SISÄLLYS 1. VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAN PERUSTEET JA PAIKALLISET VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAT 3 1.1 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 3 1.2 Varhaiskasvatussuunnitelmat paikallisella tasolla 4 Paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma 4 Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma 5 1.3 Paikallisten varhaiskasvatussuunnitelmien laatiminen ja niiden keskeiset ratkaisut 6 2. VARHAISKASVATUKSEN TEHTÄVÄ JA YLEISET TAVOITTEET 7 2.1 Varhaiskasvatuksen järjestämistä ohjaavat velvoitteet 7 2.2 Arvoperusta 10 2.3 Oppimiskäsitys 11 2.4 Varhaiskasvatus osana lapsen kasvun ja oppimisen polkua 12 2.5 Yhteistyö varhaiskasvatuksessa 13 Huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö 13 Muu yhteistyö varhaiskasvatuksessa 14 2.6 Varhaiskasvatuksen toimintamuodot 14 2.7 Pedagogisesti painottunut varhaiskasvatus 15 2.8 Kieleen ja kulttuuriin liittyvät näkökohdat varhaiskasvatuksessa 17 Kieli- ja kulttuurinäkökohtia 17 Kieli- ja kulttuuritaustat varhaiskasvatuksessa 17 Kaksikielinen varhaiskasvatus 19 2.9 Erityiset kasvatussuuntaukset varhaiskasvatuksessa 20 2.10 Paikallisesti päätettävät asiat 20 3. VARHAISKASVATUKSEN TOIMINTAKULTTUURI 21 3.1 Toimintakulttuurin merkitys 21 3.2 Toimintakulttuurin kehittäminen ja sitä ohjaavat periaatteet 22 Oppiva yhteisö toimintakulttuurin ytimenä 22 Leikkiin ja vuorovaikutukseen kannustava yhteisö 22 Osallisuutta, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa 23 Kulttuurinen moninaisuus ja kielitietoisuus 23 Hyvinvointi, turvallisuus ja kestävä elämäntapa 24 3.3 Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöt 24 3.4 Paikallisesti päätettävät asiat 26 1
4. VARHAISKASVATUKSEN PEDAGOGISEN TOIMINNAN SUUNNITTELU JA TOTEUTTAMINEN 26 4.1 Monipuoliset työtavat 27 4.2 Havainnointi, dokumentointi ja arviointi 28 4.3 Leikki kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin lähteenä 28 4.4 Laaja-alainen osaaminen 30 Ajattelu ja oppimaan oppiminen 30 Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu 31 Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot 32 Monilukutaito 32 Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen 33 Osallistuminen ja vaikuttaminen 34 4.5 Oppimisen alueet 34 Kielten rikas maailma 35 Ilmaisun monet muodot 37 Minä ja meidän yhteisömme 38 Tutkin ja toimin ympäristössäni 39 Kasvan, liikun ja kehityn 41 4.6 Paikallisesti päätettävät asiat 42 5. LAPSEN KASVUN JA OPPIMISEN TUKI 43 5.1 Tuen järjestämistä ohjaavat periaatteet 43 5.2 Yhteistyö lapsen, huoltajien ja muiden asiantuntijoiden kanssa tuen aikana 44 5.3 Tuen toteuttaminen varhaiskasvatuksessa 45 Varhaiskasvatuksen tuen tasot 45 5.4 Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma tuen aikana 46 5.5 Paikallisesti päätettävät asiat 47 6. TOIMINNAN ARVIOINTI JA KEHITTÄMINEN 48 6.1 Pedagogisen toiminnan arviointi ja kehittäminen 48 6.2 Paikallisesti päätettävät asiat 49 2
1. VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAN PERUSTEET JA PAIKALLISET VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAT Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet on varhaiskasvatuslain 1 mukainen Opetushallituksen antama valtakunnallinen määräys, jonka mukaan paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat laaditaan ja varhaiskasvatus toteutetaan. Esiopetus, jota säätelee perusopetuslaki 2, on osa varhaiskasvatusta. Opetushallitus on laatinut esiopetukseen omat opetussuunnitelman perusteet. Varhaiskasvatussuunnitelman laatimista ohjaa erityisesti varhaiskasvatuslaki, jossa säädetään lapsen oikeudesta varhaiskasvatukseen sekä varhaiskasvatuksen tavoitteista. Perusteita on valmisteltu sidosryhmäyhteistyössä hyödyntäen uusimpien tutkimus- ja kehittämistyön tuloksia. Varhaiskasvatussuunnitelmakokonaisuus on kolmiosainen. Se koostuu valtakunnallisesta varhaiskasvatussuunnitelman perusteista, paikallisesta varhaiskasvatussuunnitelmasta sekä lapsen henkilökohtaisesta varhaiskasvatussuunnitelmasta. 1.1 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet Varhaiskasvatus on osa suomalaista kasvatus- ja koulutusjärjestelmää ja tärkeä vaihe lapsen kasvun ja oppimisen polulla. Ensisijainen vastuu lasten kasvatuksesta on huoltajilla. Varhaiskasvatus tukee kotien kasvatustehtävää ja vastaa omalta osaltaan lasten hyvinvoinnista. Varhaiskasvatuksen valtakunnallisen ohjauksen tarkoituksena on luoda hyvät edellytykset kunkin lapsen kokonaisvaltaiselle kasvulle, kehitykselle ja oppimiselle. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden tehtävänä on tukea ja ohjata varhaiskasvatuksen järjestämistä, toteuttamista ja kehittämistä sekä edistää laadukkaan ja yhdenvertaisen varhaiskasvatuksen toteutumista koko maassa. Varhaiskasvatus on kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostama kokonaisuus, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka 3. Näiden kolmen eri osa-alueiden tavoitteet ja sisällöt muodostavat perustan varhaiskasvatuksen toteuttamiselle ja toimintakulttuurille. Perusteissa määrätään varhaiskasvatuksen toteuttamisen keskeisistä sisällöistä ja tavoitteista, varhaiskasvatuksen järjestäjän ja lapsen vanhempien ja muiden huoltajien välisestä yhteistyöstä, monialaisesta yhteistyöstä sekä lapsen varhaiskasvatussuunnitelman sisällöstä 4. Perusteiden tavoitteena on ohjata varhaiskasvatuksen laadun kehittämistä. Perusteteksti sisältää tavoitteiden ja sitovien määräysten lisäksi kokonaisuuden ymmärtämistä avaavaa ja paikallista suunnitelmaa tukevaa tekstiä. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet sisältää myös viittauksia lainsäädäntöön. 1 Varhaiskasvatuslaki (580/2015) 9 2 Perusopetuslaki 26 a (628/1998) 3 Varhaiskasvatuslaki (580/2015) 1 4 Varhaiskasvatuslaki (580/2015) 9 3
