Karsamaen kartta-alueen kalliopera

Suomen geologinen kartta Geological map of Finland 1 :100 000 Kallioperakarttojen selitykset Lehti 3322 Explanation to the maps of Sheet 3322 Pre-Quaternary rocks Erkki Marttila Karsamaen kartta-alueen kalliopera Summary: Pre-Quaternary rocks of the Karsamaki map-sheet area Geologian tutkimuskeskus Espoo 2002 GTK

SUOMEN GEOLOGINEN KARTTA - GEOLOGICAL MAP OF FINLAND I : 100 000 Kallioperakarttojen selitykset, Iehti 3322 Explanation to the maps of Pre-Quaternary rocks, sheet 3322 Erkki Marttila KARSAMAEN KARTTA-ALUEEN KALLIOPERA Summary : Pre-Quaternary rocks of the Karsamaki map-sheet area Geologian tutkimuskeskus - Geological Survey of Finland Espoo 2001

Marttila, Erkki 2001. Karsamaen kartta-alueen kalliopera. Summary : Pre- Quaternary rocks of the Karsamaki map-sheet area. Geological map q/finland 1 : 100 000. Explanation to the maps of Pre-Quaternary rocks, sheet 3322 Karshmaki. 49 pages. 17 figures and 6 tables. The Karsamaki map-sheet area is located in the southern part of the province Northern Ostrobothnia. 'The area is largely occupied by infracrustal granitic rocks, mainly porphyritic microcline granites. The granodiorite-granite gneiss in the Lake Parkkimajlirvi-Murronpera area seems to represent the oldest basement. A small area of this basement is also visible at the Vcnetpalo dome where it underlies the weathering crust of quart/- feldspar gneisses. The dome is mantled by metavolcanic rocks of the older age group. mica gneisses, and cordierite-bearing rocks. Some parts of the mica gneiss southwest of Lake Parkkimajarvi has augen structure. The granodiorite covering the area from Lake Kuonanjarvi to Kiusanpera is intruded by diabase dykes and dotted with fragments of metavolcanites, mica gneiss, and hornblende gneiss. The metavolcanic rocks of the Lake Kuusaanjarvi area in the western part of the map area represent a younger volcanic group. A 5 to 6 kin broad, strongly sheared and silicified quartz-feldspar gneiss zone trending NNE is located in the eastern part of the map area. At Karsamaki, Zn-Cu mineralisations are connected with the metavolcanic rocks at Lohvanpera, Vuohtojoki. and on the margin of the Venetpalo dome ( Kurpas, Kaskela. Sirs io). Characteristic host rocks of the mineralisations are cordierite-garnet-anthophyllite rocks, chlorite- and sericite-schist, and in some places graphite-bearing gneisses. The ore minerals are pyrite, pyrrhotitc, sphalerite and chalcopy rite. The text is in Finnish, with figure and table captions. and a summary in English. Key words (GeoRef Thesaurus. AGI) : areal geology, explanatory text, bedrock. metamorphic rocks, plutonic rocks, dikes, chemical composition, metal ores, Proterozoic, Karsamaki, Pyhajarvi, Finland Erkki Marttila, Geological Surrec of Finland PB I237,FIN-70211 KUOPIO, FINLAND Present address : Erkki Marttila,Scnnoilijantit, 3 A I FLN-70200 KCOPIG, FINLAND ISBN 951-690-807-1

Marttila, Erkki 2001. Karsumaen kartta-alueen kalliopera. Summary : Pre- Quaternary rocks of the Kiirsumaki map-sheet area. Sieomen geologinen Lima 1 :100000. Kolliope rdkarttgjen selitvk.set 3322 Kdrslimfiki. 49 sivua, 17 kuvaa ja 6 taulukkoa. Kiirsamaen kartta-aluc sijaitsee Pohjois-Pohjaumaan etelaosassa. Alueen kivilajcista paaosa on granitoidcja. joista porlyyriset mikrokliinigraniitit mat vallitsevina. Parkkimajarvcn-Murronperan granodioriitti-graniittigneissi edustanee vanhinta alustaa,josta picni ala kvartsimaasalphgncissien rapautumiskuorcn alta on nakyvissa myos Venetpalon doomissa. Doomia reunustavat metamorfoitunect vanhemman sarjan vulkaniitit, kiillegncissitja kordieriittikivet. Parkkimajarven lounaispuolella kiillegneissi on paikoin silmagncissimaista. Kuonanjiirvcn ympiiristosta Kiusanperalle on granodioriittia, jossa siella taalla on murtokappalcina metav ulkaniitteja seka kii Ile-ja sarvivalkegneissejii. Situ his istavat diabaasijuonet. Lehden liinsircunassa Kuusaanjiirven ympariston metavulkaniitit edustavat puolestaan nuorcmpaa vulkanismia. Lchdcn itaosassa on NNE-suuntainen 5-6 km levea soimakkaasti hiertynytja kvartsiutunut kvartsimaasalpagneissivytihykc. Karsamaella malmiutuminen liittyy metavulkaniitteihin Lohvanpcr ills. Vuohtojoella ja Venetpalon doornin reunassa (Kurpas. Kaskela, Sirvid). Fsiintymien sivukivia luonnchtivat kordieriitti-granaatti-antofvlliittikivet, kloriitti- ja scrisiittiliuskeetja paikoin grafiittipitoiset gneissit. Malmimineraalit ovat rikkikiisu, magneettikiisu. sinkkivalkeja kuparikiisu. Suomenkielisen tckstin lisaksi on englanninkielinen yhteenseto. Kuva-ja taulukkotekstit mat kaksikielisia. Asiasanat (Fingeo-sanasto, GTK) : aluegeologia, karttaselitykset. kalliopera, metamorfiset kivet. syvakivet. juonet. kemiallinen koostumus, metallimalmit. proterotsooincn, Pvhiijarvi, Kurs imaki, Suomi Erkki Marttilct,Geologion tutkinntske.skus,p1 1237,70211 Knopio Nvkeinen o.soite : Erkki Maritila,Samoilijan!Ic 3 A 1,70200 Kuopio

SISALLYSLUETTELO - CONTENTS Tutkimusvaiheet 7 Alueen geomorfologiaja kallioperan paljastuneisuus 9 Kallioperan paapiirteet 9 Para- ja ortogneissikompleksi 10 Pintasyntyiset eli suprakrustiset kivilajit 12 Sedimenttisyntyisetkivilajit 12 Meta-arkoosit ja kvartsimaasalpagneissit 12 Kiille- ja sarvivalkebiotiittigneissit 13 Metavulkaniitit 16 Syvasyntyiset eli infrakrustiset kivilajit 21 Ultraemaksisetkivilajit 21 Gabrot ja dioriitit 21 Grano- ja kvartsidioriitit 22 Graniitit 23 Tasarakeinen graniitti 24 Apliitti ja pegmatiitti 25 Juonikivet 26 Muuttuneita kivilajeja 28 Kordieriittipitoiset kivilajit ja serisiitti- ja talkkiliuskeet 28 Kivilajien kemismi, metamorfoosi ja alueen tektoniikka 31 Alueen kallioperan ika ja kivilajien stratigrafia 32 Malmimineraalisaatiot 34 Retkeilykohteita 35 Summary : Pre-quaternary rocks of the Karsamaki map-sheet area 36 Introduction 36 Ortho- and paragneiss complex 36 Supracrustal rocks 37 Infracrustal rocks 38 Dyke rocks 39 Chemism and metamorphosis of the rock types and areal tectonics 39 Age of bedrock and rock type stratigraphy 40 Kirjallisuutta - literature 41 Liite : Taulukko 1. Karsamaen kartta-alueen paragneissien ja sedimenttikivien kemiallisia koostumuksia. Taulukko 2. Karsamaen kartta-alueen vulkaniittien kemiallisia koostumuksia. Taulukko 3. Karsamaen kartta-alueen syvakivien kemiallisia koostumuksia. Taulukko 4. Karsamaen kartta-alueen juonikivien kemiallisia koostumuksia. Taulukko 5. Karsamaen kartta-alueen muuttuneiden kivilajien kemiallisia koostumuksia. Taulukko 6. Karsamaen 3322-karttalehden vulkanogeeniset sulfidiesiintymat (VMSesiintymat) Outokumpu Finnmines Oy :n tutkimusten valossa (Puustjarvi 1992).

