Tarja Vehkaoja KINESTETIIKKA - VAIHTOEHTO HOITOTYÖN AVUSTUSTILANTEISIIN. Tutor-koulutus 2012 Porin perusturvakeskus Kaupungin sairaala osasto 6

Tarja Vehkaoja KINESTETIIKKA - VAIHTOEHTO HOITOTYÖN AVUSTUSTILANTEISIIN Tutor-koulutus 2012 Porin perusturvakeskus Kaupungin sairaala osasto 6

2 Sisällys 1 Mitä on kinestetiikka?... 3 2 Kinestetiikan koulutus... 4 3 Projektin kulku... 4 3.1 Projektin tavoitteet... 4 3.2 Projektin toteutus... 5 4 Projektin tulokset... 6 4.1 Alkukyselyn tulokset... 6 4.1.1 Olen osallistunut... 7 4.1.2 Mitä tiedätte Kinestetiikasta?... 7 4.1.3 Minkälaiset hoitotilanteet koette raskaiksi/vaikeiksi?... 8 4.1.4 Onko teillä työstä johtuvia tuki- ja liikuntaelimistön ongelmia?... 11 4.1.5 Mitä odotatte projektilta, mitkä ovat omat tavoitteenne?... 12 4.2 Loppukyselyn tulokset... 12 4.2.1 Tiedot ja taidot... 12 4.2.2 Käyttö... 14 4.2.3 Motivaatio... 16 4.2.4 Hyödyt... 19 4.2.5 Haluaisitteko vielä sanoa jotain teille tärkeää?... 20 5 Yhteenveto ja pohdinta... 21 Liitteet

3 1 MITÄ ON KINESTETIIKKA? Kinestetiikka on voimavaralähtöinen lähestymistapa, joka tarjoaa perustavanlaatuisen ymmärryksen ihmisen toiminnoista sekä liikkumisen merkityksestä näiden toimintojen suorittamiselle, itsehallinnalle, oppimiselle ja terveydelle. Kinestetiikan tavoitteena on tukea ihmistä hänen perustoiminnoissaan siten, että hän kokee toimintansa mielekkäänä ja kykenee aktiivisesti osallistumaan toimintoihinsa huolimatta sairaudestaan tai vammaisuudestaan. Kinestetiikka edistää terveydenhuollon eri ammattiryhmien, potilaiden / asiakkaiden ja omaishoitajien tietoja ja taitoja ihmisen luonnollisesta liikkumisesta sekä sen merkityksestä ihmisen olemassaololle, oman kehon sekä ulkoisen ympäristön hahmottamiselle ja toimimiselle jokapäiväisessä elämässä. Kaikki ihmisen toiminnot ovat liikettä Ilman liikettä ihminen ei pysty: Liikkumattomuuden seurauksia: * itselle ominaisen kehonkäytön menettäminen * elämäntyylin ja sosiaalisen roolin muuttuminen * minäkuvan, itsearvostuksen muuttuminen * itsemääräämisen muuttuminen * lihasvoiman menetys, lihasten surkastuminen * hahmottamaan omaa itseään * hahmottamaan ympäristöään * toteuttamaan perustoimintojaan ihmisestä tulee helposti passiivinen siirreltävä, vaikeasti kuntoutettava ja haastava käyttäytyminen lisääntyy * liikkuvuuden väheneminen * komplikaatiot (kaatumiset, painehaavat, virheasennot) Kinestetiikka mahdollistaa: * avustettavan ja avustajan voimavarojen ihanteellisen Tärkeä kysymys Kuinka paljon avustettavan liikkumisrajoitukset, passiivisuus, hoidon vastustaminen tai muu haastava käyttäytyminen johtuu itse sairaudesta tai vammasta ja miten paljon tavasta jolla autamme häntä? hyödyntämisen * yksilöllisyyden huomioimisen liikkumisen ja toimintojen tukemisessa * avustettavan aktiivisen osallistumisen, toimintakyvyn ylläpitämisen ja kuntoutumisen * avustajan fyysisen kuormittavuuden vähenemisen * luovuuden lisääntymisen avustustilanteissa * työn mielekkyyden ja työssä jaksamisen lisääntymisen

4 2 KINESTETIIKAN KOULUTUS Kinestetiikan koulutus ja jalkauttaminen hoito- ja terapiatyöhön aloitettiin Suomessa vuonna 1997 erikoissairaanhoitaja, TtT, Kinestetiikkakouluttaja Virpi Hantikaisen toimesta. Terveydenhuollon ammattihenkilöstölle suunnattu koulutus muodostuu perus- ja syventävästä kurssista sekä tutor-koulutuksesta. Neljä päivää kestävän peruskurssin jälkeen on mahdollisuus osallistua syventävälle kolmen päivän kurssille. Näillä opittuja tietoja / taitoja syvennetään tutor-koulutuksessa, jonka tarkoituksena on saada työelämään henkilöitä, jotka vievät Kinestetiikkaa käytäntöön eli niin sanotusti jalkauttavat sitä hoitotyöhön. Tämä edellyttää esimiehen tukea, henkilöstön motivaatiota sekä jatkuvaa ohjausta. Porin perusturvassa toteutettiin KASTE-hankkeen mahdollistamana tutor-koulutus vuonna 2012. Toukokuussa valmistui 15 tutoria, jotka työskentelevät erilaisissa yksiköissä muun muassa sairaalan osastoilla sekä palvelukodeissa. Tutor-koulutus muodostuu viidestä lähiopetuspäivästä ja projektityöstä, jonka jokainen suunnittelee oman toteutusympäristönsä tarpeita vastaavaksi. Tämä on Porin kaupunginsairaalan osasto 6:n tutorin projektityön kuvaus ja siihen liittyvien kyselyjen tulosten loppuraportti. 3 PROJEKTIN KULKU Toteutin projektin osasto 6:lla, jossa olen työskennellyt muutamia vuosia. Kävin peruskurssin vuonna 2010 ja syventävän kurssin 2011 loppuvuodesta. Tutor-koulutuksen lähiopetuspäivät (3 + 2) olivat tammi- ja toukokuussa 2012. Aloitin projektin helmikuun alussa ja se kesti vuoden 2012 loppuun saakka eli lähes vuoden. Projektisuunnitelma on liitteenä (Liite 1). 3.1 Projektin tavoitteet Lähes kaikilla osaston hoitajilla oli jo ennen projektin alkua jonkinlainen käsitys Kinestetiikasta, koska olen tehnyt jalkauttamista jo peruskurssin käytyäni pitämällä