1.2 Varhaiskasvatussuunnitelmat paikallisella tasolla Varhaiskasvatuksen järjestäjällä ja yksityisellä palvelun tuottajalla on vastuu omien varhaiskasvatussuunnitelmien laadinnasta ja kehittämisestä 5. Kunta valvoo varhaiskasvatuksen toteutumista toiminta-alueellaan 6. Kunnan, kuntayhtymän sekä yksityisen palvelujen tuottajan järjestämää varhaiskasvatusta voidaan toteuttaa päiväkodissa, perhepäivähoidossa tai muuna varhaiskasvatuksena 7. Paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma tulee laatia. Se voidaan laatia kaikille varhaiskasvatuksen järjestäjän varhaiskasvatusta toteuttaville yksiköille yhteisenä. Varhaiskasvatuksen järjestäjä voi myös päättää, että suunnitelmat laaditaan yksikkö-, ryhmä- tai toimintamuotokohtaisesti. 8 Yksityinen palvelun tuottaja laatii varhaiskasvatussuunnitelman toimintayksiköittäin tai kattaen koko toiminnan. Yksityisen palvelun tuottajan tulee huomioida paikalliset erityispiirteet laatiessaan koko toimintaa kattavan suunnitelman. Varhaiskasvatuksen järjestäjä voi myös sopia järjestäjärajat ylittävästä yhteistyöstä varhaiskasvatussuunnitelmaa laadittaessa, sitä arvioitaessa ja kehitettäessä. Varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan siten, että se määrittelee, ohjaa ja tukee varhaiskasvatuksen järjestämistä paikallisesti. Varhaiskasvatuksen järjestäjä ja yksityinen palvelun tuottaja ottaa huomioon paikalliset erityispiirteet, pedagogiset painotukset, lasten tarpeet sekä varhaiskasvatusta koskevan arviointitiedon ja kehittämistyön tulokset varhaiskasvatussuunnitelmaa laatiessaan. Paikalliset suunnitelmat voivat täydentää valtakunnallisia perusteita, mutta ne eivät voi sulkea pois mitään lain, asetuksen tai varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden edellyttämiä tavoitteita tai sisältöjä. Paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma Paikalliseen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjataan varhaiskasvatuksen eri toimintamuodot ja niiden ominaispiirteet, erityiset tavoitteet ja toimintatavat. Varhaiskasvatussuunnitelmassa päätetään hoito-, kasvatus- ja opetustyön, huoltajien ja varhaiskasvatuksen yhteistyön sekä varhaiskasvatuksen muun toiminnan järjestämisestä ja toteuttamisesta kansallisen varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden pohjalta. Varhaiskasvatussuunnitelman laadinnassa otetaan huomioon myös paikalliset suunnitelmat, kuten: varhaiskasvatusta, lapsia ja perheitä koskevat suunnitelmat ja päätökset esiopetuksen opetussuunnitelma perusopetuksen opetussuunnitelma mahdollinen perusopetukseen valmistavan opetuksen opetussuunnitelman perusteet lastensuojelulain mukainen lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma 9 mahdollinen kestävän kehityksen ja kulttuurikasvatuksen suunnitelma. 5 Varhaiskasvatuslaki (580/2015) 9 a 6 Laki yksityisistä sosiaalipalveluista (922/2011) 7 Varhaiskasvatuslaki (580/2015) 1 8 Varhaiskasvatuslaki (580/2015) 9 a 9 Lastensuojelulaki (417/2007) 12 4
Varhaiskasvatuksen järjestäjä ja yksityinen palvelun tuottaja huolehtivat siitä, että lapset, varhaiskasvatuksen henkilöstö sekä huoltajat voivat osallistua paikallisen varhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen ja kehittämiseen 10. Paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan yhteistyössä opetuksen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviä hoitavien viranomaisten kanssa. Lapsen kasvun- ja opinpolun turvaamiseksi on tärkeää, että esi- ja perusopetuksen henkilöstö saa mahdollisuuden osallistua varhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen ja kehittämiseen. Varhaiskasvatuksen järjestäjä ja yksityinen palvelun tuottaja hyväksyy varhaiskasvatussuunnitelman erikseen suomenkielistä, ruotsinkielistä, saamenkielistä sekä tarvittaessa muulla kielellä annettavaa varhaiskasvatusta varten. Varhaiskasvatuksen järjestäjän ja yksityisen palvelun tuottajan tehtävänä on arvioida antamaansa varhaiskasvatusta sekä osallistua ulkopuoliseen toimintansa arviointiin. Arvioinnin tarkoituksena on turvata lain tavoitteiden toteutumista ja varhaiskasvatuksen kehittämistä sekä edistää lapsen hyvinvoinnin kehityksen ja oppimisen edellytyksiä. Arviointien keskeiset tulokset tulee julkistaa järjestäjän päättämällä tavalla. 11 Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma Varhaiskasvatuksessa olevalla lapsella on varhaiskasvatuslain turvaama oikeus saada suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatusta ja opetusta. Lapsen kasvatuksen, opetuksen ja hoidon toteuttamiseksi laaditaan jokaiselle päiväkodissa ja perhepäivähoidossa olevalle lapselle varhaiskasvatussuunnitelma 12. Lapsen henkilökohtaisen suunnitelman lähtökohtana tulee olla lapsen etu ja tarpeet. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan yhteistyössä henkilöstön, lapsen ja huoltajan kanssa. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen voivat osallistua lapsen kehitystä ja oppimista tukevat asiantuntijat tai muut tarvittavat tahot. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laadinnasta päiväkodeissa vastaa lastentarhanopettaja 13. Lastentarhanopettajan asiantuntijuutta käytetään perhepäivähoidossa olevan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa tehtäessä 14. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmassa huomioidaan lapsen vahvuudet, kiinnostuksen kohteet sekä mahdolliset yksilöllisen tuen tarpeet. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjataan tavoitteet lapsen varhaiskasvatuksen toteuttamiseksi lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia tukevalla tavalla sekä toimenpiteet tavoitteiden toteuttamiseksi. Suunnitelmaa tehtäessä selvitetään ja otetaan huomioon lapsen ja huoltajien näkemykset lapsen varhaiskasvatuksen järjestämisestä. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmassa otetaan huomioon lapsen erityistarpeet sekä hänen mahdollisesti tarvitsemansa tuen tarve, tukitoimenpiteet ja niiden toteuttaminen 15. Jos lapsella on jokin sairaus, joka 10 Varhaiskasvatuslaki (580/2015) 7 b 11 Varhaiskasvatuslaki (580/2015) 9 b 12 Varhaiskasvatuslaki (580/2015) 7 a 13 Varhaiskasvatuslaki (580/2015) 7 a 14 Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi lasten päivähoidosta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (341/2014) 7 a perustelut 15 Varhaiskasvatuslaki (580/2015) 7 a 5
vaatii lääkehoitoa päiväkoti- tai perhepäivähoitopäivän aikana, voidaan lapselle laatia lääkehoitosuunnitelma osana lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa 16. Lasten yksilölliset varhaiskasvatussuunnitelmat ovat perusta lapsiryhmän toiminnan suunnittelulle. Lapsiryhmän toimintaa suunniteltaessa otetaan huomioon lasten varhaiskasvatussuunnitelmista nousevat tavoitteet, lasten mielenkiinnon kohteet ja tuen tarpeet. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan lapsen aloittaessa päiväkodissa tai perhepäivähoidossa. Suunnitelma on tarkistettava vähintään kerran vuodessa. Lapsen yksilöllinen suunnitelma on kuitenkin tarkistettava aina, kun siihen on lapsen tarpeista johtuva syy. Suunnitelmassa sovittuja lapsen varhaiskasvatukselle asetettuja tavoitteiden ja toimenpiteiden toteutumista tulee arvioida. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma sisältää seuraavat asiat: lapsen kehitykseen ja oppimiseen liittyvät vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet tavoitteet lapsen varhaiskasvatuksen toteuttamiseksi lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia tukevalla tavalla sekä toimenpiteet tavoitteiden toteuttamiseksi sekä toteutumisen arviointi lapsen tarvitsema tuen tarve, tukitoimenpiteet ja niiden toteuttaminen sekä toteutumisen arviointi mahdollinen lääkehoitosuunnitelma miten lapsen ja huoltajien mielipiteitä on kuultu ja miten näkemykset on otettu huomioon suunnitelmassa suunnitelman laatimiseen osallistuneet muut lapsen kehitystä ja oppimista tukevat asiantuntijat milloin suunnitelma on tarkistettu ja milloin suunnitelma tarkistetaan seuraavan kerran. 