Lausunto 1 (5) Opetus- ja kulttuuriministeriö Viite: OKM/66/040/2012 ASIA: Lausuntopyyntö korkeakoulujen koulutusrakenteiden kehittämisryhmän muistiosta OAJ:n kanta on, että korkeakoulutarjontaa ei tule jäsentää uudella koulutustasoa alentavalla korkeakouludiplomilla. Uudistusten pitää lähteä siitä, että kehittämistoimilla vahvistetaan korkeakoulun vaikuttavuutta. Korkeakoulujen rakenteiden kehittäminen pitää kytkeä aina vahvasti myös resurssitarkasteluun Nyt on satsattava nykytoimintojen ja prosessien kehittämiseen sekä opetukseen, ei uusiin koulutusmuotoihin, Uuden suunnittelua ei voida rahoittaa nykyisillä voimavaroilla. Koulutuksen kehittämisen pitää olla pitkäjänteistä ja koulutustarjonnan ennakoitavaa, Koulutuksen- ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaa laadittaessa ei ennakointitietojen pohjalta nähty tarvetta lisätä korkeakoulutettujen määrää, Muutamien opiskelijoiden takia ei tarve luoda uutta, vaan avointa koulutusreittiä kehittämällä on mahdollisuus vahvistaa toisenlaista reittiä tutkintoon johtavaan koulutukseen hakeutumisessa, Nyt tehdyt esitykset eivät ota huomioon yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen erilaisuutta. Korkeakouludiplomiopinnoille ei ole tarvetta Uusi koulutusmuoto sekoittaa tutkintojärjestelmää ja kk-tutkintojärjestelmää, Uusi koulutusmuoto tarkoittaa koulutus-, osaamis- ja tutkintotason laskua, 120 opintopisteen osaamiskokonaisuutta ei ole tarpeen käynnistää edes kokeiluna, sillä rahoituspanostus on pois opetuksen kehittämisestä, Työelämässä ei nähdä tarvetta kahden vuoden korkeakouluopinnot suorittaneille osaajille, Eikä sitä tule käyttää työvoimapula-aloille.
Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Lausunto 2 (5) Korkeakouludiplomit ja tutkintorakenne OAJ:n mielestä korkeakouludiplomi merkitsee pyrkimystä luoda uusi tutkinto. Tämä kaksivuotinen koulutus sekoittaa koko suomalaista tutkintojärjestelmää ja korkeakoulujen tutkintojärjestelmää. Koulutuksen kehittämisen pitää olla pitkäjänteistä toimintaa. Koulutustarjonnan on oltava ennakoitavissa niin opiskelijan, koulutuksenjärjestäjän että työmarkkinoiden näkökulmasta. Ammattikorkeakoulujen osalta on erityisen tärkeää tarkastella koulutusjärjestelmän kokonaisuutta suhteessa ammatilliseen koulutukseen mm. erikoisammattitutkintojen ja ammattikorkeakoulutuksen välistä rajapintaa. Erikoisammattitutkinnot (EAT) ovat lunastaneet paikkansa jo työelämässä. EAT:n koulutusta ja rahoitusta on vahvistettava, ei ole tarpeen rakentaa uutta koulutusmuotoa ammattikorkeakoulun ja EAT:n väliin. Yliopistojen tutkintorakennetta on tarkasteltava alakohtaisesti. Laaja-alaiset kandidaattitutkinnot eivät välttämättä sovellu kaikille aloille. Alakohtainen koulutuksen järjestäminen on sallittava. Jos halutaan mahdollistaa osa-aikainen opiskelu maisteriohjelmissa, tulee tämä ottaa huomioon perusrahoituksessa. Idea sinällään on kannatettava, mutta on otettava huomioon, että arjessa työn suunnittelee ja toteuttaa opetushenkilöstö. Tällaisten opintojen järjestämiseksi on vahvistettava nykyresursseja, sillä henkilökohtaistaminen vaatii huomattavaa panostamista ohjaukseen ja opintojen suunnitteluun. Korkeakoulun ulkopuolelle jääneiden hakijasuman purku siirtää sumaa ko. opintojen suorittamisen jälkeen kandidaatti- tai amk-tutkintoon johtavaan koulutukseen. 