Valtioneuvoston kirjelmä Eduskunnalle ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi (paristot ja akut) Perustuslain 96 :n 2 momentin perusteella lähetetään eduskunnalle Euroopan yhteisöjen komission 24 päivänä marraskuuta 2003 tekemä ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista samoin kuin ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 6 päivänä toukokuuta 2004 Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam Neuvotteleva virkamies Klaus Pfister
2 YMPÄRISTÖMINISTERIÖ MUISTIO Neuvotteleva virkamies EU/2003/1402 Klaus Pfister 28.4.2004 EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSION EHDOTUS EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI PARISTOISTA SEKÄ AKUISTA JA KÄYTETYISTÄ PARISTOISTA JA AKUISTA 1. Yleistä Euroopan yhteisöjen komissio julkaisi 24 päivänä marraskuuta 2003 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista (KOM(2003) 723 lopullinen). Direktiivi olisi velvoitteiden ja tavoitteiden kannalta yksilöidympi ja soveltamisalaltaan laajempi kuin nykyinen, tiettyjä vaarallisia aineita sisältävistä paristoista ja akuista annettu neuvoston direktiivi (91/157/ETY siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen ja täydennyksineen; komission direktiivit 93/86/ETY ja 98/101/EY). Nykyisen direktiivin uudistamista on kiirehditty kuudennessa ympäristöä koskevassa yhteisön toimintaohjelmassa (EYVL L 242, 10.9.2002, s.1) ja elektroniikka- ja sähkölaiteromusta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (2002/96/EY). Ehdotuksesta on tehty vaikutusten arvioinnista annetun komission tiedonannon (KOM(2002) 276 lopullinen) mukainen laajennettu vaikutusten arviointi (SEK(2003) 1343). Direktiiviehdotus ei ole Irlannin puheenjohtajuuskauden asialistalla. Tiedossa ei vielä ole, ottaako Alankomaat ehdotuksen käsittelyyn omalla kaudellaan. 2. Ehdotuksen tavoite Direktiivillä pyrittäisiin korkeaan ympäristönsuojelun tasoon rajoittamalla eräiden paristojen ja akkujen markkinoille luovuttamista ja edellyttämällä, että jäsenmaissa olisi perustettava tehokkaita käytettyjen paristojen ja akkujen keräys- ja kierrätysjärjestelmiä. Samalla pyrittäisiin yhdenmukaistamaan paristoja ja akkuja sekä käytettyjä paristoja ja akkuja koskevat erilaiset kansalliset toimet sisämarkkinoiden häiriöttömän toiminnan varmistamiseksi. Yhteisön markkinoille luovutetaan vuosittain 160 000 tonnia kannettavia paristoja ja akkuja, 800 000 tonnia ajoneuvojen paristoja ja akkuja sekä 190 000 tonnia teollisuusparistoja ja akkuja. Osa paristoista ja akuista sisältää huomattavia määriä elohopeaa, kadmiumia ja lyijyä. Muita paristoissa ja akuissa käytettyjä haitallisia aineita ovat muun muassa sinkki, kupari, mangaani, litium ja nikkeli. Paristoista ja akuista ei aiheudu erityisiä ympäristöongelmia niiden käytön aikana, vaan yleensä lähinnä jätehuoltovaiheessa. Huomattava osa käytetyistä kannettavista paristoista ja akuista joutuu yhdyskuntajätteen mukana kaatopaikoille ja jätteiden polttolaitoksiin, joissa ne lisäävät näiden laitosten raskasmetalli- ja muita päästöjä veteen, ilmaan ja maaperään. Käytetyt elohopeaa sisältävät paristot ja akut sekä nikkelikadmium- ja lyijyparistot ja -akut luokitellaan ongelmajätteiksi. 3. Ehdotuksen pääasiallinen sisältö Direktiivi perustuisi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artiklan 1 kohtaan ja 175 artiklan 1 kohtaan. Siitä päätetään yhteispäätösmenettelyn mukaisesti. Direktiiviä sovellettaisiin periaatteessa kaikkiin paristoihin ja akkuihin riippumatta niiden muodosta, tilavuudesta, painosta, koostumuksesta ja käyttötarkoituksesta, sekä vastaaviin käytettyihin paristoihin ja akkuihin (jätteisiin). Direktiivi koskisi paristojen ja akkujen markkinoille luovuttamista sekä käytettyjen paristojen ja akkujen keräystä, käsittelyä ja kierrätystä. Nykyinen direktiivi koskee vain asetetut raja-arvot ylittäviä määriä elohopeaa, kadmiumia tai lyijyä sisältäviä paristoja ja akkuja. Direktiivillä kiellettäisiin yli 0,0005 painoprosenttia elohopeaa sisältävien paristojen ja akkujen markkinointi. Nappiparistoissa saisi
