Yhdysvalloissa äidin raskaudenaikainen alkoholinkäyttö

Raskaus ja psyyke Erja Halmesmäki Alkoholin aiheuttamia raskaudenaikaisia lääketieteellisiä riskejä aliarvioidaan ilmeisesti osaksi siitä syystä, että alkoholiongelmaa pidetään edelleenkin virheellisesti pääosin sosiaalisena ongelmana, jonka hoitaminen kuuluu terveydenhuoltohenkilöstölle vain akuuteissa kriisitilanteissa. Sama koskee huumeita, mutta niiden käytön lisääntyessä tulemme yhä useammin kohtaamaan narkomaanin myös äitiysneuvolassa ja synnytyssairaalassa. Suomen työikäisistä naisista arviolta noin 2 % on alkoholin suurkuluttajia, ja raskaanakin olevista noin 1 3 %. Alkoholin suurkulutuksen esiintyvyys on selvästi suurempi kuin esimerkiksi tyypin 1 diabeteksen, jota pidetään merkittävänä raskauden riskitekijänä. Toisaalta alkoholin suurkuluttajien raskaudenaikaiseen seurantaan uhrataan paljon vähemmän voimavaroja. Runsas alkoholinkäyttö lisää keskenmenovaaraa ja raskaudenaikaisia verenvuotoja, hidastaa sikiön kasvua ja johtaa pahimmillaan vaikeaan kehitysvammaan, sikiön alkoholioireyhtymään. Yhdysvalloissa äidin raskaudenaikainen alkoholinkäyttö on suurin sikiöön kohdistuva uhka. Siellä arvioidaan, että 11 % laitoshoitoa tarvitsevista kehitysvammaisista lapsista on alkoholin vaurioittamia ja että 5 % vastasyntyneiden epämuodostumista johtuu äidin raskaudenaikaisesta alkoholinkäytöstä. Alkoholin aiheuttaman vammaisuuden aste riippuu altistuksen määrästä. Ruotsissa on arvioitu, että 11 % kouluikäisten lievästä älyllisestä kehitysvammaisuudesta johtuu sikiökautisesta alkoholialtistuksesta. Äidin alkoholinkäyttö on kehitysvammaisuuden tärkein yksittäinen raskaudenaikainen syy ja ainoa, joka periaatteessa olisi täysin ennalta eliminoitavissa (Larsson 1983). Alkoholi läpäisee helposti istukan ja kulkeutuu sikiöön. Sikiön virtsan mukana alkoholi kulkeutuu lapsiveteen ja edelleen sikiöön ja istukan läpi takaisin äitiin, jonka elimistö lopuksi eliminoi alkoholin. Näin ollen sikiön ja lapsiveden alkoholipitoisuus voi olla ajoittain suurempi kuin äidin. Ensimmäisellä raskauskolmanneksella sikiön maksan kyky metaboloida alkoholia suhteutettuna aikuisen maksaan on vain 3 4 %, ja vastasyntyneelläkin se on vain 50 %. Humalatilassa synnyttäneen naisen vastasyntyneellä lapsella veren alkoholipitoisuus on yleensä suunnilleen sama kuin äidin, ja vastasyntyneen humalatila voi olla osoitettavissa pidempään kuin äidin (Spohr ja Steinhausen 1996). Alkoholinkäytön vaikutus hedelmöitymiseen ja ensimmäiseen raskauskolmannekseen Päivittäinen tai runsas satunnainen alkoholinkäyttö häiritsee munasolun kypsymistä ja irtoamista, aiheuttaa kuukautisten poisjääntiä ja vaikeuttaa hedelmöitymistä (Jensen ym. 1998). Alkuraskaudessa runsas alkoholinkäyttö lisää verenvuotoja ja voi aiheuttaa keskenmenon paitsi ensimmäisellä myös toisella raskauskolmanneksella. Yksi tai kaksi päivittäistä alkoholiannosta ensimmäisellä raskauskolmanneksella kaksinkertaistaa toisen trimesterin keskenmenoriskin. Riskit kasvavat suhteessa alkoholinkäyttöön, sillä kolme päivittäistä alkoholiannosta ensi kolmanneksella kolminkertaistaa toisen trimesterin keskenmenoriskin (Harlap ja Shiono 1980). Duodecim 2000; 116: 1513 9 1513

