Suomen väestö ikääntyy nopeasti.

102 ajankohtaista AKE-verkostosta voimaa kaatumistapaturmien ehkäisy työhön Suomen väestö ikääntyy nopeasti. Ennusteen mukaan vuonna 2030 neljäsosa suomalaisista on yli 65-vuotiaita kun viime vuonna heitä oli vajaa viidennes. Elinajan odotteen mukaan vuonna 2013 syntynyt poikalapsi elää keskimäärin 78-vuotiaaksi ja tyttö 84 vuoden ikäiseksi. (Tilastokeskus 2015.) Kaatumisten ja putoamisten aiheuttamat tapaturmat koskettavat erityisesti ikääntyviä ja ikääntyneitä suomalaisia. Arvion mukaan joka kolmas yli 65-vuotias ja joka toinen yli 80-vuotias kaatuu vähintään kerran vuodessa. Myös kuolemaan johtaneiden kaatumisten määrä kasvaa voimakkaasti iän myötä. (Pajala 2012, THL 2014.) Kaikeksi onneksi suurin osa kaatumisista ei johda kuolemaan tai tapaturmaan, mutta valitettavasti kaatuminen jättää usein näkymättömän jälkensä, pelon kaatua. Kaatumisten ja putoamisten ehkäisy on yksi keskeisistä haasteista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluille. Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä (PSSHP) ja sen erityisvastuu alueella tähän haasteeseen on tarttunut moniammatillinen yhteistyöverkosto AKE. Alueel linen kaatumisten ehkäisyverkosto (AKE) on toiminut tänä keväänä jo kolme vuotta yhtenäisten käytäntöjen edistäjänä. Kaatumiset ja putoamiset useimmiten syynä tapaturmaiseen kuolemaan ja vakaviin vammoihin Kaksi vuotta sitten noin 2000 suomalaista kuoli joko suoraan tai välillisesti kaatumisen tai putoamisen vuoksi. Vuonna 2013 yli 65-vuotiai den kuolleisuus kaatumisiin tai putoamisiin oli 90,3 sataatuhatta vastaavanikäistä suomalaista kohti. Absoluuttisena lukuna tämä oli 937 tapausta eli 84 % ko. vuoden kaatumis- ja putoamiskuolemista. (SOTKAnet 2015a). Kaatumiset ovat myös yleisin lonkkamurtumien ja aivovammojen syy. Arvioiden mukaan noin 2 3 % kaatumisista johtaa lonkkamurtumaan, mutta yli 90 % lonkkamurtumista on seurausta kaatumisesta tai putoamisesta. Tapaturmat lisäävät sairaalahoitojaksoja, alentavat elämänlaatua ja aiheuttavat ongelmia toimintakyvyssä. (Hester ja Wei 2013, Käypä hoito 2008, 2011, STM 2013, Suomen fysioterapeutit ry 2011.) Vakavan tapaturman seurauksena ikääntynyt voi päätyä pysyvästi laitoshoitoon. Vuoden 2010 lähes 8000 lonkkamurtumapotilaasta neljän kuukauden kulues sa oli kotiutunut noin 70 % (SOTKAnet 2015b). PSSHP:ssä kaatumiset ja putoamiset aiheuttivat kaksi vuotta sitten noin 3400 hoitojaksoa, joista yli 65-vuotiaiden osuus oli 63 % (SOTKAnet 2015c). Viime vuonna Kuopion yliopistollisen sairaalan (KYS) päivystyspoliklinikalla kirjattiin 2385 kaatumisesta tai putoamisesta aiheutunutta päivystyskäyntiä. Kasvua edelliseen vuoteen oli peräti 350 käyntiä. (PSSHP 2015). Vakava tarve kaatumisten ehkäisylle on olemassa. Yksilölle tapaturmista aiheutuu aina kipua ja usein myös elämänlaadun heikkenemistä. Kaatumiset aiheuttavat myös suuria taloudellisia kustannuksia niin kaatuneelle kuin koko yhteiskunnalle. Lonkkamurtuman kustannukset vuoden 2010 hintatasolla arvioituina ovat ensimmäisenä vuonna tapahtumasta yli 20 000 euroa, mikäli potilas murtuman jälkeen kuntoutuu kotikuntoiseksi. Jos kotikuntoisuutta ei kuitenkaan saavuteta, kustannukset nousevat yli 50 000 euroon. Nämä