KANSANTALOUDEN TILINPITO KIERTOKULKUKAAVIONA Matti Estola Joensuun Yliopisto, Taloustieteiden laitos, PL 111, 80101 Joensuu E-mail: matti.estola@joensuu.fi Kansantalouden kiertokulkukaavio ja tilinpito ovat kaksi tapaa kuvata kansantalouden talousyksiöiden vuorovaikutuksia reaali- ja rahavirtojen avulla. Kaikilla taloustoimilla on kaksi osapuolta: ostaja ja myyjä. Jokaisen kaupan yhteydessä ostajan menot ovat myyjän bruttotulojen suuruiset, joista liikevaihto- (arvonlisä) ja hyödykeverojen osuus tilitetään valtiolle. Kansantalouden tuotannon arvoa voidaan siten mitata sekä tuottajien bruttotulojen että kuluttajien bruttomenojen kannalta kansantalouden tilinpidon mukaisesti. Koska jokainen ostettu hyödyke saa aikaan hyödykkeen hinnan suuruisen rahallisen suorituksen, talouden reaaliprosessin tapahtumilla on vastineensa talouden rahaprosessissa. Kansantalouden käyttäytymistä voidaan siten analysoida tutkimalla kumpaa hyvänsä em. prosesseista. Yksityiset ja julkiset kulutusmenot ja investoinnit ovat yksityisen ja julkisen sektorin menoja. Kansantalouden tietyn ajanjakson ostomenojen yhteisarvo poikkeaa kotimaisen tuotannon jalostusarvosta tuonnin sekä myymättä jääneen tuotannon arvon verran, joista jälkimmäinen näkyy yritysten varastojen arvojen lisäyksinä eli varastoinvestointeina. Kun varastoinvestoinnit lisätään yritysten investointeihin, kansantalouden yhteenlasketut ostomenot vastaavat tuotannosta saatuja bruttotuloja, eli markkinahintaisen BKT:een ja tuonnin arvon summaa. Yritysten tuotantojen yhteenlaskettavuuden ehto on, että tuotantoja mitataan arvosuureina. Ero reaali- ja rahaprosessin välillä tehdään käyvin ja kiintein euroin laskettujen suureiden avulla. Kun yritysten arvonlisäyksistä yhteenlaskettu kansantalouden tuotantovirran arvoa kuvaava nimellinen BKT lasketaan jonkin tietyn vuoden hinnoin saadaan BKT:een aikasarja, joka approksimoi kansantalouden tuotantovirtaa. Tämä osoittaa reaali- ja rahavirtojen välisen yhteyden, eli tässä työssä kuvaamallamme rahavirtaperusteisella mallilla voidaan kuvata myös kansantalouden reaalista tuotantoprosessia. Työssä osoitamme, että kansantalouden makrotason rahavirtojen mallintamisessa voimme hyödyntää muutamia yksinkertaisia periaatteita, joita fysiikassa ja insinööritieteissä käytetään virtaussysteemien mallintamisessa. Aluksi kuvaamme talousyksiköt rahavirtasysteemeinä, sen jälkeen muodostamme talouden makrosektorit aggregoimalla talousyksiköt erillisiksi kokonaisuuksiksi ja lopuksi osoitamme, että kansantalouden tilinpito voidaan kuvata rakentamamme kiertokulkukaavion avulla. 1. Virtaussysteemien mallintamisperiaatteet Fysikaalisia virtaussysteemejä ovat vesi- ja muut nestevirtasysteemit, ilma- ja muut kaasuvirtasysteemit sekä sähkö- ja materiavirtasysteemit. Talousyksikköjä voidaan puolestaan kuvata rahavirtojen tulo-meno systeemeinä kiinteän ajanjakson aikana. Virtaussysteemien mallintamisessa voidaan soveltaa seuraavia periaatteita:
