajiominaisesta kasvukorkeudesta riippuen. Pensaat voidaan istuttaa alueelle myöhemminkin ja mielellään massaistutuksina; istutuskoon tulee olla vähintään 40cm, jotta kulutuskestävyys olisi tarpeeksi hyvä. (Urheilukentät III 1976; Salminen 1981; Urheilukentät I 1972) Katteiden käyttö istutusalueilla on suositeltavaa, sillä se vähentää hoidon tarvetta. Tarvittaessa istutusalueita voidaan myös kasvillisuuden kasvun turvaamiseksi aidata. 55

KUVA 39 Yksi keino suojata istutuksia alkuvaiheessa on aidata ne. Amospuisto, Kemiö. (Huttunen 2004) 7.4.9 Hoito ja käyttö Lähiliikuntapaikan hoidolla on selvä yhteys paikan toimivuuteen ja viihtyisyyteen. Hyvin hoidettu alue houkuttelee käyttäjiä paremmin ja hyvä hoitotaso ehkäisee myös ilkivaltaa. Lähiliikuntapaikoille ominaista on helppohoitoisuus. Tämä voidaan toteuttaa oikeanlaisilla suunnitteluratkaisuilla; ts. valitsemalla alueelle helppohoitoiset materiaalit ja rakenteet. Alueiden suunnittelussa on myös pyrittävä siihen, että lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttötarve on mahdollisimman vähäinen. Jätehuollossa noudatetaan paikallisia käytäntöjä eli lajitellaan niitä jätejakeita, joita paikkakunnalla yleensäkin kierrätetään. Jäteastioille pitää varata kunnon tilat ja ohjata liikuntapaikan käyttäjiä lajittelemaan oikein. Selkeillä opasteilla välitetään tietoa ja pyritään kielloista ja uhkauksista yhteiseen vastuunkantoon. (Läheltä liikkeelle 2000.) Lähiliikuntaolosuhteiden kehittämisen ja ylläpidon yhdeksi uhkatekijäksi monessa kunnassa koetaan viherpalveluverkoston ja lähiliikuntapaikkojen ylläpitämisen vaikeus nykyisessä laajuudessaan yhä niukkenevien taloudellisten resurssien, kasvavien kohteiden ja tiukenneiden turvasäädösten vuoksi. Osallistamalla käyttäjät suunnitteluun, voidaan heidät sitouttaa toimimaan asiallisesti ja hoitamaan lähiliikuntapaikkaa. (Liikuntapaikkarakentamisen suunta 2004; Läheltä liikkeelle 2000) 56

KUVA 40 Oikeanlaisilla kasvivalinnoilla voidaan vaikuttaa tarvittavan hoidon määrään. Kasvillisuus ei saa levitä toiminta-alueelle ja häiritä näin ympäröivää toimintaa. (Huttunen 2004) KUVA 41 Roskia varten on oltava saatavissa riittävästi jäteastioita. Tiedottaminen lisää roskien päätymistä oikeaan paikkaan. (Huttunen 2004) KUVA 42 Välinevalinnat vaikuttavat tarvittavan hoidon määrään. (Huttunen 2004) 57

KUVA 43 Penkin sijoittaminen puun alle ei hoidon kannalta välttämättä ole paras mahdollinen vaihtoehto. (Huttunen 2004) KUVA 44 Ilkivalta ja töhriminen voivat osaltaan olla merkkejä ympäristön tylsyydestä. Hyvillä suunnitteluratkaisuilla, jotka vastaavat käyttäjien tarpeeseen, voidaan vaikuttaa ehkäisevästi myös esimerkiksi monitoimikentän laitojen töhertelyyn.(huttunen 2004) 7.4.10 Lähiliikuntapaikan käytön tehostaminen On tärkeää, että valmistunutta lähiliikuntapaikkaa käytetään. Käytön tehostamiseen vaikuttavat monet tekijät. Keskeistä on käyttäjien osallistuminen lähiliikuntapaikka prosessiin, sillä olemalla mukana vaikuttamassa läheisen lähiliikuntapaikan merkitys ihmisille kasvaa. Lähiliikuntapaikan käyttöaktiivisuuteen voidaan Karvisen & Norran (2002) mukaan vaikuttaa esimerkiksi seuraavilla keinoilla: lisäämällä osallistumismahdollisuuksia suunnitteluun ja toteutukseen (muun muassa istututustyöt, maalaaminen) 58

järjestämällä avajais- tai käyttöönottojuhlia, joissa esitellään eri välineiden käyttöä ja joissa voidaan sopima vaikkapa tulevista tapaamisista (jalkapallomatsit tms.) lisäämällä opasteet eri toimintojen yhteyteen (ilmoitustaulut tms.) järjestämällä kyläjuhlia, seikkailupäiviä, peli-iltoja tms., jotka kokoavat ihmisiä yhteen jakamalla vastuuta aktiivitoimijoille, myös lapsille (avainvastuu, valvontavastuu, toiminnan järjestämisvastuu, jne.) Keskeisessä asemassa käyttöaktiivisuuden lisäämisessä ovat kunnan liikuntatoimi ja eri urheiluseurat. Olennaista on myös tiedottaa tulevista tapahtumista. KUVA 45 Lähiliikuntapaikan infotaulu. Mikkeli. (Huttunen 2004) KUVA 46 Infotaulu, josta käy ilmi muun muassa kunnossapidosta vastaava taho. Järvenpää.. (Huttunen 2004.) 59

KUVA 47 Opastetaulu voi olla myös hauska, kuten ruotsalainen esimerkki, jonka mukaan koirat eivät saa olla puistossa irrallaan. Slottskogen, Ruotsi. (Huttunen 2004) 60

8 LÄHILIIKUNTAPAIKAN SUUNNITTELUPROSESSI Yleistä Lähiliikuntapaikan suunnitteluprosessin laajuuteen vaikuttaa kohteen koko sekä osallisten määrä. Hankkeen koko vaikuttaa osaltaan myös sen etenemiseen, toisin sanoen laajempi hanke kestää usein aikataulullisesti pidempään. Esimerkkikohde Nuori-Suomi puisto on lähiliikuntapaikaksi verrattain iso kokonaisuus, jonka suunnitteluprosessissa on mukana monia tahoja. Koska hanke on aikataulun osalta venynyt, käsittelen ainoastaan yleissuunnitelmavaihetta, en koko prosessia. 8.1 Case: Lauttasaaren Nuori-Suomi puisto 8.1.1 Sijainti Suunnittelukohde sijaitsee Lauttasaaressa, Helsingissä. Asukkaita Lauttasaaressa on hieman yli 19 000 ja väestön keski-ikä on noin 41 vuotta. Lauttasaari on osa tärkeää virkistysalueverkostoa. KUVA 48 Suunnittelualueen sijainti kartalla. (google) Suunnittelualue koostuu kahdesta katujen erottamasta alueesta, Hevosenkenkäpuistosta eli Liikennepuistosta (1,6 ha) ja Merikylpylänpuistosta eli Kasinonrannasta (5,2 ha), joita yhdistää Haahkatien jatkeena oleva kevyeen liikenteen silta. Yhteispinta-alaa alueella on noin 6,8 ha. Suunnittelualue sijoittuu Lauttasaarta pohjois-etelä suunnassa halkovan puistoakselin eteläpäähän Aluetta rajaavat Tallbergin puistotie, Tiirasaarentie ja Haahkakuja. Merikylpylän puiston ja Hevosenkenkäpuiston erottaa toisistaan Särkiniementie. Suunnittelukohde on virkistysaluetta, jota ympäröivät asuinkerrostalot. Alueen itäpuolella on kaksi koulurakennusta. 61