Alkoholi on teratogeeni. Koe-eläinten poikasille emon suuret alkoholiannokset aiheuttavat kromosomimuutoksia, ja on kuvattu myös tapauksia, joissa lapsella on ollut sekä kromosomipoikkeavuus että sikiön alkoholioireyhtymä (Brown ym. 1979, Kaufman 1983, Bingol ym. 1987). Eläinkokeiden perusteella oletetaan runsaan alkoholinkäytön ajankohdan määräävän hyvinkin tarkasti syntyvien epämuodostumien laadun. Muuttamalla hiiriemon alkoholialtistuksen ajankohtaa parilla päivällä saadaan syntymään esimerkiksi sydänanomalioiden sijasta raaja-anomalioita (Webster ym. 1980 ja 1983). Vastaavia selvityksiä ihmissikiöiden kehityksestä ei luonnollisestikaan ole tehty. Ihmisellä ensimmäisen raskauskolmanneksen alkoholialtistukseen liitettyjä tyypillisiä poikkeavuuksia ovat mm. sydän- ja luustoanomaliat (taulukko 1). Alkoholinkäytön vaikutukset toisen ja kolmannen raskauskolmanneksen aikana Runsaana jatkuva alkoholinkäyttö voi aiheuttaa verenvuotoja, jotka saattavat haitata istukan toimintaa ja hidastaa sikiön kasvua. Kaikukuvauksen avulla mitattavissa oleva päänympärys (kuva 1), vatsanympärys ja reisiluun pituus jäävät alle odotuskasvun (Halmesmäki 1988). Tämän arvellaan johtuvan toisaalta alkoholin suorasta istukan toimintaa lamaavasta vaikutuksesta ja toisaalta hidastavasta vaikutuksesta sikiön kasvuun. Osasyynä voi olla myös äidin puutteellinen ravitsemus ja huono painonnousu, keskimäärin vain noin 8 kg (Halmesmäki 1988). Sikiön kasvun hidastuessa tilanne vaatii tarkkaa seurantaa äitiyspoliklinikassa tai antenataaliosastolla. Jos kasvu pysähtyy kokonaan, on tutkittava sikiön keuhkojen kypsyys lapsivesinäytteestä ja harkittava sikiön ennenaikaista synnyttämistä. Käytännössä alkoholille altistuneiden sikiöiden keuhkot näyttäisivät kypsyvän useissa tapauksissa jo hyvin varhain (esim. 32. raskausviikolla eli kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa). Tämä mahdollistaa sikiön synnyttämisen tilanteissa, joissa sikiö raskauden jatkuessa altistuu suurille alkoholimäärille. Myös Taulukko 1. Alkoholin käyttöön liitettyjen epämuodostumatyyppien suhteellinen esiintyvyys (Halmesmäki 1987). Epämuodostumatyyppi Esiintyvyys (%) Poikkeavat kämmenpoimut 11 52 Kapea luomirako 49 80 Sydänviat 27 49 Selkärangan nikamafuusio 43 Rajoittuneet nikamaliikkeet 1 41 Poikkeavat falangit 10 72 Kitalakihalkio 7 Kampurajalka 7 Hemangiooma 11 29 Tyrä 7 27 Lonkkaluksaatio 1 14 Hypoplastiset hampaat 31 Poikkeavat sukupuolielimet 4 39 Munuaisanomalia 8 26 Rintakehän poikkeavuus 4 27 Taulukko 2. Sikiön alkoholioireyhtymän kriteerit. Kasvun hidastuminen sikiöaikana ja syntymän jälkeen. Syntymäpaino, -pituus ja päänympärys alle 10. normaalipersentiilikäyrän arvon Keskushermoston toimintahäiriö: neurologisia oireita, kehityksen viivästymä tai psyykkinen kehitysvammaisuus. Tyypilliset kasvonpiirteet, ainakin kaksi seuraavista mikrokefalia (syntymänjälkeinen päänympärys alle kolme persentiiliä) mikroftalmia tai kapeat luomiraot huonosti kehittynyt ylähuulivako, ohut ylähuuli tai matala yläleuka sikiön liikkeet vähenevät humalatilan aikana, ja sydänäänikäyrä muuttuu poikkeavaksi (Halmesmäki ja Ylikorkala 1986). Infektiovaara kasvaa, ja se voi laukaista ennenaikaisen synnytyksen. Infektiovaaraa lisäävät myös tyypilliset runsaaseen alkoholinkäyttöön liittyvät elämäntavat: huono yleiskunto ja -hygienia, vaihtuvat partnerit sekä yksipuolinen ravitsemus. Istukan ennenaikaisen, osittaisen tai pahimmassa tapauksessa täydellisen irtoamisen riski kasvaa kymmenkertaiseksi verrattuna raittiin naisen riskiin (Halmesmäki 1988). Hoitamattomana tilanne voi johtaa sikiön kuolemaan, ja jos vuoto on runsas, myös äidin henki on vaarassa. Sikiön keskushermoston aktiivinen erilaistuminen, kasvu ja kehitys käynnistyvät selvimmin toisella raskauskolmanneksella. Alkoholi lamaa 1514 E. Halmesmäki

