PUHU MULLE! Lasten nuorten ja perheiden hyvinvoinnin edistäminen ja dialogisten palveluiden kehittäminen Järvenpäässä JÄRVENPÄÄN KAUPUNKI, RAPORTTI 2008 Jukka Riikonen
VARHAISEN PUUTTUMISEN, VARPU HANKKEEN RAPORTTI uudet haasteet elämässä muutokset lapsuudessa, perheessä, yhteydenpidossa, informaatioyhteiskunnassa.. ovat luoneet tarpeen palveluiden kehittämisen tämän ajan haasteita vastaaviksi.. Henkilökunnan kouluttaminen uuteen palvelukulttuuriin ja dialogiseen kohtaamiseen. Varpu toimintamalli neuvoloihin, varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen. Dialogisen verkostotyön ja verkostomenetelmien käyttöönotto sekä kehittäminen Järvenpäässä. -Jukka Riikonen- 2
Julkaisija: JÄRVENPÄÄN KAUPUNKI Hankeraportti 2008..sanat odottavat vastausta.. Ulkoasun toteutus: Jukka Riikonen Teksti: Jukka Riikonen Painopaikka: Järvenpään kopiopalvelu ISBN 978-951-98543-4-2 (nid.) ISBN 978-951-98543-5-9 (pdf) 3
- TIIVISTELMÄ - Varhainen puuttuminen (Varpu) on ollut tässä hankkeessa ylisektorisen kehittämisen kohde ja otsikko. Kehittämisprosessiin sisältyi ajatus ottaa askel kohti välittämisen kulttuuria. Varpu -hankkeen tehtävä oli luoda Varhaisen puuttumisen toimintamalli neuvolatoimintaan, varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen. Tämä tehtiin yhteisissä Varpu Verstaissa sekä ohjaus- ja tukiryhmän työkokouksissa. Hanke organisoi 40 Huoli puheeksi koulutusta. Koulutustoiminnalla pyrittiin edistämään työntekijöiden kykyä kohdata asiakkaita dialogisemmin. Huoli puheeksi koulutukset tuottivat menetelmän, jonka avulla voi mahdollistua hyvän yhteistyösuhteen muodostuminen asiakkaan ja työntekijän välillä haasteellisissa tilanteissa. Nämä koulutukset koskettivat käytännössä lähes koko sosiaali- ja terveystoimialan ja sivistystoimialan lasten- ja perheiden parissa kasvatus, opetus tai hoitotehtävissä toimivia ammattilaisia, eli yli 700 hengen ammattilaisjoukkoa. Toimintamalli ja -koulutustoiminta loi yhteistä teoreettista viitekehystä ja periaatteita, joidenka kautta Varpu työskentelyä hahmotetaan kaupungissa. Työntekijät jäsentävät omaa huoltaan Stakesin kehittämän huolen vyöhykkeistön avulla, riippumatta ammatista tai työpisteestä. Yhtenäinen toimintamalli ja viitekehys voivat tuottaa kuntalaisille tasalaatuisempaa kohtelua riippumatta siitä, missä palvelussa asioidaan. Koulutuksien anti koettiin palauteaineiston perusteella hyvin hyödylliseksi ja hyvin hyödynnettäväksi käytännön työhön. Verkostomenetelmien osaamista kehitettiin ja organisoitiin konsulttipankin toimintaa. Hankkeen aikana valmistui kaupunkiin lisää verkostokonsultteja. Vuosina 2007 ja 2008 verkostokonsultit vetivät suunnitteluneuvonpitoja ja asiakasneuvonpitoja, joista kerättiin osallistujapalautetta yli 350 hengeltä. Palauteaineiston perusteella ennakointidialogit koettiin erittäin hyödyllisinä, koska ne edistivät osapuolten välistä hyvää vuoropuhelua. Ennakointidialogien rakenne mahdollistaa osallistujille tasapuolisen puhumisen ja kuulluksi tulemisen. Verkostokonsulttien vetämien palaverin rakenne on tukenut voimavarakeskeisyyttä, asiakaslähtöistä keskustelua, yhteistä vastuunjakoa ja konkreettisia sopimuksia. Tämän dialogisen verkostotyön saatavuus ja verkostokonsulttien toiminta tulee jatkossa turvata Järvenpään palveluvalikossa. Nurmijärven ja Järvenpään Varpu -hankkeet järjestivät yhteistyössä Läheisneuvonpitokoulutuksen kuntien lastensuojeluhenkilöstölle. Läheisneuvonpidon koollekutsujatoiminta aloitettiin Järvenpäässä koulutuksen jälkeen. Hyvien käytäntöjen kokoajien ja huolten kartoittajien toimintaa (Huka/hykä) oli ollut Järvenpäässä ennen Varpu hanketta ja toimintaa yritettiin starttailla uudelleen käyntiin Varpun aikana, tosin laihoin tuloksin. Varhainen puuttuminen herätti laajan keskustelun poliittisten päätöksentekijöiden keskuudessa, johdossa, ammattilaisten keskuudessa ja kaupunkilaistenkin