Ympäröivä rakennuskanta on pääosin 1950-1960-luvuilta. Tarkempi kuva suunnittelualueen sijainnista on liitteenä. (Liite 3) 8.1.2 Tausta Lähiliikuntapaikan suunnittelun taustalla oli rullalautailun harrastajien pitkäaikainen toive saada rullalautailupaikka Lauttasaareen. Lajin harrastajien määrän lisäännyttyä myös tarve rullalautailupaikalle oli kasvanut. Aktiivinen taho nuorten liikuntamahdollisuuksien parantamisen taustalla oli Lauttasaaren nuorisotalo Apaja nuorineen ja työntekijöineen. Helsingin kaupungin Nuorisoasiankeskuksen, Rakennusviraston, Liikuntaviraston, Nuorisotalo Apajan edustajien sekä aluearkkitehdin muodostamassa työryhmässä Lauttasaaressa alettiinkin toiveen myötä ensin etsiä sopivaa sijoituspaikkaa rullalautailupaikalle. Etsinnän tuloksena löytyi muutama potentiaalinen kohde, joista Hevosenkenkäpuisto oli luontevin valinta siellä harrastettavan liikennekaupunkitoiminnan loppumisen myötä. Helsingin kaupungin Nuorisoasiankeskus otti yhteyttä Nuori Suomi ry:yn, jonka tiedettiin kehittäneen rullalautailupaikkakonseptia. Tämän myötä hankkeeseen tuli mukaan lähiliikuntapaikka näkökulma ja lähiliikuntapaikka-idean kehittely Lauttasaareen alkoi. Hevosenkenkäpuiston lisäksi lähiliikuntapaikkakokonaisuuteen liitettiin Merikylpylän puisto, joka jo entuudestaan oli lähiliikunnaksi luokiteltavassa käytössä ja kaipasi toimivuuteensa parannusta. (Tuominen, henkilökohtainen tiedonanto 12.3.2005) 8.1.3 Nykytila Puistot ovat nykytilassaan käytössä olevia puistoalueita. Hevosenkenkäpuisto on liikennekaupunkikäytössä, Merikylpylän puisto puolestaan uimarantana. Hevosenkenkäpuisto jakautuu kahteen osaan. Pohjoisosa on rakennettu lasten liikennekaupungiksi katuineen, istutuksineen ja tekokumpareineen. Alueella on yksi huoltorakennus sekä puu- ja pensasistutuksia. Puiston eteläpuoli on pohjoisosaa metsäisempi ja luonnontilaisempi. Siellä kiertää vapaamuotoinen asfaltoitu pyörälenkki. Hevosenkenkäpuisto jatkuu kapeana kaistana Perttulantielle ja liittyy lähellä sijaitsevaan Pajalahden puistoon. Hevosenkenkäpuisto on ympäröity matalalla teräsverkkoaidalla. Merikylpylänpuiston pohjoisosa on rehevää tervaleppälehtoa. Metsän reunassa on aidattu minigolfrata ja metsikön keskellä on kaksi asfalttipintaista koripallokenttää. Tervaleppämetsikkö jatkuu luonnonmukaisena koripallokentiltä pohjoiseen Haahkantien ylikulkusillalle. Ylikulkusillalta Isokaarelle puisto on rakennettu puistomaiseksi. 62

Merikylpylän puiston eteläosassa on toinen Lauttasaaren kahdesta uimarannasta. Uimaranta koostuu rantahiekka-alueesta ja kahdesta ojan erottamasta oleskelunurmikosta. Uimarannalla on yhdistetty kioski-, varasto- ja pukuhuonerakennus, erillinen pukuhuonerakennus ja käymälärakennus. Lisäksi alueella on kaksi siirrettävää käymälää sekä roskiskatos. Rakennusten käyttö on vähäistä ja ne kaipaavat kunnostusta. Lisäksi uimarannalla on lasten keinu ja kiipeilyteline sekä vanha leikkilaiva. Koska alue on varsin tasaista, on varsinkin keväisin ongelmana rantaan nouseva merivesi, joka käytännössä peittää koko hiekkarannan. Myös osa hiekkarannan puoleisesta oleskelunurmikosta on veden peitossa. Rantanurmikot ovat lintujen, varsinkin kanadanhanhien suosittuja oleskelupaikkoja. Koska Merikylpylän puisto on varsinkin kesäkautena suosittu virkistysalue, kertyy alueella myös roskia. Ne ovat ongelma lintujen levittäessä niitä ympäriinsä. Suunnittelualue on topografialtaan pääosin tasaista. Maasto nousee loivasti etelästä pohjoiseen. Hevosenkenkäpuiston kumpareet ovat pienimuotoisia ja loivia, suunnittelualueen korkein kohta on kevyen liikenteen silta ja sen yhteydessä olevat mäet. Puistoja erottava Särkiniementie on vilkasliikenteinen väylä. Suunnittelualueen etelä- ja kaakkoispuolella sijaitsevat mm. Särkiniemen puisto, Veijarivuoren puisto sekä Lauttasaaren urheilupuisto, joten suunnittelualue on osa laajempaa virkistysalueverkostoa. KUVA 49 Näkymä Merikylpylän puistosta merelle. (Lauttasaaren puheenvuoro 2001) Lauttasaaressa on Helsinkiin kuuluva ainutlaatuinen saaristoluonto. Arvokkaita luontokohteita on suunnittelualueen läheisyydessä lähinnä sen eteläpuolella Särkiniemen rannoilla, joilla tavataan mm. pikkutikkaa sekä harvinaisia kasvilajeja. Merikylpylän puiston rannan edustan kahdesta pienestä saaresta, Nahkahousut ja Tiiraluoto, jälkimmäinen on rauhoitettu linnustonsuojelualueeksi. 63

Lauttasaaren luonnonhoitosuunnitelman mukaan Merikylpylän puisto on kasvupaikkana lehtomaista kangasta, jossa kasvaa noin 60-vuotiaita tervaleppiä, koivuja ja mäntyjä. Pohja on osittain nurmikkoa. Metsänhoidon tavoitteena on säilyttää tervaleppämetsikkö. Vaaralliset puut poistetaan tarvittaessa ja pieniin aukkokohtiin voidaan istuttaa koivuja ja kuusia. Hoitoluokkana on C1 (lähimetsät). Merikylpylän puiston ranta on hoidettua uimarantaa, joka puolestaan hoidetaan erillisen hoitosuunnitelman mukaan. (Lauttasaaren luonnonhoitosuunnitelman 1997-2006.) KUVA 50 Luonnonhoitosuunnitelman aluejakoa kasvupaikkojen mukaan. (Lauttasaaren luonnonhoitosuunnitelma 1997) 64