kustannukset koskevat vain ensimmäistä tapaturman jälkeistä vuotta. (Karinkanta ym. 2010, Pajala 2012). Edellä mainituilla kustannuksilla arvioituna pelkästään Suomen vuosittaiset lonkkamurtumat maksavat 160 miljoonaa 250 miljoonaa euroa puhumattakaan tapaturmien aiheuttamasta elämänlaadun heikkenemisestä. Tavoitteena turvallisempi tulevaisuus tavoitteellisella ehkäisytyöllä Kaatumisten ja niihin liittyvien tapaturmien ehkäisyssä tulee kiinnittää huomiota moniin kaatumisille altistaviin tekijöihin. Näitä tekijöitä ovat mm. aiemmat kaatumiset, korkea ikä, heikentyneet aistit, monilääkitys, vajaaravitsemus, sai

103 raudet ja heikentynyt lihasvoima sekä toimintakyky. ( JBI 2010, Käypä hoito 2008, 2011, Suomen fysioterapeutit ry 2011.) Erilaiset toimenpiteet kuten esimerkiksi polviproteesileikkaus voivat suurentaa kaatumisriskiä (Matsumoto ym. 2014). Kaatumisten ehkäisy vaatii moninaisuutensa vuoksi yhtenäisiä tavoitteita kaikilta sosiaalija terveydenhuollon toimijoilta. Tärkeässä asemassa on myös jokainen yksittäinen ihminen, erityisesti ikääntyneet potilaat sekä heidän omaisensa ja läheisensä. Ehkäisyn tulee kuitenkin kohdistua ikääntyneiden lisäksi vielä työelämässä kiinni oleviin, joilla on mahdollisuus vaikuttaa omaan toimintakykyynsä ja sitä kautta myös kaatumisvaaraansa. Kaatuminen ei kosketa vain kaatujaa itseään. Kaatumisen pelko, joka usein seuraa kaatumista (Alekna ym. 2015, Pajala 2012) ja alkaa vähitellen rajoittaa kaatuneen henkilön toimintakykyä, koskettaa myös omaishoitajana toimivia. Kun hoidettava läheinen kaatuu pelko seuraavasta kaatumisesta ja sen seurauksista voi muuttaa omaishoitajankin toimintaa. Omainen rajoittaa omaa liikkumistaan, eikä uskalla jättää läheistään hetkeksikään yksin pelätessään tämän kaatuvan. (Dow ym. 2013.) Kaatumisen pelkoon voidaan kuitenkin vaikuttaa. Kaatumisen pelko vähentää liikkumista ja heikentää siten toimintakykyä. Toimintakyvyn ylläpitäminen on kuitenkin yksi tärkeimmistä tekijöistä kaatumisen ehkäisyssä (El- Khoury ym. 2013, Huang ym. 2015). Toimintakyvyn ylläpitämisen edellytyksenä on hyvä ravitsemustila. Sairaalapotilaista on arvioi tu olevan vajaaravitsemusriskissä eri tutkimusten mukaan jopa kolmasosa (Orrell-Kotikangas ym. 2014). Torres kumppaneineen (2015) kuvasi kotona asuvia ikääntyviä henkilöitä, jotka olivat kaatuneet. Näistä 12 % todettiin olevan vajaaravittuja. Tutkimuksen mukaan vajaaravitsemus nostaa sekä riskiä kaatua että saada murtumia kaatuessaan. (Torres ym. 2015.) Myös komplikaatioita eri syistä hoidettavina olevilla aliravituilla henkilöillä on huomattavasti enemmän (Drevet ym. 2014, Huang ym. 2013, Sorensen ym. 2008). Komplikaatiot puolestaan hidastavat toipumista ja jatkavat sairaalassa oloaikaa. Koska kaatumisten riskitekijät ovat erittäin moninaiset, myös kaatumisten ehkäisy vaatii moniammatillista toimintaa. Moniammatillista työskentelyä tarvitaan paitsi riskin arvioinnissa, hoidon ja kuntoutuksen suunnittelussa myös tehtyjen toimenpiteiden vaikuttavuuden seurannassa (Hester ja Wei 2013). Monipuolisella kaatumisten ehkäisyllä voidaan vaikuttaa ikääntyvän toimintakykyyn ja elämänlaatuun (Vaapio 2009) ja sitä kautta kaatumisriskiin. Alueellista kaatumisten ehkäisyä