JULKAISUJA 2/2003 SUOMALAISEN KOULUTUSJÄRJESTELMÄN HAASTEET 2010 UHO VAI TUHO? Toimittanut Ulrica Gabrielsson
Tutkijoiden ja kansanedustajien seura - TUTKAS - järjesti 8.10.2003 keskustelutilaisuuden "Suomalaisen koulutusjärjestelmän haasteet 2010 uho vai tuho?" Tilaisuuden avasi Tutkaksen puheenjohtaja, kansanedustaja Kalevi Olin. Alustajina toimivat sivistysvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Kaarina Dromberg, pääsihteeri Heikki Lyytinen Koulutuksen arviointineuvostosta, johtaja Kari Purhonen Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitosta, puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola TEHYstä, diplomi-insinööri Anne Lönnqvist Teknillisestä Korkeakoulusta, rehtori Matti Pursula Teknillisestä Korkeakoulusta, kehitysjohtaja Eero Suosara Jyväskylän ammattikorkeakoulusta, vararehtori Hannele Niemi Helsingin yliopistosta ja rehtori Sinikka Sartonen EVTEK-Mercuria Business Schoolista. Tilaisuuteen osallistui noin 80 henkilöä. Tähän julkaisuun sisältyvät kaikki tilaisuudessa pidetyt alustukset lukuun ottamatta Anne Lönnqvistin alustusta.
0 SISÄLLYS Koulutuspolitiikka Suomessa perusasioista huippuosaamiseen Sivistysvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Kaarina Dromberg 1 Suomalaisen koulutusjärjestelmän arviointi Kansainvälinen vertailunäkökulma Pääsihteeri Heikki Lyytinen, Koulutuksen arviointineuvosto 5 Työmarkkinoiden odotukset Johtaja Kari Purhonen, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto 8 Puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola, TEHY 12 Tiedekorkeakoulut ja ammattikorkeakoulut kilpailijoita vai kumppaneita? Eriytyminen vai fuusio? Rehtori Matti Pursula, Teknillinen Korkeakoulu 14 Kehitysjohtaja Eero Suosara, Jyväskylän ammattikorkeakoulu 20 Kommenttipuheenvuoro Vararehtori Hannele Niemi, Helsingin yliopisto 23 Rehtori Sinikka Sartonen, EVTEK-Mercuria Business School 26
Sivistysvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Kaarina Dromberg 1 KOULUTUSPOLITIIKKA SUOMESSA PERUSASIOISTA HUIPPUOSAAMISEEN Hyvä seminaariyleisö, Koulutuspoliittisia ratkaisuja joudutaan tänä päivänä hahmottelemaan pyörteisissä vesissä. Kaikki keskeiset muutostekijät koulutuksen ympärillä ovat nopeassa liikkeessä. Kotimaan sisällä suuriin kasvukeskuksiin ohjautuva muuttoliike on muuttamassa maan asutuskarttaa. Kasvava työnjako ja erikoistuminen ovat mullistamassa työnjakoa. Teknologian uudistuminen ja erityisesti uusien viestimien kehitys asettaa ennen kokemattomia vaatimuksia osaamiselle ja sivistykselle. Näiden kehityslinjojen taustalla jylläävät kansainvälistymisen ja globalisaation valtaisat voimat. Maan sisällä koulutuksessa joudutaan vastaamaan väestörakenteen rajuihin muutoksiin. Väestön ikärakenne on muuttumassa merkittävästi. Nuorten ikäluokat pienenevät ja väestö kasvaa ainoastaan yli 55-vuotiaiden ikäluokissa. Vuoteen 2010 mennessä 55-64-vuotiaita on noin 200 000 nykyistä enemmän ja alle 55-vuotiaiden määrä on lähes saman verran pienempi. Kehitys tulee jatkumaan samansuuntaisena tämänkin jälkeen. Väestömuutosten seurauksena työvoiman määrä pienenee. Työelämään tulevan uuden työvoiman määrä on vuodesta 2003 alkaen pienempi kuin sieltä poistuvien määrä. Taitekohta ajoittuu vuoteen 2009 Uuttamaata ja Pohjois-Pohjanmaata lukuun ottamatta. Työvoiman riittämättömyys asettaa taloudelliselle kasvulle ylärajan ja voi johtaa siihen, että työpaikkoja ei perusteta lainkaan tai että ne syntyvät ulkomaille. Väestökehityksestä aiheutuva työvoiman saannin vaikeutuminen edellyttää koulutusjärjestelmän tehokkuuden ja tuloksellisuuden parantamista. Koko nuorisoikäluokka on syytä kouluttaa peruskoulun ja lukion jälkeen koulutuksessa, joka antaa loppututkinnon. Aikuisen työvoiman ammattitaidon ja osaamisen tasoa on parannettava. Aikuiskoulutuspalveluja on lisättävä ja maahanmuuttajien työvoiman rekrytointia on parannettava. Talouden globalisaatio on johtamassa maailmanlaajuisen työnjaon syvenemiseen ja kiristyvään kilpailuun. Tämä johtaa muutoksiin työelämän rakenteissa, ammateissa ja osaamistarpeissa. Työvoiman liikkuvuuden arvioidaan globalisaatiokehityksen myötä lisääntyvän. Näillä muutoksilla on vaikutuksensa myös koulutusjärjestelmään. Kansainväliset koulutusmarkkinat kasvavat ja maantieteelliset rajat ylittävän koulutustarjonnan ennakoidaan lisääntyvän myös Suomessa. Toimintojen ja yritysten verkottuminen on maailmantalouden keskeinen kehityspiirre. Verkottumiseen liittyy tuotantoprosessien uudelleen muotoutumista, toimintojen ulkoistamista sekä työorganisaatioiden, ammattien, työnteon tapojen ja osaamistarpeiden entistä nopeampia muutoksia. Näihin haasteisiin vastaaminen edellyttää oppilaitosten työelämäyhteyksien tiivistämistä. Yhteistyötä tarvitaan niin koulutustarpeiden ennakoinnissa kuin koulutuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissakin.