KUVA 51 Hevosenkenkäpuiston olemassa oleva pyörälenkki. (Maisema ja Ympäristö Oy. 2004) KUVA 52 Näkymä kevyen liikenteen sillalta Hevosenkenkäpuiston liikennepuisto osaan. (Maisema ja Ympäristö Oy. 2004) KUVA 53 Hevosenkenkäpuiston huoltorakennus. (Maisema ja Ympäristö Oy. 2004) KUVA 54 Näkymä Merikylpylän puiston nurmialueelle. Ranta-alue jää kuvassa oikealle. (Maisema ja Ympäristö Oy. 2004) 65

KUVA 55 Merikylpylän puiston rannan pelikenttä. (Maisema ja Ympäristö Oy. 2004) KUVA 56 Merikylpylän puiston rakennukset. (Maisema ja Ympäristö Oy. 2004) 8.2 Yleissuunnittelun lähtökohdat Hevosenkenkäpuisto ja Merikylpylän puisto ovat Helsingin kaupungin omistuksessa ja voimassaolevan asemakaan mukaan puistoaluetta. Hallinnollisesti Merikylpylän puiston uimaranta on liikuntaviraston aluetta ja Hevosenkenkäpuisto rakennusviraston aluetta. (HKR) Helsingin kaupungin yleiskaavassa suunnittelualue on luokiteltu virkistysalueeksi, eli alueelle saa rakentaa virkistyskeskuksia, urheilupuistoja ja muita virkistys- ja liikuntapalveluja ja alueelle tarpeellisia yhdyskuntateknisen huollon tiloja sekä paikallisliikenteen väyliä. (Lauttasaaren luonnonhoitosuunnitelma 1997-2006.) Lähiliikuntapaikka-ideaa ovat kehitelleet yhdessä Helsingin kaupungin Rakennusviraston viherosasto, Liikuntavirasto, Nuorisoasiainkeskus, Lauttasaaren Nuorisotalo Apaja, Lauttasaari Seura ja Nuori Suomi ry. Näistä Helsingin kaupungin Nuorisoasiainkeskus, Liikuntavirasto ja Rakennusviraston viherosasto tilasivat Nuori Suomi ry:ltä lähiliikuntapaikan luonnossuunnitelman Hevosenkenkäpuiston ja Merikylpylän puiston alueille. Kyseistä Nuori Suomi ry:n ja Sirén arkkitehdit Oy:n laatimaa esisuunnitelmaa on käytetty lähtökohtana yleissuunnitteluvaiheessa. (HKR) 66

8.2.1 Esisuunnitelma Nuori Suomi ry:ssä suunnittelutyöstä olivat mukana kehitysjohtaja Jukka Karvinen sekä suunnittelija Jan Norra. Arkkitehtisuunnittelun osalta työstä vastasi Siren Arkkitehdit Oy. (Jukka Siren (pääsuunnittelija), Sinikka Muurimäki (projektiarkkitehti) sekä Esa Sallinen (havainnekuvat).) Luonnossuunnitelman työnimeksi valittiin Nuori Suomi puisto, jolla on haluttu korostaa suunniteltavan lähiliikuntapaikan erityisesti nuorten omaehtoisen liikunnan edistämiseen liittyviä päämääriä sekä muita Nuoren Suomen arvoja. Luonnossuunnitelmia tehtiin alun perin kaksi, joista toinen on lopullinen esisuunnitelma. (Liite 5) Luonnossuunnitelman pääideassa puistot on jaettu seuraavasti: Hevosenkenkäpuisto on suunnattu erityisesti varhaisnuorille ja nuorille, Merikylpylän puisto puolestaan perheiden liikkumiseen. Hevosenkenkäpuisto Hevosenkenkäpuistoon on sijoitettu muun muassa rullalautailupaikka. Rullalautailusta syntyvää ääntä on pyritty vähentämään sijoittamalla rullalautailupaikka jo ennestään melua aiheuttavan liikenneristeyksen läheisyyteen, valitsemalla meluttomia kalusteratkaisuja sekä ympäröimällä alue ääntä vaimentavilla maavalleilla. Hevosenkenkäpuistoon on sijoitettu lisäksi kaksi laidoitettua pienpelikenttää. Toinen näistä on suunniteltu asfalttipintaiseksi ja toinen hiekkanurmipintaiseksi, jolloin kaikkien peruspallopelien pelaaminen on mahdollista. Kentät on sijoitettu rinnakkain, jolloin kenttien välinen laitarakenne voi olla yhteinen. Hevosenkenkäpuiston asfalttiväyliä hyödynnetään luonnossuunnitelmassa rullaluisteluun ja taitopyöräilyyn soveltuvina lenkkeinä. Talvisin osan lenkistä pallopelialueesta tai muusta vapaasta alueesta voi jäädyttää luistelukäyttöön. Hevosenkenkäpuistoon on sijoitettu useita oleskelualueita ja varastorakennuksen yhteyteen kokoontumiskeskus. Varastorakennuksen osalta luonnossuunnitelmassa on esitetty idea sen hyödyntämisestä kesäkioskina. Koska alueen vehreys halutaan säilyttää, pyritään olemassa oleva puusto säilyttämään sekä nurmialueiden määrää lisäämään. Muita Hevosenkenkäpuistoon suunniteltuja toimintoja ovat: katukoripallokenttä, toimintavälinealue (sisältää erityisesti nuorille suunniteltuja toimintavälineitä), kuntopiirialue ja ulkopöytätennis. Merikylpylän puisto Merikylpylän puiston ranta-alueelle on suunniteltu rajatulle alueelle lapsille ja aikuisille suunniteltuja liikunta- ja leikkivälineitä, jotka soveltuvat koko perheelle. Ideana on, että alue voi koostua yksittäisestä, eräänlaisena maamerkkinä toimivasta välinekokonaisuudesta tai muutamasta erillisestä kalusteyksiköstä. Luonnossuunnitelmassa Merikylpylän puiston as- 67

falttipelikenttäaluetta, minigolf-aluetta, leikkikenttäkalusteita sekä pukukoppeja esitetään kunnostettavaksi. Rannan hiekka-alueelle on sijoitettu rantalentopallokenttä. 8.2.2 Yleissuunnitteluprosessin käynnistyminen Helsingin kaupungin Rakennusviraston viherosasto, Liikuntavirasto ja Nuorisoasiankeskus eivät kilpailuttaneet kohteen yleis- ja toteutussuunnittelua, vaan suunnittelijaksi (konsultiksi) valittiin hämeenlinnalainen Maisema ja Ympäristö Oy, jonka kanssa oli aiemmin tehty vihersuunnittelun yleissopimus. Yleissuunnittelun käynnistyessä nimettiin hankkeelle projektijohtaja ja ohjausryhmä, joka koostui seuraavien tahojen edustajista. Ohjausryhmän kokoonpano: Seppo Hiekkala (projektijohtaja) Eva-Lisa Telen Jan Norra Päivi Litmanen Liisa Enckell Antti Salaterä Tero Alajääski Tuula Tuominen Sanna Kallio Matti Ventola Hanna Hirvenjousi Anne Huttunen HKR / KPO HKR / KPO Nuori Suomi ry. Lauttasaari-Seura Lauttasaari-Seura LV LV / merellinen osasto Nk Lauttasaaren nuorisotalo Maisema ja Ympäristö Oy Maisema ja Ympäristö Oy Maisema ja Ympäristö Oy (HKR / KPO = Helsingin kaupungin Rakennusviraston Katu ja Puistoosasto, LV = Liikuntavirasto, Nk = Nuorisoasiainkeskus) Ohjausryhmän kesken kokouksia on pidetty prosessin aikana kaiken kaikkiaan neljä. (Ks. aikataulu: liite 4) Ohjausryhmän keskeisin tehtävä on ollut ohjata suunnittelua ja näin koko hankkeen etenemistä. Kokousmuistioiden laatimisesta on vastannut konsultti. 8.2.3 Tavoitteet ja odotukset Yleissuunnittelun tavoitteena on ollut luoda Hevosenkenkäpuiston ja Merikylpylän puiston alueelle lapsia, nuoria ja aikuisia palveleva monipuolinen, turvallinen sekä viihtyisä virkistys- ja liikunta-alue, jonka osana on olemassa oleva uimaranta. 68