Keskihajonta (SD) +0.5 Keskiarvo a 0.5 1.0 1.5 b 2.0 2.5 3.0 Kohtuukäyttäjät Alkoholistit Suurkuluttajat b c 16 20 24 28 32 36 40 Raskausviikot Kuva 1. Alkoholistien, suurkuluttajien ja kohtuukäyttäjien sikiöiden biparietaalimittojen (keskiarvo ± keskihajonta) kehitys raskauden edetessä. Keskiarvo ja keskihajonnat on saatu määrittämällä yli 15 000 normaalin sikiön biparietaalimitat samassa sairaalassa. Määritykset on tehty kaikukuvauksella. a= p<0.0025 verrattaessa muihin ryhmiin, b= p<0.025 verrattaessa muihin ryhmiin ja c= p<0.05 verrattaessa alkoholistien lasten arvoon. keskushermoston solujen rakenteiden erilaistumista sekä solujen koon ja lukumäärän kasvua (Spohr ja Steinhausen 1984). Runsas alkoholinkäyttö johtaa aivojen alikehittyneisyyteen ja pieneen kokoon sekä pienipäisyyteen eli mikrokefaliaan, jota pidetään yhtenä vakavimmista sikiön alkoholioireyhtymän eli fetaalialkoholisyndrooman (FAS) oireista (taulukko 2) (Rosett 1980, Spohr ja Steinhausen 1984). Jos lapsi ei täytä kaikkia FAS:n kriteereitä, käytetään termiä fetal alcohol effects (FAE). Tällöin lapsella esiintyy oireita vain 1 2 alaryhmän alueella. FAE-oireyhtymällä ei ole selvää määritelmää, ja siksi termin käytöstä kiistellään. Oleellisia seikkoja ns. FAE-tapauksissa ovat tieto sikiökautisesta alkoholialtistuksesta ja lapsella todettu alkoholin aiheuttamaksi sopiva oire. Tutkimustulokset runsaan alkoholinkäytön vaikutuksesta synnytyksen spontaaniin käynnistymiseen ovat ristiriitaisia. Tiedetään, että alkoholi lisää infektioriskiä jopa viisinkertaiseksi ja sitä kautta ennenaikaisen synnytyksen vaaran kolminkertaiseksi. Toisaalta alkoholi relaksoi kohtua tehokkaasti, ja sitä käytettiin vielä 1970- luvun alussa menestyksellisesti ennenaikaisten supistusten rauhoittamiseen (Halmesmäki ja Ylikorkala 1988). Ei siis ole yllätys, että eräät tutkimukset ovat osoittaneet runsaan alkoholinkäytön lisäävän yliaikaisuutta. Omassa tutkimuksessani yliaikaisten raskauksien osuus alkoholin suurkuluttajien keskuudessa oli 12 % (Halmesmäki 1988). Ristiriitaisten tutkimustulosten pohjalta yleiseksi käsitykseksi on jäänyt, ettei alkoholi sinänsä vaikuta raskauden kestoon eikä synnytyksen käynnistymiseen. Sen sijaan alkoholin suurkuluttajan synnytyksessä päädytään selvästi normaalia useammin keisarileikkaukseen. Syynä ovat tavallisimmin sikiön huono 1515

stressinsietokyky alatiesynnytyksen aikana, uhkaava hapenpuute ja pitkittynyt alatiesynnytys. Omassa aineistossani 28 % alkoholin suurkuluttajista, eli lähes kaksinkertainen määrä normaaliin verrattuna, synnytti keisarileikkauksella (Halmesmäki 1988). Alkoholin suurkuluttajan raskaus on riskiraskaus, joka olisi havaittava sellaiseksi jo varhaisessa vaiheessa. Raskaaksi tulleen kroonisen alkoholistin diagnosointi on helppoa, mikäli hän vain ottaa yhteyttä esimerkiksi äitiysneuvolaan. Tätä hän ei välttämättä kuitenkaan tee kuin ehkä raskauden lopulla, ja näin ollen juomistapoihin vaikuttaminen