keskuudessa. Paikallislehdissä käytiin vilkasta ajatusten vaihtoa hankkeessa edistettyjen asioiden johdosta. Kesäkuussa 2008 Kuumakunnat käsittelivät kokouksessaan Varpu toiminnan ja dialogisten verkostomenetelmien hyödyntämistä sosiaali- ja terveysalan asiakasryhmille, sekä aloittaa aluetta koskeva hanke. Järvenpään Varpu sai kansainvälistä huomiota, kun sitä kutsuttiin pitämään esitys ja Workshop projektin parhaista tuotoksista IFCW:n järjestämään Early Intervention seminaariin Walesiin lokakuussa 2008. International Forum for Child Welfare on kansainvälinen valtioista riippumaton järjestö, joka on perustettu vuonna 1989. IFCW pyrkii edistämään lasten hyvinvointia ympäri maailmaa. 5
- ALKUSANAT - Varhaisen puuttumisen (Varpu) hanke Järvenpäässä perustuu pitkäjänteiseen lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja turvallisuuden tukemiseen julkisin palveluin yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Lapsi- ja nuorisopoliittinen ohjelma (Lastu) v.2004 suuntasi lasten, nuorten, vanhempien, yhteisöjen, yrittäjien ja julkisen toiminnan yhteistyötä samaan suuntaan. Varpun systemaattinen kehittäminen aloitettiin v.2003-2005 olleessa Vanhemmuudesta voimaa verkostoista vahvuutta hankkeessa. Tämän hankkeen aikana alettiin rakentaa kokonaista toimintajärjestelmää palvelujen dialogiseksi kehittämiseksi koskemaan kaikkia kunnan toimijoita. Alkuvaiheessa henkilöstön osaamista vahvistettiin huolen puheeksiottamiskoulutuksilla ja verkostokonsulttitoiminnan aloittamisella. Tätä työtä on jatkettu v.2006 alkaneella ja lokakuussa 2008 päättyvällä hankkeella Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin tukeminen. Varpu-mallin rakentaminen on ollut kunnianhimoinen pyrkimys kehittää konkreettista toimintaa ja toimintakulttuuria yli hallintorajojen. Kehittämisen tuloksena on kehitetty neuvolatoiminnan, varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen tueksi kaikille yhteinen toimintamalli. Kehittämisen osana on vahvistettu henkilökunnan osaamista. Toimintamalli on kunnan sisäinen sopimus yhteisistä toimintatavoista. Samalla on kehitetty toiminnan yhteistä johtamista poikkihallinnollisesti. Varpu-malli on osa laajaa ja pitkäjänteistä kaupungin toiminnan muutosta asiakaslähtöiseen prosessimaisesti toimivaan palveluorganisaatioon. Toimintakulttuuria ja palvelujen järjestämistä muutetaan ohjautumaan asiakaslähtöisesti niin, että hallintokuntarajoilla ei ole palvelujen toteuttamisessa ja johtamisessa perinteistä merkitystä. Varhaisen puuttumisen perimmäinen tarkoitus on tukea asiakasta heti työntekijän huolen herätessä niin, että huolet saadaan poistumaan tai vähenemään ja näin mahdollisesti vältetään tilanteiden turhaa monimutkaistumista. Lisäksi mallin tarkoitus on taata tarvittavien palvelujen saatavuus oikea-aikaisesti. Varpumainen toiminta on konkreettista strategian mukaista ennaltaehkäisyä. Arviointipalautteen perusteella kehittäminen on tuottanut toivottuja tuloksia. Työ ei pääty tähän. Yhteinen haasteemme on juurruttaa tähän mennessä tehty työ pysyväksi osaksi arkitoimintaa. Lisäksi tehtävämme on laajentaa tätä osaamista ja toimintatapaa. Varpu-mallin kehittämiseen on osallistunut laaja joukko esimiehiä ja kaikki näissä palveluissa toimivat työntekijät. Lisäksi erityisen vaativan työn muutoksen tekemisessä ovat tehneet eri menetelmiin koulutetut ja hankkeen tuki- ja ohjausryhmässä kehittämisestä vastanneet henkilöt. Hankkeen käytännön vetämisestä on erinomaisesti vastannut hankerahoituksella palkattu projektikoordinaattori. Kaikille kiitokset tästä ansiokkaasta kehittämistyöstä! Malli perustuu Stakesin asiantuntijoiden työhön ja koulutusta on hankittu myös Stakesilta. Nurmijärven kunnan kanssa olemme tehneet tuloksekasta yhteistyötä samankaltaisen mallin rakentamisessa. Sosiaalitaito Oy on arvioinut työtämme. Molemmat hankkeet on voitu toteuttaa Etelä-Suomen lääninhallituksen rahoitustuella. Kiitokset myös näille kaikille yhteistyökumppaneille! Jouko Ranta osastopäällikkö lasten nuorten ja perheiden hyvinvointiprosessin prosessipäällikkö Varpu -hankkeen vastuuhenkilö 6
