Kaksikymmentä syksyä Kaukasen kalliolla Muutos muutossa Keurusselällä 1994 Taustaa Keuruun Keurusselän Kaukanen on yksi Suomenselän tunnetuimmista ja perinteikkäimmistä syysmuuton seurantapaikosta. Keurusselän lounaisrannan kiilamainen lahdelma tarjoaa erinomaiset olosuhteet vesistöjä seurailevien tai niiden ylittämistä välttelevien lajien syysmuuton havainnointiin. Kaukasen valttikortti on erityisesti havaintoetäisyys. Lintumäärät eivät useinkaan yllä aivan eteläisen Päijänteen tai itäisemmän Suomen parhaiden vesistöreittien tasolle, mutta muuttoa pääsee seuraamaan upeasti. Tyypillisenä päivänä muutto kulkee matalalla joko aivan havaintopisteen yli tai vieritse. Muuton alkamisen voi usein päätellä Kuopio-Äänekoski-linjalta tihkuvista ennakkotiedoista. Tätä etelämpää kulkevasta muutosta suuri osa kääntynee seuraamaan Päijänteen ja eteläisen Pirkanmaan vesistöreittejä. Kaukasesta päämuuttoreitti jatkuu alavaa notkelmaa pitkin Ukonselän ja Kurkijärven kautta Ruoveden reittiä pitkin kohti Näsijärveä (Kuva 1), mistä osoituksena ovat useat havainnot samoista muuttoparvista. Erityisesti ns. rähmäkelillä muutto keskittyy Keurusselälläkin voimakkaasti kapealle koillis-lounaissuuntaiselle reitille Isohiekan ja Kaukasen väliin. Esimerkiksi Keuruun ja Mäntän keskustoissa havaitaan vain yksittäisiä sattumaparvia. Kaukasen rannan pirstekartiokallioilla on havainnoitu yhtäjaksoisesti jo 21 syksyn ajan tosin alku oli varovainen: vuonna 1993 havainnoitiin vain seitsemänä päivänä. Paikka osoittautui erinomaiseksi, sillä näinä päivinä havaittiin mm. 5 pikkukajavaa ja 13 pikkujoutsenta. Seuraavina vuosina havainnointimäärät moninkertaistuivat: vuosina 1994 syysmuuttoa havainnoitiin 786 päivänä yhteensä noin 19 tuntia (Taulukko 1, Kuva 2). Kuvassa 3 on esitetty syksyn viimeinen havainnointipäivä vuosina 1994. Kuvaajassa näkyy ainakin syksyjen lämpeneminen: Kaukasessa havainnoidaan useimmiten järven jäätymiseen asti. Toki myös into havainnoida viimeiseen asti on kasvanut. Etenkin alkuvuosina joinain hyvinä muuttopäivinä havainnointi on ollut muualla. Aluksi vaihtoehtoisia saman muuttoreitin varrella sijaitsevia havainnointipaikkoja olivat Vilppulan Kivivuori ja Mäkelänvuori, nykyisin Keuruun Karkeisvuori. Katsauksen muuttoanalyyseissä ovat mukana 1.7. 4.1. tehdyt havainnot vuodesta 1994 eteenpäin, toisin sanoen kaikki syysmuuton aikaiset havainnot. Kaukasessa on käyty satunnaisesti myös keväällä ja kesällä, mutta nämä havainnot jätettiin katsauksen ulkopuolelle. 199-luvulla havainnointia tehtiin lähinnä elokuun loppupuolelta alkaen, mutta myöhemmässä vaiheessa myös heinäkuisen kahlaajamuuton seuraaminen on tullut voimakkaasti Kaukasen repertuaariin (Kuva 4).
