Lähisuhdeväkivalta -ilmiön perusteet ja puheeksiotto
Mitä lähisuhdeväkivalta on? Lähisuhdeväkivalta tarkoittaa perheen tai muun lähipiirin sisällä tapahtuvaa väkivaltaa. Se voi olla fyysistä, henkistä, seksuaalista, hengellistä, taloudellista, omaisuuteen kohdistuvaa tai hoidon laiminlyöntiä. Tekijä voi olla kuka tahansa. Uhri voi olla kuka tahansa. Tavallisinta on miesten naisiin kohdistama väkivalta. Väkivalta on vallan väärinkäyttöä. Sen avulla pyritään kontrolloimaan toisen ajatuksia, tunteita ja käyttäytymistä. Suurimmasta osasta väkivaltaa ei jää ulospäin havaittavia jälkiä. Poliisin tietoon tulee noin 10% vakavimmasta väkivallasta. Suomessa 20% naisista on kokenut väkivaltaa nykyisen puolisonsa taholta. (Heiskanen & Piispa, 1998). Väkivalta on luonteeltaan jatkuvaa ja pahenevaa. Väkivalta voi jatkua puolisoiden välillä myös vanhuudessa.
Riitely Riitelyssä purkautuu ihmissuhteeseen keräytynyttä painetta ja se on yritys palauttaa tasapainotila. Rakentavalla tavalla riiteleminen auttaa ratkaisemaan ongelmia. Väkivalta ei missään muodossa kuulu reiluun riitelyyn. Pelko on varoitusmerkki. Jos jätät jotain sanomatta pelon takia, koet väkivallan uhkaa. Lähisuhdeväkivalta alkaa kehittyä tavallisimmin epäreilujen riitelyjen kautta. Niiden tunnusmerkkejä ovat mm. - nimittely ja haukkuminen - pelottelu ja uhkailu - painostaminen - toisen arkojen kohtien tietoinen hyväksikäyttäminen - lähelle tunkeutuminen - omien sääntöjen keksiminen - syyllisen etsiminen /voittajan ja häviäjän julistaminen - tosiasioiden mitätöinti tai kieltäminen - kuvitelma toisen ajatusten tietämisestä - toisen huomiotta jättäminen - seksin käyttäminen aseena - vahingoniloinen voiton juhliminen Rakentava riitely tapahtuu rehellisesti ja toisen mielipiteen vapautta kunnioittaen. Molemmilla on tasaveroinen mahdollisuus ilmaista mielipiteensä ja myöntää olevansa väärässä. Riidan jälkeen palataan arkeen toisen esittämät vaatimukset huomioiden.
Väkivaltaprosessi Väkivalta alkaa yleensä kehkeytyä välien kiristymisenä ja toisen kontrolloimisena. Usein toinen osapuoli alkaa muuttaa omaa käyttäytymistään välttääkseen riitoja ja tasoittaakseen ilmapiiriä. Väkivaltainen henkilö kiristää otettaan entisestään, esittää uusia rajoituksia, vaatimuksia ja syytöksiä. Usein uhrin elämänpiiri alkaa kapeutua, hänen liikkumavaransa pienenee ja kontaktit muihin ihmisiin harvenevat. Uhri elää illuusiossa, että voi vaikuttaa väkivaltaisen henkilön käyttäytymiseen. Uhrin itseluottamus ja kyky realistisesti arvioida tilannetta heikkenevät. Hän ottaa vastuuta tilanteesta. Jännitys kärjistyy väkivaltaiseen tapahtumaan. Usein molemmat osapuolet ovat ensimmäisen/ensimmäisten kertojen jälkeen yhtä järkyttyneitä. Tekijä lupaa olla enää koskaan lyömättä tms Uhri haluaa uskoa tämän. Lyhyen shokkivaiheen jälkeen asia pyritään siirtämään pois päiväjärjestyksestä niin pian kuin mahdollista. Seuraa kuherruskuukausi. Toista huomioidaan paremmin kuin aikaisemmin. Osapuolten halu lähteä selvittämään asiaa, hakemaan apua, uhrin aikomus tehdä rikosilmoitus, muuttaa pois tms. vesittyvät hyvin nopeasti. Nyt menee hyvin. Vähitellen arki alkaa nakertaa ja jännitys suhteessa kasvaa jälleen. Uusi väkivaltainen episodi alkaa: ilmapiirin kiristyminen-väkivaltainen tapahtuma-hyvittely ja katumus. Aikaa myöten hyvittely ja katumus vähenevät, hyvät ajat lyhenevät ja eletään uhkaavassa tai väkivaltaisessa ilmapiirissä. Teot raaistuvat.