1.3 Paikallisten varhaiskasvatussuunnitelmien laatiminen ja niiden keskeiset ratkaisut Paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma ja lapsikohtainen varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan varhaiskasvatuksen järjestäjän ja yksityisen palvelun tuottajan päättämällä tavalla tässä luvussa kuvattuja tavoitteita ja periaatteita noudattaen. Varhaiskasvatuksen järjestäjä voi päättää varhaiskasvatussuunnitelmaan sisältyvien päätösten delegoinnista varhaiskasvatuksen yksiköille ja antaa siihen liittyvät ohjeet. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa määritellään kunkin pääluvun lopussa, mitä paikallisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa tulee kyseisen luvun osalta päättää ja kuvata. Kunnan järjestämässä toiminnassa suunnitelma voidaan hyväksyä joko kunta-, yksikkö-, ryhmä- tai toimintamuotokohtaisena taikka osittain koko kuntaa koskevana ja osittain yksikkö-, ryhmä- ja toimintamuotokohtaisena. Yksityisen palvelun tuottajan toiminnassa varhaiskasvatussuunnitelma voidaan hyväksyä yksikkökohtaisena tai koko toimintaa koskevana. Paikallista varhaiskasvatussuunnitelmaa valmisteltaessa varhaiskasvatuksen järjestäjä päättää varhaiskasvatussuunnitelmassa, millä kielillä varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan ja hyväksytään 16 Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi lasten päivähoidosta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (341/2014) 7 a perustelut 6
laaditaanko paikallinen suunnitelma kokonaan tai osittain järjestäjä, yksikkö-, ryhmä-, toimintamuotokohtaisena tai alueellisina suunnitelmina millaista varhaiskasvatussuunnitelman rakennetta, asioiden käsittelyjärjestystä ja julkaisutapaa käytetään miten varhaiskasvatuksen henkilöstö, lapset ja huoltajat osallistuvat varhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen, arviointiin ja kehittämiseen 17 miten varhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen liittyvä yhteistyö esiopetuksen, perusopetuksen ja sosiaali- ja terveystoimen asiantuntijoiden sekä muiden tarvittavien yhteistyökumppaneiden kanssa toteutetaan miten paikalliset erityispiirteet, varhaiskasvatuksen erilaiset järjestämisen tavat, kehittämisen tavoitteet sekä lapsia koskevat muut paikalliset suunnitelmat otetaan varhaiskasvatussuunnitelmaa valmisteltaessa huomioon miten varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan, miten sen toteutumista arvioidaan ja miten sitä kehitetään lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen liittyvät käytännöt. 2. VARHAISKASVATUKSEN TEHTÄVÄ JA YLEISET TAVOITTEET Varhaiskasvatus on jokaisen lapsen oikeus. Varhaiskasvatuksen tehtävänä on edistää lasten iän ja kehityksenmukaista kokonaisvaltaista kasvua, terveyttä ja hyvinvointia. Tämän lisäksi varhaiskasvatuksessa tuetaan lasten oppimisen edellytyksiä sekä edistetään elinikäistä oppimista. Varhaiskasvatuksella on monia yhteiskunnallisia tehtäviä. Varhaiskasvatus on lasten tasa-arvoa edistävä ja syrjäytymistä ehkäisevä palvelu. Varhaiskasvatuksessa saadut tiedot ja taidot vahvistavat lasten osallisuutta lähiyhteisössä. Lisäksi varhaiskasvatus tukee huoltajia kasvatustyössä sekä mahdollistaa heidän työelämään tai opiskeluun osallistumisensa. Varhaiskasvatus kehittää lasten valmiuksia ja osaamista, joita lapset tarvitsevat myöhemmin oppimisen polullaan sekä yhteiskunnassa toimimisessa. 2.1 Varhaiskasvatuksen järjestämistä ohjaavat velvoitteet Kunta on velvollinen järjestämään varhaiskasvatusta siinä laajuudessa ja sellaisin toimintamuodoin kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Huoltaja päättää lapsen varhaiskasvatukseen osallistumisesta. Varhaiskasvatusta järjestettäessä tulee huolehtia, että varhaiskasvatuksessa olevalla esiopetusikäisellä lapsella on mahdollisuus osallistua esiopetukseen. Varhaiskasvatusta voidaan järjestää kunnan, kuntayhtymän sekä muun palvelujentuottajan järjestämänä varhaiskasvatuksena. Varhaiskasvatusta voidaan toteuttaa päiväkodissa, perhepäivähoidossa tai muussa 17 Varhaiskasvatuslaki (580/2015) 7 b 7
varhaiskasvatuksessa, esimerkiksi kerho- tai leikkitoimintana. Kunnan on huolehdittava siitä, että varhaiskasvatusta voidaan antaa lapsen äidinkielenä olevalla suomen-, ruotsin- tai saamenkielellä. 18 Varhaiskasvatuksen järjestämistä ohjaavat velvoitteet perustuvat Suomen perustuslakiin, varhaiskasvatuslakiin ja päivähoidosta annettuun asetukseen 19 sekä varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin. Varhaiskasvatukseen sovelletaan myös soveltuvin osin säännöksiä sosiaalihuollosta 20 sekä hallintolakia 21 ja lakia viranomaisen toiminnan julkisuudesta 22. Suomen perustuslain mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella 23. Varhaiskasvatuksen järjestämisessä on otettava huomioon myös velvoitteet, jotka tulevat muusta lainsäädännöstä sekä kansainvälisistä sopimuksista, joihin Suomi on sitoutunut. Tällaisia ovat muun muassa yhdenvertaisuuslaki 24, tasa-arvolaki 25, Euroopan ihmisoikeuksien sopimus 26 ja YK:n lapsen oikeuksien sopimus 27. Suomi on sitoutunut inkluusion periaatteiden mukaiseen kasvatukseen ja opetukseen. Varhaiskasvatuksen valtakunnallisista tavoitteista säädetään varhaiskasvatuslaissa. Tavoitteet ohjaavat perusteiden, paikallisen ja lapsikohtaisen varhaiskasvatussuunnitelman laadintaa, toteuttamista ja arviointia. Varhaiskasvatuslain 28 mukaan varhaiskasvatuksen tavoitteena on 1) edistää jokaisen lapsen iän ja kehityksenmukaista kokonaisvaltaista kasvua, terveyttä ja hyvinvointia; 2) tukea lapsen oppimisen edellytyksiä ja edistää elinikäistä oppimista ja koulutuksellisen tasa-arvon toteuttamista; 3) toteuttaa lapsen leikkiin, liikkumiseen, taiteisiin ja kulttuuriperintöön perustuvaa monipuolista pedagogista toimintaa ja mahdollistaa myönteiset oppimiskokemukset; 4) varmistaa kehittävä, oppimista edistävä, terveellinen ja turvallinen varhaiskasvatusympäristö; 5) turvata lasta kunnioittava toimintatapa ja mahdollisimman pysyvät vuorovaikutussuhteet lasten ja varhaiskasvatushenkilöstön välillä; 6) antaa kaikille lapsille yhdenvertaiset mahdollisuudet varhaiskasvatukseen, edistää sukupuolten tasa-arvoa sekä antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa yleistä kulttuuriperinnettä sekä kunkin kielellistä, kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa; 7) tunnistaa lapsen yksilöllisen tuen tarve ja järjestää tarkoituksenmukaista tukea varhaiskasvatuksessa tarpeen ilmettyä tarvittaessa monialaisessa yhteistyössä; 18 Varhaiskasvatuslaki (580/2015) 1, 2, 11 19 Asetus lasten päivähoidosta (239/1973) 20 Sosiaalihuoltolaki (1301/2014) ja laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) 21 Hallintolaki (434/2003) 22 Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999) 23 Suomen perustuslaki (731/1999) 6 2 mom. 24 Yhdenvertaisuuslaki (21/2004) 25 Laki miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta (609/1986) 26 Euroopan ihmisoikeuksien sopimus, Valtiosopimukset (63/1999) 27 YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista 1989 28 Varhaiskasvatuslaki (580/2015) 2 8