Kuva 1. Kaukasen havainnointipiste sekä Ruoveden reitin muuttolinja. Pohjakartta: Maanmittauslaitos. Taulukko 1. Vuosittainen havainnointipäivien määrä sekä ensimmäinen ja viimeinen havainnointipäivä. Vuosi Hav. päiviä Aloitus Lopetus 1993 7 21.8. 8.11. 1994 35 19.8. 14.11. 27 19.8. 5.11. 38 28.7. 24.11. 12 27.9. 5.11. 33 9.8. 8.11. 31 12.9. 19.11. 2 24 27.8. 2.12. 21 24 15.7. 17.11. 22 13 1.9. 12.1. 23 18 3.8. 17.12. 24 31 4.7. 21.11. 25 35 28.7. 9.12. 26 51 22.7. 28.12. 27 58 8.7. 1.12. 28 69 12.7. 4.1. 29 7 9.7. 9.12. 21 44 15.7. 21.11. 211 57 12.7. 1.1. 212 52 13.7. 2.12. 64 14.7. 29.12. 793
1994 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 Viimeinen havainointipäivä 1993 1994 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 Havainnointipäivien lkm Kuva 2. Vuotuinen havainnointipäivien lukumäärä Kaukasessa 1993. 8 7 6 5 4 3 2 1 69 7 64 58 57 51 52 44 38 35 33 31 31 35 27 24 24 18 12 13 7 Kuva 3. Havainnoinnin lopetuspäivämäärä vuosina 1994. 8.1. 29.12. 19.12. 9.12. 29.11. 19.11. 9.11. 3.1. 2.1. 1.1.
1994 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 Havainnointituntien lkm Kuva 4. Vuotuinen havainnointituntimäärä Kaukasessa vuosina 1994. Kuvassa on eritelty ennen ja jälkeen 1.9. tehty havainnointi. Päivät, joilta ei ole merkitty kellonaikaa (29 kpl), on jätetty huomiotta. 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 Kokonaistunnit Tunnit 1.9.- Katsauksen kokoaminen Kaukasen havainnot on alusta asti kirjattu havaintopaikan postilaatikosta löytyvään vihkoon, joita on vuosien saatossa kulunut neljä kappaletta. Projektin ensi vaiheessa näiden havaintovihkojen data siirrettiin digitaaliseen muotoon tallentamalla lintuhavainnot Tiira-lintutietopalveluun ja säätiedot Excel-taulukkoon. Havaintoja kertyi vuosilta 1993 yhteensä 9473 riviä, jotka kattavat 16 469 yksilöä. Katsauksen aikajaksolle, eli vuodesta 1994 alkaen aikavälille 1.7. 4.1. osuu 9169 riviä ja 158 866 yksilöä. Havaintopäivien ja -rivien sekä yksilömäärän vuotuinen kertymä on esitetty jäljempänä kuvassa 5. Tallennettu data ei ole kaikilta osin tasalaatuista, minkä vuoksi sitä jouduttiin jonkin verran modifioimaan ennen vertailujen tekemistä. Esimerkiksi säätietoja ja kellonaikoja on toisinaan unohdettu kirjata ylös. Päiviä, joilta puuttui havainnointiaika, oli 3 kappaletta. Vastaavasti tuulen suunta puuttui 17 päivältä ja säätiedot kokonaan 87 päivän osalta. Puutteellisia tietoja sisältäneet päivät on jätetty analyysien ulkopuolelle silloin, kun puuttuvat tiedot olivat tarkastelun kohteena. Kuvaavaa on, että kahden vuosikymmenen aktiivisesta havainnoinnista huolimatta aineiston pienuus vaikeutti johtopäätösten tekoa. Tuloksissa on pyritty esittämään sellaisia esille nousseita seikkoja, joissa aineiston ominaisuuksien ja sattuman vaikutus olisi mahdollisimman vähäinen. Monia mielenkiintoisia vertailuja ei kootulla aineistolla ole mahdollista toteuttaa tilastollisesti järkevällä tavalla. Käytettävissä oli kuitenkin 2 syksyn aikana vuosittain melko yhdenmukaisesti toistetun muutonseurannan tuottama data, jota vielä tarvittaessa muokattiin vertailukelpoisemmaksi. Muutoksilla tasattiin esimerkiksi havainnointitehokuuden vuotuista vaihtelua. Kun vertailtavat seikat on vielä tarkkaan valittu, on nähtävissä mielenkiintoisia tuloksia sisämaan syysmuutosta ja sen kehityksestä. Muuttoanalyysin tulokset Kahteenkymmeneen vuoteen mahtuu monenlaisia muutto- ja vaellussyksyjä. Kuvassa 5 on esitetty havaintopäivien ja -rivien sekä yksilömäärän vuotuinen kertymä vuosina 1994. Vuosina ja koettiin
