SIEMENPUU FOUNDATION Ulkoasiainministeriölle 9.10.2007 Erityissäätiöiden Abilis, Kios ja Siemenpuu lausunto kehityspoliittisen ohjelman luonnoksesta Erityissäätiöt haluavat kiittää mahdollisuudesta saada antaa lausunto uuden kehityspoliittisen ohjelman luonnoksesta ja näin osallistua Suomen kehityspolitiikan muotoutumiseen. Valitettavasti kehityspoliittisen ohjelman luonnoksen käsittelyaikataulu on erittäin kiireinen ja estää laajemman yhteiskunnallisen keskustelun. Aiempi kehityspoliittinen ohjelma vuodelta 2004 on edelleen hyvin ajankohtainen huolimatta uusista ja kasvavista haasteista. Kehityspoliittiset tavoitteet ovat pääosin pysyneet samana, keskeisimpänä YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttaminen. Mielestämme vuoden 2004 ja 2007 kehityspoliittisten ohjelmien tulisi muodostaa jatkumo, sillä se turvaa kehityspoliittisen jatkuvuuden sekä asetettujen tavoitteiden johdonmukaisen toteuttamisen. Uuden ohjelman merkitys on erityisesti kehityspoliittisen johdonmukaisuuden vahvistamisessa ja jo hallitusohjelmassa mainittujen prioriteettien toimeenpanon edistämisessä. Mielestämme on tärkeää, että kehityspoliittisessa ohjelmassa kestävä kehitys on nostettu selkeästi Suomen kehityspolitiikan tavoitteeksi ja köyhyyden vähentäminen nähdään kestävän kehityksen kontekstissa. Ohjelmassa todetaankin sivulla 5, että Kehityspolitiikan tärkein tavoite on köyhyyden poistaminen vuonna 2000 asetettujen vuosituhattavoitteiden mukaisesti. Köyhyyden poistaminen on mahdollista vain siten, että kehitysmaiden kehitys on sekä taloudellisesti, yhteiskunnallisesti että luonnontaloudellisesti kestävää. Ohjelma määrittelee näin toiminnan kolme peruspilaria. Kehityspoliittisella ohjelmalla on toimintaa suoraan ohjaava merkitys, joten selkeästi asetetut prioriteetit ovat tarpeen toiminnan johdonmukaisuuden ja tuloksellisuuden kannalta. Uudessa kehityspoliittisessa ohjelmassa nämä kuitenkin puuttuvat. Esitämme, että ohjelmaan lisätään kunkin kolmen pilarin kohdalle ne toimenpiteet, joihin Suomi tulevina vuosina kehityspolitiikassaan keskittyy turvatakseen laadukkaan, tuloksellisen ja johdonmukaisen kehityspolitiikan. Luonnoksessa yhteiskunnallis-sosiaalinen ulottuvuus jää niin vähälle huomiolle, että Suomen kehityspolitiikan jatkuvuus vaarantuu. Luonnoksessa esitetty lista kestävää kehitystä edistävän kehitysyhteistyön esimerkeistä esittelee joukon teemoja, mutta jättää epäselväksi asetetaanko nämä teemat Suomen kehitysyhteistyön prioriteeteiksi tulevaisuudessa. Esimerkkien teemoja ja sisältöjä tulisi vielä tarkistaa, ne ohittavat sosiaalisen kehityksen lähes kokonaan, ja esimerkit eivät ole muutenkaan täysin onnistuneita. Uudessa hallitusohjelmassa todetaan, että Suomi edistää ihmisoikeuksien, demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja kestävän kehityksen toteutumista kaikkialla maailmassa. Ihmisoikeuspohjaisuuden tulisi olla keskeisenä periaatteena/läpileikkaavana teemana myös uudessa kehityspoliittisessa ohjelmassa. On tärkeää muistaa, että laajamittainen köyhyys on itsessään ihmisoikeusrikkomus, ja että ihmisoikeuksien ja demokratian edistäminen ei ole ainoastaan