8) kehittää lapsen yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, edistää lapsen toimimista vertaisryhmässä sekä ohjata eettisesti vastuulliseen ja kestävään toimintaan, toisten ihmisten kunnioittamiseen ja yhteiskunnan jäsenyyteen; 9) varmistaa lapsen mahdollisuus osallistua ja saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin; 10) toimia yhdessä lapsen sekä lapsen vanhemman tai muun huoltajan kanssa lapsen tasapainoisen kehityksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parhaaksi sekä tukea lapsen vanhempaa tai muuta huoltajaa kasvatustyössä. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaan laaditut paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat ohjaavat varhaiskasvatuksen toteuttamista. Paikallisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa tarkennetaan perusteiden tavoitteita ja niiden soveltamista varhaiskasvatuksen eri toimintamuodoille. Varhaiskasvatuksessa otetaan huomioon lasten erilaiset kielelliset, kulttuuriset, katsomukselliset ja uskonnolliset taustat. Varhaiskasvatuslaki korostaa lasten ja huoltajien osallisuutta. Kasvattajat havainnoivat lasten tarpeita, kuulevat heitä ja ottavat heidän mielipiteensä huomioon. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa kasvattajalla tarkoitetaan kaikkia niitä kasvatus- ja opetusalan ammattihenkilöitä, jotka työskentelevät lasten kanssa varhaiskasvatuksen eri toimintamuodoissa. Lapset osallistuvat varhaiskasvatuksen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Varhaiskasvatuksen järjestäjällä ja yksityisellä palvelun tuottajalla on velvollisuus kertoa huoltajille varhaiskasvatuksen tavoitteista ja toiminnasta sen eri toimintamuodoissa. Huoltajille on annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa lapsensa varhaiskasvatuksen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Lisäksi toimintayksikössä on järjestettävä huoltajille säännöllisesti mahdollisuus osallistua paikallisen ja yksikkökohtaisen varhaiskasvatuksen suunnitteluun ja arviointiin. Huoltajien mielipiteitä ja tietoja kuullaan sekä heidän antamaansa palautetta hyödynnetään varhaiskasvatuksen kehittämisessä. Kunta tai kuntayhtymä voi järjestää varhaiskasvatuksen itse tai hankkia varhaiskasvatuspalveluja julkiselta tai yksityiseltä palveluiden tuottajalta. Hankittaessa palveluja muilta palvelujen tuottajilta kunnan tai kuntayhtymän on varmistuttava siitä, että hankittavat palvelut vastaavat sitä tasoa, jota edellytetään vastaavalta kunnalliselta toiminnalta. Varhaiskasvatuksen järjestäjä vastaa siitä, että sen hankkimat palvelut järjestetään varhaiskasvatusta koskevien säädösten sekä varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaisesti 29. Varhaiskasvatusympäristön on oltava kehittävä, oppimista edistävä sekä terveellinen ja turvallinen lapsen ikä ja kehitys huomioon ottaen. Toimitilojen ja toimintavälineiden on oltava asianmukaisia ja niissä on huomioitava esteettömyys 30. Varhaiskasvatuksessa olevalle lapselle on tarjottava tarkoituksenmukaisesti järjestetty, täysipainoinen ateria, ja ruokailutilanteen on oltava ohjattu 31. Varhaiskasvatuksessa noudatetaan henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annettuja säädöksiä 32. 29 Varhaiskasvatuslaki (580/2015) 10 30 Varhaiskasvatuslaki (580/2015) 6 31 Varhaiskasvatuslaki (580/2015) 2 32 Laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista (2005/272) 7, 8, 10, 15, 16 ja Valtioneuvoston asetus sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista (2005/208) 1, 2 9
Varhaiskasvatuksen järjestämisessä otetaan lisäksi huomioon työsuojeluun liittyvät säännökset, henkilötietoja koskevat säännökset sekä lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämistä ohjaavat määräykset. Kunnan on varhaiskasvatusta järjestäessään toimittava yhteistyössä opetuksesta, liikunnasta ja kulttuurista, sosiaalihuollosta, lastensuojelusta, neuvolatoiminnasta ja muusta terveydenhuollosta vastaavien sekä muiden tarvittavien tahojen kanssa. 33 2.2 Arvoperusta Varhaiskasvatus perustuu käsitykseen lapsuuden itseisarvoisesta merkityksestä. Jokainen lapsi on ainutlaatuinen ja arvokas juuri sellaisena kuin hän on. Kasvattajat tukevat ja ohjaavat lasten kasvua ihmisyyteen, jota kuvaa pyrkimys totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen sekä oikeudenmukaisuuteen ja rauhaan. Varhaiskasvatuksen arvoperustan lähtökohtana on elämän ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä ihmisarvon loukkaamattomuus. Jokaisella lapsella on oikeus tulla kuulluksi, nähdyksi, huomioon otetuksi ja ymmärretyksi omana itsenään sekä yhteisönsä jäsenenä. YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen 34 ja varhaiskasvatuslain 35 mukaisesti yleisperiaatteina ovat lapsen edun ensisijaisuus, lapsen oikeus hyvinvointiin, huolenpitoon ja suojeluun, lapsen mielipiteen huomioon ottaminen sekä tasa-arvoisen kohtelun vaatimus ja lapsen syrjintäkielto. Lapsilla on oikeus oppia, rakentaa käsitystä itsestään, identiteetistään ja maailmasta omien lähtökohtiensa mukaisesti. Jokaisella lapsella on oikeus hyvään opetukseen, kannustavaan palautteeseen ja oikeudenmukaiseen kohteluun. Lapsilla on oikeus oppia leikkien ja iloita oppimastaan. Lasten aikaisemmat kokemukset ja taidot ymmärretään perustaksi uusien oppimispolkujen rakentamiselle. Lapsilla on oikeus ilmaista itseään ja ajatuksiaan, käsitellä tunteita ja ristiriitoja sekä kokeilla ja opetella uusia asioita. 36 Lasten käsityksiä ja mielipiteitä pidetään tärkeinä. Lapsilla on mahdollisuus osallistua oppimisympäristöjen rakentamiseen, toiminnan suunnitteluun ja arviointiin yhdessä kasvattajien kanssa. Lasten moninaisuutta sekä erilaisia tapoja toimia ja oppia arvostetaan. Kasvattajien tehtävänä on luoda moninaisuutta kunnioittava ilmapiiri, jossa kannustetaan vastavuoroisuuteen ja aitoon dialogiin. Lasten mahdollisuuksia kehittää taitojaan ja tehdä valintoja ilman sukupuoleen perustuvia ennakko-odotuksia ja rajoituksia tuetaan. Tasa-arvopyrkimyksiä täydentää laaja-alainen yhdenvertaisuuden periaate 37. Kielten, kulttuureiden ja katsomusten moninaisuuteen suhtaudutaan kunnioittavasti korostaen eri kieli-, kulttuurija katsomustaustaisten lasten ja heidän kasvattajiensa keskinäisen oppimisen arvoa. Varhaiskasvatus rakentuu moninaiselle suomalaiselle kulttuuriperinnölle, joka muotoutuu lasten, heidän huoltajiensa sekä kasvattajien vuorovaikutuksessa. Ihminen on osa luontoa ja täysin riippuvainen ekosysteemien elinvoimaisuudesta. Varhaiskasvatuksessa lasten kokemusmaailmaa rikastetaan siten, että heidän luontosuhteensa voi muodostua herkäksi, uteliaaksi 33 Varhaiskasvatuslaki (580/2015) 11 e 34 YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista 1989 35 Varhaiskasvatuslaki (580/2015) 2 a, 2 b, 7 a, 7 b 36 YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista 1989 37 Yhdenvertaisuuslaki 6 1 mom. (21/2004) 10