kova arktikaryntäys, mikä selittää piikit yksilömäärissä. Vuonna 2 oli puolestaan kova urpiaisvaellus. Pienempi urpiaisvaellus koettiin 212, jolloin oli myös pieni valkoposkihanhihuippu. Sen sijaan 2-luvun alussa elettiin monta laihaa vuotta sekä havaintopäivien että havaittujen lintujen suhteen. Entä minkälaisia muutoksia muutossa on tapahtunut? Katsauksen kokoamisesta kertovassa osiossa läpikäytyjen, aineistoon liittyvien hankaluuksien vuoksi osa todellisista muutoksista jää varmasti piiloon. Kuvissa 6-8 on esitetty muutaman mielenkiintoisen lajin osalta havaintomäärien vuosittainen kehitys. Näiden lajien osalta vaihtelu ei vaikuta selittyvän aineistoon liittyvillä seikoilla, vaan muutokset ovat todellisia. On kuitenkin hyvä muistaa, etteivät tulokset välttämättä ole suoraan yleistettävissä. Mielenkiintoisin tilanne on allin ja mustalinnun (Kuva 6) kohdalla, joiden määrissä on tapahtunut muutos vastakkaisiin suuntiin. Vielä 199-luvun alkuvuosina alli oli Kaukasessa selvästi mustalintua yleisempi, mutta lokakuun huippumuuton jälkeen lajin yksilömäärät ovat olleet laskussa. Satunnaisia muuttohuippuja koetaan edelleen joinain syksyinä, mutta ne ovat huomattavasti matalampia kuin 9-luvulla. Muutos menee yksiin Itämerellä talvehtivan allikannan romahtamisen kanssa, vaikka sisämaassa havaittavat allimäärät ovatkin vain pieniä rippeitä. Itämeren talvikannan on todettu vähentyneen peräti 65 % vuodesta 1993 vuoteen 29 (Skov ym. 211). Mustalintu oli ensi kertaa allia runsaampi syksyllä 22, eikä järjestys sen jälkeen ole muuttunut. Vaihdos ei näytä liittyvän pelkästään allin vähenemiseen, vaan mustalinnun havaintomäärät ovat lisääntyneet 2-luvulla. Vuoden 29 huippumuutto tosin selittyy 8.8. havaitulla 1 yksilön jättiparvella. Onkohan lajin kanta Venäjällä kasvussa tai muuttoreitti kenties siirtymässä valkoposkihanhimaisesti länteen? Kuvassa 7 on kaksi 2 vuodessa selvästi runsastunutta lajia, merikotka ja harmaahaikara. Vuodelle osunutta huippumuuttoa lukuun ottamatta merikotkia ei juuri havaittu vielä 9-luvulla tai 2-luvun alkuvuosina. Vuoden 23 jälkeen merikotkan havaintomäärä vakiintui tasolle 1 yksilö / 1 havaintotuntia, eikä nollavuosia enää koettu. Aivan viime vuosina havaintomäärien kasvu on ollut huimaa. Syksyllä havaittiin ennätykselliset 34 merikotkaa, lähes 2,5 yksilöä / 1 havaintotuntia. Toivottavasti joku Kaukasen muuttoreittiä käyttävistä nuorista linnuista innostuu lähivuosina harkitsemaan myös pesimistä. Harmaahaikaran määrät ovat vaihdelleet rajusti viime vuosina, mikä selittynee loppukesän invaasion voimakkuuden vaihtelulla. 199-luvulla harmaahaikaroita havaittiin runsaasta havainnoinnista huolimatta kuitenkin vain vuonna. Sen sijaan 2-luvun alkuvuosista lukien laji on vakiinnuttanut paikkansa rantojen syyslokakuisena vieraana. Aivan viime vuosina ei ole päästy 2-luvun puolivälin huippulukuihin. Kuvaajassa näkyvä väheneminen on osittain todellista ja osittain selittyy marras-joulukuisen havainnoinnin lisääntymisellä. Vuonna havaittiin 9 yksilöä ja huippuvuonna 26 12 yksilöä. Heinä-elokuiset havainnot eivät ole mukana vertailussa, koska vuoteen 25 asti havainnointia tehtiin pääosin vasta syyskuulta alkaen. Kuvassa 8 on esitetty pyrstötiaisen ja pohjansirkun vuotuinen yksilömäärä / 1 havaintotuntia. Pyrstötiainen on esimerkki lajista, jonka havaintomäärät vaihtelevat suuresti vuosittain ja ovat riippuvaisia lajin vaelluksen voimakkuudesta. Erinomaisia vaellussyksyjä on Kaukasessa koettu, 2 ja 26. Esimerkiksi syksyllä havaittiin runsaasti pyrstötiaisia, mutta silti jäätiin alle neljäsosaan parhaiden syksyjen havaintomäärästä. Pohjansirkku puolestaan on surullinen tapaus. Kaakkoon muuttava ja suuria selkävesiä välttelevä laji kääntyy muutollaan seurailemaan Keurusselän länsirantaa. Vaikka pohjansirkku on aina ollut Kaukasessa harvalukuinen, on rantakallio yksi varmimmista muutonaikaisista havaintopaikoista Keuruulla. Vielä 199-luvulle ja 2-luvun alkuun osui useampi hyvä muuttopäivä, mutta edellisen kymmenen vuoden aikana muuttopäiviä ei ole enää ollut ja lajia havaitaan hyvin satunnaisesti.
