VAASAN YLIOPISTO KAUPPATIETEELLINEN TIEDEKUNTA JOHTAMISEN LAITOS

VAASAN YLIOPISTO KAUPPATIETEELLINEN TIEDEKUNTA JOHTAMISEN LAITOS Aki Karppinen SANEERAUSYRITTÄJÄN KOMPETENSSI KOETUKSELLA Johtaminen ja organisaatiot pro gradu tutkielma VAASA 2010

1 SISÄLLYSLUETTELO sivu KUVIOLUETTELO 5 TAULUKKOLUETTELO 5 TIIVISTELMÄ 7 1. JOHDANTO 9 1.1. Tutkimusongelma ja tutkimuksen tavoitteet 11 1.2. Tutkimuksen keskeiset käsitteet 13 1.3. Tutkimusasetelma 15 1.4. Tutkimuksen rakenne 16 2. YRITYSSANEERAUS 17 2.1. Saneerausmenettelyn kulku 17 2.1.1. Saneerauksen aloittaminen 19 2.1.2. Saneerausohjelma 20 2.1.3. Saneerauksen toteuttaminen 22 2.2. Saneerauksen toimielimet 23 2.2.1. Velkojatoimikunta ja valvoja 23 2.2.2. Selvittäjä 24 2.3. Aikaisemmat tutkimukset yrityksen kriisiin johtaneista syistä 26 3. YRITTÄJÄN VALMIUDET 28 3.1. Yrittäjän ja yrittäjyyden konsensus 28 3.2. Yrittäjyys ilmiönä 29 3.2.1. Funktionaalinen näkökanta yrittäjyyteen 31 3.2.2. Henkilö orientoitunut näkökanta yrittäjyyteen 31 3.2.3. Prosessi näkökanta yrittäjyyteen 32 3.3. Osaaminen ja tieto 33 3.4. Kompetenssi 36 3.4.1. Kvalifikaatio 38 3.4.2. Kyvykkyys 39 3.5. Roodtin yhteenveto yrittäjän valmiuksista 40 3.5.1. Tekniset taidot 41 3.5.2. Kommunikaatiotaidot 41

2

3 3.5.3. Johtamistaidot 42 3.5.4. Innovatiiviset taidot 43 3.5.5. Tiedonhankintataidot 44 3.5.6. Taloushallinnon taidot 44 3.5.7. Persoonalliset valmiudet 44 3.6. Aikaisemmat tutkimukset yrittäjän valmiuksista 45 4. TUTKIMUKSEN TOTEUTUS JA METODOLOGIA 48 4.1. Tutkimusmenetelmät 49 4.2. Otanta ja tiedonkeruu 51 4.2.1. Kyselytutkimus 52 4.2.2. Kyselylomake 53 4.3. Tutkimuksen luotettavuus 54 5. TUTKIMUKSEN EMPIIRISET TULOKSET 56 5.1. Erot saneerausyrittäjien ja yrittäjien taitojen välisissä arvioinneissa 58 5.2. Erot saneerausyrittäjien ja selvittäjien välisissä taitojen arvioinneissa 59 5.3. Yhdistetty vertailu yrittäjäryhmien taitojen välillä 61 6. YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET 64 6.1. Tutkimustulosten analysointi ja yhteenveto 65 6.2. Johtopäätökset 67 6.3. Jatkotutkimushaasteet 68 LÄHDELUETTELO 70 LIITTEET 80

5 KUVIOLUETTELO sivu Kuvio 1: Vireille pannut yrityssaneeraukset lain voimassaoloajalta 10 Kuvio 2: Kompetenssin jäävuorimalli 12 Kuvio 3: Tutkimusasetelma 15 Kuvio 4: Saneerausmenettelyn pääpiirteittäinen kulku 18 Kuvio 5: Data, informaatio, tieto ja osaaminen 34 Kuvio 6: Kokonaisvaltaisen kompetenssi käsitteen rakenne 37 Kuvio 7: Tutkimuksen asettelu tutkimusongelmilla 48 Kuvio 8: Vertailevan tutkimuksen rakenne 50 Kuvio 9: Vertailtavat otosyksiköt 56 TAULUKKOLUETTELO Taulukko 1: Yrittäjien ja saneerausyrittäjien taitojen vertailu keskiarvoilla 59 ja keskihajonnalla mitattuna Taulukko 2: Saneerausyrittäjien ja selvittäjien taitojen vertailu keskiarvoilla 60 ja keskihajonnalla mitattuna Taulukko 3: Yhdistetty vertailu ryhmien välillä arvottamalla taidot 62 paremmuusjärjestykseen LIITTEET Liite 1: Kyselylomake yrittäjille 80 Liite 2: Saatekirje kyselylomakkeelle 81