5 ohjaustuokioita asiasta kiinnostuneille. Lisäksi osastollamme on useita peruskurssin käyneitä ja projektin aikana toteutettuun peruskurssiin osallistui kuusi hoitajaa lisäten hoitajien tietoisuutta ja osaamista Kinestetiikasta. Asetin projektille kolme tavoitetta: 1. Tietoisuus Kinestetiikasta vaihtoehtoisena työmenetelmänä lisääntyy teorian sekä käytännön osalta. 2. Innostuneisuus omien työmenetelmien kehittämiseksi lisääntyy. 3. Peruskurssin käyneiden tukeminen Kinestetiikan toteutuksessa. 3.2 Projektin toteutus Informoin henkilökuntaa projektista ja sen toteutuksesta kahdessa osastokokouksessa, tammi- sekä helmikuussa (Liite 2). Varsinaista toteutusta varten sain niin sanottuja U-päiviä kaksi pv/3 viikon lista, koska osastomme on niin suuri. U-päivä tarkoittaa sitä, että työntekijää ei ole laskettu vahvuuteen, vaikka hän on fyysisesti työpaikalla. Tällaisia ohjauspäiviä kertyi yhteensä 28, jotka jaoin A- ja B-pään kesken. Päivien sisällön suunnittelin siten, että olin aina aamupäivän mukana aamutoimissa, jolloin ohjasin henkilökuntaa työskentelyssä potilaiden kanssa. Iltapäivällä ohjasin heitä pienryhmissä ilman potilaita käyden läpi tilanteita, joista työn sisältö pääasiassa muodostuu esimerkiksi vuodepotilaan avustaminen hoitotoimenpiteissä ja asentohoidon toteutuksessa, siirtymisissä ja lattialta ylös avustamisessa. Sen lisäksi annoin ohjausta oman työn ohella. Tarkoituksena oli pitää lyhyitä infotilaisuuksia käytännön harjoituksina osastokokouksessa, joka pidetään kerran kuussa. Ajatuksena oli, että olisin tällöin tavoittanut useampia työntekijöitä, kuin muussa ohjauksessa, koska kaikki työssä olevat ovat velvoitettuja osallistumaan kokoukseen. Tämä kuitenkin jäi, koska alkuun osastokokouksien aikataulut eivät antaneet siihen mahdollisuutta ja sen myötä ne jäivät toteutumatta. Koulutukseen kuuluu yhden infotilaisuuden pitäminen. Vaikka osastolla oli jo useita Kinestetiikkaan tutustuneita, oli selvää, että pidän sen oman osaston henkilökunnalle. Tämä toteutui osaston kehittämispäivässä 4.5.2012, jolloin koko henkilökunta oli paikalla. Näytin heille Suomen Kinestetiikkayhdistyksen tekemän DVD:n ja kävin samalla läpi Kinestetiikan

6 käsitteitä ja periaatteita. Sen lisäksi esitin PowerPoint -esityksen, joka oli tehty oman osastomme lähtökohtia ja tarpeita ajatellen. 4 PROJEKTIN TULOKSET Projektin tulokset muodostuvat kahdesta henkilökunnalle suunnatusta kyselystä ja niiden tulosten analysoinnista. Käytännön ohjausten tuloksia ja arviointia käsittelen yhteenvedossa ja pohdinnassa. Projektin aluksi suoritin kyselyn koko hoitohenkilökunnalle helmikuussa 2012 (Liite 3). Käytin kyselylomaketta, joka on Suomen Kinestetiikkayhdistyksen suunnittelema. Kyselyyn vastattiin anonyymisti. Tällöin työskentelimme fyysisesti Porissa ja henkilökuntaa oli 36 vakanssia. Vastaajien määrän ollessa 13, tuli vastausprosentiksi 36,1 %. Alhaiseen osallistumismäärään vaikutti varmasti osittain se, että syksyllä 2012 tapahtuva osaston muutto Satalinnan sairaalan tiloihin vaikutti siihen. Tarkoituksenani oli tehdä suunnilleen samalle porukalle vastaava kysely projektin loputtua ja verrata niiden tuloksia. Sen takia pyysin vastauksia sellaisilta työntekijöiltä, jotka ovat vakituisia tai pitkäaikaisia sijaisia ja jotka ovat todennäköisesti siirtymässä Satalinnaan. Osan kohdalla sijoittuminen oli vielä tällöin epäselvää. Loppukysely toteutui tammikuussa 2013 ja kaikki velvoitettiin osallistumaan siihen, nimettömänä jos niin halusi (Liite 4). Myös tässä käytin Suomen Kinestetiikkayhdistyksen suunnittelemaa lomaketta. Valitsin erilaisen kuin alkukyselyssä käyttämäni, koska edellä mainitun vähäisen osallistujamäärän takia vertailevaa tutkimusta ei olisi voinut tehdä. Satalinnassa hoitohenkilökuntaa on vähän vähemmän - 30 hoitajaa - ja henkilömuutoksia tuli jo tämän takia. Vastauksia tuli 24 kappaletta, jolloin vastausprosentiksi muodostui 80 %. 4.1 Alkukyselyn tulokset Kuten alussa mainitsin, oli vastausprosentti alhainen, joten tuloksia on tarkasteltava kriittisesti. Ne eivät välttämättä anna todellista kuvaa henkilökunnan kokemuksista ja tuntemuksista. Koska osa näki vaivaa kyselyyn vastaamiseen, otan tulokset tähän mukaan ja

