Kasvatustieteen tohtori Yliopistonlehtori Virpi Vaattovaara Lapin yliopisto Elämänkulun mutkia ja arjen palapelejä: koulutuksesta työelämään Pohjois-suomen kumppanuusfoorumi rovaniemi 24.5.2016 http://www.lapinkansa.fi/paakirjoitukset/tekeva-mutta-tyoton/ (Luettu 17.5.2016) 1
Aikajana 1990-2011 Tutkimuksen (Vaattovaara 2015) alueellinen ulottuvuus: Lappi > Kolari, Posio, Sodankylä - 18 25 vuotiaat nuoret aikuiset vuonna 1989 - tutkimuksen alussa askarrutti, mitkä asiat kiinnittivät nuoret kotipaikkakunnalleen huolimatta rajoittuneista jatkokoulutus- ja työmahdollisuuksista - väitöskirjassa Elämänkulku ja toimijuus Lapin maaseudun nuorista aikuisiksi 1990-2011 samat henkilöt ovat 32-45 vuotiaita Tutkimuskysymykset Millaisia toimijuuden tiloja tutkimukseen osallistuvien elämänkuluissa on avautunut? Millaisia toimijuuden rakentumiseen liittyviä ydinepisodeja kertomuksista voidaan kiteyttää? Millä tavoin toimijuus sukupuolittuu kertomuksissa? Tarkoituksena on ollut tuoda tutkimuskeskusteluun analyyseja kasvukeskusten ulkopuolelta lähtöisin olevien naisten ja miesten elämänkuluista. Toimijuuden muotoutuminen sisältää neuvottelua itsensä ja toisten kanssa. Se on prosessi, jossa yksilöt rakentavat elämänkulkuaan yhteiskunnallisissa, sosiaalisissa ja kulttuurisissa rakenteissa: kiinnostukseni kohdistui siihen, millä tavoin toimijuus on odotettua, mahdollista ja miten se toteutuu (= millä ehdoilla ja rajoituksilla minusta tulee minä) 2
Aineistot Aineisto 1 Lomakekysely 18 25 - vuotiaille työttömyystilanteen 11.10.1989 mukaan: Kolari, Posio, Sodankylä Postitettu N=357 53,5 % naisia 46,5 % miehiä Vastanneet N=232 59 % naisia 41 % miehiä Aineisto 2 Koonti Lapin työvoimapiirin dokumenteista 1994 ja 1995 Kirjattu TEtoimistossa Rovaniemellä N=121 yhteensä 52 % 232:sta Aineisto 3 Kirjeet, pyyntö 2001 2002 Postitettu N=232 N=29 17 naista, 12 miestä Aineisto 4 Puhelinhaastattelut 2011 Valittu kirjeen kirjoittaneista 10 henkilöä N=10 5 naista, 5 miestä Tulkinta- ja analyysikehikko Analysoin ja tulkitsen, millä tavoin ja millaista toimijuutta elämänvalinnat tuottavat modaliteettien eli haluamisen, osaamisen, kykenemisen, voimisen, täytymisen ja tuntemisen vuoropuhelun avulla tarkasteltuna. Millaisilla ehdoilla päätöksiä tehdään, ryhdytään toimeen tai jätetään toimimatta? (Jyrkämä 2008, 195, mukaillen) 3
Kokeilupolkuja no ne oli semmosia kokeiluja, se oli sitä suurinta lama-aikaa mitä on nykyyhteiskunnassa ollu se 80-luvun loppu, että soli vähän niinko koko Suomessa sama tilanne, mihin oli Lapissa jo tottunu eli ei vaan ollu semmosta mahollisuutta, että mennä vaan sinne omalle alalle töihin. Piti vain aina yrittää tehä jotaki, mitä vaan oli tarjolla (Kaisa 42 v., haastattelu 2011) Anna (32 v., kirje 2002) toteaa ammattikoulusta valmistumisen jälkeen: [olin] puoli vuotta kurssilla koska olin ollut vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä eikä loppua ollut näkyvissä, vaikka olisin kelpuuttanut mitä tahansa työtä. Kurssin jälkeen kerrottiin, ettei työtä tipu taas seuraavaan vuoteen Yli kymmenen vuotta