Kohti hyvää taidegrafiikan kurssia Lahden ammattikorkeakoulu Muotoilu- ja taideinstituutti Taiteen perusopettajan pedagogiset erikoistumisopinnot Erikoistumistyö Toukokuu 2011 Aleksi Martikainen
sisällyluettelo 1. Johdanto 2. Mitä Taidegrafiikka on 2.1 Metalligrafiikan historiaa 2.2 Suomessa 2.3 Tänä päivänä 3. Mitä taidegrafiikka on minulle 3.1 Millainen olen taidegraafikkona 4. Miksi opettajaksi 4.1. Yhteisöllisyys 5. Havaintoja kuvataideopetuksesta 5.1 Millaisena näen hyvän kurssin 5.2 Millaisilla kursseilla olen ollut 5.3 Harjoittelun merkitys 5.3.1 Päiväkirjamerkintöjä 6. Kohti hyvää taidegrafiikan kurssia 6.1 Kurssin suunnittelu 6.1.1 Harjoittelun pohjalta 6.1.2 Kurssin laajuus 6.2 Luennon suunnittelu 6.2.1 mitä taidegrafiikka on 6.2.2 Teokset 6.2.3 Ammatillisuus 7. Kurssi 7.1 Kuinka opetan 7.2 Aikataulu 7.3 Luento 7.4 Tekniikat 7.5 Tehtävät 8. lopuksi 9. Lähteet 5 6 6 8 10 13 15 18 19 20 20 20 22 23 29 29 32 32 33 33 34 34 37 37 38 41 41 42 45 46
VALAISTUMINEN II 2010, Aleksi Martikainen
1. Johdanto Erikoistumistyössäni pyrin vastaamaan kysymykseen, miksi teen grafiikkaa. Mikä grafiikassa kiehtoo ja miksi haluan opettaa sitä muille? Pyrin tuomaan esille itseni lisäksi toisten taidegraafikoiden ajatuksia ja tietoa mitä he ajattelevat taidegrafiikasta ja sen asemasta muiden taiteenlajien joukossa. Tarkoitukseni on ymmärtää paremmin grafiikan olemusta ja sitä kautta lähteä luomaan pohjaa hyvälle taidegrafiikan kurssille. Suunnittelen kurssin itseäni varten tulevaisuutta silmällä pitäen. En lähde kasvattamaan kurssia täydelliseksi ihannekurssiksi, vaan tarkoitukseni on rakentaa kurssi minkä pitämiseen itselläni on edellytykset. Suunnittelen kurssia ensisijaisesti kuvataiteen ammattiopintoihin hakeutuville nuorille. Opetan sitä minkä osaan ja missä olen hyvä, mutta toivon kurssin myös haastavan minua opettajana ja taiteilijana. Pohdittaessa erikoistumistyön aihetta ryhmässä, tuli esille kysymys, miksi graafikko tekee grafiikkaa? Tajusin etten ole kauheasti pohtinut tätä kysymystä omalla kohdallani, enkä ole kuullut taidegrafiikoiden puhuvan asiasta, muutamaa lausetta enempää. Ehkä tässä vaiheessa on minunkin syytä pohtia tätä kysymystä omalla kohdalla hiukan enemmän. Olen keskittynyt grafiikkaan täysin, vaikka välillä olen selkeästi kaivannut omaan tekemiseen jotain muutakin. Olen huomannut että tekninen puoli kiinnostaa minua grafiikassa, mutta jollei se anna lisäsisältöä omalle tekemiselle tai taiteelle, se on turhaa. Olen alusta alkaen ollut innostunut grafiikasta, mutta taidekouluissa grafiikka on vain osa kuvataiteen opetusta. Esittämääni kysymykseen on mahdollisesti jäänyt kaipaamaan vastausta esimerkiksi moni maalari. Heidän tekniikkansa on maalaus, joten miksi grafiikkaa? Toivon löytäväni erikoitumistyössäni jonkinlaisen vastauksen, miksi haluan opettaa grafiikkaa? Mitä annettavaa taidegrafiikalla on taiteelle? 5
2. mitä taidegrafiikka on Tässä kappaleessa käyn läpi taidegrafiikan eri tekniikat sekä katsauksen kuinka se on saavuttanut nykyisen tasavertaisen asemansa veistotaiteen ja maalaustaiteen rinnalla. Pohdin kuinka laaja käsite taidegrafiikka on tämä päivänä. Perinteinen taidegrafiikka lasketaan kolmeen ryhmään: Syväpaino1, kohopaino2, laakapaino3. Lisäksi grafiikkaan kuuluu serigrafia4 ja valotusmenetelmät, kuten polymeerigravyyri5. Myös installaatiot ovat esillä grafiikan näyttelyissä. Historiaosiossa keskityn itselleni tutuimpaan, syväpainografiikkaan. 2.1. Metalligrafiikan historiaa Metalligrafiikan historia liittyy tiukasti kirjapainoon kirjankuvitustehtävänsä vuoksi. Teollistumisen myötä painomenetelmät ovat muuttuneet, mutta käsityönä toteutettu metalligrafiikan vedostaminen on säilynyt melko samanlaisena 1400-luvulta nykypäivään. (Majara-Delaere 2009, 5) Syväpaino keksittiin samoihin aikoihin 1400-luvun puolivälissä kultaseppien keskuudessa, kun he halusivat säilyttää paperille painetun mallin kaivertamastaan työstään. Prässin ja painovärin keksimisen myötä syväpaino eriytyi kultaseppien työstä omaksi alakseen. (Majara-Delaere 2009, 17, 18) Metalligrafiikka6 eli voimakkaimmin erityisesti Pariisissa 1600-luvulta alkaen alan ammattilaisten tuodessa tietotaitonsa sinne eri puolilta Eurooppaa. Ranskan kohotessa suurvallaksi 1600-luvulla olivat valtaapitävät ymmärtäneet grafiikan merkityksen ideoiden levittäjänä ja taidetta ja grafiikkaa suosittiin valtionpäämiehiä myöten. (Majara-Delaere 2009, 21) Kirjapainon kehittymisen myötä 1500-luvun lopulla kuparikaiverruksista7 tuli kannattavaa kaupallista toimintaa ja 1600-luvulle tultaessa metalligrafiikka oli paljon käytetty tekniikka grafiikanlehtien ja kirjojen kuvitusten painamisessa, siitäkin huolimatta että se oli tekniikkana kallis. Jäljennösgrafiikan8 yleistyessä alettiin tavoitella tehokkuutta ja syntyi omat ammattikunnat grafiikan eri työvaiheille: Kuvan piirtäjä, kuvan kaivertaja, tekstien kaivertaja ja vedostaja. Lisäksi tuottaminen, myynti, ja markkinointi eriytyi KOLME PUUTA 1643, Rembrandt Harmenszoon van Rijn (Shim, Whiteley & Karttunen & Valkonen 2004, 71) 1 SYVÄPAINOGRAFIIKKA Yleisnimitys niille tekniikoille, joissa painoväri on vedostettaessa laattaan tehdyissä syvennyksissä. esim. kuivaneula, etsaus, akvatinta. 2 KOHOPAINO Tekniikat missä laatan koholle jääneet kohdat muodostavat painokuvan. 3 LAAKAPAINO Taidegrafiikassa käytetty laakapaino tekniikat ovat litografia ja offsetlitografia. 4 SERIGRAFIA eli Silkkipaino. Painomenetelmä jossa kuva saadaan aikaan puristamalla väriaine lastalla osittain peitetyn, suojatun tai muutoin käsitellyn silkkikankaan läpi paperille. (Hannula 2011) 5 POLYMEERIGRAVYYRI Valotustekniikka ja syväpainomenetelmä, jossa kuva-aihe siirretään valottamalla se rasterin kanssa fotopolymeerilevylle. Laatta kestää hyvin vedostamista. Alunperin kirjapainomenetelmä. 6 METALLIGRAFIIKKA Yleisnimitys taidegrafiikalle jonka laattamateriaalina käytetään metallia. Pääsääntöisesti syväpainomenetelmiä. (Hannula 2011) 7 KUPARIKAIVERROS eli Kuparipiirros. Syväpainomenetelmä, jossa kuva kaiverretaan erilaisilla kaiverrustyökaluilla kuparilaatalle. Vanhin metalligrafiikan tekniikoista. 8 JÄLJENNÖSGRAFIIKKA lähinnä maalaustaidetta toisintavaa grafiikkaa. Graafikko valmistaa laatan taiteilijan tekemän piirustuksen tai maalauksen mukaan. Jäljennösgrafiikka ei edellytä taiteilijan valvontaa, mutta on aitoa taidetta olematta originaaligrafiikkaa9. (Majara-Delaere 2009 16) 9 ORIGINAALIGRAFIIKKA Originaaligrafiikan aihe on taiteilijan itsensä valitsema. Taiteilija työstää laatan tai laatat itse (Majara-Delaere 2009 15) 10 GRAFIIKANLAATTA Levy mihin grafiikan teos tehdään. Useimmiten metallia, kuten kupari, alumiini tai sinkki. 6
kustantajien toiminnaksi. (Majara-Delaere 2009, 18,19) Grafiikan kaupan kehittyessä laatoista otettiin maksimaalinen määrä vedoksia, toisin kuin nykyään. 1800-luvun puoliväliin saakka suuri osa metalligrafiikasta oli arkipäiväistä käyttögrafiikkaa ja vedosmäärät saattoivat olla 3000 kappaletta. Grafiikan originaalisuus ei ennen 1800-lukua koskaan noussut pohdinnan aiheeksi, sillä kuusisataavuotisesta historiastaan grafiikka on ollut muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta (Dürer, Rembrandt, Callot, Goya) käyttögrafiikkaa ja epäitsenäistä, maalaustaidetta palvelevaa jäljennösgrafiikkaa (Majara-Delaere 2009, 32). Ero nykypäivään on merkittävä. Suuren ostajakunnan hävitessä grafiikkaa vedostetaan nykyään käytännössä pienelle keräilijöiden joukolle. Vedosmäärät ovat usein huomattavasti alle 100 kappaletta. (Majara-Delaere 2009, 31) Fotomekaanisten menetelmien yleistymiseen 1800-luvun puoliväliin saakka taidegrafiikka ja kaikki muut painotuotteet toteutettiin samoilla painomenetelmillä. Valokuvauksen myötä metalligrafiikka kävi tarpeettomaksi käyttögrafiikan tuottajana. Metalli- grafiikka alettiin nähdä itsenäisenä taiteen muotona. Ranskassa taidegrafiikka haluttiin nostaa taiteilijoiden toimesta itsenäiseksi taiteenlajiksi. Ilmapiiri kannusti henkilökohtaisten kokeilujen etsimiseen ja siten taidegrafiikan uudistamiseen. Tavoitteena arvostettu asema taiteessa maalauksen ja kuvanveiston rinnalla. (Majara-Delaere 2009, 33) Kuitenkin, tämän päivän Ranskassa suuri yleisö ei tunne metalligrafiikan kovinkaan hyvin. Grafiikka on leimattu köyhien taitteeksi, eikä se vieläkään nauti yleisön silmissä samanlaista arvostusta kuin muut kuvataiteen lajit (Majara-Delaere 2009, 43). Ennen taidegrafiikan eriytymistä omaksi taiteenalakseen grafiikanlaatta10 tehtiin kuparikaivertajan toimesta taiteilijan ohjeiden mukaan. Nyt taiteilijat tekivät itse laattansa kun mahdollisuudet kokeilevammalle grafiikalle oli olemassa. (Majara-Delaere 2009, 33) Taidegrafiikka koettiin siten maalareiden, eikä kaivertaja-graafikoiden alaksi (Majara-Delaere 2009, 34). 7
Painotekniikan kehittyessä, taidegraafikoille tuli tarve erottaa koneellinen painotuote käsityönä toteutetusta grafiikan lehdestä ja korostaa vedoksen harvinaisuutta ja arvoa koneelliseen massatuotteeseen verrattuna. Kulutustavarasta alkoi muotoutua taideteos. (Majara-Delaere 2009, 37) 1700-luvulla Ranskassa grafiikan vedostajat kuuluivat ammattikuntiin. Vedostajat olivat merkittävä osa grafiikanteoksen syntyä. Vuorovaikutussuhdetta taiteilijan ja vedostajan välillä on pidetty tärkeänä tähän päivään saakka. (Majara-Delaere 2009) Suomessa metalligrafiikan vedostamisella ei ole samanlaisia perinteitä. 1980-luvulle saakka ammatin harjoittajia ei meillä ollut. Taidegrafiikan tuli ehdottomasti olla taiteilijan itsensä vedostamaa. Vasta värigrafiikan ja vedosten suuren koon yleistyessä taiteilijat alkoivat käyttää vedostajia apunaan. (Majara-Delaere 2009, 6) 2.2 Suomessa Suomeen taidegrafiikka alkoi rantautua ulkomaalaisten grafiikan harjoittajien ja ammattilaisten myötä 1870-luvulla. Grafiikan tekeminen oli kuitenkin pitkään harrastuksenomaista. Suomen kuvaamataiteiden kulkiessa jatkuvasti eteenpäin, voitosta voittoon, graafillinen taide oli kauan vielä kokonaan syrjäisessä ja alhaisessa asemassa, ammattilaisten käsissä, ilman korkeampia taiteellisia päämääriä (Okkonen, Puokka 1946, 9). Taidegrafiikan asema ja tekeminen oli vielä 1800- luvun lopulla harrastamisen asemassa ja koostui taidemaalareiden yksittäisistä grafiikan kokeiluista. Kirjassa Suomen taidegrafiikka, on professori Onni Okkonen (1946, 9) maininnut Akseli Gallen-Kallelan Suomen taidegrafiikan merkkihenkilöksi. Okkosen mukaan Gallen-Kallela kohotti vaatimattoman am- KALMAN KUKKA 1895, Akseli Gallen-Kallela (Okkonen, Puokka 1946, 58) 8