Yleissuunnittelussa on huomioitu esisuunnitelman toiminnalliset pääideat suunnittelualueen jaottelusta varhaisnuorten ja nuorten toimintapuistoon sekä perhepuistoon. Tavoitteena on lisäksi vähentää meriveden pääsyä nurmelle ja hiekkaalueen pohjoisosiin sekä suunnitella alueelle toimiva jätteiden keräys, jotta ranta-alue pysyy siistimpänä. Nuori-Suomi puisto on pilottihanke. Esimerkit kaupunkimaisiin ympäristöihin ja asukasmäärältään suuriin kohteisiin suunnitelluista lähiliikuntapaikoista ovat puutuneet, ja siksi Lauttasaaren lähiliikuntapaikan suunnittelutyöllä on valtakunnallista referenssiarvoa. Hankkeesta saatuja kokemuksia voidaan hyödyntää muissa tulevissa lähiliikuntapaikka-hankkeissa. 8.2.4 Lähdeaineisto Lähdeaineistona yleissuunnittelussa ovat olleet tilaajan toimittamat digitaalisessa muodossa olevat pohjakartat, esisuunnitelma, lämpö-, puhelin-, sähkötiedot sekä Merikylpylän puiston osalta myös mittaustiedot. Lisäksi käytettävissä ovat olleet: Esisuunnitelma selostuksineen Lauttasaaren luonnonhoitosuunnitelma 1997-2006 Lisämittauksena konsultti teetti alikonsultillaan mittaukset suunnittelualueelta Hevosenkenkäpuiston osalta. Yleissuunnittelun aikana tehtiin kaksi maastokäyntiä, joista toinen tapahtui keväällä ja toinen alkukesällä 2004. Maastokäyntien yhteydessä kerättiin digikuva-aineistoa alueen nykytilasta. Suunnittelutyöhön ovat vaikuttaneet myös Helsingin kaupungin ohjeet suunnitelmien sisällöstä sekä ulkoasusta ja ohjeet sekä pohjat määräluetteloita varten, ja Viheralueiden jätehuollon järjestämisen ohje. 8.2.5 Tutkimukset Suunnittelutyön aikana huomioitiin nuorten liikunnasta Lauttasaaressa tehty tutkimus ja sen suuntaa antavat tulokset. Seuraavassa on koottu kyseisistä tuloksista yhteenveto. Kyselyn tuloksia Lauttasaaren puistoja ja rantoja käyttävät päivisin ja arki-iltaisin keskikesällä lähinnä nuoret perheet lapsineen sekä nuoret aikuiset. Varhaisnuoria tai nuoria alueilla näkyi lähinnä urheiluharrastuksissa, pelaamassa koripalloa, käsipalloa ja jalkapalloa. 69

Puisto- ja ranta-alueiden käyttö on hyvin sääriippuvaista: vain pienet lapset vanhempineen ja lenkkeilyä harrastavat käyttävät alueita pilvisellä säällä. Aurinkoinen sää houkuttelee väkeä rannoille ja pelikentille, mutta kunnostettavaksi suunniteltu Hevosenkenkäpuisto oli keskikesän ajan tyhjillään myös hellepäivinä. Heinä-elokuussa alueella liikkuu huomattavasti muista kaupunginosista kotoisin olevia nuoria ja nuoria aikuisia. Toispaikkakuntalaiset oleskelevat erityisesti uimarannalla ja ohjatuissa urheiluharrastuksissa. Lauttasaarelaiset nuoret käyttävät puistoja vaihtelevasti: pojat urheilevat ja oleilevat, pienet tytöt pelailevat ja leikkivät murrosikäiset tytöt viettävät aikaansa muualla. Merikylpylänpuiston käyttöön liittyy myös piknik-toiminta viikonloppuisin. Nuorten keskuudessa suosittuja liikuntamuotoja ovat jo Lauttasaaressa paljon harrastetut kori-, käsi- ja jalkapallo, joille kaikille toivottiin lisää resursseja. Toivottuja olivat poikien keskuudessa myös skeittaus ja temppupyöräily. Kyselyn perusteella kunnostettavien alueiden mahdollisille toiminnoille on Lauttasaaressa käyttäjiä. Merikypylänpuistossa ja Hevosenkenkäpuistossa voidaan vahvistaa nykyisiä harrastuksia ja kenties myös innostaa niitä nuoria liikkumaan. (Litmanen 2004) 8.3 Suunnittelutyöskentely Yleissuunnittelutyötä tehtiin seuraavanlaisessa suunnitteluryhmässä: Matti Ventola (MMK, maisema- ja ympäristösuunnittelija, hankkeen pääsuunnittelija) Hanna Hirvenjousi (Hortonomi AMK, maisema- ja vihersuunnittelija) Anne Huttunen (maisemasuunnittelun 4. vuoden opiskelija, HAMK Lepaa) Työ tehtiin käyttäen apuna MicroStation suunnitteluohjelmaa sekä Terra ohjelmistoja. 8.3.1 Yleissuunnitelmavaiheet ja suunnittelutyö ryhmässä Yleissuunnitelman teko on edennyt vaiheittain. Luonnosvaiheessa kukin suunnitteluryhmän jäsen on laatinut suunnitelmaluonnoksia alueesta. Näitä vaihtoehtoja on tarkasteltu sekä arvioitu suunnitteluryhmän kesken ja muokattu tämän perusteella seuraavat luonnokset. 70