Usein uhri sokeutuu tilanteen vaarallisuudelle. Terveellinen pelon tunne saattaa lakata toimimasta uhrin suojana. Oman elämän rajoituksiin sopeudutaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Muutos on mahdollinen Kuka tahansa voi sopivassa tilanteessa tehdä väliintulon. Huomaaminen on jokaisen vastuulla. Väkivalta loppuu suhteessa harvoin itsestään. Apua hakevalla on useimmiten jo monia väkivaltakokemuksia. Turvallisuutta lisää se, että mahdollisimman monet tietävät tilanteesta. Apua on tarjolla kaikille osapuolille: uhrille, tekijälle ja lapsille. Otollisin hetki avun tarjoamiselle ja siihen tarttumiselle on välittömästi tapahtuman jälkeen. Hyvittely- ja sopimisvaiheessa motivaatio on jo huomattavasti heikompi. Hoidon motivaationa ei tekijällä voi olla parisuhteen pelastaminen vaan väkivaltaisesta käyttäytymismallista luopuminen. Aluksi osapuolten kanssa työskennellään yleensä erikseen. Vasta kun muutos on havaittavissa ja turvallisuudesta ollaan varmoja, voidaan järjestää yhteistapaamisia (vaikka parin yhteiselämä jatkuisi kotona). Ongelmat saattavat olla kietoutuneita toisiinsa. Joskus on tarpeen ensin hoitaa päihdeongelmaa, sitten väkivaltaisuutta ja tämän jälkeen vasta parisuhdeongelmia. Riittääkö motivaatio?
Puheeksi ottaminen Selvitä itsellesi, voitko sinä puhua väkivallasta vapaasti ilman henkilökohtaista painolastia. -Voitko suhtautua kunnioittavasti eri osapuoliin, vaikka väkivalta on tuomittavaa? -Kestätkö uhrin tarinan ja hänen mukautumisensa väkivaltaan? -Uskallatko huomata lapsessa väkivallan seuraukset? Jokaisella on suhde väkivaltaan, tule tietoiseksi omastasi. Varmista että uhrin /lasten on turvallista puhua. Järjestä kahdenkeskinen tilanne. Kun kysyt asiasta, käytä suoraa puhetta. -Onko teillä perheväkivaltaa? -Pelkäätkö kotona /läheisiäsi? -Onko sinua lyöty? -Meneekö joskus riidat yli? Vaikka ihminen ei sillä hetkellä haluaisi puhua asiasta, hän kyllä muistaa, että on kysytty ja huomattu. Ota kysymisestä rutiiniluontoinen tapa (terveydenhuollossa). Kysyin, koska se on niin tavattoman yleistä antaa asiakkaalle luvan olla oma itsensä vaikeasta tilanteesta huolimatta. Kuuntele rauhallisesti koko kertomus. Esitä tarkentavia kysymyksiä neutraalisti. Kirjaa tiedot. Rohkaise puhumaan. Kiitä asiakasta rohkeudesta ja sano, että oli oikein, että hän kertoi asiasta. Älä syyllistä uhria Miksi et lähde?. Syyllisyys tekee uhrin voimattomaksi.
Anna tietoa -Väkivalta on yleistä, mutta ei oikeutettua missään tilanteessa. -Väkivaltaa on monenlaista: fyysistä, henkistä, aineellista, seksuaalista -Väkivallan tekijä on yksin vastuussa teostaan. Mikään nalkutus ei oikeuta käymään toisen kimppuun. -Väkivalta loppuu harvoin itsekseen. Ennemmin tai myöhemmin uusi väkivaltainen episodi käynnistyy. Väkivalta on raaistuvaa. -Tilanteeseen on apua tarjolla. Kerro tahoista, jonne hakeutua. Kysy saatko antaa yhteystiedot väkivaltatyöryhmälle, jotta he ottavat yhteyttä. Kysy onko turvallista ryhtyä käsittelemään aihetta. Anna esitteitä. -Kysy aina lapsista. Lapset tietävät kyllä, jos perheessä on väkivaltaa. Lapset eivät nuku, jos kotona tapellaan. Motivoi hakemaan muutosta lasten vuoksi. Mallit siirtyvät. -Kysy onko nyt turvallista palata kotiin. Tehkää varasuunnitelma (sukulaiset, naapurit, ystävät, turvakoti: Kuopio, Lastentie 5) -Rohkaise ihmisiä puhumaan asiasta mahdollisimman monille, koska se lisää turvallisuutta. Lapsen tilanteesta on tehtävä lastensuojeluilmoitus sosiaalitoimistoon. Lastensuojeluilmoitus on vapaamuotoinen suullinen tai kirjallinen ilmoitus siitä, että lapsen epäillään elävän häntä vaurioittavissa olosuhteissa tai jäävän vaille tarvitsemaansa hoitoa tai tukea. Lastensuojeluilmoitus velvoittaa sosiaalityön selvittämään lapsen tilanteen yhdessä hänen huoltajiensa kanssa. Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä myös nimettömänä, mutta se hankaloittaa asian luottamuksellista käsittelyä perheen kanssa.
