OPAS JALKOJEN LIIKAHIKOILUSTA KÄRSIVILLE

Laura Laitinen Katja Munukka OPAS JALKOJEN LIIKAHIKOILUSTA KÄRSIVILLE Opinnäytetyö Jalkaterapian koulutusohjelma Toukokuu 2009

KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä 23.4.2009 Tekijä(t) Laura Laitinen & Katja Munukka Nimeke Koulutusohjelma ja suuntautuminen Jalkaterapian koulutusohjelma Jalkojen liikahikoilu. Opas jalkojen liikahikoilusta kärsiville Tiivistelmä Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tehdä opas, jossa tullaan käsittelemään jalkojen liikahikoilua. Opas on suunnattu jalkojen liikahikoilusta kärsiville työikäisille, sekä heidän hoitoonsa osallistuville terveydenhuollon ammattilaisille. Tämän oppaan tavoitteina on motivoida jalkojen liikahikoilusta kärsiviä asiakkaita ja antaa heille uutta tietoa jalkojen liikahikoilusta, sen hoidosta ja ennaltaehkäisystä jalkaterapian keinoin. Jalkojen liikahikoilusta kärsivät monet ihmiset ja pahimmillaan hikoilu voi haitata sosiaalista kanssakäymistä (Vuori & Korhonen 2005). Liikahikoilulla tarkoitetaan hikoilua yli fysiologisen tarpeen. Liikahikoilu voidaan jakaa kolmeen eri luokkaan sen laajuuden, syyn tai laukaisevan tekijän mukaan. (Pitkänen & Kartamaa 2005.) Opinnäytetyömme koostuu oppaan tuotekehitysprosessin mukaisesti laaditusta raportista sekä itse oppaasta. Raporttimme teoriaosuus on koottu systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla. Oppaaseen on koottu teoriatietoa jalkojen liikahikoilusta, sen aiheuttajista, eri hoitomuodoista sekä ennaltaehkäisystä jalkaterapian keinoin. Opas on tarkoitettu pääasiassa jalkojen liikahikoilusta kärsiville työikäisille, jotka ovat oppaan ensisijaisia hyödynsaajia. Oppaasta voivat saada apua muutkin jalkojen liikahikoilusta kärsivät. Työstämme voivat hyötyä myös alan ammattilaiset sekä muut terveydenhuollon ammattilaiset. Asiasanat (avainsanat) jalkojen liikahikoilu, liikahikoilun hoito ja ennaltaehkäisy, ihon rakenne ja toiminta, jalkaterapia, tuotekehitysprosessi Sivumäärä Kieli URN 27 s. + liitteet 4 s. suomi URN:NBN:fi:mamk-opinn20099441 Huomautus (huomautukset liitteistä) Ohjaavan opettajan nimi Arja Tiippana & Seija Puputti Opinnäytetyön toimeksiantaja Mikkelin Ammattikorkeakoulu

DESCRIPTION Date of the bachelor's thesis 23.4.2009 Author(s) Laura Laitinen & Katja Munukka Degree programme and option Podiatry Name of the bachelor's thesis Over sweating of the foot. Guidebook to those who suffer from over sweating of the foot. Abstract The intention of our thesis was to create a guidebook where we will be dealing with sweating of the foot. The guidebook is directed to people of working age who suffer from over sweating of foot and to health care professionals who are involved in their treatment. The priorities of this guidebook are to motivate customers who suffer from over sweating of foot and to give them new information about over sweating of foot, its treatment and prevention by podiatry methods. Many people suffer from over sweating of the foot and at worst sweating may inconvenience social dealings (Vuori & Korhonen 2005). Over sweating means sweating over a person s physiologic need and it can be shared to three different classes by its scale, cause or trigger. (Pitkänen & Kartamaa 2005). Our thesis consists of a report which is composed according to the product development process and the guidebook itself. The theory part of our report has been collected by the systematic literature review. The guide includes information about over sweating of the foot, its causes, different treatments and prevention by podiatry methods. Previously this subject has been investigated very little from podiatry s point of view. Only one thesis has been completed in Mikkeli University of Applied Science that handles over sweating of the foot. The guidebook is mainly intended to people of working age who suffer from over sweating of the foot. Working population is the principal group getting benefit from this guidebook but also others suffering from over sweating of the foot may get help from it. Podiatry professionals and health care professionals may also benefit from our work. Subject headings, (keywords) Pages Language URN 27 p. + app. 4 p. Finnish Remarks, notes on appendices Tutor Arja Tiippana & Seija Puputti Bachelor s thesis assigned by Mikkeli University of Applied Sciences

SISÄLTÖ 1 1 JOHDANTO... 2 2 OPPAAN TUOTEKEHITYSPROSESSI... 3 3 ONGELMIEN JA KEHITTÄMISTARPEIDEN TUNNISTAMINEN... 4 4 OPPAAN IDEAVAIHE... 4 5 OPPAAN LUONNOSTELUVAIHE... 5 5.1 Tuotteen luonnostelua ohjaavat näkökohdat... 6 5.1.1 Asiakasprofiili... 6 5.1.2 Palvelujen tuottaja... 7 5.1.3 Asiantuntijatieto... 8 5.1.4 Arvot ja periaatteet... 8 5.1.5 Rahoitusvaihtoehdot... 9 5.1.6 Sidosryhmät... 9 5.1.7 Tuotteen laatu... 9 5.2 Tuotteen asiasisältö... 10 5.2.1 Ihon rakenne ja toiminta... 10 5.2.2 Normaali hikoilu ja liikahikoilu jaloissa... 11 5.2.3 Yleisimmät liikahikoilun aiheuttajat... 12 5.2.4 Jalkojen liikahikoilun hoito... 13 5.2.5 Jalkojen liikahikoilun ennaltaehkäisy... 15 6 OPPAAN KEHITTELYVAIHE... 18 6.1 Hyvän oppaan kriteerit... 18 6.2 Hyvän oppaan kriteerien toteutuminen työssämme... 19 6.3 Oppaan esitestaus... 20 7 OPPAAN VIIMEISTELYVAIHE... 22 8 POHDINTA... 22 8.1 Opinnäytetyömme luotettavuus... 22 8.2 Yhteenveto tuotekehitysprosessin etenemisestä... 23 8.3 Opinnäytetyöprosessin eteneminen... 24 8.4 Jatkotutkimusehdotukset... 25 LÄHTEET... 26 LIITTEET