verkostotoiminnalla Kaatumisten ehkäisylle on hyvät perusteet tarkastellaanpa aihetta yksilön, yhteiskunnan tai sosiaalija terveydenhuollon näkökulmasta. Tavoitteellinen toiminta ja yhtenäiset moniammatilliset toimintatavat edellyttävät pitkäjänteistä toimintaa. PSSHP:ssä ja sen ERVA-alueella (Taulukko 1) toimintaa viedään eteenpäin AKEn avulla (Hotus 2015, PSSHP 2015b, Äijö ym. 2014). AKE on moniammatillinen, avoin yhteistyöverkosto, jonka päätavoitteena on vähentää kaatumisia koti- ja laitosympäristöissä. Verkosto toimii alueellisena foorumina, näyttöön perustuvan tiedon, toiminnan ja hyvien, yhtenäisten käytäntöjen levittäjänä sekä asiantuntijana kaatumisten ehkäisyssä. Kaatumisen ehkäisy tulisi aloittaa jo ennen ensimmäistä kaatumista. Koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä. Valitettavan usein ikääntynyt päivystykseen kaatumisen vuoksi hakeutuva saa avun kaatumisen seurauksiin, mutta syytä kaatumiselle ei selvitetä (Tirrell ym. 2015) eikä syihin näin ollen pystytä myöskään puuttumaan. Tätä varten AKEssa laadittiin Tarkistuslista kaatuneen kohtaavalle, jonka tarkoitus on muistuttaa kaatumisen syyn selvittämisestä ja tapahtumasta tiedottamisesta (kuva 1). Kaatumisriskin karkea arviointi erittäin korkeassa riskissä olevien löytämiseksi on aiheellista. Kuitenkaan pelkkä riskin arviointi ei ehkäise kaatumisia vaan tarvitaan ohjeita ja toimintatapoja kaatumisten ehkäisyyn. AKEn ensimmäinen työ olikin laatia muistilista kaatumiseen liittyvistä tekijöistä, jota voidaan hyödyntää sosiaali- ja terveydenhuollon eri pisteissä. Tätä täydentämään laadittiin yksilölliset ohjeet kaatumisriskissä olevan huomiointiin. Huoli asiakkaiden ja potilaiden sekä heidän läheistensä tiedonsaannista ohjasi verkoston tutkimaan väestölle suunnattuja kaatumisten ehkäisyyn liittyviä materiaaleja. Materiaalia on saatavilla monesta lähteestä, mutta moniammatillinen verkosto koki, että kokonaisuus hukkuu irrallisten oh

104 Taulukko 1. Alueellinen kaatumisten ehkäisyverkosto, AKEssa mukana olevat organisaatiot keväällä 2015. Organisaatio Mukana vuodesta Kuopion yliopistollinen sairaala, KYS 2012 Perusterveydenhuollon liikelaitos Kysteri (8 kuntaa) 2012 Ylä-Savon SOTE (4 kuntaa) 2012 Kuopion kaupunki 2012 Siilinjärven kunta 2012 Itä-Suomen yliopisto 2012 Savonia ammattikorkeakoulu 2012 Savon koulutuskuntayhtymä 2012 Hoivakoti Aurinkopuisto Oy 2013 Keski-Suomen keskussairaala ja sairaanhoitopiiri (21 kuntaa) Pohjois-Karjalan sosiaali- ja sairaanhoidon kuntayhtymä (14 kuntaa) 2014 2015 jauspalojen alle. Myös tutkimuksissa on todettu ohjauksen olevan vaikuttavaa kaatumisten ehkäisyssä (Stern ym. 2009); tarvitaan kuitenkin selkeitä kirjallisia ohjeita. Näin syntyi Pysytään pystyssä -opas, jonka tavoitteena on nostaa esille kaatumisten ehkäisyn moninaisuus niin väestölle kuin ammattilaisille ja ammattiin opiskeleville. Samanaikaisesti materiaalien myötä hioutui kuluvan vuoden alussa valmistunut Kaatumisten ehkäisyprosessi hoitoketjussa -kuvaus, jonka tavoitteena on korostaa moniammatillisen toiminnan tarpeellisuutta ja jokaisen ammattilaisen Kuva 1. Tarkastuslista kaatuneen kohtaavalle muistuttaa kaatumisen syyn selvittämisestä ja jokaisen ammattilaisen informoinnista.