1994 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 Yksilöä / havaintotunti 1994 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 % Kuva 5. Havaintopäivien ja rivien sekä yksilömäärän vuotuinen kertymä prosentteina kokonaismääristä Kaukasessa 1994-. Mikäli vuoden kaikki pylväät ovat yhtä korkeita, ovat havaintopäivät olleet tasoltaan keskimääräisiä. 16 14 12 1 Havaintopäivien kertymä Havaintorivien kertymä Yksilömäärän kertymä 8 6 4 2 Kuva 6. Allin ja mustalinnun yksilömäärät havainnointituntia kohti 1.9. jälkeen vuosina 1994. Vuoden huipun arvo on 39,2. 3 25 2 Alli Mustalintu 15 1 5
1994 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 Yksilöä / 1 havaintotuntia 1994 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 Yksilöä / 1 havaintotuntia Kuva 7. Merikotkan ja harmaahaikaran yksilömäärät kymmentä havainnointituntia kohti 1.9. jälkeen vuosina 1994. 3 2,5 2 Merikotka Harmaahaikara 1,5 1,5 Kuva 8. Pohjansirkun ja pyrstötiaisen yksilömäärät kymmentä havainnointituntia kohti vuosina 1994. Pohjansirkun osalta mukana on vain 1.9. jälkeen tehty havainnointi, pyrstötiaisen osalta myös heinä-elokuiset havainnot. 3 25 2 Pohjansirkku Pyrstötiainen 15 1 5
Lajistomuutosten lisäksi myös havainnoinnissa on tapahtunut muutoksia, jotka vaikuttavat havaittavaan lajistoon. Paras esimerkki tästä on heinä-elokuinen arktisten kahlaajien muutto (kuva 9). Kahlaajastaijia tehtiin ensi kertaa kunnolla vuonna 25. Vuoden 23 havainnointipiikki johtuu enimmäkseen Esa Aallon runsaasta yleisretkeilystä. Arktisia kahlaajia on havaittu pääosin vuodesta 25 eteenpäin ja havaintomäärät seuraavat melko hyvin havaintotuntien määrää. Kahlaajamuutto ei siis liene uusi ilmiö Suomenselällä, vaikka se onkin löytynyt vasta 2-luvun puolivälin jälkeen. Varmin säätila kahlaajamuuton havaitsemiseen on ollut sade ja etelä- tai lounaistuuli. Sade lienee tuulen suuntaa merkittävämpi tekijä, sillä sateella tuulet ovat useimmiten juuri etelän ja lounaan välillä. Toisaalta myös sateettomina päivinä on havaittu kovaa kahlaajamuuttoa, mikäli vastatuuli on riittävän voimakas. Kahlaajien muuttopäivän osuminen sopivaan säähän on sattuman kauppaa, sillä muuton käynnistymiseen vaikuttavat säätekijät löytyvät lintujen lähtöpisteestä kaukaa Venäjän tundralta. Arktisen muuton ajoittuminen on aina lintuharrastajia kiinnostava seikka. Kuvissa 1 ja 11 ovat allin, mustalinnun ja pilkkasiiven havaitut yksilömäärät vuosilta 1994 päivittäin eriteltynä. Lokakuun 7. päivälle osuva 36 yksilön allihuippu juontuu suurilta osin vuoden massamuutosta. Kuvaajissa näkyvä suuri päivittäinen vaihtelu on seurausta sattumasta, sillä yksittäiset hyvät muutot näkyvät aineistossa selvästi. Yhteensä alleja on havaittu 6819, mustalintuja 5815 ja pilkkasiipiä 936 yksilöä. Ensimmäiset allit havaitaan syyskuun loppupuolella (Kuva 1), jolloin voi olla myös ensimmäinen pieni muuttohuippu. Nämä linnut ovat usein yksittäisiä tai muutaman yksilön ryhmiä esimerkiksi haapanaparvissa. Varsinainen muutto käynnistyy syys-lokakuun taitteessa kiivaimman muuttojakson osuessa lokakuun ensimmäiselle ja toiselle viikolle. 