jää jo senkin takia vähäiseksi. Ongelmallisempi ja lukumäärältään suurempi mutta parempi ennusteinen potilasryhmä ovat alkoholin suurkuluttajat, jotka eivät ehkä itse tiedosta juomisensa vaarantavan sikiön terveyttä. Juuri näiden potilaiden tilanne tulisi tunnistaa ja vaikuttaa heidän käyttäytymiseensä. Valitettavasti totunnaisista alkoholinkäytön mittareista ei juuri ole apua raskauden aikana. Esimerkiksi gammaglutamyyliltransferaasin (GGT) pitoisuus on selkeästi suurentunut vasta, kun alkoholin suurkulutuksen ulkoiset merkit ovat näkyvissä. Toisaalta tiedetään, että jo paljon vähäisempikin alkoholinkäyttö on vaarallista sikiölle. Myöskään punasolujen keskimääräistä tilavuutta (MCV) tai niukkahiilihydraattisen transferriinin pitoisuutta ei voida pitää hyvänä raskaudenaikaisen alkoholin suurkulutuksen toteamisessa (Sarkola ym. 2000). GGT:tä ja MCV:tä voidaan kuitenkin käyttää raskaudenaikaisen alkoholinkäytön seurannassa motivoinnin tukena. Meta-analyyseissä alkoholin suurkuluttajien GGT- ja MCV-arvot on todettu suuremmiksi kuin kohtuukäyttäjillä (Ylikorkala ym. 1987). Veren ja virtsan alkoholimäärityksillä on keskeinen sija raskaudenaikaisessa seurannassa, jos alkoholinkäyttö jatkuu neuvonnasta ja motivoinnista huolimatta. Määrityksillä on merkitystä erityisesti silloin, kun esitiedot ja käytännön havainnot ovat ristiriidassa. Lisäksi ne kuvastavat luotettavasti sikiön alkoholialtistusta, ja niillä on yhä useammin myös juridista merkitystä lapsen huoltajuus- tai huostaanottokiistan yhteydessä. Kaikista tehtävistä tutkimuksista on syytä informoida potilasta etukäteen. Parasta olisi, että alkoholin suurkuluttaja saisi tarvitsemansa tiedot jo ennen suunnittelemaansa raskautta ja lopettaisi tai vähentäisi juomistaan merkittävästi ennen hedelmöittymistä. Koska näin ei käytännössä juuri koskaan tapahdu, on yleisellä etukäteisvalistuksella merkitystä. Valitettavasti yleinen valistus ei kovin hyvin pure alkoholin suurkuluttajiin, joten avainasemassa heitä informoitaessa ovat terveyskeskus- ja työterveyslääkärit sekä -hoitajat. Hasis, marihuana Hasiksen vaikuttava aine tetrahydrokannabinoli (THC) läpäisee istukan helposti ja sitä paremmin, mitä pidemmälle raskaus on edennyt. Sen ei ole todettu aiheuttavan sikiölle epämuodostumia eikä lisäävän keskenmenoriskiä. Poltettu THC sisältää kuitenkin hiilimonoksidia, joka vähentää napanuoran verenvirtausta ja heikentää sikiön ravinnonsaantia. Eräässä tutkimuksessa selvitettiin 331 synnyttäjällä marihuanankäytön vaikutus virtsasta tehtävien huumetestien tuloksiin ja sikiön kasvuun. Jos synnyttäjä oli polttanut marihuanaa useammin kuin kolmesti viikossa, oli virtsanäytteistä 42 % positiivisia. Jos käyttötaajuus oli ollut harvempi kuin kolmesti viikossa, vain 19 % virtsanäytteistä oli positiivisia. Positiivinen virtsanäyte korreloi negatiivisesti sikiön kasvuun. Sikiön kasvu hidastui ja syntymäpaino oli keskimäärin 79 g pienempi ja pituus 0.5 cm lyhyempi kuin niillä, joiden virtsanäytteet olivat negatiivisia (Zuckerman ym. 1989). Omassa aineistossamme THC:n polttajien raskaudet sujuivat yleensä hyvin, mutta pienipainoisia (<2 500 g) vastasyntyneistä oli 18 % (Kukko ja Halmesmäki 1999). THC:n haitalliset vaikutukset raskauteen ovat siis mitä ilmeisemmin samantyyppisiä kuin tupakan. Tosin sikiön kasvunhidastuman lisäksi runsas tupakointi lisää ennenaikaisen synnytyksen ja istukan irtoamisen riskiä, mutta THC:n osalta vastaavia selvityksiä ei ole tehty. THC erittyy myös äidinmaitoon, ja sen THCpitoisuudet riippuvat käyttömääristä ja -taajuudesta. Näin ollen satunnaista marihuanan polttoa ei pidetä imetyksen vasta-aiheena. 1516 E. Halmesmäki