Opiskelijat ovat olleet toteuttajina kaatumistapaturmien ehkäisykam panjoissa ja samalla oppineet pro jektien suunnittelua, toteutusta ja arviointia. Projektin suunnittelu edistää projektiosaamisen kehitty misen lisäksi sisällöllisen asiantun tijuuden kasvua laaja-alaisesti kaa tumistapaturmista. Kaatumistapa turmakampanjoista kerätyt aineis tot ja kehittämistyöt tarjoavat opiskelijoille myös opinnäytetöi den tekemisen mahdollisuuksia. Verkoston laatimat kaatumisten ehkäisyn yhtenäiset käytännöt, toi mintatavat ja ohjeet ovat myös opetuksen keskeisiä sisältöjä. Toi mintaprosessin mukaisia hyviä käytäntöjä opetetaan ja harjoitel laan esimerkiksi simuloiduissa ti lanteissa. Hyvä perehtyminen lo makkeisiin ja käytäntöihin, esimer kiksi lyhyt kaatumisvaaran arvi ointi, kaatumispelkokysely tai tar kistuslista kaatumistapaturmien ehkäisemiseksi, ja niiden käytön harjoittelu edesauttaa opiskelijoi den toimintaa oikeiden potilaiden ja asiakkaiden kanssa. Lisäksi kaa tumisten ehkäisyn toimintaproses sin tunteminen edesauttaa potilaan oikeaa ohjausta ja lomakkeiden Kuva 2. AKE-verkoston kokousväkeä 20.5.2015. käyttöä harjoittelujaksolla. Tämä on lisännyt opiskelijoiden val miuksia toimia moniammatillisissa vastuuta kaatumisten ehkäisyssä. potilasturvallisuuspäivän yhtey tiimeissä harjoittelujakson aikana. Riskin kartoitus on vain yksi osa, dessä. Opetuksen simulaatiotilanteissa tärkeintä on selvittää osatekijöiden voidaan nostaa esille vaikkapa kaa osuus kaatumisriskiin, ohjata väes Koulutuksen yhteistä tumisen vaaratekijöitä: monilääki töä ja ammattilaisia toimimaan kehittämistä tys, sedatoiva lääkitys ja ortostaat systemaattisesti ja tavoitteellisesti tinen hypotonia, jotka ovat altista kaatumisten ehkäisemiseksi. Väes Kaatumistapaturmien ehkäisytyö neet kaatumisille niin kaatumisen tön ja ammattilaisten informoin on vahvistunut myös yhteistyössä vuoksi osastoille tulleita kuin osas tiin pyritään myös erilaisilla tem koulutusorganisaatioiden kanssa. tolla kaatuneita potilaita AKEn pauksilla ja koulutuksilla, joita to Yhteistyö mahdollistaa opiskelijoi toiminta-alueella. Tätä kautta val teutetaan eri organisaatioissa sekä den oppimisen muun muassa eri mius asioiden havaitsemiseen ja oppilaitosyhteistyön avulla muun laisten kehittämistehtävien, opin ennaltaehkäisemiseen lisääntyy. muassa syksyllä 2015 Kansallisen näytetöiden ja tutkimuksen kautta. Turvallisuuteen liittyviä asioita 105

106 iäkkäiden potilaiden hoito- ja kuntoutustyössä on lähdetty korostamaan myös opetuksessa, esimerkiksi liikkumisen turvallisuuteen liittyvä neuvonta ja ohjaus niin potilaan kotona kuin laitosolosuhteissa. Tässä opetuksessa on jo hyödynnetty Pysytään pystyssä -opasta. Yhteisten hyvien käytänteiden kehittäminen ja opetukseen liittäminen lisää opiskelijoiden asiantuntijuutta ja ammatillisia valmiuksia toteuttaa iäkkäiden ihmisten kaatumistapaturmien ehkäisytyötä. Tulevaisuudessakaan ei