7 analysoin niitä lyhyesti. Vähäisen vastaajamäärän takia jätän kuitenkin ensimmäisen sivun taustatietojen tulokset pois, ettei niiden perusteella voi arvioida ketkä ovat vastanneet kyselyyn. Vastausten määrän vähäisyys vaikuttaa tuloksiin siten, että määrällisesti pienet erot näkyvät suurina, kun niitä tarkastellaan % -lukuina. Tämä on hyvä pitää mielessä, kun katsoo kuvioita. 4.1.1 Olen osallistunut Ensimmäisessä kysymyksessä tiedusteltiin, minkälaiseen Kinestetiikan tilaisuuteen on osallistunut (Kuvio 1). Kahdesta vastauslomakkeesta puuttui vastaus (n=11), mutta sanallisista vastauksista voi päätellä, että hekin olivat osallistuneet tutorin ohjaukseen, jolloin sen osuus kasvaisi vielä vähän isommaksi. Yli puolet ovat saaneet tietonsa Kinestetiikasta tutorilta. Tällöin en ollut itse pitänyt vielä varsinaista informaatiotilaisuutta, mutta ehkä jotkut olivat osallistuneet sellaiseen jossain muussa yhteydessä. Osallistuminen Peruskurssi 18 Jatkokurssi 0 Informaatiotilaisuus 27 Tutorin ohjaus 55 0 10 20 30 40 50 60 % Kuvio 1. Minkälaiseen Kinestetiikkaan liittyvään tilaisuuteen on osallistunut. 4.1.2 Mitä tiedätte Kinestetiikasta? Seuraavaksi pyydettiin vastaamaan sanallisesti mitä tietää Kinestetiikasta. Suurin osa oli vastannut tähän kohtaan. Lähes kaikissa vastauksissa mainittiin sen olevan potilaan omien voimavarojen hyödyntämistä, jolla helpotetaan muun muassa siirtymistilanteita. Myös yhteistyö potilaan kanssa, kehonosat joihin saa koskea ja tukipintojen hyödyntäminen mainittiin muutamissa vastauksissa.

8 Vastausten perusteella voi ajatella, että yksi tärkeä asia oli jo tällöin monella tiedossa eli potilaan omien voimavarojen hyödyntäminen. Se onkin erittäin tärkeä pitää mielessä kaikessa avustamisessa ja usein jo sen huomioiminen keventää omaa työskentelyä ja on potilaalle mielekkäämpää. 4.1.3 Minkälaiset hoitotilanteet koette raskaiksi/vaikeiksi? Seuraavaksi pyydettiin arvioimaan, minkälaiset hoitotilanteet koetaan raskaiksi/vaikeiksi. Vastauksia varten oli kolme vaihtoehtoa, joista tuli valita yksi: erittäin raskasta/vaikeaa, jonkin verran raskasta/vaikeaa ja ei lainkaan raskasta/vaikeaa. Vastauksia tuli 13. Kävelyn tukemisessa vastaukset jakautuivat tasaisimmin kahden vaihtoehdon - ei lainkaan raskasta ja jonkin verran raskasta - välille. Vuoteessa siirtyminen -kohta jakautui samansuuntaisesti. (Kuvio 2.) Vuoteessa siirtyminen Kävelyn tukeminen 0% 20% 40% 60% 80% 100% 1=Erittäin raskasta/vaikeaa 3=Ei lainkaan raskasta/vaikeaa 2=Jonkin verran raskasta/vaikeaa Kuvio 2. Kokemukset tilanteiden raskaudesta kävelyn tukemisessa ja vuoteessa siirtymisessä. Makuulta istumaan ja istumasta seisomaan nousun avustamisessa sekä peseytymistilanteissa vastaukset painottuivat kohtaan jonkin verran raskasta, kun noin 70 % valitsi kyseisen vaihtoehdon (Kuvio 3). Vastaukset kohtiin siirtyminen pyörätuoliin tms. ja WC-tilanne saivat täysin samanlaiset tulokset ja painottuivat erittäin raskasta ja jonkin verran raskasta -kohtiin (Kuvio 4). Kaikki ovat tilanteita, joita tehdään työvuoron aikana useita kertoja. Oman kokemukseni mukaan raskaimmiksi määriteltyihin tilanteisiin vaikuttaa

9 eniten potilaan liikkumisen rajoitukset, tilojen ahtaus ja se, että WC-käynnillä joutuu tekemään monia eri asioita: siirtymistä sekä vaatteiden ja vaippojen riisumista/pukemista. Istumaan nouseminen Seisomaan nouseminen Peseytymistilanne 0% 20% 40% 60% 80% 100% 1=Erittäin raskasta/vaikeaa 3=Ei lainkaan raskasta/vaikeaa 2=Jonkin verran raskasta/vaikeaa Kuvio 3. Kokemukset tilanteiden raskaudesta istumaan ja seisomaan nousemisessa sekä peseytymistilanteissa. Siirtyminen WC-tilanne 0% 20% 40% 60% 80% 100% 1=Erittäin raskasta/vaikeaa 3=Ei lainkaan raskasta/vaikeaa 2=Jonkin verran raskasta/vaikeaa Kuvio 4. Kokemukset tilanteiden raskaudesta siirtymis- ja WC-tilanteissa. Valmiiden vaihtoehtojen lisäksi oli mahdollisuus mainita muita tilanteita, jotka koetaan raskaiksi/vaikeiksi. Tähän kohtaan tuli vain yksi vastaus, jossa mainittiin kaatuneen potilaan ylös saaminen erittäin raskaaksi/vaikeaksi. Tämä onkin tärkeä avustamistilanne, koska perinteisen työskentelytavan mukaan näissä tilanteissa tapahtuu selkeimmin nostamista, joka rasittaa huomattavasti hoitajia fyysisesti.

