AIKUISEN LUUSTOSAIRAAN HOITOPOLKU TURUSSA
Tähän oppaaseen on koottu tiivistetysti tietoa luustosta sekä luuston yleisimmästä sairaudesta, osteoporoosista. Oppaan tarkoituksena on antaa Sinulle perustietoa osteoporoosista, sen syistä, toteamisesta, hoidosta ja ehkäisystä sekä hoitopolusta ja sitä täydentävistä palveluista Turussa. Terve ja vahva luusto on tuki- ja liikuntaelimistömme peruspilareita. Luusto on elävää kudosta, joka uusiutuu läpi elämän. Ikääntyessä luukudoksen uusiutuminen hidastuu ja luukudosta menetetään enemmän kuin uutta muodostuu tilalle. Ikääntymisen lisäksi yksipuolinen ravinto, liikunnan puute, jotkin sairaudet ja lääkkeet, tupakointi sekä runsas alkoholin käyttö altistavat luun hauraudelle. Luustosairauksien ja eritoten osteoporoosin taustalla on paljon riskitekijöitä, joihin emme voi vaikuttaa, mutta elintapojamme tarkastelemalla voimme tehdä muutoksia, joilla on mahdollista vaikuttaa oman luuston terveyteen. Luustosairauksien ennaltaehkäisy ja luustoterveydestä huolehtiminen rakentuvat riittävän sekä monipuolisen ravitsemuksen ja liikunnan ympärille. Tuuli Laasonen Elokuu 2016
SISÄLTÖ Aikuisen luustosairaan hoitopolku Turussa Luusto Osteoporoosi Osteoporoosin syyt Osteoporoosin toteaminen Osteoporoosin hoito Osteoporoosin ehkäisy Kun omahoito ei riitä Milloin lääkäriin? Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito Liikkumaan Turun seudun Luustoyhdistys ry
AIKUISEN LUUSTOSAIRAAN HOITOPOLKU TURUSSA Luustosairaus Omahoito - Ravitsemus - Liikunta - Omahoidon ohjaus o Neuvontaa o Tietoa o Materiaalia o Kirjallisuutta Perusterveydenhuolto - Terveyskeskus - Työterveys - Yksityinen sektori Erikoissairaanhoito Omahoito - Itsestä huolehtiminen - Elintapamuutokset - Lääkkeetön ja lääkehoito - Kuntoutus Turun Seudun Luustoyhdistys ry - Luustoterveyden edistämistä ja osteoporoosia sairastavien tukea - Erilaisia tapahtumia
LUUSTO Luut, nivelet ja rustot muodostavat ihmisen tukirangan. Aikuisen ihmisen kehossa on kaikkiaan noin 206 luuta. Luukudoksen rakenne vaihtelee luuston eri osissa. Pitkien luiden varsiosat ja luiden pintaosat ovat kovaa kuoriluuta. Luiden päät, pienten luiden sisäosat ja nikamat ovat pääasiassa hohkaluuta, joka on rakenteeltaan kuoriluuta heikompaa. Luun määrää säätelevät perintötekijät, sukupuoli, sairaudet sekä elintavat. Lapsuudessa ja nuoruudessa luu pitenee ja paksuuntuu. Luuston massa saavuttaa huippunsa noin 20 30 vuoden iässä. Sen jälkeen luukudoksen määrä säilyy terveellä ihmisellä samana noin 40 vuoden ikään asti, minkä jälkeen se vähitellen vähenee. Naisilla vaihdevuodet kiihdyttävät luun hajoamista 3 5 vuodeksi, minkä jälkeen luun hajoaminen hidastuu. Luun uudismuodostukseen tarvitsemme päivittäin kalsiumia ja D-vitamiinia. OSTEOPOROOSI Osteoporoosi on Suomessa yleisin luuston sairaus, jossa luun lujuuden heikentyminen altistaa murtumille. Osteoporoosissa luuston haurastuminen on tavanomaista runsaampaa. Osteopenia on osteoporoosin esiaste, jossa luun lujuus on alentunut jonkin verran. Luun lujuus perustuu sekä sen tiheyteen että laatuun. Osteoporoosissa luun rakentajasolut eivät ehdi korvata sitä määrää luuta, minkä hajottajasolut tuhoavat. Osteoporoosi voidaan jaotella primaariin ja sekundaariseen osteoporoosiin. Primaarissa osteoporoosissa ei voida osoittaa yhtä selvää syytä sairaudelle. Syitä primaariin osteoporoosiin voi olla esimerkiksi ikääntyminen, sukuhormonien puute sekä naisilla vaihdevuodet. Sekundaarisessa osteoporoosissa voidaan todeta jokin selvä syy sairaudelle, kuten esimerkiksi jokin muu sairaus tai lääkitys.