tekeminen lopu Toimettomaksi ei AKE-verkosto pääse vielä jäämään. Yhtenäistä koulutusmateriaalia työstetään ja vuosi 2015 onkin sovittu implementoinnin vuodeksi. Jatkuva kaatumisten ehkäisyn keskusteluissa pitäminen on tärkeää, jotta liialliseen turvallisuuden tunteeseen ei päästä tuudittautumaan. Lisäksi on muistettava, että kaatumisten ehkäisyyn liittyviä asioita nousee jatkuvasti esille. Viimeisimpänä AKE on miettinyt hyvän laitosjalkineen kriteerejä ja pyrkinyt edistämään muun muassa jarrutossujen saamista käyttöön esimerkiksi muistisairaille potilaille. Kaikki valmiit materiaalit ovat julkisesti esillä ja vapaita käytettäväksi kokonaisuuksina. Valmis materiaali ja lisätietoa AKEsta löytyy Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) ja PSSHP:n internetsivuilta osoitteista http://www. hotus.fi/hotus-fi/kaatumisten-ehkaisy ja https://www.psshp.fi/ammattilaiset/hoitotyo/alueellinenkaatumisten-ehkaisyverkosto. Lähteet Alekna V, Stukas R, Tamulaityté-Morozoviené I, ym. Self-reported consequences and healthcare costs of falls among elderly women. Medicina 51: 57 62, 2015. Dow B, Meyer C, Moore KJ, ym. The impact of care recipient falls on caregivers. Australian Health Review 37: 152 157, 2013. Drevet S, BioteauaC, Mazièrea S, ym. Prevalence of protein-energy malnutrition in hospital patients over 75 years of age admitted for hip fracture. Orthopaedics & Traumatology: Surgery & Research 100: 669 674, 2014. El-Khoury K, Cassou B, Charles M-A, ym. The effect of all prevention exercise programmes on fall induced injuries in community dwelling older adults: systematic review and metaanalysis of randomised controlled trials. BMJ 347: f6234, 2013. Hester A, Wei F. Falls in the community: state of the science. Clin Interv Aging 8: 675 679, 2013. Huang R, Greenky M, Kerr GJ, ym. The effect of malnutrition on patients under-going elective joint arthroplasty. The Journal of Arthroplasty 28 Suppl. 21 24, 2013. Huang T-T, Chung M-L, Chen F-R, ym. Evaluation of a combined cognitive-behavioural and exercise intervention to manage fear of falling among elderly residents in nursing homes. Aging & Mental Health 2015. http://dx.doi.org/10.1080/13 607863.2015.1020411 Hotus, Hoitotyön tutkimussäätiö. http://www.hotus.fi/hotus-fi/ kaatumisten-ehkaisy JBI, Joanna Briggs Institute. Interventiot iäkkäiden aikuispotilaiden kaatumistapahtumien vähentämiseksi. Best Practice 14(15), 2010. Käännös Suomen JBI yhteistyökeskus: Korhonen T, Holopainen A, Pajala S. Luettavissa: http://www.hotus.fi/jbifi/suomenkieliset-jbi-suositukset (käytetty 29.4.2015). Karinkanta S, Piirtola M, Sievänen H, ym. Physical therapy approaches to reduce fall and fracture risk among older adults. Naturae Reviews Endocrinology 6: 396 407, 2010. Käypä hoito -suositus: Aivovammat 2008. www.kaypahoito.fi (käytetty 10.4.2014). Käypä hoito -suositus: Lonkkamurtuma 2011. www.kaypahoito.fi (käytetty 10.4.2014). Matsumoto