matillisen grafiikanharjoituksen todelliseksi taiteeksi, taiteeksi sanan yksilöllisessä ja kansallisessa merkityksessä Kuitenkin hän vielä toteaa että Gallen-Kallelalla asemasta: Merkittävämpi vaikutus sillä on ollut yksityisiin graafikoihin vasta pidemmälle 1900-luvulle ehdittäessä (Okkonen, Puokka 1946, 16). 1900-luvun alun taiteilijoiden kiinnostus oli grafiikkaan oli ohimenevää kokeilua. Kysymyksessä oli eräänlainen muotisuuntaus, jonka tulokset osittain jäivät vastaavalle tasolle (Okkonen, Puokka 1946, 21). 1930-luvulle tultaessa taidegrafiikka oli kuitenkin jo hyväksytty taidemuoto. Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa aloitettiin säännöllinen grafiikan opetus vuonna 1930. Vuonna 1931 perustettiin Suomen graafilliset taiteilijat ja piirtäjät, myöhemmin Suomen Taidegraafikot. Tällöin myös yhteistyö muiden pohjoismaiden graafikoiden kanssa tiivistyi. Toisen maailmansodan aikana taiteen tekeminen hiljeni, mutta ei kuitenkaan täysin tyrehtynyt. 1950-luvulle mentäessä taidegrafiikka oli yhä maalaustaiteen varjossa, mutta useat ryhmä- ja yhteisnäyttelyt tekivät grafiikkaa tunnetuksi isommalle yleisölle. 1960-luvulla grafiikka sai hyvin näkyvyyttä, mutta silloinkaan grafiikkaa ei Suomessa pidetty hienostuneena keräilytaiteena, vaikka monissa muissa maissa se oli hyväksytyn aseman jo saavuttanut (Tuomaala 2011). 1970-luvun sanotaan olevan Suomen taidegrafiikan kulta-aikaa. Aihemaailma oli pelkistettyä ja niukkaa ja värimaailma mustaa, kuitenkin 80-luvulle tultaessa grafiikan tekeminen vapautui ja uskallettiin kokeilla grafiikan rajoja. Graafikko Tuula Lehtinen on kirjoittanut näin. Taidegrafiikan maailma mullistui 1980-luvun kuluessa täydellisesti. Hiljainen, pienimuotoinen taiteenlaji murtautui irti pahvikehyksistään osallistuakseen tasavertaisena ilmaisumuotona taidekeskusteluun. Kaikki taidegrafiikkaa kohtaan tunnetut ennakkoluulot ja -odotukset tuntuivat silloin enemmän voimanlähteiltä kuin esteiltä. Aikana, jolloin maalarit uhkasivat menettää uskonsa maalaamiseen, taidegraafikot löysivät omista menetelmistään rajattomat määrät uusia mahdollisuuksia. Sitä kahdenkymmenen vuoden viivettä, mikä suomalaisella taidegrafiikalla oli kansainväliseen grafiikan maailmaan, vedostettiin umpeen valon nopeudella. (Lehtinen, Luukanen & Vuorikoski 1994, 70) Taidegrafiikan vakiintunutta asemaa suomalaisessa taidekentässä kuvaa hyvin tieto, että tällä hetkellä Suomessa löytyy grafiikan ammattivedostajia enemmän kuin Pariisista. Pariisi oli 1600-luvulta aina 1980- luvulle metalligrafiikan kansainvälinen keskus. 1990- luvun talouden hiipumisen ja grafiikan kiinnostuksen laskemisen myötä on ammattimaisten vedostajien lukumäärä laskenut hurjasti. Ranskan valtion alaisuudessa työskentelee kuusi vedostajaa ja yksityisillä pajoilla työskentelee enää alle kymmenen vedostajaa. Tänä päivänä Suomessa on lähes 20 ammattivedostajaa ja yksi metalligrafiikkaan erikoistunut vedostuspaja, Himmelblau, joka yksinään työllistää 6-8 vedostajaa. Pariisissa ei ole 1980-luvun jälkeen ollut yhtäkään näin suurta pajaa. (Majara-Delaere 2009, 108) Taidegraafikkona pidän hienona asiana että grafiikka on saavuttanut näkyvän aseman suomalaisessa taiteessa. Grafiikkaa pidetään yhdenvertaisena suhteessa maalaustaiteeseen ja kuvanveistoon, mutta pitää muistaa että grafiikkaan kuuluu erottamattomana osana bisnes. Teknisen luonteensa puolesta grafiikka on alunperinkin tehty monistettavaksi, jotta mahdollisimman moni pystyisi itselleen taideteoksen ostamaan. Suomessa ostava yleisö on taidegrafiikan löytänyt, mutta taiteellisessa mielessä täydellinen grafiikan kaupallistaminen on myös arveluttavaa. Kuten Tuula Lehtinen kirjoittaa: Myyntimenestyksen kokenut taidegraafikko saattaa olla aika vaikeassa tilanteessa. On helppo lähteä grafiikkabisneksen ehdoilla tuottamaan juuri sitä mitä yleisö on tottunut haluamaan. Entä sitten jos se mitä itse haluaa tehdä onkin taidetta joka helposti löytää tiensä kotien seinille? Lehtinen muistuttaa että kaupallisen ja ei kaupallisen taiteen raja on hankala. Tosiasia kuitenkin on että markkinoita tyydyttämään syntyy vuosittain valtava määrä vedoksia. (Lehtinen 2011) 9
Olen taidegraafikko, osittain tietoiseksi myös siksi, että tiedostan taidegrafiikan mahdollisuudet myyvänä tuotteena. Otan omassa työskentelyssäni tietyssä määrin huomioon sen mistä ostava yleisö pitää. Pidän itseäni kuitenkin taiteilija. Teosten myyminen edes auttaa omaa uraa ja kannustaa eteenpäin, mutta lähtökohtaisesti teen taidetta itseäni varten en yleisöä. Kuitenkin yhden teoksen kohdalla vedosmäärien ollessa yli sadan on selvää, että grafiikantyön taustalla vaikuttaa bisnes. Maalaustaiteen ja kuvanveiston rinnalla asemansa saavuttanut perinteinen käsityönä tehty grafiikka on noussut vuosien saatossa käyttögrafiikan asemasta taidegrafiikaksi. Kuitenkin monistettavuutensa ansiosta grafiikka on edelleen kaikkien saatavilla ja toteuttaa näin suurilta osin alkuperäistä tarkoitustaan kaikille tarkoitettuna käyttögrafiikkana. 2.3. Tänä päivänä Taidegraafikoiden juhlanäyttelyssä Murrosikä Salon taidemuseossa 22.1.-20.3.11 Pessi Rautio huomioi Taide -lehdessä (Rautio 2011, 31) että perinteinen painografiikka on näyttelyssä pienessä roolissa. Näyttelyn on juryttänyt valokuvaaja Stefan Bremer. Bremer edustaa varmastikin tuoretta näkökulmaa edustaessa eri taidemuotoa. Uskoisin hänen valinneen näyttelyyn sellaista taidetta, mitä hän itse haluasi nähdä ja mistä hän pitää, ilman että valinnoissa painaisi graafikon mieli ja historia. Rautio on huomioinut tämän kirjoituksessaan. Hän ottaa ensimmäiseksi esille Jaakko Rönkön, Reijo Kärkkäisen ja Sami Pennasen installaatio teokset, mitkä eivät sisällä ollenkaan grafiikkaa. Hän tiivistää tämän suuntauksen näin. Mutta oireellista on, että yksikään näistä isoista teoksista ei ole grafiikkaa siinä mielessä että niissä jotakin monistettaisiin laatalle jollekin pinnalle. Nämä ovat uniikkitöiden koosteita. Ei tahdo löytyä kuvaa, joka olisi toistamisen arvoinen, kuvia tulee aina vain uusia. (Rautio 2011, 33) Rautio kuitenkin muistuttaa, että näyttelystä myös löytyy perinteistä taidegrafiikkaa. Näyttely ei kuitenkaan suorastaan syrji perinteisin grafiikan tekniikoin tehtyjä töitä (Rautio 2011, 33). Esimerkkinä Rautio mainitsee Ari Pelkosen puupiirrokset, joita hän kuvailee iskevän tehokkaiksi vailla grafiikkaan yhdistettyä sisäänpäinkäänteisyyttä (Rautio 2011, 34). En ymmärrä täysin mitä Rautio tällä tarkoittaa, mutta selvästikin perinteisellä grafiikalla on jokin negatiivinen, ahdasmielinen leima. Aivan kuin avarakatseisempi asenne grafiikkaa kohtaan olisi suositeltavaa ja perinteisen grafiikan edustajat olisivat vain jäänne menneiltä ajoilta, jotka eivät suostu astumaan tähän päivään? Pessi Rautiolla tuntuisi kuitenkin olevan positiivinen asenne grafiikkaa kohtaan. Hän selkeästi tiedostaa käsityksen grafiikasta laajentuneen pois pelkästä painografiikasta, kaikeksi mahdolliseksi. Hän kuitenkin haluaa poimia muutaman esimerkin perinteisen grafiikan edustajista ja tuo selkeästi esille että perinteinen vedos toimii sellaisenaan, ilman mitään ylimääräistä. Samassa Taide -lehden numerossa kirjoitetaan Tallinnan grafiikantriennaalista. Näyttely antaa kansainvälisesti laajemman kuvan nykygrafiikasta, kun näyttelyyn on kelpuutettu vain muutama suomalainen graafikko. Artikkelissa Seppo Heiskanen kirjoittaa Joku perinteisten menetelmien kannattaja voisi jo sanoa, että grafiikka-sanan voisi poistaa näyttelyn nimestä. Mukana on toki perinteistä grafiikkaa, mutta videot, valokuvat ja erilaiset installaatiot hallitsevat (Heiskanen 2011, 38). Näyttää siis siltä, että nykyisin taidegrafiikka voidaan käsittää hyvin laajana asiana. Rajoittajana on vain taiteilijan mielikuvitus. Taidegrafiikka onkin muotoutunut aina teknisten aikaansaannosten myötä. Grafiikan historia on kirjapainossa ja aina tekniikan kehittyessä graafikot ovat valjastaneet menetelmiä taiteeseen sopiviksi. Kuten Heiskanen huomioi digitaalinen kuvankäsittely ja painotyö on entisestään yleistynyt (Heiskanen 2011, 40). Tallinnan triennaali tarjoaa yleisölle nykyaikaisemmat grafiikan tekniikat, mutta huomioi edelleen perinteiset menetelmät. Näyttely jättää kysymyksen Mihin taidegrafiikassa ollaan menossa - vai ollaanko mihinkään suuntaan (Heiskanen 2011, 38). 10
Grafiikan nykyolemusta pohdittaessa on jo usean vuoden ajan useissa kirjoituksissa nostettu esille uuden teknologian, kuten valokuvan ja digitaalisen kuvankäsittelyn käyttöä. Kuitenkin keskustelu ja huomio kiinnittyvät yhä edelleen näiden kahden, perinteisen ja uusien tekniikoiden, olemassaoloon. Se että keskustelu koko ajan säilyy ja pysyy grafiikan kehityksessä, mielestäni kertoo, että nykyaikaiset tekniikat ovat jo hyväksyttyjä ja normaali tapa tehdä taidegrafiikkaa. Taidegrafiikassa uusien tekniikoiden nopeasta omaksumisesta kertoo 1994 ilmestynyt Peilikuvia -kirja, missä valokuviin pohjautuvista valotusmenetelmistä kirjoitetaan näin: Valotusmenetelmiä käytetään useimmiten haluttaessa yhdistää perinteisin menetelmin tehtyihin kuviin yksityiskohtia valokuvista. Niiden käyttö sellaisenaan on harvinaista ja johtaakin alueille, joita ei enää voida pitää taidegrafiikan piiriin kuuluvina. (Lehtinen, Luukanen & Vuorikoski 1994, 152) Tämä alle kaksikymmentä vuotta sitten kirjoitettu teksti kertoo, että keskustelu grafiikan olemuksesta on askarruttanut aina ja kuinka taidegrafiikan kehittyessä ja uusiutuessa ja kansainvälisten grafiikantriennaalien näyttäessä tietä on Peilikuvia kirjan lainattu teksti jo vanhentunutta ajattelua. Perinteiset menetelmät, kuten syväpainografiikka, puupiirros11 tai litografia12 ei ole vain jäänne menneestä, vaan edelleen elinvoimainen tärkeä osa taidegrafiikkaa. Nämä kaksi taidegrafiikan alalajia kulkevat yhdessä ja molemmilla, uudella ja vanhalla, on omat edustajansa ja kannattajansa alati eteenpäin menossa olevassa taiteen alassa. 11 PUUPIIRROS kohopaino menetelmä, missä puulaattaa veistetään talttojen ja veitsen avulla. Kaiverrettu alue jää vedostettaessa ilman väriä. Kaivertamattomat kohdat, koho kohdat, muodostavat vedostetun kuvan. 12 LITOGRAFIA eli Kivipaino tai kivipiirros. tekniikka missä painolaattana toimii kalkkikivilaatta. 11
3. Mitä taidegrafiikka on minulle Taidegrafiikassa on voimakas käsityön leima. Se painottuu voimakkaasti tekniseen tekemiseen ja sen osaamiseen. Taiteellinen anti jää helposti tekniikan varjoon. Parhaimmillaan tekniikan ollessa jo hallussa on onneksi mahdollista päästä hienoihin yksityiskohtia pursuaviin teoksiin, joiden aikaan saaminen on mahdollista vain grafiikassa. Esimerkiksi todella hentoa ja tarkkaa viivaa on vaikea kuvitella toistettavan maalauksessa samalla tarkkuudella kuin grafiikassa. Itse tunnen, että teknisen osaamisen lisääntyessä, ei ole tarvetta käyttää kaikkia mahdollisia tekniikoita työssä vaan on hienoa oivaltaa miten vähäeleisyydessä, pienissä hienovaraisissa muutoksissa on teoksen voima, eikä teoksesta tarvitse aina näkyä graafikon tekninen taituruus. Taidegraafikko Pentti Kaskipuro on sanonut näin: Minulle grafiikka on intiimiä taidetta, enkä tunne tarvetta jättikokoihin. Suurella koolla voidaan ehkä voittaa jotain, mutta vastaavasti menetetään jotain sellaista, mikä ainakin minulle on tärkeää. Musta on minulle kaikista väreistä tärkein. Kaskipuro kertoo kokeilleensa muutaman kerran värigrafiikkaa, mutta omien sanojensa mukaan mitään oleellista lisää ei väri näihin töihin antanut, mutta niitä oli ehkä helpompi myydä. (Lehtinen, Luukanen & Vuorikoski 1994, 44) Grafiikan ominaisuus on sen teknisyys, sitä kautta myös tekniikan suomat vahingot antavat teokselle ja työskentelylle lisää sisältöä. Usein teokseen tulee uutta sisältöä ja pohdittavaa juuri vahinkojen kautta ja näin teos tai teoksen tekninen tyyli muotoutuu uuteen suuntaan. Grafiikan tekemisessä on omaleimaista teoksen näkeminen vasta sen valmistuttua. Maalauksessa siveltimen jäljen voi nähdä saman tien, mutta grafiikassa voi kuitenkin vain arvailla, miltä lopullinen teos näyttää. SIENEN VARJO 1993, Pentti Kaskipuro (Lehtinen, Luukanen & Vuorikoski 1994, 44) 13