2 1 JOHDANTO Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tehdä opas, jossa tullaan käsittelemään jalkojen liikahikoilua. Opas on suunnattu jalkojen liikahikoilusta kärsiville työikäisille sekä heidän hoitoonsa osallistuville terveydenhuollon ammattilaisille. Tämän oppaan tavoitteina on motivoida jalkojen liikahikoilusta kärsiviä työikäisiä ja antaa heille uutta tietoa jalkojen liikahikoilusta, sen hoidosta ja ennaltaehkäisystä jalkaterapian keinoin. Jalkojen liikahikoilusta kärsivät monet ihmiset ja pahimmillaan hikoilu voi haitata sosiaalista kanssakäymistä (Vuori & Korhonen 2005). Liikahikoilulla tarkoitetaan hikoilua yli fysiologisen tarpeen. Liikahikoilu voidaan jakaa kolmeen eri luokkaan sen laajuuden, syyn tai laukaisevan tekijän mukaan. (Pitkänen & Kartamaa 2005.) Jalkaterapian koulutusohjelmaan kuuluu osana asiakkaan ohjaus ja jalkaongelmien ennaltaehkäisy (Mikkelin ammattikorkeakoulu 2006). Koimme, että meillä ei ole valmiuksia ohjata jalkojen liikahikoilusta kärsivää asiakasta, ja tämän vuoksi päätimme tehdä oppaan tuotekehitysprosessin mukaisesti jalkojen liikahikoilusta kärsiville teoriatietoon pohjautuen. Lisäksi halusimme tehdä opinnäytetyömme aiheesta, jossa oppaan tekeminen olisi mahdollista. Jalkojen liikahikoilu opinnäytetyömme aiheena mahdollisti oppaan tekemisen. Opinnäytetyömme tulee etenemään Jämsän ja Mannisen kehittelemää tuotekehitysprosessia (2001) soveltaen. Tämä prosessi koostuu viidestä eri vaiheesta: ongelmien ja kehittämistarpeiden tunnistaminen, ideavaihe, luonnosteluvaihe, kehittelyvaihe sekä viimeistelyvaihe (Jämsä & Manninen 2001, 28). Opinnäytetyömme teoriaosuudessa tullaan käsittelemään jalkojen liikahikoilua, sen aiheuttajia ja hoitomuotoja jalkaterapian keinoin. Teoriatietoa käsittelevä osuus tullaan kirjoittamaan tuotekehitysprosessin luonnosteluvaiheen sisälle.

2 OPPAAN TUOTEKEHITYSPROSESSI 3 Tuotekehitysprosessilla tarkoitetaan toimintaa, jonka avulla kehitetään uusi tuote tai pyritään parantamaan jo olemassa olevaa tuotetta (Jokinen 2001, 9.) Tuotekehitysprosessi sosiaali- ja terveysalalla jäsentyy perusvaiheiden mukaan. Prosessin tavoitteet ja aikaansaannokset määräytyvät hankekohtaisesti. Tuotekehitysprosessi pitää sisällään viisi eri vaihetta: ongelman tai kehittämistarpeen tunnistaminen, ideavaihe, luonnosteluvaihe, kehittämisvaihe ja viimeistelyvaihe. Näiden viiden eri vaiheen aikana tuoteideasta kehittyy valmis tuote. (Jämsä & Manninen 2001, 28.) Ongelmien ja kehittämistarpeiden tunnistaminen on tuotekehitysprosessin ensimmäinen vaihe. Tässä vaiheessa pyritään selvittämään, onko tuotteelle tarvetta. Kehittämistarve voi syntyä asiakaskyselyiden pohjalta tai tulla esiin esimerkiksi oman työn kautta. (Jämsä & Manninen 2001, 29 31.) Ideavaihe käynnistyy, kun kehittämistarve on tunnistettu. Ideavaiheen tarkoituksena on löytää ratkaisu todettuihin ongelmiin käyttäen apuna erilaisia innovaatioita ja lähestymistapoja. (Jämsä & Manninen 2001, 35.) Ideavaihetta seuraa luonnosteluvaihe, jossa aletaan suunnitella ja valmistaa tuotetta. Tuotteen luonnostelua ohjaavat seuraavat näkökulmat: asiakasprofiili, tuotteen asiasisältö, palvelujen tuottaja, rahoitusvaihtoehdot, asiantuntijatieto, arvot ja periaatteet, toimintaympäristö, säädökset ja ohjeet sekä sidosryhmät. (Jämsä & Manninen 2001, 43.) Luonnosteluvaiheen jälkeen alkaa tuotteen kehittelyvaihe, jossa tuotteen kehittäminen etenee luonnosteluvaiheessa sovittujen periaatteiden, ratkaisuvaihtoehtojen, rajausten ja asiantuntijayhteistyön mukaan. Kehittelyvaiheessa tuotteesta tehdään ns. mallikappale, jota esitestataan niin kohderyhmään kuuluvilla henkilöillä kuin asiantuntijoillakin. Heidän palautteidensa ja kehitysehdotustensa pohjalta pyritään löytämään ratkaisuvaihtoehtoja parannettaville asioille. (Jämsä & Manninen 2001, 54, 85.) Tuotteen viimeistelyvaihe käynnistyy, kun tuote valmistuu ja sen sisältöön ollaan tyytyväisiä. Viimeistelyvaiheen tarkoituksena on saada aikaan valmis tuote. Yksityiskoh-