Vaikka osteoporoosi on yleisintä ikääntyneillä, voi osteoporoosia esiintyä kaikenikäisillä naisilla ja miehillä. Suurin riski sairastua osteoporoosiin on ikääntyneillä sekä vaihdevuodet ohittaneilla naisilla. Vuosittain Suomessa tapahtuu 30 000 40 000 luunmurtumaa, ja ainakin osassa syynä on luuston haurastuminen. Osteoporoosin ehkäisyssä tulee kiinnittää huomiota perusasioihin: kalsiumin ja D- vitamiinin riittävä saanti, oikeat liikuntatottumukset ja kaatumisten ehkäisy. Osteoporoosin syyt Perinnölliset seikat vaikuttavat osaltaan siihen, että toisilla luun tiheys kasvaa nuorena suuremmaksi tai myöhemmällä iällä se hajoaa nopeammin kuin muilla. Tämän lisäksi tunnetaan suuri joukko riskitekijöitä, jotka lisäävät osteoporoosin vaaraa: vähäinen liikunta tupakointi liiallinen laihuus, etenkin syömishäiriö anorexia nervosa kuukautisten loppuminen (vaihdevuodet) tavallista aikaisemmin vähäinen kalsiumin saanti ravinnosta D-vitamiinin vähäinen saanti pitkäaikainen (yli puoli vuotta) suun kautta nautittu kortisonilääke jotkin muut lääkkeet, etenkin epilepsialääkkeet jotkin kalsiumaineenvaihduntaan vaikuttavat sairaudet, esimerkiksi keliakia, lisäkilpirauhashormonin liikatuotanto ja maksasairaudet Osteoporoosin toteaminen Osteoporoosi ei aina anna ennakko-oireita vaan se kehittyy yleensä hitaasti vuosien mittaan. Usein vasta pienenerginen murtuma on sairauden ensimmäinen merkki. Pienienergisellä murtumalla tarkoitetaan murtumaa, joka on syntynyt kaatuessa samalta tasolta tai putoamisesta alle metrin korkeudelta.
Tavallisimpia murtumia ovat ranne- ja reisiluun kaulan murtumat sekä selkänikamien luhistumat, jotka voivat aiheuttaa huomattavaakin pituuden lyhentymistä. Lisäksi murtuman jälkeen riski saada uusi murtuma on 2 4-kertainen verrattuna henkilöön, jolla murtumaa ei ole ollut. Pituuden lyhentyminen (> 3 5 cm), ryhtimuutokset ja luustoperäiset kivut voivat olla merkkejä osteoporoosista. Osteoporoosin riskitekijöitä voidaan kartoittaa ja arvioida perusterveydenhuollossa. Osteoporoosidiagnoosi on mahdollista tehdä ainoastaan luuntiheysmittauksella (DXA). Luuntiheysmittaus on röntgentutkimus, mutta sen säteilyannos on hyvin pieni. Säteilyturvallisuuslaki kuitenkin edellyttää, että lääkäri on harkinnut tutkimuksen ko. potilaalle tarpeelliseksi. Luuntiheysmittausta suositellaan, kun henkilöllä on ollut aiempia pienienergiaisia murtumia henkilöllä on osteoporoosin vaaraa lisääviä sairauksia (esimerkiksi suoliston imeytymishäiriöt, tulehdukselliset reumasairaudet, diabetes, munuaissairaudet) tai muita tekijöitä (esimerkiksi osteoporoosille altistava lääkitys) röntgenkuva antaa syyn epäillä osteoporoosia henkilön pituus on lyhentynyt (> 3 5 cm) Osteoporoosille altistavien muiden sairauksien tunnistamista varten luuntiheysmittauksen lisäksi otetaan tarvittaessa verikokeita ja muita lisätutkimuksia. Mitä aiemmassa vaiheessa osteoporoosi todetaan ja hoito aloitetaan, sitä parempi, sillä pyrkimyksenä on, ettei ensimmäistäkään murtumaa pääsisi syntymään.