10 Seuraavaan kysymykseen, mitkä potilaan avustustilanteet tunnette hallitsevanne hyvin, ei tullut vastauksia.

11 4.1.4 Onko teillä työstä johtuvia tuki- ja liikuntaelimistön ongelmia? Työstä johtuvia tuki- ja liikuntaelimistön ongelmia kartoitettiin kuudella kysymyksellä, joissa oli neljä vastausvaihtoehtoa: ei, vähän, jonkin verran ja paljon. Tähän osioon vastasivat kaikki kyselyyn osallistuneet (n=13). Olkapäävaivat Kyynärpää/-varsivaivat Ranne-/sormivaivat 0% 20% 40% 60% 80% 100% 1=Ei ollenkaan 2=Vähän 3=Jonkin verran 4=Paljon Kuvio 5. Työstä johtuvien tuki- ja liikuntaelimistön ongelmien kartoitus. Kuten kuviosta 5 näkyy, olkapäävaivojen, kyynärpää /-varsivaivojen ja ranne-/sormivaivojen osalta ongelmia ei ole ollenkaan tai vaan vähän. Sen sijaan niska-/hartiavaivojen, lanne- /ristiselkävaivojen sekä alaraajavaivojen kohdalla on näkyvissä jo näiden kahden vaihtoehdon lisäksi vaihtoehto jonkin verran (Kuvio 6). Niska-/hartiavaivat Lanne-/ristiselkävaivat Alaraajavaivat 0% 20% 40% 60% 80% 100% 1=Ei ollenkaan 2=Vähän 3=Jonkin verran 4=Paljon Kuvio 6. Työstä johtuvien tuki- ja liikuntaelimistön ongelmien kartoitus.

12 4.1.5 Mitä odotatte projektilta, mitkä ovat omat tavoitteenne? Lopuksi kysyttiin mitä odotatte projektilta. Lisäoppia, jaksamista työssä sekä erilaisia käytännön harjoituksia liittyen muun muassa asentohoitoon ja siirtymistilanteisiin oli mainittu niissä seitsemässä kaavakkeessa joissa oli vastattu tähän kohtaan. 4.2 Loppukyselyn tulokset Loppukyselyn kaavakkeessa haluttiin kartoittaa Kinestetiikan tietoja ja taitoja, käyttöä, motivaatiota ja hyötyjä. Kyselyssä valittiin yksi neljästä vaihtoehdosta ja sen lisäksi pyydettiin perusteluja mielipiteelle. Suurin osa vastasi vain vaihtoehtokohdan valintaan, perusteluja oli muutamassa vastauskaavakkeessa ja vaihtelevasti kysymysten kohdalla. 4.2.1 Tiedot ja taidot Ensimmäisessä osiossa pyydettiin arvioimaan tietoja ja taitoja kolmen kysymyksen avulla: Tutoroinnin jälkeen ymmärrän Kinestetiikan perusideat. Tiedän miten käytän Kinestetiikan periaatteita potilaiden kanssa. Huomioin paremmin oman liikkumiseni avustustilanteissa. Vastausvaihtoehtoina olivat täysin eri mieltä, osittain eri mieltä, osittain samaa mieltä ja täysin samaa mieltä. Kaikki osallistuneet vastasivat tähän osioon (n=24). Kinestetiikan perusidean ymmärtäminen Täysin eri mieltä 8 Osittain eri mieltä 0 Osittain samaa mieltä 42 Täysin samaa mieltä 50 0 10 20 30 40 50 60 % Kuvio 7. Tutoroinnin jälkeen ymmärrän Kinestetiikan perusideat.

13 Kinestetiikan perusidean ymmärtämisessä oltiin osittain tai täysin samaa mieltä eli teoriatasolla lähes kaikki ymmärtävät Kinestetiikan perusidean (Kuvio 7). Sanallisina perusteluina mainittiin, että Kinestetiikan perusidea on hallussa, Kinestetiikka on potilaan ja hoitajan välistä vuorovaikutusta, hyvä ohjaus sekä myös maininta ettei ole ollut ohjauksessa. Seuraavassa vaihtoehdossa vastaukset painottuvat kohtaan osittain samaa mieltä (Kuvio 8). Tämän voi tulkita siten, että vaikka perusidea ymmärretään, sen käytäntöön vieminen ei ole vielä sujuvaa. Perusteluina mainittiin, että oppimista on vielä paljon eikä ole sisäistänyt kaikkea tietoa. Positiivisina kokemuksina oli huomio potilassiirtojen helpottumisesta niin oman itsen kuin potilaan näkökulmasta ja oli saanut potilailta myönteistä palautetta. Potilaiden voimavarojen käyttöön ja ajankäyttöön oli myös kiinnitetty huomiota työskentelyssä ja siten osattu hyödyntää periaatteita käytännön tilanteissa. Periaatteiden käyttö potilaiden kanssa Täysin eri mieltä 8 Osittain eri mieltä 0 Osittain samaa mieltä 83 Täysin samaa mieltä 8 0 20 40 60 80 100 % Kuvio 8. Tiedän miten käytän Kinestetiikan periaatteita potilaiden kanssa. Reilut 50 % on osittain samaa mieltä siitä, että huomioi oman liikkumisen avustustilanteissa paremmin ja noin 20 % on täysin samaa mieltä (Kuvio 9). Selkeästi suurin osa on siis kiinnittänyt tähän asiaan huomiota ja se on todella hyvä, koska siten pystyy vähentämään omaa fyysistä rasitusta avustustilanteissa. Perusteluja siihen, miksi ei ole kiinnittänyt asiaan huomiota oli, että keskittyy enemmän potilaaseen kuin oman liikkumiseen. Kun kokemusta/taitoa on vielä vähän, ei huomaa kiinnittää kaikkeen huomiota. Osa taas muistaa joissakin tilanteissa, mutta välillä unohtuu; on kuitenkin mielessä joskus. Ne, jotka ovat kiinnittäneet liikkumiseen huomiota mainitsevat suunnittelevansa avustustilanteissa jo etukäteen miten liikkuu/asettuu sekä hyödyntää painonsiirtoa.