5.-2.1. välisenä aikana on havaittu 82 prosenttia Kaukasessa havaituista alleista. Lokakuun lopulla muutto hiipuu, mutta marraskuun alkupuolella on usein vielä yksi pienempi muuttohuippu. Sama kaava toistuu myös mustalinnulla ja pilkkasiivellä. Loka-marraskuun taitteeseen näyttää osuvan viikonkahden mittainen jakso, jolla yksilöitä havaitaan selvästi niukemmin. Tämä voi selittyä sillä, että pääjoukkojen muutto on jo ohi ja viimeiset viivyttelijät lähtevät matkaan vasta säiden kylmettyä. Mustalinnun muuttoaika on paljon allin vastaavaa pidempi (Kuva 1). Lajia voi havaita heinäkuun puolivälistä marraskuun lopulle asti. Heinäkuiseen vanhojen koiraiden päämuuttoon Kaukasessa ei ole osuttu, mutta jo elokuussa on ollut useita hyviä muuttopäiviä. Varsinainen päämuutto alkaa noin kuukautta allia aiemmin, elo-syyskuun vaihteessa. Lokakuulla havaitut yksilömäärät ovat varsin yhtäläisiä allimuuton kanssa. Pilkkasiipi on Kaukasessa selvästi allia ja mustalintua harvalukuisempi muuttaja (Kuva 11). Sen muutto myös jakautuu pidemmälle ajalle. Lajia havaitaan kohtalaisesti jo heinäkuun 1. päivän jälkeen. Pilkkasiipi on kolmikosta ainoa, jota nähdään yleisesti vielä marraskuun lopulla ja joulukuussa. Entä millä säällä Kaukasessa havaitaan parhaiten arktikaa? Vertailin arktisten muuttajien (haapana, alli, mustalintu, pilkkasiipi, lapasotka, metsähanhi, tundrahanhi, valkoposkihanhi ja sepelhanhi sekä hanhi ja harmaahanhilaji) yksilömääriä havaintopäivinä vallinneeseen tuulen suuntaan. Tulokset on esitetty kuvassa 12. On syytä muistaa, että näilläkin lajeilla lähtöpisteen sää vaikuttaa muuton käynnistymiseen. Eniten havainnointia Kaukasessa on ollut lounais- ja koillistuulilla. Lounaistuulten suuri osuus selittyy niiden yleisyydellä. Koillistuuliset päivät puolestaan ovat oletettavasti houkutelleet havainnoijia muita päiviä useammin. Arktikayksilöitä onkin havaittu eniten juuri koillistuulilla, mutta suhteutettuna havainnointiaikaan itäja kaakkoistuuli ovat olleet selvästi parempia muuttotuulia. Itse asiassa ilman 23.9. havaittua yli 1 valkoposkihanhen muuttoa koillistuuli ei erottuisi aineistosta millään tavoin. Itä- ja kaakkoistuulien merkittävyys arktisen muuton ohjautumiselle Keski-Suomeen ei ole yllätys. Sen sijaan koillisen-pohjoisen välisillä tuulilla on havaittu arktikaa jopa huonommin kuin etelä- ja lounaistuulella. Kaukasen tapauksessa tämä selittynee osittain sillä, että vastatuulella linnut seurailevat vesistöjä paremmin kuin
