Yhteenveto seleenitutkimuksen tuloksista Heidi Härtel Rotukarjan hyvinvoinnin ja taloudellisten toimintaedellytysten kehittäminen -hanke Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma
Seleenitutkimuksen tulokset Kartoituksen tavoitteena on saada käsitys seleenitasoista ja lisäseleenin tarpeesta pihvikarjatiloilla sekä luoda ohjeistus seleenin saannin varmistamisesta. Taustana oli Suomen maaperän seleeniköyhyys ja seleenin heikko hyväksikäytettävyys sekä rehun puutteellisesta seleenimäärästä naudoille aiheutuvat terveysriskit. Ensimmäisessä vaiheessa näytteistä määritettiin Helsingin yliopistolla glutationperoksidaasientsyymin (GSH) aktiivisuus, mikä on verrannollinen veren seleenipitoisuuteen. Osasta näytteitä määritettiin myös Seleeni- (SE) ja E-vitamiini (Vit E) IDEXX laboratorioista Saksassa. Tietojen käsittelyssä tilat jaettiin luomu- ja tavanomaisiin tiloihin sekä edelleen seleenilisän käytön mukaan 4 eri ryhmään (tavanomaiset ei seleenilisää, tavanomaiset seleenilisä käytössä, luomutilat ei seleenilisää, luomutilat seleenilisä käytössä). Seleenittömiä lannoitteita käyttävät tavanomaiset tilat yhdistettiin luomutiloihin ja hiehot ja emot käsiteltiin yhtenä ryhmänä. Kaikilla tutkimustiloilla käytettiin seleenipitoisia kivennäisiä. Tutkimustulosten perusteella voitiin nähdä selvät erot eri tilaryhmien välillä. Luomutuotannossa olevien karjojen ja ulkomaisia lannoitteita käyttävien karjojen seleenitasot olivat alhaiset. Kun luomutilalla tai seleenittömiä lannoitteita käyttävällä tilalla oli käytössä seleenilisä, päästiin samalle tasolle kuin tavanomaisessa tuotannossa, jossa ei käytetä kivennäisten lisäksi erityistä seleenilisää. E-vitamiinitasot olivat kaikilla tiloilla jokseenkin alhaiset. Tilojen ja ryhmien sisäinen hajonta oli kuitenkin suurta, mikä viittaa siihen että eri eläinyksilöiden kivennäisten ja lisävalmisteiden syönnissä on eroja. Vasikoiden rutiininomainen injektiolääkitys seleenivalmisteilla ei ole emolehmäkarjoissa tarpeen, vaan sitä tarvitaan vain sairastapauksissa. Myöskään rutiininomaiset verinäytetutkimukset terveydenhuollon apuna eivät ole riittävän helposti, luotettavasti ja kustannustehokkaasti toteutettavissa, jotta niitä voitaisiin suositella. Seleenilisän tarve karjatasolla voidaan arvioida yleensä tuotanto-muodon ja rehustuksen perusteella. Tavanomaisissa karjoissa, kun käytetään seleenipitoisia lannoitteita ja seleeni- ja E-vitamiinipitoisia kivennäisiä, ei välttämättä tarvita erityistä seleenilisää. Luomutuotannossa tai käytettäessä seleeniköyhiä lannoitteita, on kivennäisten lisäksi lisäseleenin anto tarpeen sekä tiineille emoille että kasvaville vasikoille. Parhaiten seleenin saannin varmistaminen onnistuu huolehtimalla tarkasta kivennäisruokinnasta ja antamalla suun kautta orgaanista seleeniä sisältäviä seleeni- ja E- vitamiini -lisävalmisteita tiineille emoille ja kasvaville naudoille. Ongelmatapauksissa voidaan emolehmistä ja vasikoista tutkia verinäytteitä seleeni- ja E-vitamiini tasojen määrittämiseksi. 2
Kaikkien ryhmien tulokset (GSH ukat/litra, Seleeni ug/litra, E-vitamiini mg/litra, keskiarvoluvut) Eri ryhmien glutaionperiksidaasi, seleeni ja E-vitamiini tulokset GSH Vasikka GSH Emo Seleeni Vasikka Seleeni Emo Evit Vasikka Evit Emo 1= tavanom ei lisää 937,4 978,2 50,7 77,8 1,0 2,7 3= tavanom lisällä 1286,3 1104,8 60,7 88,2 0,9 2,7 2= luomu ei lisää 482,1 724,0 25,7 51,9 0,8 1,5 4 =luomu lisällä 876,6 999,4 44,8 78,7 1,5 1,9 Tässä tutkimuksessa saadut raja-arvot ja vertailuarvot GSH SE Vit E (epävarmat) Emot >706 ukat/l >47 mikrog/l >1,1 mg/l Vasikat >638 ukat/l >25 mikrog/l >0,4 mg/l Jukola et al 1994 <251,4ukat/l puute >50 mikrog/l IDEXX > 566,4 ukat/l suositus > 3mg/l) Veren GSH ja seleenipitoisuudet eri ryhmien keskiarvot ja keskihajonta 3
(GSH Ukat/litra:10, Seleeni 160 140 120 100 80 60 40 GSH Vasikka GSH Emo Seleeni Vasikka Seleeni Emo ug/litra) 20 0 1 3 2 4 E-vitamiini kaikkien ryhmien keskiarvot ja keskihajonta (Vit E mg/litra) Seneenitutkimuksen vaikutukset Tutkimuksesta saatiin arvokasta tietoa emolehmäkarjojen E-vitamiinin ja seleenin saannista sekä seleenin puutostilojen ennaltaehkäisystä. Tutkimuksen perusteella pystyttiin laatimaan ohjeet seleenin saannin varmistamiseksi erilaisilla emolehmätiloilla karjankasvattajien, neuvojien ja eläinlääkäreiden käyttöön. 4
Tutkimuksen perusteella todettiin myös, että tiineiden emolehmien glutationperoksidaasimääritys otoksena karjan eläimistä ei kerro riittävällä varmuudella karjan vasikoiden odotettavaa terveystilannetta. Tällainen rutiininomainen tutkimus ei myöskään ole kustannustehokasta. Ongelmatapauksissa tutkimuksia kannattaa tehdä, mutta silloinkin on syytä käyttää useampaa menetelmää. Tässä tutkimuksessa saatiin myös uudet viitearvot emolehmäkarjojen vasikoille ja emoille GSH-Px, SE ja E-vitamiinitasoille. Lisäksi todettiin että emolehmätiloilla kyseessä voi hyvinkin olla myös puute E-vitamiinista, mikä tulee huomioida kivennäisissä ja lisävalmisteissa. Tutkimuksesta saatiin myös lisävarmuutta sille, että vasikoiden rutiininomainen injektiolääkitys seleenillä ei ole toimiva tapa ehkäistä seleeninpuutetta, vaan sitä kannattaa käyttää vain sairastapauksissa. Tutkimuksella on merkittävää vaikutusta emolehmätilojen eläinten ennaltaehkäisevässä terveydenhuollossa. 5