- SAATTEEKSI Suomessa otsikoitiin vuonna 2007 talouden kasvavan ennennäkemättömäksi, ennustettiin jopa 4,3% kokonaistuotannon kasvua. Mediassa kerrottiin, että talouskasvusta versoo ensisijaisesti positiivisia asioista; työllisyys paranee, ostovoima kasvaa, syntyy positiivinen kierre, joka vahvistuu vahvistumistaan. Nämä lisäävät kansalaisten uskoa tulevaisuuteen. On sanottu, että suomalainen kestää hyvin vaikeita ja niukkoja aikoja, mutta maltti pettää, kun ajat ovat hyvät. Mitä opimme tästä? Aloittaessani työn lasten ja perheiden hyvinvoinnin hankkeessa marraskuussa 2006 sain luettavakseni Järvenpäätä koskevan hyvinvointiselvityksen, jonka viestit olivat toisensuuntaisia mitä talouskasvun ennakoitiin tuottavan. Raportista ilmeni huoli lapsiperheiden lisääntyneestä pahoinvoinnista ja erityispalveluiden kasvavasta tarpeesta. Samanlaisia viestejä kuului ympäri Suomen kuntia. Emme siis olleet näiden asioiden äärellä yksin. On mielenkiintoista seurata edistääkö hyvä taloustilanne lasten ja perheiden hyvinvointia? Lisääntyvätkö resurssit lapsiperhepalveluissa? Tuoko hyvä talousolosuhde mahdollisuuden kehittää palveluita ja ovatko ammattilaiset valmiita työn kehittämiseen? Tarvitaanko hyvinvointiin muutakin kuin taloutta? Jos tarkastelemme Suomen lähihistoriaa perhe-elämän näkökulmasta, voitaneen todeta, että jokapäiväisen leivän eteen piti muutama vuosikymmen sitten ponnistella huomattavasti enemmän kuin nykyisin. Hyvä taloudellinen tilanne ei ollut tuolloin itsestään selvää. Olivatko perheet onnellisia ja oliko hyvinvointia? Tämän hetken Suomessa on lähes kaikkien saatavilla asunto, lämpö, vesi, ruoka, sähkö, vaatteet, televisio, auto, matkapuhelin jne. Elämästä on muodostunut ylellisempää tavaroiden määrässä ja laadussakin mitattuna. Myös yhteiskunnan palveluverkko on kehittynyt peruspalveluiden tuottamisesta erikoisosaamisen suuntaan. Tästä huolimatta kolikon kääntöpuolena on ollut lasten ja perheiden henkisen pahoinvoinnin jatkuva lisääntyminen, jota kuvaa uutisoinnit voimattomuudesta, tarkoituksettomuudesta ja elämän hallinnan menettämisestä. Lasten elämänkenttä on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä merkittävästi. Nykyaika on tuonut tullessaan perustavaa laatua olevia kysymyksiä: Saako lapsi olla lapsi ja voiko aikuinen olla aikuinen? Lapsien elämään liittyvät ihmissuhteet ovat olleet rajussa muutoksessa viimevuosina. Kodin verkostot ovat samanaikaisesti rikastuneet ja köyhtyneet. Nykyisin lapset voivat olla esimerkiksi suorassa kuva- ja ääniyhteydessä vaikkapa maapallon toiselle puolelle ja samanaikaisesti isän, äidin, sisarusten ja isovanhempien läsnäolo ei ole itsestään selvää. 7
Haasteet elämässä muutokset perheessä, lapsuudessa, informaatioyhteiskunnassa, yhteydenpidossa jne. on luonut tarpeen julkisten palveluiden kehittämisen tämän ajan haasteita vastaaviksi. Kehittämistarpeita on toimintatavoissamme. Tarvitsemme uudenlaista otetta ja suhtautumista välittämisen kulttuuriin. Nykyinen aika on tuonut tarpeen ottaa askel kohti dialogista kohtaamista. Tarvitsemme verkostotyön kehittämistä suuntaan, joka huomioi asiakkaan oman verkoston ja viranomaisverkoston voimavarat. Joillekin meistä hyvinvoinnin tavoittelu on kuin 1600 luvulla vaikuttaneen matemaatikko Blaise Pascalin keksimä rulettipeli. Ruletissa pelaajat pyrkivät veikkaamaan kuulan pysähtymiskohtaa pyöritettävässä rulettipelissä, jossa osuma on suunnitelman ja sattuman summa. Roulette pieni pyörä voi olla samanaikaisesti toisen pelaajan onni ja toisen epäonni, mutta peli on mielenkiintoinen kaikille pelaajille. Näin voi olla myös elo tässä maailman suuressa pyörässä - onni tai epäonni, mutta silti elämä on mielenkiintoinen kaikille täällä kulkijoille. 10.6.2008 Jukka Riikonen Projektikoordinaattori Varpu hanke Järvenpään kaupunki 8