Taidegraafikko Elina Luukanen on sanonut epäonnistumisen olevan tavallisia, Akvatintan1 sävyt ovat liian tummat tai väri käyttäytyy painattaessa toisin kuin on kuvitellut. Korjailu vie kuvasta raikkauden, johon pyrin, ja siksi teen monesti laatan useaan kertaan. Ehkä vasta neljäs laatta lopulta onnistuu - aina ei sekään. (Suhonen 2000, 8) Tämä seikka onkin iso osa omaa viehtymistäni grafiikkaan. Useasti saan pettyä lopputulokseen, laatan ollessa liikaa jotain muuta mitä sen haluaisin olevan, mahdollisesti syövytysten2 mennessä pilalle, mutta parhaimmillaan vedokseen on saattanut välittyä hienoja yksityiskohtia joita ei ole osannut kuvitellakaan ja syövytysten osuessa nappiin, tunne on palkitseva. Grafiikassa itse teos, laatta mihin kuva on kaiverrettu tai muutoin tehty, ei juuri koskaan ole esillä. Tämä taidonnäyte jää taiteilijan varastoihin ja katsoja näkee vain painotuotteen. Tästä painotuotteesta on muodostunut taideteos. Vedoksia voi olla useampia ja ne ovat keskenään samanlaisia, toistensa kopioita. Taiteilijan mahdollinen mestarinäyte, vaivalla ja osaamisella tehty uniikki teos, kuparilaatta, jää ilman tunnustusta. Vedosta on totuttu pitämään taideteoksena, mutta kaikki graafikon opittu tieto ja teknisyys on nähtävissä alkuperäisenä vain laatan pinnalla. Yleisö näkee vain taiteilijan tekemästä taideteoksesta sen painetun kopion, vedoksen joka usein voi olla erillisen henkilön vedostama. Voisikin ajatella, että grafiikassa syntyy kaksi taideteosta, joista vain toinen pääsee esille ja saa ansaitsemansa arvostuksen. Taidenäyttelyissä käydessäni en ole koskaan päässyt näkemään itse grafiikanlaattaa. Olen ajatellut toteuttaa tämän joskus omassa näyttelyssäni. Saisiko näyttely tästä lisäsisältöä? Tämän grafiikalle ominaisen ylimääräisen työvaiheen, laatan tekemisen, vuoksi graafikko on tietyssä määrin pakotettu pysymään työsuunnitelmassaan. Näin maalaukselle ominainen teoksen muotoutuminen, tai suunnitelman täysi muuttaminen, työskentelyn kuluessa on grafiikassa välillä mahdotonta. Graafikon on usein suunniteltava teos tarkasti ennen laatan työstämisen aloittamista. Tämä voi olla osana syynä tietyn taiteellisen herkkyyden katoamiseen, kun pitäydyttävä tekniikan vaatimassa kaavassa. Toisinaan kaavamainen työskentely voikin rajoittaa luovuutta ja taiteellinen ote kärsii ja tekninen tekeminen nousee pääosaan teoksessa. Olen huomannut, että arvostan grafiikassa välillä liikaa teknistä taituruutta ja teoksen sisältö voi jäädä ilman huomiota. Maalauksia katsellessani en pohdi kuinka taiteilija on toteuttanut maalauksen, mikä on hänen tekniikkansa, vaan luon mielipiteen teoksesta perustuen tunteeseen. Pidänkö teoksesta vai en. Grafiikassa jään usein pohtimaan, kuinka taiteilija on onnistunut luomaan tietyn jäljen. Teoksen kokonaisilme saattaa toisinaan jäädä itselläni toisarvoiseksi. Ehkä grafiikassa välillä kaipaisinkin enemmän irrottelua, irrottautumista tietyn kaavan toistamisesta. Tämän takia kaipaan maalaamista ja tarkoitukseni on viedä omaa työskentelyäni hieman maalauksen omaiseen suuntaan. Tulevalla kurssillani haluan yrittää ottaa maalauksen tai sen elementtejä mukaan työskentelyyn. Tämä avaisi oppilaalle mahdollisuuksia tai antaisi ainakin hyvän kuvan grafiikan mahdollisuuksista, eikä aina vain keskityttäisi tarkan kaavan toteutumista alusta loppuun. 1 AKVATINTA Levylle tehdään maaliruiskulla hieno pistemäinen pinta/ rasteri. Nesteenä käytetään vesiliukoista akvatinta-nestettä. Tämän jälkeen syövytyshapon kestävää peittolakkaa käyttämällä voidaan säädellä laatan syöpymistä hapossa. Akvatintan avulla aikaiseksi saadaan värisävyjä valkoisesta kohti mustaa. 2 SYÖVYTYS Syväpainografiikassa laatta syövytetään syövytyshapossa. Metalligrafiikan eniten käytetty happo on rautakloridi. 3 GRAFIIKANPAJA Taidegraafikoiden yhteinen työhuone 14
MUSEOKATU 1997, Elina Luukanen (Suhonen 2000, 146) 3.1 Millainen olen graafikkona? Olen ymmärtänyt, että en halua säännöllistä ja jokapäiväistä työtä. En pysty työskentelemään grafiikanpajalla3 päivittäin rutiininomaisesti. Työskentelyssäni tulee jaksoja jolloin pidän parikin kuukautta täydellistä taukoa grafiikasta. Tekemättömyys käy kuitenkin ahdistamaan. Onneksi olen taas jossain vaiheessa pajalla työskentelemässä uusien ideoiden parissa. Työskentelyn sujuessa uppoudun täysin työhöni ja koen välillä valtavaa mielihyvää. Tätä on tapahtunut harvoin, mutta on kuitenkin. Välillä olen halunnut tanssia. Työskentelyäni auttaa pakko. Sovitun näyttelyn lähestyessä minun täytyy käydä työskentelemään. En pidä tätä pakkoa aina kuitenkaan negatiivisena asiana, vaan asiana minkä avulla jaksan eteenpäin, se pot- kii minua eteenpäin vaikka välillä tuntuisi raskaalta. Taitaakin olla yleistä, että harvoin taiteilija jää odottamaan inspiraatiota. Inspiraatiota odotellessa taitaisi näyttely jäädä useasti pitämättä. Vaikka nautin grafiikan tekemisestä, kyllästyn siihen myös nopeasti. Tehdessäni uutta teosta ja pitkä päivä on jo takana, olen miettinyt miksi teen tätä. Miksi olen vedostamassa vaikka väsyttää ja ajatukset ovat aivan muualla. Minulla on vahva tunne että haluan kehittyä. Nähdessäni hienon teoksen, koen että haluan yltää samaan. Ymmärrän että kehittyminen vie aikaa, mutta onneksi tunnen halua nähdä vaivaa päästäkseni samalle tasolle. Koen olevani taidegraafikko ja se on minun työni. Onneksi koen sen itselleni tärkeäksi. 15
Miksi sitten valitsin grafiikan? Aloittaessani kuvataideopinnot, olin kyllä kiinnostunut kuvataiteista ja taidegrafiikasta, mutta minulla ei ollut valtavaa intohimoa taidetta kohtaan. Ajattelin katsoa mitä se tuo tullessaan. Nuorempana haaveilin urheilijan urasta. Urheilu on jäänyt, olen ottanut tilalle taiteen. Haluan olla jossain hyvä. Kuvataide ja taidegrafiikkaa on kiinnostavaa. Olkoon haaveitteni ja tavoitteeni kohde kuvataide ja taidegrafiikka. Valitsin grafiikan alunperin ehkä sen eksotiikan takia. En tiennyt siitä käytännössä mitään. Tiesin että teoksesta voi tehdä useamman samanlaisen, sitä voi monistaa. Tämäkin askarrutti aluksi. Onko tämä paperi kopio edes aito taideteos, kun se ei välttämättä ollut edes itse taiteilijan vedostama. Ajattelin myös taidegrafiikassa olevan vähemmän kilpailua. Minun ei tarvitsisi olla niin loistava ja taitava kuin maalareiden, joita alalla on paljon enemmän. Pääsisin ehkä hiukan paremmin esille ja hintansa ansiosta minulla on mahdollisuus elättää itseni grafiikalla. Halusin taiteestani toimeentulon. Kuusi vuotta myöhemmin, olen edelleen samalla tiellä. Pidän taidegrafiikkaa ammattina, jossa on vapaammat työajat, kokonaisvaltainen vapaus. Määrään itse mitä teen. Tämä tuo myös paljon vastuuta omasta elämästä. Pidän edelleen realistisena että voin elättää itseni tällä. Muun muassa tämän takia opiskelen Taiteen perusopettajan pedagogisia erikoistumisopintoja. Haluan pystyä elättämään itseni haluamallani alalla, opettamien on yksi tapa tehdä se. Vähitellen olen kokenut grafiikan tekemisen itselleni tärkeäksi, enkä koe sitä vain ammattina. Haen vielä omaa ilmaisuani ja tekemiseni kuvataiteilijana vielä kehittyy. Minulta kuitenkin löytyy halu ja tarve olla kuvataiteilija ja taidegraafikko. KEIHÄÄNHEITTÄJÄ KATOLLA 2011, Aleksi Martikainen Laatta ja vedos 16
4. Miksi opettajaksi Olen kartuttanut tietouttani taidegrafiikassa jo sen verran, että mielelläni jaan sitä myös eteenpäin oppilaille. En ehkä halua antaa oppilaalle aina suoria vastauksia kuinka mikäkin pieni jälki on saatu aikaiseksi, vaan pyrin esimerkein kannustamaan oppilasta ottamaan itse selville heitä askarruttavia kysymyksiä ja näin saan heidät kokemaan uusia oivalluksia grafiikan mahdollisuuksista. Tämän toivon luovan intoa jatkaa grafiikan opiskelua. Toivoisin oppilaiden kokevan samanlaisia onnistumisen ja oivaltamisen hetkiä joita itse muistan kokeneeni opetellessani silloin minulle täysin vierasta asiaa, taidegrafiikkaa. Esimerkiksi ymmärrys sävyjen laajasta skaalasta valkoisesta mustaan. Pienen pienillä sävy eroilla saadaan teokseen lisää eloa. Oivalluksen tunne, että voi kokeilla. Kaikki ei olekaan valmiiksi ennalta määrätty. Kuinka lattialle tippuneen laatan naarmuuntuminen onkin käänne kohta uuden teoksen synnylle. Oivallus että käytännössä lähes kaikki on mahdollista, kunhan ymmärtää kokeilla. Tästä grafiikan luonteesta kertoo Lauri Rankan suhtautuminen omaan työskentelyyn. Ehkä minua kiehtoo se uhkapeli, jonka akvatinta -menetelmä tarjoaa. Koskaan kun ei tiedä etukäteen, millainen työstä tulee (Lehtinen, Luukanen & Vuorikoski 1994, 108). Näitä onnistumisia ja oivalluksia koen edelleenkin ja tätä pidänkin yhtenä tärkeimmistä vaikuttavista syistä, miksi taidegraafikko päätyy taidegraafikoksi ja onnistuu pitämään mielenkiinnon yllä työskentelyssä. Tämä pätee varmastikin kaikilla aloilla. Professori Onni Okkonen kirjoittaakin Grafiikka on kuvataiteen haara, jonka menestyksellinen harrastaminen edellyttää tunnollista perehtymistä sen suomiin taiteellisiin mahdollisuuksiin ja sen piiriin kuuluviin teknillisiin kysymyksiin (Okkonen, Puokka 1946, 25). Teknisen tietämyksen lisäksi grafiikan vahva ominaispiirre onkin sen hallittavissa oleva arvaamattomuus ja arvaamattomuuden mahdollistama yllätyksellisyys. Ennen ensimmäistä vedosta on lopputulos taidegrafiikassa aina pieni avoitus. Uskon että opettaminen antaa parhaimmillaan uusia ideoita omaan työskentelyyni ja saan varmasti uusia näkökulmia omaan tapaan tehdä grafiikkaa. 1 LINOLEIKKAUS eli Linopiirros. Kohopainomenetelmä. Kuva-aihe kaiverretaan, veistetään taipuisalle linoleum laatalle samaantapaan kuin puupiirroksessa. (Hannula 2011) JAZZ-TELTTA 1983, Tuula Lehtinen (Siukonen, Tuominen & Toiminen 1997, 49) 18
4.1 Yhteisöllisyys Uppoutuessani työskentelyyn haluan oman rauhan ja oman tilan. Teosta työstäessä tai vedostaessa en kaipaa ympärilleni yhtään ylimääräisiä häiriötekijöitä. Haluan että tilanne on omassa hallussani, eikä mikään ulkopuolinen seikka pääse vahingossakaan sotkemaan työskentelyä tai teosta. Oma työhuone olisi ihanteellinen, sillä keskittyäkseni työskentelyyn tarvitsen oman rauhan. Silloin työskentelystä tulee nautinnollista ja laadukasta. Useimpien taidegraafikoiden tapaan työskentelen kuitenkin pääsääntöisesti grafiikanpajalla, missä työskentely omassa rauhassa ei ole aina mahdollista Muutoin kaipaan ympärilleni ihmisiä. Pidän myös ryhmässä työskentelystä ja pidän tärkeänä kuulua johonkin yhteisöön tai ryhmään. Haluan vaikuttaa ryhmässä ja usein ryhmän tai toisen taiteilijan antama tuki on elintärkeää oman jaksamisen kannalta, niin taiteen kuin muunkin elämän suhteen. Taiteen tekeminen on kuitenkin enimmäkseen yksinäistä tekemistä, jonka olen välillä huomannut raskaaksi. Tähän nähden pajat ovat parhaimmillaan oiva paikka nähdä kollegoitaan ja keskustella omista teoksista. Ehkä tämän yhteisöllisyyden, jota huomaan välillä kaipaavani, takia olen miettinyt opettamista hyvänä ja mielekkäänä vaihtoehtona omalla taiteilijauralla. Pidän itseäni ensisijaisesti taidegraafikkona, mutta opettaminen mahdollistaa toimeentulon. Myös toisten taiteilijoiden tai taiteen saralla toimivien ihmisten näkeminen ja heihin tutustuminen tuntuu tärkeältä. Opettaminen on osa tätä kaipaamaani sosiaalisuutta. Opetin tänään 6 tuntia linoleikkausta1, mutta en päässyt puhumaan grafiikasta käytännössä ollenkaan. Kaipaan edes jonkinlaista vertaistukea, kollegaa jonka kanssa jutella teoksista ja taiteesta yleensä. Nuorten oppilaiden kanssa tämä, ei ainakaan yläasteella, meinaa onnistua. Toivon että tulevaisuudessa pääsisin opettamaan enemmän nuoria ja aikuisia joilta löytyy motivaatio taiteeseen omasta takaa ja näin voisin itsekin oppia tunneilla jotain uutta seuratessani oppilaiden työskentelyä. Tämä pitää motivaation korkeammalla opetustyötä ajatellen. Päivä yläasteen kuvaamataidon opettajana tuntuu todellakin työltä. Välillä ihmetyttää kuinka opettajat jaksavat. 7.2.2011 19