Hyvät kuulijat, 2 Euroopan unionin toiminta koulutus- ja tutkimussektorilla on viime vuosien aikana voimakkaasti vahvistunut, vaikka toimivalta näissä kysymyksissä onkin jäsenvaltioilla. Eurooppaan on muodostumassa yhtenäinen koulutus- ja tutkimusalue, jolla Suomen on profiloiduttava omilla osaamisalueillaan. Kansainvälinen kilpailu lahjakkaista opiskelijoista, opettajista ja tutkijoista kiihtyy samalla, kun Eurooppa pyrkii voimavaroja yhdistelemällä vaikuttamaan globaalilla tasolla. Globaali talous merkitsee kaikkien yhteiskuntien monikulttuurisuuden lisääntymistä. Suomessa on verraten pieni ulkomaalaisväestö, mutta määrän arvioidaan kaksinkertaistuvan seuraavan kymmenen vuoden aikana. Koulutusjärjestelmän on varauduttava vastaamaan entistä paremmin maahanmuuttajien erityisiin koulutustarpeisiin. Monista koulutuspolitiikan peruslähtökohdista ollaan meillä yhtä mieltä. Kaikki ovat valmiita myöntämään, että koulutuksella on tärkeä merkitys hyvinvoinnin ja vaurauden luojana ja ylläpitäjänä. Suomi tuskin kykenee menestymään kansainvälisessä kilpailussa sijoittamatta jatkossakin koulutukseen ja sen kehittämiseen. Koulutuksen kehittäminen nojautuu meillä arvoihin, jotka hyväksytään laajalti. Pidetään oikeana, että kaikilla kansalaisilla on tasa-arvoiset edellytykset käyttää yhteiskunnan koulutuspalveluja ja edetä koulutusjärjestelmässä. Katsotaan myös tärkeäksi kehittää koulutusjärjestelmää yksinkertaisuuden periaatteen pohjalta. Tällöin koulutusinstituutiot, niiden tehtävät ja tavoitteet, ovat kaikkien ymmärtämiä eikä koulutusjärjestelmä sisällä opiskelijan kannalta umpiperiä tai kuolleita kulmia. Sekä tasa-arvon että yksinkertaisuuden tavoitteissa on meillä hyvin onnistuttu. Koulutukseen osallistuminen on laajaa ja oppimistulokset ovat kansainvälisestikin tarkastellen korkeita. Kansainvälinen Pisa-tutkimus osoitti, että suomalaiset 15-vuotiaat hallitsevat hyvin monia tulevaisuuden yhteiskunnan ja työtehtävien kannalta keskeisiä tietoja ja taitoja. Lukutaidon, matematiikan ja luonnontieteiden oppimistulokset ovat kansainvälisesti vertaillen korkeatasoisia. Suomalainen koulutusjärjestelmä on rakenteeltaan yksinkertainen ja sallii joustavan etenemisen tasolta toiselle ja yli instituutioiden rajojen. Koulutukselle on toki asetettu myös tavoitteita, jotka ovat tulkinnaltaan kiistanalaisempia. Tällaisia ovat esimerkiksi tehokkuuden, vapauden ja tarkoituksenmukaisuuden (relevanssin) vaatimukset. Pidetään tärkeänä, että koulutuksen välittämät tiedot ja taidot olisivat ajanmukaisia ja tarkoituksenmukaisia sekä yhteiskunnan että yksilön kasvun kannalta. Ei kuitenkaan vallitse yksimielisyyttä siitä, mitkä oppisisällöt takaisivat parhaiten relevanssin vaatimuksen. Yleissivistävässä koulutuksessa käydään koko ajan kilpailua eri oppiaineiden ja niiden saamien tuntimäärien välillä. Ammatillisessa koulutuksessa ei ole yksimielisyyttä siitä, mille aloille koulutusta tulisi ohjata. Tarkoituksenmukaisuus on näkökulma, jota joudutaan punnitsemaan jatkuvasti eikä ole todennäköistä, että siinä päästäisiin koskaan täyteen yksimielisyyteen. Tänä päivänä ajankohtainen koulutuksen mitoituksen ongelma koskee työvoiman poistuman merkityksen arviointia. Mikäli koulutusta mitoitetaan täyttämään poistumaa, tulisi koulutusta lisätä esimeriksi maa- ja metsätaloutta ja tekniikan eri aloja koskevassa ammatillisessa koulutuksessa. Dynaaminen kasvunäkemys suosisi puolestaan esimerkiksi kulttuurin ja tietotekniikan sekä toisaalta sosiaali- ja terveysalan koulutuksen lisäämistä. Näyttää siltä, että käsiteltävänä olevassa koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisluonnoksessa on liian helposti annettu periksi eräänlaiselle poistumadeterminismille kääntämällä selkä aidoille muutoksen tuulille.