4 tia vielä hiotaan ja voidaan laatia muita tarvittavia ohjeita tai suunnitelmia. Tuotteen markkinoinnin ja jakelun suunnittelu alkaa viimeistelyvaiheessa. (Jämsä & Manninen 2001, 81, 85.) 3 ONGELMIEN JA KEHITTÄMISTARPEIDEN TUNNISTAMINEN Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisessä käytetään useita erilaisia laadun kehittämisen menetelmiä. Yksi vaihtoehto on asiakas- ja potilaskyselyt tai tarpeen havaitseminen jollakin muulla tavalla. (Jämsä & Manninen 2001, 29.) Idean oppaaseemme saimme opettajaltamme, joka ehdotti meille opasta jalkojen liikahikoilusta kärsiville asiakkaille. Jalkojen liikahikoilu on yleinen ongelma ja se voi pahimmillaan vaikeuttaa sosiaalista kanssakäymistä sekä ammatinharjoittamista. (Kiistala 2000). Vaikka jalkojen liikahikoilu on yleinen ongelma, emme olleet opintojemme aikana perehtyneet aiheeseen ollenkaan. Havaitsimme näin ollen tarpeen oppaalle omien opintojen kautta, emmekä tämän vuoksi lähteneet tekemään siitä erillistä tarvekartoituskyselyä. Mielestämme tämä oli riittävä perustelu opinnäytetyöllemme ja oppaan kehittämiseen. 4 OPPAAN IDEAVAIHE Koska oppaallemme oli selvästi löytynyt tarve, mahdollisti se siirtymisen ideavaiheeseen. Ideavaiheen tavoitteena on ongelmien ratkaiseminen erilaisia lähestymis- ja työtapoja apuna käyttäen. Yleisimpiä ovat luovan toiminnan ja ongelmaratkaisun menetelmät, kuten esimerkiksi aivoriihi. (Jämsä & Manninen 2001, 35.) Oppaamme jalkojen liikahikoilusta kärsiville ideoimme aivoriihen sekä teoriatiedon pohjalta. Aivoriihessä kokosimme paperille ideoitamme, jotka koskivat opasta, sen asiasisältöä sekä ulkoasua. Oppaassa tulemme käsittelemään jalkojen liikahikoilua, sen aiheuttajia, liikahikoilun eri hoitomuotoja sekä ennaltaehkäisyä jalkaterapian keinoin. Oppaan kieliasu tulee olemaan kansankielinen, koska se on pääasiassa suunnattu jalkojen liikahikoilusta kärsiville työikäisille.

5 Kävimme läpi erilaisia oppaiden julkaisuvaihtoehtoja ja päädyimme tekemään oppaan PowerPoint-ohjelmalla sen helppokäyttöisyyden ja selkeyden vuoksi. Samalla päätimme, ettemme hae rahoitusta ulkopuoliselta taholta. 5 OPPAAN LUONNOSTELUVAIHE Kun olimme päättäneet, millaisen oppaan aiomme suunnitella ja toteuttaa, siirryimme luonnosteluvaiheeseen. Luonnosteluvaiheelle on ominaista tehdä analyysi siitä, mitkä eri tekijät ja näkökohdat ohjaavat oppaan valmistamista. Kuviossa 1 on esitetty tärkeimmät tuotteen laatuun vaikuttavat tekijät. Tuotteen laatu syntyy, kun näistä eri tekijöistä tehdään synteesi ja eri osa-alueet luodaan tukemaan toisiaan. (Jämsä & Manninen 2001, 43.) Tuotteen asiasisältö Palvelujen tuottaja Tuotteen laatu jatieto Rahoitusvaihtoehdot Säädökset ja ohjeet ympäristö Asiantunti- Asiakasprofiili Sidosryhmät Toiminta- Arvot ja periaatteet KUVIO 1. Tuotteen luonnostelua ohjaavat näkökohdat (mukaillen Jämsä & Manninen 2001, 43)

5.1 Tuotteen luonnostelua ohjaavat näkökohdat 6 5.1.1 Asiakasprofiili Asiakasprofiilin selvittämisen tavoitteena on kohdentaa, kenelle tuotetta suunnitellaan ja ketkä siitä hyötyvät (Jämsä & Manninen 2001, 44). Oppaamme päätimme suunnata jalkojen liikahikoilusta kärsiville työikäisille. Olemme havainneet, että jalkojen liikahikoilu on yleinen ongelma työikäisillä ja monet häpeilevät ongelmaansa. Oppaan tarkoituksena on motivoida jalkojen liikahikoilusta kärsiviä ja antaa heille erilaisia vaihtoehtoja hoitaa jalkojen liikahikoilua. Opas tulee edistämään ihmisen omahoidon toteuttamista ja aktivoimista. Työikäisellä tarkoitetaan 15 74-vuotiaita henkilöitä (Tilastokeskus 2009). Osa työikäisistä elää vasta varhaisaikuisuuden vaihetta ja osa aikuisuuden keskivaihetta. Aikuisuuden keskeisenä kehitystehtävänä on luovuus ja uudistuminen, jonka seurauksena he kiinnostuvat uusista asioista työ- ja vapaa-aikana. (Laakso & Pohjanvirta 1991, 191.) Aikuisella on kyky uusien asioiden oppimiseen. Oppimisen kyky säilyy iän karttuessa. (Holopainen 2007). Oppimisella tarkoitetaan uusien tietojen ja kokemusten kartoittamista ja omaksumista (Laakso & Pohjanvirta 1991, 56). Oppiminen ei rajoitu pelkästään tietojen oppimiseen vaan ihminen voi oppia myös tunteita, asenteita, valmiuksia sekä taitoja. Ohjauksen, virikkeiden, mallien ja palautteiden pohjalta ihmiselle kehittyy kykyjä ja taitoja hallita omaa toimintaansa ja ympäristöään. (Laakso & Pohjanvirta 1991, 56; Salo 1994, 62.) Oppiminen on kokonaisvaltainen tapahtuma ja siihen vaikuttavat monet eri tekijät. Oppijan vireystila ja motivaatio ohjaavat tarkkaavaisuutta. Ne vaikuttavat huomion kohdistumiseen ja siihen kuinka oppija ymmärtää havaitsemansa juuri sillä hetkellä. Oppijan asenteet ohjaavat myös oppimista. Hänen on helpompi vastaanottaa asenteidensa mukaista tietoa kuin niiden vastaista. Oppimistilanteissa heräävät oppijan tunteet voivat edistää tai haitata oppimista. (Laakso & Pohjanvirta 1991, 57.)