edellytys kestävälle kehitykselle, vaan myös itseisarvo sinänsä. Esitämme, että em. lainaus hallitusohjelmasta lisätään sivulle 1, viidennen kappaleen jälkeen. Hallitusohjelmassa todetaan, että Laajan turvallisuuden vahvistaminen edellyttää laaja-alaista kansainvälistä yhteistyötä sekä hyvin toimivaa poikkihallinnosta kansallista toimintaa koko maassa Eri politiikkasektoreiden yhteistyö on tärkeää näiden tavoitteiden saavuttamiselle, joten kehityspoliittisessa ohjelmassa tulisi selkeästi tuoda esille keinot tämän yhteistyön kehittämiselle. Toisaalta myös kehitysmaiden kansalaisten osallistumisen vahvistaminen on edellytys hyvälle, kansalaisten hyvinvointia edistävälle hallinnolle ja talouspolitiikalle. Vahva kansalaisyhteiskunta toimii takuuna valtioiden vakaudelle, ja on siten edellytys myös laajemmalle, globaalille, turvallisuudelle. Oikeusperustaisen lähestymistavan sekä eri politiikkasektoreiden yhteisen kehityspoliittisen johdonmukaisuuden kehittyminen voitaisiin myös lisätä kappaleeseen 2 ihmiskuntapolitiikan vaiheista. Pidämme hyvänä sitä, että kehitysyhteistyövarojen suunnitelmallinen nosto aikatauluineen on kirjattu kehityspoliittiseen ohjelmaan. Sitoutuminen Suomen kehitysmäärärahojen nostamiseen mahdollistaa maamme painoarvon kasvattamisen kansainvälisten toimijoiden, kuten YK ja EU, keskuudessa ja näin edesauttaa Suomen asettamien prioriteettien läpimenoa. Kohdassa 8.8. sivulla 18 käsitellään kansalaisjärjestöjen roolia osana kehitysyhteistyön rakennetta. Kansalaisyhteiskunnan omista lähtökohdista ja asiantuntemuksesta lähtevän kehitysyhteistyön tukeminen on tärkeää. Järjestöjen toimintaa tulee arvioida niiden kehityspoliittisten tavoitteiden ja toteutuksen laadukkuuden mukaan, mutta niiden toimintaa ei voi alistaa tai määrittää vain hallituksen kehityspoliittisen ohjelman toteuttamisen näkökulmasta, vaan suomalaisten kansalaisjärjestöjen rooli tulisi nähdä laajasti osana kehityspoliittista dialogia. Esitämme, että kolmas kappale poistetaan ja se korvataan seuraavalla: Suomalaiset kansalaisjärjestöt tuovat esille vaihtoehtoisia kehitysmalleja ja käytännön ratkaisuja sekä vahvistavat etelän kansalaisyhteiskunnan äänen esilletuloa ja kuulemista. Suomi sitoutuu kansalaisyhteiskuntien osallistumisen vahvistamiseen niin monenkeskisen kehityspolitiikan tavoitteiden määrittelyssä ja toteutuksessa kuin kansallisten kehityssuunnitelmien laadinnassa ja seurannassa. Kansalaisyhteiskuntaa vahvistavia kehitysyhteistyön muotoja tuetaan ja kehitetään edelleen. Vammaisten oikeudet Todellisessa ihmiskuntapolitiikassa ihmisoikeuksia, ihmisten tasa-arvoisuutta loukkaavaa äärimmäisen köyhyyden tragediaa, nälkää ja terveysongelmia ei saa kutistaa teknologisten ympäristöön, energiaan ja metsiin liittyvän kehityksen sivulauseiksi. Demokratian edistämiseksi on maailman köyhimmille ihmisille annettava mahdollisuus saavuttaa tasa-arvo kaikissa suhteissa. Heillä pitää olla oikeus koulutukseen, terveyteen ja pysyvään toimeentuloon. Ihmisoikeudet ja sukupuolten ja erilaisten yhteiskuntaryhmien välinen tasa-arvo jäävät uudessa ohjelmassa maininnoiksi. Demokratia on mahdoton, ellei kansalaisilla ole edellytyksiä siihen osallistua, sitä tuottaa ja ylläpitää. 2