14 Oman liikkumisen huomioiminen Täysin eri mieltä Osittain eri mieltä 13 13 Osittain samaa mieltä 54 Täysin samaa mieltä 21 0 10 20 30 40 50 60 % Kuvio 9. Huomioin paremmin oman liikkumiseni avustustilanteissa. 4.2.2 Käyttö Osiossa on ensin kaksi kysymystä, joilla kartoitetaan opitun käyttöä yleisesti ja sitten neljän eri osa-alueen kohdalla. Tässä oli samanlaiset vastausvaihtoehdot kuin edellisessä kysymyksessä. Yli 80 % oli sitä mieltä, että on voinut hyödyntää tutorilta saamaansa ohjausta osittain tai täysin (Kuvio 10). Loput 16 % ovat ehkä heitä, jotka eivät ole juurikaan olleet ohjauksessa tai eivät vaan ole kiinnostuneet asiasta. Vastauksissa oli vähän perusteluja. Ruokailuasennot, vuoteessa istumaan nousu, vuoteelta seisomaan nousu, pyörätuoliin avustaminen ja asentojen vaihdot olivat tilanteita joissa on voinut käyttää oppimaansa. Yhdessä vastuksessa mainittiin potilaan aistien huomiointi, joka on ratkaisevaa vuorovaikutuksen toteutumiseksi. Mainittiin myös, että tällä henkilökuntamäärällä ei voi toteuttaa Kinestetiikkaa. Tutorilta opitun hyödyntäminen Täysin eri mieltä Osittain eri mieltä 8 8 Osittain samaa mieltä 33 Täysin samaa mieltä 50 0 10 20 30 40 50 60 % Kuvio 10. Olen voinut kokeilla ja käyttää tutorilta oppimaani käytännössä.

15 Periaatteiden mukainen työskentely helppoa Täysin eri mieltä 8 Osittain eri mieltä 33 Osittain samaa mieltä 50 Täysin samaa mieltä 8 0 10 20 30 40 50 60 % Kuvio 11. Minulle on helppoa työskennellä Kinestetiikan periaatteiden mukaisesti. Puolet vastaajista oli sitä mieltä, että heidän on melko helppoa (osittain samaa mieltä) työskennellä käyttäen Kinestetiikkaa (Kuvio 11). Vain kahdeksan prosenttia kokee työskentelytavan helpoksi. Noin 40 % on asiasta osittain tai täysin eri mieltä. Sanallisista kommenteista löytyy ainakin osasyy vastauksiin eli vanhoista toimintatavoista poisoppiminen, uuden sulattelu vie aikaa ja taidot eivät vielä riitä. Tarkasteltaessa eri toimintoja ja Kinestetiikan käyttöä niissä, voi nähdä, että omatoimisuuden ja liikkumisen tukemisessa lähes kaikki ovat osittain tai täysin pystyneet soveltamaan oppimaansa potilaiden kanssa työskentelyssä (Kuvio 12). On hienoa, että potilaan omien voimavarojen arviointiin ja tukemiseen on alettu kiinnittää enemmän huomiota. Potilaan omatoimisuuden tukeminen Potilaan liikkumisen tukeminen 0% 20% 40% 60% 80% 100% 1=täysin eri mieltä 3=osittain samaa mieltä 2=osittain eri mieltä 4=täysin samaa mieltä Kuvio 12. Olen voinut soveltaa Kinestetiikkaa erityisesti seuraavilla alueilla: potilaan omatoimisuuden tukeminen ja potilaan liikkumisen tukeminen.

16 Käyttö asentohoidossa Oman liikkumisen kehittäminen 0% 20% 40% 60% 80% 100% 1=täysin eri mieltä 3=osittain samaa mieltä 2=osittain eri mieltä 4=täysin samaa mieltä Kuvio 13. Olen voinut soveltaa Kinestetiikkaa erityisesti seuraavilla alueilla: asentohoito ja oman liikkumisen kehittäminen. Kinestetiikan sovellettavuus asentohoidon toteutuksessa koettiin myös toimivaksi, koska vain 15 % oli täysin tai osittain eri mieltä (Kuvio 13). Osittain samaa mieltä -vastauksen valitsi 54 % arvioitaessa oppimansa soveltamista oman liikkumisen kehittämiseen. Sanallisissa vastauksissa tuli jo aiemmin esille se, että kiinnittää enemmän huomiota potilaaseen, jolloin omaa liikkumista ei tule huomioitua riittävästi. On selvää, että monen tekijän miettiminen avustustilanteissa ja uuden toimintamallin oppiminen vievät aikaa. On positiivista, että potilaan asema ja hyvinvointi tulee huomioiduksi, mutta oman työskentelyasennon/liikkumisen huomioiminen on oman hyvinvoinnin kannalta yhtä tärkeää. Tämän kohdan perusteluina oli, että on aiemmin auttanut potilaita liikaa, mutta antaa nyt heille mahdollisuuden toimia itse. Joku on huomannut oman työskentelytapansa muuttuneen oppimisen myötä. 4.2.3 Motivaatio Motivaatiota Kinestetiikan käyttöön kartoitettiin kahdella kysymyksellä. Sen lisäksi kysyttiin kahdeksan kohdan osiossa, mikä tekijä motivoi ja miten paljon. Yli 90 % oli osittain tai täysin sitä mieltä, että Kinestetiikka on tärkeää potilastyössä (Kuvio 14). Motivaatio sen käyttämiseen antaa hieman heikomman tuloksen (Kuvio 15). Suurin osa on motivoitunut, mutta täysin samaa mieltä vastauksia on puolet vähemmän kuin ensimmäisessä