ja vastuulliseksi. Varhaiskasvatuksessa noudatetaan kestävän elämäntavan periaatteita ja arkikäytäntöjä niin, että sosiaalinen, kulttuurinen, taloudellinen ja ekologinen ulottuvuus huomioidaan. Varhaiskasvatuksessa luodaan perustaa ekososiaaliselle sivistykselle, jonka johtoajatuksena on ottaa huomioon ekologiset ja sosiaaliset kysymykset jokapäiväisessä toiminnassa. Ekososiaalisesti sivistyneen ihmisen maailmasuhde on kokonaisvaltaisesti vastuullinen ja hän ymmärtää oman toimintansa vaikutukset muihin ihmisiin, luontoon ja yhteiskuntaan. Varhaiskasvatuksen tehtävänä on suojella ja edistää lasten oikeutta hyvään lapsuuteen. Kasvattajat ohjaavat lapsia toimimaan arvoperustan mukaisesti sekä keskustelemaan arvoista ja ihanteista. Varhaiskasvatuksessa lapsilla on runsaasti mahdollisuuksia kehittää tunnetaitojaan ja kauneudentajuaan. Lapset oppivat noudattamaan terveellisiä elämäntapoja. Arvokasvatuksen merkitys korostuu maailmassa, jossa monimediainen kulttuuritarjonta ja viihde sekä vertaissuhteet muokkaavat lasten arvomaailmaa. Kasvattajien ja huoltajien yhteistyö sekä yhteinen arvopohdinta auttavat lasta luottamaan siihen, että hänestä välitetään. Ammatillinen, avoin ja kunnioittava suhtautuminen erilaisiin perheisiin sekä kotien erilaisiin katsomuksiin, uskontoihin, perinteisiin, kasvatusnäkemyksiin ja perhemalleihin luovat edellytyksiä hyvälle kasvatusyhteistyölle 38. Lapsia ohjataan itsesäätelytaitojen harjoittelemisessa varhaiskasvatuksen ja kotien välisenä yhteistyönä. Lapsia kannustetaan hyviin tapoihin sekä ohjeiden noudattamiseen. Kiusaamista, rasismia tai väkivaltaa ei hyväksytä missään muodossa eikä keneltäkään. Varhaiskasvatus on uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta. Varhaiskasvatusta ei saa käyttää kaupallisen vaikuttamisen kanavana. 2.3 Oppimiskäsitys Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet on laadittu perustuen oppimiskäsitykseen, jonka mukaan lapset oppivat ja omaksuvat tietoja ja taitoja vuorovaikutuksessa toisten lasten, kasvattajien, eri yhteisöjen ja lähiympäristön kanssa. Oppimiskäsitys pohjautuu näkemykseen lapsesta aktiivisena toimijana. Oppiminen on kokonaisvaltainen tapahtuma, jossa toiminta, tunteet, aistihavainnot, keholliset kokemukset ja ajattelu yhdistyvät. Lapset ovat synnynnäisesti uteliaita ja haluavat oppia uutta, kerrata ja toistaa asioita. Lapset oppivat parhaiten voidessaan hyvin, ollessaan aktiivisia ja kiinnostuneita sekä toimiessaan itselleen merkityksellisten asioiden parissa ja saadessaan oppimiseensa tukea, ohjausta ja opetusta. Myönteiset tunnekokemukset ja vuorovaikutussuhteet edistävät oppimista. Oppimisen lähtökohtana ovat kunkin lapsen aiemmat kokemukset ja hänen osaamisensa. On tärkeää, että uusilla opittavilla tiedoilla ja taidoilla on yhteys lasten elämään ja kokemusmaailmaan. Hyvin suunniteltu pedagogiikkaan perustuva lapsia kiinnostava, tavoitteellinen ja sopivasti haastava toiminta tuottaa oppimisen ja onnistumisen iloa ja innostaa oppimiseen. Rakentava ja myönteinen palaute lisää motivaatiota ja vahvistaa lapsen kuvaa itsestään oppijana. Oppiminen etenee ja sitä tuetaan jokaisen lapsen kohdalla yksilöllisesti. 38 Varhaiskasvatuslaki (580/2015) 2 a 11
Varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan lähtökohtana ovat lapsille luontaiset tavat toimia. Erityisesti leikin merkitys on keskeinen. Lapset oppivat myös liikkuen, tutkien, erilaisia työtehtäviä tehden, itseään ilmaisten sekä taiteisiin perustuvassa toiminnassa. Lapset oppivat havainnoimalla ja tarkkailemalla ympäristöään sekä jäljittelemällä muiden toimintaa. Lapsia kuunnellaan, kuullaan ja heidän kanssaan keskustellaan sekä ohjataan heitä ottamaan huomioon toiset. Näin lapsille syntyy kokemus ryhmän ja yhteisön jäsenyydestä. Tavoitteena on, että uusien tietojen ja taitojen oppiminen herättää lapsissa halun oppia lisää. 2.4 Varhaiskasvatus osana lapsen kasvun ja oppimisen polkua Varhaiskasvatus, esiopetus ja perusopetus muodostavat lapsen kasvun ja oppimisen kannalta johdonmukaisesti etenevän kokonaisuuden ja perustan elinikäiselle oppimiselle. Laadukkaan kokonaisuuden lähtökohtana on, että kasvattajat tuntevat oppimisen polun eri vaiheet, niiden keskeiset tavoitteet ja ominaispiirteet. Lasten kasvun tukemisen ja oppimisen sujuvuuden vuoksi siirtymävaiheet suunnitellaan ja niitä arvioidaan yhdessä. Varhaiskasvatuksen aloittaminen on suuri muutos lapsen kasvun polulla. Lapsi tuo varhaiskasvatukseen mukanaan aiemman elämänkokemuksensa, jossa merkittävänä tekijänä ovat huoltajien ja lasten väliset vuorovaikutussuhteet. Huoltajien ja kasvattajien säännöllinen yhteistyö on tärkeää, jotta perheiden ja kasvattajien yhteinen kasvatustehtävä muodostaa lapsen kannalta mielekkään kokonaisuuden. Yhteinen keskustelu lasten kasvun, kehityksen ja oppimisen etenemisestä on tärkeää, etenkin silloin kun suunnitellaan ja toteutetaan lasten kasvun ja oppimisen tukea. Varhaiskasvatuksessa jokainen lapsi kasvaa ja kehittyy omien edellytystensä mukaisesti. Kasvattajien tietämys kehityksen yleisestä etenemisestä sekä oppimisesta ohjaa lasten ikää ja kehitystä vastaavan pedagogisen toiminnan suunnittelua ja toteuttamista. Lapsilla on eri kehitysvaiheissa erilaisia tarpeita, joihin kasvattajan tulee vastata sopivalla tavalla. Ymmärrys kunkin lapsen tarpeista sekä yksilöllisestä tavasta toimia ja oppia edellyttää kasvattajilta säännöllistä ja johdonmukaista havainnointia ja dokumentointia eri ikäkausina sekä tiivistä yhteistyötä lasten vanhempien ja huoltajien kanssa. Varhaiskasvatuksen järjestäjä luo yhteistyön rakenteet ja tiedon siirron käytänteet, joiden avulla siirtymä kotoa varhaiskasvatukseen, varhaiskasvatuksen aikana sekä varhaiskasvatuksesta esiopetukseen ja sieltä perusopetukseen tapahtuu mahdollisimman joustavasti lasten kasvua ja oppimista tukevalla tavalla. Varhaiskasvatuksessa tehdään yhteistyötä neuvolaterveydenhuollon ja huoltajien kanssa laajojen terveystarkastusten suunnittelussa ja toteuttamisessa. Laajojen tarkastusten lisäksi yhteistyötä tehdään tarvittaessa muun muassa neuvolan ammattilaisten ja muiden terveydenhuollon sekä sosiaalipalveluiden toimijoiden kanssa. On tärkeää, että kunkin lapsen varhaiskasvatuksen aikaisesta kasvun, kehityksen ja oppimisen etenemisestä olevat tarpeelliset tiedot ovat käytettävissä siirtymävaiheissa. Tietojen siirtämisessä voidaan hyödyntää varhaiskasvatuksen aikana koottuja kunkin lapsen etenemistä kuvaavia dokumentteja sekä lapselle laadittua varhaiskasvatussuunnitelmaa. Tiedon siirrossa noudatetaan voimassa olevia säännöksiä. 12