H, Okuno M, Nakamura T, ym. Incidence and risk factors for falling in patients after total knee arthroplasty compared to healthy elderly individuals. Yonago Acta Medica 57: 137 145, 2014. Orell-Kotikangas H, Antikainen A, Pihlajamäki J. Sairaalapotilaan vajaaravitsemuksen havaitseminen ja hoito. Duodecim 130: 2231 2238, 2014. Pajala S. Iäkkäiden kaatumisten ehkäisy. Terveyden- ja Hyvinvoinnin laitos. Opas 16, 2012. PSSHP, Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri. Johdon raportointijärjestelmä (Sigma-tietovarasto ja sen liitännäiset). Tiedot haettu 13.4.2015. 2015a. PSSHP, Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri. Alueellinen kaatumisten ehkäisyverkosto, AKE. https://www. psshp.fi/ammattilaiset/hoitotyo/ alueellinen-kaatumisten-ehkaisyverkos to. 2015b. SOTKAnet. Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet 2005 2013, 29.4.2015. Luettavissa 2015a http:// uusi.sotkanet.fi/taulukko/nc3/ 112,113,114/7/3A/0/ (käytetty 24.4.2015). SOTKAnet. 2015b http://uusi.sotkanet. fi/taulukko/yc3/111,112,113, 114/3/3A/0/ (käytetty 24.4.2015). SOTKAnet. 2015c http://uusi.sotkanet. fi/taulukko/zc3/111,112,113, 114/3/3A/1/ (käytetty 24.4.2015). Stern C, Jayasekara R. Interventions to reduce the incidence of falls in older adult patients in acute-care hospitals: a systematic review. International Journal of Evidence Based Healthcare 7: 243 249, 2009. STM, Sosiaali- ja terveysministeriö. Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelma vuosille 2014 2020. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 16, 2013.

107 Suomen Fysioterapeutit ry. Kaatumisten ja kaatumisvammojen ehkäisy. Hyvä fysioterapiakäytäntö. 2011. Luettavissa http://www.terveysportti.fi/ dtk/sfs/avaa?p_artikkeli=sfs00003 (käytetty 29.4.2015). THL, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tapaturmakatsaus 2014. Pohjois- Savon sairaanhoitopiiri. Tilastokeskus, väestötilastot. Luettavissa http://www.tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_vaesto.html#vaestorakenne (käytetty 24.4.2015) Tirrell G, Sri-on J, Lipsitz LA, ym. Evaluation of older adult patients with falls in the emergency department: Discordance with national guidelines. Academic Emergency Medicine 22: 461 467, 2015. Torres MJ, Féart C, Samieri C, ym. Poor nutritional status is associated with a higher risk of falling and fracture in elderly people living at home in France: the Three-City cohort study. 2015. Osteoporos Int DOI 10.1007/ s00198-015-3121-2. Vaapio S. Elämänlaatu ja iäkkäiden kaatumisten ehkäisy. Turun yliopisto, väitöskirja. Sarja C, osa 280, 2009. Äijö M, Ruuttunen J, Tepponen H, ym. Kaatumisia ehkäistään alueellisella yhteistyöllä. Fysioterapia 4: 35 38, 2014. Tarja Tervo-Heikkinen TtT, sh Kuopion yliopistollinen sairaala tarja.tervo-heikkinen@kuh.fi Marja Äijö TtL, KM, ft Savonia-ammattikorkeakoulu Alueellinen kaatumisten ehkäisyverkosto, AKE (30 jäsentä)