6

7 VAASAN YLIOPISTO Kauppatieteellinen tiedekunta Tekijä: Aki Karppinen Tutkielman nimi: Saneerausyrittäjän kompetenssi koetuksella Ohjaaja: Tiina Brandt Tutkinto: Kauppatieteiden maisteri Laitos: Johtamisen laitos Oppiaine: Johtaminen ja organisaatiot Linja: Johtamisen yleinen linja Aloitusvuosi: 2004 Valmistumisvuosi: 2010 Sivumäärä: 82 TIIVISTELMÄ Yrityksen ajautuessa kriisiin voidaan yritys asettaa konkurssiin eli yritys likvidoidaan tai sen toimintaa jatketaan yrityssaneerauksen turvin eli yritys pyritään tervehdyttämään. Yrityksen kriisiin johtaneiden syiden tutkimukset keskittyvät sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin. Ulkoisia tekijöitä ovat yritysjohdosta riippumattomat syyt, kuten talouden suhdanteet tai muutokset kilpailutilanteissa. Sisäiset tekijät ovat yritysjohdon epäonnistumisista aiheutuneita. Tutkimusten perusteella tiedetään, että pelkästään ulkoisista syistä ajautuu kriisiin vain joka kymmenes yrityksistä. Sen sijaan noin puolessa tutkituista tapauksista voidaan osoittaa, että yritysjohto on yksin syypää kriisiin. Tämä tutkimuksen tavoitteena on löytää mahdollisia selityksiä yrityksen kriisille tutkimalla sisäisiä tekijöitä yrityssaneerauksessa olevien yrittäjien ja erityisesti heidän osaamisensa kautta. Tutkimus suoritetaan vertailevana kvantitatiivisena analyysina. Vertailussa ovat saneerausyrittäjät itsearvioinnein, yrittäjät itsearvioinnein ja yrityssaneerauksen selvittäjät arvioimalla saneerausyrittäjiä. Arvioinnit on suoritettu yrittäjältä vaadittavien taitojen pohjalta. Tutkimuksen aihe on muotoutunut Vaasan yliopiston ja Tekesin yhteisprojektin Yrityksen maksukyky ja strateginen johtaminen tavoitteista. Yleisesti tutkimuksen tuottamista tuloksista voidaan sanoa, että saneerausyrittäjät ja satunnaisotoksella valitut yrittäjät eivät poikenneet paljoakaan itsearvioinneissaan. Yrityssaneerauksen selvittäjät sen sijaan arvioivat saneerausyrittäjien osaamisen huomattavasti heikommaksi kuin saneerausyrittäjät itse. AVAINSANAT: Yrityssaneeraus, yrittäjä, selvittäjä, osaaminen, kompetenssi

9 1. JOHDANTO Likvidaatiokonkurssin rinnalle tuli vuonna 1993 kaksi uutta maksukyvyttömyysmenettelyä, kun lait yrityksen saneerauksesta (47/93) ja yksityishenkilön velkajärjestelystä (57/93) tulivat voimaan. Lain säätämiselle antoi vauhtia vuosien 1990 1993 lama sekä sitä seuranneet erityisolosuhteet. Konkurssien määrä kasvoi ja likvidaatiovaikeudet koettelivat vakavaraisimpiakin yrityksiä. Säädetyn yrityssaneerauslain tarkoituksena oli estää ylimääräiset, elinkelpoistenkin yritysten paniikkikonkurssit. Myös kansainväliset vaikutteet, erityisesti Yhdysvaltain proseduuri yritysten elvyttämisestä (Bankruptcy Act konkurssilaissa Chapter 11), ovat toimineet mallina monille maille, Suomi mukaan lukien (Rajak, Horrocks & Bannister 1995; Savolainen 2004: 1; Koulu 2007: 8 9). Yrityssaneerauksella katsotaan olevan siinä määrin kansantaloudellista sisältöä, että Euroopan unionissa saneerausmenettely on liitetty osaksi yrittäjyyden edistämispolitiikkaa. Yrittäjiä kannustetaan uuteen toimintaan huolimatta aikaisemmista epäonnistumisista (Koulu 2007: 7 8). Yrityksen konkurssiin ajautuminen merkitsee useimmiten sijoitetun pääoman hukkaamista ja vain harvoin sijoittamista uuteen, tehokkaaseen käyttöön. Kaikki aineeton pääoma (esimerkiksi brandin ja markkinoiden luonti), joka toiminnan päättymisen myötä menetettäisiin, on vaikeasti uusittavissa. Tervehdyttämiskelpoisen yrityksen saneerauksella konkurssi voidaan välttää ja edellä mainittuja menetyksiä ei kansantaloudelle synny (Laitinen 1986: 7 8). Yrityssaneerausprosessi merkitsee perimmiltään joko yrityksen toiminnan jatkamista (tervehdyttäminen) tai yrityksen asettamista selvitystilaan, konkurssiin (likvidointi) (Pinomaa 2001). Lain voimassaolon aikana saneeraukseen on hakeutunut keskimäärin noin 300 yritystä vuodessa, joista kolmasosa pääsee hyväksytyn saneerausohjelman turvin jatkamaan toimintaansa. Näistä yrityksistä lähes puolet epäonnistuu saneerauksessaan ja keskeyttää ohjelman. Vuosi 2009 näyttää tuoneen tähän tilastoon jo selkeän muutoksen (ks. kuvio 1.). Yrityssaneerausten määrä on jyrkässä kasvussa, sillä vuoden 2009 aikana pantiin vireille 528 yrityssaneerausta, mikä on 224 enemmän kuin vuotta aiemmin, lähennellen jo vuoden 1993 hurjia lukuja. Henkilökunnan määrä vuonna 2009 yrityssaneeraukseen haetuissa yrityksissä oli kaikkiaan 5 928, mikä on yli kaksi kertaa enemmän kuin edellisenä vuonna (2 840). Yrityssaneeraukset ovat lisääntyneet erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten kohdalla (Tilastokeskus 2010).