Appendic : Table I. Chemical composition of the p aragneis.s e.s and sedimeniat_c rocks of the Klirsaniiiki map-sheet area. Table 2. Chemical composition of the volcanic rocks in the Kar.siimiiki map-sheet (it co. Table 3. Chemical composition q/ the ii(fracrustal rocks o/ the Karsaniiiki map-sheet atea Table d. Chemical composition of the dcke rocks of the Kdisamaki map-sheet area. Table 5. Chemical composition of the metamorphic rocks of the Karsamaki map-sheet area. Table h. Volcanogenii sulphide deposits (VMS deposits) of the Kiirsamaki map-.sheet 3322 as seen in the light of the studies carried out by the company Outokunipu Finnniine.s (Puustjarii 1992).

Suomen geologinen kartta. Kallioper ikarttojen selitykset I : 100 000, Ichti 3322 Karsamaen kartta-alueen kalliopcra TUTKIMUSVAIHEET Karsamaen kartta-alue sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla ja se on Maanmittaushallituksen kantakartaston 1 : 100 000-mittakaavainen lehti 3322. Kallioperakartta liittyy Geologian tutkimuskeskuksen sarnassa mittakaavassajulkaisemaan Suomen kallioperakartta-sarjaan. Karttalehti kasittaa osia Oulun laanin Karsamaen kunnasta seka Haapajarven, Haapaveden ja Pyhajarven kaupungeista. Lehtea rajoittavat lannessa Nivala 2344, pohjoisessa Piippola 341 1, idassa Salahmi 3324 ja etelassa Pyhajarvi 3321. Naista geologinen kallioperakartta on tehty Nivalasta (Salli 1962), sen selitys on yhdistetty Sievin lehden 2342 kanssa (Salli 1966), seka Pyhajarvesta (Marttila 1992a, selitys 1993). Karsamaen lehden alueella ovat aikaisemmin tehneet kallioperatutkiin As ia silloisen Geologisen komissionin geologit J. N. Soikero vuonna 191 1 ja 1914, W. W. Wilkman 1912 ja Heikki Vayrynen 1915. Nama tutkimukset sisaltyvat Wilkmanin (1929, 1931) laatimaan 1 :400 000-mittakaavaiseen Suomen geologisen yleiskartan lehteen C 4 Kajaani ja sen selitykseen. Myos Makisen (1916) julkaisemaan Keski-Pohjanmaan 1 :800 000-mittakaavaiseen geologiseen kallioperakarttaan sisaltyy Karsamaen alue. Hautala (1968) on tehnyt pro gradu - tutkielman Venetpalon alueelta. Karsamaen geologiaa laajemman malmigeologisen tutkimuksen yhteydessa ovat lisaksi kasitelleet Huhtala et al. (1978) ja Huhtala (1979). Geologinen tutkimuslaitos suoritti alueella 1950 ja -60 -lukujen vaihteessa malminetsintaa mm. Vuohtojoella (Oivanen 1962) ja Sirviossa. Outokumpu Oy :lla oli samoihin aikoihin malmitutkimuksia Venetpalon doomin reunavyohykkeissa Kurpaksessa, Kaskelassa ja Sirviossa seka Maanmittaushal lituksen lehtien 10 ja 12 alueella. Outokumpu Oy :n malminetsintatutkimukset kaynnistyivat uudelleen 1980 -luvun lopulla. Kallioperakartan 3322 kartoitustyot alkoivat Erkki Marttilan johdolla vuonna 1985, jolloin kenttatoihin osallistuivat Jukka Husa, Sakari Koivula ja Antti Makela. Kenttatyot jatkuivat vuosina 1986-1988, ja niihin osallistuivat Martti- Ian lisaksi Kari Lehto ja Keijo Kinnunen (kuva 1). Kenttakartoituksissa kaytettiin Maanmittaushallituksen I : 10 000- ja I 20 000- mittakaavaisia peruskarttoja. Geologian tutkimuskeskuksen aerogeofysikaaliset kartat ovat olleet myos kaytettavissa. Rautaruukki Oy :n Raahen tutkimuslaboratorio on tehnyt kemialliset analyysit. Keijo Kinnunen ja Tiina Miskala ovat avustaneet kartanpiirtamisessa. Kartanpiirtaja Anni Vuori on digitoinut kartan Jukka Kousan opastuksella. Kallioperakarttalehti 3322 Karsamaki painettiin 1992 (Marttila 1992 b). Tekija on saanut arvokasta tietoapua Outokumpu Oy :n geologeilta. Kallioperakartan selityksen kasikirjoituksen tarkastanut Pekka Kallio on myos tehnyt siihen tarkennuksia ja lisayksia. Englanninkieliset osat kaansi Sari Baer. 7

Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset 1 : 100 000, Iehti 3322 Erkki Marttila Kuva I. Eri henkili iden kartoittamat alueet. Fig. 1. The areas mapped by different persons. ASM = Antti Makela, KVL = Kari Lehto, TJH = Jukka Husa, KKK = Keijo Kinnunen ja ERM = Erkki Marttila. 03 06 09 12 02 05 08 11 01 04 07 10 B A D C Kuva 2. 1 : 20 000 ja 1 : 10 000 karttojen Iehtijaot, joita on kaytetty paikanmaarityksiin tekstissa, kuvissa ja taulukoissa. Fig. 2. Division of the 1 : 20 000 and 1 : 10 000 maps, used for location of observations in the text and in the figure and table captains. 8

Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset I : 100 000, Iehti 3322 Karsamaen kartta-alueen kalliopera ALUEEN GEOMORFOLOGIA JA KALLIOPERAN PALJASTUNEISUUS Karsamaen lansi- ja pohjoispuolelta alkaa Pohjois-Pohjanmaan lakeus ja etelapuolella maisemat muuttuvat keskisuomalaisiksi. Pinnanmuodoiltaan kartta-alue on melko alavaa, ja sita hallitsevat suuret suot ja nevat, kuten koillisessa Karsamaenneva, idassa Haudanneva ja lannessa Vellihonganneva. Vesistojen pinta-ala on vahainen. Jarvista suurin on Parkkimajarvi, joka sijoittuu etelaosaan kuten myos Lohvanjarvi. Osa Kuonanjarvea, Nurmesjarvi ja Kuusaanjarvi sijoittuvat lanteen. Loput ovatkin pienia suolampia. Karttalehden halkaisee Pyhajoki, jonka laaksossa on paikoin laajoja ja paksuja savi- ja hiesukerroksia. Kalliopera on suurelta osalta irtainten maalajien, yleensa moreenin peittamaa, joten kivilajien kartoitus on tuottanut vaikeuksia monissa kohdin. Valtaosan nakyvasta kallioperasta muodostavat granitoidiset kivilajit, joita ovat paaasiassa porfyyrigraniitti ja granodioriittigneissi. Lisatietoa on myds saatu syvakairausraporteista. Kivilajit on usein rajattu geofysikaalisten karttojen avulla. KALLIOPERAN PAAPIIRTEET Karsamaen kallioperaa luonnehtivat syntyperaltaan ja koostumukseltaan erilaiset kivilajit. Pintasyntyisista eli suprakrustisista kivilajeista osa on alkuaan sedimenttisia, ja toinen osa on vulkaanista alkuperaa. Vulkaniitit ovat syntyneet tulivuorten purkaustuotteista laavoista ja heitteleista eli pyroklasteista. Ne ovat Karsamael la kerrostuneet eri vaiheissa alueen vanhimman para- ja ortogneisseja kasittavan kivilajikompleksin paalle. Toisen paaryhman muodostavat magmasyntyiset intrusiivikivilajit eli syvakivet. Niiden kiteytyminen on tapahtunut pitkan ajan kuluessa syvalla kalliokuoressa, ja ne ovat eroosion vaikutuksesta tulleet nakyviin sielta. Magmasyntyisia ovat myos juonikivet, jotka edustavat pinta- ja syvakivien valivaihetta ns. puolipinnallisina kivilajeina. Niiden sula kiviaines eli magma on tunkeutunut ja kiteytynyt kalliokuoren deformaatioissa syntyneisiin halkeamiinja rakoihin seka kerrosten valiin. Siella magma on jaahtynyt nopeammin kuin syvakivet. Juonikivet ovat siten aikaisemmin syntyneita kivilajeja lavistavia ja niita nuorempia. Kalliokuoren erilaisissa deformaatioissa paine ja lampotila, poimutukset ja hierrot muuttavat kivilajien rakennetta ja koostumusta muuttuneiksi eli metamorfisiksi kivilajeiksi. Kallioperan suurrakenteista mainittavimmat ovat alueen kahtia jakava lehden NW-nurkasta SE-nurkkaan ulottuva siirros, Venetpalon doomi ja Ahmakankaan- Miilurannan kupoli (kuva 3). 9

Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset 1 : 100 000, lehti 3322 Erkki Marttila I 1 2 3 5 6 do, 7 Kuva 3. Karsamaen kartta-alueen yksinkertaistettu kallioperakartta ja kemiallisia analyyseja varten otettujen naytteiden ottopaikat. 1. Orto- paragneissikompleksi, 2. Syvakivet, 3. Sedimenttikivet, 4. Metavulkaniitit, 5. Muuttuneita kivilajeja, 6. Siirros, 7. Naytenumero. Fig 3. Simplified map of the Karsamdki Pre-Quaternary rock map-sheet area and sites of sampling for chemical analyses. 1. Ortho- and paragneiss complex, 2. Infracrustal rocks, 3. Sedimentary rocks, 4. Metavolcanics, 5. Metamorphic rocks, 6. Fault, 7. Sample number. PARA- JA ORTOGNEISSIKOMPLEKSI Alueen vanhinta kallioperaa, para- ja ortogneissia, on ndkyvissa Venetpalon doomin ja Ahmakankaan-Miilurannan kupolin keskiosassa (08 ja 11), karttalehden etelaosassa lehdilla l0a ja 07C sekd Iso Murtomdessa lehdelld 03D. Tdman gneissikompleksin kivilajit ovat voimakkaasti metamorfoituneet. Yleensa ne ovat keskirakeisia ja harmaita tai hieman punertavia ja koostumukseltaan grano- ja kvartsidioriitteja. Useissa niistd on selvdsti nahtdvissa alkuperaisen sedimentogeenisen biotiittisarvivalkegneissin raitaiset ja juovaisetpiirteet (kuva 1 0

Suomen geologinen kartta. Kallioperakartt(jen selitykset I : 100 000, lehti 3322 Karsamaen kartta-aluecn kali opera 4). Kivea intrudoivat tavallisesti apliitti- ja pegmatiittijuonet, joissa paikoin on noin yhden senttimetrin lapimittaisia magnetiittikiteita. Venetpalon doomialueen keskustassa Haudanmaessa (08C) on raidallista keskirakeista grano- ja kvartsidioriittigneissia (paragneissia). Loivakaateiset poimuilevat vanhat kerrosrakenteet ovat voimakkaan granitisaation m igmatisoimia. Tama grano-kvartsidioriittinen paragneissi on Venetpalon doomin vanhin kivilaji. Hautala (1968) sanoo sita osuvasti oligoklaasigneissiksi. Kiven paamineraalit ovat plagioklaasi (oligoklaasi), kvartsi, biotiitti ja joskus sarvivalke. Hivenmineraalit ovatepidootti, kloriitti, titaniitti, apatiitti jazirkoni. Mikrokliiniaoligoklaasigneississa on vain paikallisesti ja silloinkin se saattaa olla sekundaarinen mineraali. Haudanmaen paragneissien kemiallinen koosturnus osoittaa ne hyvin graniittisiksi SiO, :n ja K,O :n suhteen. Se lieneejuuri myohemman voimakkaan granitisaation syyta (taulukko I, Bite. analyysit I ja 2). Alussa mainittujen kohteiden Iisaksi harmaata keskirakeista granodioriittigneissia on Raudankalliolla (08B) ja useissa paikoissa lehdilla 09A ja 09D. Jalkimmaisissa paikoissa kivilaji on karkeahkoa ja sisaltaa hienorakeisia kiilleja sarvivalkegneissi- seka amfiboliittisuikaleita. Graniittiset ainekset intrudoivat kivea. Sarakankaan (1 1 B, x = 7085.6. y = 3450.52) granodioriittigneissista tehty ikdmaaritys (A 1265) antaa tulokseksi 1913 Ma (Huhma ; julkaisernaton tieto). Grano-kvartsidioriittigneissi, kiille- ja biotiittisarvivalkegneissi muodostavat monissa paikoissa yhteensulautuneita aloja. Talloin on vaikea paatella, kuuluvatko kivilajit para- ja ortogneissikompleksiin vai sen paalle kerrostuneisiin Kuva 4. Haamumaisia hiotiittisarvivalkegnei~ ;in jaanteita alustan paragnei-i- :i. Laatta 15 cm. Fig 4. Relics of ghostlike hiotite hnt -tihlertc/c gnci.ss in the paiagnei.s.c of the basement. Tag /5 cm. Valokuva - Photo E. Marttila. Iso Murtomaki, KarsamLiki, 3322 03D. x = 7098.57, y = 3429.65.

Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset I : 100 000, lehti 3322 Lrkki Marttila Kuva 5. Alustan paiagneissia nlulstultavaa ka.rccasakeista kiillcgneissia. L~stta 12 cm. Fig 5. Coarse-grail d mica gn iss re. ibling ti paragneiss of the ba ment. Tag 12 cm. Valokuva - Photo A. Makela Parkkimajarvi W, Pyhajarvi. 3322 04C, x = 7072.86, y = 3438.87. sedimentteihin. Min on asia esimerkiksi Parkkimajarven lounaispuolella (07 ja 04) (kuva 5), missy Pyhajarven 3321 lehden 09 puolella on vastaavanlainen kivilajiseurue. PINTASYNTYISET ELI SUPRAKRUSTISET KIVILAJIT Sedimenttisyntyiset kivilajit Meta-arkoosit ja kvartsimaasalpagneissit Pohjagneissikompleksin, para- ja ortogneissien paalla tavataan Venetpalon doomin keskiosassa laajahko ala vaaleanpunertavaa keskirakeista kvartsi- ja plagioklaasivaltaista meta-arkoosia. Kivilaji on taalla Iahes vaaka-asentoisina loivasti poimuilevina kerroksina. Sen rapautumispinta nayttaa "hilseilevalta" ja hiekkaisen rakeiselta. Meta-arkoosin paamineraalit ovat oligoklaasinen plagiokl aasi ja kvartsi. Niita on lahes yhta paljon ja yhteensa noin 90 % kiven mineraaleista. Muut mineraalit ovat muskoviitti, biotiitti, epidootti, kloriitti ja mikrokliini. Lisaksi hivenmineraaleina ovat opaakki, titaniitti, apatiitti ja zirkoni. Kaunista meta-arkoosia on mm. Uposenmaen pohjoispuolella (08C). Samanlaista metaarkoosia on myos Saranevan etelaosassa ( I I A) ja gneissimaisempaa Valikankaan etelaosassa ( I I A). Naiden kemialliset koostumukset (taulukko I, Bite. analyysit 12

Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset I : 100 000. lehti 3322 Karsamaen kartta-alueen kalliopera 3 ja 4) tukevat Uposenmaen tyyppista mineraalikoostumusta. Kvartsimaasalpagneissi liittyy laheisesti meta-arkooseihin. Se eroaa metaarkoosista selvalla gneissimaisyydella ja lahenee oligoklaasigneissia lisaantyneen biotiitin vuoksi. Voimakkaasti kvartsiutunutta ja ruhjeliuskeisesti suuntautunutta kvartsimaasalpagneissia on laajalti lehdilla 10 ja I I. Meta-arkoosi ja kvartsimaasalpagneissi sisaltavat monessa paikassa valikerroksina hapanta metatuffia ja metatuffiittia. Min on esimerkiksi Lohvanperalla Haudanlammen etela- ja itapuolella Siirinvuoressa (IOC) ja myds Paulinvuoressa (IOC) seka Kaskelan alueella Hautakankaalla ja siita pohjoiseen doomin reunalla (08C). Meta-arkoosin ja kvartsimaasalpagneissin suoranaista kontaktia pohjagneissiin, oligoklaasigneissiin, ei ole havaittavissa. Nayttaisi silta, etta arkoosiaines olisi oligoklaasigneissin rapautumaa ja sulautuisi konformisti sen paalle selvaa rajaa tekematta. Arkoosiaines saa joukkoonsa tuffimateriaalia ja muodostaa siihen ohuita valikerroksia ennen runsaampaa vulkanismia. Myos emdksiset metatuffit ja peliittiset kiillegneissit ovat melko yleisia vahdisina valikerroksina etenkin kvartsimaasalpagneississa. Kiille- ja sarviviilkebiotiittigneissit Kiille- ja sarvivalkebiotiittigneissialat ovat suhteellisen pienia eri puolilla karttalehtialuetta. Gneissit ovat nivoutuneet laheisesti toisiinsa ja muodostavat Kuva 6. Deformoitunutta raitaista emaksis- vulkaniittia ja kiillegneissia. Laatta 12 cm. Fig 6. Deformed banded nuafic rolcanire and mica gneiss. Tag 12 cm. Valokuva - Photo A. Makelii Hukkaviita. Parkkimajarvi N, Pyhajarvi. 3322 04 D, x = 7076.92. y = 3438.76. 1 3

Suomen gcologinen kartta. Kallioperakarttojen selityksct I : 100 000, lehti 3322 L rx X i Ma/ miler yleensa raitaisia kivilajeja. Sedimenttiset ainekset ovat saaneet kerroksiinsa pyroklastista vulkaniittimateriaalia ja painvastoin. Min kerrosten materiaali vaihtelee, koska metamorfoosi lisaa kivilajin raitaisvaikutusta (kuvat 6, 7 ja 8). Kiillegneissit ovat harmaita, raekooltaan I - 2 mm ja selvasti suuntautuneita tai liuskeisia. Niiden paamineraalit oval plagioklaasi (oligoklaasi-andesiini), deformoitunut harmaa kvartsi ja pleokroismiltaan ruskea-vaaleanruskea biotiitti. Lisamineraaleina oval vaihtelevin maarin muskoviitti ja mikrokliini seka paikal- I isesti granaatti. Kloriitti ja epidootti oval muuttumistuotteita. Varsinaisia hivenmineraaleja ovat titaniitti, apatiitti, zirkoni ja harvinaisena turmaliini. Opaakkisista mineraaleista tavataan sulfidi- ja oksidimalmimineraaleja seka grafiittia. Mineraalikoostumukseltaan kiillegneissit ovat nain biotiittiplagioklaasigneisseja. Biotiittisarvivalke- ja sarviv"ilkebiotiittigneissit ovat kiillegneisseja tummempia. Niiden mineraalikoostumuksessa on biotiitin ohella sarvivalkettd, andesiinista plagioklaasia ja kvartsia. Yleiset hivenmineraalit ovat titaniitti, apatiitti, epidootti, kloriitti, karbonaatti ja paikoin opaakkiset sulfidi-ja oksidimalmimineraalit seka grafiitti. Lemppaannevan itapuolella (03C) on vaihteleva sarja gneisseja, joissa alunperin pyroklastisetja sedimenttiset kerrokset vuorottelevat sarvivalke- ja biotiittisarviviilkevaltaisina raitoina. Iso Kortekangas-Murtonevan alueella (03D) on migmatiittiutunutta kiillegneissia. Kivilaji on harmaata, pienirakeista ja raitaista. Siind on runsaasti suonittunutta graniittiainesta, joka paikoin on lis iksi Kuva 7. Raitaista sarvisalkcgnei,siii. Laatta 12 cm. Fig Banded hornblcncle gneiss. Tat 12 cm. Valokuva - Photo K. Lehto. Nuoliramc. Nuttupcra. Karsamaki, 3322 08 B, x = 7085.27. y = 3443.21. 1 4

Suomen geologinen kartta. Kallioperakarttojen selitykset I : 100 000. lehti 3322 Karsam icn kartta-alucen kalliopera Kuva 8. Voimakkaasti deformoitunutta runsaasti kvart a, i maa-ilpaa sisaltavaa I_i,llegneissia. Laatta 12 cm. Fig 5. Flights' deformed quart : /e/d.'pci rich mica gneiss. Tug 12 Cm. Valokuva - Photo E. Marttila. Kurppaansaari. Nuttupera. Karsamaki, 3322 08 C, x = 7084.07. y = 3445.30. pieniporfyyrista (porfyroblastien Iapimitta noin l cm). Parkkitnajarven ymparistossa (04C ja 07B) on biotiitti- ja biotiittisarvivalkepitoista, vaaleitten ja tummanharmaitten raitojen sisaltamaa silmagneissia. Gneissi on pieni- (1-2 mm) ja keskirakeista, ja se sisaltaa monin paikoin lahes 10 mm pitkia maasalparakeita. Kivea migmatisoivat lisaksi granitoidiset ainekset. Jarven ita-koillispuolella gneississaon kvartsimaasalpaliusketta sulkeumina. Kivilaji muuttuu emaksisen pyroklastimateriaalin lisaantyessa pohjoiseen pain Hukkaviidassa japapanmaessa (04D) sarvivalkepitoisemmiksi sarvivalkebiotiittija sarvivalkegneisseiksi. Nurmesperalla (04D) hienorakeisissakiillegneissikerroksissa on granaatteja. Kivi on poimuttunutta ja sita lavistaa porfyyrigraniitti. Porfyyrigraniitin reunaosissa (05) biotiittisarvivalkegneississa on amfibo- Iiittisia raitoja ja sita migmatisoivat porfyyrigraniitti, pegmatiitti ja apliitti. Porfyyrigraniitissa on monin paikoin sulkeumina runsaasti kiille- ja sarvivalkebiotiittigneissin murskaleita ja suikaleita. Marjokalliossa (05D) gneissi on karkeutunut ja paaosaltaan punertavan harmaata granodioriittigneissia. Kivessa on runsaasti kiharaisia graniittisuonia ja -juonia. Karsikkamaessa ja Kalliosaaressa (06) hapan metavulkaniitti ja kvartsimaasalpaliuske liittyvat laheisesti kiillegneissiin. Kivilajit ovat taalla voimakkaasti hiertyneet. Ruhkaperalla (07D-08A) Pyhajoen uomassa on harmaa kiillegneissi selvasti 1 5

Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset I : 100 000, lehti 3322 Er.ACki Manilla kerroksellista. Peliittisissa pienirakeisissa (alle 1 mm) ja tummissa biotiittimaasalpa-kvartsi-kerroksissa on rikkonaisia 3-4 mm :n granaattiporfyroblasteja. Biotiittia vahemman sisaltavissa harmaissa grauvakkamaisissa kerroksissa granaatteja sen sijaan ei nay. Kiven liuskepinnoilla on hieman pyriittipirotesilausta. Venetpalon doomia ymparoivat kiille- ja sarvivalkepitoiset gneissit ovat toisiinsa sidoksissa. Ne muodostavat kerrosrakenteisina raitaisia, useimmiten voimakkaasti poimuttuneita paragneisseja, joita graniittiset ainekset migmatisoivat. Kivilajit ovat hieno- ja keskirakeisia biotiitti-sarvivalke-plagioklaasikvartsikoosteisia metagrauvakoita. Sedimenttiset ja vulkaaniset gneissiainekset ovat loiva-asentoisina kerrostumina. Nuttuperalla Nurmesperalle vievan tien varressa (08B, x = 7085.82, y = 3441.98) on nahtavissa kerrostumien ja paraortogneissisen alustan rajakohta. Paikallisesti taalla gneisseissa on alle 2 cm :n deformoituneita granaatteja. Yleensa doomin reuna-alueilla tektoniset liikunnot ja metamorfoosi ovat muuttaneet kivilajeja. Kurppaansaaressa (08C) on yleisten gneissimineraalien lisaksi monin paikoin granaatteja ja gneisseista korkeammassa metamorfoosiasteessa muuttuneita kordieriitti-granaattipitoisia kivilajeja. Kaskelasta Sirvion kautta Sarakankaalle suuntautuneissa happamissa metavulkaniiteissa on kapeita valikerroksia arkoosista kvartsimaasalpagneissia. Saranevan kaakkoispuolella (11B) on hienorakeisissa biotiittigneisseissa korkean metamorfoosin aikaansaamia pienid granaattiporfyroblasteja. Ahmakankaan-Miilurannan kupolissa Palokaarron, Lehtikankaan ja Aittokankaan (lehti 12) kiillegneisseissa on myos tavattu seka paljastumissa etta syvakairauksissa granaatteja. Taalla kiillegneissit sisaltavat monessa paikassa amfiboliitti-, grafiitti- ja karsipitoisia valikerroksia. Vuohtojoen ympariston (09D) suprakrustiset kiille- ja sarvivalkegneissit ovat edellisten tavoin muuttuneiden kivilajien yhteydessa ja sisaltavat useissa kohdissa granaatteja, kuten Oivasen (1962) syvakairausraportista ilmenee. Metavulkaniitit Metavulkaniitit sijaitsevat kartta-alueen eri puolilla pienialaisina esiintymina. Niihin kuuluu synnyltaan emaksisia Iaavoja seka emaksisia ja happamia pyroklastivulkaniitteja. Ne ovat yleensd metamorfoituneet hyvin voimakkaasti ja pyroklastinen aines sisaltaa usein sedimenttiainesta vaihtelevia madria. Kuusaanjarven muodostuman metavulkaniitit muodostavat kemiallisesti jatkuvan kalkkialkalisen sarjan basalteista ryoliitteihin. Kuusaanjarven eteldosan luodolla (05B, x = 7087.1 l, y = 3430.77) on emdksistd laavakivea, jossa on havaittavissa deformoitunutta tyynyrakennetta. Se on uraliittiporfyriittinen ja kemialliselta koostumukseltaan se vastaa basalttia (taulukko 2, Bite. analyysi 9). Kuusaanjarven lansipuolella Paskonkankaalla (02D) on tummaa uraliitti- ja uraliittiplagioklaasi-porfyriittia ja muualla plagioklaasiporfyriittia. Paskonkankaan kivessa on raitaisuutta ja uraliittirakeissa on selvaa augiittikiteiden omamuotoisuutta. Uraliittiporfyriitti on basalttinen ja muistuttaa kemismiltadn (taulukko 2, Bite. analyysi 8) Kuusaanjarven luodon tyynylaavaa. Aimolan talon 1 6

Suomen geologinen kartta. Kallioperakarttojen selitykset 1 : 100 000, lehti 3322 Karai+lien kartta-alueen kalliopera Kuva 9. Pyrokl tibre' ;iaa. Laatta 15 cm. hig 9. Pvroclast breccia.tag 15 cm. Valokuva - Photo E. Marttila. Honkakallio, Ruhapera, Haapajarvi, 3322 05 B, x = 7086.28, y = 3431.88. luona (02D, x = 7087.52, y = 3428.92) on emaksisen liuskettuneen metavulkaniitin ja karkearakeisen ofiittisen kvartsidioriitin kontakti. Porfyyrigraniitti leikkaa kontaktikohdassa kivea ja on kasvattanut kalimaasalpakiteita kvartsidioriittiin. Kuusaanjarven etelapuolen kallioissa on pyroklastista metavulkaniittia, jossa on kerrostuneena seka uraliittiporfyriittia etta hienorakeista metatuffia. Uraliittiporfyriitissa on karsimaisia osueita ja sen KO-pitoisuus (2,28 %) on toisin kuin edellisissa suuri (taulukko 2 liite. analyysi 11). Honkakallion paljastumaalalla jarvesta kaakkoon on tummaa emaksista ja intermediaarista pyroklastimateriaalia heittelebreksia- ja lapillituffikerroksineen (kuva 9) (taulukko 2, Bite. analyysit 15 ja 16) seka vulkaanista konglomeraattia. Paijastumaalan italaidalla on pinnalta vaaleanharmaata ja vaaleanpunertavaa hapanta metavulkaniittia (taulukko 2, Bite. analyysi 18). Merkillepantavaa naissa pyroklastisissa metavulkaniiteissa on niiden suurehko K 2 O-pitoisuus 2,74-4,43 9r. Syyna saattaa olla etelapuolella metavulkaniitteja lavistava porfyyrigraniitti. Useissa lansipuolen metavulkaniiteissa kerrosraitoja muodostavat omamuotoiset 5-6 mm :n uraliitti- ja plagioklaasikiteet viittaavat pyroklastiseen heittelemateriaaliin. Niiden perusmassa on hienorakeinen ja koostuu plagioklaasista, sarvivalkkeesta, biotiitista, kvartsista jaepidootista. Plagioklaasiporfyriittista metavulkaniittia on useissa pienissa paljastumissa Kuusaanjarven lansi- ja luoteispuolella, jossa niissa on vahaista rautakiisupirotettakin. Kivi on harmahtavaaja koostumukseltaan intermediaarista (kuva 10). Se sisaltaa hajarakeina omamuotoisia plagio- 1 7

Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset I : 100 000, lehti 3322 Erkki Marttila Kuva 10. Porfyyrigraniitin breksioimaa kiill, nei iii ja mctavulkaniittia. Laatta 15 cm. Fig 10. Mica gneiss and tnetavolcanite brecciated by porphyry grani- Tag 15 cm. Valokuva - Photo E. Marttila. Tervakangas, Kuusaa. Haapajarvi. 3322 03 C, x = 7090.94, y = 3427.03. L. 1 Kuva 11. Pyroklastibreksiaa. Sarmikkaita intermediaarisia hcitteleita happamassa pyroklasti! t. Laatta 12 cm. Fig 11. Pvroclast breccia. Angular intermediate ejecta in felsic pvroclastt lag 12 cm. Valokuva - Photo E. Marttila. Palonevan lansipuoli. Pyhajarvi, 3322 10 C, x = 7071.75, y = 3458.18. 1 8

Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset 1 : 100 000, Iehti 3322 Karsamaen kartta-alueen kalliopera Kuva 12. Sarkynytta vulkaanista uraliittiporfyriittia. Laatta 12 cm. Fig 12. Broken volcanic uralite porphvrite. Tag 12 cm. Valokuva - Photo K. Lehto. Kurunkangas, Venetpalon alue, Karsamaki, 3322 08 D, x = 7087.88, y = 3446.13. kiaasikiteita ja perusmassassaplagiokiaasin Iisaksi biotiittia, sarvivalketta, kvartsia ja epidoottia. Samanlaista plagioklaasiporfyriittia on lisaksi Kuusaanjarvesta noin 5 km luoteeseen sijaitsevissa Hautanevan paijastumissa (lehti 2344 12C), jotka jaavathieman karttalehden ulkopuolelle. Kivilaji jatkuneekuitenkin geofysikaalisten karttojen perusteella pohjoiskoilliseen Karsamaen karttalehdelle (03C). Karsikkamaen (06A) happamissa metatuffiiteissa on ohuita kerroksia plagioklaasiporfyriittia (taulukko 2, Bite. analyysi 13) ja Lemppaannevan itapuolen (03C) kiillegneisseissa breksioituneena seka plagioklaasiporfyriittia (taulukko 2, Bite. analyysi 17) etta hapanta metavulkaniittia. Oman tyyppinsa metavulkaniittien joukossa muodostavat Vasikkakallion (02C) ymparistossa olevat dasiitti-ryodasiittiset metavulkaniitit. Kivilaji on rapautumispinnaltaan punertavaa ja sisalta tummanharmaata. Se sisaltaa tiiviissa perusmassassa pienic vaaleita plagioklaasirakeita ja monessa kohdassa sarmikkaita tummia lapilleja. Pyroklastirakennetta ilmentcvat lisaksi kiven kerroksellisuudesta johtuvat vaaleahkot ja tumrnahkot raidat. Itse Vasikkakalliossa on nakyvissa yli 20 metric levealti emaksista metavulkaniittia ja emaksista, mantelirakenteista fragmenttilaavaa. Vasikkakallion happaman metavulkaniitin kemiallinen koostumus (taulukko 2, Bite. analyysi 20) on lahes identtinen pari kilometric lannempana olevan Kaarlonmaen (02C) happarnan metatuffiitin kanssa (taulukko 2. Bite, analyysi I9). Honkakallion (05B) happaman metavulkaniitin kemismi (taulukko 2, Bite. analyysi 16) on myos lahella edellisten koostumusta. Naiden happamien 1 9

Suornen geologinen kartta, Kalliopcrakarttojcn selitykset I : 100 00 0, Ichti 3322 ErkA.i Marttila Kuva 13. Graniittijuonen lavistamaa hapanta metavulkaniittia. Laatta 12 cm. Fig 13. Felsic metavolcanile pierced hi a granite dvke.tag 12 cm. Valokuva - Photo E. Marttila. Hautakangas, Kaskelan aloe. Pyhajarvi 3322 08 C. x = 7080.55, y = 3449.44. metavulkaniittien koostumuksessa on SiO,-pi toisuuteen (69,17-71,60 '/() nahden suuri KO-pitoisuus (4,43-4,80 7r). Uraliittihajarakeisia kerrosraitoja on paikoin Parkkimaajarven pohjoispuolen (04 ja 07) sarvivalkegneississa. Idempana intermediaarista ja emaksista metavulkaniittia on raitaisina esiintymina Palomaesta kaakkoon (10C), jossa vulkaniitti on myos osittain muuttunut granaatti-kordieriitti-antofylliittikiviksi (kuva 1 l ). Torvelankankaalla ( I OC) metavulkaniitit sisaltavat uraliittiporfyriittia ja pyroklastibreksiaa. Lauttasaaressa ( IOC) on emaksisen tyynylaavan piirteita (taulukko 2, Bite, analyysi 10). Happarnat metavulkaniitit ovat valittomassa yhteydessa emaksisten metavulkaniittien kanssa koko tally jaksolla (kuva 12) (taulukko 2, Bite. analyysit 15 ja 16). Venetpalon doomin reunamilla pyroklastisten metavvulkaniittien koostumus vaihtelee emaksisista happamiin. Kivet oval yleisesti raitaisia ja muuttuneet monin paikoin kordieriittia, granaattia ja antofylliittia sisaltaviksi kivilajeiksi. Yleista on myos pyroklastisen ja scdimenttisen aineksen sekoittuminen keskenaan. Jakson kiviin liittyva sulfidirnineraalisaatio on aiheuttanut malmitutkimuksia Kurpaksen, Kaskelan, Sirvi6n ja Saraneva-Sarakankaan alueilla (Puustjarvi 1992). Hautala (1968) on tutkimuksessaan kuvannut taman alueen metavulkaniitteja hyvin tarkkaan. Venetpalon Venetojan (08B) happarnissa intrusiivikivi.ssa on brcksisoituneena pyriittipitoista metavulkaniittia (kuva 13) (taulukko 2, Bite. analyysi 14). Se nayttaisi olevan jatkoa Kurpaksesta pohjoiseen suuntautuvalle metavulkaniitti- 2 0