5. Havaintoja kuvataideopetuksesta Tässä kappaleessa otan esille muutaman kuvataidekurssin joissa olen ollut mukana. Näiden kokemusten, oman tietotaidon ja pohdinnan perusteella olen lähtenyt luomaan toimivaa ja itselleni mielekästä kokonaisuutta hyvälle taidegrafiikan kurssille. Havaitsemieni hyvien ja huonojen esimerkkien pohjalta rakennan toimivan kokonaisuuden, missä on hyvä ja selkeä kurssin aloittava luento ja monipuolinen, mutta tiivis katsaus metalligrafiikan teknisiin mahdollisuuksiin. Opetuksen seuraamisen ja kursseilla oppilaana olemisen kokemusten kautta ymmärrän pysyä opetuksessani alueilla jotka hallitsen, eikä kurssi karkaa liian laajaksi ja vaikeasti kokonaisuudeksi. 5.1 Millaisena näen hyvän kurssin Tärkeää hyvässä opetuksessa ja sitä kautta hyvässä kurssissa on positiivinen ja kannustava ilmapiiri. Tähän vaikuttaa niin ryhmän sisäinen henki kuin opettajan asennoituminen opettamiseen. Kuitenkin hyvän kurssin päätavoite on saada oppilaat oppimaan. Kannustava ja positiivinen ilmapiiri ei sulje pois sitä että opettaja saa myös vaatia oppilailtaan paljon. Opettajan ei tulisi tyytyä jo opitun kertaamiseen vaan vaatia oppimaan uutta. Oppilasta ei pidä päästää sieltä missä aita on matalin. Tähän tietysti vaikuttaa kurssin luonne. Onko tarpeeksi aikaa syventyä useaan uuteen asiaan, vai keskitytäänkö oppimaan vain jokin tietty tekniikka ajan ollessa rajallinen. Omaa kurssia suunnitellessani lähden liikkeelle ajatuksesta, että saan suunnitella mieleiseni kurssin, kuitenkin realiteettien antamissa puitteissa. Suunnittelen kurssia joka olisi mahdollista joskus toteuttaa. 5.2 Millaisilla kursseilla olen ollut Olin piirustuskurssilla, joka pidettiin kerran viikossa. Kuitenkin vasta kurssin lopuksi opettaja piti meille kritiikin, missä kävimme läpi kaikkien teokset yksitellen. Itse opettajan antamassa kritiikissä ja neuvoissa ei sinänsä ollut mitään vikaa, vaan kritiikki oli asiallista ja toimivaa palautetta omasta työskentelystä, mutta kritiikin ajankohta oli mielestäni täysin väärä. Kritiikkitilaisuus pidettiin vasta kurssin päättyessä. Emme voineet hyödyntää saamaamme oppia juurikaan, kun seuraava mallipiirustuskurssi oli tiedossa vasta puolen vuoden kuluttua. Opettajan antamat vinkit ennättivät unohtua seuraavan kurssin alkaessa. Kurssi oli kestänyt pitkään, mutta tänä aikana opettaja ei kiertänyt antamassa vinkkejä omaan piirtämiseen, eikä minkään laisia välikatselmuksia pidetty. Hyvän esimerkin toimivasta opetuksesta mallipiirustustunneista koin kurssilla, missä opettaja kävi jokaisella tunnilla kertaalleen keskustelemassa oppilaan kanssa oppilaan piirustuksista. Näin palaute oli välitön ja sen pystyi hyödyntää heti seuraavalla kerralla jopa seuraavassa piirustuksessa. Näin itsekin toimimalla pyrin siihen, että oppilas oppii enemmän ja tehokkaammin ja kurssin lopuksi pidettävässä loppukatselmuksessa on mahdollista oppilaan itsekin nähdä oma kehitys, kurssin alusta kurssin loppuun, paremmin. Vuonna 2007 osallistuin litografia kurssille opiskellessani kuvataiteilijaksi Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulussa. Kurssi pidettiin Joensuun taidegraafikoiden grafiikanpajalla, missä oli kaksi litografiaprässiä1, eli puitteet oli kunnossa. Valitettavasti opettajamme ei ollut täysin pätevä pitämään tätä kurssia. Hän oli työskennellyt tekniikan parissa aiemminkin, mutta häneltä puuttui tarvittava tietotaito. Tämä tuli ilmi kurssilla syntyneiden ongelmien aikana. Litografia on täysin syväpainografiikasta poikkeava taidegrafiikan laji, tekniikka mikä vaatii syvän perehtymisen että sujuva työskentely olisi mahdollista. Kurssin aikana kaikilla, yhtä oppilasta lukuun ottamatta, vedokset epäonnistuivat. Tunnit olivat vain kerran viikossa ja oli turhauttavaa nähdä kurssin lopuksi töiden epäonnistuminen. Opettaja, teknisen tiedon puutteen takia, ei osannut kertoa missä vaiheessa työskentelyä olimme tehneet väärin, joten emme oppineet edes korjaaman virheitämme. Litografiaa pääsin kokeilemaan uudestaan vuoden 2010 alussa Lahden Taideinstituutin järjestämällä litografian kurssilla. Opettajana toimi graafikko Anna Alapuro. Hänellä litografia oli osana omaa taiteellista työskentelyä, joten arvailujen sijaan opet- 20
tajalla oli kurssin aikana aina selkeä tieto kuinka pitää toimia ja mikä mahdollisesti on mennyt pieleen virheen sattuessa. Työskentely oli selkeää ja sitä kautta myös innostunutta. Suuri osa oppilaista sai vedostettua onnistuneita vedoksia. Itselläni ei kärsivällisyys tarkkuutta vaativaan vedostamiseen riittänyt ja omien töiden jälki jäi keskinkertaiseksi. Onnekseni sain kuitenkin osallistua onnistuneelle litografian kurssille ja pääsin näkemään kuinka litografiaa kuuluu tehdä. Aloittaessani kuvataiteen opintoja ammattikorkeakoulussa pääsimme perehtymään puupiirrokseen ja metalligrafiikkaan. Molemmat kurssit olivat mielestäni onnistuneita ja itselleni syntyi innostus grafiikkaa kohtaan. Puupiirroskurssin jälkeen en ole tekniikkaa kokeillut, mutta nyt harjoittelun aikana seuraamani puupiirroskurssin myötä on mahdollista että innostun tätäkin tekniikkaa taas kokeilemaan. Metalligrafiikan kurssilla kävimme läpi perustekniikat: Etsaus2, akvatinta, kuivaneula3 ja pehmeäpohja4. Minulla ei ollut aiempaa kokemusta metalligrafiikasta, joten en osaa sanoa kuinka hyvin kurssi oli toteutettu opettajan näkökulmasta. Toisaalta innostus grafiikkaan syntyi ja metalligrafiikan perustekniikat tuli opittua, joten ensimmäinen kurssini syväpainografiikassa oli onnistunut. Myös puupiirroskurssi oli mielestäni onnistunut ja mukava kurssi. Pääsimme kokeilemaan puun kaivertamista ja tuloksena oli kasa onnistuneita vedoksia. Nyt kuitenkin seuratessani Lahden Kansanopiston puupiirroskurssia, ymmärsin että aiemmin käymäni kurssi oli puutteellinen. Opettajan käyttäessä kyseistä tekniikkaa omassa taiteellisessa työskentelyssä, on opetettavat asiat paremmin hallinnassa ja kokemuksen tuoma laajempi tietotaito, hyvän opettajan kohdalle sattuessa, oppilaan käytössä. Lahden Kansanopiston puupiirroskurssin aloitus oli asia mikä jäi päällimmäisenä mieleeni. Opettajana toiminut taidegraafikko Jouni Salonen näytti selkeästi kurssilla tarvittavat välineet kertoi niiden käyttötarkoituksen. Tämän jälkeen hän esitteli mukanaan olleen puupiirroslaatan ja laatasta otetun vedoksen ja kuinka vaihe vaiheelta päästään kohti lopullista teosta. Tämä kurssin aloitus havainnoi kuinka tärkeää on tuntien huolellinen valmistelu ja suunnittelu, että tunnit saavat selkeän ja ytimekkään aloituksen, yleisen haahuilun ja tietämättömyyden sijaan. Otan tähän kappaleeseen esimerkiksi myös monotypiakurssin5, missä pääsimme, tarkkuutta ja kärsivällisyyttä vaativien tekniikoiden sijasta, kokeilemaan räväkämpää ilmaisua maalauksen avulla. Kurssi pidettiin vuoden 2006 tienoilla, milloin lähes kaikki grafiikassa oli minulle edelleen uutta. Maalasimme öljyväreillä suoraan offsetpellille6. Välillä otimme laatasta vedoksen ja taas jatkoimme laatan työstämistä uuteen suuntaan. Työskentely oli suoraviivaista ja verrattuna metalligrafiikassa vaadittavaan kärsivällisyyteen ja tietyn kaavan rutiinin omaiseen toistamiseen oli montypian tekeminen virkistävää ja eloisaa tekemistä. Tämä kurssi antoi myös käsityksen grafiikan monipuolisista mahdollisuuksista vaikka olenkin keskittynyt omassa työskentelyssä pitkälti perinteisiin metalligrafiikan tekniikoihin, etsaukseen ja akvatintaan. 1 LITOGRAFIAPRÄSSI Erikseen litografiaa varten suunniteltu painokone. 2 ETSAUS eli Viivasyövytys. Kovapohjalla pohjustetulle laatalle kaiverretaan kuva. Syövytyksessä vain kaiverrettu/ piirretty viiva syöpyy. Kovapohja estää laatan muun alueen syöpymisen. 3 KUIVANEULA Kuva piirretään suoraan laattaan. mekaaninen grafiikan tekniikka, missä ei tarvitse käyttää syövytyshappoja. 4 PEHMEÄPOHJA Metalligrafiikan tekniikka missä laatalle telataan maalikerros. Maalin ollessa vielä kosteaa voidaan pintaan piirtää tai prässin avulla painaa kuvioita. Maalin annetaan kuivua, jolloin se on hapon kestävää ja laatta voidaan syövyttää. Tekniikka toistaa tarkasti kaikki yksityiskohdat. 5 MONOTYPIA eli Monotyyppi. Yksivedos. Monotypia on painolaatan avulla tehty ja taidegrafiikkaa muistuttava uniikkiteos. Painolaattana voidaan käyttää esim. kiillotettua kuparia tai pleksiä, jolle haluttu kuva ensin maalataan ja sitten painetaan. (Hannula 2011) 6 OFFSETPELTI Kirjapainossa käytetty metallilevy. Hyödynnetään taidegrafiikassa sen edullisuuden takia. 21
5.3. Harjoittelun merkitys Seurasin kuvataiteen opetusta useammassa kuvataidekoulussa. Tuntien seuraaminen liittyi pedagogisten opintojen harjoittelu jaksoon. Jaksoon kuului opetuksen seuraamista ja opettajien avustamista, mutta harjoittelu vaati myös omien tuntien pitämistä. Tämän avulla sain tarvittavaa kokemusta opettaja toimimisesta. Osassa harjoittelua ja omia tunteja mukana oli luokan oma opettaja auttamassa tunnin kulussa, mutta omaan harjoitteluuni kuului myös sijaisuuksia joissa olin yksin vastuussa tunnin suunnittelusta ja sen toteutuksesta. Olen kirjoittanut päiväkirjaa osasta harjoitustunteja ja pohtinut tuntien kulkua ja toimivuutta omaa kurssiani silmällä pitäen. TAITEILIJA OLI PALJASTAA VIIKSENSÄ 2010, Aleksi Martikainen 22
5.3.1. Päiväkirjamerkintöjä 23.11.10 Sain töitä yllättäen. Minua pyydettiin lastenkuvataidekoulu Taikaan sijaiseksi yhden tunnin ajaksi. Tietysti suostuin. Saan itse keksiä tunnin aiheen. Lapset ovat noin 7-vuotiaita ja tunnin kesto yhteensä 1,5 tuntia. Tunnin aiheen/ tehtävän valinta tuntuu vaikealta. Olen tutustunut ennakolta luokkatilaan ja tiedän suurin piirtein mitä tarvikkeita on käytössäni. Olen jutellut myös koulun opettajan kanssa, tiedän siis millaisia tehtäviä heillä on aiemmin ollut. Tunnin kesto on lyhyt, joten jätän suosiolla ilmeisimmän vaihtoehdon, eli grafiikan. Voin toisin sanoen teettää lapsilla mitä haluan. Jo aiemmin syksyllä pitämäni harjoitustunnin aiheen valinta oli vaikein osuus. Tällöin teetin lapsilla kuivaneulaa tunnin keston ollessa pitempi, mutta silti itse aihe, mitä lapsien tulisi piirtää, oli vaikein. Miksi heidän tulisi tehdä jokin tehtävä ja millä tekniikalla. Osaanko perustella tehtävän annon itselleni tai muille opettajille, sopiiko tehtävä lasten ja nuorten kuvataidekoulujen opetussuunnitelmaan? Lapset ovat noin 7-vuotiaita ja silti pohdin tehtävää. Hehän ovat juuri aloittaneet koulun, opetelleet lukemaan, eivät he voi osata kovinkaan hyvin piirtää tai maalata (tämä ei välttämättä pidä paikkaansa). Annanko heille vain väritys tehtävän vai laitanko heidät askartelemaan. Kuinka tehtävä sopii opetussuunnitelman kokonaisuuteen vai jääkö se vain irralliseksi tehtäväksi kaikkien muiden tehtävien joukossa. Ajatukseni on luoda mahdollisimman hyvä taidegrafiikankurssi, pystynkö hyötymään parin tunnin sijaisuudesta ja poimimaan siitä ajatuksia tulevaan kurssisuunnitelmaan, etenkin kun kyseessä ei tule olemaan grafiikan tunti. Tunnin päätyttyä. Pidin tunnin. Esittelin itseni ja kerroin tunnin aiheen. Tunnin aihe oli: Kivoin asia juuri nyt. Missä haluaisit olla? Lempi asia, harrastus, tilanne. Eli tehtävänanto oli aika laaja ehkä liian epämääräinen noin 7 -vuotiaille. Tekniikkana käytimme vesiliukoisia väriliituja. Paperin koko oli A2 ja oppilailla oli käytössä eri kokoisia siveltimiä ja vettä. Lapset eivät innostuneet aiheesta erityisen paljon. He ottivat paljon mallia toisiltaan ja mielestäni teokset jäivät hiukan keskinkertaisiksi. En ollut saanut luotua heille tarpeeksi mielenkiintoista tarinaa, mikä olisi synnyttänyt heidän mielessään erinäköisiä oivalluksia. Kaikki yhtä lasta lukuun ottamatta piirsivät kesäisen maiseman, ilman mitään henkilökohtaisempaa tarinaa sen takana. Yksi lapsista piirsi kummituslinnan. Sain toki oppilaat työskentelemään ja kaikilta syntyi piirustus / maalaus ja tunti oli rauhallinen, eikä isompia ongelmia tunnin aikana syntynyt. Loppua kohden lasten innostus kuitenkin hiipui ja monella teoksen loppuun tekeminen oli opettajan innostamisen ja suostuttelun takana. Kuinka olisin voinut toimia tosin? Jatkossa ytimekkäämpi ja selkeä aihe. Koulun opettajalta sain kuulla, että ryhmä on uusi, eli ympäristö voi olla hiukan vieras, joten tukea otetaan helposti toisilta oppilailta ja tätä kautta helposti otetaan vaikutteita viereiseltä oppilaalta. Tämä on tietysti ymmärrettävää. Kyllähän ammattiin valmistuneet taiteilijatkin kaipaavat vaikutteita toisilta taiteilijoilta ja taiteilijoiden keskinäinen vertaistuki on elintärkeää itsellänikin. Ehkä minun ei tarvitse siis huolestua tästä asiasta. Jatkossa tunnin aiheen ollessa mielenkiintoisempi oppilaille pyrin kannustamaan ja ohjaamaan oppilaita enemmän yksilöinä heidän oman näköiseen suuntaan? Ajatuksena hyvä, mutta onko mahdollinen? Enhän tunne näitä oppilaita. Tapasin heidät ensimmäistä kertaa, enkä tiedä tulenko opettamaan tätä ryhmää uudestaan. Sikäli oppilaat olivat vasta lapsia, ei heiltä voi odottaa liikaa. Ei heillä ole vielä selkeää käsitystä mitä he haluavat tehdä ja etenkin mikä on heille tärkeää. Tämän tunnin pohjalta voisin kuitenkin perehdyttää oppilaita kohti grafiikkaa ja sen mahdollisuuksia. 23