Amfetamiini Amfetamiini on teratogeeni, jonka on todettu aiheuttavan koe-eläimissä luuston ja nivelten kehityshäiriöitä, aivoanomalioita sekä kitalakihalkioita. Ihmisellä on kuvattu sikiökautisen amfetamiinialtistuksen aiheuttavan sydänvikoja, pienipäisyyttä ja psyykkistä kehitysvammaisuutta, jonka vaikeusaste riippuu äidin raskausaikana käyttämistä amfetamiinimääristä (Dixon 1989, Dixon ja Bejar 1989, Eriksson ym. 1981 ja 1994, Gillogley ym. 1990). Amfetamiini poistaa nälän tunteen, mikä johtaa helposti niin synnyttäjän kuin sikiönkin aliravitsemukseen. Tällöin kohtu ei kasva normaalisti ja sikiön kasvu hidastuu. Myös huono verenvirtaus heikentää sikiön ravinnonsaantia, ja sikiön kasvun merkittävä hidastuminen on tavallista käytön jatkuessa läpi raskauden (Kukko ja Halmesmäki 1999). Amfetamiini nostaa sekä Neuvolan on osattava antaa perustiedot huumeiden vaikutuksista raskauteen ja sikiöön ja ohjattava synnyttäjä äitiyspoliklinikkaan. verenpainetta että kohdunsisäistä painetta ja lisää ennenaikaisen lapsivedenmenon riskiä. Tyypillistä on, ettei synnyttäjä huomaa lapsiveden tihkumista tai ei reagoi siihen, minkä seurauksena kohdun ja sikiön infektioriskit kasvavat moninkertaisiksi. Infektio onkin useimmiten laukaisevana tekijänä amfetamiinin käyttäjän synnyttäessä ennenaikaisesti. Helsingin naistenklinikassa saatujen kokemusten mukaan jo 2 3 peräkkäistä päivää kestänyt amfetamiinin käyttö saattaa laukaista vedenmenon ja synnytyksen käynnistymisen hyvin usein jo noin kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa, mikä johtaa keskosen syntymään. Mikäli ennenaikaisella vastasyntyneellä on myös infektio, ovat lapsen elämän alkuvaikeudet huomattavia ja vieroitusoireet tavallisia (Levy ja Spino 1993). Opiaatit Opiaattien käyttö raskauden aikana on merkittävä riskitekijä, joka uhkaa paitsi sikiön normaalia kehitystä myös äidin ja sikiön henkeä. Opiaattien käyttäjillä esiintyy merkitsevästi enemmän raskaudenaikaisia verenvuotoja kuin muilla synnyttäjillä, ja istukan ennenaikaisen irtoamisen riski on kymmenenkertainen normaaliväestöön verrattuna. Opiaattien käyttöön liittyy myös suurentunut infektioiden, ennenaikaisen lapsivedenmenon ja ennenaikaisen synnytyksen riski. Opiaattien käyttäjien sikiöiden kasvu on hidastunut ja sikiöt kärsivät normaalia useammin hapenpuutteesta, mikä ääritapauksissa johtaa sikiön kuolemaan (Gillogley ym. 1990, Ostrea ym. 1997). Oman kokemukseni mukaan sikiön hapenpuute johtaa usein suoraan keisarileikkaukseen tai alatiesynnytys joudutaan päättämään leikkaukseen, koska sikiö ei kestä alatiesynnytyksen aikaista normaalia stressiä. Helsingin naistenklinikan aineistossa vain 58 % opiaatteja käyttävistä naisista synnytti lapsensa spontaanisti alateitse (Kukko ja Halmesmäki 1999). Yhdysvaltalaisissa aineistoissa opiaattiaddiktien lapset ovat olleet selvästi yliedustettuina, myös myöhemmissä kätkytkuolematilastoissa (Chasnoff ym. 1989). Opiaateille sikiökautena altistuneilla lapsilla on todettu