1) Materian, energian tai liikemäärän vakioisuus, ja/tai 2) Kirchhoffin virtaus- ja jännitelaki (Marshall 1978, s. 13, 16). Materian vakioisuus tarkoittaa, että materia ei häviä. Jos tietty vesimäärä kaadetaan letkuun, letkun toisesta päästä tulee ulos sama määrä. Vastaavasti, jos nelisylinterisen polttomoottorin jokainen sylinteri tuottaa pakokaasua yhteen pakoputkeen, putkesta tuleva pakokaasumäärä on sylinterien yhteensä tuottama määrä. Materia voi kuitenkin muuttaa olomuotoa; lämmitettäessä vettä osa siitä höyrystyy ja haihtuu ilmaan. Rahavirtasysteemeissä voimme olettaa, että raha ei häviä. Jos talousyksikölle annetaan rahasumma Y (EUR), yksikkö joko kuluttaa (siirtää toiselle) tai säästää rahat, mutta ei hävitä niitä. Siis Y = S + C, missä S on säästöt ja C kulutus. Kirchhoffin virtauslaki: Virtaussysteemin solmukohtaan tulevien sähkövirtojen summa = solmukohdasta lähtevien sähkövirtojen summa. Kirchhoffin jännitelaki: Jos suljetun virtapiirin jännite on vakio, virtapiirin tietyssä kohdassa tapahtuvaa jännitteen laskua vastaa yhtä suuri jännitteen lisäys toisessa kohdassa. (Marshall 1978, s. 13). Kirchhoffin lakien tulkinta rahavirtasysteemeissä: Virtauslaki: Rahavirtasysteemin jokaiseen solmukohtaan (tietylle talousyksikölle) tulevien rahavirtojen summa = solmukohdasta poistuvien rahavirtojen summa. Jännitelaki: Jos rahaa poistuu kiertokulusta jossain kohdassa tietty määrä, rahaa pitää tulla systeemiin toisessa kohdassa vastaava summa, jotta kiertokulussa kiertävä rahamäärä säilyisi vakiona. 2. Yritys i rahavirtasysteeminä Yritykseen i kohdistuu kiinteän ajanjakson aikana seuraavat rahavirrat. Tulot: Yksityisten talousyksikköjen kulutusmenot yritykselle C i, julkisen sektorin kulutusmenot yritykselle G i, muiden yritysten yritykseltä i ostama yksityinen kiinteän pääoman muodostus I Yi, julkisen sektorin yritykseltä i ostama kiinteän pääoman muodostus I Ji, ulkomaiden yritykselle maksamat vientitulot X i ja yrityksen julkiselta sektorilta saamat tukipalkkiot B Yi. Menot: Yrityksen i kiinteän pääoman kuluminen eli yrityksen tekemät poistot P i, yrityksen maksamat tuotannon ja tuonnin verot T Ti, työnantajan sosiaaliturvamaksut T Si, palkat ja palkkiot bruttomääräisenä (veroineen) W i, yrityksen i ulkomaille maksamat tuontimenot M i, sekä yrityksen toimintaylijäämä ja sekatulot (netto) V i, jotka yritys tulouttaa omistajilleen. Kaikki nämä ovat rahavirtoja mittayksiköltään EUR/vuosi, kun tarkastelujakson pituus on yksi vuosi. Jokainen yritys ei kohtaa kaikkia näitä rahavirtoja, sillä kaikki yritykset eivät tee vienti- ja tuontikauppaa, eivät saa tukipalkkioita julkiselta sektorilta eikä julkinen sektori osta niiltä kulutus- tai investointihyödykkeitä. Esimerkiksi, jos yritys i ei tuota investointihyödykkeitä, tällöin I Yi = I Ji = 0. Yrityksen i toimintaylijäämä saadaan, kun yrityksen arvonlisäyksestä vähennetään palkansaajakorvaukset (brutto), tuonnin ja tuotannon verot, työnantajan sosiaaliturvamaksut, kiinteän pääoman kuluminen ja siihen lisätään tukipalkkiot. Markkinatuotannossa toimivan yrityksen arvonlisäys lasketaan vähentämällä yrityksen tuotannon arvosta tuotannossa käytettyjen välituotteiden arvo (tavarat ja palvelut). Sekatulo on korvaus yrityksen omistajan ja hänen perheenjäsentensä työstä, ja se pitää sisällään myös yrittäjän saaman voiton. (Tilastokeskus 2003, s. 16-17). 2