17 kysymyksessä. Motivoivina tekijöinä mainittiin, että se säästää hoitajaa ja myönteiset kokemukset ovat vakuuttaneet Kinestetiikan periaatteiden huomioimisen helpottavan työtä. Hyvä huomio oli, että potilaan avustaminen liikkeelle mahdollisimman pian hoidon alussa tukee potilaan kuntoutumista ja nopeuttaa kotiutumista. Kinestetiikan tärkeys työssä Täysin eri mieltä 4 Osittain eri mieltä 8 Osittain samaa mieltä 42 Täysin samaa mieltä 46 0 10 20 30 40 50 % Kuvio 14. Kinestetiikka on tärkeää työssäni potilaiden kanssa. Motivaatio kinestetiikan käyttämiseen Täysin eri mieltä 5 Osittain eri mieltä 18 Osittain samaa mieltä 55 Täysin samaa mieltä 23 0 10 20 30 40 50 60 % Kuvio 15. Olen motivoitunut käyttämään Kinestetiikkaa. Mikä sitten motivoi käyttämään Kinestetiikkaa ja miten paljon? Vastaukset kysymyksiin ovat kuvioissa 16 ja 17. Osittain samaa mieltä -vastauksen voisi ajatella vastaavan määrällisesti motivaatiota jonkin verran. Täysin samaa mieltä -vastauksen kohdalla olisi vastaavasti motivoi paljon. Suurin osa vastauksista asettuu näiden kahden vaihtoehdon kohdalle. Täysin eri mieltä ja jonkin verran eri mieltä -vastauksia on jokaisessa muutamia prosentteja, mutta ne ovat selkeästi vähemmistönä. Motivoi jonkin verran -vastauksissa suurimman osuuden keräävät kohdat: kollegoiden kiinnostus (78 %), kollegoiden positiivinen palaute (74 %), esimiehen kiinnostus (74 %) ja

18 kiitolliset potilaat (59 %). On mielenkiintoista huomata, miten suuri merkitys kollegoiden kiinnostuneisuudella ja tuella sekä myös esimiehen osuudella on motivaatioon. Niiden merkitys on jopa suurempi kuin potilailta saatu palaute. Motivoi paljon -vastauksia on määrällisesti eniten kohdissa: potilas hyötyy Kinestetiikasta (54 %), Kinestetiikan avulla voin toimia luovasti (43 %) ja Kinestetiikka on minulle haaste (30 %). Suurimman motivaation arviossa potilas asettuu siten ensimmäiselle sijalle. On mukava huomata, että noinkin moni ajattelee Kinestetiikan tuovan työhön vaihtelua ja haastetta. Kiitolliset potilaat Potilaan hyötyminen kinestetiikasta Kollegoiden positiivinen palaute Kollegoiden kiinnostus 0% 20% 40% 60% 80% 100% 1=täysin eri mieltä 3=osittain samaa mieltä 2=osittain eri mieltä 4=täysin samaa mieltä Kuvio 16. Mikä motivoi teitä Kinestetiikan käytössä? Esimiehen kiinnostus Muiden ammattiryhmien kiinnostus Työ tulee luovammaksi Kinestetiikka on haaste 0% 20% 40% 60% 80% 100% 1=täysin eri mieltä 3=osittain samaa mieltä 2=osittain eri mieltä 4=täysin samaa mieltä

19 Kuvio 17. Mikä motivoi teitä Kinestetiikan käytössä? 4.2.4 Hyödyt Lopuksi pyydettiin arvioimaan tutoroinnin ja Kinestetiikan hyötyä. Valittavana oli neljä eri vaihtoehtoa: ei hyötyä, jonkin verran hyötyä, hyödyllinen ja erittäin hyödyllinen. Tutoroinnin arvioi hyödylliseksi 54 % ja erittäin hyödylliseksi 29 %, josta voi tehdä johtopäätöksen, että tutorin ohjaus on tarpeellista (Kuvio 18). Tutorointi on käytännössä hyödyllistä Ei hyötyä 4 Jonkin verran hyödyllinen 13 Hyödyllinen 54 Erittäin hyödyllinen 29 0 10 20 30 40 50 60 % Kuvio 18. Miten hyödylliseksi arvioitte Kinestetiikan tutoroinnin käytännössä? Seuraavissa kahdessa kuviossa on kuvattuna miten hyödylliseksi Kinestetiikka arvioidaan eri tilanteissa (Kuvio 19 ja 20). Hyötyä potilaan omatoimisuuden tukemisessa Hyötyä potilaan resurssien kartoittamisessa Hyötyä asentohoidon toteutuksessa Hyötyä potilaan liikkumisen tukemisessa 0% 20% 40% 60% 80% 100% 1=Ei hyötyä 3=Hyödyllinen 2=Jonkin verran hyödyllinen 4=Erittäin hyödyllinen Kuvio 19. Miten hyödylliseksi arvioitte Kinestetiikan käytännössä.

20 Erittäin hyödyllistä sen katsotaan olevan potilaan omatoimisuuden tukemisessa (63 %) ja tuki- ja liikuntaelimistön kuormittavuuden vähentämisessä (57 %). Hyödyllistä se on erityisesti luovuuden lisääntymisessä (52 %), potilaan resurssien ja taitojen kartoittamisessa (50 %), oman liikkumisen kehittämisessä (48 %) ja potilaan liikkumisen tukemisessa (48 %). Hyötyä oman liikkumisen kehittämisessä Hyötyä kuormittavuuden vähentämisessä Hyötyä luovuuden lisääntymisessä Hyötyä työssä jaksamisessa 0% 20% 40% 60% 80% 100% 1=Ei hyötyä 3=Hyödyllinen 2=Jonkin verran hyödyllinen 4=Erittäin hyödyllinen Kuvio 20. Miten hyödylliseksi arvioitte Kinestetiikan. 4.2.5 Haluaisitteko vielä sanoa jotain teille tärkeää? Lopuksi oli mahdollisuus kirjoittaa mielipiteitä, kommentteja, terveisiä tai kritiikkiä. Kiitos Tarjalle! Kurssin käytyäni työni helpottui ja otan potilaita rohkeammin itsenäisesti työskennellen. Henkilökuntaa niin vähän ettei pysty hyödyntämään Kinestetiikkaa. Kiitos Tarja! Työn jaksamisen kannalta ensiarvoisen tärkeää, että hyödyntäisin päivittäin potilasta hoidettaessa Kinestetiikan toimintaohjeita. Jatkuva kehittäminen ja ajankäytön suunnittelu ja luopumista vanhoista toimintamalleista. Sen takia on ihailtavaa, kun osastotutori on esimerkkinä osastolla pitkäjänteisestä työstä potilaiden kanssa ja kiinnostuksesta potilaita kohtaan. Kuten jo edellä perustelin, että en ole ollut aktiivinen opettelemaan Kinestetiikkaa. Tutorissa ei mitään vikaa. Minulle on ainakin avautunut uusi maailma Kinestetiikan myötä. Haluan oppia asiasta vielä lisää.