3 kuitenkin olla enintään kaksi painoprosenttia elohopeaa. Rajoitukset vastaisivat nykyisen direktiivin vaatimuksia. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä tutkimusta, jolla pyritään vähentämään paristojen ja akkujen ympäristövaikutuksia koko niiden elinkaaren aikana. Jäsenvaltioiden olisi myös edistettävä vähemmän vaarallisia tai haitallisia aineita sisältävien paristojen ja akkujen markkinointia. Erityisesti elohopeaa, kadmiumia ja lyijyä olisi pyrittävä korvaamaan muilla aineilla. Lisäksi olisi edistettävä uusien ympäristömyötäisten ja kustannustehokkaiden käsittely- ja kierrätysmenetelmien kehittämistä kaikille käytetyille paristoille ja akuille. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet käytettyjen paristojen ja akkujen loppukäsittelyn (poltto tai sijoittaminen kaatopaikalle) välttämiseksi. Kaikille käytetyille paristoille ja akuille olisi pyrittävä järjestämään ns. suljettu kierto niiden sisältämän materiaalin kierrättämiseksi. Teollisuusparistojen ja akkujen sekä ajoneuvojen paristojen ja akkujen loppukäsittely olisi kiellettävä. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että perustetaan käytettyjen paristojen ja akkujen keräys-, käsittely- ja kierrätysjärjestelmiä. Järjestelmistä samoin kuin niiden rahoituksesta vastaisivat pääosin paristojen ja akkujen tuottajat. Käytettyjen kannettavien paristojen ja akkujen keräyksen järjestämis- ja kustannusvastuusta päättäisivät kuitenkin jäsenvaltiot. Tällöinkin käytetyt kannettavat paristot ja akut olisi voitava toimittaa maksutta keräyspaikkoihin. Tuottajat olisi rekisteröitävä ja heidän tulisi asettaa vakuus takeeksi käytettyjen paristojen ja akkujen jätehuollon rahoituksesta. Järjestelmiin kuuluisivat sekä uudet että pääsääntöisesti myös ennen direktiivin voimaantuloa markkinoille luovutetut paristot ja akut. Tuottajat voisivat vaihtoehtoisesti perustaa joko erillisiä tai yhteisiä järjestelmiä. Direktiivissä asetettaisiin keräystavoite, jonka mukaan käytettyjä kannettavia paristoja ja akkuja, mukaan lukien kannettavat nikkelikadmiumparistot ja -akut, olisi kerättävä talteen vähintään 160 grammaa asukasta kohden vuodessa viimeistään neljä vuotta sen jälkeen kun direktiivi on tullut siirtää kansalliseen lainsäädäntöön. Ehdotetun lisätavoitteen mukaan kannettavista nikkelikadmiumparistoista ja akuista olisi kuitenkin kerättävä talteen määrä, joka olisi 80 % käytettyjen nikkelikadmiumparistojen ja -akkujen vuotuisesta kokonaismäärästä. Kokonaismäärä muodostuisi erilliskerätyistä ja sekalaiseen yhdyskuntajätteeseen sijoitetuista kannettavista nikkelikadmiumparistoista ja akuista. Tavoitteen toteutumisen varmistamiseksi sekalaiseen yhdyskuntajätteeseen joutuneiden käytettyjen kannettavien nikkelikadmiumparistojen ja akkujen määrää olisi seurattava komission vahvistamien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti. Vuoden kuluttua siitä, kun direktiivi on tullut siirtää kansalliseen lainsäädäntöön, olisi kaikki kerätyt käytetyt paristot ja akut kierrätettävä. Tämän tavoitteen lisäksi