Tuotannon ja Julkiset Yksityiset tuonnin verot T Ti kulutus- kulutus- Kiinteän pääoman Tukipalkkiot B Yi menot G i menot C i kuluminen P i Yksityinen kiinteän Vientitulot X i Yritys i pääoman muodostus I Yi Julkinen kiinteän Tuontimenot M i muodostus pääoman muodostus I Ji Toimintaylijäämä ja Palkat ja Työnantajan sekatulot V i palkkiot W i sotumaksut T Si Kuvio 1. Yrityksen i rahavirrat vuoden aikana Kuviossa 1 kotitalouksien kulutusmenot ovat yrityksen yksityissektorilta saamat myyntitulot kulutushyödykkeistä, ja julkisen sektorin kulutusmenot ovat yrityksen julkiselta sektorilta saamat myyntitulot kulutushyödykkeistä. Koska yritysten kiinteä pääoma menettää arvoaan sekä kulumisen että teknologisen ja taloudellisen arvon alenemisen kautta, yritykset säästävät rahaa tekemällä poistoja, jotta yrityksillä on tarvittaessa varaa hankkia uusi kone. Kuvioon merkitty kiinteän pääoman kuluminen vastaa siis yrityksen tekemiä poistoja. Kiinteän pääoman muodostus vastaa puolestaan muiden yritysten ja julkisen sektorin tältä yritykseltä tekemiä kone- ja laitehankintoja, jotka ko. yritykset ja julkinen sektori kirjaavat investoinneikseen. Tuotannon ja tuonnin verot koostuvat arvonlisäverosta sekä muista tuotannon ja tuonnin veroista. Koska raha ei häviä, vuoden aikana yritykseen virtaava rahamäärä on yhtä suuri kuin yrityksestä pois virtaava rahamäärä lisättynä toimintaylijäämällä ja sekatuloilla, jotka ovat yrityksen tulojen ja menojen erotus jakson aikana. Jos rahavirtasysteemi samaistetaan vesivirtasysteemiksi, toimintaylijäämä ynnä sekatulo vastaa yritysastiaan vuoden aikana kertynyttä vesimäärää; tulot ovat virtauksia astiaan ja menot virtauksia astiasta. Vastaava yhtälömuotoinen esitys on: C i + G i + X i + B Yi + I Ji + I Yi = P i + W i + V i + M i + T Ti + T Si V i = C i + G i + X i + B Yi + I Ji + I Yi P i W i M i T Ti T Si. Yhtälön jälkimmäinen muoto määrittelee yrityksen toimintaylijäämän ja sekatulot. 3. Kotitalous j rahavirtasysteeminä Kotitalous j saa bruttomääräisiä palkkatuloja ja palkkioita kotimaasta W j, toimintaylijäämä- ja sekatuloja kotimaasta V j, sosiaaliavustuksia kotimaasta B Kj, ensituloa ulkomailta (netto) N Ej ja tulonsiirtoja ulkomailta (netto) N Tj. Ensitulo tarkoittaa tuloa, jonka kotitalous saa osallistumisestaan tuotantoon sekä korvauksia, jotka rahoitus- ym. varojen omistaja saa varojen järjestämisestä toisen yksikön käytettäväksi. Tulo voi olla palkansaajakorvauksia, tuotanto- ja tuontiveroja vähennettynä tukipalkkioilla, toimintaylijäämää, sekatuloa tai omaisuustuloa. Tulonsiirrot ovat julkisyhteisöiltä (EU ym.) sekä yksityiseltä sektorilta saatuja korvauksia, joihin ei liity työsuoritusta, eivätkä ne ole korvauksia tehdyistä 3