28.11.10 Pidän oppitunnin Lasten kuvataidekoulussa piirustus ja maalaus kurssilaisille. Ajattelin laittaa heidät maalaamaan mallista esineitä, käyttäen nestemäistä tussia. Vaihdan piirrettävää kohdetta noin 5 minuutin välein. Vähitellen lisään sommitelmaan uuden objektin. Loppua kohden otan myös vesivärit käyttöön. Pienen verryttelyn jälkeen tehtävä monipuolistuu ja mahdollisuudet kuvan tekemiselle laajenee. Tarkoitukseni on että oppilaat rentoutuvat ensimmäisten harjoitusten jälkeen ja uskaltavat loppua kohden revitellä kuvaa maalatessa. Lopuksi toteutan heille viimeisen tehtävän missä heillä on enemmän aikaa keskittyä kuvan tekemiseen ja he voivat nyt käyttää oppimiaan asioita viimeisessä teoksessa. Tämän tunnin tehtävää miettiessä olen pyrkinyt yhdistämään sen tulevaan grafiikan kurssiini. Olen ajatellut että tuleva kurssi alkaa grafiikan luennolla, mutta itse grafiikan tekemisen sijaan voisinkin aloittaa kurssilla työskentelyn tällä kyseisellä harjoituksella ja tämän harjoituksen kautta siirryttäisiin vasta grafiikan pariin. Tällä tavoin voidaan hyödyntää piirtämisessä koettuja oivalluksia ja näin voidaan halutessa siirtää mieluiset elementit grafiikkaan. Oppilaalla on heti selkeämpi käsitys mitä hän haluaa grafiikantyöltä ja mitä kohti hän lähtee tavoitteellisesti työskentelemään. Tämä on tietysti ihanne tilanne, mutta ainakin opettajana osaan kertoa ja opastaa oppilasta onko jokin tietty jälki tai asia mahdollinen ja kuinka siihen voitaisiin päästä. Tällaisen menetelmän uskoisin toimivan paremmin hiukan vanhemmille oppilaille, ei ihan pienille lapsille, mutta pidettyäni tunnit (2h 15min) saan jo paremman käsityksen tunnin toimivuudesta taidegrafiikan kurssia ajatellen. Tuntien jälkeen:tunti sujui hyvin. Tunti meni suunnitelman mukaisesti ja lapsetkin pääsivät käsiksi työskentelyyn. Tein tarkan tuntisuunnitelman lähes minuuttiaikataululla. Tunti pysyi melko hyvin aikataulussa ja aikomastani 11 nopeasta piirustus harjoituksesta toteutin kahdeksan. 24
7 SYVÄPAINOVÄRIT Grafiikkaa varten suunnitellut öljypohjaiset painovärit. Nykyään myös vesiliukoisia öljyvärejä. CROQUIS-MAALAUS TUNTI 28.11.2010 Lapset maalasivat tussilla ja vesiväreillä kahden ja viiden minuutin asetelmamaalauksia käyttäen leveitä pensseleitä. Käytin asetelmissa koulun tiloista löytämiäni esineitä, kuten kukkia, kannuja ja pölynimuria. Tein asetelmat aina juuri ennen maalaamisen aloittamista näin piirrettävät esineet paljastuivat oppilaille juuri ennen piirtämistä ja tekemisessä säilyi yllätyksellisyys. Myös käytettävä tekniikka vaihtui aina yllättäen. Näin kokeilin saada maalausjäljestä mahdollisimman monipuolista ja kokeilevaa. Tunnin kuluessa sain kuulla kitinää ja vastusta lasten suusta, mutta kaikki työskentelivät moitteettomasti ja lopputuloksena oli hienoja maalauksia. Näiden nopeiden maalausten pohjalta toteutettiin yksi pitkäkestoisempi maalaus missä oli nähtävistä räväkkää lähestymistä kohteeseen. Kaikki lapset tosin eivät aina ymmärtäneet tehneensä onnistuneita maalauksia, vaikka opettaja olikin erimieltä. Tunti oli onnistunut. Mielestäni se on toimiva myös suunnittelemaani kurssia varten. 29.1.11 Pidin eilen harjoitustunnin lasten muotoilu- ja kuvataidekoulussa Taikassa 12-vuotiaille. Tuntien kesto oli kolme kertaa 45 min, eli 2,5 tuntia. Opetin heille monotypiagrafiikkaa. Käytimme öljypohjaisia syväpainovärejä7 ja offsetpeltiä. Olin miettinyt, että lapset voisivat tehdä useamman vedoksen ja näin oppia enemmän monotypin mahdollisuuksista. Ajan kulku pääsi kuitenkin taas yllättämään. Onneksi jokainen sai tehtyä valmiin työn, vedosten jäätyä kuitenkin vain yhteen. Sain yllättäen tunnille avustajan, joten vedostamisestakin suoriuduttiin mukavasti. Opetin monotypiaa, minullekin hiukan vierasta tekniikkaa, ensimmäistä kertaa, mutta onneksi tunti meni mukavasti. Tunnin valmistelut hieman epäonnistui, kun huomasin että useimmat painovärit olivat käyttö kelvottomia. Sen lisäksi en tajunnut varautua tarpeeksi siihen että lapsilla ei ole tarpeeksi voimaa vedostaa syväpainoväreillä tavalla miten olen tottunut. Minun olisi pitänyt keksiä tilalle jotkut toiset värit, joita lastenkin olisi helpompi hallita. Minulta meni yli tunti luokan siivoukseen vaikka apuna oli myös luokan oma opettaja. 10.1.11 Pidän lauantaina yhden päivän kurssin Lahden taidegraafikoiden grafiikanpajalla. Kurssille oli myynnissä lahjakortteja. Tiedän jo tässä vaiheessa, että osa oppilaista tulee olemaan täysin ummikkoja grafiikassa, kun taas osalla taustalla on kuvataiteilijan tutkinto. Kurssin tarkoituksena on perehdyttää ihmisiä metalligrafiikkaan ja sitä kautta lisätä innostusta osallistumaan vaikka kansalaisopistojen kursseille. Itselleni koen tämän haasteena. Kaikki kurssin oppilaat ovat todennäköisesti minua vanhempia. Saanko heidät innostumaan ja uskomaan itseeni, että he todella kuuntelevat minua. Mutta ehkä tärkein kysymys on. Miten itse hyödyn kurssista? Kuinka osaan ottaa hyödyn irti tulevaa grafiikan kurssia silmällä pitäen. Kurssi on yksin minun vastuullani ja se on jännittävä haaste. Tunnit voivat mennä pilalle jo materiaalien puuttumisen takia. Pitää ainakin valmistautua 25
huolella. Kurssi on pikainen visiitti grafiikkaan. Minulla ei ole aikaa ottaa mukaan kurssiini suunnitteilla olevaa asetelmapiirustusta, mitä kokeilin aiemmalla tunnillani. Lyhyt piirustustuokio tunnin alkuun voisi rentouttaa oppilaita ja kaivertamisen aloittamista. On mahdollista että osalle piirtäminen on vaikeaa, jopa uutta. Kurssin aluksia haluan perehdyttää oppilaat grafiikkaan, sen historiaan ja eri tekniikoihin, antaakseni heille paremman kuvan, mitä taidegrafiikka pitää sisällään. Kurssin jälkeen. Pidin eilen suunnittelemani lahjakorttikurssin. Se oli hyvää harjoitusta. Olin yksin tunneista vastuussa ja minulla oli vapaat kädet opettaa mitä tahdoin. Olin itse päättänyt kurssin kestoksi vain neljä tuntia. Kurssin kesto rajoitti paljon sen sisältöä, joten pitäydyin itselleni tutuimmissa tekniikoissa, etsauksessa ja akvatintassa. Näytin omalla esimerkillä jokaisen työvaiheen. Pyysin oppilaita keskeyttämään työskentelyn demonstraation ajaksi. Että demonstraatio olisi tarpeeksi selkeä, tein esimerkki työvaiheet omalle kuparilaatalle. Kaikki kurssille osallistuneet toteuttivat teoksen etsaus ja akvatinta tekniikoilla. Tunnit sujuivat hyvin. Kurssille osallistui seitsemän henkilöä. Osalle grafiikka oli melko tuttua, osalle taidegrafiikka oli vierasta. Asia, mikä eniten mietitytti kurssissani, oli luento. Näytin omia töitäni ja katsoimme kirjoista kuvia muiden graafikoiden vedoksista. En kuitenkaan tehnyt valmista luentoa tai runkoa jota seuraisin. Huomasin, ja sain myös jälkikäteen kuulla, että esitelmäni lähti rönsyilemään eri tekniikoihin, joista kerroin myös hiukan tarkemmin. Tunnin tarkoitus oli opettaa etsaus ja akvatinta tekniikat. Katalogeista löytyneiden esimerkki kuvien myötä, kerroin heille myös samalla kertaa mezzotinta8, pehmeäpohja, kuivaneula ja serigrafia tekniikoista. Osa oppilaista oli varmastikin hämillään keikesta tästä. Jatkossa osaan tiivistää luennon selkeämmäksi 26 GRAFIIKANPAJA Tarpeistoa
ja saatan kertoa tällaisella kurssilla vain yleisesti taidegrafiikan monipuolisuudesta. Kaikki kurssille osallistuneet tuntuivat innostuneen grafiikasta ja lopulta jokainen sai tehtyä oman laatan ja vedostettua useamman vedoksen omaksi muistoksi. Muutama kurssilainen oli kiinnostunut tekemään grafiikkaa jatkossakin. Kurssi oli onnistunut ja että kaikki saivat varmasti tehtyä haluamansa vedokset annoin kurssin venyä tunnilla. Huomasin myös, että tekniikan opettaminen luonnistuu, mutta tarvitsen opetuksen tueksi selkeän kirjoitetun rungon, että luennostakin tulee selkeämpi ja parempi. 13.2.11 Opetusviikko yläasteella takana. Onnekseni huomasin, että yläasteellakin opettaminen voi olla paikoin mielekästä. Jo pelkkään opetusrytmiin tottuminen auttoi asiaa ja koulun tullessa tutummaksi oli opettaminenkin vaivattomampaa. Oli jännä huomata, miten yhdenkin oppilaan kiinnostuminen aiheeseen piristi ja motivoi opettamista. Olin opettaja ja jokunen oppilas oikeasti kuunteli mitä minulla oli sanottavaa. Opetin linopiirrosta. Olin käynyt seuraamassa linopiirroksen opetusta aiemmin työharjoittelun aikana Helsingissä Lasten ja nuorten taidekeskus Annantalossa. En ollut aiemmin tehnyt linoa. Nyt kuitenkin osasin sitä opettaa ja opin myös samalla itsekin uutta. Käytin ensi kertaa vesipohjaisia painovärejä. Aiemman monotypia tunnin pohjalta osasin välttää öljyvärien käytön, mikä teki vedostamisesta paljon helpompaa. Välineiden puhdistamiseen kului paljon vähemmän aikaa ja nopea kahden tunnin perehdyttäminen linopiirrokseen oli mahdollista. Luokka koot oli myös totuttua isompia, mutta selviydyin melko mukavasti. Koko viikon pidin samaa tuntia ja aina uuden ryhmän saapuessa pystyin hiukan hiomaan tunnin kulkua ja opetusta paremmaksi. Minun ei tarvinnut enää stressata niin paljoa, joten opetus muuttui helpommaksi ja mielekkäämmäksi. 8 MEZZOTINTA 1600-luvulla keksitty metalligrafiikan menetelmä, jossa levy karhennetaan erityisen mezzotintorouhimen avulla. Mustalla vedostetaessa karhennettu pinta toistuu syvän mustana. Vaaleita alueita saadaan aikaan kiillottamalla karheaa pintaa erilaisilla kaapimilla ja kiillotustyökaluilla. (Hannula 2011) 27
6. Kohti hyvää taidegrafiikan kurssia Tässä kappaleessa suunnittelen tulevaa kurssia. Pohdinnan ja esimerkkien kautta kokonaisuus alkaa muotoutua itselleni mielenkiintoiseksi. Kokeilen huomioida myös realiteetit. Että kurssini erottuu muista metalligrafiikan kursseista, pitää sisällön olla erilainen. Minulla pitää olla hallussa jokin oma tekniikka mitä muilla kursseilla ei niin paljoa opeteta. Kurssini pitää erottua, että minun on mahdollista jatkossa saada opetustöitä ja opettaa omaa kurssiani kuvataidekouluissa. 6.1 Kurssin suunnittelu Olen aina pitänyt grafiikankursseista, mikäli ne ovat hyvin valmistellut ja opettaja osaa asiansa. Miten saisin kurssista itseni näköisen? Olen ymmärtänyt, että maalarit ovat kyllästyneet kurssien teknisyyteen. Tekniikka tulee ensiksi. Tämä on totta, eikä tätä pysty täysin kiertämään. Kuinka voisin saada mahdollisimman monen maalarin innostumaan grafiikasta? Työskentelyn pitäisi lähteä vapaammin liikkeelle ja oppilailla tulisi olla vapaus kokeilla. Vähemmän tarkkoja kaavoja kuinka työskennellä. Haluan suunnitella kurssin oppilaille jotka ovat motivoituneita. Koen kurssin suunnittelun mielekkäämmäksi tästä syystä nimenomaan aikuisille ja nuorille. Lapsille suuntautuvan kurssin suunnittelua pidän liian haastavana. Pitäessäni tuntia lapsille minun pitää hieman aina yksinkertaistaa tehtävää. Tämän selittää myös tuntien pituus. Tähän mennessä olen saanut opettaa vain yksittäisiä tunteja. Kun olen antanut tehtävän, sen on GRAFIIKAN TYÖVÄLINEITÄ 29