21 5 YHTEENVETO JA POHDINTA Edellä on kuvattuna monisivuisesti kyselyjen tuloksia ja niiden arviointia. Palaan niihin vielä tuonnempana. Varsinainen käytännön työ tapahtui kuitenkin mainitseminani U-päivinä, jolloin ohjasin hoitajia. Ohjaukseen osallistuminen oli vaihtelevaa. Huomasin, että vaikka minulla oli aikaa, muiden täytyi huolehtia töistä, eivätkä tilanteet siten mahdollistaneet riittävää osallistumista, minkä laitoinkin yhdeksi riskitekijäksi projektisuunnitelmaan. Työajan lyhennykset olivat yksi tekijä, joka söi osallistumista iltapäivän ohjaustuokioihin. Kesälomaaika toi osastolle sijaisia, joka aiheutti etenkin sairaanhoitajien osalta sen, että työaika meni täysin työtehtävistä suoriutumiseen. Porissa ollessa päivät osastolla olivat hektisempiä kuin Satalinnassa. Sinne muuttaminen ja asettuminen syksyllä veivät oman aikansa, eivätkä kaikki olleet kovin motivoituneita ohjaukseen. Loppuvuoden U-päiviksi tein suunnitelman päivien sisällöstä sekä toteutuksesta ja vein sen kaikkien nähtäväksi. Tämä ei tuntunut toimivan, joten luovuin siitä ja katsoin päiväkohtaisesti miten on viisainta toimia. Osallistuminen niin kiinnostuneisuuden kuin myös ajan suhteen vaihteli laidasta laitaan. Toiset osallistuivat innokkaasti ja sattuivat myös olemaan usein töissä ohjauspäivinä, joten he saivat laajemman pohjan käytännön työskentelylle. Vastaavasti oli hoitajia, jotka eivät olleet ohjauksessa juuri koskaan. He eivät olleet ohjauspäivinäni töissä, tai oli vaan töitä jotka oli pakko tehdä, eivätkä siten saaneet oikein mitään tuntumaa asiaan. On ymmärrettävää, että yhden tai kahden kerran pikainen ohjaus ei anna tarpeeksi välineitä käytännön toteutukselle eikä sen perusteella pysty saamaan riittävästi kokemuksia Kinestetiikan hyödyistä. Pyrin suuntamaan ohjauksen pääasiassa osaston omille hoitajille. Kaikki kiinnostuneet saivat silti osallistua ja opiskelijoita, varahenkilöitä sekä sijaisia olikin usein mukana. Etenkin opiskelijat olivat erittäin vastaanottavaisia ja kiinnostuneita asiasta. Omat tuntemukseni ohjauspäivistä vaihtelivat. Oli päiviä, jolloin tunsin saaneeni jotain aikaiseksi, mutta usein koin riittämättömyyttä. Paljolti siihen vaikuttivat aikaisemmin mainitsemani tekijät. En halunnut olla liian päällekäyvä, vaan yritin patistella lempeästi tutustumaan asiaan ja kokeilemaan vaihtoehtoisia työskentelytapoja.

22 Omien havaintojeni mukaan projektin aikana tapahtui joitakin selkeitä parannuksia ja samoja asioita tuli esiin loppukyselyssäkin. Ensinnäkin Kinestetiikka on jollain tavalla kaikkien tietoisuudessa. Kommentti, että ei mennyt kyllä kinesteettisesti tai et tule katsomaan on jo mielestäni osoitus siitä, että tiedostaa toimineensa itsensä sekä potilaan kannalta epäedullisesti. Aiheesta puhutaan enemmän ja ollaan valmiimpia kokeilemaan vaihtoehtoisia tapoja. Konkreettisia tilanteita, joissa on nähtävissä tuloksia: potilaiden ruokailuasentoihin vuoteessa kiinnitetään huomiota huomioidaan paremmin potilaiden oma osallistuminen avustustilanteissa niin sanottua kainalo/persotetta ei näe enää niin usein eli kiinnitetään huomiota miten/mistä kosketaan potilasta kiinnitetään enemmän huomiota omaan liikkumiseen lattialta ylös avustamisessa mietitään vaihtoehtoja perinteiselle nostamiselle Toteutuivatko projektin tavoitteet? Mielestäni yllä mainitsemani asiat sekä kyselyn tulokset viittaavat siihen, että tietoisuus Kinestetiikasta lisääntyi niin teorian kuin myös käytännön osalta. Samoin innostuneisuus työmenetelmien kehittämiseksi on lisääntynyt ja jatkuu kaiken aikaa. Uusia peruskurssille haluavia löytyisi varmasti, mutta tällä hetkellä kursseja ei taida olla luvassa. Peruskurssin käyneiden määrä on vaihdellut vuoden aikana henkilökunnan vaihtuvuuden myötä. En osaa arvioida pystyinkö tukemaan kurssin jo käyneitä toimintamallin ylläpitämisessä. Käyn vielä läpi kyselyjen tuloksia poimien sieltä esiin muutamia asioita. Alkukyselyssä tuli arvioida eri hoitotilanteiden raskautta/vaikeutta. Vaikka otanta kyselyssä olikin pieni, ei ole mitenkään yllättävää, että WC-tilanteet ja siirtymiset koettiin hankalimmiksi. Kuten jo tuli todettua, niitä tehdään päivittäin useita kertoja ja ne aiheuttavat hoitajille runsasta fyysistä kuormitusta. Toteuttamalla Kinestetiikan periaatteita, näistä tilanteista saadaan huomattavasti kevyempiä hoitajille ja samalla ne ovat potilaille miellyttävämpiä. Näitä tilanteita kävinkin läpi useissa ohjaustilanteissa niin potilaiden kanssa kuin myös keskenämme harjoitellen. Usein toteutettuna ne edistävät tuloksellisemmin potilaan kuntoutumista verrattuna perinteiseen tapaan tehdä toimintoja potilaan puolesta, hänen siihen juurikaan osallistumatta. Uusien toimintatapojen opetteluun pitäisi suhtautua siten, että se vaatii useita kokeiluja/harjoittelua ja vie aikaa.