asetettaisiin kierrätystehokkuutta koskevat vähimmäistavoitteet, jotka olisi saavutettava viimeistään kolme vuotta sen jälkeen kun direktiivi on tullut siirtää kansalliseen lainsäädäntöön. Tavoitteiden mukaan lyijyparistojen ja akkujen sisältämä lyijy olisi kierrätettävä kokonaisuudessaan ja niiden kokonaismäärästä 65 painoprosenttia. Nikkelikadmiumparistojen ja akkujen sisältämä kadmium olisi myös kierrätettävä kokonaisuudessaan, mutta niiden kokonaismäärästä 75 painoprosenttia. Muiden käytettyjen paristojen ja akkujen sisältämästä materiaalista olisi kierrätettävä keskimäärin 55 painoprosenttia. Direktiivin mukaan kuluttajille olisi tiedotettava kattavasti tiedotuskampanjoin muun ohella käytettyjen paristojen ja akkujen keräys- ja kierrätysjärjestelmistä sekä siitä, että tällainen jäte on kerättävä erillään muista jätteistä. Kaikki paristot ja akut olisi lisäksi merkittävä erilliskeräystä osoittavalla tunnuksella. Direktiivissä yksilöidyt raja-arvot ylittäviä määriä elohopeaa, kadmiumia tai lyijyä sisältävät paristot ja akut olisi lisäksi merkittävä kyseisen raskasmetallin kemiallisella merkillä. Tiedottamista ja merkitsemistä koskevat velvoitteet vastaisivat nykyisen direktiivin vaatimuksia. Direktiivi tulisi siirtää kansalliseen lainsäädäntöön viimeistään 18 kuukauden kuluttua direktiivin voimaantulosta. Samasta päivästä kumottaisiin direktiivi 91/157/ETY. Ehdotuksen johdanto-osan mukaan direktiivi ei rajoittaisi romuajoneuvoista annetun
4 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (2000/53/EY) ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin soveltamista. Vastuu käytettyjen paristojen ja akkujen jätehuollosta siirtyisi niiden tuottajille, kun käytetyt paristot tai akut on irrotettu erikseen kerätyistä romuajoneuvoista tai sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta. 4. Ehdotuksen vaikutukset 4.1. Lainsäädännölliset vaikutukset Nykyiseen direktiiviin sisältyvät tuotemääräykset on saatettu voimaan Suomessa eräitä vaarallisia aineita sisältävistä paristoista ja akuista jätelain (1072/1993) ja kemikaalilain (744/1989) nojalla annetulla valtioneuvoston päätöksellä (105/1995, muutettu 17/1999). Käytettyjen paristojen ja akkujen keräilystä ja muusta jätehuollosta on säädetty yleisesti jätelaissa. Sen mukaan kuntien on osana kotitalouksien ongelmajätteiden yleistä vastaanottovelvollisuutta otettava vastaan keräyspaikkoihin toimitetut kotitalouksien käytetyt paristot ja akut sekä järjestettävä niiden käsittely tai hyödyntäminen. Vastaanottovelvollisuus koskee myös maa- ja metsätaloudessa syntyneitä ongelmajätteitä, jollei ole kysymys kohtuuttomasta määrästä. Käytettyjen paristojen ja akkujen jätehuollon järjestäminen on muutoin jätteen haltijan velvollisuus. Käytetyt elohopeaa sisältävät paristot ja akut sekä nikkelikadmium- ja lyijyparistot ja akut on luokiteltu ongelmajätteiksi yleisimpien jätteiden sekä ongelmajätteiden luettelosta annetussa ympäristöministeriön asetuksessa (1129/2001). Niitä koskevat siten jätelainsäädännössä säädetyt ongelmajätteitä koskevat erityisvaatimukset. Ehdotetun direktiivin mukaan käytettyjen paristojen ja akkujen jätehuollon järjestämisvelvollisuus siirtyisi kunnilta ja jätteen haltijoilta pääosin paristojen ja akkujen tuottajien vastuulle. Suurin osa direktiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavista laintasoisista säännöksistä sisältyy eduskunnan käsittelyssä parhaillaan olevassa hallituksen esityksessä (HE 152/2003 vp.) laiksi jätelain muuttamisesta sekä laiksi romuajoneuvojen siirtämisestä ja romuajoneuvojen hävittämisestä annetun lain 4 :n muuttamisesta ehdotettuihin jätelain muutoksiin. Täytäntöönpano edellyttäisi kuitenkin vielä eräitä täsmennyksiä näihin jätelain säännöksiin. Asiasta säädettäisiin lisäksi tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Samalla kumottaisiin valtioneuvoston päätös 105/1995. 