Luonnosvaiheet numeroitiin luvuin ja luonnokset erotettiin toisistaan merkitsemällä vaiheen perään suunnittelijaa vastaava kirjain, A =Matti Ventola, B =Hanna Hirvenjousi tai C =Anne Huttunen. Tässä työssä ovat liitteenä ensimmäisen luonnosvaiheen luonnokset kultakin suunnittelijalta. Luonnokset A ja C 1 ovat Hevosenkenkäpuistosta, luonnokset B ja C 2 puolestaan Merikylpylänpuistosta. (Liite 6) Luonnokset sisältävät pääosin samat, jo esisuunnitelmassakin esiin tulleet toiminnot, mutta toimintojen sijoittelussa on eroja. Osa suunnitelluista rakenteista tai kasvillisuusalueista löytyy ainoastaan toisesta alueelle kohdistuvasta suunnitelmaluonnoksesta. Luonnosvaiheita oli kaiken kaikkiaan kolme, joista viimeisimmän tuotokset esiteltiin ohjausryhmälle. Kokouksessa saadun palautteen myötä luonnoksista muokattiin yksi yleissuunnitelma. Yleissuunnitelmaa muokattiin edelleen osissa ja töitä jaettiin suunnitteluryhmän kesken. Lopulliseksi yleissuunnitelmaksi muotoutui kokouksissa saadun palautteen myötä kolmas yleissuunnitelmavaihtoehto. (Liite 7) 8.3.2 Vuorovaikutteisuuden toteutuminen ja tiedotus Suunnittelutyö on toteutunut vuorovaikutteisesti Viherosaston, Kaupunkisuunnitteluviraston katu- ja puisto-osaston, Liikuntavirasto, Nuorisoasiankeskuksen, Lauttasaari-Seuran sekä alueen käyttäjien ja asukkaiden kesken. Suunnittelutyötä ohjanneessa ohjausryhmässä on ollut jäseniä em. yhteistyötahoista. Ohjausryhmä on kokoontunut 4 kertaa. Lisäksi on järjestetty tiedotustilaisuus nuorisolle lauttasaaren nuorisotalo Apajassa. Ohjausryhmä on esitellyt suunnitelmaluonnoksia laajasti alueen asukkaille Lauttasaaripäivän 2004 yhteydessä. Suunnitelmaluonnokset ovat olleet suunnitteluprosessin kuluessa myös nähtävillä ja kommentoitavissa internetissä sivuilla www.myoy.net. Vuorovaikutteisuus on toteutunut hankkeessa varsin kattavasti. Ohjausryhmän suuren koon vuoksi myös erilaisia mielipiteitä eri suunnitteluratkaisuista on tullut esille. Yhteistyö eri tahojen kesken on ollut rakentavaa. Käyttäjiltä on tullut palautetta suunnittelun aikana sekä sähköpostitse että Lauttasaaripäivän yhteydessä. Pääosa palautteesta on ollut myönteistä. Yksittäisiä huomioita Nuori-Suomi puiston suhteen on herättänyt rullalautailupaikan sijainti ja rullalautailusta syntyvä melu. Konsultti on laatinut yleissuunnitelmaan liittyen suunnitelmaselostuksen ja PowerPoint esityksen lautakuntakäsittelyä varten. Lauttasaaren Nuori Suomi puistosta on tarkoitus laatia puiston valmistumisen aikaan myös esittelylehtinen. Puiston avajaisjuhlasta ei vielä ole päätetty, mutta sen pitäminen voi olla todennäköistä. 71

8.4 Suunnitteluratkaisut Suunnitteluratkaisujen myötä suunnittelualueesta noin 56 % on hoitoluokkaa A2, 15 % A3 ja 29 % C1. Seuraavassa on esitetty yleissuunnitelmaratkaisuja tarkemmin. 8.4.1 Toiminnot Hevosenkenkäpuistoon on sijoitettu lapsille ja nuorille suunnattuja liikunnallisia toimintoja. Alueen pohjoispäätyyn Tallbergin puistotien tuntumaan on lisätty taitopyöräilyreitti, joka liittyy alueen muuhun pyöräilyverkostoon. Alueelle on sijoitettu niin sanotulla hiljaisella asfaltilla varustettu rullalautailualue, kaksi asfaltoitua katukoripallokenttää sekä kaksi aidattua miniareenaa, joista toisessa on hiekkatekonurmi ja toisessa asfalttipinta. Alueella olevan varastorakennuksen tuntumaan on sijoitettu leikki- ja liikuntavälineryhmä sekä pingispöytä. Pelikenttien viereen puolestaan on sijoitettu kaareva, maastokumpareeseen tukeutuva terassikatsomo, josta on näkymä sekä rullalautailualueelle että areenoille. Hevosenkenkäpuiston puolivälissä olevalle ylikulkusillan luiskiin on varattu mahdollisuus mäenlaskuun talvikautena. Puiston eteläosan pyörälenkki on säilytetty pääosiltaan entisellään. Merikylpylän puistossa on säilytetty ja kehitetty uimarannan käyttöominaisuuksia, rantapelimahdollisuuksia ja olemassa olevia koripallokenttiä. Uimarannan tuntumaan on myös sijoitettu kaiken ikäisille tarkoitettu monipuolinen liikunta- ja leikkivälineistö. Puiston minigolfalue ja koripallokentät on säilytetty nykyisellä paikallaan ja minigolfin yhteyteen on varattu tilaa puistoshakille. Hiekka-alueen itäpäätyyn on sijoitettu rantalentopallo- ja käsipallo/jalkapallokentät. Rantahiekka-alueen pohjoisosaan oleskelunurmen läheisyyteen on suunniteltu yleissuunnitelmassa monipuolinen liikunta- ja leikki välinekokonaisuus, joka on tarkoitettu kaiken ikäisille käyttäjille. Kokonaisuuden rungon muodostaa näyttävä laiva-aihe. Myös vanha pieni leikkilaiva on säilytetty rantahiekalla. 8.4.2 Maastonmuotoilu Maastonmuotoilun osalta suunnittelualue säilyy suurelta osin entisellään. Maastonmuotoilua suoritetaan lähinnä Hevosenkenkäpuiston rullalautailualueen ympäristössä, kun alueen ympärille tehdään kumpareet melun vähentämiseksi. Osa kumpareista jatkuu matalampana Tallbergin puistotielle päin, jolloin taitopyöräilyreitille saadaan myös loivia kumpareita. 72

Hevosenkenkäpuistossa on säilytetty noin puolet vanhan liikennepuiston asfalttiväylistä alueen sisäisen liikenteen, polkupyöräilyn ja huoltoliikenteen tarpeisiin. Merikylpylänpuiston uimarannan rantahiekka-alueita ja oleskelunurmia on jäsennetty kivipengerrajauksin ja maaston tasausta tarkistamalla. Samalla on vähennetty ranta-alueelle nousevan tulvaveden haittavaikutuksia. Rannalle suunnitellun kenttäalueen rantahiekkapohjaa on tasoitettu ja nostettu aluetta meren puolelta rajaavalla kivipenkereellä. 8.4.3 Rakenteet ja rakennukset Rakennuksiin ei ole suunnitelmassa otettu kantaa. Kummassakin osassa puistoa rakennusten yhteyteen on sijoitettu oleskelupaikkoja pöytineen ja penkkeineen. Merikylpylän puiston osalta rakennusten ympäristöä on parannettu laatoituksilla. Merikylpylänpuiston kulkuväylät on säilytetty pääosiltaan entisillä paikoillaan. Käytävien kuluneita osia, risteyksiä ja polkuja on korjattu. Käytävien varteen on lisätty uusia penkkejä. Oleskelunurmen katkaisevan ojan yli on suunniteltu kaksi siltaa kulkemisen helpottamiseksi. Rantahiekka- ja nurmialuetta erottamaan on suunniteltu uimarannan suihkulta kohti rannan rakennuksia suuntautuva puupintainen polku, joka sekä helpottaa kulkua rannan poikki, että voi toimia istuimena. Merikylpylän puiston koripallokenttien asfalttipäällyste uusitaan. Koripallokenttien yhteydessä oleva vesipiste varustetaan suihkulla. Minigolfalueen ja koripallokenttien väliin on varattu tilaa oleskelulle ja pyörätelineille. Sekä Hevosenkenkäpuistoon että Merikylpylän puistoon on suunniteltu infotaulu, josta käyvät ilmi muun muassa puiston perustiedot, kuten nimi ja puistoalueen hoidosta vastaava taho. Infotauluun voi tarvittaessa liittää myös ilmoituksia ja esimerkiksi puistoa sponsoroineiden tahojen nimikylttejä. Sekä Hevosenkenkäpuistoon että Merikylpylän puistoon on lisätty pyörätelineitä sekä yksittäisiä penkkejä ja pöytäpenkki-ryhmiä. 8.4.4 Valaistus ja turvallisuus Suunnittelualueen olemassa olevan valaistuksen riittävyys tarkistetaan ja tarvittaessa valaistusta lisätään. Merikylpylän puiston koripallokenttien 73