1994 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 myötätuulella. Suoraan pohjoisesta puhaltava tuuli voi myös painaa muuttoa kauemmas kaakkoon. Kaikista vähiten arktista muuttoa on havaittu lännen ja pohjoisen välisillä tuulilla. Kuvien 1, 11 ja 12 perusteella näyttää siltä, että mikäli haluaa optimoida havaintotuntien ja syysarktikan välisen suhteen, kannattaa havainnoida lokakuun 1. päivän tienoilla pilvisinä ja utuisina päivinä, tuulen ollessa idän ja kaakon välillä. Toinen vaihtoehto on ns. jämäpäivän hyödyntäminen. Arktikaa on nähty Kaukasessakin lähes poikkeuksetta myös muuttohuippua seuraavana päivänä. Kuva 9. Heinä-elokuisen havainnoinnin suhde havaittuun kahlaajamuuttoon Kaukasessa vuosina 1994. Suosirrin ja punakuirin lukumäärät ovat kymmentä yksilöä. 13 12 11 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Havaintontunnit -31.8. Suosirri (1 yks) Punakuiri (1 yks) Tundrakurmitsa
1.7. 2.7. 3.7. 9.8. 19.8. 29.8. 8.9. 18.9. 28.9. 8.1. 18.1. 28.1. 7.11. 17.11. 27.11. 7.12. 17.12. Yks 1.7. 2.7. 3.7. 9.8. 19.8. 29.8. 8.9. 18.9. 28.9. 8.1. 18.1. 28.1. 7.11. 17.11. 27.11. 7.12. 17.12. Yks Kuva 1. Allin ja mustalinnun syysmuuton ajoittuminen Kaukasessa 1994. Lokakuun 7. päivän allimäärä on 36 yks. 1 9 8 Alli Mustalintu 7 6 5 4 3 2 1 Kuva 11. Pilkkasiiven muuton ajoittuminen Kaukasessa 1994. Huomaa eri asteikko kuin allilla ja mustalinnulla. 1 9 8 Pilkkasiipi 7 6 5 4 3 2 1
Kuva 12. Vasemmalla on esitetty tuulen suunta havaintopäivinä (n=682) Kaukasessa vuosina 1994. Oikealla on havaittu arktika (yksilöä) eri tuulen suunnilla. Esimerkiksi Itä-kaakkoistuulilla on havainnoitu vain viidennes kokonaisajasta, mutta havaittu liki puolet kaikesta arktikasta. N NE NW NE N W E W NW E SW SE SW S S SE Harvinaisuudet ja parhaat muutot Lintulajeja Kaukasen rantakalliolta on kahdessa vuosikymmenessä havaittu 193. Lajilistasta puuttuu useita kesän ja kevään peruslajeja, koska havainnointia on käytännössä vain syksyisin. Lähes 16 lintuyksilön joukkoon mahtuu luonnollisesti myös harvinaisuuksia ja erikoisia muuttoja. Ensimmäisenä syksynä 6.- 8.11.1993 havaittiin 2+1+2 nuorta pikkukajavaa. Yhteensä kajavia on havaittu 1 yksilöä. Syyskuulta 1994 jäi historiankirjoihin merikihujen invaasio. Ensimmäinen lintu havaittiin 3.9., seuraavat 1.9., 11.9. (2 yks), 12.9. (2 yks) ja 14.9. Syyskuu ei muutoin ollut linnustoltaan erityinen. Kaukasen havainnointihistorian ensimmäinen todellinen arktikapäivä oli 11.1.1994, jolloin havaittiin mm. 8/18a allia ja 891/9a haapanaa. Muutto jatkui tyypilliseen tapaan vielä seuraavana päivänä. Ensimmäinen oikea harvinaisuus, amerikanjääkuikka, oli paikallisena 9.11.1994. Amerikanjääkuikka/jääkuikka on Kaukasessa nähty sittemmin vuosina 27, 29 ja 21. Tuntomerkkien perusteella kaikki havainnot ovat koskeneet amerikanjääkuikkaa. Syksy muistetaan pähkinänakkelin viimeisimpänä huippuvuotena. Kaukasessa havaittiin vaelluksella 8 yksilöä. 16.9. nähtiin ensimmäinen haarahaukka ja 19.1. ensimmäinen kirjosiipikäpylintu. Jälkimmäistä ei välttämättä heti yhdistä Kaukaseen. Ranta on silti yksi lajin varmimmista havaintopaikoista Suomenselällä. Vuoden 26 jälkeen kirjosiipi on jäänyt havaitsematta vain vuosina 27 ja 29. Vuonna 211 lajia havaittiin 7 yks, 212 8 yks ja 9 yks. Kokonaisyksilömäärä Kaukasessa on 42/24a. Ensimmäinen Kaukasessa toistaiseksi havaituista kolmesta merisirristä muutti 2.11.. Lapinpöllö viihtyi rantametsässä 16. 