10 Kuvio 1. Vireille pannut yrityssaneeraukset Yriyssaneerauslain voimassaoloajalta (Tilastokeskus 2010). Yrityksen toiminnan epäonnistuminen on menestymisen kääntöpuoli. Jos yritys joutuu taloudellisiin vaikeuksiin, on se joko valinnut väärän strategian tai sen voimavarat ja kyvykkyydet eivät ole riittäviä strategian tehokkaaseen toteutukseen. Joskus syyt voivat olla yrittäjän kontrolloimattomissa, niin sanottuja ulkopuolisia syitä, kuten taantuma, massiivinen luottotappio pääasiakkaan konkurssissa tai vaikkapa luonnonmullistus. Keskeinen kysymys on kuinka yrittäjä on ennakoinut tulevaisuuden muutokset, riskit sekä uhat. Esimerkiksi uutta tilausta hyväksyessään jokainen yrittäjä ottaa tietoisen riskin asiakkaan maksuvalmiudesta. Kriittisiä seikkoja ovat myös millä tavoin ja kuinka oikeaaikaisesti yritys on toiminut. Viime kädessä syyt juontavat yrittäjään itseensä yrittäjä ominaisuuksillaan on keskeisessä osassa yrityksen kyvyssä luovia, toisinaan kovassakin, liiketalouden maailmassa.

11 1.1. Tutkimusongelma ja tutkimuksen tavoitteet Suomalaisen yrityssaneerauksen kohdalla kuullaan puhuttavan maailman parhaasta järjestelmästä. Kansainvälisissä vertailuissa Suomen saneerausmenettely on tuottanut korkean yritysten eloonjäämisprosentin (ks. Savolainen 2004: 43; Koulu 2007: 30 32; Laitinen 2007: 30). Joka tapauksessa yrityssaneerauslaki on saanut syntymästään lähtien kritiikkiä (Laakso, Laitinen & Vento 2010: 148), ja sitä onkin muokattu pienin lakimuutoksin useampaan otteeseen. Nämä muutokset osaltaan kertovat, että saneerausohjelmien toteutumiskelpoisuudessa on vielä parantamisen varaa. Ongelmista johtuen konkurssi, ja siihen rinnastettava lakisääteinen saneeraus, ovat saaneet osakseen tutkijoiden mielenkiinnon. Mielenkiinto on pääosin keskittynyt yrityksen taloudelliseen tilaan (Koulu 2007: 8) eikä niinkään itse yrittäjiin ja mahdollisesti heistä johtuviin syihin yrityksen kriisitilanteelle. Tämä tutkimus pyrkii löytämään mahdollisen selityksen yrityksen alholle tutkimalla yrityssaneerauksessa olevia yrittäjiä ja erityisesti heidän osaamistaan yrityksen tunnuslukujen sijaan. Tutkimuksen teoreettinen lähtökohta mukailee Spencerin ja Spencerin (1993) kehittämää kompetenssin jäävuorimallia, joka esitetään kuviossa 2. Jäävuoren tavoin kompetenssin näkyvä osa on vain vuoren huippu yksilön koko kompetenssista. Nämä pinnalla näkyvät kompetenssin osat ovat suhteellisen helppoja kehittää, mutta huipun alla, ikään kuin kaiken perustana olevat yksilön minäkuva, persoonallisuus (psykofyysinen) sekä motiivit ovat vaikeammin muokattavissa. Tästä syystä tämä tutkimus keskittyy jäävuoren näkyvään osaan; tietoihin ja taitoihin. Otalan (2002) mukaan yksilön tiedot käsittävät faktat, menetelmät ja mallit. Taitojen avulla yksilö puolestaan pystyy suorittamaan erilaisia tehtäviä ja haluttua toimintaa työsuorituksia. Taidot kertovat millä tavalla tietoa käytetään hyväksi ja kuvaavat yksilön kykyä soveltaa osaamistaan (Otala 2002: 105). Roodt (2005) on määritellyt luettelon yrittäjältä vaadittavista tiedoista ja taidoista. Tätä Roodtin teoriaa mukaillen on rakennettu kysymyspatteristo satunnaisotoksella valituille yrittäjille sekä tutkimuksessa seuratuille yrittäjille, joiden yritykset ovat yrityssaneerauksessa.