4.2. Taloudelliset ja hallinnolliset vaikutukset Ehdotuksen perusteluissa arvioidaan käytettyjen paristojen ja akkujen keräyksen ja kierrätyksen kustannuksia ja kierrätyksestä johtuvia taloudellisia etuja. Kannettavien paristojen ja akkujen valmistajien ja myyjien eurooppalaiselta järjestöltä (EPBA) saatujen tietojen mukaan kaikille käytetyille kannettaville paristoille ja akuille perustetun tehokkaan jätehuoltojärjestelmän keräys- ja kuljetuskustannukset olisivat 300-500 euroa/tonni ja kierrätyskustannukset 400-900 euroa/tonni. Tämän perusteella komissio arvioi, että vuotuiset lisäkustannukset kotitaloutta kohden olisivat yhdestä kahteen euroon, jos ehdotetun jätehuoltojärjestelmän kaikki kustannukset siirrettäisiin kuluttajien maksettaviksi uusien tuotteiden myyntihinnoissa. Ajoneuvojen käytettyjen lyijyparistojen ja - akkujen keräyksen ja kierrätyksen kokonaiskustannusten arvioidaan olevan 270-350 euroa/tonni ja kerätyn kierrätetyn lyijyn myynnistä saadut voitot 265-350 euroa/tonni. Nettokustannuksiksi/voitoiksi arvioidaan -77 - +93 euroa/tonni. Teollisuuden käytettyjen nikkelikadmiumparistojen ja akkujen keräys- ja kierrätyskustannusten arvioidaan olevan 0-300 euroa/tonni. Komission näkemyksen mukaan ajoneuvojen ja teollisuuden käytettyjen paristojen ja akkujen keräys- ja kierrätystavoitteiden toteuttamisesta aiheutuvia lisäkustannuksia ei voitane pitää merkittävinä yleisen kustannusrakenteen kannalta. Ehdotuksen perusteluissa tarkastellaan myös käytettyjen paristojen ja akkujen keräys- ja kierrätysjärjestelmästä saatavia taloudellisia etuja. Tällaisiksi todetaan kaatopaikalle sijoittamisen kustannusten aleneminen ja ulkoisten kustannusten välttäminen.
5 Ehdotetun direktiivin taloudellisia vaikutuksia Suomessa ei ole erikseen arvioitu. Karkeita arvioita kustannuksista voidaan tehdä edellä esitettyjen koko yhteisöä koskevien kustannustietojen perusteella. Lisäkustannuksia aiheutuisi lähinnä käytettyjen kannettavien paristojen ja akkujen keräyksen ja kierrätyksen laajentamisesta ja tehostamisesta. Lisäkustannuksia aiheutuisi myös kannettavien nikkelikadmiumparistojen ja akkujen keräystavoitteen toteutumisen seurannasta. Luotettavien seurantatietojen kokoaminen sekalaisessa yhdyskuntajätteessä olevien nikkelikadmiumparistojen ja akkujen määrästä edellyttäisi ilmeisesti erityisen tarkkailuohjelman kehittämistä ja käyttöön ottamista. Seurannasta aiheutuvat kustannukset eivät sisältyne komission arvioihin ehdotuksen taloudellisista vaikutuksista. Myös kustannusten kohdentuminen on tältä osin avoin, koska direktiivi ei määrittele käytettyjen kannettavien paristojen ja akkujen alkukeräilyn järjestämis- ja kustannusvastuuta. Paristojen ja akkujen tuottajat olisi rekisteröitävä, mikä lisäisi ympäristöviranomaisten hallinnollista työtä. Kunkin jäsenvaltion olisi myös edistettävä tutkimusta muun ohella uusien ympäristömyötäisten ja kustannustehokkaiden käsittely- ja kierrätysmenetelmien kehittämiseksi. Tällaisen tutkimus- ja kehittämistoiminnan kustannusvaikutuksia ei voida tässä vaiheessa arvioida. 