- SISÄLLYSLUETTELO - TIIVISTELMÄ ALKUSANAT SAATTEEKSI 1. HANKKEEN TAUSTA JA VIITEKEHYS 11 1.1 Hyvinvointi, mitä se on? 1.2 Hyvinvoinnin tila ja varhaisen puuttumisen tarve 11 1.3 Pitkäjänteistä hyvinvoinnin kehittämistoimintaa 1.4 Huoli -kartoituksista saatua informaatiota..13 1.5 Ajatuksia palvelukulttuurin muutostarpeista 2. HANKKEEN TAVOITTEET 16 2.1. Varpu toimintamalli ja ohjausjärjestelmä verkostotyön koordinointiin 2.1.1 Varhaisen puuttumisen verkostodialoginen toimintajärjestelmä 2.2 Henkilöstön kouluttaminen ja työn kehittäminen dialogiseen palvelukulttuuriin 18 2.3. Konkreettiset tavoitteet 3. TOTEUTUS.20 3.1. Hankkeen hallinnointi 3.2. Hankkeen markkinointi 21 3.2.1 Varpun viestintäsuunnitelma 3.2.2 Etenemissuunnitelma 3.2.3 Painettu materiaali, sähköposti, Intranet ja Internet 3.2.4 Infot, keskustelutilaisuudet ja aamukahvit 3.2.5 Lehtikirjoitukset 3.2.6 Vierailut lautakunnissa ja toimipisteissä 3.2.7 Osallistuminen Ehjäkkeen toimintaan 9
- SISÄLLYSLUETTELO 3.3 Varhaisen puuttumisen toimintamallin suunnittelu peruspalveluihin.28 3.4 Huoli puheeksi koulutukset 3.4.1 Hupu koulutukset v. 2007 3.4.2 Järvenpään lukio 1.9.2007 3.4.3 Hupu koulutukset v. 2008 3.5 Verkostokonsulttipankin lähtökohdat ja toiminta 39 3.5.1 Verkostokonsulttien käyttämät työmuodot huolen vyöhykkeillä 3.5.2 Verkostoneuvonpitojen asiakaspalaute 3.6 Läheisneuvonpidon koulutus ja koollekutsujatoiminnan starttailua.47 3.7 Huka ja Hykä -toiminta 4. HANKKEEN TULOKSET 48 4.1 Varpu toimintamalli peruspalveluihin 4.2 Henkilöstön osaamisen kehittäminen 50 4.3 Verkostomaisen työn kehittäminen 4.4 Läheisneuvonpitotoiminnan käynnistäminen ja Huka/Hykä 5. JOHTOPÄÄTÖKSET JA JATKOHAASTEET. 53 LIITTEET.57 1. Järvenpään Varpu toimintamalli 2. Huoli puheeksi koulutuksen palautelomake 3. Verkostoneuvonpidon asiakaspalautelomake 4. Seurantapalaverin palautelomake 5. Verkostoneuvonpidon lapsen palautelomake 6. Verkostokonsulttiesite 7. Verkostoneuvonpidon tilauslomake 8. Hankkeen arviointilausunto 9. Posteri, Early Intervention, Cardiff, Wales LÄHDELUETTELO.89 10
1. HANKKEEN TAUSTA JA VIITEKEHYS 1.1 Hyvinvointi, mitä se on? Hyvinvointia yleisesti on pyritty mittaamaan eri tavoin ja lähestymällä asiaa erilaisista näkökulmista. Kansantalouden menestystä on mitattu bruttokansantuotteella, joka on ollut 1940 luvulta lähtien merkittävä hyvinvointia ja menestystä kuvaava mittari. Tämä mittari on vaikuttanut päätöksentekoprosesseihin ja politiikkaan. Kotitalouksien aineellista hyvinvointia on mitattu kotitalouden saamilla tuloilla. Tulot kertovat, kuinka paljon kotitalous voi saamillaan tuloilla ostaa tavaroita ja palveluita markkinoilta. Nämä mittarit eivät ole kuitenkaan ottaneet huomioon mm. terveyteen, turvallisuuteen, ympäristöön, ihmisoikeuksiin, tasa-arvoon, osallistumiseen, vuorovaikutukseen ja sosiaalisen yhteisön elämään liittyviä asioita. Kun halutaan arvioida lasten ja perheiden hyvinvointia, tulee arvioida myös yhteiskunnan toiminnan vaikutuksia. Hyvinvoinnin arviointiin liittyy keskeisesti ihmisen oma kokemus hyvästä elämästä (Kajanoja v.2005). Yksi tapa arvioida hyvinvointia on tehdä se niin, että ihmiset arvioivat itse hyvinvointiansa. Onnellisuustutkimuksilla on selvitetty ihmisten omaa arviota hyvinvoinnista. Tällöin on kysytty mm. elämään tyytyväisyyttä, jolloin ihmisen ajatellaan pohtivan koko elämänsä kulkua. Tällaisia subjektiivisen hyvinvoinnin mittauksia on tehty eripuolilla maailmaa. Ongelmana näissä subjektiivisissa hyvinvoinnin mittareissa on ollut sanojen erilainen ymmärtäminen eri kulttuureissa. Elinkeinoelämän valtuuskunta (EVA) teki onnellisen elämän tutkimuksen v. 2004-2005 Suomessa. Tutkimus kertoo suomalaisten asettavan onnellisuuden osatekijöiden kärkeen: Perhe-elämän, hyvän terveyden, hyvät ystävyys- ja ihmissuhteet ja rakkauden kokemuksen. Tutkimuksen mukaan, vasta sijalta nro 12 löytyy: Hyvät tulot, varakkuus ja korkea elintaso. Taloudellisesti mitattuna elänemme nyt Suomen historian rikkainta ajanjaksoa, vaikkakin kuntataloudessa