valaistusta parannetaan. Merikylpylän puistoon lisätään yksi ja Hevosenkenkäpuistoon kolme valonheitintä. Hevosenkenkäpuisto on yleissuunnitelmassa suunniteltu aidattavaksi kolmilanka-aidalla Tallbergin puistotien ja Särkiniementien sivuilta turvallisuuden lisäämiseksi. Koko suunnittelualueella on sallittu kevyen liikenteen lisäksi ainoastaan huoltoliikenne. 8.4.5 Jätehuolto Hevosenkenkäpuiston roskahuolto on järjestetty alueelle sijoitetuilla kolmella pienellä upotetulla roska-astialla. Merikylpylänpuistossa roskahuolto on puolestaan järjestetty pääkäytävien varteen sijoitetuilla kuudella pienellä upotetulla roska-astialla ja yhdellä isolla upotetulla välivarastoastialla. Roska-astioiden sijoittaminen pääkäytävän varteen helpottaa huoltotoimenpiteitä. 8.4.6 Leikki- ja liikuntavälineet Leikki- ja liikuntavälineet on pääpiirteissään mietitty toimintavälinekokonaisuuksina. Välineitä ei vielä yleissuunnitteluvaiheessa ole valittu välinemallin ja valmistajan tarkkuudella, vaikka tiedossa on jo suurin piirtein, mitä toteutussuunnitelma tulee sisältämään. Hevosenkenkäpuistoon on sijoitettu rullalautailuvälineryhmä ramppeineen ja kivipaaseineen, kaksi monitoimikenttää (toisessa hiekkatekonurmi, toisessa väriasfaltti), luonnonkivikatsomo, pingispöytä, sekä kiipelytelineryhmä. Ranta-alueelle on puolestaan sijoitettu Beach handball ja Beach volley kentät, kaksi siltaa, sekä toimintavälinekokonaisuus, jossa on rantamaisemaan sopiva laiva-aihe. 74

KUVA 57 Rullalautailun varusteet ovat betonirakenteisia ja rannan liikuntavälinekokonaisuudessa on laiva -teema. 8.4.7 Kasvillisuus Hevosenkenkäpuiston puusto on säilytetty lähes entisellään. Alueen toimintoja on suojattu maastonmuotoilua parantamalla ja pensasistutuksia täydentämällä. Myös rullalautailupaikan kumpareiden yhteyteen on lisätty pensasistutuksia. Merikylpylän puiston puusto ja keskiosan luonnonmukainen tervaleppälehto on pääosiltaan säilytetty ennallaan. Oleskelunurmet kunnostetaan. Pensas- ja luonnonperennaistutuksia on lisätty rakennusten ja picnikalueen sekä oleskelunurmea halkovan ojan ympäristöön. Yleissuunnitelmavaiheessa kasvillisuusalueet on jaettu korkeuden perusteella mataliin, keskikorkeisiin ja korkeisiin kasviryhmiin, mutta tarkempia lajivalintoja ei vielä ole tehty. 8.5 Havainnollistaminen Havainnollistamisessa apuna ovat olleet Terra ohjelmistot. Suunnittelualueesta on tehty vaiheittain 3d-malleja. Mittaustulosten avulla alueelta on muodostettu pintamallit sekä alueen olemassa olevasta maanpinnasta että suunnitelmapinnasta. Havainnekuvia varten suunnitelman mukaiseen pintamalliin on sijoitettu 3d-soluina varusteet, kalusteet ja kasvit. Myös suunnittelualueen ympärillä olevat talot on mallinnettu kolmiulotteisiksi. 75

KUVA 58 Havainnekuva Hevosenkenkäpuistosta. Etualalla katukoripallo- ja monitoimikentät, vasemmalla katsomorakenne. Monitoimiareenoiden takana välineryhmä. (Maisema ja Ympäristö Oy. 2005) KUVA 59 Havainnekuva Hevosenkenkäpuistosta. Keskellä rullalautailualue, jonka takana taitopyöräilypolku. Oikealla näkyy katsomorakennetta sekä katukoripallokenttää. (Maisema ja Ympäristö Oy. 2005) KUVA 60 Havainnekuva Hevosenkenkäpuiston välinekokonaisuudesta. Taustalla monitoimikentät. (Maisema ja Ympäristö Oy. 2004) Muiden havainnekuvien lisäksi suunnitelmaan liittyen on tehty kaksi periaatteellista poikkileikkauskuvaa. Molemmat ovat rullalautailupaikan alu- 76

eelta, koska siellä maastoa muokataan enemmän kuin suunnittelualueen missään muussa kohdassa. (Liite 8; A.H. = Anne Huttunen) 8.6 Aikataulu Lauttasaaren Nuori-Suomi puiston yleis- ja toteutussuunnitteluprosessi käynnistyi varsinaisesti huhtikuun 2004 puolessa välissä. Sitä ennen oli pidetty ohjausryhmän kokous (5.2.2004), ja tilaaja oli toimittanut konsultille suunnitteluohjelman (6.4.2004), jonka pohjalta konsultti laati tarjouksen suunnitelusta (13.4.2004.) Liitteenä oleva aikataulu (Liite 4) on suunnitteluprosessin alussa laadittu. Se täsmää yleissuunnittelun etenemisen osalta. Toteutussuunnittelun suhteen aikataulu on erinäisistä tekijöistä johtuen muuttunut. Muun muassa lautakuntakäsittelyn ajankohta on siirtynyt monta kertaa; syyskuun 2004 sijasta yleissuunnitelma on parhaillaan nyt keväällä 2005 Yleisten töiden lautakunnan käsiteltävänä. Suunnitteluprosessin aikataulun venyminen näinkin isossa hankkeessa on varsin normaalia. Näillä näkymin myös puiston arvioitu valmistumisajankohta vuoden 2006 loppuun mennessä siirtyy. 8.7 Hankkeen rahoitus ja kustannukset Nuori-Suomi puisto on pilottihanke, jossa tarkoituksena kehittää eri hallintokuntien välistä yhteistyötä sekä kokeilla rahoitusmalleja. Tämän myötä hankkeeseen on ajatuksena saada mukaan yrityssponsoreita. (Prosessi sponsoreiden saamiseksi on vielä tämän opinnäytetyön valmistuessa kuitenkin kesken.) Nuori-Suomi puiston arvioidut rakentamiskustannukset ovat noin 1 100 000 arvonlisäveroineen, josta kalusteet, varusteet ja rakenteet kattavat suurimman osan. Kallein yksittäinen rakenne on luonnonkivikatsomo. Yleissuunnitelman yhteydessä konsultti on laatinut alustavan kustannusarvion, jota on tarkentanut Helsingin kaupungin Rakennusviraston kustannuslaskija. Puiston rahoitukseen on haettu ja saatu Hat Trick apurahaa (8000 euroa). Lisäksi on haettu myös Valtionavustusta, jonka suuruudesta päätökset tulevat kevään 2005 aikana. 77