fyysistä ja psyykkistä kehitysvammaisuutta sekä oppimisvaikeuksia, joista kuitenkin osa johtunee ulkoisista syntymänjälkeisistä tekijöistä (Levy ja Spino 1993, Ostrea ym. 1997). Kokaiini ja crack Muualla maailmassa kokaiinin ja crackin raskaudenaikainen käyttö ovat merkittävä perinatologinen ongelma, ja esimerkiksi Kanadassa Toronton alueen vastasyntyneistä 12 % on altistunut kokaiinille viimeisen raskauskolmanneksen aikana. Kokaiinin ja crackin käyttö lisäävät sikiön pienipainoisuuden ja kasvunhidastuman riskiä. Joka kolmas kokaiinin käyttäjien lapsista on syntyessään paitsi pienipainoinen myös pieni raskauden kestoon nähden, ja joka 3. 4. syntyy 1517

ennenaikaisesti. Istukan ennenaikaisen irtoamisen riski on kolminkertainen (3.3 %) normaaliin verrattuna, ja myös muut ei välttämättä istukan irtoamiseen johtavat verenvuodot ovat yleisiä (Sprauve ym. 1997). Narkomaanin raskauden seuranta Narkomaanin raskaus on aina riskiraskaus. Siksi äitiyshuollon työntekijöiden on opittava havaitsemaan huumeiden käyttö, koska narkomaanit eivät yleensä kerro sitä oma-aloitteisesti neuvolassa. Jos työntekijä osaa ja ymmärtää kysyä huumeiden käytöstä, synnyttäjä saattaa olla helpottunutkin voidessaan puhua asiasta. Neuvolan on osattava antaa perustiedot huumeiden vaikutuksista raskauteen ja sikiöön ja ohjattava synnyttäjä äitiyspoliklinikkaan. Äitiyspoliklinikan tehtävä on antaa potilaalle yksityiskohtainen informaatio, sekä joko motivoida synnyttäjä vieroittumaan itse tai ohjattava hänet avo- tai laitoshoitoon. Obstetrinen seuranta tulee järjestää kliinisen tilanteen vaatimalla tavalla siten, että otetaan huomioon sikiön merkittävä kasvunhidastuma, piilevä hapenpuute ja ennenaikaisen syntymän riskit. Lopuksi Äitiyshuollon haasteet ovat muuttuneet ja muuttuvat edelleen yhteiskunnan sekä myönteisen että kielteisen kehityksen myötä. Työntekijöiden on pystyttävä vastaamaan näihin haasteisiin. Paras keino siihen on vanhojen työntekijöiden jatkuva kouluttautuminen hyvän ammattitaidon ylläpitämiseksi, päihdeongelman tunnistamisen ja hoidon korostaminen tulevien työntekijöiden koulutuksessa sekä saadun opin aktiivinen soveltaminen käytäntöön. Kirjallisuutta Bingol N, Fuchs M, Iosub S, Kumar S, Stone RK, Gromisch DS. Fetal alcohol syndrome associated with trisomy 21. Alcoholism Clin Exp Res 1987;11:42 4. Brown NA, Goulding EH, Fabro S. Ethanol embryotoxicity: direct effects on mammalian embryos in vitro. Science 1979;206:573 5. Chasnoff IJ, Hunt CE, Kletter R, Kaplan D. Prenatal cocaine exposure is associated with respiratory pattern abnormalities. AJDC 1989;143:583 7. Dixon SD. Effects of transplacental exposure to cocaine and methamphetamine on the neonate. Western J Med 1989;150:436 42. Dixon SD, Bejar R. Echocephalographic findings in neonates associated with maternal cocaine and methamphetamine use: incidence and clinical correlates. J Pediatrics 1989;115:770 8. Eriksson M, Larsson G, Zetterström R. Amphetamine addiction and pregnancy Acta Obstet Gynecol Scand 1981;60:253 9. Eriksson M, Zetterström R. Amphetamine addiction during pregnancy: a 10-year follow-up. Acta Pediatr Scand Suppl 1994;404:27 31. Gillogley KM, Evans AT, Hansen RL, Samuels SJ, Batra KK. The perinatal impact of cocaine, amphetamine, and opiate use detected by universal intrapartum screening. Am J