3 Samanlaisia jännitteitä sisältyy vapauden ja tehokkuuden tavoitteiden tulkintaan. Nämä tavoitteethan voivat olla ristiriidassa keskenään. Pidetään laajalti tärkeänä, että opiskelijalla olisi opinnoissaan mahdollisuus suorittaa valintoja eri koulutusmuotojen ja oppisisältöjen, jopa opetusmuotojen välillä. Mutta kuinka pitkälle voidaan sallia opiskelijalle mahdollisuus suorittaa vaikkapa useita päällekkäisiä tutkintoja? Valinnanvapaus törmää tehokkuuden vaatimukseen. Moninkertainen koulutus saattaa lisätä joidenkin yksittäisten opiskelijoiden vapautta, mutta samalla rajoittaa toisten valinnan mahdollisuutta. Yhteiskunnalle se merkitsee hukkainvestointia ja järjestelmän tehottomuutta. Meillä Suomessa on koulutuksen sisällä opiskelijoiden valintaa kaiken aikaa lisätty. Kasvanut valinnaisuus koskee sekä koulutusmuotojen yli tapahtuvaa opiskelua että oppilaitosten sisällä suoritettavia valintoja. Voi varmuudella väittää, että tämän päivän koulujärjestelmä tarjoaa opiskelijalle enemmän mahdollisuuksia valinnoille kuin koskaan aikaisemmin. On kuitenkin kysyttävä, missä ovat valinnaisuuden rajat. Valloilleen päässyt valinnaisuus on synnyttänyt myös tyhjäkäyntiä, joka tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Koulutusjärjestelmän rakennetta on uudistettu koko sotienjälkeisen ajan. 1990-luvulla muutoksen kohteena oli ennen muuta ammatillisesti suuntautunut korkeakoulutus. Aiemmin keskiasteen järjestelmään sitoutuneet opistot kohotettiin osaksi korkeakoulujärjestelmää. Meille syntyi kaksihaarainen korkeakoulurakenne, joka on voinut osoittaa iskukykyään jo liki vuosikymmenen ajan. AMK-järjestelmä luotiin vahvistamaan suomalaista ammatillista osaamista perinteisen akateemisen osaamisen rinnalla. Painopisteinä kehittämistyössä ovat olleet ammatillisuus, käytännöllisyys, alueellisuus sekä läheiset työelämäyhteydet. Onkin tärkeää, että Suomen korkeakoulujärjestelmää kehitetään ns. duaalimallin pohjalta. Pidän tärkeänä mallin säilyttämistä ja näin ollen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kehittämistä omista lähtökohdistaan, toisiaan täydentävinä kokonaisuuksina. Parhaimmillaan kahden eri korkeakouluväylän järjestelmä tukee sekä yliopistolaitoksen että ammattikorkeakoululaitoksen kehittymistä. Kuitenkin niiden peruserot on syytä pitää mielessä: yliopistot ovat tieteen harjoittamisen ja perustutkimuksen tyyssijoja, ammattikorkeakoulut puolestaan ovat luonteeltaan ammatillisia ja niiden harjoittama tutkimustoiminta palvelee ennen kaikkea alueellista elinkeinoelämää. Ammattikorkeakoulujen lopullinen rakenne ja toimintafunktio ovat vielä jossain määrin muotoutumassa, koska perustutkinnon jälkeiset jatkotutkinnot ovat parhaillaan kokeiltavana. Eduskunta tulee päättämään jatkotutkintojen asemasta ja tutkintonimikkeestä. Viime vaalikaudella sivistysvaliokunta oli keskustelussaan sitä mieltä, että jatkotutkinnon nimike tulisi määritellä vasta, kun kokeilu on viety läpi. Kansainvälinen Bolognan prosessi on vaikuttamassa myös Suomen korkeakoulujen tutkintorakenteeseen. Tärkeänä on pidettävä, että tutkinnot olisivat Suomessa vertailukelpoisia muiden Euroopan maiden korkeakoulujen kanssa. Tässä merkityksessä on meilläkin tarpeen luoda kahteen sykliin perustuva tutkintorakenne. Pitää kuitenkin huomioida, että kaksiportainen tutkintorakenne ei sovellu kaikille tieteenaloille, kuten esimerkiksi lääketieteeseen. Pelkkä tutkintorakenteiden muuttaminen ei kuitenkaan riitä. Korkeakoulutuksen perustana on pitkään ollut käsitys yksilöllisestä asiantuntijuudesta. Kuitenkin eri aloilla asiantuntijuus on saanut viime vuosikymmeninä yhä kollektiivisempia muotoja ja työelämässä toimitaan yleisesti laajojen asiantuntijaverkostojen kautta. Korkeakoulutuksen pedagogiikkaa onkin syytä kehittää nykyisen yksilösuorittamisen sijasta kohti yhteisöllisempiä muotoja. Tämä edellyttää yhteyksien tiivistämistä korkeakoulujen ja työelämän välillä ja opiskeluaikana.
Koulutusjärjestelmän toimivuutta voidaan lisätä ilman koulutus- ja tutkintorakenteen muutoksiakin. Tätä osoittavat toisella asteella saadut myönteiset kokemukset lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten yhteistyöstä. Tätä kehitystietä erityisesti ammatillisten opintojen täydentämistä lukioopinnoilla on syytä jatkaa puuttumatta itse oppilaitosten perusluonteeseen ja tehtäviin. Peruskoulu on meillä saanut vakiintuneen muotonsa ja sen toimintatavat ovat jatkuvasti kehittyneet. Vaikka onkin syytä olla tyytyväinen kansainvälisesti arvioiden korkeisiin oppimistuloksiin, on jatkuvasti syytä kiinnittää huomiota siihen, etteivät oppimisen edellytykset eri alueilla ja koulujen välillä eroaisi liikaa toisistaan. Sama koskee myös lukioita. Ei ole syytä ummistaa silmiä siltä, että peruskoulussa on paljon viihtymättömyyttä, joka kohdistuu erityisesti poikiin. Koulun muuttaminen entistä toiminnallisemmaksi voisi osaltaan tehdä koulua viihtyisämmäksi. Julkisessa keskustelussa on viime aikoina kiinnitetty huomiota toisen asteen ammatillisen koulutuksen asemaan. On perustellusti painotettu, että meillä tarvitaan huippuosaajien rinnalla myös käytännön ammattien hallitsijoita. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen kilpailukykyä on kaiken aikaa syönyt lukion kasvava suosio. Toimivia keinoja ammatillisen koulutuksen vetovoiman lisäämiseksi ei ole toistaiseksi esitetty eikä niitä valitettavasti sisälly käsiteltävänä olevaan koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaluonnokseenkaan. Hyvät ystävät, Väestön ikääntymisen aiheuttaman suuren poistuman takia nuorisoikäluokat eivät riitä täyttämään avautuvia työpaikkoja. Aikuisten nuoria alhaisempi koulutustaso puolestaan hankaloittaa aikuisväestön työllistämistä uusiin avautuviin työpaikkoihin. Koulutusjärjestelmän tehtävänä onkin mahdollistaa koko aikuisväestölle edellytykset vankan ammattiosaamisen hankkimiseen ja osaamisen jatkuvaan kehittämiseen. Onkin ilahduttavaa, että aikuiskoulutukseen on viime aikoina kiinnitetty kasvavasti huomiota. Parlamentaarisen koulutuskomitean esitykset tähtäävät koulutuksen ulkopuolelle jääneen väestön koulutustason nostamiseen ja tätä koskevat esitykset ovat päässeet toteutuksen asteelle. Koulutuksen tämän päivän iskusana on laatu. Tavoitteena on pidettävä, että koulutus on tarkoituksenmukaisesti järjestettyä ja sen tuloksia seurataan jatkuvasti. Laadun seuranta on meillä tehty lainsäädännöllä jokaisen oppilaitoksen velvoitteeksi. Tärkeää on, että laadun arvioinnilla säilyisi elävä kosketus koulutuksen kehittämiseen, eikä siitä muodostuisi ylhäältä johdettua byrokraattista toimintaa, kuten monissa maissa näyttää käyneen. On myös syytä tähdentää arvioinnin yhteyttä päätöksentekoon. 4