sijoituksista. (Tilastokeskus 2003, s. 16-17) Kotitalous j maksaa kulutusmenoja C j, välittömiä veroja T Vj ja säästää nettomääräisesti S Kj. Välittömät verot sisältävät tulo-, varallisuus ym. verot, jotka julkinen sektori laskuttaa tuloista siten, että kotitalous ei saa rahoja tililleen. Kaikkien rahavirtojen mittayksikkö on EUR/vuosi ja rahavirtakaavio on kuviossa 2. Välittömät Säästöt Toimintaverot T Vj (netto) S Kj ylijäämät V j Kulutusmenot C j Palkat ja palkkiot (brutto) W j Saadut sosiaaliavustukset B Kj Tulonsiirrot ulkomailta Kotitalous j Ensituloa ulkomailta (netto) N Ej (netto) N Tj Kuvio 2. Kotitalouden j rahavirrat vuoden aikana Kotitalouden j rahojen sisään- ja ulosvirtausten yhtä suuruusehto on: W j + V j + B Kj + N Ej + N Tj = C j + T Vj + S Kj S Kj = W j + V j + B Kj + N Ej + N Tj T Vj C j Yhtälön jälkimmäinen muoto määrittää kotitalouden j nettosäästöt tulojen ja menojen erotuksena. Jos S Kj < 0, kotitalous rahoittaa osan kulutuksestaan velkaantumalla. Jos kotitalous ajatellaan astiaksi vesivirtasysteemissä, astiassa oleva vesimäärä supistuu vuoden aikana kun S Kj < 0 ja päinvastoin. Jokainen kotitalous ei kohtaa kaikkia em. rahavirtoja, sillä kaikki kotitaloudet eivät esimerkiksi saa ensituloja ulkomailta. 4. Julkinen sektori rahavirtasysteeminä Julkinen sektori saa vero- ja veroluonteisia tuloja seuraavasti: Tuotannon ja tuonnin verot T T = Σ i T Ti, välittömät verot T V = Σ j T Vj sekä työnantajan sosiaaliturvamaksut T S = Σ i T Si, missä Σ i tarkoittaa summausta yli yritysten ja Σ j summausta yli kotitalouksien. Julkisen sektorin menot koostuvat kulutusmenoista G = Σ i G i ja yrityksille maksetuista tukipalkkioista B Y = Σ i B Yi, kotitalouksille maksetuista sosiaaliavustuksista B K = ΣjB Kj. Näiden tulo- ja menovirtojen erotuksena määräytyy julkisen sektorin nettosäästöt S J. Jos S J > 0, julkisen sektorin tulot vuoden aikana ovat olleet menoja suuremmat, eli julkinen talous on ollut ylijäämäinen ja päinvastoin. Välittömät verot T V Säästöt (netto) S J Sosiaaliavustukset B K Työnantajan sosiaaliturvamaksut T S Julkinen sektori Julkiset menot G Tuotannon ja tuonnin verot T T Tukipalkkiot B Y Kuvio 3. Julkisen sektorin rahavirrat vuoden aikana Julkisen sektorin rahojen sisään- ja ulosvirtausten yhtä suuruusehto on: T V + T S + T T = G + B Y + B K + S J S J = T V + T S + T T G B Y B K ; yhtälön jälkimmäinen muoto määrittää julkisen sektorin vuotuisen yli/alijäämän. 4
5. Pankki k rahavirtasysteeminä Pankki k saa vuoden aikana nettomääräisesti talletuksia kotitalouksilta S Kk :n ja julkiselta sektorilta S Jk :n sekä yksityisiltä yrityksiltä bruttomääräisesti P k :n verran, ja myöntää investointilainoja yrityksille I Yk :n ja julkiselle sektorille I Jk :n verran. Kotitalouksien säästöt (netto) S Kk Julkisen sektorin säästöt (netto) S Jk Yritysten tekemät poistot P k Yksityiset investoinnit I Yk Pankki k Julkisen sektorin investoinnit I Jk Kuvio 4. Pankin k rahavirrat vuoden aikana Pankin k rahojen sisään- ja ulosvirtausten yhtä suuruusehto on: S Kk + S Jk + P k = I Jk + I Yk I Yk = S Kk + S Jk + P k I Jk Yhtälön jälkimmäinen muoto määrittää pankin k vuoden aikana myöntämät investointilainat yksityisille yrityksille. Huom! Jos S Kk ja S Jk ovat negatiivisia, nämä talousyksiköt velkaantuvat pankille ko. määrillä vuoden aikana. 