4.3. Ympäristövaikutukset Direktiivi olisi koko yhteisöä tarkasteltaessa ympäristövaikutuksiltaan neutraali tai myönteinen. Eräissä jäsenvaltioissa on jo toimivia ja tehokkaita keräys- ja kierrätysjärjestelmiä kaikille paristoille ja akuille. Toisissa jäsenvaltioissa tällaisia järjestelmiä ei ole perustettu. Kannettavien paristojen ja akkujen nykyisestä jätekertymästä ja keräysasteesta Suomessa ei ole kattavia selvityksiä ja tilastotietoja. Kyselyjen ja yleensä alueellisten selvitysten perusteella arvioidaan, että käytettyjen paristojen ja akkujen keräysaste on varsin alhainen. Eräässä koko maan kattaneessa selvityksessä erilliskerättyjen käytettyjen kannettavien paristojen ja akkujen määrän arvioitiin olevan keskimäärin noin 100 grammaa asukasta kohden vuodessa ja keräysasteen noin 20 painoprosenttia. Vain pieni osa vastaanottopaikkoihin toimitetuista käytetyistä kannettavista paristoista ja akuista on ongelmajätteinä pidettäviä paristoja ja akkuja, jotka nykyisten säännösten mukaan on kerättävä talteen erillään muista jätteistä. Sekalaisia paristoja ja akkuja sisältävät jäte-erät sekä erilleen lajitellut, ongelmajätteinä pidettävät paristot ja akut viedään maasta käsiteltäviksi. Suurin osa käytetyistä kannettavista paristoista ja akuista joutuu kaatopaikoille. Suomessa direktiivillä olisi selvästi myönteisiä vaikutuksia käytettyjen kannettavien paristojen ja akkujen jätehuoltoon ja siten myös ympäristönsuojeluun. Kaikkien paristojen ja akkujen keräys helpottaisi ja yksinkertaistaisi kuluttajien tehtäviä järjestelmään osallistuvana yhtenä toimijana. Kaikkia paristoja ja akkuja kattavalla keräysjärjestelmällä parannettaisiin samalla runsaasti elohopeaa, kadmiumia tai lyijyä sisältävien paristojen ja akkujen keräysastetta. Järjestelmälle asetettavat selkeät laatuvaatimukset tehostaisivat keräystä ja kierrätystä. Kaatopaikoille ja polttoon joutuvien paristojen ja akkujen määrä vähenisi mikä osaltaan vähentäisi näistä toiminnoista aiheutuvia ympäristöhaittoja. Ajoneuvojen ja teollisuuden isohkojen käytettyjen paristojen ja akkujen keräys- ja kierrätysaste arvioidaan nykyisin melko hyväksi eikä direktiivillä tältä osin olisi kovin merkittävää vaikutusta. Kerätyt tällaiset paristot ja akut viedään maasta hyödynnettäviksi. Suomessa ei ole paristojen tai akkujen valmistusta, vaan kyseiset tuotteet tuodaan maahan joko sellaisinaan tai asennettuina laitteisiin. Suomessa tuotetaan kadmiumia pienehkönä sivutuotevirtana sinkkituotannon yhteydessä. Kadmiumin kysyntä on jatkuvasti vähentynyt, koska nikkelikadmiumparistoja ja -akkuja on korvattu muilla paristoilla ja akuilla. Teollisuusmaissa noin 80 prosenttia kadmiumista käytetään nikkelikadmiumakkujen valmistukseen. 5. Valtioneuvoston kanta Valtioneuvoston mielestä olisi vielä selvitettävä direktiivin oikeusperustaa, joka ehdo-
6 tuksen mukaan olisi 95 artiklan 1 kohta ja 175 artiklan 1 kohta. Romuajoneuvoista annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston vastaavankaltaisessa direktiivissä oikeusperusta on 175 artiklan 1 kohta. Toisaalta tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa (2002/95/EY) sekä sähkö - ja elektroniikkalaiteromusta annetuista Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveistä ensin mainittu direktiivi perustuu 95 artiklaan ja jälkimmäinen direktiivi 175 artiklan 1 kohtaan. Ehdotetun direktiivin päätavoite on selkeästi ympäristön suojelu. Val tioneuvosto yhtyy komission näkemykseen nykyisen direktiivin kokonaisuudistuksen tarpeesta. Nykyinen direktiivi on selvästi vanhentunut eikä se ole vaatimuksiltaan riittävän yksiselitteinen. Keräyksen yksinkertaistamiseksi ja tehostamiseksi direktiivin soveltamisala olisi laajennettava periaatteessa kaikkiin paristoihin ja akkuihin ja