pitänyt valmistua jo samana päivänä, koska ei ole varmuutta opetanko kyseistä ryhmää enää toiste. Kursseille ominainen jatkuvuus puuttuu, joten tehtävätkin jäävät vajavaisiksi. Tosin sanoen miettiessäni ihanne kurssia, minun pitää vain pohtia hyviä tehtäviä ja kurssin rakennetta omassa päässäni yksittäisten tuntien pohjalta ja näitä muutamaa harjoitustuntia hyväksikäyttäen yritän luoda toimivan ja monipuolisen grafiikankurssin. Yhtenä kurssin tehtävänä aion opettaa oppilaille akvatintalaveerauksen1. Taidegraafikko Juho Karjalainen on tämän tekniikan mestari. Hän on jo vuosien ajan tehnyt grafiikkaa käyttäen akvatintalaveeraus tekniikkaa. Karjalaisen teokset ovat tehty käyttämällä typpihappoa. Minulla ei ole mahdollista käyttää kurssillani typpihappoa sen myrkyllisyyden takia, mutta olen omissa töissäni kokeillut muutaman kerran tätä tekniikkaa tänä päivänä yleisesti käytetyllä rautakloridihapolla. Rautakloridin mietouden takia työskentely on luonteeltaan hitaampaa ja ei niin varmaa mutta olen silti päässyt melko hyviin ja aionkin opettaa tekniikkaa kurssillani. En ole ollut kursseilla joissa olisi keskitytty opettamaan laveerausta hapoilla. Kuitenkin tämä tekniikka mahdollistaa hienot portaattomat syövytykset ja kaikki sävyasteikot valkoisesta mustaan. Ottamalla tämän tekniikan tarkempaan käsittelyyn kurssillani pystyn hiukan erottautumaan muista metalligrafiikan kursseista kurssin sisällön ollessa erilainen. Jatkossa minun onkin helpompi ehdottaa kurssiani taidekouluille. On mahdottomuus päästä samankaltaisiin lopputuloksiin Juho Karjalaisen teosten kanssa, niin teknisen taituruuden, mutta myös typpihapon puutteen takia. Tämän hapon myrkyllisyydestä johtuen, olen kuullut, että nykyään Karjalainenkin tekee akvatintalaveerauksia pelkästään ulkona paremman ilmanvaihdon takia. Grafiikan tekemisen myrkyllisyys on ollut tiedossa pitkään, mutta viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan on työskentelyä lähdetty viemään kohti terveellisempiä tekniikoita. Vanhojen menetelmien korvaaminen uusilla ei niin myrkyllisillä menetelmillä on tehnyt grafiikan tekemisestä miellyttävämpää ja ALASTON 1993 Juho Karjalainen (Lehtinen, Luukanen & Vuorikoski 1994, 40) 30
näitä liuotinvapaita tekniikoita opetetaan uusille opiskelijoille enemmissä määrin. Tämän takia aiemmin yleisestä typpihapostakin ollaan siirrytty ympäristölle ja ihmiselle haitattomampaan rautakloridihappoon. Täysin myrkyttömiin tekniikoihin ei perinteisessä metalligrafiikassa kuitenkaan päästä. Kurssillani aion huomioida nämä terveyteen liittyvät seikat ja opetus tapahtuu liuotinvapailla tekniikoilla. Olen pohtinut kokeilevani itselleni uutta tekniikkaa pehmeäpohjalaveerausta. En ole varma toimiiko tekniikka. Olen miettinyt tekniikkaa, enkä tiedä onko sitä käytetty aikomallani tavalla. Miettimäni tekniikka voisi helpottaa maalareiden ja muiden kuvataiteilijoiden innostumista grafiikkaa kohtaan, sen maalauksellisen otteen ansiosta. Toivon että tekniikka osoittautuu toimivaksi myös käytännössä. 1 AKVATINTALAVEERAUS Hapolla laveerataan suoraan akvatintalla pohjustetulle levylle. Näin voidaan välttää peittolakalle tyypillisiä sävyrajoja. 2 PEHMEÄPOHJATELAUS Pehmeäpohjaa varten vesiliukoinen maali telataan tasaiseksi kerrokseksi laatalle. 3 CROQUIS -PIIRUSTUS Nopeita, sekunneista useaan minuuttiin kestäviä luonnos piirustuksia. 22.1.11 Tein syövytys kokeiluja tulevaa kurssia ajatellen. Kokeilin mielessäni pyörinyttä pehmeäpohjalaveeraus -tekniikkaa. Tein vesiliukoisella maalilla pehmeäpohjatelauksen2 kuparille. Sen jälkeen laveerasin pohjusteelle vedellä pensseliä käyttäen. Harmikseni huomasin, että en saanut toivottua jälkeä aikaiseksi. Toivomieni hienojen valumien sijasta laattaan syöpyi vain epämääräisiä jälkiä. Tekniikka tällaisenaan ei ole toimiva. Voisin ehkä viedä tekniikan kokeiluja eteenpäin ja voisin saavuttaa mielenkiintoista pintaa ja jälkiä. Mielessäni pyörineet onnistumiset ovat myös mahdollisia jossain määrin, mutta nyt tuntuu, että kurssi suunnitelmani muuttuu. Ajatuksena oli aloittaa kurssi asetelma piirtämisestä ja maalaamisesta. Ja tämän jälkeen lähdettäisiin hakemaan maalauksessa hyviksi havaittuja asioita grafiikan keinoin. Nyt kuitenkin tuntuu, että ajatus tällaisenaan ei aivan toimi. On tärkeä että oppilas jolle grafiikka on täysin uusia asia taiteessa, innostuu asiasta heti alusta alkaen. Haluaisin että tekniikka ei ole se kurssin määräävä tekijä, vaan maalauksen kautta kurssiin olisi helpompi lähteä mukaan. Kuitenkin jos ensimmäinen teos ei synny suhteellisen helposti ja teos on lisäksi täysin erilainen kuin oli toivomus, niin voi olla että oppilaan mielenkiinto tekniikkaa kohtaan lakkaa ja motivaatio hupenee. Näin heti kurssin alkajaisiksi oppilaalla olisi negatiivinen mielikuva grafiikasta, eikä mielenkiintoa grafiikan monipuolisiin mahdollisuuksiin synny. Tämä sopisi hyvin myös miettimääni kurssin aloittavaan croquis -piirustukseen3/ asetelmamaalaukseen. Mahdollisesti tämä tekniikka voisi olla vaihtoehtoinen aloitus perinteisen viivasyövytyksen ja akvatinta ohella. Joka tapauksessa tämä mahdollistaisi räväkämmän työskentelyn, jota moni ei niin grafiikasta kiinnostunut, voisi kaivata. 31
Hyvää kurssia suunnitellessa, olen miettinyt kurssin kokonaisuutta ja vähitellen pyrin hahmottamaan millaisia tehtäviä kurssille olisi hyvä suunnitella. On kuitenkin todennäköistä että en heti valmistuttuani pääsee opettamaan kokonaista kurssikokonaisuutta, vaan opetukset koostuvat yksittäisistä sijaisuuksista kuten tähänkin saakka. Miettiessäni hyviä tehtäviä kurssia varten, minun tuleekin muistaa realiteetit ja osata irrottaa yksittäinen tehtävä erilliselle opetuskerralle. Yksittäisellä tunnilla en pysty opettamaan eri tekniikoita niin monipuolisesti kuin haluaisin, joten minun vain pitää osata soveltaa ja opettaa tekniikan perusteet, että oppilas joka tapauksessa saa jonkinlaisen käsityksen tekniikan mahdollisuuksista. Voisin luoda jonkinlaisen tehtäväkansion, mistä usean tehtävän joukosta voin valita sopivan aina kutakin kurssia/ tuntia varten, riippuen oppilaiden iästä, kiinnostuksesta tunnin/ kurssin kestosta. Tähän kansioon voin lisätä uusia tehtäviä ja aihekokonaisuuksia joista valitsen sopivimmat käyttööni, aina mieleni mukaan. 6.1.1 Harjoittelun pohjalta Olen ollut seuraamassa puupiirroksen opetusta kansanopiston kurssilla. Tekniikka on minulle melko vieras, yhtä nopeaa kurssia lukuun ottamatta muutaman vuoden takaa. Olen siis päässyt oppimaan itselleni uutta tekniikkaa, joka on vaikuttanut todella mielenkiintoiselta. Samalla olen oppinut tarkasti seuraamalla kuinka työskentely etenee. Uskon että pystyn itsenäisesti tekemään ja vedostamaan puupiirrosgrafiikkaa jatkossa ja todennäköisesti tulen kokeilemaan tekniikkaa. Puupiirroksen mahdollistamat kirkkaat ja monipuoliset värit ja erilainen vedostaminen metalligrafiikkaan nähden toisi monipuolisuutta ja vaihtelua omaankin työskentelyyn, joten mietinkin, jos ottaisin puupiirroksen osaksi hyvää grafiikankurssia. Tähän mennessä olen miettinyt vain metalligrafiikan eri tekniikoita tulevaan kurssiini. Ehkä voisinkin ottaa mukaan puupiirroksen. En kuitenkaan lähde levittämään kurssia liian laajaksi. Puupiirroksesta löytyy kaipaamaani maalauksellisuutta. Se myös voidaan vedostaa syväpainoprässeillä4 kuten metalligrafiikka, joten molemmat tekniikat ovat helposti opetettavissa samoissa tiloissa. Puupiirroksessa on myös paljon tarkkuutta vaativaa ominaisuuksia kuten metalligrafiikassa, joten se tuntuu itsellenikin mielekkäältä. Lisäksi itselleni uuden tekniikan opettaminen oppilaille pitää myös kurssin etenemisen mielekkäänä myös itselleni. Kuten muissakin tekniikoissa, oppilaiden työskentelyn seuraamien antaa itsellekin uusia ideoita ja asioita omaan työskentelyyn. Olen päässyt pitämään yksittäisiä tunteja lapsille etenkin grafiikassa. Olen huomannut, että on melkein turhaa käydä näyttämään mitään erikoista tai antaa sen kummempia vinkkejä tekniikasta mitä opettaa, kun tunnin keston ollessa noin kaksi tuntia on pääasia saada vietyä vain tunti läpi, niin että jokaisella olisi jotain valmista ja näkyvää. Pystyn opettamaan ja viemään valitsemani aiheen läpi opetuskerran kuluessa, mutta tuntuu hiukan turhalta opettaa tekniikkaa, kun seuraavasta oppitunnista ei ole tietoa. Pääsenkö jatkamaan opetusta seuraavalla kerralla ja onko luokan omalla opettajalla mielenkiintoa jatkaa tehtävän parissa. Näillä tunneilla ei kuvan aiheella ole liialti väliä kunhan lapset vain aloittavat tekemään laattaa saman tien. Näin ennätetään vedostaa lopullinen vedos samalla tunnilla. Miettiessäni hyvää grafiikankurssia ja sen tehtäviä, haluan että aikaa on riittävästi jokaiselle tehtävälle ja kuviin saadaan mukaan pelkän teknisen oppimisen lisäksi myös sisältöä. 6.1.2 Kurssin laajuus Olen perinteisen taidegrafiikan ystävä ja omassa työskentelyssä olen halunnut vaalia perinteitä metalligrafiikassa. Mutta miksi rajoittaa osaamistaan vain yhteen tekniikkaan. On hyvä kertoa oppilaille mahdollisuuksista viedä työskentelyä uusiin suuntiin, eikä vain väkisin pitäytyä yhdessä. Seuratessani maalauskurssin opetusta, opettaja toi useita kirjoja tunnille ja pyysi oppilaita selailemaan niitä. Mukana oli maalauksen, kuvanveiston, valokuvauksen kirjoja. Näin op- 32
pilaat saavat monipuolisemman kuvan taiteen mahdollisuuksista. He voivat ottaa mielenkiintoisiksi kokemiaan elementtejä eri taiteen alueilta mukaan omaan työskentelyyn. Ehkä minun pitäisi opettajan asemassa paremmin syventyä näihin tekniikoihin, jotta saisin laajemman omakohtaisen käsityksen taidegrafiikasta tämän päivän taidekentässä ja osaisin kertoa oppilaille grafiikan suomista mahdollisuuksista. 6.2 Luennon suunnittelu 4 SYVÄPAINOPRÄSSI Grafiikan vedostamissa käytetty painokone. Kaksi vastakkaista telaa aiheuttaa voimakkaan puristuksen. Tarkoitukseni on aloittaa kurssi luennolla missä käydään läpi taidegrafiikan historiaa ja tekniikoita. Pidän kuvaesityksen eri tekniikoin toteutetuista grafiikanvedoksista, niin nykytaiteilijoiden teoksia kuin vanhempiakin. Todennäköisesti keskityn kuitenkin suomalaisiin teoksiin ja taiteilijoihin. Tämän lisäksi pyrin kertomaan, että miksi grafiikkaa tehdään. Mikä siinä on niin hienoa? Opettajana minun pitää olla selvillä, millä tasolla oppilaiden tietämys grafiikassa on. Minun on turha pitää pitkää luentoa grafiikasta jos oppilainan on jo paljon kokeneita graafikoita. Toisaalta, onko kokenutkaan taidegraafikko ollut laadukkaalla grafiikan luennolla? On eri asia, olenko minä pätevä pitämään sellaista. Voin suunnitella luennon kurssin tarpeisiin sopivaksi, mutta pidän mielekkäänä monipuolisen materiaalin olemassa olon, jotta voin mukautua kurssilla oppilaiden kiinnostuksen mukaan tarvittavaan suuntaan. On tärkeää olla hyvin varautunut laajalla materiaalilla kurssin alkaessa. Nopealle kenties päivän tai kahden kurssille riittää noin 20 minuutin luento. Sisältäen yleiskatsauksen tekniikoista ja teoskuvia. Kurssin suuntautuessa kuvataiteilijan ammattiin suuntautuville tai jo kokemusta omaaville grafiikan harrastajille ja kurssin keston ollessa pidempi, luentoon voi panostaa hieman enemmän. Jo luennon aikana perehdytän oppilaita grafiikan eri tekniikoihin. Esitellessäni teoskuvia, kerron jokaisen kuvan kohdalla, millä tekniikalla vedos on toteutettu. Voisin varautua luentoon ottamalla valmiiksi esille työvälineitä joilla laattoja työstetään, kuten kalvinrauta5 tai mezzotintorouhin6. 6.2.1 Mitä taidegrafiikka on Olen perehtynyt suomalaiseen nykygrafiikkaan ja Suomen taidegrafiikan historiaan. Haluan tuoda oppilaille esille Suomen grafiikan ja kenties myös yleisesti grafiikan syntyä ja sitä kuinka suhtautuminen grafiikkaan on muuttunut 1800-luvun lopulta nykypäivään. Kuinka grafiikka on vähitellen noussut Suomessa harrastamisen asemasta kunnioitetuksi taiteen alaksi. Kokeilen poimia mielenkiintoisia teosesimerkkejä tältä ajalta, jotta oppilailla olisi käsitys grafiikan teknisistä mahdollisuuksista ja myös sen kehityshistoriasta. Luennon edetessä näytän teoskuvia kultakin ajan jaksolta. Erikoitumistyöni Mitä taidegrafiikka on -kappale toimii hyvin luentoni pohjana. 5 KALVINRAUTA Kolmiomainen, kolmisärmäinen kärkeensä suippeneva rauta, jolla poistetaan kuivaneulassa piirrosuurteen valli tai väärä viiva. (Hannula 2011) 6 MEZZOTINTOROUHIN eli Keinukuurnaaja, kehto, keinu. Engl. Rocker. Mezzotinto painolevyn muokkaamiseen kehitetty työkalu. Litteä, puolipyöreä rauta, jossa on tiuhaan vaotettu kärki. Rouhimen avulla rouhitaan laatalle mezzotinto karhennus keinumaisin liikkein. (Hannula 2011) 33