9 POHDINTA Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää kirjallisuuspohjaisen lähtöaineiston avulla liikunnan merkitystä ihmiselle sekä lähiliikuntapaikkakäsitettä ja lähiliikuntapaikan suunnittelussa huomioitavia seikkoja. Varsinaisen teoriaosuuden lisäksi tavoitteena oli luoda esimerkki lähiliikuntapaikan suunnitteluprosessin etenemisestä Lauttasaaren Nuori-Suomi puiston esimerkkitapauksen avulla. Opinnäytetyön taustalla on erikoistumisharjoitteluni Maisema ja Ympäristö Oy:ssä Hämeenlinnassa (kesä 2004). Sen myötä tutustuin lähiliikuntapaikka-aiheeseen ja totesin tarpeen koota siihen liittyvää tietoa yksiin kansiin. Lauttasaaren Nuori-Suomi puiston yleissuunnitelma on tehty kolmen hengen suunnittelutyöryhmässä, jossa olin jäsenenä avustavana suunnittelijana. Työtä on tehty suunnittelutoimistossa, jolle työ on tullut toimeksiantona. Työn tekeminen on osoittanut liikunnan olevan merkityksellinen asia ihmisen koko elämänkaaren aikana. Säännöllinen liikunta on yksi terveellisen elämän peruspilari. Olennaista on oikean liikunta-asenteen omaksuminen jo lapsena, sillä pohja terveelle aikuisuudelle luodaan jo lapsuudessa. Ihmisten liikkumiseen vaikuttavilla tahoilla, kuten kunnilla, onkin haaste lisätä väestön liikunnallisuutta hyvinvoinnin ja jaksamisen lisäämiseksi. Lähiliikuntapaikkojen suunnittelulla ja siihen liittyvällä kehitystyöllä voidaan luoda liikkumiseen innostavia, monipuolisia ja kaikille käyttäjille soveltuvia leikki- ja liikuntapaikkaratkaisuja. Keskeistä lähiliikunnan lisäämisessä ovat vuorovaikutteisuus ja tiedottaminen, jotta lähiliikuntapaikat olisivat käyttäjäystävällisiä ja lisäksi käyttäjien ahkerassa käytössä. Kaikenikäisten liikkuminen on suunnittelijalle haaste. Varsinkin ikääntyvien liikkumisen lisääminen heille soveltuvissa liikuntavälineissä vaatii ohjausta ja kannustusta. Lauttasaaren Nuori-Suomi puiston yleissuunnitteluprosessi on ollut mielenkiintoinen ja uuden oppimista tuottanut kokemus. Paljolti työni ohjaajan aloitteesta pääsin erikoisharjoittelussani tutustumaan suunnittelutoimiston arkeen sekä itselleni uusiin suunnitteluohjelmiin. Erityisesti suunnittelun vaiheet luonnoksineen, osallistuminen ohjausryhmän kokouksiin ja työskentely kokeneiden suunnittelijoiden kanssa ovat olleet hyvää oppia tulevaisuuden kannalta. Tälle opinnäytetyölle luodut tavoitteet ovat lähinnä työn tekijän laatimia, koska varsinaista tilaajaa työllä ei ollut. Vaikka lisäaineiston löytyminen muualla Euroopassa sijaitseviin lähiliikuntapaikkoihin liittyen olisi ollut toivottavaa, ja myös suunnittelussa huomioitavien seikkojen laajempi käsittely tarpeen, koen että työstä tuli pääosin tavoitteensa saavuttanut paketti. 78

Työ tarjoaa tietopaketin lähiliikunnasta ja lähiliikuntapaikkojen suunnittelusta, ja on lähiliikuntapaikkoja suunnittelevien tai asiasta kiinnostuneiden hyödynnettävissä. Jatkotutkimuksia voidaan laatia muun muassa lähiliikuntapaikkojen käytöstä, kun kokemuksia lähiliikunnasta on kertynyt useamman vuoden ajalta. Myös yhteenveto lähiliikuntaan liittyvistä valmistuneista tutkimuksista tai hankkeista olisi varmasti tarpeellinen. 79

10 LÄHTEET Arvonen, S & Heikkilä, M. 2001. Ulkoilijan kuntokirja. Helsinki: Oy Edita Ab Beyschlag, R. (Suom. Virrankoski, H.) 1996. Ikäihmisten liikuntaa leikkimielisesti. Helsinki: Oy Edita Ab Ekroos, A. & Majamaa, V. 2000. Maankäyttö- ja rakennuslaki. Helsinki: Oy Edita Ab En Idrætslegeplats skal ligge i vegen. Danmark Familienfreundlicher Sport Platz. 2000. Wurttembergerischer Fussballverband Heikkala, J. & Honkanen, P. & Laine, L. & 2003. Liikunnan ja urheilun tarina. Liikunnan ja Urheilun Maailma 17/2003, erikoispainos. SLU. Heikkinen, A. & Hentilä, S. & 1992. Suomi uskoi urheiluun. Suomen urheilun ja liikunnan historia. Liikuntatieteellisen seuran julkaisu nro 131. Helsinki: Valtion painatuskeskus Helenius, M. 1989. Toimiva kouluympäristö. Heinola: Painoara Hiltunen, P. & Laakko E. 1995. Keski-ikäisten kuntokirja. Keuruu: Otava Holopainen, S. 1990. Koululaisten liikuntataidot. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä: Sisäsuomi Oy Holopainen, S. 1990. Lasten liikuntataidot. Studies in sport, Physical education and health 26. Jyväskylän yliopisto. Itkonen, H & Nevala, A. (toim.) Liikunnan vuoksi. 1991. Näkökulmia liikuntakulttuurin muutokseen. Koivu ja Tähti Oy. Kannus: Lestijokilaakson Kirjapaino Oy Jarasto, P. & Sinervo, N. 1999. Murrosikäisen ja nuoren maailma. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy Jokinen, K. 1989. Skeittaus, break ja muuttuva ruumiinkulttuuri. Teoksessa Hölkkääjiä, sählääjiä ja skeittaajia (toim. Suomi, K., Jokinen, K & Tiihonen, A.) Opiskelijoiden liikuntaliitto, sarja A/1989. Turenki: Kirjapaino Jaarli Oy Jones, K. & Stokke, K. & Thorén, A-K. & Stigen, I. 2000. Fysisk aktivitet i nærmiljøet. Oslo 80