Osteoporoosin hoito Osteoporoosin hoidon tarkoitus on vähentää luunmurtumien määrää. Hoito suunnitellaan aina yksilöllisesti ja se on pitkäaikainen, vuosia kestävä. Hoidon tehoa seurataan verikokeilla, luuntiheysmittauksilla sekä veren D-vitamiinitason mittauksilla. Osteoporoosin toteamisen jälkeen riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti sekä liikunta ovat tärkeitä. Liikunnasta huolehtiminen ja tupakoinnin lopettaminen kuuluvat osteoporoosin perushoitoon. Osteoporoosin lääkehoito aloitetaan aina, jos todetaan osteoporoosiin liittyvä murtuma. Lääkitystä voidaan harkita myös muissa tilanteissa, jos osteoporoosin kehittyminen on nopeaa, esimerkiksi suun kautta annosteltavan pitkäaikaisen kortisonihoidon aikana. Osteoporoosilääkitys vähentää veren D-vitamiinitasoja, jolloin D- vitamiinin saantiin tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota. Pelkkä luuntiheysmittauksessa todettu osteoporoosi ei automaattisesti ole lääkehoidon aihe. Osteoporoosin ehkäisy Ruoka on kehon polttoainetta. Ruuan laatu vaikuttaa luuston ja koko kehon terveyteen sekä yleiseen jaksamiseen. Monipuolinen ruokavalio, joka sisältää kalsiumia, D-vitamiinia ja riittävästi proteiinia, auttaa vahvan luuston rakentamisessa ja ylläpitämisessä. Kalsium on luustolle välttämätön kivennäisaine, ja sen avulla rakennetaan ja ylläpidetään luuston lujuutta. Päivittäinen kalsiumin saantisuositus on 800 milligrammaa (mg). Henkilöillä, joilla on suurentunut osteoporoosin riski tai sairastavat osteoporoosia, kalsiumin saanniksi suositellaan 1 000 1 500 milligrammaa päivässä. D-vitamiinia tarvitaan kalsiumin imeytymiseksi suolistosta ja luuston rakennusaineiden saannin turvaamiseksi. Päivittäinen D-vitamiinin saantisuositus nuorilla ja aikuisilla on 10 mikrogrammaa (µg) ja yli 75-vuotiailla 20 mikrogrammaa. Osteoporoosia sairastavilla D- vitamiinin tarve on suurempi. Yksilöllinen D-vitamiinin tarve voidaan tarkemmin arvioida D-vitamiinin tasomittauksella.
Proteiini toimii luukudoksessa rakennusmateriaalina, johon mineraalit kiinnittyvät. Riittävä proteiinin saanti edistää kalsiumin imeytymistä, luiden ja lihasten kasvua sekä D-vitamiinin muuntumista aktiiviseen muotoon. Proteiinin tarve on keskimäärin 1,1 1,3 grammaa painokiloa kohden päivässä. Tarve lisääntyy ikääntyessä ja runsaan liikunnan yhteydessä. Monipuolinen ja säännöllinen liikunta paitsi lisää luun lujuutta, vahvistaa se myös lihaksia ja ehkäisee kaatumisia. Luuston kannalta hyvää liikuntaa ovat sellaiset lajit, joissa syntyy iskuja, kiertoja, vääntöä ja tärähdyksiä luustoon. Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi reipas kävely erilaisissa maastoissa, sauvakävely, pallopelit, hiihto, tanssi, koti- tai ryhmäjumpat sekä kuntosaliharjoittelu. Myöhemmällä iällä kaikki liikunta, joka ylläpitää lihasten kuntoa, ehkäisee kaatumisia ja sitä kautta murtumia. Liikunnan tulisi kehittää kestävyyskuntoa, kehon hallintaa, tasapainoa, lihasvoimaa ja liikkumisvarmuutta. Osteoporoosin ehkäisyyn kuuluu myös sitä lisäävien riskitekijöiden, kuten esimerkiksi tupakoinnin, välttäminen. Osteoporoosin kolme hälytysmerkkiä Etukumara asento tai pituuden menetys Äkillinen selkäkipu ilman selvää syytä Tavallisessa arjen tilanteessa tullut luunmurtuma Hälytysmerkkien lisäksi tarvitaan valppautta!