5.1.2 Palvelujen tuottaja 7 Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaat eivät useinkaan ole ensisijaisia tuotteen käyttäjiä tai hyödynsaajia, vaan hyöty tulee asiakkaalle usein palvelun tuottajan kautta. Palvelun tuottajan tulee ottaa huomioon asiakkaan tarpeet, ongelmat ja ominaisuudet tuotetta kehitettäessä. Kun asiakkaan ja palvelujen tuottajan näkökohdat otetaan huomioon, taataan, että tuote ja asiasisältö vastaavat tarkoitustaan. (Jämsä & Manninen 2001.) Meidän työssämme palvelujen tuottajana toimii jalkaterapeutti, joka toimii tuotteen levittäjänä jalkojen liikahikoilusta kärsiville asiakkaille. Jalkaterapeutin tutkinnon suorittaminen kestää 3,5 vuotta ja tutkinto on ammattikorkeakoulututkinto. Jalkaterapeutin tehtävänä on edistää ja ylläpitää ihmisten toimintaja liikkumiskykyä ohjaten ja opastaen jalkojen omahoidosta ja hoitokeinoista. Jalkaterapeutin ydinosaamisalueisiin kuuluvat terveyttä edistävä jalkaterapia, alaraajojen toimintojen ja jalkaterapiatarpeen arviointi, kliininen jalkaterapia, jalkaterän apuvälineterapia, alaraajojen toimintoja tukevat terapiat ja johtamis-, kehittämis- ja tutkimisosaaminen. (Suomen Jalkojenhoitaja- ja Jalkaterapeuttiliitto Ry 2009.) Terveyttä edistävässä jalkaterapiassa jalkaterapeutti ymmärtää jalkojen omahoidon tärkeyden osana asiakkaan terveyttä. Jalkaterapeutti järjestää ohjaus- ja opetustilaisuuksia väestölle, terveydenhuoltohenkilöstölle ja asiakasryhmille esimerkiksi jalkojen omahoidosta. Jalkaterapeutti kehittää ja valmistaa ohjausmateriaaleja, osallistuu jalkaterapiakampanjoihin ja projekteihin. Jalkaterapeutti osaa myös toimia moniammatillisessa projektityössä. (Suomen Jalkojenhoitaja- ja Jalkaterapeuttiliitto Ry 2009.) Alaraajojen toimintojen ja jalkaterapiatarpeen arviointi tarkoittaa jalkaterapeutin työssä sitä, että jalkaterapeutti selvittää asiakkaan jalkaterapiatarpeen vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa. Jalkaterapeutti arvioi asiakkaan alaraajojen kivun, toiminnat ja rakenteet jalkaterapiamenetelmien avulla. Jalkaterapeutti tekee jalkaterapiadiagnoosin ja valitsee sopivat terapiamuodot. Hän osaa myös varmistaa asiakkaan hoidon jatkuvuuden laadukkaalla kirjaamisella asiakaspapereihin. (Suomen Jalkojenhoitaja- ja Jalkaterapeuttiliitto Ry 2009.)

8 Kliininen jalkaterapia tarkoittaa asiakkaan synnynnäisistä, rakenteellisista tai hankituista alaraajojen ongelmista tai sairauksista johtuvien iho- ja kynsimuutoksien hoitoa jalkaterapian keinoin. Jalkaterapeutti osaa haavanhoidon ja ihotautien periaatteet ja hallitsee ulkoisen lääkehoidon. Jalkaterapeutti voi toimia asiantuntijana joko itsenäisenä ammatinharjoittajana tai jalkatyöryhmissä. Hän tekee yhteistyötä lääkäreiden ja muiden asiakasta hoitavien kanssa. Jalkaterapeutti ymmärtää aseptiikan, ergonomian ja työsuojelun tärkeyden ja periaatteet omassa työskentelyssään. (Suomen Jalkojenhoitaja- ja Jalkaterapeuttiliitto Ry 2009.) 5.1.3 Asiantuntijatieto Asiantuntijatiedon hankkiminen ja kirjallisuuteen perehtyminen auttavat tunnistamaan ne tekijät, joista syntyy tuotteen laatu (Jämsä & Manninen 2001, 50). Olemme keränneet tietoa jalkojen liikahikoilusta kirjallisuudesta, jonka pohjalta laadimme oppaan (liite 2). Kirjallisuudesta olemme pyrkineet etsimään syitä jalkojen liikahikoiluun, sekä hoitomuotoja jalkaterapian keinoin. Tarkoituksena oli kartoittaa, millainen on hyvä opas jalkojen liikahikoilusta kärsiville työikäisille. Valitsimme harkinnanvaraisesti kaksi jalkaterapeuttia, koska tiesimme heidän olevan helposti saavutettavia ja kiinnostuneita vastaamaan kyselyymme. Tiedonkeruumenetelmänä käytimme kyselyä, joka sisälsi yhden avoimen kysymyksen. Tämä kysely toimitettiin sähköpostinvälityksellä. Vastauksen kyselyyn saimme toiselta jalkaterapeutilta. Hyvä opas antaa informatiivista tietoa aiheesta. Kuvat ovat aina plussa, ettei käy liian pitkäveteiseksi. 5.1.4 Arvot ja periaatteet Useimmilla toimintayksiköillä voi olla arvoja ja periaatteita, joita halutaan toteuttaa toiminnassa jonkin tuotteen avulla. Arvot ja periaatteet liittyvät yksikön julkikuvaan ja ne ovat osa palveluajatusta ja palvelujen markkinointia. (Jämsä & Manninen 2001.)