Pääsihteeri Heikki Lyytinen Koulutuksen arviointineuvosto 5 SUOMALAISEN KOULUTUKSEN ARVIOINTI KANSAINVÄLINEN VERTAILUNÄKÖKULMA Arvoisa puheenjohtaja, hyvät seminaarin osallistujat, Tarkastelen hyvin lyhyesti lähinnä OECD:n arviointinäkökulmasta sitä, miten suomalainen koulutus uusimpien arviointitulosten valossa näyttäytyy. Ensiksi muutama peruslinjaus, miten OECDmaissa ajatellaan ja on ajateltu koulutuspoliittisissa linjauksissa 1990-luvun loppupuolelta lähtien. Elinikäisen oppimisen ideologia on keskeisenä linjauksena ja odotuksena on, että maat sitoutuvat tämän ideologian toteuttamiseen myös käytännössä. Tarkoituksena on seurata peruslinjausten toteutumista indikaattorein, miten tuloksellisesti maat etenevät kohti elinikäisen oppimisen tavoitteita. Tietoa on runsaasti käytettävissä, mutta tarkoitus on pyrkiä siihen, että pystyttäisiin tulevaisuudessa oleellisin indikaattorein kuvaamaan etenemis- ja kehittymisprosessia. Ministeritasolla arvioidaan vuosittain, mitä painotetaan kulloinkin. Seuraavassa eräitä suuntaviivoja: yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen yhteensovittaminen, jossa on panostettava erityisesti työelämään siirtymiseen ja riittävään nopeuteen työelämään siirryttäessä. Vaatimuksena on myös jämäkämpi ohjaus ja vastaaminen odotettavissa olevaan opettajapulaan. Seurantaa toteutetaan kansainvälisessä vertailussa seuraavan perusmallin mukaan. Tietoa tuotetaan yhteiskunnallisesta toimintaympäristöstä, koulutukseen panostuksesta, koulutusprosesseista ja koulutustuloksista. Ajatellaan, että panostamalla tietyssä määrin voidaan vaikuttaa tuloksiin. Näin syntyy tietynlainen yhteiskunnallisen oppimisen kehä, joka ennen pitkää vaikuttaa myös siihen toimintaympäristöön, jossa koulutus toimii. Tältä pohjalta on noin runsaan 10 vuoden aikana tuotettu joukko indikaattoreita, joiden pohjalta vuosittain julkaistaan raportti "Koulutusta kertasilmäyksellä". Julkaisu on itse asiassa varsin laaja. Tuorein julkaisu peräti 450 sivua. Siinä on "kertasilmäyksellä" luettavaa myös erinomaisen lukutaidon mallimaalle Suomelle! Mallissa on koulutuksen kontekstitekijät, prosessitekijät ja koulutuksen tulokset, joista vuosittain tuotetaan koko joukko indikaattoreita. Tuoreimmat tulokset kertovat seuraavaa: suomalainen koulutushan on voinut ylpeillä viime aikoina erinomaisilla tuloksilla, erityisesti silloin kun tulokset liittyvät nimenomaan peruskoulun tuloksellisuuteen. Peruskoulutulokset keskeisillä koulutussaavutusmittareilla mitattuina ovat erinomaisia. Suomalaiset ovat mitalisijoilla, tai lähellä mitalisijoja, lukutaidossa, matematiikassa ja luonnontieteissä. Lukutaidossa olemme todella maailman parhaita. Siitä huolimatta 7 % meidän ikäluokastamme ei ymmärrä täysin lukemaansa tai ei osaa lukea. Kehittämistyötä tarvitaan siis edelleen. Matematiikan osalta olemme neljäntenä. Vain Japani, Korea ja Uusi-Seelanti ovat edellämme. Luonnontieteissä edellämme ovat vain Korea ja Japani.
6 Miten nämä tulokset sitten saavutetaan? Ne saavutetaan keskimääräisillä koulutuspanostuksilla. Tässä mielessä suomalainen koululaitos peruskoulun osalta on itse asiassa varsin tehokas. Tehokkaampi tässä suhteessa on Korea ja tehottomin USA. Tosin Koreassa panostetaan koulutukseen myös runsaasti yksityisiä varoja aina esiasteelta lähtien. Koulutuksen tasa-arvo on Suomessa pisimmälle edennyt OECD-maiden vertailuissa. Koulutuskustannukset ovat meillä kohtuulliset. Jos indikaattorien tietoja ristiin taulukoitaisiin, eli katsottaisiin vaikkapa koulutustulosten ja kilpailukyvyn välistä indeksiä yhdessä, tulokset menevät yksiin Suomen kohdalla: koulusaavutukset ja kilpailukyky ovat molemmat korkeita. USA:ssa taas kilpailukyky on korkea, mutta koulusaavutukset heikot. Osaaminen ei siis ainakaan itsestään selvästi selitä kilpailukykyä. Koulutuspanostukset tuottavat hyvin, mutta sukupuolten väliset erot ovat varsin suuria. Nuoret pojat ovat ongelmatapauksia Suomessa: menestys selvästi tyttöjä heikompi. Opettajien koulutuksen taso on Suomessa kansainvälisesti vertaillen korkea. Koulutus on varsin pitkä ja toteutuu korkea-asteen koulutuksena. Se, mihin koulutuspoliittisesti kiinnitetään huomiota, on opiskeluun käytetty aika. Suomalaiset opiskelevat runsaasti, mutta tulevat myöhään työelämään. Suomalaisnuorten odotettavissa oleva työvuosien määrä ennen 30 ikävuotta on 4½, kun OECD-maiden keskiarvo on 6½. Siis paljon vähemmän aikaa olemme työelämässä verrattaessa tilannetta kansainvälisesti. Toisen asteen tutkintojen kohdalla tuloksemme on hyvä; edellä ovat vain Tanska, Japani, Puola ja Saksa. Kun kansainvälisessä vertailussa tarkastellaan korkea-asteen koulutusta, mihin kansainvälisessä vertailussa luetaan myös opistoasteen tutkinnot, olemme kansainvälisesti huipulla. Meillä on myös hyvin kunnianhimoiset tavoitteet nostaa edelleen korkea-asteen koulutuksen tasoa ammattikorkeakoulun myötä. Suomessa 25 34 vuotiaiden ikäryhmässä vähintään toisen asteen tutkinnon suorittaneiden osuus on jo 87 %, mikä on OECD-maiden kärkijoukoissa. Yliopisto- tai ammattikorkeakoulutuksen suorittaneiden osuus samassa ikäluokassa on korkea, 18 %. Lisäksi meillä on samanikäisestä väestöstä 20 % suorittanut kansainvälisessä vertailussa korkea-asteen koulutukseksi laskettavan opistoasteen tutkinnon. Toisin sanoen meillä 25 34 vuotiaista 38 % on suorittanut vähintään opistoasteen tutkinnon. Tavoitteena on edelleen nostaa tutkinnon suorittaneiden osuuksia. Nuoret suomalaispojat ovat vaarassa syrjäytyä, sillä 12 % ikäluokan 15 19 pojista ei ole sen enempää koulutuksessa kuin työssäkään. Tyttöjen vastaava osuus on 3,7 %. Samanlainen tilanne sukupuolten välillä on Slovakiassa ja Itävallassa sekä myös Ruotsissa, missä tähän kategoriaan kuuluvia poikia on kuitenkin vain 6,4 %. Tyttöjen tílanne on huonompi Turkissa, Meksikossa, Kreikassa ja Portugalissa. Toisen asteen koulutuksen tekninen varustus, joka liittyy tietoyhteiskunnan vaatimuksiin, on Suomessa hyvin hoidettu, mutta ongelmana on se, ettei Suomessa käytetä uutta teknologiaa pedagogisesti monipuolisesti. Opettajien taito on riittämätön. Pohjoismaisessa vertailussa me jäämme tässä jälkeen muista pohjoismaista. Tarvitaan uusia didaktisia sovellutuksia. Opettajapula on laaja kansainvälinen ongelma. Se on myös meidän ongelmamme, kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle.