jatkuneiden, tasaisesti vuorottelevien työttömyys- ja pätkätyöjaksojen kuvailun jälkeen Teppo (34 v., 2002) toteaa, että työhommissa on mennyt oikein hyvin. Työn arvostus: pätkätyöura määrittyy sisällöltään kokonaisvaltaisemmaksi hommaksi kuin pelkästään määräaikaisiksi työsuhteiksi, jotka Teppo esittelee kirjeessään. Mutkia ja uusia suuntia Marian elämän suunnanmuutos vahvistui 1990-luvun alussa koulutuspaikan löytämisen kautta. Opiskelun aloittaminen eri paikkakunnalla puolestaan vauhditti tulevia ratkaisuja ja elämänmuutoksia, kuten avioeroa ja sitä seurannutta viikonloppuäitiyttä. Aloin opiskella ( ), aloitin 3-vuotisen [koulutuksen] vuonna 1992 syksyllä. Samaan aikaan tuli avioero. Mies ja lapset jäi [toiselle paikkakunnalle], itse muutin yksin asumaan ( ). Minusta tuli viikonloppuäiti ja elatusvelvollinen (Maria 37 v., kirje 2002) Maria jatkaa, että suhteet sukulaisiin ja läheisiin katkesi vähäksi aikaa, koska ne todella ihmetteli ratkaisuani. Suhteet heihin ovat tässä vuosien varrella jälleen parantuneet ja asia on unohdettu. Valinnat ja teot voivat johtaa ei-toivottuihin lopputuloksiin lähiympäristön odotusten vuoksi. Vastuullisessa yhteisössä ihmistä voidaan tukea ja hän voi säilyttää asemansa toisten joukossa hyväksyttynä, myös eritapaisena yhteisön jäsenenä odotuksista poikkeavasta toiminnasta tai elämäntyylistä huolimatta. 4
Arjen pieni toimijuus Erjan elämänkulussa on muotoutunut pienen toimijuuden (ks. Jokinen 2005; Honkasalo 2008) tiloja: eletään kituuttamalla, päivä kerrallaan. Samoin Tapiolla: taitaa olla parasta elää päivä kerrallaan ja Terhillä: tässä sitä sitten yritetään päivä kerrallaan elellä. Pätkätöiden yleisyys ilmentää taloudellista ja yhteiskunnallista muutosta. Toimijuus voi politisoitua, kun pätkätyöllisyydestä tulee työttömyyden vaihtoehto (Leinikki 2009, 167) poliittisen päätöksenteon tuloksena. Koulutus ja työ eivät kohtaa, kun työelämä ei kutsu odotetulla tavalla ammattiin valmistuneita. Virven vakinainen työpaikka löytyi vuonna 2002 opiskelukaupungista. Lottovoitolta tuntui. (---) Ja tämän vakinaisen työn myötä pystyn jatkossakin elämään Lapissa. Minulle on aina ollut selvää että Lappi on maisemani. Täällä on minulle tärkeät asiat perhe, ystävät, työ, harrastukset, luonto. Olen ajatellut ettei työ saa olla niin merkittävä että pelkästään sen vuoksi lähtisin etelään. (Virve 35 v., kirje 2002) Koulutuksella työelämään? Ikäryhmässä 32 37 v. on 19 henkilöä, joista 11 on lähtenyt tai muuttanut. Heistä kolme on tullut kotipaikkakunnalle takaisin. Sallan lisäksi Ilarilla ja Tepolla paluu on tarkoittanut lisäkoulutuksesta ja lukuisista kursseista huolimatta tyytymistä vain määräaikaisiin työsuhteisiin. Kaikilla kotiseudulle palanneilla oli vahva usko töiden jatkumiseen Lapissa. Käsitys työn tekemisestä muovautuu yleensä työkokemuksen perusteella. Kun työsuhteet ovat lyhytaikaisia eivätkä vastaa jo hankittua koulutusta, työn arvostaminen tienä uran luomiseen vähenee. Tutkinto ei välttämättä avaa tietä työllistymiseen: pettymys voi olla suuri, kun työpaikkaa ei ole tiedossa tai edes näkyvissä hankitusta koulutuksesta huolimatta. 5