23 Tuki- ja liikuntaelimistön vaivojen kartoituksessa oli hyvä huomata, että suurella osalla niitä ei ole. Täytyy kuitenkin kiinnittää huomiota niihin joilla niitä on, koska oman tuntemukseni mukaan niitä kertyy suurimmalle osalle jossain vaiheessa työuraa. Niska-/hartiavaivoja oli vastaajista noin puolella vähän tai jonkin verran. Jonkin asteisista lanne-/ristiselkävaivoista ilmoitti kärsivänsä noin 70 %. Oman arvioni ja kokemukseni mukaan alaraajavaivat johtuvat suuressa määrin siitä, että vuodeosastolla kävelyä ja jalkojen päällä työskentelyä tulee paljon. Kuormituksista ja Kinestetiikan vaikutuksesta niihin on olemassa luotettavaa suomalaistakin tutkimustietoa, mutta en paneudu niihin tässä. On vain todettava, että jos vaan on mahdollista, eikö kannattaisi miettiä miten voisi vähentää työstä johtuvaa fyysistä rasitusta. Loppukyselyssä kartoitettiin Kinestetiikan tietoja/taitoja, käyttöä, motivaatiota sekä hyötyjä. Vastausten perusteella Kinestetiikka ja sen perusidea on jossain määrin suurimman osan tietoisuudessa, mutta toimintamallin käytännön toteutus vaatii vielä paljon opettelua. Arvioitaessa Kinestetiikan käytettävyyttä, suurin osa on pystynyt hyödyntämään saamaansa ohjausta ainakin osittain ja periaatteiden mukainen työskentely on helppoa puolelle vastaajista. Vaikka Kinestetiikka on toisaalta yksinkertaista, sitä on myös vaikea ajatella kokonaisuutena, jos ei ole käynyt peruskurssia. Tutorina tarjosin ensisijaisesti välineitä käytännön tilanteisiin ja jätin tietoisesti käsitteiden käsittelyn vähemmälle, koska ohjaustilanteet olivat kuitenkin ajallisesti lyhyitä. Jotta ymmärtää Kinestetiikan periaatteet (käsitteet) ja osaa siirtää ne käytännön työhön, se vaatii kokonaisvaltaisen perehtymisen niihin ja runsaasti harjoittelua. Tulosten perusteella henkilökunta on hyvin motivoitunutta ja he kokevat Kinestetiikan tärkeäksi asiaksi. Vaikka suurimman motivaation kohdalla sijan vie potilaan hyötyminen Kinestetiikasta, oli itselleni pieni yllätys, miten paljon kollegoilla ja esimiehellä on vaikutusta motivaatioon. Mitä useampi kiinnostuu ja on halukas muuttamaan työskentelytapojaan edes osittain, sitä paremmin Kinestetiikka tulee yhtenäiseksi toimintamalliksi. Uskoisin sen edistävän myös potilaan hoitoprosessia tavoitteiden ja työskentelytapojen ollessa samansuuntaiset hoitajien kesken. Kun on motivaatiota, oppii kyllä uutta ja positiiviset kokemukset lisäävät taas motivaatiota. On silti hyvä muistaa, että epäonnistumisetkin kuuluvat oppimisprosessiin.

24 Vähän tai ei ollenkaan motivoituneita löytyy varmasti jokaisesta työyksiköstä ja heillekin pitää antaa mahdollisuus tuoda oma näkemyksensä esiin. Kehottaisin silti heitä tutustumaan asiaan paremmin ja kiinnittävän huomiota niihin etuihin, joita se tarjoaa. Itselleni on vaikea ymmärtää, miksi joku ei haluaisi työstään kevyempää. Kyselylomakkeen ohjeistuksessa pyysin rehellisiä vastauksia ja siksi on uskominen, että tutorin rooli arvioitiin selkeästi hyödylliseksi tai erittäin hyödylliseksi. On varmaan hyvä, että työyksiköissä on joku, joka pitää toimintamallia elossa. Työskentelemme jokainen omalla tavallamme eivätkä kaikki peruskurssin käyneet ehkä vie asiaa eteenpäin, vaikka toteuttaisivatkin itse Kinestetiikan toimintamallia. Asiat tahtovat myös unohtua, jäädä kokeilematta tai painottuvat vain joihinkin toimintoihin. Kinestetiikan saralla ei oikeastaan tule koskaan valmiiksi - aina riittää oppimista, koska käytännön tilanteet ovat aina erilaisia. Tutorin syvempää tietoa/taitoa kannattaa hyödyntää oman osaamisen ylläpitämisessä ja uuden oppimisessa. Arvioitaessa Kinestetiikan hyötyjä, kaikkien vaihtoehtojen kohdalla 80-90 % arvioi Kinestetiikan hyödylliseksi tai erittäin hyödylliseksi. Miksi emme siis ottaisi Kinestetiikkaa pysyväksi toimintamalliksi osastomme hoitotyön toteutukseen? Kiitokset kaikille kollegoille ja esimiehelle projektin toteutumisesta. Osaston tutorina olen valmis ohjaamaan teitä niin käytännön tilanteissa potilashoidossa kuin myös käymään läpi käsitteitä, jotta ymmärrätte mihin toimintamalli perustuu. Vain ne hahmottamalla pystyy työskentelemään luovasti erilaisten potilaiden kanssa. Muistakaa, että Kinestetiikka ei ole tekniikkalaji vaan toimintamalli.