Suomen kehityspolitiikka on pitkälinjaisesti korostanut tällaista demokratian edellytysten tukemista nimeämällä ihmisoikeudet ja vammaisten oikeudet erityisiksi painopistealueiksi. Näiden alueiden osaamista ja niihin liittyviä kontaktien kehittämistä / rahoituksia on myös tuettu erityisjärjestelyin. YK:n vuosituhattavoitteita ei voida saavuttaa, jos vammaiset ihmiset unohdetaan. Tavoitteista ensimmäinen on äärimmäisen köyhyyden ja nälän poistaminen. Maailman köyhimmistä ihmisistä joidenkin arvioiden mukaan joka viides on jollakin tavalla vammainen. 20 % vammaisuudesta aiheutuu aliravitsemuksesta. Myös kaikissa muissa kahdeksassa tavoitteessa vammaisten ihmisten huomioiminen on välttämätöntä. Ohjelmassa mainitaan vammaiset vain kaikkein haavoittuvimpien ryhmien joukossa. YK on vuoden 2006 lopulla hyväksynyt vammaisten ihmisoikeuksien yleissopimuksen (UN Convention on the Rights of Persons with Disabilities). Kun Suomi ratifioi tämän sopimuksen, Suomi sitoutuu takaamaan vammaisten oikeudet kotimaassa. Mutta sopimus velvoittaa Suomea edistämään sen tavoitteiden toteutumista myös kansainvälisen yhteistyön keinoin ja korostaa yhteistyön tärkeyttä vammaisten ihmisten elinolosuhteiden parantamiseksi erityisesti kehitysmaissa. Lisäksi sopimus velvoittaa valtioita takaamaan sen, että kansainvälinen yhteistyö, kehitysohjelmat mukaan lukien, huomioi vammaiset ihmiset, ja on näiden saavutettavissa. Näiden painotusten tulisi näkyä ohjelmassa läpileikkaavana teemana ihmisoikeuksien ohella. Kansalaisjärjestötasolla vammaisten osallistuminen edellyttää sitä, että kehitysmaiden vammaisjärjestöt voivat tehdä vaikuttamistyötä omien maiden päätöksentekijöiden suuntaan. Tähän ne tarvitsevat resursseja. Sopimus on erinomainen työkalu kaikkialla maailmassa vammaisten oikeuksien toteutumisen edistämisessä ja seurannassa. Vuorovaikutus ja yhteistyö Pohjoisen ja Etelän välillä edistää vammaisten oikeuksien toteutumista kehitysmaissa ja lisää heidän osallisuuttaan yhteiskunnassa. Ihmisoikeudet Kuten nykyisessä kehityspoliittisessa ohjelmassa, tulisi uudessa ohjelmassa määritellä Suomen kehityspolitiikan tavoitteeksi ihmisoikeuksien ja demokratian edistäminen sekä oikeusvaltion rakenteiden ja hyvän hallinnon vahvistaminen. Kehityspolitiikan toimeenpanon painopistealueina tulisi jatkossakin olla niiden ryhmien oikeudet, jotka joutuvat muita useammin syrjinnän kohteiksi. Näitä ovat naiset, lapset, vähemmistöt, alkuperäiskansat ja vammaiset ihmiset. Kansainvälisten ihmisoikeusnormien, joihin Suomi on juridisesti sitoutunut, tulee olla Suomen kehityspolitiikan keskeinen ohjenuora. Vuoden 2004 kehityspoliittisessa ohjelmassa määriteltiin ihmisoikeuspohjainen lähestymistapa yhdeksi Suomen kehityspolitiikan keskeisistä periaatteista. Ihmisoikeuspohjaisessa lähestymistavassa politiikan ja kehitysyhteistyön lähtökohdaksi ja mittariksi nostetaan yksilön ja ryhmien oikeudet, sekä toisaalta valtioiden sekä kansainvälisen yhteisön juridiset velvollisuudet ja poliittiset sitoumukset näiden oikeuksien toteutumiseksi. Ihmisoikeuspohjainen kehitysyhteistyö vahvistaa kansalaisten oikeustietoisuutta ja tukee oikeusvaltio- ja demokratiakehitystä. Näin ihmisoikeuspohjaisuus edesauttaa myös kestävää taloudellista ja inhimillistä kehitystä. Uudessa kehityspoliittisessa ohjelmassa tulisikin edelleen määritellä oikeuspohjainen lähestymistapa Suomen kehityspolitiikan ohjenuoraksi, asettaa selkeitä tavoitteita 3