7 Kun verrataan opetussuunnitelmien mukaisia pakollisten aineiden vähimmäistuntimääriä, Suomessa on OECD-maista vähiten oppitunteja. Esimerkiksi 7-8 vuotiaiden vuotuisten oppituntien määrä on 542 tuntia, kun kaikkialla muualla tunteja on vähintään yli 600. Muutkin pohjoismaat ovat opetussuunnitelmien mukaisissa tuntimäärissä OECD:n kärkipäätä tuntien vähäisyydessä. Vain Etelä-Korea mahtuu Pohjoismaiden joukkoon. Toisessa ääripäässä on Australia, ranskankielinen Belgia, Italia, Skotlanti ja Uusi-Seelanti. Vähäisten tuntien maat ovat kaikki OECDmaiden keskiarvon yläpuolella esimerkiksi PISA-lukutaitotutkimuksessa, mutta kärkijoukkoon kuului tuolloin myös esimerkiksi Uusi-Seelanti. Oppituntimäärät ovat yksi koulutukseen panostustekijä. Siinä meidän panostuksemme on suhteellisen pieni. Siitä huolimatta koulusaavutukset ovat kansainvälisessä vertailussa erinomaisia. Tässä äärimmäisen lyhyesti asia, johon on olemassa montakin näkökulmaa. Voisi tarkastella esimerkiksi ohjausjärjestelmää ja hallintoa. Nyt tarkastelimme vain puhtaasti panos- ja tulostekijöitä.
Johtaja Kari Purhonen Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto 8 TYÖMARKKINOIDEN ODOTUKSET Herra puheenjohtaja, hyvät naiset ja herrat! Otsakkeestani uho vai tuho? tuli mieleen, että uho johtaa helposti tuhoon! Tästä seuraa, että meidän pitää olla tyytyväisiä hyvistä saavutuksista PISA-tutkimuksessa ja monista kilpailukykytutkimuksista, jossa Suomi on menestynyt varsin hyvin. Mutta samalla on oltava nöyrä tulevaisuuden edessä, sillä jos me panostamme koulutukseen täällä Suomessa niin panostavat ne muissakin maissa. OECD:n tuoreimmat tilastot osoittavat kuitenkin meidän jääneen selvästi jälkeen muista maista, kun verrataan koulutuksen investointeja suhteessa bruttokansantuotteeseen. 1990-luvun alkuvuosina kuuluimme vielä kärkijoukkoon nyt olemme hädin tuskin OECD-maiden keskiarvon yläpuolella. Sama koskee myös koulutukseen panostuksia suhteessa koko valtion budjettiin. Olemme jääneet siinä selvästi jälkeen, joten huolta on. Koulutukseen käytettävissä olevat voimavarat eivät suhteellisesti lisäänny. Päinvastoin näyttää siltä, että ne vähentyisivät. Siksi koulutusjärjestelmän toimintaa on tehostettava. Syrjäytyminen lisääntyy, keskeyttäminen kasvaa, koulutusajat pitenevät ja opettajat väsyvät. Myös useampikertainen koulutus syö voimavaroja. Kehittämisohjelman mukaan kaksoistutkintoja vähennetään, mutta samanaikaisesti toisella asteella suositaan sitä, että suoritetaan sekä ylioppilastutkinto että ammattitutkinto. Mitkä ovat sitten TT:n jäsenyritysten rekrytointi- ja osaamistarpeet? TT on ennakoinut niitä jo 1970-luvulta saakka. Tuoreimman viime keväältä peräisin olevan osaamistarveluotaimen mukaan noin puolelta rekrytoitavista edellytetään tutkintoa toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa. Toiselta puolikkaalta edellytettiin tutkinto joko yliopistoissa tai ammattikorkeakouluissa. Kehityksen suunta näyttää olevan sellainen, että ammattikorkeakoulujen osuus kasvaa jonkin verran suhteessa yliopistotasoiseen koulutukseen. 2/3:lta edellytetään teknillisen alan koulutusta, oli sitten kysymys toisen asteen koulutuksesta ammattikorkeakoulusta tai yliopistosta. Juuri tässä on syy siihen, että korostamme matemaattisluonnontieteellistä koulutusta sekä teknologiaopetusta. Koulutuspoliittisissa linjauksissaan TT on korostanut paitsi matematiikkaa ja teknologiaopetusta myös yrittäjyyskasvatusta sekä toisen asteen ammatillisen koulutuksen vetovoiman parantamista. Siinä myös yritysten on katsottava peiliin. Lukiota on edelleen kehitettävä vahvana yleissivistävänä oppilaitoksena jatko-opintoihin, ammatillinen koulutus antakoon ammattitaidon käytännön työelämän tehtäviin ja vasta toissijaisesti jatko-opintomahdollisuudet.