9 Työssämme tärkeimmät hyödynsaajat ovat työikäiset. Meidän näkemyksemme mukaan työikäiset ovat vielä aktiivisia tiedonhankkijoita. He pystyvät vaikuttamaan itse omiin valintoihinsa ja vaikuttamaan tätä kautta omaan terveyteensä. Mielestämme työikäinen ihminen pystyy vastaanottamaan uutta tietoa sekä ohjausta. Näiden pohjalta työikäistä pitäisi olla helpompi motivoida sekä aktivoida kuin esimerkiksi vanhusta. 5.1.5 Rahoitusvaihtoehdot Luonnosteluvaiheessa on mietittävä asioita, jotka vaikuttavat tuotteen kustannuksiin. Rahoittajat voivat olla paikallisia, alueellisia, kansallisia tai kansainvälisiä. (Jämsä & Manninen 2001, 51.) Omaan työhömme emme hakeneet ulkopuolista rahoittajaa, koska päätimme tehdä oppaan PowerPoint-ohjelmalla, emmekä aio julkaista opasta kirjamuodossa. Mikäli olisimme halunneet julkaista oppaamme, olisi meidän täytynyt etsiä oppaallemme ulkopuolinen rahoittaja. Eri rahoitusvaihtoehdot vaikuttavat oppaan julkaisumuotoon. 5.1.6 Sidosryhmät Sidosryhmillä tarkoitetaan eri ammattiryhmiä tai yhteistyötahoja. Tuotteen luonnostelussa voidaan käyttää hyödyksi eri sidosryhmien näkemyksiä ja ehdotuksia. (Jämsä & Manninen 2001, 48.) Sidosryhmiin emme ottaneet yhteyttä aikaresurssien vähyyden takia. Mahdollisia sidosryhmiä olisivat voineet olla mm. työterveyshuolto, diabetesyhdistys, reumayhdistys ja sairaanhoitopiirit. 5.1.7 Tuotteen laatu Oppaan laatu muodostuu, kun luonnostelua ohjaavat näkökohdat luodaan tukemaan toisiaan (Jämsä & Manninen 2001, 43). Työmme ensisijaisia hyödynsaajia ovat jalkojen liikahikoilusta kärsivät työikäiset. Oppaan tarkoituksena on antaa tietoa jalkojen liikahikoilusta, sen eri hoitomuodoista ja ennaltaehkäisystä jalkaterapian keinoin. Oppaan tavoitteena on saada jalkojen liikahikoilusta kärsivä työikäinen ymmärtämään ongelmansa ja motivoitumaan sen hoitoon sekä ennaltaehkäisyyn.

5.2 Tuotteen asiasisältö 10 Tuotteen asiasisällön selvittämiseksi vaaditaan perehtymistä tutkimustietoon tutkittavasta aiheesta. Sosiaali- ja terveysalalla tuotettavien tuotteiden suunnittelussa on tärkeää tuntea viimeisimmät lääketieteelliset tutkimustulokset ja hoitokäytännöt. (Jämsä & Manninen 2001, 47.) Luonnosteluvaiheessa perehdyimme oppaan sisältöä koskevaan kirjallisuuteen systemaattista kirjallisuuskatsausta apuna käyttäen. Kirjallisuuskatsauksessa kerätään aiempi tieto yhteen ja yhdistetään niistä saatu tieto. (Kääriäinen & Lahtinen 2006.) Haimme tietoa systemaattisesti eri tietokannoista: Mikki, Nelli, Linda, Arto ja Doria. Hakukoneena käytimme Googlea. Hakusanoina käytimme seuraavia käsitteitä: jalka, jalkaterapia, hikoilu, liikahikoilu, jalkojen liikahikoilu, liikahikoilun hoito, jalkojen liikahikoilun hoito, iho, ihon rakenne ja toiminta. Tämän lisäksi olemme ottaneet lähteitä vanhoista opinnäytetöistä sekä artikkeleista. Olemme myös tutustuneet hyvän oppaan kriteereihin. Luonnosteluvaiheessa hahmottelimme oppaan alustavaa sisältöä seuraavasti: alkusanat, sisällysluettelo, tietoa ihosta, jalkojen liikahikoilusta, sen aiheuttajista ja hoitomuodoista. 5.2.1 Ihon rakenne ja toiminta Iho peittää koko ihmiskehon pintaa ja on elimistön suurin elin. Aikuisilla ihon kokonaispaino on noin 5 % koko kehon painosta. (Bjålie ym. 2005, 20.) Iho muodostuu kolmesta eri kerroksesta: orvaskesi eli epidermis, verinahka eli dermis ja ihonalainen rasvakerros eli subcutis. Näillä kerroksilla on monenlaisia eri tehtäviä, kuten esimerkiksi kudoksien koossa pitäminen, ulkoisilta vammoilta sekä bakteereilta, sieniltä ja kemikaaleilta suojaaminen. Iho toimii myös lämmönsäätelijänä ja suojaa haitalliselta uv-säteilyltä. (Hannuksela ym. 2003, 12-21.)

11 KUVA 1. Ihon rakenne (Solunetti 2009) Epidermis eli orvaskesi on ihon ulommaisin kerros. Sen tehtävinä on suojata elimistöä fysikaalisia ja kemiallisia tekijöitä vastaan, suojata uv-säteilyltä ja kulumiselta sekä estää veden haihtumisen kehosta. Dermis eli verinahka sijaitsee epidermiksen alapuolella. Dermiksen päätehtävänä on suojata kehoa fysikaalisia ja kemiallisia tekijöitä vastaan. Alimpana ihon kerroksena on subkutis eli ihon alainen rasvakerros. Sen tehtävänä on toimia siteenä lihaskalvojen, jänteiden ja ihon välillä. Se toimii myös tehokkaana lämmön eristäjänä ja on samalla elimistön tärkeimpiä rasvavarastoja (Bjålie ym. 2005, 23). Subkutis suojaa elimistöä myös erilaisilta iskuilta (Hannuksela ym. 2003, 18-20). Jalkapohjien iho joutuu jatkuvasti kovalle kuormitukselle, paineelle, puristukselle ja hankaukselle. Tämän vuoksi jalkapohjien ihon tärkein tehtävä on suojata jalkateriä erilaisilta traumoilta. Liiallinen rasitus jalkaterissä ilmenee fysiologisena stressireaktiona eli paikallisena kuumotuksena ja punoituksena. Jatkuvan rasituksen seurauksena iho paksuuntuu, koska solujen kasvu kiihtyy ja kuollut solukko ei ehdi hilseillä pois. (Liukkonen & Saarikoski 2004, 29.) 5.2.2 Normaali hikoilu ja liikahikoilu jaloissa Hikoilu on ihmiselle välttämätöntä. Sen tehtävänä on kehon lämpötilan sääteleminen, kuona-aineiden poistaminen ja ihon ph:n säilyttäminen. (Kookas 2008.) Kuitenkin hikoilu tapahtuu usein enemmän lämmönsäätelyn kuin nestetasapainon vaatimusten