on ollut tiukka talousnäkymä. Päivittäinen leipä on turvattu ja koneet tuottavat orjallisesti tavaroita ja palveluja markkinoille. Voidaanko EVA:n tutkimuksesta ja taloutemme lähiajan tilanteesta vetää sellaisia johtopäätöksiä, että perustarpeet ovat tulleet Suomessa eläjillä tyydytetyiksi? Onko haavekuva Sammosta toteutunut? Ainakin tavaraa ja palveluja tuntuu olevan vähintäänkin riittävästi tarjolla. Olemmeko siirtyneet tarvehierarkiaketjussa ylöspäin, perustarpeista kohti henkisempiin tarpeisiin (Kajanoja v. 2005) 1.2 Hyvinvoinnin tila ja varhaisen puuttumisen tarve Järvenpään lasten ja nuorten hyvinvoinnin tilaa lähdettiin selvittämään tarkemmin vuosina 2005 2006, kun osastopäällikkö Jouko Ranta ja opetuspäällikkö Seppo 11
Rantanen saivat hyvinvoinnin tilan selvitettäväkseen kaupungin johtoryhmältä. Raportti valmistui maaliskuussa 2006 ja se sisälsi havaintoja lapsiperheiden hyvinvoinnista, jota arvioitiin palvelujen käytön näkökulmasta. Raportin keskeinen havainto oli lasten, nuorten ja perheiden pahoinvoinnista aiheutuneiden kulujen kasvaminen. Kasvuprosentit vuodesta 2001 vuoteen 2005 olivat peruspalveluissa 20% ja erityispalveluissa jopa 42%! Perusopetuksessa erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden määrä oli kasvanut runsaasti ja lastensuojelun tarpeen määrällinen kasvu oli huomattavaa. Lisäksi, selvityksen mukaan lasten psykiatrisen hoidon tarve oli kasvanut. Voidaan olettaa, että monet lasten ja perheiden tilanteet eivät olleet syntyneet lyhyessä ajanjaksossa. Ehkäpä vaikeudet olivat kehittyneet pitkässä ajanjaksossa, kun tilanteiden hoitamiseen ei oltu tartuttu riittävän varhaisessa vaiheessa. Myös Stakesin keräämät tilastot koko maan lastensuojelunpiiriin kuuluvista lapsista ja nuorista kuvaavat lasten, nuorten ja perheiden kasvavaa avun tarvetta ja perheiden pahoinvoinnin lisääntymistä. Vuonna 2005 oli koko maassa kodin ulkopuolelle sijoitettuja alle 18 -vuotiaita lapsia 15 160 lasta ja nuorta. Stakesin tilaston mukaan sijoitettujen lasten kokonaismäärä on kasvanut 2-5% vuosivauhtia. Stakes, Tilastot 1991-2005 Kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja nuoret vuosina 1991 2005 12
Pitkälle ajelehtineiden tilanteiden raiteille saattaminen muodostuu usein prosessiksi, joka kuluttaa asiakkaiden voimavaroja äärirajoille saakka. Näiden henkisten kärsimysten lisäksi tulee huomattavia taloudellisia kuluja. Vallitseva tilanne on luonut tarpeen puuttua asioihin varhaisemmassa vaiheessa, kuin vasta sitten kun on pakko. Lapsien vanhemmilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja huolenpidosta. Sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä koulutoimen tarkoitus kunnissa on tukea vanhempia tässä tärkeässä tehtävässä. Joissain tilanteissa on työntekijöiden puututtava lapsen tilanteeseen, joskus jopa heti. Uusi lastensuojelulaki velvoittaa ammattilaisia entistä laajemmin turvaamaan lapsen kasvu- ja kehitysolosuhteet. 1.3 Pitkäjänteistä hyvinvoinnin kehittämistoimintaa Lasten ja perheiden asiat ovat olleet huomiota herättävästi esillä koko maan politiikassa ja tiedotusvälineissä. Suomen hallituksen politiikkaohjelmassa v.2007 on todettu olevan ratkaisevan tärkeää että lapsista ja nuorista kasvaa terveitä ja hyvinvoivia aikuisia. Ohjelmien tavoitteena on lisätä myös lasten vanhempien hyvinvointia. Erityistä huomiota hallituksen politiikkaohjelmassa kiinnitetään huostaanottojen tarpeen vähentämiseen ja syrjäytymisuhkien ja pahoinvoinnin varhaiseen tunnistamiseen ja tukeen. Järvenpään Varhaisen puuttumisen hanke (Varpu) on ollut osa laajempaa kaupungin lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin kehittämistä. Samalla Varpu hanke on ollut jatkumo aiemmin Järvenpäässä toteutetuille lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia lisääviä kehittämisprosesseja. Vuosina 2003 2005 kehitettiin lasten ja perheiden hyvinvointia Vanhemmuudesta voimaa, verkostoista vahvuutta hankkeessa, joka