6. Kansantalouden rahavirtasysteemi kiertokulkukaaviona Kansantalouden toiminnot kuvautuvat talousyksikköjen välisinä rahavirtoina. Kaikki kotitaloudet aggregoidaan talousyksiköksi KS (Kotitalous Sektori), kaikki yritykset talousyksiköksi YS (Yritys Sektori), julkinen talous kokonaisuudessaan muodostaa JS:n (Julkinen Sektori), pankit ja rahoituslaitokset yhdessä muodostavat RS:n (Rahoitus Sektori) ja ulkomaat yhdessä muodostavat US:n (Ulkomaiden Sektori). Nämä sektorit ovat rahavirtasysteemin solmukohtia, joissa pätee Kirchoffin virtauslaki. Kansantalouden kiertokulun rahavirrat yksiköissä EUR/vuosi ovat: C = Σ j C j = Σ i C i Yksityiset kulutusmenot yhteensä, G = Σ i G i Julkisen sektorin kulutusmenot yhteensä, B Y = Σ i B Yj Yritysten JS:lta saamat tukipalkkiot yhteensä, B K = Σ j B Kj Kotitalouksien JS:lta saamat sosiaaliavustukset yhteensä, V = Σ i V i = Σ j V j Yritysten toimintaylijäämät ja sekatulot yhteensä, W = Σ i W i = Σ j W j Yritysten palkkamenot = kotitalouksien yhteenlasketut palkkatulot, I Y = Σ i I Yi = Σ k I Yk Yksityiset investoinnit yhteensä (Σ k on summaus yli pankkien), I J = Σ i I Ji = Σ k I Jk Julkisen sektorin investoinnit yhteensä, P = Σ i P i = Σ k P k Yritysten tekemät poistot = pankkien poistotalletukset yhteensä, S K = Σ j S Kj = Σ k S Kk Kotitalouksien nettosäästöt = pankkien nettotalletukset KS:lta, S J = Σ k S Jk X = Σ i X i M = Σ i M i Julkisen sektorin nettosäästöt = pankkien nettotalletukset JS:lta, Yritysten vientitulot yhteensä, Yritysten tuontimenot yhteensä, 5
T V = Σ j T Vj T T = Σ i T Ti T S = Σ i T Si N E = Σ j N Ej N T = Σ j N Tj Kotitalouksien maksamat välittömät verot yhteensä, Yritysten maksamat tuotannon ja tuonnin verot yhteensä, Yritysten maksamat työnantajan sosiaaliturvamaksut yhteensä, Kotitalouksien ulkomailta saamat ensitulot yhteensä (netto), Kotitalouksien ulkomailta saamat tulonsiirrot yhteensä (netto). T T + T S JS T V G + B Y B K N T + N E US X M YS C V + W KS Maan raja I Y + I J P RS S J S K Kuvio 5. Kansantalouden rahavirtakaavio Kansantalouden sektorien tulo-meno -yhtälöt: YS: C + I Y + I J + G + B Y + X = M + V + W + P + T T + T S, KS: V + W + B K + N E + N T = C + S K + T V, JS: T T + T S + T V = G + B Y + B K + S J, RS: P + S J + S K = I Y + I J, US: X + N E + N T = M. Koska yo. rahavirtasysteemi ulkomaat mukaan lukien on suljettu, Kirchhoffin jännitelain mukaan laskemalla yhteen minkä hyvänsä neljän sektorin tulo-meno yhtälöt saadaan viidennen sektorin tulo-meno yhtälö. KTT:n tilinpidon tilin 1.1 (bruttokansantuote eli huoltotase) johtaminen: Tili 1.1 saadaan YS:n tulo-meno yhtälöstä siirtämällä termejä puolelta toiselle: C + I + G + X M = V + W + P + T T + T S B Y, missä I = I Y + I J. Vasemmalla puolella on BKT markkinahintaan lopputuotteen käytön ja oikealla puolella tulojen kautta laskettuna. Huoltotase ilmaisee siis YS:n tulojen ja menojen yhtä suuruuden sekä tulojen ja menojen jakauman eri komponentteihin. KTT:n tilinpidon tilin 1.2 (kansantulo ja käytettävissä oleva tulo) johtaminen: Kansantaloudessa tuloja saavat yksiköt kuuluvat KS:iin ja JS:iin, sillä yritysten toimintaylijäämät ja sekatulot tuloutetaan niitä omistaville kotitalouksille. Tili 1.2 saadaan johdettua laskemalla yhteen sektorien KS ja JS tulo-meno yhtälöt: 6