12 mukaan (Hiltunen ym. 2003, 516). Ihmisen kehossa on noin 2-3 miljoonaa hikirauhasta (Kookas 2008). Hikirauhaset tuottavat ihon hikeä, ja rauhasia on kahdenlaisia: ekriinisiä ja apokriinisia. Näistä kahdesta ekriiniset hikirauhaset vastaavat hien erityksestä. Ekriinisiä hikirauhasia on koko kehossa, mutta eniten niitä on kasvoissa, kainaloissa, kämmenissä ja jalkapohjissa. Niiden erittämä hiki koostuu pääasiassa natriumkloridin, veden ja urean muodostamasta laimeasta, hajuttomasta nesteestä. Ihon bakteeri- ja hiivakasvun aineenvaihdunta saa aikaan hien hajun. Ekriinisiä hikirauhasia kontrolloi autonominen hermosto eli tahdosta riippumaton hermosto. (Pitkänen & Kartamaa 2005.) Jalkapohjissa on 250 000 hikirauhasta, ja normaalisti ne erittävät jopa 2,5 dl nestettä vuorokaudessa. Hikoilu alkaa normaalisti, kun kehon lämpötila nousee yli 37,1 asteeseen, mutta hikoilu on mahdollista myös alhaisemmassa kehon lämpötilassa. Jalkaterissä hien tehtävänä on vähentää kitkaa ja toimia lämmönsäätelijänä. (Miikkola & Numminiitty 2006.) Liikahikoilulla tarkoitetaan hikoilua yli fysiologisen tarpeen (Pitkänen & Kartamaa 2005). Liikahikoilua esiintyy 0.5 1 % valkoihoisesta väestöstä (Kiistala 2000). Liikahikoilu voidaan jakaa kolmeen eri luokkaan sen laajuuden, syyn tai laukaisevan tekijän mukaan. (Pitkänen & Kartamaa 2005.) Jalkaterissä liikahikoilu on joko ajoittaista tai jatkuvaa riippuen sen aiheuttajasta (Havu ym. 1998). Jalkojen liikahikoilun yhteydessä esiintyy usein kylmänarkuutta, jolle on tunnusomaista kylmä iho ja sinipunertava väri (Kiistala 2000). 5.2.3 Yleisimmät liikahikoilun aiheuttajat Idiopaattista liikahikoilua esiintyy yleensä jalkapohjissa, kämmenissä ja kainaloissa. Idiopaattisella liikahikoilulla tarkoitetaan hikoilua, jonka aiheuttaja on tuntematon. Sen diagnoosi perustuu anamneesiin, jossa selvitetään hikoilun paikallisuus ja symmetrisyys, perinnöllinen taipumus sekä suljetaan pois mahdolliset muut sairaudet ja liikahikoilun aiheuttajat. Idiopaattisen liikahikoilun määrä voi vaihdella eri tilanteissa, ja se voi hankaloittaa potilaan elämää monella eri tavalla: taloudellisesti, sosiaalisesti, fysikaalisesti, seksuaalisesti ja ammatillisesti. (Pitkänen & Kartamaa 2005.)

13 Erilaiset sairaudet aiheuttavat jalkojen liikahikoilua. Näissä jalkojen liikahikoilua aiheuttavissa sairauksissa liikahikoilun saa aikaan erilaiset aineenvaihdunnalliset tekijät. (Duodecim 2008.) Tällaisia jalkojen liikahikoilua aiheuttavia sairauksia ovat diabetes, kihti, reuma, kilpirauhasen liikatoiminta, krooninen infektio sekä syöpä. Vääränlaiset kengät ja sukat ovat merkittävä jalkojen liikahikoilun aiheuttaja. Kenkien ja sukkien tulisivat olla oikean kokoiset, sillä liian pienet sukat ja kengät saavat aikaan hankausta sekä puristusta jalkaterissä, jolloin hikoilu jaloissa lisääntyy. (Miikkola & Numminiitty 2006.) Myös vääränlainen kenkien ja sukkien materiaali lisää hikoilua jaloissa. Kengät ja sukat tulisi aina valita käyttötarkoituksen mukaan; lenkille tulisi valita lenkkikenkä ja vaeltamiseen vaelluskenkä, sukkavalinnat tulisi tehdä samoin perustein. ( Liukkonen & Saarikoski 2004, 36 37.) Näiden yllämainittujen tekijöiden lisäksi jalkojen liikahikoilua voivat aiheuttaa monet muut tekijät. Näitä eri tekijöitä ovat muun muassa perinnöllisyys, vaihdevuodet, tunneperäisyys ja erilaiset hermovauriot. (Havu ym. 1998, 248.) Tunneperäinen liikahikoilu on hyvinkin yleistä, ja sitä edeltää aina jokin emotionaalinen ärsyke. Tämän reaktion seurauksena hien eritys lisääntyy jalkapohjissa. Tunneperäinen liikahikoilu on yleensä aina ajoittaista eli sitä ilmenee vain emotionaalisen reaktion seurauksena. Perinnöllinen liikahikoilu on lähes aina jatkuvaa toisin kuin tunneperäinen liikahikoilu. Perinnöllinen liikahikoilu alkaa yleensä jo lapsena mutta saattaa usein parantua 25. ikävuoden jälkeen. (Havu ym. 1998, 248.) 5.2.4 Jalkojen liikahikoilun hoito Iontoforeesi on yleisin käytetty konservatiivinen hoitomuoto jalkojen liikahikoilun hoidossa (Kiistala 2000). Iontoforeesilla tarkoitetaan vedessä annettavaa hoitoa, jossa veden ionien välityksellä sähkövirta johdetaan hikitiehyeisiin. Hoidon vaikutus perustuu hikitiehyeiden tukkeutumiseen. (Pitkänen & Kartamaa 2005.) Iontoforeesihoidossa lääkeaineena on vesi. Veden ionien välityksellä sähkövirta johdetaan hikitiehyeisiin, joissa on pienin ihon sähkövastus. Vaikutuksen arvellaan perustuvan siihen, että vesimolekyylit ja ionit kulkeutuvat rauhassoluihin ja soluvälitilaan,