12 Kuvio 2. Kompetenssin jäävuorimalli (Spencer & Spencer 1993: 11). Nämä molemmat yrittäjäryhmät arvioivat itsearviointilomakkeella omia taitojaan, joista vastausten perusteella muodostetaan tutkimusvertailu. Yrittäjien ja heikommin menestyneiden yrittäjien, niin kutsuttujen saneerausyrittäjien lisäksi, oman arviointinsa saneerauksessa mukana olevista yrittäjistä antavat yrityssaneerauksen selvittäjät. Selvittäjän rooli ja merkitys yrityssaneerauksessa käsitellään tarkemmin luvussa 2.2.2. Selvittäjä. Tutkimuksen teoreettinen kontribuutio valottaa yrityssaneerauksen kulkua Suomessa. Edelleen paneudutaan yrittäjyyden ilmiökenttään ja yrittäjän valmiuksien käsitteistöön, jonka voidaan katsoa rakentuvan useasta eri näkemyksestä. Tarkoituksena on saada teorian avulla jäsennelty viitekehys yrittäjältä vaadittavien taitojen kokonaisrakenteesta. Tutkimuksen empirian kannalta keskeisenä tavoitteena on mallintaa ja vertailla yrittäjien taitojen merkitsevyyttä yrityksen menestymisen kannalta. Tutkimuksen avulla halutaan saada hyvä ja luotettava vastaus tutkimusongelmaan: 1) Onko heikommin menestyneen yrittäjän taidoissa havaittavissa tilastollisesti merkitseviä eroja yrittäjien keskimääräiseen taitotasoon?

13 Tutkimusongelmaan etsitään vastauksia lisäksi asettamalla seuraavat alaongelmat: 2) Erottuvatko jotkin yrittäjältä vaadittavat taidot edukseen/haitakseen saneerauksessa olevilla yrittäjillä? 3) Erottuvatko jotkin yrittäjältä vaadittavat taidot edukseen/haitakseen saneerauksessa olevilla yrittäjillä, kun arviointia suorittaa selvittäjä? Tutkimuksen tarkoituksena on teoreettisen viitekehyksen ja empirian avulla luoda kokonaiskuva siitä, onko yrittäjän taidoilla merkitystä yrityksen menestymiselle tai menestymättömyydelle. Tämä tutkimus on samalla osa Tekesin (Teknologian kehittämiskeskus) ja yrityspartnereiden rahoittamaa tutkimushanketta Yrityksen maksukyky ja strateginen johtaminen (projekti numero 40101/08). Projektin keskeisenä tavoitteena on selventää yrityksen maksukyvyttömyyteen ja maksukykyyn liittyviä käsitteitä. Hankkeessa kehitetään järjestelmiä, joiden avulla yritykset pystyvät reaaliaikaisesti mittaamaan ja ohjaamaan maksukykyään. Näillä mittareilla yritykset tulevaisuudessa voivat helpommin välttää liike-elämän karikot. 1.2. Tutkimuksen keskeiset käsitteet Tässä luvussa käydään läpi tutkimuksen keskeisimmät käsitteet. Luvuissa 2 ja 3 perehdytään tarkemmin esitettyihin käsitteisiin. Tämän luvun tarkoituksena on myös esitellä, millaisin rajauksin käsitteitä ja terminologiaa tässä tutkimuksessa käytetään. Yrityssaneeraus Yrityssaneerausmenettely on konkurssin vaihtoehto sellaisia tapauksia varten, joissa yrityksen taloudellinen kriisi on toiminnan lopettamisen sijasta mahdollista torjua tai ohittaa ryhtymällä saneerausohjelman mukaisesti korjaaviin toimenpiteisiin ja velkajärjestelyihin. Jos yrityksen toiminnan jatkamiselle on/ei ole taloudellisia edellytyksiä, konkurssin estämiseen tai lykkäämiseen ei ole syytä pyrkiä. Etenkin vuoden 2007 lakiuudistuksen tarkoituksena onkin edesauttaa

14 sitä, että taloudellisiin vaikeuksiin joutuvat yritykset valikoituvat oikealla tavalla, yhtäältä toiminnan lopettamiseen tähtäävään konkurssimenettelyyn, kuin toiminnan tervehdyttämiseen tähtäävään saneerausmenettelyyn (Koulu 2007: 299.) Yrityssaneeraus käsitellään seuraavassa luvussa, luvussa 2. Yrittäjä/yrittäjyys Suomen kielessä termit yrittäjä ja yrittäjyys viittaavat selvästi henkilön toteuttamaan liiketoimintaan henkilöllä on yritys. Kantasanana on verbi yrittää, jolla tarkoitetaan toimintaan ja ahkerointiin liittyvää tahtoa sekä halua onnistua. Englannin kielen termi entrepreneur voi sen sijaan merkitä myös yrittäjämäisesti työskentelevää henkilöä (Koiranen & Peltonen 1995: 80 81). Yrittäjyystutkimusta lähestytään yleensä kolmesta teoreettisesta näkökulmasta: taloustieteellisestä, psykologisesta tai sosiologisesta näkökulmasta (Koiranen 2000: 14; Gibb 2005: 46). Kun taloustieteellinen näkökulma keskittyy markkinatilanteen tarjoamiin mahdollisuuksiin, psykologinen näkökulma korostaa yksilön toimintaa, ominaisuuksia ja valmiuksia. Sosiologinen näkökulma suuntautuu tarkastelemaan yksilön toimintaympäristöä. Tässä tutkimuksessa yrittäjyyttä tarkastellaan taloustieteellisestä näkökulmasta, mutta osin myös psykologisesta näkökulmasta. Yrittäjä ja yrittäjyys setvitään tarkemmin kappaleissa 3.1. ja 3.2. Osaaminen ja tieto Osaamista määriteltäessä ajaudutaan aina myös abstraktimpaan käsitteeseen, tietoon (Hong & Ståhle 2004). Tietoa pidetään pohjana osaamisen muodostumiselle (Von Krogh & Roos 1995). Tieto ja osaaminen ovat käsitteinä lähellä toisiaan; kirjallisuudessa tietoon ja osaamiseen viitataankin usein yhteisellä knowledge management termillä. Määrittelyn laajentaminen muille tutkimusaloille (kuten filosofiaan tai sosiologiaan) ei ole tarkoituksenmukaista käsittelyn laajentuessa hallitsemattomaksi. Määrittelyä suoritettaessa tietojohtamisen tutkimuksesta käsin on kuitenkin huomioitava tutkimusalan monitieteisyys, jonka piiriin on vakiintunut käsitteistöä ja näkemyksiä myös muilta tieteenaloilta. Osaamiseen ja tietoon perehdytään luvussa 3.3.