Pätkissä työuralle Pätkätyöllisyys hankitun koulutuksen jälkeen voi olla rankka kokemus ja varjostaa elämää pitkään. Elina kuvaa 1990-luvun alun tilannettaan: Tämä vuosi [1992] oli kova. Olin tottunut jo opiskeluaikana olemaan töissä ja yhtäkkiä ei töitä sitten ollutkaan. Tällöin oli vielä se mielipide töissä olevilla, että työttömät vain nautiskelevat eivätkä huoli töitä tai halua niitä tehdä. Tämä ei pitänyt paikkaansa minun kohdallani ja koin tämän mielipiteen kovana. Tunsin, että en viitsi/kehtaa kulkea missään, koska olen työtön (Elina 32 v., kirje 2002) Uudelleen kouluttautumisesta tai lisä- ja täydennyskoulutuksesta huolimatta saattaa työpaikka jäädä saamatta, mikä voi johtaa epävarmuuden ja riittämättömyyden tunteisiin. Puutteellisuuden ja vajavaisuuden kokemukset ovat seurausta jatkuvan kouluttautumisen puheesta, kun yksilö ei yrityksistä huolimatta voikaan asettua jatkuvasti itseään kehittävän ja aktiivisen kansalaisen muottiin. Perustutkinnolla kehittyvälle uralle Essi (40 v.) valmistui 1,5 vuoden koulutuksen jälkeen vuonna 1991 sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksesta. Hän arvostaa koulutusta perustutkintona ja näkee sen hyväksi jo senkin vuoksi, että voisi ymmärtää ja tuntea ihmistä paremmin: kun valmistuin perushoitajaksi [siitä on] ollu hyötyä. Monessaki suhteessa, on semmonen vähän erilaisempi pohjatieto ihmisestä kuitenki mitä on muilla tietyllä tavalla ( ) Työpaikka löytyi heti valmistumisen jälkeen. Ajatus lisäkoulutuksesta jäi kytemään ja Essi oli haastattelussa 2011 hyvin iloinen siitä, että on vihdoin vuonna 2012 valmistumassa vyöhyketerapeutiksi: Että JOS kaikki mennee hyvin niin EHKÄ ensi vuonna saa paperit pois sieltä. Kyseisen koulutuksen avulla voi jatkaa hoitoalan opintoja, jota Essi on suunnitellut jo jonkin aikaa. 6
Työkokemus viitoittaa tietä Armin (45 v.) työhistoria vuodesta 1990 eteenpäin koostui määräaikaisista tehtävistä vanhainkodissa, metsäntutkimuslaitoksella, hotellissa kerroshoitajana, kaupassa ja leipomossa. Työttömyysjaksoja jatkui syksyyn 1994 saakka, jolloin hän meni naimisiin ja muutti Etelä-Suomeen sieltä lähtöisin olevan miehen työpaikan vuoksi. Paluu Lappiin tuli ajankohtaiseksi jo seuraavana vuonna, kun aviomiehen työpaikassa tapahtuneiden organisaatiomuutosten jälkeen mies irtisanottiin. Armi työllistyi useiden määräaikaisuuksien, työnhakukoulutuksen sekä muiden lyhyiden koulutus- ja työharjoittelujaksojen kautta vakinaisiin tehtäviin vuoden 2001 alussa. Hän kertoo (34-vuotiaana) kirjeessään aikaisemmasta työhistoriastaan 1990-luvulla: Yleisesti ottaen olen tyytyväinen työhistoriaani. Tietenkin on ollut työpaikkoja, jotka eivät ole olleet mieluisia, mutta eihän tänä päivänä voi valita sen mukaan pitääkö niistä vai ei. Ei minua ole haitannut olla välillä työttömänäkin, koska silloin on saanut hengähtää. Kieli on yhteydessä mieleen Tutkimuksessani mukana oleva Kaisa katsoo menneeseen vuonna 2011: ( ) ihan semmonen ajatus siellä [kotipaikkakunnalla] nuorena oli, että aivan