6.2.2 Teokset Teoskuvat jakautuvat pääsääntöisesti kolmeen osioon: Grafiikan historia, Grafiikka maailmalla ja Grafiikka Suomessa. Teoskuvat myötäilevät luentoa. Lisäksi voin ottaa mukaan teoksia joita itse pidän mielenkiintoisina tai merkittävinä luennon kannalta. Pidän myös tärkeänä, että opettajana näytän oppilaille myös omia töitäni. Oppilaat saavat paremman kuvan opettajastaan, minkälainen ihminen heitä on opettamassa. Uskon että tämä helpottaa oppilaiden suhtautumista opettajaan hänen antaessaan itsensä oppilaiden arvosteltavaksi. Omia teoksiani voin näyttää oikeiden vedosten muodossa. Luennon lopuksi voisin kokeilla kertoa taidegrafiikasta ammattina. Minusta on tärkeää että kuvataidekouluissa kuten kansanopistoissa, ei keskitytä vain harrastamaan ja kokeilemaan eri taiteen aloja, vaan että opitaan ymmärtämään, mistä on kyse kuvataiteilijan ammatissa. Tästä tietysti itselläni on vielä hyvin vähän kokemusta, mutta pyrin kuitenkin kertomaan jotain elämästä joka alkaa kun ammatillinen koulutus päättyy ja koulun luoma tukiverkosto jää taka-alalle. Nämä käytännön asiat ovatkin olleet se iso kysymysmerkki joihin en itsekään tuntenut saavani vastauksia omissa opinnoissani. Tälläkin hetkellä on monia byrokratiaan liittyviä asioita, joita en täysin ymmärrä tai joihin en ole saanut selkeää vastausta. Ja koska olen taidegraafikko, pystyn ainakin omien kokemusteni kautta kannustamaan oppilaita kuvataiteen ja erityisesti taidegrafiikan alalle ja antamaan realistisia ajatuksia kuvataiteilijana olosta. Verrattuna maalariin tai veistäjään nähden näen taidegraafikkona olosta monia positiivisia puolia. Puhuisin oppilaille grafiikan pääpiirteistä monistettavuudesta, kuinka se mahdollistaa teoksen levittämisen usealle taholle samalla kertaa ja kuinka hinnan tällä tavalla pysyessä matalalla on mahdollisuudet tehdä myyntiä jo alusta alkaen helpompaa. On käytännössä mahdollista elättää itsensä muun muassa teosmyynnillä. Lisäksi on olemassa taiteilijoiden yhteiskäytössä olevia grafiikanpajoja mikä mahdollistaa halvemmat työhuone kulut ja näin juoksevat kulut pysyvät alhaalla. En osaa sanoa pitäisivätkö oppilaat luentoa kuvataiteilija olosta tärkeänä. Voisinkin ottaa näitä asioita esille kurssin kuluessa, ilman erillistä luentoa. 6.2.3 Ammatillisuus 34
TUNTISUUNNITELMA 28.11.2010 36
7. Kurssi Tähän kappaleeseen olen omien havaintojeni, osaamisen ja pohdinnan pohjalta suunnitellut hyvän grafiikan kurssini. Kerron tarkemmin kuinka opetan tunnilla, millainen on kurssin sisältö, aikataulu ja luento. Lopuksi esittelen suunnittelemieni tehtävien tehtävänannot. Olen suunnitellut kurssin kuvataiteilijan ammattiin hakeutuville nuorille sekä motivoituneille aikuisopiskelijoille. 7.1 Kuinka opetan Harjoitustuntien aikana huomasin tuntien valmistelun tärkeyden. On hyvä olla paikalla hyvissä ajoin ja varmistaa että kaikki tarpeellinen materiaali ja välineistö on saatavilla. Hyvään valmistautumiseen kuuluu myös luennon suunnittelu. Ennen kurssia tutustun taidegrafiikan historiaan ja tämän pohjalta kokoan tiiviin paketin luentoa varten. Myös laaja teoskuva materiaali on tärkeä. Tunnin aluksi kerron ja näytän tärkeimmät tekniikat ja tarvikkeet, että oppilaille mahdollisesti vieras opetustila, kuten grafiikanpaja, tulisi tutuksi mahdollisimman nopeasti. Alustan kaikki opetusvaiheet yhteisesti kaikille. Pyydän oppilaita keskeyttämään työskentelyn ja kuuntelemaan mitä minulla on kerrottavana. Kerrottuani seuraavan työvaiheen on oppilailla mahdollisuus kysyä, jos asiat jäivät epäselväksi. Tunnin aikana kierrän luokassa seuraamassa työskentelyä. Puutun työskentelyyn tarvittaessa neuvomalla. Mikäli on tarpeellista pyydän muita oppilaita seuraamaan tilannetta, että minun ei tarvitsisi näyttää jokaista työvaihetta moneen kertaan. Jotta opettamani esimerkit olisivat mahdollisimman selkeitä, näytän työvaiheen mahdollisuuksien mukaan oikeilla materiaaleilla. Teen ikään kuin malliteosta opetuksen jatkuessa. Kurssillani koen myös tärkeäksi välikritiikit. Jotta oppilas oppisi mahdollisimman paljon ja ymmärtäisi paremmin mitä on saanut aikaiseksi, tulisi pitää jonkinlainen kritiikki/ katselmus jokaisen tehtävän jälkeen. Oppilaalla on paremmat mahdollisuudet kehittyä kuullessaan toisten oppilaiden ja opettajan mielipiteitä omasta teoksesta. Aina toisen silmäparin katsoessa teoksesta löytyy jotain uutta, mikä saattaa synnyttää uusia ajatuksia oppilaassa. Myös teknisten asioiden huomioiminen niin virheissä ja onnistumisessa on tärkeää, että oppilas voi parantaa tekemistään ja ottaa opiksi jo heti seuraavan tehtävän/ teoksen kohdalla. Tarvittaessa, mikäli oppilas haluaa tai minusta tuntuu tarpeelliselta, voin käydä oppilaan kanssa henkilökohtaisesti läpi kurssin aikana tehtyjä töitä. Keskustelua käydään myös keskeneräisten töiden kohdalla. En halua lähteä liikaa muokkaamaan oppilaan ajatusta minun näköisekseni, vaan tarkoitukseni on saada oppilas huomioimaan omaa työskentelyä usealta kantilta. Kurssin aikana pyrin näyttämään mahdollisimman paljon esimerkkejä taidegrafiikasta, mutta myös muusta taiteesta. Jos mahdollista, voisimme käydä kurssin aikana tutustumassa grafiikannäyttelyyn. Oppilaat pääsisivät tutustumaan grafiikan vedoksiin kasvotusten ja minä voisin opettajana kertoa teknisistä yksityiskohdista vedoksissa. Tähän mahdollisuuteen vaikuttaa kurssin pituus ja onko sopivaa näyttelyä kurssin aikana esillä ja vielä järkevän matkan säteellä opetustilasta. Kurssin lopuksi pidämme yhteisen loppukatselmuksen/ kritiikin. Töiden ollessa valmiit, voimme nähdä oppilaiden kehityskaaren kurssilla ensimmäisestä teoksesta kohti vanhaa. Katselmuksen aikana keskustelemme onko kehitystä havaittavissa ja kuinka oppilas on kokenut kurssin. Onko kurssi ollut onnistunut ja onko oppilas kokenut opettajan tai muiden oppilaiden vinkeistä tai kommenteista olleen hyötyä omassa työskentelyssä. Näiden keskusteluiden pohjalta uskon itsenikin oppivani paljon opettamisesta ja myös oppimisprosessista. Kuinka minun jatkossa kannattaa viedä kurssia ja sen opetusta eteenpäin. Lopuksi mikäli mahdollista ripustetaan syntyneistä teoksista näyttely. Näin teokset pääsevät kurssin ulkopuolistenkin katseltaviksi ja oppilaat voivat saada tuoreita mielipiteitä myös grafiikkaan perehtymättömiltä henkilöiltä. Näin pääsemme lähelle oikean kuvataiteilijan ammattia. Kuvataiteilija tekee ja tuo taiteensa myös toisten ihmisten nähtäväksi. Ammattiin kuuluu taidenäyttelyiden pitäminen. 37
7.2 Aikataulu Kurssin pituudeksi olen määritellyt noin 100 oppituntia. Tämän pituisen kurssin aikana pystyn kattavasti opettamaan metalligrafiikkaa. Olen suunnitellut kurssin koostuvan kokonaisista opetuspäivistä, joten kurssi muodostuu 14 työpäiväksi. Pidän optimaalisena, että kurssi on tiivis, eli opetus keskittyisi mahdollisimman lyhyelle jaksolle. Tarvittaessa on mahdollista viedä kurssia eteenpäin esimerkiksi kerran viikossa. Tulevaisuudessa saadessani mahdollisuuden opettaa on kurssin pituus säädeltävissä olosuhteiden mukaan. Myös kurssilla olevat tehtävät ja niiden määrä pitää miettiä aina tapauskohtaisesti uudelleen. Tämän kurssin pohjalta minun on kuitenkin helpompi lähteä opettamaan, mikäli tilaisuus grafiikan opettamiseen tarjoutuu. 1. PÄIVÄ Kurssin aloitus: Esittelen itseni. Kuka olen ja mitä olen tehnyt. Kurssin rakenne: Kerron mitä kurssi sisältää: Luento, tekniikat, tehtävät, aikataulu. Luento: Grafiikan- ja etenkin metalligrafiikan historia Suomessa ja maailmalla. Grafiikka tämän päivän Suomessa. Saman aikaisesti esittelen grafiikanvedoksia videotykiltä. Luennoin tämän päivän menetelmistä kuinka tekniikoita on muutettu vähemmän terveydelle haitallisiksi. (liuotinvapaat tekniikat) Kuinka ennen on työskennelty. Huomioidaan puhtaiden työolosuhteiden tärkeys. Luennon jälkeen keskustelua alkavasta kurssista ja grafiikasta yleensä. Ensimmäinen tehtävä: Kerron tehtävän. TEHTÄVÄ 1. Asetelma croquis-piirustus. Järjestelemme luokkatilan piirtämiseen sopivaksi. Käyn ohjaamassa piirustusta jokaisen oppilaan luona erikseen. Ensimmäisenä päivänä emme tee vielä grafiikkaa. Päivän päätös: Kertaan tehtävän tarkoituksen. Pidämme yhteisen katselmuksen. Oppilaat havainnoivat omia piirustuksia/ maalauksia. Minkälaista jälkeä he haluavat ottaa mukaan grafiikan työskentelyyn. Yhdessä opettajan kanssa keskustellaan, miten voidaan lähteä seuraavaa työtä toteuttamaan. Onko mahdollista toteuttaa piirustuksessa aikaan saatu jälki grafiikan keinoin. Lopuksi kerron seuraavan tehtävän, TEHTÄVÄ 2. sisällön. 38
2. PÄIVÄ Oppilaat ovat voineet miettiä ennakkoon mitä he omalta työltä haluavat. (Tekninen ilmaisu) TEHTÄVÄ 2. Tehtävän aloitus. Ensimmäinen grafiikan kokeilu. Etsaus ja akvatinta. Päivän aikana käydään tarvittavat työvaiheet läpi. Laatan hionta, -puhdistus, -pohjustus, -kaivertaminen, -syövytys, akvatintan teko, laatan peittolakkaaminen1. Lopuksi vedostaminen ja vedoksen kuivaaminen. Tehtävä tehdään oppilaiden omassa tahdissa. Tehtävään varattu aika kaksi päivää. Jokaisen uuden työvaiheen kohdalla oppilaat seuraavat opettajan näyttämän demonstraation. Tunnin kuluessa näytän esimerkki teoksia eri graafikoilta. Mustavalkoisuus, värillisyys. 4. PÄIVÄ TEHTÄVÄ 3. Kerron tehtävän ja esittelen uudet tekniikat: Pehmeäpohja ja akvatintalaveeraus. Tekniikoita on voitu käydä läpi jo tehtävän 2. aikana. Nyt keskitymme enemmän tehtävän 1. aikana tehtyjen piirustusten jäljen mahdolliseen toistamiseen. Kuinka voisimme saada aikaiseksi maalauksellista jälkeä. Pohdin voinko hyödyntää kokeilemaani pehmeäpohjalaveerausta. Ennen tehtävän aloitusta voin näyttää esimerkkiteoksia. Juho Karjalainen ja mahdollisesti omia vedoksia. Kerron perspektiiveistä. Kuvaesimerkkien avulla näytän kuinka kuvan tunnelma muuttuu katselukulmasta riippuen. 3. PÄIVÄ TEHTÄVÄ 2. jatkuu. Laattojen valmistuttua keskitytään laadukkaaseen vedostamiseen. Huomioidaan vedostamisen mahdollisuudet. Pyyhitäänkö laatta täysin puhtaaksi vai jätetäänkö värisävyjä. Välikatselmus. Käymme läpi valmiit teokset yhdessä. Huomioin vedoksista hyviä asioita ja käymme läpi oppilaiden kokemia teknisiä yllätyksiä. Kuinka jatkossa voimme toimia toisin. Vedokset laitetaan suoristumaan. 5. PÄIVÄ TEHTÄVÄ 3. jatkuu. Voin esitellä päivän aikana kalkeeripaperin käytön, myös käänteinen pehmeäpohja. Kaikki pyrkivät vedostamaan vähintään kaksi vedosta päivän loppuun mennessä. Mikäli kurssin pituus ja muu aikataulu mahdollistaa annan oppilaille pohdinta tehtävän TEHTÄVÄ 4. Tämä tehtävä tehdään muun työskentelyn ohella. Tehtävä voidaan suorittaa keskustelemalla tai kirjallisesti. Oppilas voi kokea lähestymisen grafiikkaan helpompana ja tekniikoiden yhdistäminen muihin taiteen aloihin antaa ymmärrystä nykytaiteen mahdollisuuksista. 1 PEITTOLAKKA, Syövytysaikoja voidaan säädellä happoa kestävällä peittolakalla tai nesteellä. Lakkaaminen aloitetaan vaaleasta kohti tummaa. Välikatselmus. Käymme läpi valmiit teokset yhdessä. Päivän lopuksi annan seuraavan tehtävän pohdittavaksi. TEHTÄVÄ 5. 39