Obstet Gynecol 1990;163:1535 42. Halmesmäki E, Ylikorkala O. The effect of maternal ethanol intoxication on fetal cardiotocography: a report of four cases. Br J Obstet Gynaecol 1986;93:203-5. Halmesmäki E. Alcohol consumption in pregnancy. (Väitöskirja). Helsingin yliopisto, 1987. Halmesmäki E. Alcohol counselling of 85 pregnant problem drinkers: effect on drinking and fetal outcome. Br J Obstet Gynecol 1988;95:243 7. Halmesmäki E, Ylikorkala O. A retrospective study on the safety of prenatal ethanol treatment. Obstet Gynecol 1988;72:545 9. Harlap S, Shiono PH. Alcohol, smoking and incidence of spontaneous abortions in the first and second trimester. Lancet 1980;2:173 6. Jensen TK, Hjollund NHI, Henriksen TB, ym. Does moderate alcohol consumption affect fertility? Follow up study among couples planning first pregnancy. BMJ 1998;317: 505 10. Kaufman MH. Ethanol-induced chromosomal abnormalities at conception. Nature 1983;302:258 60. Kukko H, Halmesmäki E. Prenatal care and counseling of female drugabusers: effects on drug abuse and perinatal outcome. Acta Obstet Gynecol Scand 1999;78:22 6. Larsson G. Prevention of fetal alcohol effects. An antenatal program for early detection of pregnancies at risk. Acta Obstet Gynecol Scand 1983;62:171 8. Levy M, Spino M. Neonatal withdrawal syndrome: associated drugs and pharmacologic management. Pharmacotherapy 1993; 13:202 11. Ostrea EM Jr, Ostrea AR, Simpson PM. Mortality within the first 2 years in infants exposed to cocaine, opiate, or cannabinoid during gestation. Pediatrics 1997;100:79 83. Rosett HL. A clinical perspective on the fetal alcohol syndrome. Alcoholism Clin Exp Res 1980;4:119 22. Sarkola T, Niemelä O, Sillanaukee P, Eriksson P, Halmesmäki E. Gammaglutamyltransferase and mean cell volume are superior to carbohydrate deficient transferrin in the follow-up of pregnant alcohol-abusers. Acta Obstet Gynecol Scand, 2000;79:359 66. Spohr H-L, Steinhausen H-C, (toim.). Alcohol, pregnancy and the developing child. Cambridge: Cambridge University Press, 1996. Sprauve ME, Lindsay MK, Herbert S, Graves W. Adverse perinatal outcome in parturients who use crack. Obstet Gynecol 1997;89:674 8. Webster WS, Walsh DA, Lipson AH, McEven SE. Teratogenesis after acute alcohol exposure in inbred and outbred mice. Neurobehav Toxicol Teratol 1980;2:227 34. Webster WS, Walsh DA, McEven SE, Lipson AH. Some teratogenic properties of ethanol and acetaldehyde. Teratology 1983;27:231 43. Ylikorkala O, Stenman UH, Halmesmäki E. Gammaglutamyltrasferase and mean cell volume reveal maternal alcohol abuse and fetal alcohol effects. Am J Obstet Gynecol 1987;157:344 8. Zuckerman B, Frank DA, Hingson R, ym. Effects of marijuana and cocaine use on fetal growth. N Engl J Med 1989;320:762 8. ERJA HALMESMÄKI, dosentti, apulaisylilääkäri erja.halmesmäki@hus.fi HYKS:n naistensairaala PL 140 00290 Hki 1518 E. Halmesmäki

Mitä opin 1. Sikiöaikaisen ehkäistävissä olevan vammautumisen tärkein yksittäinen syy on a) kromosomaalinen häiriö b) lääkkeet ja huumeet c) alkoholi 2. Alkoholille altistuneen sikiön kasvu hidastuu a) symmetrisesti b) epäsymmetrisesti 3. Alkuraskauden aikana nautittu alkoholi aiheuttaa a) sydänvikoja b) virtsateiden ja sukupuolielinten epämuodostumia c) luuston ja nivelten kehityshäiriöitä Oikeat vastaukset sivulla 1471. 1519