2.5 Yhteistyö varhaiskasvatuksessa Yhteistyöllä tuetaan lapsen varhaiskasvatuksen järjestämistä siten, että jokainen lapsi saa oman kehitystasonsa ja tarpeidensa mukaista kasvatusta, opetusta ja hoitoa. Vastuu yhteistyön toteutumisesta ja suunnitelmallisuudesta on varhaiskasvatuksen järjestäjällä. Varhaiskasvatuksen järjestäjä vastaa siitä, että yhteistyötä toteutetaan tarvittaessa monialaisesti. Huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö Huoltajien kanssa tehtävällä yhteistyöllä on tärkeä merkitys varhaiskasvatuksessa. Yhteistyön lähtökohtana ovat lasten tarpeet, jolloin varhaiskasvatuksen toimintaa ohjaa lasten edun ja oikeuksien toteuttaminen. Tavoitteena on huoltajien ja kasvattajien tietoinen sitoutuminen toimimaan yhdessä lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemiseksi. Yhteistyö auttaa tunnistamaan mahdollisimman varhain lapsen kasvun, kehityksen tai oppimisen alueella oleva mahdollinen tuen tarve. Yhteistyön lähtökohtana on luottamuksen rakentaminen sekä osapuolten tasa-arvoinen vuorovaikutus ja keskinäinen kunnioitus. Yhteistyössä huomioidaan perheiden moninaisuus, yksilölliset tarpeet ja huoltajuuteen liittyvät kysymykset. Yhteistyöllä voi olla erilaisia tehtäviä ja muotoja lapsen varhaiskasvatuksen aikana. Yhteistyö on vuorovaikutteista ja edellyttää varhaiskasvatuksen henkilöstön aktiivisuutta, aloite voi tulla myös huoltajilta. Lasten päivittäisten kokemusten jakaminen on tärkeää kasvattajien ja huoltajien välillä. Kannustavat ja lapsen kehitystä sekä oppimista myönteisesti kuvaavat viestit ovat tärkeitä. Yhteisellä keskustelulla on erityinen tehtävä laadittaessa lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa. Huoltajien ja kasvattajien tiedot lapsesta luovat yhdessä parhaat edellytykset lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin turvaamiselle. Lasten huoltajille tarjotaan mahdollisuuksia tutustua ja osallistua varhaiskasvatuksen toiminnan ja kasvatustyön tavoitteiden suunnitteluun sekä kehittämiseen yhdessä henkilöstön ja lasten kanssa. Yhteiseen kasvatustyöhön liittyvistä arvoista, näkemyksistä ja vastuista keskustellaan sekä kasvattajayhteisön kesken että huoltajien kanssa. Yhteistyö huoltajien kanssa korostuu erityisesti siirtymävaiheissa, kuten varhaiskasvatuksen alussa ja varhaiskasvatuksen aikaisissa siirtymissä, esimerkiksi lapsen vaihtaessa päiväkotia tai ryhmää tai siirtyessä esiopetukseen. Erityisen tärkeää yhteistyö huoltajien kanssa on lasten kehityksen ja oppimisen tukea suunniteltaessa ja toteutettaessa. Luottamuksellinen ilmapiiri mahdollistaa myös ongelmatilanteissa huoltajien ja kasvattajien välisen yhteistyön. Yhteistyön tavoitteena on edistää myös huoltajien keskinäistä vuorovaikutusta. Huoltajien verkostoituminen ja yhteinen toiminta vahvistavat yhteisöllisyyttä ja antavat tukea kasvattajien työlle. Vuorovaikutteinen toimintakulttuuri sekä varhaiskasvatusyhteisöön kuulumisen kokemus ovat tärkeitä yhteistyössä ja edistävät yhteisvastuullista kasvatusta. 13
Muu yhteistyö varhaiskasvatuksessa Monialaisen yhteistyön tavoitteena on varmistaa varhaiskasvatuksen toteuttaminen toimintayksiköissä lasten tarpeita vastaavasti. Varhaiskasvatuslain mukaan kunnan on varhaiskasvatusta järjestäessään toimittava monialaisessa yhteistyössä. Keskeisiä varhaiskasvatuksen yhteistyötahoja ovat opetuksesta, liikunnasta ja kulttuurista, lastensuojelusta ja muusta sosiaalitoimesta, neuvolatoiminnasta ja muusta terveydenhuollosta vastaavat sekä seurakunnat, järjestöt ja muut tarvittavat tahot. Yhteistyö on tärkeää kunnan alueella toimivien yksityisten varhaiskasvatuspalvelujen tuottajien ja kunnan varhaiskasvatuksen järjestäjien välillä. Esi- ja perusopetuksesta vastaavan tahon kanssa yhteistyön keskeisenä tavoitteena on rakenteiden luominen ja kehittäminen niin, että lapselle varmistetaan kasvatuksellinen ja opetuksellinen jatkumo esiopetukseen ja perusopetukseen. 2.6 Varhaiskasvatuksen toimintamuodot Varhaiskasvatusta annetaan päiväkodissa, perhepäivähoidossa tai muuna varhaiskasvatuksena, esimerkiksi kerho- tai leikkitoimintana 39. Varhaiskasvatuslain ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden tavoitteet ohjaavat kaikkia varhaiskasvatuksen toimintamuotoja. Varhaiskasvatuksen toimintamuodot eroavat toisistaan oppimisympäristöiltään, resursseiltaan, henkilöstön kelpoisuusvaatimuksiltaan, henkilöstörakenteiltaan sekä lasten ja henkilöstön väliseltä suhdeluvultaan. Päiväkotien henkilöstölle asetetut kelpoisuusvaatimukset eroavat perhepäivähoidon ja muun varhaiskasvatuksen vaatimuksista. Henkilöstön eri koulutustaustat antavat erilaisia valmiuksia ja osaamista varhaiskasvatuksen tehtävien hoitamiseen. Osaaminen huomioidaan toiminnan suunnittelussa, toteuttamisessa ja paikallisten varhaiskasvatussuunnitelmien laatimisessa. Varhaiskasvatuksen pedagoginen toiminta on joustavaa, mutta tarkoituksenmukainen osaamiseen perustuva työnjako edistää toiminnan laatua. Varhaiskasvatus on suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa, jonka ammatillisesta johtamisesta vastaa lastentarhanopettajan kelpoisuuden omaava henkilö. Moniammatillisen työyhteisön tarkoituksenmukaisella työnjaolla huolehditaan siitä, että eri työntekijöiden koulutuksen ja kokemuksen kautta saavutettu osaaminen hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla. Varhaiskasvatuslain ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden tavoitteiden toteutuminen riippuu tarjotun palvelun kestosta, pedagogisesta laadusta, sisällöstä ja henkilöstön osaamisesta. Laajimmin laissa ja näissä varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa kuvatut varhaiskasvatuksen tavoitteet voivat toteutua päiväkodeissa niiden lasten osalta, jotka osallistuvat säännöllisesti tavoitteellisesti toteutettuun varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatuslaissa määritellyt tavoitteet koskevat kaikkia varhaiskasvatuksen toimintamuotoja. On tärkeää, että kaikissa toimintamuodoissa huoltajat saavat riittävästi tietoa toiminnan sisällöstä ja kunkin toimintamuodon ominaispiirteistä. Huoltajien kanssa keskustellen arvioidaan myös varhaiskasvatuksen laajuus lapsen edun näkökulmasta. Lapsikohtaiset varhaiskasvatussuunnitelmat 39 Varhaiskasvatuslaki (580/2015) 1 14