21.1.. Muutaman hieman hiljaisemman vuoden jälkeen syksyllä rävähti. Nelipäiväisen arktikavyöryn aluksi iltapäivällä 7.1. havaintopisteen ohitti mm. 322/3a allia ja 132/14a tundrahanhea. 8.1. meno jatkui 5581 hanhiyksilöllä, joista 144/19a oli tundrahanhia ja 1788/2a valkoposkia. Päivän kruunasi muuttava valkoselkätikka. Aamua 9.1. aloiteltiin sitten hippiäisuunilinnulla, ja vielä seuraavallekin päivälle riitti 597/7a valkoposkihanhea. Yhteensä 7.-1.1. kuitattiin 13 319 lintuyksilöä. 14.1. kirjattiin muuttava naaras kuhankeittäjä ja 9.11. nuori leveäpyrstökihu. Toinen ja toistaiseksi viimeisin lepy nähtiin 28.11.27. Kun
13.11. muutti vielä 6 merikotkaa ja yksi maakotka, voidaan lintusyksyä pitää yhtenä kahden vuosikymmenen parhaista. Loka-marraskuu 2 oli urpiaisten aikaa. Parhaana päivänä 14.1. laskettiin 416 muuttavaa urpiaista. Iltapäivällä 15.7.21 yritettiin ensimmäistä kertaa kahlaajamuuton havainnointia. Yritys tuotti tulokseksi 58+27 punakuiria. Silti kahlaajamuutto unohtui seuraaviksi kolmeksi vuodeksi. 23.9.21 nähtiin jotain, minkä piti olla ainutkertaista. 59 metsähanhen parven keulalintuna muutti heinäkurppa. Yksitoista vuotta myöhemmin, 29.8.212, heinäkurpan matkaseuraksi oli valikoitunut 11 suosirriä. 1.9.22 nähtiin ensimmäiset isosirrit, 18 yks. Tämän jälkeen isosirrejä on havaittu kahlaajamuuton seurannan tehostumisen myötä 315/31a. Nykyharrastajan mykistävät 12 pohjansirkkua muutti 17.9.22. Ensimmäinen mustakurkku-uikku löytyi 1 vuoden staijaamisen jälkeen 5.1.23. Hieman kovempi laji havaittiin 1.9.24, kun isokirvinen muutti rantakallion yli. 2.9. kirjattiin Kaukasen toinen valkoselkätikka. Yhteensä vaseti on tavattu Kaukasessa neljästi. 16.1.25 havaitun lähihistorian kovimman arktisen muuton rippeitä laskettiin Kaukasesta 18.1. Tukkakoskeloita havaittiin 79/9a. Muuttohuipun aikaan Kaukasen reitin havainnointi oli Keuruun Karkeisvuoressa, josta nähtiin mm. kiljukotka ja parikymmentätuhatta hanhea. Seuraavana vuonna havainnointi oli Kaukasessa myös päämuuttopäivänä 3.9. Tuloksena vihkoon merkittiin mm. 463 hanhea, joista rossicus-alalajin metsähanhia (tundrametsähanhia) 676/16a. Suurin osa sekaparvien hanhista jäi kiireessä lajilleen määrittämättä, vaikka muuttoputki kulki Kaukasen tyyliin havaintopisteen yli. Yli sata muuttavaa telkkää on havaittu Kaukasesta kahdesti: 19.1.26 11/16a ja 21.1.212 2/2a. Sumuisena ja kaakkoistuulisena aamuna 3.9.27 Keurusselällä lepäili runsaasti vesilintuja, mm. 133/3a haapanaa ja 187/3a allia. Myöhemmin vastaavaa on koettu vain samanlaisessa säässä 21.9., jolloin järveltä laskettiin 82/5a haapanaa. Vuonna 27 arktikaa nähtiin myös 7.1., kun niin ikään kaakkoistuulella muutti mm. 1111/14a sepelhanhea ja 665/7a tundrahanhea. Kylmänpurkaus ajoi koskelot liikkeelle 17.11. Yhteensä 1867/34a havaittiin, vaikka keskipäivällä havainnoinnissa oli neljän tunnin katkos. Syksyn kruunu oli 7.11. havaittu Kaukasen ensimmäinen pikkuruokki. 