15 Kompetenssi Käsitteellä osaaminen (competence) on suomen kielessä useita vastineita, mm. tietotaito, pätevyys, kyvykkyys ja kompetenssi. Suomalaisessa tutkimuskirjallisuudessa competence käännetään tavallisesti kompetenssi tai osaaminen. Kompetenssi on organisaatiossa ilmenevää tietoa ja taitoa, sekä niihin perustuvaa ongelmien ymmärrys ja ratkaisukykyä (Vanhala, Laukkanen & Koskinen 2002: 222). Kompetenssi kuvaa myös henkilöstön asiantuntijuutta, pätevyyden tasoa sekä yksilön hallitsemia taitoja (Ranki 1999: 163). Termiä competence käytetään osaamispohjaisessa strategisessa johtamisessa. Se on lähtöisin henkilöstövoimavarojen johtamisesta, jossa tarkastelutasona on alun perin ollut työ ja ihminen (Sanchez 2004). Kompetenssi käsite tarkastellaan tarkemmin luvussa 3.4. 1.3. Tutkimusasetelma Tämän tutkimuksen tutkimusongelmana on selvittää yrityssaneerauksessa olevien yrittäjien/yritysjohdon taitojen aste suhteessa yrittäjien yleensä vastaaviin lukuihin. TUTKIMUSONGELMA(T) Tutkimusongelma (pää- ja alaongelmineen) kysymykseksi muotoiltuna antaa hyvät edellytykset tarkistaa ollaanko todella vastaamassa haluttuun tutkimustavoitteeseen. TEORIA Aiemmat teoriat. Tehdyt tutkimukset. Aiemmat mallit. EMPIRIA Kvantitatiivinen tutkimusote. Survey-tutkimus. Aineiston analyysi. Johtopäätökset. TUTKIMUKSEN TULOKSET Kuvio 3. Tutkimusasetelma.

16 Viitekehyksen vaadittaville taidoille ja osaamiselle antaa Spencerin ja Spencerin (1993) jäävuorimallin näkyvästä osasta (tarkemmin eritelty luvussa 1.2.) ja Roodtin (2005) tutkimustuloksista (tarkemmin eritelty luvussa 3.5.) muodostettu viitekehys. Alaongelmilla pyritään selvittämään mahdollisia heikkouksia tai vahvuuksia saneerausyrittäjien osaamisessa. Lisäksi tutkitaan näkevätkö yrityssaneerauksen selvittäjät asiakkaidensa osaamisen (taitotason) samoin kuin yrittäjät itse vai esiintyykö arvioinneissa eroja. 1.4. Tutkimuksen rakenne Tutkimuksen kulku ja rakenne selviää kuviosta 3. Tämän tutkimuksen aluksi lukijalle pohjustetaan johdanto luvun avulla näkymät suomalaiseen yrittäjyyteen sekä yrityssaneerauskulttuuriin. Alkuun esitellään myös tutkimusasetelma sekä tutkimusongelma(t) tavoitteineen ja käydään läpi tutkimuksen keskeisimmät käsitteet lyhyesti. Toisessa luvussa esitetään yrityssaneerausmenettely pääpiirteissään sekä kurkistetaan yrityksen kriisejä kartoittaviin aikaisempiin tutkimuksiin. Tutkimus etenee kolmannessa luvussa yrittäjyyden ilmiön tarkasteluun keskeisimpine näkökantoineen ja luodaan toisaalta syväluotaava katsaus yrittäjyyden historiaan. Lisäksi käsitellään yrittäjän vaatimien valmiuksien terminologia ja perehdytään alan kirjalliseen katsaukseen Suomessa sekä maailmalla. Neljäs luku käsittää tutkimuksen toteutustavan ja menetelmät. Lopulta viides ja kuudes luku paneutuvat niin empiiristen tulosten kuin yhteenvedon sekä mahdollisten jatkotutkimusten kenttään.