Junttila, U-K. 1995. Kaupunkiympäristön suunnittelu. Tampere: Tammer- Paino Oy Karvinen, J. & Norra, J.(toim.) 2002. Lasten liikuntapaikkojen suunnittelu. Opetusministeriön Liikuntapaikkajulkaisu nro 83. Hämeenlinna: Karisto Oy Karvinen, J. & Norra, J. (toim.) 2001. Länsi-Suomen läänin lähiliikuntapaikkojen kokeiluhankkeet loppuraportti. 2001. Länsi-Suomen lääninhallituksen Julkaisusarja nro 19/2001 Karvonen, P. & Siren-Tiusanen, H. & Vuorinen, R. 2003. Varhaisvuosien liikunta. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy Klubilainen 3-4/1999. Lisää liikuntaa lapsille lähiliikuntapaikoilla. (kirj. Karvinen, J.) s.16-17. Kurvinen, E. 1994. Iloisesti ikääntyen. Ikääntyvien liikunnalliset harjoitteet. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy Leikkikenttävälineet, 2000. Suomen standardisoimisliitto. SFS käsikirja 143. Liikuntapaikkarakentamisen suunta 2004. 2001. Perusteluosa. Valtion liikuntaneuvosto / Rakentamisjaosto Liikuntapaikkarakentamisen suunta 2004. 2001. Valtion liikuntaneuvosto / Rakentamisjaosto Liiku ja leiki lähiympäristössä. 2001. Pohjois-Pohjanmaan Liikunta ry / Oulun LiikunNaiset. Oulu: Multiprint Oy ja Pohjois-Pohjanmaan Liikunta ry Läheltä liikkeelle esimerkkejä lähiliikuntapaikoista. 2000. (toim. Koskenranta, H.) Suomen Liikunta ja Urheilu ry (SLU). Kokoajajana Koskenranta, H. Mälkiä E. & Rintala, P. 2002. Uusi Erityisliikunta. Liikunnan sovellutukset erityisryhmille. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 154. Tampere: Tammer-Paino Oy Nupponen, H. 1997. 9-16-vuotiaiden liikunnallinen kehittyminen. Jyväskylä: LIKES Researsch center for sport and health sciences. Nuori Suomi ry. toimintakertonukset 2002 ja 2003 Rehunen, S. 1997. Terveys ja liikunta. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy 81

Ruoppila, I. 1989. Liikunta ja lapsen kehitys. Teoksessa Pyykönen, T. (toim.) Liikkuvat lapset. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Salminen, P. 1981. Urheilualuetutkimus 2: liikuntapaikkojen suunnitteluohjeet. Opetusministeriö, urheilu- ja nuoriso-osasto. Sassi, P. (toim) Koulupihan mahdollisuudet opas. Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Tarkastus ja huolto. Leikkikentät ja aukiot. (esite) 2004. Hags. Telama, R. 1972. Oppikoululaisten fyysinen aktiivisuus ja liikuntaharrastukset IV. Selittävä osa ja yhteenveto. Jyväskylä: Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksen julkaisu 142. Tiihonen, A. 1991. Se liikkuu joka tapauksessa. Teoksessa Törmäävät tulkinnat kirja nuorista ja nuoruudesta (toim. Hoikkala, T.). Gaudeamus Oy Tujula, P. & Kaski, M. & Jokinen, I. 2003. Esteetön perhepuisto ja liikuntapolku. Opetusministeriö. Tampere: Tammer-Paino Oy Tuomi, T. 1991. Hip-hop, rap and roll nuorison liikuntakulttuuri murroksessa. Liikunta & tiede 1-2/1991 Urheilukentät I 1972. Opetusministeriön julkaisu n:o 22. Helsinki: Valtion painatuskeskus Urheilukentät III 1976. Opetusministeriön julkaisu n:o 25. Helsinki: Valtion painatuskeskus Urheilukentät IV 1979. Opetusministeriön julkaisu n:o 27. Helsinki: Valtion painatuskeskus Verne, I. 1997. Esteettömät liikuntatilat. Opetusministeriön Liikuntapaikkajulkaisu 63. Invalidiliitto/Vammaisten yhdyskuntasuunnittelupalvelu VYP. Suomen Invalidien Urheiluliitto SIU. Tampere: Kirjapaino Tammer- Paino Oy Virta, K. 2000. Missä lapsi liikkuu? Ala-asteikäisen lapsen liikkumisympäristö ja liikunnan sisältö. Oulun yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. Käyttäytymistieteiden laitos. Pro gradu tutkielma. Vuolle, P. 1994. Liikunta ja ympäristö. Teoksessa Liikunnan yhteiskunnallinen perustelu, tieteellinen katsaus. Jyväskylä: Kopio-Jyvä Oy Vuolle, P. & Telama, P. & Laakso, L. (toim.) 1986. Liikunta yksilön elämässä ja yhteiskunnassa. Näin suomalaiset liikkuvat. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisu 50. Helsinki: Valtion painatuskeskus 82

Vuori, I. (Ruuskanen, E. toim.) 1996. Tehokas ja turvallinen terveysliikunta. Tampere: UKK-instituutti Wuolio, E-L. 1982. Suomen liikuntahistoria. Liikuntatieteellinen Seura. Helsinki: Valtion painatuskeskus Zimmer, R. 2001. (Suom. Himanen, E.) Liikuntakasvatuksen käsikirja. Hämeenlinna: Karisto Oy Internet lähteet: Lähiliikuntapaikka-tietopankki. www.lahiliikuntapaikat.info (luettu 23.4.2005) Lauttasaari-sivusto. Lauttasaari-Seura. http://www.lauttasaari.fi (luettu 31.1.2005) Suomen kuntaliitto. http://www.kunnat.net/ (luettu 15.2.2005) Kuntoinfo. http://www.kunto.info/ (luettu 20.3.2005) Suomen latu. http://www.suomenlatu.fi/ (luettu 20.3.2005) Google hakukone. Hakusanalla Helsingin kartta. www.google.fi (luettu 1.5.2005) Julkaisemattomat lähteet: Helsingin kaupungin Rakennusviraston Viherosaston Lauttasaaren luonnonhoitosuunnitelma 1997-2006. 1997. HKR. Suunnitteluohjelma. Helsingin kaupungin Rakennusvirasto. 2004. Iloa ja liikettä koulupihoille seminaari. 6.4.2005. Tampere. Lauttasaaren Nuori Suomi puiston luonnossuunnitelma. Nuori Suomi ry. & Siren arkkitehdit Oy. 2003. Litmanen, P. Lauttasaari-Seura. Markkinatutkimus: Nuorten vapaa-ajan liikunta Lauttasaaressa. 2004. Reitti, M. Oulun yliopisto, Kajaanin opettajankoulutusyksikkö. Euroopan rakennustietopäivien (14.-16.9.2001) seminaari. Ympäristö lapsen kehityksen näyttämönä. 13.9.2001. Ryhänen, Anna. Opinnäytetyö. Miljöösuunnittelun koulutusohjelma, Lahden ammattikorkeakoulu. 2003. 83

Yhteyshenkilöt / henkilökohtaiset tiedonannot: Norra, J. (Kehityspäällikkö, Nuori Suomi ry.) Tuominen, T. (Suunnittelija, Helsingin kaupungin Nuorisoasiaikeskus) Tiedonanto 3.3.2005 Ventola, M. (Maisema- ja ympäristösuunnittelija, Maisema ja Ympäristö Oy) 84

11 LIITTEET LIITE 1: Lähiliikuntapaikkakysely LIITE 2: Esimerkkejä turvastandardeista LIITE 3: Nuori-Suomi puiston sijainti Lauttasaaressa LIITE 4: Aikataulu LIITE 5: Esisuunnitelma LIITE 6: Yleissuunnitelmaluonnokset 1A, 1B sekä 1C 1 ja 2 LIITE 7: Lopullinen yleissuunnitelma LIITE 8: Leikkauskuvat LIITE 9: Valtionavun hakemuslomake liitteineen LIITE 10 : Hat Trick apurahan hakemuslomake liitteineen 85