14 jolloin hikitiehyeiden suut sarveistuvat ja tukkeutuvat. Hikitiehyeisiin muodostuu sähköinen varaus, joka voi myös estää hien erittymistä. (Liukkonen & Saarikoski 2004, 460; Pitkänen & Kartamaa 2005.) Iontoforeesihoidon laitteisto koostuu tasavirtalähteestä, kaapeleista, kahdesta elektrodista ja niiden suojuksista. Molempia jalkoja varten tarvitaan myös omat vesialtaat. Iontoforeesihoitoa annetaan noin 15 minuutin ajan ja puolessa välissä vaihdetaan suuntaa. Jotta tarvittavia hoitotuloksia saadaan, hoitojakson pituus on vähintään 10 kertaa. Hoidon alussa iontoforeesihoitoa tulisi antaa ensimmäisen viikon aikana viisi kertaa, toisella ja kolmannella viikolla kolme kertaa. Hoitojakson jälkeen tarvitaan ylläpitohoitoja, koska hoidon vaikutus kestää noin kuukauden. Iontoforeesihoidon alussa voi sivuvaikutuksina esiintyä iho kutinaa ja hilseilyä sekä ohimenevää hikoilun lisääntymistä. Iontoforeesia ei saa käyttää, jos hoidettavalla on sydämentahdistin, insuliinipumppu, metallinen nivelproteesi tai jalkapohjassa on akuutti halkeileva ekseema. (Liukkonen & Saarikoski 2004, 460; Pitkänen & Kartamaa 2005.) Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan jalkojen liikahikoilu väheni iontoforeesihoidossa keskimäärin 50 %, ja kaikki tutkimukseen osallistuneet (n=24) arvioivat, että iontoforeesi on tehonnut jalkojen liikahikoiluun (Liukkonen & Saarikoski 2004, 460; Pitkänen & Kartamaa 2005). Luoman ja Oinosen mukaan (2005) yrttikylvyillä on katsottu olevan liikahikoilua vähentävä vaikutus. Yrttikylvyt kuivattavat ihon pintaa; veteen liuotettu yrtti imeytyy ihon kautta kudoksiin vähentäen hikoilua. Lisäksi yrttikylvyt vähentävät hajuhaittoja. (Luoma & Oinonen 2005; Liukkonen & Saarikoski 2004, 465.) Suolakylvyistä on todettu olevan apua myös jalkojen liikahikoiluun. Hoitojakson pituus on yleensä 1 viikko, jonka aikana hoitoa toistetaan kerran päivässä 10 minuutin ajan. Jokaisen kylvyn jälkeen jalkaterät tulee huuhdella huolellisesti. Etikkakylpyjä voidaan antaa jalkojen liikahikoilun hoitona samoilla periaatteilla kuin suolakylpyjäkin. (Liukkonen & Saarikoski 2004, 29, 466.) Alumiinisuoloja sisältävät antiperspirantit auttavat jalkojen liikahikoilussa. Antiperspirantteja on olemassa talkki-, voide- ja suihkemuodoissa. Antiperspiranttien teho

15 perustuu siihen, että alumiinisuolat tukkivat hikirauhaset ja hikirauhasiin muodostuu geelimäinen tulppa. Antiperspirantteja tulisi käyttää 2-3 päivän välein. (Liukkonen & Saarikoski 2004, 29; Pitkänen & Kartamaa 2005.) 5.2.5 Jalkojen liikahikoilun ennaltaehkäisy Sukilla on tärkeä tehtävä jalkojen liikahikoilun ennaltaehkäisyssä. Sukkien tehtävänä on suojata jalkaterien ihoa hankaukselta ja hiertymiseltä, kerätä ja kuljettaa hikoilusta syntynyt kosteus eteenpäin ja pitää jalat tätä kautta lämpiminä. Lisäksi sukat toimivat yhdessä kenkien kanssa iskunvaimentajina. (Liukkonen & Saarikoski 2004, 36.) Jalkojen liikahikoilua voidaan ennaltaehkäistä sukkien avulla siten, että niiden tulee olla oikean kokoiset ja käyttötarkoituksen mukaan valitut. Sukat tulee valita jalkaterän koon mukaan, ja niissä tulee olla kutistumisvaraa yhden koon verran. Lisäksi sukkien resorit eivät saa puristaa nilkan tai säären seutua, koska puristus voi aiheuttaa hikoilua. Sukat tulisi valita aina käyttötarkoituksen mukaan, eli materiaalin tulisi olla oikeanlainen, esimerkiksi urheiluun tulisi valita urheilusukat, kun taas vapaa-aikaan perussukat. (Liukkonen & Saarikoski 2004, 37.) Sukkamateriaalit jaetaan kahteen ryhmään: luonnonkuituihin ja tekokuituihin. Luonnonkuituihin kuuluvat puuvilla ja villa, tekokuituihin kuuluvat polyamidit, polyesteri ja akryyli. Näiden lisäksi on olemassa sekoitemateriaaleja, jotka ovat luonnonkuitujen ja tekokuitujen seoksia. Lisäksi urheilusukkien valmistuksessa käytetään yleisesti profiloitua kuituja, Coolmaxia, jota valmistetaan polyesteristä. (Miikkola & Numminiitty 2006.) Jalkojen liikahikoilusta kärsivälle paras sukkamateriaali on tekokuidusta valmistetut sukat. Tekokuidut eli polyesteri, polyamidi ja akryyli, imevät vain vähän vettä itseensä. Tekokuidut ovat ominaisuuksiltaan hyvin elastisia, ne kestävät hyvin hankausta ja kuivuvat nopeasti. (Miikkola & Numminiitty 2006.) Sukkamateriaalina tekokuidut keräävät tehokkaasti kosteutta ja kuljettavat kosteuden sukkien ulkopuolelle. Näin ollen sukat pysyvät kuivina ja ehkäisevät rakkojen ja hiertymien syntymistä. Tekokuitusukat pitävät jalkaterät lämpiminä. (Liukkonen & Saarikoski 2004, 37.)