17 2. YRITYSSANEERAUS Helmikuun 8. päivänä 1993 astuivat voimaan konkurssilainsäädäntöämme täydentämään yrityssaneerauslaki ja laki luonnollisen henkilön velkajärjestelystä. Lakien valmistelua oli kiirehditty taloudellisen laman aikana, joskaan sitä ei valmisteltu pelkästään laman vuoksi. Lainlaadinnan tavoitteena on ollut aikaansaada säännöstö, joka parantaa oikeudellisia edellytyksiä taloudellisissa vaikeuksissa olevan, mutta pohjimmiltaan elinkelpoisen yrityksen saneeraukselle ja tarpeettomien konkurssien välttämiselle. Lainsäädännön avulla ei kyetä, eikä pidä pyrkiä, ylläpitämään sellaista yritystoimintaa, jonka jatkumiselle ei ole liiketaloudellisia edellytyksiä. (Koulu & Niemi-Kiesiläinen 1999: 1.) Yrityssaneerauslaissa (YrSanL 1.1 ) yrityssaneeraus määritellään seuraavasti: Taloudellisissa vaikeuksissa olevan velallisen jatkamiskelpoisen yritystoiminnan tervehdyttämiseksi taikka sen edellytysten turvaamiseksi ja velkajärjestelyjen aikaansaamiseksi voidaan ryhtyä tämän lain mukaiseen saneerausmenettelyyn. Menettelyssä voidaan tuomioistuimen vahvistamalla saneerausohjelmalla määrätä velallisen toimintaa, varallisuutta ja velkoja koskevista toimenpiteistä siten kuin tässä laissa säädetään. Suomalaiseen yrityssaneerauslakiin vaikuttaa Euroopan unionin säätämä jäsenvaltioille yhteinen eurooppalainen insolvenssioikeus. Insolvenssioikeus tutkii sääntelyä, jolla yritetään ratkaista maksukyvyttömyyden muodostamia yhteiskunnallisia ongelmia (Koulu 2007: 7). Yrityssaneerausmenettelyn toteutustavat vaihtelevat kuitenkin Euroopassa maittain, sillä Euroopan unioni on jättänyt saneerausmenettelyn aloittamisen edellytykset ja saneerausmenettelyn toteuttamisen kunkin valtion kansallisen lainsäädännön varaan. Euroopan unionin maksukyvyttömyysasetuksen tavoitteena on kuitenkin pyrkiä yksinkertaiseen ja nopeaan täytäntöönpanoon sekä samanaikaisesti turvaamaan työllisyys ja säilyttämään elinkelpoiset yritykset (Karkia 2003: 30). 2.1. Saneerausmenettelyn kulku Oikeuskirjallisuudessa saneerausmenettely on jaettu viiteen päävaiheeseen; menettelyn aloittamisvaihe, suunnitteluvaihe, päätöksentekovaihe, vahvista-

18 misvaihe ja toteutusvaihe. Saneerausmenettelyn pääpiirteittäinen kulku on nähtävillä kuviossa 4. Hakemuksen vireilletulo Menettelyn aloittaminen YrSanL 71 Alkukäsittely -attraktio -väliaikaisratkaisut YrSanL 72, 75 Väliaikaismääräykset Kuuleminen YrSanL 22 YrSanL 70 Lausumat Riitautukset Osoitus erilliseen oikeudenkäyntiin Päätös äänestyksestä YrSanL 76 Jälkikäsittely YrSanL 77.1 Oikaisutilaisuus YrSanL 76.1 Äänestys Ohjelman vahvistaminen YrSanL 77.2 Kuvio 4. Saneerausmenettelyn pääpiirteittäinen kulku (Koulu 2007: 26). Saneerausmenettelyn ensimmäisessä eli aloittamisvaiheessa päätetään siitä, onko saneerausmenettely aiheellinen aloittaa sekä määrätään selvittäjä. Suunnitteluvaiheessa selvittäjä jättää ehdotuksen saneerausohjelmaksi, mitä ennen hänen tulee neuvotella velallisen, velkojatoimikunnan ja velkojien kanssa. Tämän jälkeen ohjelmaehdotus otetaan alkukäsittelyyn, jossa toimitetaan ensin velkaselvittely eli tutkitaan saneerattavan yrityksen velat (saneerausvelat). Alkukäsittelyn jälkeen tuomioistuin siirtää lopullisen ohjelmaehdotuksen velkojien arvioitavaksi ja päätöksentekovaiheessa velkojat päättävät ohjelmaehdotuksesta. Vain poikkeustapauksissa tuomioistuin voi välittömästi siirtyä viimeiseen vaiheeseen. Vahvistamisvaiheessa tuomioistuin ratkaisee vahvistetaanko velkojien