sama minkä koulutuksen käy niin ei sitä työtä ole kuitenkaan että se oli kyllä vähän niinkö surullinenki, ku näin jälkikäteen ajattelee, niin se ajatuskanta, mutta se vaan oli vähän kaikilla sama sielä (Kaisa 42 v., haastattelu 2011) Odotettu ja toivottu päämäärä voi osoittautua vaikeaksi saavuttaa, jos sosiaalinen toimintaympäristö voimistaa esimerkiksi lähtemispuhetta vuosikymmenestä toiseen. Kun kieli rakentaa todellisuutta, saattaisi vaihtoehtoinen itseluottamusta vahvistava selviämis- tai pärjäämispuhe tuoda aikuistuville nuorille lisää vakaata toimijuutta, joka viitoittaisi tietä tulevaisuuteen. 7
Osallisuus vahvistaa toimijuutta Yksilöllisyyden ja oman elämän hallinnan korostaminen voi johtaa yhteisöllisyyden rapautumiseen, erilaisessa asemassa olevien ihmisten sekä tuen tarvitsijoiden aliarvioimiseen. Koulutuksen aikana ihmiselle muodostuu symbolinen käsitys siitä, miten hän oppii, mitä hän osaa ja millainen hän on. Käsitykset itsestä avaavat tai sulkevat mahdollisuuksia elämänkulussa ja siihen, mitä meistä lopulta tulee isona. Toisen kohtaamisen taito ja erilaisuuden ymmärtäminen ovat olennaisen tärkeitä vuorovaikutuksessa: eristäytyminen merkitsee yleisesti ihmiselle toimintakyvyn menettämistä (Granfelt 1998, 123 125; Arendt 2007, 190 191). On tärkeää ymmärtää sosiaalinen ympäristö ja tukiverkostot laajemmin koko yhteisöä koossapitäväksi voimaksi kuin kohdistaa tuki ja ymmärrys vain niihin, jotka voivat, kykenevät ja haluavat toteuttaa odotettua kuvaa siitä, miten elämää pitäisi elää. Ohjaus ja tuki yhteisölliseksi Kun ohjaus tulee virallista tietä tai ylhäältä kertomalla, että me autamme teitä, ei aktivointi välttämättä kohtaa esimerkiksi työttömäksi jääneiden tarpeita. Olisi tarkoituksenmukaista suunnitella erilaisia toteutuksia enemmän yhteisöllisesti ja kontekstuaalisesti, jolloin ohjauksen ja tuen lähtökohtana olisivat osallistujien kokemukset, tarpeet ja valmiudet sekä paikalliset olosuhteet. Ihmisyys, kuten minuuskin, löytyy ihmisten välisistä suhteista, ei yksilöstä yksinään. Ihmisestä tulee ihminen vain toisten kanssa. 8
Esityksen lähteet Arendt, Hannah 1958/2002/2007. Vita Activa. Ihmisenä olemisen ehdot. Alkuteos The Human Condition 1958. Suom. Riitta Oittinen ja työryhmä. 2. painos. Tampere: Vastapaino. Granfelt, Riitta 1998. Kertomuksia naisten kodittomuudesta. Helsinki: SKS. Honkasalo, Marja-Liisa 2008. Reikä sydämessä. Tampere: Vastapaino. Jokinen, Eeva 2005. Aikuisten arki. Helsinki: Gaudeamus. Jyrkämä, Jyrki 2008. Toimijuus, ikääntyminen ja arkielämä. Hahmottelua teoreettismetodologiseksi viitekehykseksi. Gerontologia 22 (4), 190 203. Vaattovaara, Virpi 2015. Elämänkulku ja toimijuus. Lapin maaseudun nuorista aikuisiksi 1990-2011. Väitöskirja. Rovaniemi: Lapin yliopisto. Kiitos! Virpi Vaattovaara Yliopistonlehtori Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta Virpi.Vaattovaara@ulapland.fi 040 484 4144 linkki väitöskirjan verkkojulkaisuun https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/61995 (Lapin yliopiston julkaisuja > ks. http://lauda.ulapland.fi) 9