17.7.28 nähtiin kenties harvinaisin Kaukasessa havaittu lintu, suuri kokosininen papukaija. Tarhakarkulainen, jonka tuntomerkit sopivat parhaiten erittäin uhanalaiseen hyasinttiaraan. 1.8. havaittiin ensimmäiset räyskät, 1ad 2juv. 11.8. puolestaan osuttiin ensimmäistä kertaa kahlaajamuuttoon. Päivän aikana havaittiin mm. 47/4a isosirriä ja 64/8a tundrakurmitsaa. Meno jatkui aamulla 12.8. 8+9 isosirrillä ja kolmella karikukolla. Yksinäinen vesipääsky lennähti Kaukasen pinnaksi 16.8. Toistaiseksi parhaat kahlaajamuutot ovat vuodelta 29. 25.7. laskettiin mm. 489/5a punakuiria ja 264/24a suosirriä. 1.8 muutti 44/3a isosirriä, 184/14a suosirriä, 47/7a tundrakurmitsaa ja a39 tylliä. Myös useana muuna päivänä kahlaajia nähtiin tavanomaista paremmin. Suomenselkäläisittäin kovaa syksyistä Gaviamuuttoa seurattiin 24.1.29, jolloin varsin myöhäisen arktikan seassa muutti mm. 25/1a kaakkuria. Uusi muuttoennätys olivat myös 16.7.21 suosirriparvissa muuttaneet 19/7a kuovisirriä. Suosirrejä tuolloin nähtiin 22/17a. Kaukasen ainoat jänkäsirriäiset, 2 yks, puolestaan havaittiin 2.7.21. Jättimäinen noin 1 yksilön mustalintuparvi ylitti havaintopisteen 8.8. Lapasotkia on havaittu tasaisesti vuosittain. Viime vuosilta löytyy myös kaksi kovempaa muuttoa: 21.1.212 53/5a ja 17.1. 15/6a. Viimeisimpänä lisäyksenä Kaukasen lajilistaan saatiin isovesipääsky 1.11.212. Eniten yksilöitä päivässä, 14 666, havaittiin 23.9.. Näistä 1 841 oli valkoposkihanhia ja yksi haarahaukka. Vuosi ja tämä katsaus loppui komeasti, sillä marraskuulla nähtiin vielä Kaukasen 5., 6. ja 7. isolokki. Suomenselällä laji on tavattu yhteensä vain 15 kertaa.
Kiitokset Matti Aalto ja Tuomas Syrjä kommentoivat käsikirjoitusta ja ideoivat kaavioita. Kaukasen havainnoijalegenda Markku Saarinen tarjosi käyttööni vanhat havaintovihot. Markulle myös erityiskiitos johdatuksesta sisämaan vesistöstaijin saloihin! Myös kaikki alla luetellut henkilöt ovat olleet mitä mainiointa seuraa joskus niin yksinäisellä kalliolla. Merkittävästi aikaansa Kaukasessa ovat kuluttaneet ainakin Markku Saarinen, Kari ja Kimmo Kallio, Ari, Esa ja Matti Aalto, Jari Mäkinen, Kari ja Tarmo Myntti, Henrik Blomqvist, Kari Lamminpää, Roope Ruokonen, Paavo Jyrinki, Esko Ylinen ja Jouko Pihlainen. Ilman teidän havaintovihkoihin tai Tiiraan tallentamia havaintojanne tämän jutun tekeminen ei olisi ollut mahdollista. Kiitos myös kaikille muille Kaukasessa vuosien varrella havainnoineille. Tavataan taas ensi syksynä! Kirjallisuus Skov, H., Heinänen, S., Zydelis, R., Bellebaum, J., Bzoma, S., Dagys, M., Durinck, J., Garthe, S., Grishanov, G., Hario, M., Kieckbusch, J. K., Kube, J., Kuresoo, A., Larsson, K., Luigujoe, L., Meissner, W., Nehls, H. W., Nilsson, L., Petersen, I. K., Roos, M. M., Pihl, S., Sonntag, N., Stock, A.; Stipniece, A. 211. Waterbird Populations and Pressures in the Baltic Sea. Nordic Council of Ministers, Copenhagen.