6. PÄIVÄ TEHTÄVÄ 5. aloitus. Aloitamme tekemään kahden laatan grafiikkaa. Harjoittelemme värien käyttöä. Huomiomme kahdesta väristä syntyvät sävyt ja värit. Näytän esimerkki teoksia. Huomion vastavärit. Elina Luukanen, Esa Riippa. Näytän kuinka kahden laatan grafiikka vedostetaan. Huomion kirkkaiden värien vaikeamman vedostamisen. Sitkeys ja hapettuminen. PÄIVÄt 10.-13. TEHTÄVÄ 6 jatkuu. Käymme läpi TEHTÄVÄ 4. keskustellen. Pohdimme voimmeko toteuttaa tehtäviä johonkin toiseen kurssiin liittyen. Kerron grafiikan monipuolisuudesta. Eri tekniikat: Koho-, syvä-, laakapaino, serigrafia ja valotustekniikat. Voin kertoa kuvataiteilijan ammatista. Kerron laatan terästämismahdollisuudesta, sekä vedostusöljyjen ja lämpölevyn käytöstä. 7. PÄIVÄ TEHTÄVÄ 5. jatkuu. Viimeistelemme ja vedostamme värigrafiikan. Välikatselmus: Kuinka onnistuimme. Tuliko yllätyksiä värien käytössä. 8. PÄIVÄ TEHTÄVÄ 6. aloitus. Kerron tehtävän. Tehtävä on kurssin lopputyö joka koostuu kolmesta teoksesta. 14. PÄIVÄ Kurssin viimeinen päivä. Tehdään teokset valmiiksi. Siistimme ja merkitsemme vedokset mahdollista näyttelyä varten. Näyttelyn ripustaminen. Loppu katselmus/ kritiikki. Keskustelua kuinka oppilaat ovat kokeneet kurssin. Oliko kaivattu jotain erilaista, jäikö jotain puuttumaan. Palautetta opettajalle. Käymme yhdessä teokset läpi. Näkyykö oppilaan ymmärrys ja kehitys grafiikassa. Kuinka olisi voinut toimia toisin. Olisiko teoksen voinut toteuttaa paremmin jollain toisella kurssilla käydyllä tekniikalla. Huomioimme värien käytön grafiikassa. Kurssi päättyy. 9. PÄIVÄ TEHTÄVÄ 6 jatkuu. Luennoin grafiikanvedosten merkitsemisestä. Vedossarjat ynm. 40
6.3. Luento Tekniikat Syväpainokohopaino, laakapaino, serigrafia, monotypia, carborundum, valotusmenetelmät teoskuvat Suomi, ulkomaat, historia ja tämä päivä. Metalligrafiikan historia Käyn läpi luennolla mitä taidegrafiikka on -kappaleen. Liuotinvapaat tekniikat Käyn läpi kuinka työskentelemme kurssilla. Käytämme liuotinvapaita tekniikoita. 6.4. Tekniikat Kurssilleni olen valinnut seuraavat tekniikat: Etsaus, akvatinta, pehmeäpohja, akvatintalaveeraus ja kuivaneula. Lisäksi näytän kuinka on mahdollista käyttää kalkeeripaperia apuna kuvan siirrossa ja elävän jäljen aikaan saamisessa. Nämä tekniikat ovat itselleni tuttuja ja osaan opettaa nämä tekniikat hyvin oman kokemukseni pohjalta. Tekniikat toimivat myös hyvin keskenään. Tekniikat ovat hyvin perinteisiä metalligrafiikan tekniikoita joiden avulla oppilas pääsee hyvin käsiksi metalligrafiikkaan. Kurssillani opitun ja ymmärryksen pohjalta oppilaan on helppo oppia uusia tekniikoita ja näin laajentaa mahdollisuuksia taidegrafiikassa. Päätin jättää puupiirros tekniikan pois kurssistani. Grafiikassa on paljon mielenkiintoisia tekniikoita joita olisi mukava kokeilla ja opettaa. Kuitenkin, miettiessäni hyvää grafiikan kurssia huomasin että tärkeintä on osata hyvin opetettava tekniikka. Puupiirrosta en itse ole juurikaan tehnyt ja vaikka olen seurannut tekniikan opetusta, en välttämättä osaisi opettaa sitä itse tarpeeksi sujuvasti. Haluan pitää opetettavan aiheen tarpeeksi tiiviinä ja selkeänä, että oppilas kokee hallitsevansa opetetut asiat hyvin ja pystyy toimimaan tekniikan parissa tarvittaessa myös itsenäisesti. Mielestäni on tärkeämpi että osaa jotain todella hyvin, kuin että osaa kaikkea hiukan, mutta ei mitään kunnolla. 41
6.5. Tehtävät TEHTÄVÄ 1. Asetelma croquis-piirustus ja maalaus. Aloitamme kurssin croquis-piirtämisellä ja maalaamisella. Tarkoituksena on vetreyttää omaa piirtämistä. Piirrämme nopeita kahden ja viiden minuutin luonnoksia opettajan luomasta asetelmasta. Päivän lopuksi 20 min kestävä asetelmamaalaus. Hyödynnä luonnoksia viimeisessä teoksessa. Siirrä luonnosten lennokas jälki teokseen. Tavoite: Räväkän maalaustyylin kokeileminen. Mielenkiintoisten jälkien löytäminen. Pyritään hyödyntämään maalaamisessa koettuja oivalluksia grafiikassa. Välineet: Litoposteri paperi koot: A1 ja A0. Isoja pensseleitä. nestemäisentussi, vesivärit. Varaa useita papereita valmiiksi piirtämistä varten. Aikataulu: 1 opetuspäivä. TEHTÄVÄ 2. Etsaus ja akvatinta harjoitus. Aihe: OMAKUVA Lähes jokainen taiteilija on jossain vaiheessa omaa taiteellista uraa tehnyt tutkielman omista kasvoista. Lähtökohtana teokselle haetaan historian esimerkeistä. Esim. Rembrandt, Schjerfbeck. Luonnostele paperille tai suoraan laatalle omakuva. Tehtävä toteutetaan ensisijaisesti etsaus ja akvatinta tekniikoilla, mutta samalla pohditaan kuinka voitaisiin käyttää Tehtävä 1. aikana tehtyjä jälkiä. Tehtävässä voidaan käyttää myös kuivaneula -tekniikkaa. Tavoite: Etsaus ja akvatinta tekniikan oppiminen. Samalla kiinnitetään huomiota varjoihin ja valoon. Musta ja valkoinen ja niiden välisävyt. Teos vedostetaan mustalla värillä. Näin on helpoin havainnoida sävyjä. Jokainen ottaa vähintään kaksi onnistunutta vedosta Aikataulu: 2 opetuspäivää. TEHTÄVÄ 3. Pehmeäpohja ja akvatintalaveeraus Mahdollisesti kalkeeripaperin käyttö. Aihe: MINÄ JA LUONTO Nyt keskitymme enemmän tehtävän 1. aikana tehtyjen piirustusten jäljen mahdolliseen toistamiseen. Kuinka voisimme saada aikaiseksi maalauksellista jälkeä. Tekniikoita on voitu käydä läpi jo tehtävän 2. aikana. Jokaisella on omakohtainen kokemus luontoon. Kuvittele itsesi keskelle kuvan tapahtumaa. Kokeile kuvata teoksessa tunnetta. Koetko luonnon uhkaavaksi, miellyttäväksi, kauniiksi. Kuinka perspektiivin muuttaminen vaikuttaa kuvan tunnelmaan? Esim. lintu- tai sammakkoperspektiivi. Toteuta teos, missä käytetään pehmeäpohja ja akvatintalaveeraus tekniikkaa. Kokeile saada aikaiseksi tehtävän 1. aikana tehtyjä jälkiä. Keskustele asiasta opettajan kanssa. Tavoite: Pehmeäpohjan ja akvatintalaveerauksen oppiminen. Luova kokeileminen. Pyritään keksimään uusia tapoja kuinka voisimme saada tietyn jäljen aikaiseksi. Tunnelman kuvaaminen. Perspektiivin merkityksen ymmärtäminen kuvassa. Aikataulu: 2 opetuspäivää 42
TEHTÄVÄ 4. Pohdinta tehtävä. Suunnittele teos, missä grafiikka on vain osana lopullista teosta. Aihe: Vapaavalintainen. Tavoite: Oppilaan, jo mahdollisesti työskennellessä jonkin muun tekniikan parissa, kuten maalauksen, veiston tai valokuvauksen, voisi grafiikka olla osana tätä oppilaalle tutumpaa tekniikkaa. oppilas voisi kokea lähestymisen grafiikkaan helpompana ja tekniikoiden monipuolisuus voi innostaa oppimaan lisää taidegrafiikasta. Pohdi saako teos uutta sisältöä grafiikan avulla? Aikataulu: Tehtävä toteutetaan muiden tehtävien ohella. Tehtävä voidaan suorittaa keskustelemalla tai kirjallisesti. Voidaan suorittaa keskustelemalla tai kirjallisesti. TEHTÄVÄ 5. Kahdella laatalla toteutettu grafiikka. Harjoittelemme värien käyttöä. Huomiomme kahdesta väristä syntyvät sävyt ja värit. Aihe: Vapaavalintainen. Toteuta teos kahdella laatalla. Huomion värien käytössä värioppi. Käytä kurssin aikana opittuja tekniikoita. Pyri toistamaan jo aiempien vedosten tunnelmaa. Esim. uhkaava, pelottava. Tavoite: Oppilas oppii kahden laatan tekniikan. Ymmärtää värien käytön mahdollisuuden. Kahdella värillä voidaan toteuttaa useita lisä värejä. Opitaan vedostammisessa laattojen kohdistaminen. Jokainen vedostaa vähintään kaksi vedosta. Aikataulu: 2 opetuspäivää TEHTÄVÄ 6. Opittujen tekniikoiden hyödyntäminen. Kolmen teoksen kokonaisuus. Tehtävä on kurssin lopputyö. Aihe: Triptyykki. Vapaavalintainen. Vähintään yhden teoksen oltava kahdella laatalla toteutettu. Kuvaa teoksissa jotain näistä tunnelmista: Uhkaava, rauhallinen, pelottava, vaarallinen, usva, Vuorokauden tai vuodenajan vaihtelu. Yö, aamu, iltapäivä, ilta, talvi,kesä,syksy, kevät. Kuvitellaan katsojan olevan kuvan tilanteessa. Huomioi perspektiivi. Apuna voidaan käyttää valokuvaa. Jokainen laatta toteutetaan eri tekniikoin. Jokaisessa teoksessa on käytettävä vähintään kahta eri tekniikkaa. Tavoite: Perspektiivin hahmottaminen. Opittujen tekniikoiden yhdistäminen. Tunnelman luominen. Sommittelu. Teokset kokonaisuutena. Värien käyttö. Aikataulu: 6 työpäivää 43
8. lopuksi Olen huomannut, että perinteisen metalligrafiikan opiskelijoita ammatillisissa kuvataidekouluissa on vähän. Keskittyminen vain yhteen taidemuotoon opiskelujen aikana on harvinaista. Sen sijaan useiden tekniikoiden yhdisteleminen ja käyttäminen on yleistynyt. Taidegrafiikka on monipuolistunut ja ehdottomien grafiikan määritelmien sijaan on grafiikkaa mahdollista käyttää esimerkiksi osana kolmiulotteista veistosta tai perinteistä öljyvärimaalausta. Grafiikka ei ole tänä päivänä vain grafiikanvedos kehyksissä. Olenko saanut selville miksi taiteilija tekee grafiikkaa ja on taidegraafikko? En ehkä siinä määrin kuin oli tarkoitus. Kuitenkin päällimmäisenä syynä grafiikan tekemiseen näen menetelmien teknisyyden ja sen kiehtovuuden. Ensimmäisen vedoksen kohdalla saa aina jännittää lopputulosta. Koen että graafikoita kiehtoo grafiikassa se, että aina voi oppia uutta. Olen perehtynyt nyt hiukan paremmin taidegrafiikan historiaan. Kuinka metalligrafiikka on saanut alkunsa ja miten se on rantautunut Suomeen ja vähitellen saavuttanut nykyisen asemansa Suomen taidekentällä. Tämän pohjalta minun on ollut helpompi koota hyvä luento kurssilleni ja kerätä uutta materiaalia jatkoakin ajatellen. Pystyn kertomaan oppilaille taidegrafiikan luonteesta, kuinka graafikot ovat aina omaksuneet uudet tekniikat ja valjastaneet ne taiteeseen sopiviksi. Perinteinen taidegrafiikka onkin muotoutunut tänä päivänä laajaksi kuvataiteen alaksi, missä lähes kaikki on mahdollista. Koen että tehtyäni kirjallisen erikoistumistyöni minulla on paremmat valmiudet opettaa grafiikkaa. Olen onnistunut luomaan hyvän rungon metalligrafiikan kurssille. Tämän pohjalta minun helppo ottaa opetustöitä vastaan lyhyelläkin varoitusajalla. Kuitenkin vasta käytäntö näyttää kuinka suunnittelemani kurssi ja sen tehtävät toimivat. Kurssi tulee varmasti hioutumaan opetuksen mukana toimivaksi ja mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi. Opettamisen kautta osaan muokata kurssia vielä enemmän itseni näköiseksi. Luomastani kokonaisuudesta syntyi perinteinen metalligrafiikan kurssi. Toivon kuitenkin että olen onnistunut tuomaan kurssiin sellaisia elementtejä että ei niin grafiikasta innostuneetkin saavat kurssilta jotain itselleen. Kurssin maalauksellisuus jäi kokeiluissani keskeneräiseksi ja tämän takia kurssin sisältö ei eroa merkittävästi muista metalligrafiikan kursseista. Kurssin aloittavaa croquis-piirustusta pidän kuitenkin onnistuneena ajatuksena. En pidä mahdottomana, että tällainen aloitus antaa oppilaille toivomiani oivalluksia grafiikkaan. Olen oppinut huomaamaan tämän päivän grafiikan monipuolisuuden. Tähän saakka keskityymiseni grafiikassa on ollut melko yksipuolista ja hallitsemani tekniikat löytyvät metalligrafiikasta. Nyt kuitenkin uskon, että osaan huomioida taiteen mahdollisuudet laajemmin ja ehkä jatkossa löydän uusia sopivia elementtejä omaan taiteelliseen työskentelyyni, enkä rajoita osaamistani vain taidegrafiikkaan ja sen perinteisimpiin tekniikoihin. 45
9. Lähteet Okkonen, O. & Puokka, J. 1946. Suomen Taidegrafiikka. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö. Lehtinen, T., Luukanen, E. & Vuorikoski, T. 1994. Peilikuvia. Repola Corp. Siukonen, J., Tuominen, M-K. & Toiminen, M. 1997. Tuula Lehtinen: Painokuvia. Kustannus Pohjoinen, Grafiikanpaja Himmelblau. Pieraccini, R. (toim.), Suhonen, P. (teksti) 2000. Elina Luukanen: grafiikkaa 1970-2000. Suomalaisia nykytaiteilijoita 4. Helsinki: Lauttasaari Press. Shim, S., Whiteley, J. & Karttunen, I. & Valkonen, M. 2004. Rembrandt Fecit: Grafiikkaa-Prints. Retretti Oy Ltd. Majara-Delaere, M. 2009. Metalligrafiikan vedostajien ammattikunta Ranskassa. Jyväskylän yliopisto, Taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitos. Taidehistorian Pro gradu -tutkielma. Rautio, P. 2011. Pientä isoksi. Taide -lehti 1/2011, 30-35. Heiskanen, S. 2011. Rakkauden ja taidegrafiikan vuoksi. Taide -lehti 1/2011, 37-40. Hannula, P. 2008. Taidegrafiikan sanakirja. Hannula Pekka (viitattu 6.3.2011). Saatavissa: http://www.atelierhannula.fi/taidesanakirja.html Lehtinen, T. 2011. Materiaalin muisti. Tuula Lehtinen (viitattu 15.2.2011). Saatavissa: http://www.tuulalahtinen.fi/tekstit/materiaalin%20muisti.xhtml Tuomaala, I. 2011. Grafiikka, kodin taidetta. Jyväskylän taidemuseo (viitattu 6.3.2011). Saatavissa: http://www3.jkl.fi/taidemuseo/oravienaarteita/grafiikkakodintaidetta.html 46