oli alku Varpulle, verkostokonsulttitoiminnalle, huoli puheeksi kouluttajille ja hyvien käytäntöjen kokoajien toiminnalle. Järvenpään kaupungin strategioissa ja päätöksenteossa on ollut keskeisesti esillä lasten ja perheiden hyvinvoinnin kehittämisen näkökulma. Hyvinvointipalveluissa on pidetty esillä mm. seuraavia periaatteita: Toiminta on asiakaskeskeistä ja lähtöistä, toimitaan ennalta ja varhain, perhekeskeisyyden näkökulma, pyrkimys hyvinvointiin, pyrkimys vuorovaikutukselliseen otteeseen työssä ja että ammatillista toimintaa hallitaan ja johdetaan tietoperusteisesti. Lisäksi kehitystoiminta, oppiminen ja johtaminen ovat ylisektorisia. 11/2006 kaupungin johtoryhmä alkoi työstää koko kaupungin kehittämisen perustaksi ydinprosesseja, jotka tuottaisivat ne palvelut joita varten kaupungin organisaatio on olemassa. Yhdeksi ydinprosessiksi nousi lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointiprosessi. 1.4 Huoli -kartoituksista saatua informaatiota Eripuolilla Suomea on tehty huoli kartoituksia, joilla on pyritty jäsentämään työntekijän asiakasta koskevaa huolta ja verkostomaisen työn tarvetta. Kartoituksilla on 13
selvitetty työntekijän huolta auttamismahdollisuuksistaan ja työntekijän kokemaa tarvetta saada tilanteeseen lisävoimavaroja. Kartoituksilla ja vyöhykeistöllä ei ole pyritty luokittelemaan eikä määrittelemään asiakasta tai hänen asioitaan. Vyöhykkeistön avulla työntekijä on tarkastellut omia mahdollisuuksiaan auttaa asiakasta. Järvenpäässä toteutettiin v.2005 päivähoidossa tämäntyyppinen huolikartoitus. Noin 90% työntekijöiden huolista auttaa asiakasta sijoittui ei huolta ja pienen huolen vyöhykkeelle. Reilu seitsemän prosenttia työntekijöiden huolista auttaa asiakasta sijoittui ns. harmaalle vyöhykkeelle. Harmaalla vyöhykkeellä työntekijä kokee tehtävästään käsin, omien tuki- ja auttamismahdollisuuksiensa kaventuneen merkittävällä tavalla. Suuren huolen alueelle sijoittui Järvenpään kartoituksessa 1,5 % työntekijöiden huolista, eli koettiin että lisävoimavaroja ja apua on saatava nopeasti tilanteeseen. JÄRVENPÄÄ PH 2005 100,0 % 80,0 % 60,0 % 40,0 % 52,0 % 39,1 % 20,0 % 0,0 % EI HUOLTA PIENI HUOLI 7,4 % HARMAA VYÖHYKE 1,5 % SUURI HUOLI 52,0 % 39,1 % 7,4 % 1,5 % N=2142 N=1607 N=305 N=61 Kohtaamisia yhteensä 4115 Eripuolilla Suomea on tehty vastaavanlaisia huoli kartoituksia. Kainuussa ja Länsi- Uudellamaalla tehtiin v. 2001 ja 2002 varsin laaja huoli kartoitus, joka toi samansuuntaista informaatiota, kuin Järvenpäässä. Kainuun ja Länsi-Uusimaan kartoituksessa sijoittui harmaalle vyöhykkeelle n. 8% ja suuren huolen vyöhykkeelle n. 1,5% työntekijöiden kokemista huolista auttaa asiakasta. Harmaan vyöhykkeen tilanteissa ovat työntekijät kokeneet lisääntynyttä tarvetta saada mukaan muita auttajatahoja. Tehdyt huolikartoitukset ovat tuoneet esille yhteistyön, verkostomaisen ja dialogisen työn tarpeen. 14
1.5 Ajatuksia palvelukulttuurin muutostarpeista Lasten ja perheiden elämänkenttä on ollut voimakkaassa muutoksessa menneinä vuosikymmeninä ja erityisesti viime vuosina kodin ihmissuhteet, perheiden verkostot, yhteydenpitokulttuuri jne. ovat olleet muutoksen kourissa. Myös julkisen sektorin palvelutuotanto on ollut muutosliikkeessä peruspalveluiden tuottamisesta palveluihin, jotka edellyttävät erikoisosaamista. Sosiaali- ja terveyspalvelualalla on vallinnut sektorijakoinen, asiantuntija- ja ongelmakeskeinen työorientaatio, joka on pyrkinyt tuottamaan hyvinvointia satavuotisen historiansa aikana tehdasmaisella palveluiden tuotantonäkökulmalla. Sektorirakenteisessa palveluorganisaatioissa on ollut haastavaa toteuttaa työntekijäverkostojen rajojen ylityksiä. Pulmat eivät ole liittyneet pelkästään resursseihin, lainsäädäntöön tai yhteistyön toteuttamiseen liittyviin näkökohtiin. Näiden lisäksi haasteena on ollut myös, kuinka saada asiakkaan omat verkostot mukaan yhteistoimintaan. Näyttää siltä, että palvelujärjestelmän kyky toimia hyvinvointia