19 enemmistön kannattama ohjelmaehdotus. Mikäli ohjelmaehdotus vahvistetaan, siitä tulee velallista ja velkojia sitova saneerausohjelma. Mikäli ehdotus hylätään, saneerausmenettely on keskeytynyt tuloksettomana. Lopulta toteutusvaiheessa suoritetaan maksuohjelman mukaista protokollaa. Saneerausmenettely voidaan keskeyttää myös milloin tahansa menettelyn aikana yrityssaneerauslain esteperusteisiin viitaten. Keskeytymistä voidaan vaatia menettelyosallisen keskeytysvaatimuksella. Itsenäinen valta vaatia keskeyttämistä on selvittäjällä, velkojalla ja velallisella. Täten kukin velkoja on oikeutettu yksin tekemään tällaisen vaatimuksen. (Koulu & Niemi-Kiesiläinen 1999: 143 144; Koulu 2007: 24 28.) 2.1.1. Saneerauksen aloittaminen Saneerausmenettelyn tulee aina pitää sisällään saneerausta eli toiminnan tervehdyttämistä erilaisilla toimenpiteillä. Tervehdyttäminen tarkoittaa ennen kaikkea yrityksen kannattavuuden parantamista, sillä kannattava yritys selviytyy ennen pitkää maksuvaikeuksista. Kannattavuutta voidaan parantaa suuntaamalla yrityksen toimintaa uudelleen, esimerkiksi kehittämällä uusia kilpailukykyisempiä tuotteita, luopumalla kannattamattomasta toiminnasta tai vähentämällä henkilökuntaa. Tehokkain tapa on joka tapauksessa yrityksen velkojen leikkaaminen (Koulu 2007: 2 3). Saneerauksen aloittamisvaiheessa päätetään siitä vallitsevatko saneerausmenettelyn aloittamisen edellytykset. YrSanL 7.1 luettelee saneerausmenettelyn aloittamisen esteperusteet. Laissa esteet on säännelty tyhjentävästi, ja ellei jotakin niistä ole havaittavissa, hakemus on hyväksyttävä ja menettely aloitettava. Onnistuminen on mahdollista vain, mikäli yrityksen toiminnalle on olemassa liiketaloudelliset perusedellytykset. Mikäli jo alkuvaiheessa on todennäköistä, ettei saneeraus voisi onnistua tai ohjelman avulla saavutettaisiin vain tilapäinen parannus velallisen toimintaedellytyksiin, menettelyn käynnistäminen ei ole mielekästä. Mikäli yritys on jo maksukyvytön, on hyvä pohtia onko vika perusedellytysten puuttumisessa vai seikoissa, jotka ovat tilapäisiä tai muuten korjattavissa. (Koulu & Niemi-Kiesiläinen 1999: 104.) Yrityksen saneerausta koskeva hakemus on jätettävä alueellisesti toimivaan tuomioistuimeen. Vireillepanoon ovat oikeutetut taloudellisissa vaikeuksissa oleva velallinen itse, velkoja (taikka useampi velkoja yhdessä) tai todennäköinen velkoja, jolla hakemuksen ajankohtana ei vielä ole vireillepanoon oikeuttavaa

20 velkoja-asemaa, mutta jolle velallisen maksukyvyttömyys todennäköisesti tulisi aiheuttamaan saamisoikeuteen perustuvia taloudellisia menetyksiä (Pinomaa 2001: 31). Jos asianosaisten kuulemisen ja riittävän aineiston kokoamisen jälkeen esteitä ei ole, tuomioistuin tekee päätöksen saneerausmenettelyn aloittamisesta. Saneerausohjelman syntymistä tai vahvistamista tämä ei vielä takaa, vaan laatimiseen tähtäävän selvitysprosessin käynnistymistä. Vasta saneerausohjelmaehdotuksen hyväksyminen käynnistää itse prosessin. 2.1.2. Saneerausohjelma Saneerausohjelmaehdotuksen esittää tuomioistuimen asettamassa määräajassa (enintään neljä kuukautta) useimmiten selvittäjä (Koskelo 1994: 31). Saneerausohjelman on määrä sisältää selvitys velallisen taloudellisesta asemasta sekä muista saneeraukseen vaikuttavista seikoista, eli ns. (1) selvitysosa. Ohjelmasta tulee myös selvitä määräykset velallisen ja velkojien asemaa koskevista, toiminnan jatkamiseen, muuttamiseen tai lopettamiseen tähtäävistä toimenpiteistä ja järjestelyistä, eli (2) toimenpiteet ja järjestelyt käsittävä osa. Näiden lisäksi tulee ilmetä (3) velkojien jako ryhmiin ja (4) mahdollinen äänivallan puuttuminen (Koskelo 1994: 251; Pinomaa 2001: 102 103). Ohjelman selvitysosan tarkoituksena on antaa asianomaisille tietyt pohjatiedot ehdotuksen sisällön arvioimista silmällä pitäen. YrSanL 41 : perusteella ohjelman tulee sisältää erillinen selvitys seuraavista seikoista: 1) velallisen varoista, veloista ja muista sitoumuksista sekä velkojen vakuuksista; 2) menettelyn alkamisen jälkeisestä toiminnasta ja sen tuloksesta; 3) menettelyn alkamisen jälkeen tapahtuneista muutoksista velallisen organisaatiossa tai muissa toimintaedellytyksissä; 4) menettelyn alkamisen jälkeen otetuista luotoista, niiden vakuuksista ja tehdyistä sitoumuksista; 5) velkojien ja velallisen välillä vallitsevista, takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 3 :ssä tarkoitetuista läheisyyssuhteista;