oikeuspohjaisuuden toteutumiselle, sekä määritellä keinot joilla näiden tavoitteiden toteutumista seurataan. Esitämme, että sivulle 8 ensimmäiseen kappaleeseen, joka käsittelee läpileikkaavia teemoja, lisätään: - ihmisoikeuksien, demokratian ja hyvän hallinnon edistäminen. Lisäksi esitämme, että sivulle 6 ennen viimeistä kappaletta lisätään Kehitysyhteistyössä Suomi edistää ihmisoikeuksia kahdella tavalla, yhtäältä oikeuspohjaiseen lähtökohtaan nojaavana läpileikkaavana teemana ja toisaalta erillisiä ihmisoikeuksia, demokratiaa ja hyvää hallintoa edistävillä hankkeilla. Ympäristö- ja ilmastokysymykset Ympäristöuhkien torjunnassa, tai luonnoksen kielenkäytön mukaisesti luonnontaloudellisen kestävyyden varmistamisessa, on keskeisenä kysymys luonnonvarojen hallinnan demokratisoimisesta paikallisesti ja globaalisti. Luonnonvarojen hallintaan liittyvien demokraattisten ja hajautettujen päätöksentekomekanismien ja osallistamisen vahvistaminen yhteisöjä voimallistammalla on kestävän kehityspolitiikan sekä keskeinen päämäärä. Ohjelman luonnoksessa tämä yhteys ei näy riittävästi. Luonnoksessa esitetään melko kattavasti kansainvälisen ympäristöpolitiikan kehitystä ja Suomen kansainvälisiä sitoumuksia ympäristökysymyksissä. Yhteys kehityspolitiikkaan tulisi esittää vahvemmin ja tämän taustakappaleen yksityiskohdat tulisi vielä tarkistaa (esim. Johannesburgin kestävän kehityksen toimintaohjelmassa sitouduttiin biologisen monimuotoisuuden vähenemisen hidastamiseen, mutta Suomi on sitoutunut Eurooppa-neuvoston (2001) päätöksen mukaisesti vähenemisen pysäyttämiseen vuoteen 2010 mennessä). On hyvä että ohjelman luonnoksessa korostetaan köyhyyden vähentämisen ja luonnontaloudellisen kestävyyden toteuttamisen tavoitteiden johdonmukaista toimeenpanoa sekä kansainvälisesti että Suomessa. Luonnoksessa ei kuitenkaan riittävästi konkretisoida niitä prioriteetteja, toimia tai välineitä millä integrointi toteutetaan käytännössä. Ohjelmaa jäntevöittäisi muiden politiikkasektoreiden toimien, esim. kauppa- ja metsäpolitiikan osalta, analyysi juuri kehitysnäkökulmasta, ja tähän analyysiin pohjautuvat linjaukset. Talouskasvun vaikutukset köyhyyden vähenemisessä huomioidaan liian kritiikittömästi ottaen huomioon erityisesti ohjelman prioriteetiksi asetetun kestävän kehityksen. Yhtenä malliesimerkkinä talouskasvun merkityksestä esitetään usein Kiina, jossa on onnistuttu siirtämään taloudellisesti määritetystä köyhyydestä miljoonia kansalaisia. Kiinassa talouskasvu on kuitenkin perustunut pääosin ympäristönäkökohtien sekä ihmisoikeuskysymysten sivuuttamiselle ja kasvavat ympäristöongelmat asettavat köyhyyden vähentämisen kestävyyden kyseenalaiseksi. Lyhyitä lisäkommentteja luonnoksessa esitettyihin esimerkkeihin kestävää kehitystä edistävästä kehitysyhteistyöstä: - Esimerkit esittelevät teemat hyvien yleisellä tasolla ja tällaisenaan eivät helpota aidosti kestävää kehitystä edistävien hankkeiden toteuttamista. Kaikista näistä teemoista löytyy 4
myös esimerkkejä kehitysyhteistyöhankkeista jotka eivät ole edistäneet kestävää kehitystä. Esimerkit eivät avaa teemojen sisältöä riittävästi. - Ympäristö: Hyvin laajan otsikon alla ei päästä esimerkeissä pitkälle. Esimerkit tulisi tarjota biologisen monimuotoisuuden suojelun, ilmasuojelun, kemikalisoitumisen estämisen, aavikoitumisen estämisen jne. hankkeista - Energia: Nykyisen bioenergiatuotannon laajat ympäristö- ja sosiaaliset ongelmat tulee ottaa huomioon tätä vaihtoehtoa käsitellessä. - Metsät: Ei ole todistettu että kestävästi hoidettu ja hyödynnetty metsä sitoo hiiltä enemmän kuin luonnontilainen. Lisäksi esimerkki lähtee hyvin perinteisestä teollisen metsätalouden ja tuotantometsien määritelmästä. Metsät tuottavat paljon muitakin ja monesti arvokkaampia hyödykkeitä kuin puu sekä paikallisille yhteisöille että kansantaloudellisesti. 5