lisäävällä tavalla puuttumisen paikoissa kasvaa tulevaisuudessa. Työssä korostuu oikea-aikaisuus, yhteistyö sekä tuen ja kontrollin sopivan balanssin löytäminen. Kuinka hyvin pystymme jatkossa vastaamaan tämän ajan tuomiin haasteisiin, on ratkaiseva menestystekijä kuntapalveluissa. Nykyinen tilanne on luonut tarpeen palveluiden kehittämisen dialogiseen palvelukulttuuriin. Yhteistyön tunnustelu, varhainen puuttuminen ja tuki edellyttävät yhteyden syntymistä työntekijän ja asiakkaan vuorovaikutustilanteissa. Kuinka huolta käsitellään ja kuinka huolesta puhutaan? Vuorovaikutuksen onnistuminen on asiakastilanteen jatkon edistymisen kannalta merkityksellistä. On siis syntynyt tarve kouluttaa hyvinvointiammattilaisia dialogiseen työkulttuuriin. Palvelujärjestelmämme kykyä vastata nykyisiin haasteisiin tulee kehittää pitkäjänteisesti ja prosessimaisesti. Projekteina toteutetut palveluiden ja hyvinvoinnin kehittämiset eivät ole ottaneet juurtuakseen arjen työkäytäntöihin. Palvelukulttuuriimme ja työorientaatioomme kohdistuu muutostarpeita, joista ainakin seuraavat asiat antavat ajattelemisen aihetta: - Tarve siirtyä ongelmakeskeisyydestä voimavarasuuntautuneeseen työotteeseen - Tarve siirtyä dialogiseen palvelun - Ylisektorisuus. Tarve siirtyä yksin työskentelystä verkostomaiseen työskentelyyn ja yhdessä tekemiseen. - Asioiden käsittelytapaan liittyvä muutostarve. Esimerkiksi asiakkaan asioiden käsittely ilman asiakkaan läsnäoloa tai suostumusta, vain perustellusta syystä tai poikkeustapauksessa - Oman toiminnan muuntelumahdollisuuksien tarve 15
2. HANKKEEN TAVOITTEET Hankesuunnitelmassa huomioitiin, että projektilla on kiinteä yhteys kunnallisen sosiaalija terveydenhuollon sekä sivistystoimen palvelujärjestelmän kehittämiseen. Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin kehittämisen -hanke oli osa kaupunkistrategian toteuttamista, ei siis erillinen projektipyrähdys. Organisaation toiminnasta oli valittu kaksi palvelukokonaisuutta erityisen kehittämisen kohteiksi: Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia tukevat palvelut sekä toimintaedellytyksiä luovat palvelut. Hankkeessa mukana olisivat kaikki kaupungin toimialat. Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin edistämisen -hankkeen päätavoitteeksi tuli Järvenpääläisten lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin edistäminen korostaen toimivaa perhekokonaisuutta: Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointipalveluiden kehittäminen prosessimaisesti yli hallintokuntarajojen Oppilashuoltotoiminnan systemaattinen kehittäminen yhtenäisten toimintatapojen luominen v. 2005 päättyvässä hankkeessa aloitettujen varhaisen puuttumisen ja tukemisen toimintamallien ja henkilöstön osaamisen syventäminen. Tässä raportissa käsitellään lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin hankkeesta erityisesti Varhaisen puuttumisen osaa, ei siis koko hankerahoituksella tapahtunutta toimintaa. 2.1. Varpu toimintamalli ja ohjausjärjestelmä verkostotyön koordinointiin Keskeinen Varpu hankkeen tavoite oli luoda ja ottaa käyttöön pysyvä varhaisen puuttumisen toimintamalli peruspalveluihin. Tämä suunniteltiin tuotettavaksi niin, että kokonaisuuden ohjaus on vastuutettu, henkilökunnan jatkuva koulutus ja tuki on järjestetty, toimintaa seurataan ja siitä raportoidaan. Lisäksi toimintaa kehitettäisiin edelleen ja tavoitteena luoda kaupungin sisäinen ohjausjärjestelmä verkostotyön koordinointiin. Peruspalveluiksi tässä yhteydessä määriteltiin neuvolatoiminta, varhaiskasvatus ja perusopetus. Siten tämä malli koskisi Järvenpäässä noin tuhannen hengen ammattilaisjoukkoa, joka toimii lasten ja perheiden parissa eri tehtävissä. Varhaisen puuttumisen toimintamallin suunniteltiin sisältävän työntekijöille tarkoitettuja konkreettisia toimintaohjeita, jotka selkeyttäisivät kuinka toimitaan erilaisissa huoli tilanteissa. 2.1.1 Varhaisen puuttumisen verkostodialoginen toimintajärjestelmä Varhaisen puuttumisen verkostodialogista toimintajärjestelmää jota Järvenpään hankkeessa tavoiteltiin kuvaa hyvin Stakesin ja RovaNur -kuntien (Rovaniemen kunta ja Nurmijärven kunta) suunnitelma Varpun verkostodialogisen toiminnan vakiinuttamisesta ja arvioimisesta. 16