21 6) velallisen toimintaan kohdistuneiden tarkastusten tuloksista, velallisen rikoksia, kirjanpitorikoksia tai muita yritystoimintaan liittyviä rangaistavia tekoja koskevista toimenpiteistä tai epäilyistä sekä takaisinsaantiperusteita koskevista toimenpiteistä, havainnoista tai epäilyistä; 7) siitä, millaisiksi velallisen taloudellisen tilanteen ja toimintaedellytysten sekä velkojien aseman voidaan olettaa muodostuvan ilman ohjelmaa ja ohjelman avulla; 8) siitä, onko velallinen täyttänyt 13 :ssä säädetyn tietojenanto- ja myötävaikutusvelvollisuutensa; 9) muista velallista tai velallisen harjoittamaa toimintaa koskevista seikoista, joilla on merkitystä saneerausohjelman ja sen toteutumisedellytysten arvioinnin kannalta, kuten velallisen valmiudesta jatkaa toimintaa saneerausohjelmassa edellytetyllä tavalla ja ohjelman mukaisin muutoksin sekä ryhtyä muihin ohjelmassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin. Ohjelman toimenpideosassa tulee yksilöidä velallisen toiminnan tervehdyttämiseksi tarkoitetut toimenpiteet ja järjestelyt sekä velallisen ja velkojien asemaa koskevat toimenpiteet ja järjestelyt perusteluineen. YrSanL 42.1 : perusteella ohjelman tulee määrätä seuraavista toimenpiteistä: 1) siitä, onko velallisen toimintaa tarkoitus jatkaa ja missä laajuudessa, sekä tähän mahdollisesti liittyvistä yritysmuodon, yhtiöjärjestyksen, sääntöjen tai yhtiösopimuksen taikka yrityksen organisaation muutoksista; 2) velallisen varoja koskevista toimenpiteistä ja järjestelyistä, kuten varojen säilyttämisestä velallisella, niiden rahaksi muuttamisesta tai luovuttamisesta, rahaksimuutto tai luovutustavasta sekä täten saaduista tai odotettavissa olevista tuotoista; 3) henkilöstöä koskevista järjestelyistä;

22 4) saneerausvelkoja koskevista järjestelyistä sekä lisäsuoritusvelvollisuudesta; 5) velalliselle, velallisyhtiön yhtiömiehelle tai osakkeenomistajalle taikka näiden läheiselle työsuoritusten perusteella suoritettavasta vastikkeesta tai muusta korvauksesta taikka niiden perusteista; 6) ohjelman rahoituksesta ja seurannasta. Saneerausohjelman tarkoituksena on määrätä velallisen ja velkojien välisistä suhteista kokonaisratkaisuna siten, että ohjelma on pysyvä ja lopullinen ratkaisuksi yrityksen maksukyvyttömyysongelmiin. Tämän johdosta lainsäädännössä ohjelman muuttamista hyväksymisen jälkeen ei ole haluttu tehdä helpoksi. (Yr- SanL 63.) 2.1.3. Saneerauksen toteuttaminen Yrityssaneerauksen tavoitteena on aina elinkelpoisen yrityksen aikaansaaminen nykyisestä maksukyvyttömästä yhtiöstä. Saneerausmenettelyn aikana laadittujen selvitysten, suunnitelmien ja velkajärjestelyjen tavoitteena on löytää velallisyritykselle sellainen tervehdyttämisohjelma, jonka avulla se saadaan taas jaloilleen. Saneerausohjelman tulee kuitenkin saada vahvistus tuomioistuimelta. Jos ohjelmaehdotus hylätään, saneerausmenettely on päättynyt tuloksettomana. Tällöin seurauksena on väistämättä konkurssi. Kun ohjelmaehdotus vahvistamisvaiheessa vahvistetaan, saa se aikaan oikeusvaikutuksia, joiden tarkoituksena on helpottaa yrityksen toimintakyvyn palautumista. Vahvistamisvaiheessa saneerausmenettely tuomioistuimessa päättyy (YrSanL 77.4 ) ja ohjelmasta tulee velallista sekä kaikkia velkojia velvoittava saneerausohjelma. Saneerausohjelmaa ryhdytään toteuttamaan velan lyhentämisenä velkojille ennalta määrättyyn päätepisteeseen asti. Saneerauskäytännössä ohjelmien kesto on keskimäärin 6 7 vuotta. Toteutusvaiheen aikana velallinen tekee velkojille saneerausohjelman sisältämän maksuohjelman mukaiset suoritukset. (Koskelo 1994: 330 333; Koulu 2007: 27 28.) Yrityssaneerauksen viimeisetkin oikeusvaikutukset päättyvät, kun ohjelma on toteutettu. Tällöin yritys on taas oikeutettu esimerkiksi voitonjakoon omistajilleen sekä vapaaseen sopimuksen tekoon velkojiensa kanssa. On kuitenkin