9 Teknikkokoulutus poistettiin, mistä on aiheutunut vakavia ongelmia. Kehittämissuunnitelmasta antamassamme lausunnossa esitimme selvitysmiehen asettamista teknikkotasoisen työvoiman korvaamiseksi muilla tavoilla. Yliopistojen voimavarat on turvattava ja julkisen rahoituksen osuutta tutkimuspanostuksessa lisättävä. Sehän on jäänyt aika tavalla jälkeen yksityisestä panostuksesta. TT:n koulutuspoliittiset linjaukset perustuvat tekemäämme SWOT-analyysiin Suomen koulutusjärjestelmän tilasta sekä koulutusvaliokunnan hyväksymistä kehittämisperiaatteista. Yksityiskohtaisia kannanottoja olemme esittäneet seuraavissa julkaisuissa: 1. TT:n koulutuspoliittiset teesit 2000 2. Suomi osaamisen huipulle 2001, TT:n ohjelma koulutuksen tuloksellisuuden ja laadun parantamiseksi 3. Aikuiskoulutuksen haasteet 2002 4. TT:n koulutuspoliittiset kärkitavoitteet 2003 5. TT:n tulevaisuusluotain 2003, Osaamisintensiivinen Suomi 2012 loppuraportti Taustalla on myös visiomme vuodelle 2012 " Suomi osaamisintensiivinen ja dynaaminen hyvinvointivaltio". Kaikki julkaisut löytyvät www.tt.fi/julkaisut-sivuilta. Suomi osaamisen huipulle TT:n koulutuspoliittiset kärkitavoitteet LIITE Koulutus- ja osaaminen menestystekijänä Koulutuksen ja osaamisen merkitys yritysten strategisena menestystekijänä kasvaa. Osaavan henkilöstön tarve ylittää kuitenkin tulevina vuosina tarjonnan, joten työvoimatarpeen ja koulutuksen kohtaantoa on parannettava. Koulutusjärjestelmän toimintaa on tehostettava. Keskeyttämistä on vähennettävä, pitkiä koulutusaikoja lyhennettävä sekä useampikertainen koulutus minimoitava. Keinoja ovat rakenteelliset uudistukset, koulutuksen ohjaus- ja säätelyjärjestelmän kehittäminen, opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen lisääminen, koulutuksen arviointi laajasti ymmärrettynä sekä kannustava opintotuki. Suomalaisen osaamisen ja koulutusjärjestelmän kehittämiseksi huipulle TT korostaa seuraavaa: Koulutuksen tuloksellisuutta ja laatua tulee parantaa sekä ohjausja säätelyjärjestelmää kehittää Oppilaitosverkkoa on tiivistettävä pienenevien ikäluokkien tarvetta vastaavaksi. Koulutuksen eri asteilla tulee muodostaa isompia keskuksia, keskitettyjä yksiköitä ja näille toimipisteitä.
TE-keskuksista kehitetään koulutuksen aluehallintoviranomaisia siirtämällä asiantuntijat lääneistä TE-keskuksiin. Keskeinen tehtävä on mm. koulutuksen ohjaus ja säätely alueen kehittämisstrategian tukemiseksi. Opettajien yritystuntemusta lisättävä sekä arvostus, riittävyys ja osaaminen turvattava Opettajien yritys- ja työelämätuntemusta parannetaan laatimalla opettajille yksilöllisiä ja alakohtaisia tutustumis- ja harjoittelujaksoja yrityksiin. Tämä tapahtuu käynnistämällä alueellisia pilottihankkeita yhteistoiminnassa oppilaitosten, opetusviranomaisten sekä yritysten kanssa. Erilaiset lahjakkuudet otettava huomioon jo peruskoulussa ja lukiossa Peruskoulussa ja lukiossa pitää panostaa myös lahjakkaiden erityisopetukseen ja kouluja palkita hyvistä suorituksista. Matematiikan ja luonnontieteiden korkea taso tulee turvata sekä sisällyttää teknologiaopetus kuntakohtaisiin opetussuunnitelmiin. Ammatillisen koulutuksen vetovoimaa parannettava Tämän kehityksen muuttaminen edellyttää, että ammatillinen peruskoulutus nostetaan seuraavassa koulutuksen kehittämissuunnitelmassa erääksi koulutuspolitiikan painopistealaksi. Vetovoimaa parannetaan tehostamalla opettajakoulutusta ja opintoohjausta, lisäämällä opettajien ja oppilaiden harjoittelua yrityksissä sekä laajentamalla oppisopimuskoulutusta ammattikorkeakoulutasolle saakka. Tuloksellisuus- ja kannustusrahaa tulee lisätä ja panostaa oppimateriaalin sekä kone- ja laitekannan uusimiseen. Kokemuksen saamiseksi hyvistä käytännöistä tulisi käynnistää alueellisia pilottihankkeita yhteistoiminnassa oppilaitosten, opetusviranomaisten ja yritysten kesken. Korkeakoulupolitiikka huippuosaamisen perusta yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa edelleen tiivistettävä Korkeakoulujen merkitys koko yhteiskunnan ja myös aluekehityksen kannalta on keskeinen. Siksi korkeakoulujen tutkimustoiminta tulee suunnata nykyistä vahvemmin elinkeinoelämän käytännön tarpeisiin. Korkeakoulujen ja elinkeinoelämän yhteistyötä on edelleen tiivistettävä sekä pidettävä ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen profiilit erillään. Aikuiskoulutuksen painoarvoa osaamis- ja työvoimakapeikkojen aukaisemisessa lisättävä Painopisteen tulee olla ammatillisessa aikuiskoulutuksessa, jonka toteutuksen luonnollisin tapa ovat tehokkaat lyhytkurssit, tutkintotavoittei- 10
11 nen koulutus ja oppisopimuskoulutus. Elinkeinoelämän omien oppilaitosten toimintaedellytykset turvataan. Työvoimakoulutuksen painopisteen tulee olla työvoimakapeikkojen aukaisemisessa ja työllisyyden edistämisessä. Yhteishankintana toteutettavaa työvoimakoulutusta lisätään, maksuosuuksia tarkistetaan ja työllistyminen nostetaan keskeiseksi valtiontuen maksukriteeriksi. Koulutusjärjestelmän kokonaistarkastelu käynnistettävä 2020 koulutusrakennekomitea asetettava Nopeiden muutosten ja joustavuuden vaatimusten vuoksi valtiovallan tulisi asettaa koulutusrakennekomitea, joka tarkastelisi tulevaisuuden koulutusjärjestelmää kokonaisuutena. Sen tulisi tehdä ehdotus elinikäisen oppimisen edellyttämästä koulutusjärjestelmän muutostarpeesta. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää aikuisopetuksen kehittämiseen, lukion ja ammattiopiston suhteeseen, kaksoistutkintojen ja useampikertaisen koulutuksen määrään, keskeyttämiseen sekä eri koulutusasteiden taitekohtiin ja oppilasvirtoihin.
Puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola TEHY 12 TYÖMARKKINOIDEN ODOTUKSET Tarkoituksena on, että kerron muutaman näkökohdan KESUsta lähinnä koulutuksen ja työelämän tarpeista, ja sitten koulutuksesta ja työmarkkinoista. Eli lähinnä siitä näkökulmasta, onko tuotetulla koulutuksella responssia työmarkkinoille. Jos ajatellaan koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaa vuosille 2003 2008, on harmillista, että suunnitelmaluonnos on pirstaleinen. Siitä ei oikeastaan löydy yhtenäistä kokonaisuutta, miten koulutusta jatkossa kehitetään. Sieltä löytyy painopisteinä aikuiskoulutuksen kehittäminen ja lisäksi kaksi laajempaa linjausta, koulutusjärjestelmän toiminnan tehostaminen ja kokonaisopintoaikojen lyhentäminen, ja myös opetuksen yksilöllistäminen ja opiskelijoiden tukeminen. Mutta kaiken kaikkiaan on puute ja tulevaisuuden kannalta tietysti iso asia se, että suunnitelmaan ei sisälly arvioita tarvittavista resursseista. Näin ollen jatkototeuttaminen jää osittain ilmaan. TEHYlle on erittäin tärkeätä aikaisempien opintojen hyväksi lukeminen ja näiden tutkintojen niveltäminen, koska terveydenhuoltoalalla ihmiset ovat innokkaita opiskelemaan ja toisaalta terveysalan tutkinnot ovat muuttuneet aika paljon. Meillä on ollut opistotasoista koulutusta, ammattikorkeakoulua ja muuta. Jos ajatellaan terveysalan koulutusjatkumoa, niin se teoreettisesti saattaisi olla esimerkiksi sellainen, että sairaanhoitajatutkinto on 140 opintoviikkoa, terveystieteidenmaisteritutkinto 160 opintoviikkoa. Tuntuu aika kohtuuttomalta, että vasta suoritettuasi 300 opintoviikkoa olet maisteri. Nämä ovat isoja haasteita järjestelmälle jatkossa. Erityisesti on huomioitava eri aikoina suoritettujen tutkintojen tuottama kelpoisuus jatko-opintoihin. Olennaista on, että koulutuksellisia umpiperiä ei tulevaisuudessakaan saisi tulla. Toinen tärkeä asia on se, mistä Kaarina Drombergkin tässä alkupuheenvuorossaan mainitsi eli duaalimallin selkiyttäminen ja toimivuus ja se, että löydetään omat roolit yliopistoille ja ammattikorkeakouluille. Jatkotutkintojärjestelmä, joka ei vielä tällä hetkellä ole vakiinnutettu järjestelmä, on meidän mielestämme myös sellainen asia, että se pitäisi todellakin arvioida tarkkaan, mihin se sijoittuu ja mihin jatkotutkinto antaa valmiuden. Tällä hetkellä ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot ovat tietyllä tavalla erillinen osa koulutusjärjestelmää. On tärkeätä selkiyttää, mihin ne asemoituvat koulutusjärjestelmässä. Koulutus ja työelämän tarpeet tarkoittaa lähinnä koulutuksen sisältöä, määrää ja laatua. Tiedämme, että esimerkiksi juuri terveydenhuollossa on erittäin tärkeätä se, että työelämä pystyisi osallistumaan koulutuksen kehittämiseen, jotta työelämän tarpeet näkyisivät koulutuksessa. Tällä hetkellä on pienenä ongelmana tai haasteena se, että on tullut erilaisia väitöskirja-arviointeja siitä, että ammattikorkeakoulu ei ole antanut riittäviä valmiuksia työntekoon käytännön työelämässä. Viimeisin on ilmestynyt ihan juuri, noin kuukausi sitten, Seppo Kilpiäisen Oulun yliopistoon tekemä "Kun odotetaan käytäntöä, saadaan teoriaa".