samalla asetettava vähimmäisvaatimukset keräystehokkuudelle. Käytettyjen paristojen ja akkujen jätehuollon järjestäminen tulisi perustua tuottajavastuuseen. Uudistuksessa olisi myös otettava huomioon alalla viime vuosina tapahtunut nopea tuotekehitys. Markkinoille on tullut ympäristön kannalta haitattomampia paristoja ja akkuja. Varovaisuus- ja korvaamisperiaatteiden mukaisesti olisi vaarallisia aineita sisältävät paristot ja akut mahdollisuuksien mukaan vaadittava korvattaviksi tällaisilla uusilla paristoilla ja akuilla. Käytettyjen kannettavien paristojen ja akkujen keräystavoitteet ehdotetaan asetettaviksi grammoina asukasta kohden vuodessa. Näin menetellen tavoitteissa ei oteta huomioon, että paristojen ja akkujen kulutustaso ja tottumukset poikkeavat toisistaan huomattavasti eri jäsenmaissa ja että paristojen ja akkujen käyttö jatkuvasti lisääntyy. Toinen vaihtoehto olisi tavoitteiden määrittely paristojen ja akkujen vuosittaisen myynnin ja niiden arvioidun elinkaaren perusteella. Tähänkin laskentamenettelyyn liittyy tiettyjä ongelmia paristojen ja akkujen erilaisten käyttöominaisuuksien takia. Jatkovalmistelussa olisi syytä vielä tarkastella eri menettelyjen käyttökelpoisuutta asetettavien tavoitteiden määrittelyssä. Käytettyjen kannettavien paristojen ja akkujen keräyksen ehdotettu keskimääräinen vähimmäistavoite 160 grammaa asukasta kohden vuodessa vastaisi arviolta 38 prosenttia yhteisössä vuonna 2002 markkinoille luovutetuista paristoista ja akuista. Tavoite on kaukana muualla ehdotuksessa esitetystä tavoitteesta käytettyjen kannettavien paristojen ja akkujen suljetusta materiaalikierrosta ja selvästi alhaisempi kuin eräissä maissa jo saavutettu keräysaste. Kun keräystavoite direktiivin valmisteluaikataulu huomioon ottaen olisi saavutettava vasta noin vuonna 2010-2012 ja paristojen ja akkujen käyttö jatkuvasti lisääntyy, on tavoitetta pidettävä varsin vaatimattomana. Jatkovalmistelussa olisi tutkittava mahdollisuuksia nostaa tavoiteltavaa keräysastetta. Tämä olisi tärkeää erityisesti kannettavissa nikkelikadmiumparistoissa ja akuissa olevan kadmiumin talteenoton parantamiseksi. Ajoneuvojen ja teollisuuden käytetyille paristoille ja akuille ehdotetut toimet merkitsisivät käytännössä, että kaikki tällaiset paristot ja akut olisi kerättävä talteen. Ehdotuksen vakavimmat puutteet liittyvät kannettavia nikkelikadmiumparistoja ja - akkuja koskeviin ehdotettuihin toimiin. Niiden keräykselle asetettaisiin edellä mainitun keskimääräisen vähimmäistavoitteen ohella lisävaatimus, jonka mukaan 80 painoprosenttia vuosittain hylättävistä tällaisista paristoista ja akuista olisi kerättävä talteen erillään muista jätteistä. Tavoite poikkeaisi muille paristoille ja akuille asetetuista vaatimuksista. Tiukempia vaatimuksia perustellaan aivan oikein kadmiumin haitallisuudella. Epäselvää kuitenkin on, miten näin korkeaan keräysasteeseen päästäisiin eikä tähän esitetä riittäviä keinoja ehdotuksessa. Tavoitteen toteutumisen seuraamiseksi tosin edellytettäisiin erityistä tarkkailujärjestelmää, joka perustuisi sekalaisessa yhdyskuntajätevirrassa olevien nikkelikadmiumparistojen ja akkujen määrän yksilöimiseen. Tilastollisen varmuuden saamiseksi tarkkailujärjestelmästä tulisi työmäärältään ja kustannuksiltaan hyvin raskas. Tarkkailun kustannuksia ei liene otettu huomioon aiemmin todetuissa komission kustannusarvioissa. Valtioneuvoston mielestä käytettyjä kannettavia nikkelikadmiumparistoja ja akkuja koskeva ehdotettu järjestelmä siihen liittyvine seurantoineen ei vaikuta käyttökelpoiselta ratkaisulta.