16 Puuvillaa käytetään yleisesti kuituna, kankaana ja lankana. Puuvillan hyviä ominaisuuksia ovat hyvä hengittävyys, kosteuden imukyky ja kestävyys. Puuvilla kuitenkin eristää huonosti lämpöä sekä kutistuu ja rypistyy helposti. (Miikkola & Numminiitty 2006.) Puuvilla sukkamateriaalina imee kosteutta hyvin itseensä mutta ei kuljeta kosteutta eteenpäin. Tämän seurauksena jalkaterät ovat jatkuvasti kosteat ja hikiset. (Liukkonen & Saarikoski 2004, 37-38.) Villaa käytetään yksinään tai sekoitettuna johonkin tekokuituun. Yhdistelemällä villaa tekokuituihin saadaan poistettua villan huonoja ominaisuuksia. Villa eristää hyvin lämpöä ja imee kosteutta tuntumatta kuitenkaan märältä. Samalla villa vapauttaa lämpöä, josta johtuu villan lämmittävä vaikutus. Villa on myös pehmeä ja rypistymätön materiaali; käytössä villalla on kuitenkin heikko hankauslujuus. (Miikkola & Numminiitty 2006.) Jotta sukkien kosteutta kuljettavasta ominaisuudesta saadaan kaikki hyöty, tulisi kenkämateriaalin olla oikeanlainen. Luonnonmateriaaleista tehdyt kengät kuljettavat kosteutta pois paremmin kuin keinonahkaiset tai tekstiiliset kengät. Nahka on materiaalina joustava, ja se mukautuu käyttäjänsä jalan mukaisesti. Nahka on rakenteeltaan kuitumainen, minkä ansiosta se sitoo paljon ilmaa ja tämän vuoksi sillä on erinomainen kosteuden sitomis- ja läpäisykyky. Nahka tuntuu lämpimällä ilmalla viileältä ja kylmällä ilmalla lämpimältä. Kenkien hyviä ominaisuuksia voidaan lisätä kengän vuoreen tai päällisen sisäpuolelle liimattavalla laminoitavalla, mikrokuitupohjaisella kalvolla eli GoreTexilla. GoreTex -kalvossa on pieniä huokosia, jotka ovat paljon pienempiä kuin vesipisara, jolloin vesi ei läpäise kalvoa. Kuitenkin hikoilevien jalkojen erittävä hiki pääsee kalvon läpi, koska hikimolekyylit ovat taas pienempiä kuin GoreTex -kalvon huokoset. (Liukkonen & Saarikoski 2004, 48.) Jotta jalkojen liikahikoilua voitaisiin ennaltaehkäistä kengän avulla, tulisi kengän olla oikean kokoinen. Kengät tulisi ostaa aina iltapäivällä, koska usein jalat turpoavat päivän aikana liikkumisen seurauksena. Tällöin aamulla ostetut kengät voivat tuntua iltapäivällä liian pieniltä. Kenkiä ostettaessa niiden kanssa tulisi kävellä, koska paikallaan seistessä jalkaterän pituus on lyhyempi kuin kävellessä. Kengissä tulisi olla myös riittävästi tilaa varpaille niin leveys- kuin korkeussuunnassa. (Liukkonen & Saarikoski 2004, 39-40.)

17 Kengän koon ja materiaalin lisäksi kenkä tulisi valita oikean käyttötarkoituksen mukaan. Lenkkeilyyn tulisi valita siihen sopiva kenkä, juhliin juhlakenkä ja vapaa-ajalle vapaa-ajan kenkä. Tämän kautta voidaan ennaltaehkäistä jalkojen liikahikoilua sekä muita mahdollisia jalkaongelmia. (Liukkonen & Saarikoski 2004, 38.) Jalkojen liikahikoilun ennaltaehkäisynä voidaan pitää hyvää jalkojen omahoitoa. Omahoidon tulee kuulua päivittäisiin rutiineihin, ja siihen tulisi kiinnittää erityisesti huomiota. Jalkojen liikahikoilusta kärsivän omahoitoon kuuluvat jalkojen huolellinen pesu ja kuivaus, sukkien päivittäinen vaihtaminen sekä talkkien ja antiperspiranttien käyttö. Jalat tulisi pestä päivittäin happamalla pesunesteellä tai pelkällä vedellä. Pesun jälkeen jalat kuivataan huolellisesti, varpaanvälit mukaan lukien. Jalkoihin voidaan pesun jälkeen laittaa tarvittaessa talkkia tai antiperspiranttia. (Liukkonen & Saarikoski 2004, 28.) Jalkojen liikahikoilua voidaan hoitaa yllämainittujen jalkaterapian hoitomuotojenlisäksi sisäisellä lääkehoidolla, botuliinitoksiinilla ja kirurgisilla menetelmillä. Nämä jalkojen liikahikoilun hoitomuodot kuuluvat kuitenkin vain lääkäreille. (Pitkänen & Kartamaa 2005.) Sisäisellä lääkehoidolla tarkoitetaan pääasiassa oraalisia antikolinergeja, joita käytetään hikirauhasten toimintaa väliaikaisesti lamaavina lääkkeinä. Niiden teho on kuitenkin hyvin vähäistä ja sivuvaikutukset runsaita, minkä vuoksi niiden käyttöä ei suositella liikahikoilun ensisijaisena hoitomuotona. Botuliinitoksiinin käyttötarkoitus perustuu ekriinisten hikirauhasten toiminnan salpaamiseen. Botuliinitoksiinihoito toteutetaan monipistoshoitona. Jalkapohjissa tämä toimenpide on hyvin kivulias, minkä vuoksi sitä käytetään hyvin vähän jalkojen liikahikoilun hoitomuotona. Jalkojen liikahikoilun kirurgisessa toimenpiteessä hikoilua säätelevät hermosäikeet katkaistaan, jolloin sympaattiset gangliot pyritään eliminoimaan L2-tasolta. Kirurgisiin menetelmiin turvaudutaan nykyään kuitenkin harvoin jalkojen liikahikoilun hoidossa. (Pitkänen & Kartamaa 2005; Kiistala 2000.)