V + W + B K + N E + N T + T T + T S + T V = C + S K + S J + T V + G + B K + B Y => V + W + T T + T S B Y + N E + N T = C + G + S => BKT P + N E + N T = C + G + S, missä BKT P = V + W + T T + T S B Y ja S = S J + S K. Yhtälön viimeinen muoto vastaa tiliä 1.2. Koska C + G on kansantalouden yhteenlasketut kulutusmenot ja S = S J + S K yhteenlasketut säästöt, tili 1.2 toteuttaa rahan häviämättömyysehdon: yhtälön vasemmalla puolella on kansantalouden käytettävissä olevat tulot ja oikealla puolella yhteenlaskettu kulutus ynnä säästöt. 7. Lopuksi Kansantalouden tilinpito on varsin monimutkainen systeemi. Työssä esittämämme rahavirtakaavion tarkoitus on selkeyttää tilinpidon periaatteita sekä liittää kansantalouden tilinpito ja kiertokulkukaavio toisiinsa siten, että niiden välillä on yksi - yhteen vastaavuus. Kyseessä on kansantalouden tuotantosysteemin systeemianalyyttinen kuvaus. Kyseisen mallintamistavan toivat kansantaloustieteeseen fysiokraatit ja Francois Quesnay antoi sille nimen Tableau Économique. Nimi juontaa siitä, että alkujaan Tableau oli numeerinen taulukko, jossa kuvattiin tulovirrat kolmen yhteiskuntaluokan välillä: tuottava (maanviljelijät jne.), steriili (kauppiaat jne.) ja omistava luokka (maanomistajat jne.). Quesnay osoitti kiertokulkukaavion avulla, miten eri luokat saavat osansa tuottavan luokan synnyttämästä tulovirrasta, ja miten luokat käyttävät tulonsa toisille luokille suunnattuihin maksuihin. (Ekelund & Herbert 1990, ss. 86-90) Toinen systeemianalyyttisen mallintamistavan sovellus kansantaloustieteessä kansantalouden tilinpidon ohella on Wassily Leontiefin kehittämä panos-tuotos analyysi (Blaug 1996, s. 27). Tämä työ jatkaa fysiokraattien systeemianalyyttistä mallintamisperinnettä. Työssä sovellettuja virtaussysteemien analysointiperiaatteita voidaan pitää yleisinä työkaluina, joita voidaan soveltaa mihin hyvänsä materia- tai rahavirtasysteemiin. Ajatellaan esimerkiksi yritystä panos-tuotos systeeminä, jossa yritykseen virtaavat raaka-aineet muuntuvat tuotteiksi ja jätteiksi periaatteella materia ei häviä, eli kaikki yritykseen hankittu materia kiinteää pääomaa lukuun ottamatta virtaa ulos. Tätä kautta kansantalouden tilinpitoon saadaan liitettyä ns. ympäristötilinpito seuraavasti. Työssä kuvaamamme rahavirtasysteemi muunnetaan materiavirtasysteemiksi siten, että yrityksistä ulos virtaava materia erotellaan tuotteiksi ja jätteiksi, jätteet erotellaan kierrätettäviin ja ei-kierrätettäviin eli kaatopaikalle päätyviin, ja yritysten käyttämät raaka-aineet erotellaan uusiutuviin ja uusiutumattomiin. Tällainen materiaalivirtasysteemi on avoin, sillä osa kiertokulussa kiertävästä materiasta päätyy kaatopaikalle. Lähteet: Blaug, M., 1996. Economic theory in retrospect. Cambridge University Press. Ekelund, R.B. & Hebert, R.F., 1990. A History of Economic Theory and Method, Third Edition. McGraw-Hill Publishing Company. Marshall, S.A., 1978. Introduction to Control Theory. The Macmillan Press LTD. Tilastokeskus, 2003. Kansantalouden tilinpito 1995-2001. Kansantalous 2003:2. 7