7 Kannettavia nikkelikadmiumparistoja ja akkuja on viime vuosina voitu korvata ympäristölle vähemmän haitallisilla nikkelimetallihydridi- ja litiumioniparistoilla ja akuilla. Niitä käytetään nykyisin laajalti monenlaisissa sähkö- ja elektroniikkalaitteissa. Korvaamisperiaatteen mukaisesti olisi siten perusteltua rajoittaa kannettavien nikkelikadmiumparistojen ja akkujen markkinoille luovuttamista. Tämä oli myös alun perin komission tarkoitus. Luopumistaan tällaisista rajoituksista komissio perustelee sillä, että ehdotetuilla muilla toimilla taattaisiin ympäristönsuojelun riittävä taso. Kuten edellä on todettu, ehdotettu nikkelikadmiumparistojen ja akkujen keräysjärjestelmä ei kuitenkaan vaikuta toimivalta eikä sillä saavutettane läheskään tavoiteltua suljettua materiaalikiertoa. Näin ollen olisi direktiivin jatkovalmistelussa pyrittävä siihen, että kannettavien nikkelikadmiumparistojen ja akkujen luovuttaminen markkinoille kiellettäisiin siirtymävaiheen jälkeen tietyin välttämättömin poikkeuksin. Rajoituksilla vahvistettaisiin nykyistä kehitystä, jonka mukaan nikkelikadmiumparistoja ja akkuja yhä enenevässä määrin vapaaehtoisesti korvataan muilla paristoilla ja akuilla. Käytettyjen paristojen ja akkujen jätehuollon järjestäminen olisi pääosin tuottajan vastuulla. Ehdotuksen mukaan tuottajan ei kui- tenkaan tarvitsisi vastata käytettyjen paristojen ja akkujen alkukeräilystä ja siihen liittyvien vastaanottopaikkojen kustannuksista. Alkukeräilystä ja vastaanotosta aiheutuvat kustannukset muodostaisivat huomattavan osan näiden käytettyjen paristojen ja akkujen jätehuollon kokonaiskustannuksista. Niiden sisällyttäminen tuotteen hintaan olisi tärkeää sisämarkkinoiden häiriöttömän toiminnan kannalta. Valtioneuvoston mielestä tuottajavastuuta olisi vahvistettava siten, että tuottajille kuuluisi vastuu myös käytettyjen kannettavien paristojen ja akkujen alkukeräilyn rahoituksesta. Jatkovalmistelussa olisi myös selkiytettävä romuajoneuvoista ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annettujen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien sekä ehdotetun direktiivin keskinäisiä suhteita tuottajavastuun määrittelyssä. Ehdotuksen mukaan lyijyparistojen ja akkujen sisältämä lyijy ja nikkelikadmiumparistojen ja -akkujen sisältämä kadmium olisi kierrätettävä kokonaisuudessaan. Kadmium on kuitenkin väistyvä ns. "auringonlaskun" aine, jonka käyttöä pyritään kaikin tavoin rajoittamaan. Tästä syystä olisi perusteltua luopua kadmiumin ehdottomasta kierrätysvaatimuksesta ja sallia myös asianmukainen loppukäsittely. Vastaavasti käytetyissä paristoissa ja akuissa olevalle elohopealle ei ehdoteta kierrätystavoitetta. :