Lasten haastattelun periaatteita Varmistu lapsen turvallisuudesta haastattelutilanteessa ja sen jälkeen. Jos ei ole turvallista, älä kysele, toimi turvallisuuden palauttamiseksi. Mieti työkaverin kanssa /ota yhteyttä lastensuojeluun /väkivaltatyöryhmään. Huomioi lapsen ikä. Rauhoita itsesi, jotta voit olla selkeä. Kysy suoraan ja lyhyillä kysymyksillä. Rohkaise, älä pakota tai painosta puhumaan. Pyydä lasta näyttämään, jos hänellä on jälkiä. Kiinnitä huomiota mustelmiin. Usko lapsen kertomus. Kertominen on rohkeutta vaativaa. Lapselle voi tulla paha mieli ikävän asian paljastamisesta. Kiitä lasta rohkeudesta. Sano että oli oikein puhua. Älä lupaa sellaista, mikä ei ole totta. Jos voit, kerro lapselle, että autat häntä asian hoitumisessa parempaan suuntaan. Kerro, että on muitakin lapsia, joiden perheessä on samanlaista. Kerro, että on väärin tehdä pahaa toiselle, mutta älä tuomitse tekijää. Säilytä kunnioittava asenne lapsen kotia kohtaan. Korosta, että väkivalta ei ole lapsen syytä (vaikka olisi tuhma ). Kerro lapselle, että sinun täytyy jutella tästä jonkun kanssa, että tilanne helpottuisi. Kysy, pelottaako se lasta. Kirjaa asiat ylös. Hanki itsellesi työtovereita asian hoitamiseen.
Väkivallan hoitamiseen tarvitaan monenlaista apua Lähimmäisen apu ja tuki. Kaikkien yhteinen asia. Älä sulje silmiäsi. Käytännön apu Hoidolliset palvelut Turvapalvelut Lääketieteelliset palvelut Poliisin palvelut Juridiset palvelut Sosiaalipalvelut Vuodessa väkivallan kustannukset ovat sos. ja terveyspalveluissa n. 21.5 miljoonaa euroa oikeussektorilla 26.5 euroa (Heiskanen & Piispa, 2000)
Väkivaltatyöryhmä Toimii tilanteeseen puuttumiseksi ja hoidon järjestymiseksi uhrille, tekijälle ja perheen lapsille. Työryhmässä esh Minna Malinen, psykologi Sanna Mujunen ja nuorisotyöntekijä Timo Lahti + sosiaalityöntekijä? Asiakkaita tavataan kuhunkin tilanteeseen parhaiten sopivalla kokoonpanolla. Kokoontuu tiistaiaamuisin ja tarvitsee yhteydenottoanne. Työryhmään voi ottaa yhteyttä asiakas itse tai ohjaava viranomainen. Kerro väkivaltatyöryhmän olemassaolosta ja avun saamisen mahdollisuudesta. Kysy lupaa ilmoittaa yhteystiedot työryhmälle, josta otetaan mahdollisimman pian yhteyttä asianomaisiin. Ota selville, kenelle asianosaisista voi soittaa ja mihin numeroon. Parhaiten tavoitat ryhmän jättämällä viestin puhelinvastaajaan numerossa 482 276, (Sanna Mujunen, kasvatus- ja perheneuvonta). Vastaaja toimii myös virka-ajan ulkopuolella. Pidä esitteitä saatavilla. Mainitse toiminnasta rutiiniluontoisesti. Jos tarvitset tukea itsellesi, ota yhteyttä väkivaltatyöryhmään. Mietitään yhdessä, miten edetä!