Tutkimusprofessori Tom Arnkilin mukaan Stakesin ja RovaNur kuntien suunnitelmaa verkostomaisen ja dialogisen varhaisen puuttumisen toimintajärjestelmää voi generoida toisissa yhteyksissä, esimerkiksi Järvenpäässä. Kuten seuraavasta kuviosta voidaan havaita, tulisi eri osien liittyä systeemisesti yhteen, jotta muodostuu verkostomainen ja dialoginen varhaisen puuttumisen toimintajärjestelmä. Tunnetuksi teko Koulutus Johtaminen Koordinaatio Toteutus ja generointi Seuranta ja arviointi Palaute Kuva: Koordinaation välittämä varhaisen puuttumisen verkostodialoginen toimintajärjestelmä - Varhaisen puuttumisen ja sen perustan tekeminen tunnetuksi kuntalaisten ja työntekijöiden keskuudessa - Koulutus joka tukee käytäntöjä (dialoginen ajattelutapa ja dialogisia menetelmiä vahvistava koulutus) - Käytäntöjen toteuttaminen ja generointi (dialogisten käytäntöjen liittäminen työntekijöiden tietoon ja taitoon) - Välitön palaute osallisilta - Vaikutusten ja vaikuttavuuden seuranta ja arviointi - Johtaminen (ylisektorisen ohjaustoiminnan ja sektorikohtaisen johtamisen yhdistäminen sekä dialogisuus henkilöstön toiminnan suuntaamisessa) - Koordinointi myös johtamisena (koordinaatiotukena verkostoituneissa asiakastilanteissa ) Järjestelmän osat ruokkivat toinen toisiaan. Tämä edellyttää koordinaatiota ja koordinaatiorakenteita. (Arnkil T, v. 2008) 17
2.2 Henkilöstön kouluttaminen ja työn kehittäminen dialogiseen palvelukulttuuriin Hankkeen tavoite oli lasten ja perheiden kanssa työskentelevien kunnan ammattilaisten valmiuksien vahvistaminen dialogiseen kohtaamiseen ja palveluun. Järvenpäässä nähtiin tärkeäksi kehittää vuorovaikutuksellista työotetta. Tätä tavoitetta suunniteltiin saavutettavan laajamittaisella henkilöstön koulutuksella. Koulutukset tuotettaisiin kaikille samansisältöisinä ja samanrakenteisina. Tämä tavoite sisälsi ajatuksen yli 700 henkilön kouluttamisen puheeksiottoon. Pyrkimyksenä oli, että koulutusten anti siirtyy arkityön käytäntöihin mm. puheeksiottoina. Koulutustoiminta oli määrätietoinen panostus lisätä työntekijöiden työkalupakkiin dialogisia työtapoja ja lisätä ko. työtapojen osaajien määrää henkilöstössä. *Voimavarasuuntautuneen työotteen ja ylisektorisen palvelurakenteen vahvistaminen. Varpu -toimintamallin käyttöönottoon sisältyi verkostomaisten työkäytäntöjen vahvistamistavoitteita mm. koulutustoiminnan kautta. Erityisesti ennakointidialogit asiakastyössä ja suunnittelutyössä sekä läheisneuvonpito menetelmän vahvistaminen olivat suunnitelmissa. Ammattilaisten hyvien työkäytäntöjen kokoamista ja ns. hiljaisen tiedon näkyväksi tekemistä edistettäisiin eri toimipisteiden välillä. Tätä varten suunnattaisiin resursseja huolen vyöhykkeistöön liittyvän ajattelutavan edistämiseen. 2.3. Konkreettiset tavoitteet 1) Luodaan ja otetaan käyttöön pysyvä varhaisen puuttumisen toimintamalli Järvenpäähän. Varpu mallin suunnittelun pohjana on Stakesin huolen vyöhykkeistö 2) Dialogisten työtapojen koulutukset henkilökunnalle Koulutetaan kaikki lasten, nuorten ja perheiden parissa toimivat työntekijät (hoito- ja kasvatushenkilökunta) dialogiseen työskentelyyn ja puheeksioton -menetelmään. Koulutettavia oli alkuvaiheen arvion mukaan yli 700 ammattilaista. 3) Verkostotyön menetelmien kehittäminen ja käyttöönoton lisäämisen tavoite. Kehitetään Järvenpäässä aloitettua verkostokonsulttitoimintaa. Verkostokonsulttien vetämien neuvonpitojen tilaamista edistetään (markkinointi, tiedotus ja koulutus) ja toiminnasta raportoidaan. 4) Läheisneuvonpito toiminnan käynnistäminen. Lastensuojelun henkilöstö saa hankkeen aikana koulutusta läheisneuvonpitotoiminnasta. Koulutetaan läheisneuvonpidon koollekutsujia. 18