vahvistavat toiminnan tavoitteellisuutta. Laki edellyttää 40, että päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa laaditaan paikallisen varhaiskasvatussuunnitelman lisäksi lapsikohtainen varhaiskasvatussuunnitelma. Muussa varhaiskasvatuksessa lapsikohtaisen suunnitelman laatimisesta voidaan päättää paikallisesti. Päiväkodeissa toteutettava varhaiskasvatus on yleisin varhaiskasvatuksen toimintamuodoista. Toiminta päiväkodeissa on ryhmämuotoista. Lapsiryhmät voidaan muodostaa eri tavoin esimerkiksi lasten ikä tai sisaruus huomioiden. Ryhmien tulee olla pedagogisesti tarkoituksenmukaisia ja niiden muodostamisessa otetaan huomioon henkilöstön mitoitukseen ja ryhmien enimmäiskokoon liittyvät säädökset. Päiväkotien henkilöstön moniammatillisuus on voimavara laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttamiselle, kun kaikkien osaaminen, vastuut, tehtävät ja ammattiroolit toimivat tarkoituksenmukaisella tavalla. Varhaiskasvatuslaki korostaa pedagogiikan merkitystä ja samalla lastentarhanopettajan pedagogista vastuuta. Päiväkodissa lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laatimisesta vastaa lastentarhanopettajan kelpoisuuden omaava henkilö 41. Perhepäivähoito on kodinomaista, pienessä ryhmässä tapahtuvaa varhaiskasvatusta. Perhepäivähoitajat työskentelevät pääsääntöisesti itsenäisesti vastaten oman ryhmänsä toiminnasta. Perhepäivähoidossa ohjauksen merkitys korostuu. Lastentarhanopettajan asiantuntijuutta voidaan käyttää perhepäivähoidossa olevan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa tehtäessä 42. Muun varhaiskasvatuksen toteutus ja painopisteet vaihtelevat toiminnan järjestäjän päätösten mukaan. Muuta varhaiskasvatusta voidaan järjestää esimerkiksi leikkipuisto- tai kerhotoimintana. Muun varhaiskasvatuksen säännöllisyys, sisältö ja toteutuksen tapa vaikuttavat varhaiskasvatukselle asetettujen tavoitteiden toteutumiseen. Lapsille muu varhaiskasvatus voi tarjota esimerkiksi ohjattua taide- ja liikuntakasvatusta, omaehtoista leikkiä ja yhdessäoloa. Lisäksi muu varhaiskasvatus voi tarjota huoltajille sosiaalisia kontakteja ja vertaistukea. 2.7 Pedagogisesti painottunut varhaiskasvatus Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa pedagogiikka perustuu määriteltyyn arvoperustaan, käsitykseen lapsesta, lapsuudesta sekä oppimisesta. Pedagogiikalla tarkoitetaan monitieteiseen, erityisesti kasvatus- ja varhaiskasvatustieteelliseen tietoon perustuvaa, ammatillisesti johdettua ja ammattikasvattajien toteuttamaa suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa lasten kanssa varhaiskasvatuksen eri toimintamuodoissa ja oppimisympäristöissä. Toiminnan tarkoituksena on edistää lapsen hyvinvointia sekä vaikuttaa suotuisasti hänen oppimiseensa ja kehitykseensä. Pedagogiikkaan painottuva varhaiskasvatus on suunnitelmallista ja tavoitteellista. Ammatillinen pedagoginen toiminta edellyttää syvällistä tietoa lapsen kehityksestä ja oppimisesta sekä eri 40 Varhaiskasvatuslaki (580/2015) 7 a 41 Varhaiskasvatuslaki (580/2015) 7 a 42 Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi lasten päivähoidosta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (341/2014) 7 a perustelut 15
kasvatusteorioista, jotka ohjaavat toiminnan tavoitteellista organisointia ja suunnittelua sekä toimintakulttuurin kehittämistä. 43 Pedagoginen toiminta tarkoittaa niitä kasvattajien ammatillisia käytäntöjä ja menetelmiä joita he hyödyntävät kasvatuksen, opetuksen ja hoidon tilanteissa. Varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan ytimessä on moninainen, tavoitteellinen vuorovaikutus lasten ja kasvattajien välillä. Hyvinvointia edistävän kehityksen ja oppimisen tukemisessa on tärkeää, että lapsista aidosti välitetään, uskotaan lasten mahdollisuuksiin sekä vahvistetaan heidän myönteistä käsitystä itsestään. Vuorovaikutus perustuu tasaarvoisuuteen ja vastavuoroisuuteen, mutta kasvattajalla on suhteessa aina sekä valta että vastuu. Kasvattajien tietoisuus omasta roolistaan mahdollistaa lapsen aktiivisen toimijuuden sekä osallisuuden toteutumisen. Varhaiskasvatus toteutuu kasvattajien, lasten ja ympäristön vuorovaikutuksessa, jossa kasvatus, opetus ja hoito muodostavat eheän kokonaisuuden. Näitä kolmea ulottuvuutta voidaan tarkastella käsitteellisesti erillisinä, mutta käytännön toiminnassa ne nivoutuvat yhteen. Kasvatus, opetus ja hoito painottuvat eri tavoin eri-ikäisten lasten toiminnassa sekä varhaiskasvatuksen eri toimintamuodoissa. Huoltajien ja kasvattajien tiivis yhteistyö on välttämätöntä, jotta yhteinen kasvatustehtävä muodostaa lapsen kannalta mielekkään kokonaisuuden. Kasvatus on tietoista ja tavoitteellista toimintaa, jonka myötä kulttuuriset arvot, tavat ja normit välittyvät ja muovautuvat. Osaltaan kasvatuksen tavoite on siirtää kulttuuriperintöä sekä tärkeinä pidettyjä arvoja ja traditioita seuraavalle sukupolvelle, mutta toisaalta kasvatuksen avulla halutaan myös uudistaa ajattelu- ja toimintatapoja. Kasvatuksen sivistystehtävänä on tietoisesti ohjata lasten yksilöllisen identiteetin muotoutumista siten, että se tapahtuu sosiaalisesti hyväksytyllä tavalla. Kasvattajat ohjaavat ja auttavat lapsia toimimaan tiettyjen sosiaalisten reunaehtojen puitteissa kuitenkin siten, että lapset oppivat myös itse määrittämän ja jopa kyseenalaistamaan suhdettaan ympäristön normeihin, tapoihin ja rooliodotuksiin. Kasvattajien arvostava ja empaattinen suhtautuminen lapsiin ja muihin ihmisiin luo pohjaa toiset huomioon ottavien käytös- ja toimintatapojen kehittymiselle. On tärkeää, että lapsi oppii tunnistamaan ja säätelemään omia tunteitaan sekä hyödyntämään tietojaan ja taitojaan sekä omaksi että muiden hyväksi. Opetus on kasvattajien tietoista ja tavoitteellista toimintaa, jonka tarkoitus on edistää lasten oppimista. Varhaiskasvatuksessa lapsia innostetaan ja motivoidaan opettelemaan uusia asioita sekä ohjataan käyttämään erilaisia oppimisen tapoja. Opetuksessa otetaan huomioon lasten mielenkiinnon kohteet sekä heidän osaamisensa ja vahvuutensa. Ryhmässä tapahtuva vuorovaikutus lasten kesken sekä lasten ja aikuisten välillä ovat merkityksellisiä lasten oppimiselle. Opetus perustuu lapsiryhmän toiminnalle asetettuihin tavoitteisiin sekä lapsikohtaisissa suunnitelmassa oleviin tavoitteisiin. Oppimisympäristöjen suunnittelu ja rakentaminen yhdessä lasten ja kasvattajien kanssa lisää lasten osallisuutta ja omistajuutta omaan oppimiseensa. Hoito on lapsen fyysisistä ja psyykkisistä perustarpeista huolehtimista ja se luo pohjan lapsen hyvinvoinnille ja oppimiselle. Vastavuoroinen ja kunnioittava vuorovaikutussuhde muodostaa perustan hyvälle hoidolle. Päivittäin toistuvat hoidolliset ja hyvinvointia edistävät tilanteet, kuten ruokailu, pukeminen ja riisuminen, 43 Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi lasten päivähoidosta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (341/2014) 7 a perustelut 16