KUN OMAHOITO EI RIITÄ MILLOIN LÄÄKÄRIIN? Useimmiten osteoporoosi ja muut luustosairaudet todetaan murtumien yhteydessä. Lääkärissä on hyvä käydä tapaturmien jälkeen, jos on epäilys murtuman aiheutumisesta. Jo ennen murtumien syntymistä luuston tilannetta voidaan tutkia ja seurata. Perusterveydenhuolto Perusterveydenhuolto on yleisesti kaikkien saatavilla ja muodostaa maan terveysjärjestelmän perustan. Näitä palveluita annetaan terveyskeskuksissa, työterveyshuollossa sekä yksityisillä lääkäriasemilla. Kun potilas tulee hoitoon murtuman takia, on mietittävä osteoporoosin mahdollisuutta. Jos sellaista epäillään, asia tulee selvittää. Osteoporoosin ehkäisystä, diagnostiikasta ja hoidosta vastaa perusterveydenhuolto. Tarvittaessa lääkäri konsultoi erikoissairaanhoidon erikoisosaajia, jotta voisi jatkaa potilaan hoitoa ohjeet saatuaan tai siirtää hoitovastuun erikoissairaanhoitoon. Turkulaisten perusterveydenhuollosta vastaa Turun kaupunki. Oman terveysasemasi yhteystiedot löydät osoitteesta www.turku.fi/terveysasemat. Erikoissairaanhoito Erikoissairaanhoitoon ohjaudutaan kun luustosairauden diagnosointiin tai hoitoon tarvitaan erikoisalan erityisosaamista tai sellaisia laitteita tai valmiuksia, joita on suuremmissa yksiköissä. Erikoissairaanhoitoon pääseminen edellyttää aina perusterveydenhuollon lähetettä. Erikoissairaanhoidon piiriin kuuluu sairauksien tutkimisen ja hoidon lisäksi myös ennaltaehkäiseviä ja kuntouttavia toimintoja.
Luustosairauksien osalta erikoissairaanhoitoa tarvitaan, jos osteoporoosi on erityisen vaikea, sitä esiintyy kasvuikäisellä lapsella tai nuorella tai se liittyy johonkin osteoporoosia aiheuttavaan taustasairauteen. Turkulaisten erikoissairaanhoidosta vastaa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri VSSHP, TYKS. Lisätietoa sen palveluista löydät osoitteesta www.vsshp.fi.
LIIKKUMAAN TULE-tietokeskuksen kumppanuusyhdistykset Turun Seudun Luusto-, Turun Seudun Nivel-, Turun Seudun Reuma- sekä Turun Seudun Selkäyhdistys järjestävät ohjattua liikuntaa tuki- ja liikuntaelinsairaille. Heidän tarjonnassaan on muun muassa selkäryhmiä niskaryhmiä asahia joogaa tuolijumppaa tanssia tasapainojumppaa kehonhallintaa ja -huoltoa kuntosaliharjoittelua Turun kaupunki tarjoaa Turussa ja lähialueilla monipuolisesti erilaisia liikuntapalveluita. Itsenäisten liikuntamahdollisuuksien lisäksi tarjolla on myös ohjattua kävelyä vesiliikuntaa voimistelua tanssia tasapainoa harjoittavia lajeja asahia joogaa erilaisia pelejä Näistä ja paljon muusta saat lisätietoa järjestäjiltä itseltään sekä TULE-tietokeskuksesta
TULE-TIETOKESKUS Turun tarjoaa ohjausta ja neuvontaa tuki- ja liikuntaelimistön hyvinvointia koskien. Toiminnan keskiössä on asiakas- ja tarvelähtöisyys. tarjoaa ohjausta ja neuvontaa tietoa arjen valintoihin ja niiden vaikutuksista materiaalia kirjallisuutta ehdotuksia mihin seuraavaksi järjestää erilaisia tapahtumia ja teemapäiviä, luentoja ja tiedotustilaisuuksia sekä vertaistoimintaa. Luustoterveyteen liittyvä teemapäivä järjestetään 4 kertaa vuodessa, jossa on myös paikalla Turun Seudun Luustoyhdistyksen vertainen. TULE-tietokeskuksen kaikki toiminta on täysin maksutonta eikä ajanvarausta tarvita jokainen on siis tervetullut! Yhteystiedot Yliopistonkatu 19, 20100 Turku p. 044 744 7085 toimisto@tule.fi Aukioloajat Ti ja to 10-15 Ke 10-17 Ma ja pe suljettu
TURUN SEUDUN LUUSTOYHDISTYS RY Yhdistyksen toiminnan tarkoitus on Luustoterveyden ja terveellisten elintapoja edistäminen Osteoporoosia sairastavien tutkimisen, hoidon ja kuntoutuksen edesauttaminen Yhdistys järjestää jäseniltoja erilaisia tapahtumia retkiä yleisöluentotilaisuuksia Turun Seudun Luustoyhdistyksen toiminta perustuu kokonaan vapaaehtoiseen työhön jäsenistön hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Yhteystiedot Yliopistonkatu 19, 20100 Turku www.luustoliitto.fi > jäsenyhdistykset > Turun Seudun Luustoyhdistys ry
Käytetyt lähteet Harju Juhana: Luusto lujaksi elämäntavoilla (2011) www.kaypahoito.fi www.luustoliitto.fi www.suomentule.fi www.terveyskirjasto.fi www.tulessa.fi www.turku.fi www.valio.fi www.vsshp.fi