120 opintopisteen suorittaminen ei anna sellaista osaamista, joihin työmarkkinoilla on tarve. Korkeakoulutuksen avaaminen viittaa myös täysin uusiin opiskelijaryhmiin. OAJ:n näkemys on, että hakijasuma saadaan paremmin purettua opiskelijavalintojen uudistuksella ja avoimen koulutusreitin kehittämisellä kuin korkeakouludiplomeilla. Työmarkkinoilla koko diplomin asema on epäselvä: mihin työtehtävään tuottaa kelpoisuuden, mihin diplomin suorittaneen asemoidaan osaamistasoilla, mikä amktai kandidaattitutkinnon suhde on diplomiin nähden ja miten diplomi tunnistetaan työelämässä. Opiskelijaksi hakeutuvaa ei saa harhauttaa hakeutumaan sellaiseen koulutukseen, millä ei ole työelämäkelpoisuutta ja tulevaisuus jää avoimeksi. Työvoimapula ei ole riittävä peruste lähteä alentamaan koulutustasoa ja paikkaamaan työvajetta. Esimerkiksi työvoimapula on iso varhaiskasvatuksen sektorilla, mutta lastentarhaopettajapulaa ei voi paikata diplomin suorittaneilla henkilöillä. OAJ lähtee siitä, että varhaiskasvatuksessa työskentelevien lastentarhanopettajien koulutustason pitää olla jatkossa ylempi korkeakoulututkinto.
Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Lausunto 3 (5) Lastentarhanopettajankoulutuksen paikkoja on jo lisätty, ja tällä tavoin työvoima- ja osaamispulaa saadaan kurottua kiinni. Rahoitus Avoimen korkeakouluopetuksen, erikoistumiskoulutuksen ja nykyisen tutkintokoulutuksen kehittäminen ja toteuttaminen edellyttää voimavaroja. Osaamiskeskus Suomi on sitoutunut Bolognan mukaiseen uudistukseen. Työnkuormittavuus ja henkilökuormittuminen ovat olleet viime vuosina ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen uudistusten osalta valtavaa. Muun muassa yliopistoissa on viimeisen 10 vuoden aikana tehty seuraavia uudistuksia: Bolognan uudistuksen mukaisia toimia vuonna 2005, v. 2009 yhdistettiin oppiaineita, v. 2010 uudet suuntautumiset, v. 2011 kandidaattiuudistus. Korkeakouluissa uudistukset on tehty olemassa olevilla resursseilla, jolloin työ on ollut aina pois opetuksen ja prosessien kehittämisestä. Esitys siitä, että pääosa kaikista kustannuksista saadaan katettua nykyisillä voimavaroilla, ei ole mahdollista. Esimerkiksi diplomin osalta aiheutuvat kustannukset ovat arviolta nykyisten opiskelija- ja opintopisteen kustannusten pohjalta noin 7 000 euroa opiskelijaa kohden eli noin 2 000 opiskelijan volyymillä merkitsisi noin 14 miljoonan euron laskennallista vuosikustannusta. Nykyisiä opetukseen ja ohjaukseen, aluekehitykseen sekä tutkimus- ja kehittämistoimintoihin käytettyjä määrärahoja ei voida enää pienentää. Ammattikorkeakoulujen opetukseen käytettävä rahoitus on pienentynyt kolmanneksella viimeisen kymmenen vuoden aikana, kun ammattikorkeakouluille on annettu uusia tehtäviä, mutta ei resursseja niiden toteuttamiseen. OAJ painottaa, että henkilökohtaistamisen ja ohjauksen tarve tulee lisääntymään merkittävästi. Korkeakouludiplomiopiskelijat eivät integroituisi jo olemassa olevien tutkinto-opiskelijoiden joukkoon, sillä opintojen tavoitteet olisivat ehdotuksen mukaan erilaisia kuin AMK- tai kandidaattitutkinnoilla. Korkeakouluille ei tällöin muodostu opinnoista myöskään kustannushyötyä. Korkeakoulujen autonomiaa osaamisen tunnistamisessa ja tunnustamisessa ei ole tarve pienentää. OAJ:n näkemys on, että osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen osaamiskeskuksesta ei saa tulla vain raportoinnin kohdetta ja byrokraattista lisätyötä. Varsinainen aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen (AHOT) pitää tehdä korkeakouluissa, koska työ edellyttää oppiaineen sisällön ja tutkinnon kokonaisuuden tuntemista.
Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Lausunto 4 (5) Suomessa on tehty useita AHOT-toimintaan liittyviä kehittämishankkeita, joissa opetushenkilöstö on ollut aktiivisesti mukana. Hankkeiden pohjalta korkeakoulut ovat laatineet yhteisiä suosituksia. Korkeakouluissa tehtävä AHOT-toiminta ja opintojen järjestämisen joustavuus on saatava toimivaksi. Ohjauksen resursseja ja ohjaustoimintaa tekevän henkilöstön määrää on lisättävä, jotta tällä keinolla voidaan edesauttaa korkeakouluista valmistumista työmarkkinoille halutussa ajassa. On myös otettava huomioon, että AHOT-prosessi lähtee aina opiskelijasta itsestään liikkeelle. Avoin korkeakoulutus Avointa väylää pitää kehittää elinikäisen oppimisen koulutusmuotona. Avoimen korkeakouluopetuksen monipuolistaminen on kannatettavaa, mutta rahoituksen muodostumispohja on tarkasteltava uudelleen, jos avoimen koulutusta lähdetään kehittämään. Avoimen korkeakoulutuksen ei tule olla automaatioväylä tutkintoon johtavaan koulutukseen. Avoimen väylän kautta voidaan jatkossakin hyväksyä opiskelijoita tutkintoon johtavaan koulutukseen, kunhan riittävästi hyväksyttyjä opintoja/opintopisteitä on koossa ja soveltuvuusnäkökulma otetaan huomioon. Opiskelijan pitää osoittaa myös avoimen väylän kautta tutkintoon johtavaan koulutukseen hakautuessaan soveltuvuutensa alalle. Esteettömyys korkeakouluissa Lopuksi Esteettömyyden toteutumiseksi jokainen korkeakoulu on tehnyt tasa-arvo ja yhdenvertaisuus suunnitelmat, mitkä ottavat huomioon monipuolisesti raportissa esitetyt asiat. Saatujen palautteiden perusteella suunnitelmia on arvioitu ja täydennetty yhden - kahden vuoden välein. OAJ katsoo, että asian toteutumisen valvomista varten ei tarvita uutta organisaatiota. Esteettömyyden toteutumisen seuranta voidaan hoitaa korkeakoulujen kanssa käytävien sopimus- ja tavoiteneuvottelujen osana tai erillisillä OKM:n tekemillä teema-arvioinneilla. OAJ:n näkemys on, että korkeakouluja tulee kehittää jatkossakin duaalimallin pohjalta kahden syklin opintoina. Korkeakoulujen erilaisuus on yhteiskunnan ja työmarkkinoiden kannalta vahvuus. Yliopistokoulutuksen vahvuus on vahvassa teoriapohjassa ja kieli- ja viestintäopinnoissa ja ammattikorkeakouluissa työelämäläheisessä ja sitä kehittävässä koulutuksessa.
Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Lausunto 5 (5) Opetusta on jo nyt aliresursoitu. Tämä vaikuttaa koulutuksen laatuun (mm. ajankohtaisen tutkimuksen tuominen opetukseen, sisältöjen kehittäminen mm. työelämätaitojen osalta, ohjauksen määrä) ja sitä kautta valmistuneiden osaamisen tasoon ja valmistumisaikoihin. Korkeakoulujen nykyvoimavaroja ei voida enää kaventaa, perustutkinto-opetuksen aliresursointi vain pahenee. Talouden haasteita ja osaamistason parantamista ei ratkaista osaamisvaatimuksia alentamalla. OPETUSALAN AMMATTIJÄRJESTÖ OAJ Heljä Misukka koulutusjohtaja Hannele Louhelainen erityisasiantuntija