päivälepo ja hygieniasta huolehtiminen ovat keskeinen osa lapsen päivää. Hoito on lasten perustarpeista huolehtimisen lisäksi psyykkistä ja tunnepohjaista välittämistä lapsesta. Hoidon hetket ovat pedagogisia tilanteita, joissa lapset oppivat vuorovaikutuksessa muiden kanssa esimerkiksi hyviä tapoja. Arvostusta ja iloa tuottavat yhteiset kokemukset synnyttävät turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. 2.8 Kieleen ja kulttuuriin liittyvät näkökohdat varhaiskasvatuksessa Varhaiskasvatuksessa noudatetaan samoja varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaisia yleisiä kasvatus- ja oppimistavoitteita sekä periaatteita. Varhaiskasvatuksessa lasten vaihtelevat kielelliset ja kulttuuriset taustat ja valmiudet nähdään yhteisöä myönteisellä tavalla rikastuttavana. Näissä varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa kieleen ja kulttuuriin liittyvät näkökohdat katsotaan koskevan jokaista varhaiskasvatukseen osallistuvaa lasta. Kieli- ja kulttuurinäkökohtia Varhaiskasvatuksen tavoitteena on tukea jokaisen lapsen kieli- ja kulttuuri-identiteettien kasvua, vahvistaa myönteistä käsitystä itsestään sekä kasvattaa ja opettaa lapsia arvostamaan eri kieliä, uskontoja, katsomuksia ja kulttuureja. Kasvattajat suhtautuvat arvostavasti lasten kieliin, kulttuureihin, uskontoihin ja katsomuksiin. Lapsia rohkaistaan vuorovaikutukseen ja itsensä ilmaisemiseen vähäiselläkin kielitaidolla. Lapsella tulisi olla paitsi mahdollisuus myös oikeus tulla kuulluksi ja ymmärretyksi niillä ilmaisun keinoilla joita hänellä on. Kasvattajien, huoltajien ja eri kulttuuriyhteisöjen keskinäisellä yhteistyöllä edistetään lasten kulttuuriperinteen jatkumista ja tuetaan lasten mahdollisuutta ilmentää omia kulttuuritaustojaan varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksessa hyödynnetään lasten ja heidän huoltajiensa ja yhteisönsä tietämystä oman kieli- ja kulttuurialueensa osa-alueista esimerkiksi luonnosta, historiasta, elämäntavoista, kielistä ja kulttuureista. Lasten kielten ja kulttuurien tukemisesta sekä kielivalinnoista keskustellaan huoltajien kanssa osana lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laatimista. Huoltajille kerrotaan suomalaisen varhaiskasvatustoiminnan tavoitteista, sisällöistä ja menetelmistä. Vastuu lasten oman äidinkielen ja kulttuurin säilyttämisestä ja kehittämisestä on ensisijaisesti perheellä. Tarvittaessa huoltajien kanssa käytävissä keskusteluissa käytetään tulkkia, jolla varmistetaan molemmin puolinen ymmärrys. Varhaiskasvatuslain mukaan varhaiskasvatusta voidaan antaa suomen, ruotsin tai saamen kielellä. Varhaiskasvatuksessa voidaan käyttää myös muita kieliä, kun se ei vaaranna varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Tällöin tulee huolehtia myös lasten suomen/ruotsin kielen taidon kehittymisen tukemisesta. Kieli- ja kulttuuritaustat varhaiskasvatuksessa Saamelaislasten varhaiskasvatuksen erityisenä tavoitteena on vahvistaa lasten saamelaista identiteettiä ja tietoisuutta omasta kulttuuristaan sekä antaa lapsille mahdollisuus opetella saamelaisia perinnetietoja ja - 17
taitoja. Toiminnassa hyödynnetään lähiympäristöä sekä yhteistyötä huoltajien ja saamelaisyhteisön kanssa. Silloin kun varhaiskasvatus järjestetään jollakin kolmesta saamen kielestä, sen erityisenä tavoitteena on vahvistaa kielen kehittymistä, ymmärtämistä ja kielen käyttöä. Tavoitteena on lisätä lasten valmiuksia toimia saamenkielisessä ympäristössä, omaksua saamen kieltä ja saamen kielellä. Kasvattajat vahvistavat saamen kieli- ja kulttuuriperinnön säilymistä yhteistyössä huoltajien kanssa. Romanilasten varhaiskasvatuksen erityisenä tavoitteena on vahvistaa lasten myönteistä identiteettikehitystä ja tietoisuutta omasta historiastaan ja kulttuuristaan sekä lisätä lasten osallisuutta yhteiskunnassa. Lisäksi tuetaan kaksikielisyyttä yhteistyössä lasten huoltajien ja romaniyhteisön kanssa. Mahdollisuuksien mukaan lapsille järjestetään tilaisuuksia käyttää ja omaksua romanikieltä. Kasvattajat vahvistavat romanien kieli- ja kulttuuriperinnön säilymistä yhteistyössä huoltajien kanssa. Viittomakieltä käyttävien lasten varhaiskasvatus voidaan toteuttaa joko viittomakielisessä ryhmässä tai sekaryhmässä, joka koostuu viittomakielisistä ja puhuttua kieltä käyttävistä lapsista. Viittomakieli voi olla lapsen äidinkieli, ensikieli tai toinen kieli. Viittomakieltä käyttävät lapset voivat olla kuuroja, huonokuuloisia tai kuulevia. Viittomakielisen varhaiskasvatuksen tavoitteena on tukea ja vahvistaa lasten kieli- ja kulttuuriidentiteettiä antamalla heille mahdollisuus käyttää ja omaksua suomalaista tai suomenruotsalaista viittomakieltä. Tavoitteena on myös lisätä lasten valmiuksia toimia erilaisissa kieliympäristöissä, vahvistaa lasten suomalaista tai suomenruotsalaista viittomakielistä ilmaisua ja viittomavarantoa. Kasvattajat rohkaisevat lapsia käyttämään viittomakieltä ja vahvistavat viittomakieltä käyttävien lasten tietoisuutta omasta kulttuuristaan sekä viittomakielisestä yhteisöstä yhteistyössä huoltajien kanssa. Varhaiskasvatuksessa tuetaan vieraskielisten ja monikielisten lasten kielitaidon sekä kieli- ja kulttuuriidentiteetin ja itsetunnon kehittymistä. Suomen/ruotsin kielen taidon kehittymistä edistetään kielitaidon eri osa-alueilla lasten tarpeista ja edellytyksistä lähtien. Monipuolisten vuorovaikutustilanteiden ja kasvu- ja oppimisympäristöjen avulla lapsille tarjotaan erilaisia mahdollisuuksia käyttää ja omaksua suomea/ruotsia toisena kielenä sekä ohjatusti että varhaiskasvatuksen arjessa. Suomen/ruotsin kielen omaksumisen lähtökohtana ovat lapselle merkitykselliset ja tarpeelliset kielenkäyttötilanteet, jolloin korostuu arkielämän konkreettinen kieli ja sen ilmaisuvaranto. Kielen ymmärtämis- ja tuottamistaitojen kehittyminen nivoutuvat toisiinsa, jolloin lapsi saa valmiuksia havaintojen tekemiseen sekä oman ajattelunsa, tunteidensa ja mielipiteidensä, ilmaisemiseen tilanteeseen sopivalla oman näköisellä tavalla. Lapsilla tulee olla mahdollisuus tulla kuulluksi ja ymmärretyksi myös silloin kun yhteistä kieltä ei ole. Suomen/ruotsin kielen omaksuminen tukee myös kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Mahdollisuuksien mukaan lapsille järjestetään tilaisuuksia käyttää ja omaksua myös omaa äidinkieltään tai omia äidinkieliään. Kasvattajat keskustelevat huoltajien kanssa äidinkielen oppimisen merkityksestä. Huoltajien kanssa voidaan keskustella esimerkiksi kielen kehityksen vaiheista ja keinoista tukea niitä. Huoltajat voivat vahvistaa omalla äidinkielellään varhaiskasvatuksessa käytettyä sanastoa ja vastaavia kielen rakenteita. Vastuu lapsen äidinkielen ylläpitämisestä ja kehittämisestä on ensisijaisesti lasten huoltajilla. 18