13 On huomioitava, että työelämässä pitää olla myös käytännön resursseja, jotta työelämän ja opiskelujen välinen yhteys pelaa. Kaikkien toive tietysti on, että saamme työelämään valmiimpia ammattilaisia. Seuraavaksi muutama sana aikuiskoulutusjärjestelmästä. Meidän mielestämme aikuiskoulutusjärjestelmän kautta tulee voida joustavasti vastata alan työvoiman kysyntään sekä rakenteellisiin muutoksiin. Erittäin tärkeä asia, joka nimenomaan täällä sosiaali- ja terveydenhuollon alueella on ollut vuosikausia retuperällä, mutta joka on kuitenkin erittäin keskeinen, on työelämässä olevien mahdollisuus ammattitaidon ylläpitämiseen ja koulutustason kohottamiseen, eli täydennyskoulutus, joka toivottavasti nyt kansallisen terveysohjelman kautta tulee järjestykseen. Se on kuitenkin avainkysymys, jos haluamme jatkossakin pätevää, osaavaa henkilöstöä. Tässä "koulutus ja työmarkkinat" -osiossa on otettu esiin muutamia asioita. Meillä on erityistietoja ja -taitoja ja harjoittelua vaativaa koulutusta, meidän mielestämme ne tulee keskittää nykyisiin ammattikorkeakouluihin. Tämä on aivan selkeästi laatukysymys. Sosiaali- ja terveysalalla on erittäin tarkka työvoimatarpeen ennakointitoimikunta. Sitä pitäisi paremmin käyttää hyödyksi kehittämissuunnitelmassa. On myös muistettava se, että nimenomaan terveydenhuollossa ammatinharjoittamislaki asettaa tarkkoja vaatimuksia, jotka liittyvät nimenomaisesti riittävään koulutukseen, kokemukseen ja ammattitaitoon. Erittäin tärkeä asia jatkossa, on terveystieteen johtamiskoulutuksen aloituspaikkojen lisäys, sillä tarve on ilmeinen. Tilanne on nimittäin se, että vuoteen 2010 mennessä nykyisistä osastonhoitajista eläköityy 40 % ja ylihoitajista 60 %. Terveydenhuollossa johtajia tarvitaan vielä 2010 jälkeen. Aivan lopuksi, että onko tämä uhoa vai tuhoa. Usein ammattiyhdistysliikettä syytetään uhosta. Me toivomme, että uho on perusteltua. Mielestäni järjestelmän rakenne kuitenkin on edelleen toimiva ohjaavana, mutta pitää välttää, että järjestelmään rakentuu kilpailevia järjestelmiä. Eli tuotetaan ns. tutkintoja, jotka eivät ole osa virallista koulutusjärjestelmää. Itsenäisyyden nimissä on paljon epävirallisia koulutuksentarjoajia. Erittäin tärkeä haaste on myös duaalimallin arviointi ja sen jatko. Ihan lopuksi voin sanoa, että TEHYlle koulutusasiat ovat erittäin tärkeitä, koska nimenomaan koulutetun työvoiman kautta suomalainen terveydenhuolto jatkossa varmasti pysyy pystyssä. Olemmekin tämän syksyn aikana alkaneet valmistella omaa koulutusstrategiaa, jolle on annettu mm. seuraavia tavoitteita. Koulutusstrategian kautta haluamme vahvistaa hoitohenkilökunnan yhteiskunnallista asemaa, asiantuntemustamme ja kuulluksi tulemista, vahvistaa osaamista ja myös eri tehyläisten ammattien aseman ja vastuullisuuden selkiyttämistä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmässä, ja sitten oman ammattiin liittyvän aktiivisuuden lisääntyminen ja tietenkin tärkeänä asiana on, että sitä kautta myös asiakaslähtöisyys vahvistuisi.
Rehtori Matti Pursula Teknillinen Korkeakoulu 14 YLIOPISTOT JA AMMATTIKORKEAKOULUT KILPAILIJOITA VAI KUMPPANEITA? Eriytyminen vai fuusio? Yliopistojen tehtävät Yliopistolaki edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä (ja taiteellista) sivistystä antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta nuorison kasvattaminen Tehtäviään hoitaessaan yliopistojen tulee toimia vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa (Lausunnolla oleva lain muutos) Professorin tehtävät Lain mukaan professorin tulee harjoittaa ja ohjata tieteellistä tutkimusta seurata tieteen kehitystä alallaan tarkastaa tutkielmia ja opinnäytetöitä edistää alansa opetusta ohjata opiskelijoiden opintoja
15 Ammattikorkeakoulujen tehtävät Ammattikorkeakoululain mukaan antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin sekä tutkimukseen perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin tukea yksilön ammatillista kasvua harjoittaa ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä tukevaa ja alueen elinkeinorakenteen huomioon ottavaa soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä olla erityisesti yhteistyössä omalla alueellaan elinkeinoelämän ja koti- ja ulkomaisten oppilaitosten kanssa Ammattikorkeakoulun opettajan tehtävät Asetuksen mukaan kehittää alansa opetusta ottaen huomioon työelämän kehitys hoitaa tutkimus- ja kehitystyöhön liittyviä tehtäviä sen mukaan kuin ammattikorkeakoulu määrää osallistua ammattikorkeakoulun määräämään ammattitaitoa ylläpitävään ja kehittävään koulutukseen ja perehtyä työelämään
16 Yliopistokoulutuksen tavoitteet Alempi korkeakoulututkinto tutkintoon kuuluvien oppiaineiden perusteiden tuntemus ja edellytykset alan kehityksen seuraamiseen edellytykset hankkimansa tiedon soveltamisen työelämässä valmiudet tieteellisen ajatteluun ja tieteellisiin työskentelytapoihin edellytykset ylempään korkeakoulututkintoon johtavaan koulutukseen ja jatkuvaan oppimiseen Ylempi korkeakoulututkinto valmiudet tieteellisen tiedon ja tieteellisten menetelmien soveltamiseen valmiudet toimia työelämässä oman alansa asiantuntijana ja kehittäjänä valmiudet tieteelliseen jatkokoulutukseen Ammattikorkeakouluopetuksen tavoitteet Ammattikorkeakoulututkinto laaja-alaiset käytännölliset perustiedot ja -taidot sekä niiden teoreettiset perusteet asianomaisen alan asiantuntijatehtävissä toimimista varten edellytykset asianomaisen alan kehityksen seuraamiseen ja ajan tasalla pysymiseen Ammattikorkeakoulun jatkotutkintokokeilu antaa työelämän kehittämisen asettamien vaatimusten pohjalta riittävä tieto- ja taitoperusta sekä valmiudet erityistä asiantuntemusta vaativissa työelämän kehittämis- ja muissa tehtävissä toimimista varten
17 Koulutustehtävien vertailu Molemmat koulutukset tähtäävät asiantuntijuuteen, mutta painotuksissa on selvä ero Yliopistot: tieteellinen lähestymistapa (yleistävä teoreettinen koulutus) valmius jatkokoulutukseen (ei mainita AMKkoulutuksen tavoitteena) Ammattikorkeakoulut: käytännönläheinen työelämälähtöinen lähestymistapa (tämän päivän toimintatavat?) Tutkimustehtävien vertailu yliopistoissa opettajat tekevät itsenäistä tieteellistä tutkimusta, sekä perustutkimusta että soveltavaa tutkimusta Ammattikorkeakouluissa vastaavasti tehdään työelämälähtöistä, työelämää välittömästi palvelevaa tutkimus- ja kehitystyötä, mutta opettajalla ei ole itsenäistä tutkimusvelvoitetta Erona on tutkimustyön kysymyksen asettelu ja sen edellyttämän asiantuntemuksen teoreettinen syvällisyys, mutta ei sen sijaan välttämättä sovellettavuus käytäntöön