Suomen geologinen kartta. Kallioperakarttojen selityksct I : 100 000. lehti 3322 Karsamaen kartta-alueen kallioper5 jaksolle, ja on ilmeisesti yhteydessa Ritomaen - Vuohtojoen metavulkaniittimetasedimenttikiville (09D). Ritomaen-Vuohtojoen esiintyman metavulkaniitteja on kuvannut Oivanen (1962) raportissaan. SYVASYNTYISET ELI INFRAKRUSTISET KIVILAJIT Ultraemaksiset kivilajit Ultraemaksisten kivilajien osuus karttalehdella jaa vain pariin pieneen paljastumaan. Lohvanjarven koillisrannalla (10 C, x = 7072.70, y = 3456.05) on nakyvissa muutaman neliometrin ala mustaa karkearakeista peridotiittia. Kiven rapautumispinta on syopynyt koloiseksi. Kolojen lapimitta on noin yksi senttimetri. Kiven paamineraali on oliviini ja se ilmenee selvasti myos kemiallisessa kokonaiskoostumuksessa pienina SiO, :na (38,80 %) ja erittain suurina MgO- (n. 28 %) ja Fe,O, tot. - (yli 17 r/o) pitoisuuksina (taulukko 3, Bite. analyysi 23). Hivenaineista Cr- ja Nipitoisuudet eivat kuitenkaan ylla malmilliseen luokkaan, vaikka ne ovatkin alueen yleista tasoa hieman suuremmat. Taman ultramafisen kivilajin kemismi viittaa uitraemaksiseen pikriittiseen laavaan. Huiheilannevan saarekkeessa (I OD) on vahainen pahkura tummaa karkearakeista hornblendiittia. Heikko ruhjesuunta yhdistaa hornblendiitin edella mainittuun peridotiittiesiintymaan. Gabrot ja dioriitit Karsamaen keskustasta noin 7 km itaan Kokkola - Kajaani-maantien laheisyydessa on Ritomaen gabroesiintyma. Se muodostaa breksioituneen etelareunan laaja-alaisesta gabromassiivista (Wilkman 1931 : 102-103), josta suuri osa on karttalehden pohjoispuolella (3411 07). Gabro on tummanharmaata, keski- ja karkearakeistaja lisaksi monin paikoin rakenteeltaan ofiittista. Sen paamineraalit ovat plagioklaasi (labradori), augiitti, sarvivalke ja biotiitti. Plagioklaasi on 1-2 x 4-5 mm :n laattamaisina kiteina, jotka ovat usein puristussuuntautuneet. Sarvivalketta on seka primaarisena etta mustien augiittikiteiden reunoilla vihertavana muuttumistuotteena. Biotiitti on pleokroismiltaan selvasti kellertava tai kellertavan tummanruskea. Lisamineraaleina on magnetiittia ja rautakiisuja, jotka ovat tummien mineraalien, erikoisesti biotiitin, yhteydessa. Kivi aiheuttaa magneettista hairiota. Monissa kohdissa gabro vaihtuu rajatta dioriittiseksija kivi saa samalla vaaleamman savyn. Ritomaen gabro-dioriittiesiintyman reunan breksioivassa punertavassa porfyyrigraniitissa on runsaasti murtokappaleina karkearakeista gabroa, raitaista grauvakkamaista kiillegneissia ja metatuffituffiittia. Porfyyrigraniitin lisaksi breksioivana kivena on tasarakeista graniittia. Granitoidien vaikutuksesta murtokappaleisiin on paikoin kasvanut maasalpaporfyroblasteja. Pienialainen gabropahku on Pienen Teerinevan pohjoispuolella Tikkakankaalla (l ID, x = 7088.57, y = 3459.84). Se on harmaan keskirakeisen granodioriittigneissin ymparoimana. Gabron lansipuolella granodioriitissa on 2 1

Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset 1 : 100 000, lehti 3322 Erkki Marttila sulkeumina hienorakeista tummaa sarvivalkegneissia. Itse gabro on tummaa, karkearakeista (5-8 mm) ja koostuu plagioklaasin lisaksi osittain omamuotoisesta uraliittisesta sarvivalkkeesta. Gabro breksioi ymparillcan olevaa granodioriittigneissia. Nuorimpina kivilajeina pegmatiitti-ja apliittijuonet verkottavatpuolestaan gabroa. Esiintymakohdan kivilajien ikajarjestys on siten seuraava : vanhimpana sarvivalkegneissi, sitten granodioriittigneissi, gabro ja nuorimpina pegmatiitti ja apliitti. Alueen tektoniset deformaatiot ovat vaikuttaneet useaan otteeseen pitkan ajan kuluessa, silla breksioitumisten lisaksi kivilajeissa on nahtavissii monissa kohdissa lahes pohjois-etelasuuntaista hiertymaa ja jopa myloniittia. Grano- ja kvartsidioriitit Pyhajarven karttalehden 3321 puolelta jatkuvat Vaatinperan-Kuonaanjarven alueen granodioriitit Karsamaen 3322 lehdille 01 ja 04. Kokkokallion (01C) granodioriitti on harmaa, keskirakeinen ja melko tasalaatuinen, vaikka sarvivalkkeen ja biotiitin maarat vaihtelevat jonkin verran. Kivessa on havaittavissa kolme heikohkoa suuntaa vanhimmasta nuorimpaan : N40 W, 80 E ; N15 E, 80 W ja N05 W, 80 W. Kallioalueilla on samoissa suunnissa 2-10 cm leveita ruhje- ja myloniittivyohykkeita. Noin yhden metrin paksuiset intermediaariset juonet leikkaavat teravin kontaktein granodioriittia suunnissa N70 W, 70 S ja N30 W, 70 W. Veivarinperalla (01D) granodioriitti lahenee koostumukseltaan kvartsidioriittia. Siina on lapimitaltaan 3 cm :stc 5 x 15 cm :iin tummahkoja ja hienorakeisia sulkeumia. Taalla kivessa on heikko vallitseva vanhempi lahes ita-lansisuunta ja nuorempi noin SW-NE-suunta, jonka kaade on lahes 90. Nevaniemenkallion (O1 D) alueella kivilaji on harmaa keskirakeinen kvartsidiori itti, jossa on pienia haamumaisia kiillegneissisulkeumiaja emaksisia rautakiisupirotteisia vulkaniittisulkeumia. Naistenkallion paljastuma-alan (02C) kivilaji on vaaleanharmaa keskirakeinen ja paikoin suuntautunut kvartsidioriitti-granodioriitti, jossa siella taallc on pienia selvarajaisia ja haamumaisia kiillegneissifragmentteja. Kiusanperan Rimminkalliossa kivi on karkearakeisempaa ja heikosti suuntautunutta. Lisaksi siina on leikkaavia kvarts imaasalpajuonia ja pegmatiittia. Kiusankalliossa kvartsidioriittigranodioriitti on paikoin porfyyrista ja sisaltaa kiillegneissi-ja amfiboliittisulkeumia. Kaarlonmaen (02C) kvartsidioriitti-granodioriitti on rapautumispinnaltaan heikosti punertavaa. Kivessa on sarvivclke- ja kiillegneissisulkeumia ja sita migmatisoi punertava maen ylaosassa oleva graniitti. Kuonanjarven itapuolella (04A-C), Matokankaalla ja Tikkasenkallioilla (04A) on harmaata keskirakeista ja yleensa heikosti suuntautunutta granodioriittia. Tikkasenkallioitten keskialueella on ruhjetta ja myloniittia ja granodioriittia leikkaavat emaksisetjuonet. Juonista leveimmat ovat noin 10 metrisic. Pisimmillacn juoni on nakyvissa yli 100 metric. Naitc juonia leikkaavat edelleen kvartsimaasalpajuonet ja niiden kontakteissa on paikoin kvartsipursumia. Karttalehden lcnsipuoliskolla olevat granodioriitit-kvartsidioriitit vaikuttavat syvakivimaisilta. Maiden kivilajien mineraalit ovat plagioklaasi (oligoklaasi- 2 2

Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset I : 100 0 00. lehti 3322 Karsamaen kartta-alueen kalliopera andesiini), kvartsi, biotiitti, sarvivalke ja mikrokliini. Mineraalien osuus kivessa vaihtelee jonkin verran. Kvartsidioriitissa kalimaasalpaa on kuitenkin plagioklaasia vahemman ja sarvivalketta on enemman kuin biotiittia. Kivilajit ovat yleensa tasarakeisia, suuntautumattomia tai vain heikosti suuntautuneita ja selvasti muita kivilajeja intrudoivaa. Niissa ei ole paragneissien raitaisuuksia kuten pohjagneissikompleksissa karttalehden itapuoliskolla. Ikasuhteeltaan granodioriitti-kvartsidioriitti kuulunee samaan ikaryhmaan kuin Pyhajarven Komujarven kvartsidioriittija Vaatinperan granodioriitti-kvartsidioriitti, eli ovat 1 890 miljoonaa vuotta vanhoja. Graniitit Karttalehtialueella graniitit muodostavat suurimman intrusiivisten kivilajien ryhman. Esiintymistavaltaan, mineraalikoostumukseltaan ja rakenteeltaan niihin kuuluvat porfyyrigraniitit, tasarakeiset graniitit, apliitit ja pegmatiitit seka gneissiytyneet ja migmatiittiutuneet graniitit. Graniiteista eniten esiintyy porfyyrigraniittia, jota on laaja-alaisina intruusioina karttalehden lansipuolella. Noin 10 km' :n porfyyrigraniittiesiintyma on lisaksi lehdella 1 1. Repaleisempia aloja on Lohvanperalla (10 C-D) ja alueella karttalehden keskiosassa. Porfyyrigraniitit ovat punertavia ja sisaltavat runsaasti erikokoisia ja -muotoisia maasalpahajarakeita. Suurimmat kalimaasalpahajarakeet ovat yleensa intruusioiden keskustassa pienentyen reunaosien kontaktia kohti ja siella hajarakeet ovat tavallisesti puristussuuntautuneet ja soikeamuotoisia. Mikrokliinin lisaksi paamineraaleina ovat plagioklaasi (yleensa oligoklaasi) kvartsi ja biotiitti. Hivenmineraaleina ovat apatiitti, titaniitti, epidootti ja zirkoni seka muuttumistuotteina saussuriitti, serisiitti ja kloriitti. Mul likonnevan lansipuolella (04C)ja Mull ikonkaarrossa (04A) porfyyrigranii ti n mikrokliinihajarakeet ovat punertavia, heikosti suuntautuneita ja kooltaan I - 3 cm, jopa 5 cm pitkia. Samanlaista porfyyrigraniittia on myos koko lehden 04 B ala. Reuna-alueella porfyyrit ovat suuntautuneet ja pitkulaisia. Porfyyrigraniitti breksioi taalla granodioriittisia kivia ja sisaltaa apliittisuonia ja on paikoin jonkin verran ruhjeista. Ristikankaalla ja Kalliosaaressa (05A) porfyyrigraniitin mikrokliinihajarakeet ovat 2 x 5 cm ja graniitin reunaosassa on runsaasti kiille- ja sarvivalkegneissin osittain sulaneita luirakkeita. Lehtien 05C ja 05 D porfyyrigraniitin mikrokliinihajarakeitten pituus vaihtelee 1,5 cm :sta 3 cm :iin, paikoin 4 cm :iin ja muoto pydreahkoista pitkulaisiin. Graniitissa on monin paikoin kiillegneissin suikaleita (kuva 14), ja sita intrudoivat tasarakeinen graniitti seka apliitti- ja pegmatiittijuonet. Lehden 11 alueella on vain muutama paljastuma porfyyrigraniittia, mutta aerogeofysikaalisen harmaasavykartan ja reunaosien breksiavyohykkeiden avulla esiintyma on voitu rajata. Mesiaisnevan pohjoispuolella (11C) porfyyrigraniitti on pieniporfyyrista, mikrokliinihajarakeiden lapimitta on noin yksi senttimetri. Rakenne on heikosti suuntautunut. Massiivin reunaosissa porfyyrigraniitti, apliitti ja pegmatiitti intrudoivat voimakkaasti kvartsimaasalpagneisseja ja grano- 2 3

: Suomen geologinen kartta. Kallioperakarttojen selitykset 1 100 000. lehti 3322 Eikki Manrila Kuva 14. Kiillegnei isuikaleita porfyyrigraniiti! L. Laatta 15 cm. Fig 14. Mica gneiss snips in porphyry granite. Tag 15 cm. Valokuva - Photo F. Marttila. Hiidenkaarto, Karsamaki, 3322 05D, x = 7086.08.. y = 3436.02. dioriittisia paragneisseja. Lohvanperalla Lohvanjarven pohjoispuolelta Haudanlammen lansipuolelle ja Lamminperille ulottuu graniittinen vyohyke, jossa on runsaasti breksiaa. Fragmentteina on paaasiassa ofiittisten diabaasi- ja plagioklaasiporfyriittijuonien kappaleita. Breksioivina kivina ovat porfyyrigraniitti, karkearakeinen harmaanpunertava graniitti, apliitti ja pegmatiitti. Porfyyrigraniitin mikrokliinihajarakeet ovat keskimaarin I x 1,5 cm ja suurimmat I x 2,5 cm. Paikoin mikrokliinihajarakeitten ymparilla on vaaleampi keha. Porfyyrigraniitti ulottuu aina Kulhunvuoren- Isonahonkankaan alueelle, ja siella myos reunaosissa on runsaasti porfyyrigraniitin breksioimia kivilajeja. Hajarakeet ovat taallakin suurimmillaan vain noin I x 2 cm. Repaleisia porfyyrigraniittialoja on Venetpalon doomin reunaosissa. Siella porfyyrigraniitti breksioi ja migmatisoi tasarakeisen graniitin, apliitin ja pegmatiitin kanssa metavulkaniitteja ja paragneisseja. Kivilajien ikaryhmittymassa porfyyrigraniitti nayttaa olevan samassa asemassa Pyhajarven porfyyrigraniittien kanssa eli ovat ikaryhmassa 1 883-1 875 Ma (= miljoonaa vuotta) (Kousa et al. 1994). Tasarakeinen graniitti Punertavaa tasarakeista graniittia on lehdilla 03C - D. Se on karkearakeista (5-10 mm) ja paikoin pienina aloina rakeisuudeltaan ja mineraalikoostumukseltaan 2 4

Suomen gco Ioginen kartta. Kallioperakarttojen selit\kset I : 100 000. lehti 3322 Karsamacn kartta-alucen kalliopera Kuv-a 15. Myloniutiutununa punaista graniittia. Laatta 15 cm. Fig 15. M_. Nlonitiled t'cj granite. lag 15 cm. Valokuva - Moo) 0. Marttila. Ruhalaincn. Haapavcsi. 3322 03 C. x = 7094.63, y = 3427.58. hyvinkin homogeenista, mutta se muodostaa myos porfyyrigraniitin, aplitin ja pegmatiitin kanssa migmatiittia. Kauniin punaista ja tasarakeista graniittia on Ruhalaisissa (03C). Toista metric levea myloniittivyohyke on kuitenkin hiertanyt kivea lahes pohjois-etelasuunnassa (kuva 15). Tervakankaalla tasarakeinen ja porfyyrinen graniitti migmatisoi kiillegneissia. Vattulehdossa (03D) tasarakeinen graniitti on myos tiiviissa yhteydessii porfyyrigraniitin, apliitin ja pegmatiitin kanssa. Venetpalon doomin pohjois- ja kaakkoisosissa tasarakeinen graniitti on rajoiltaan epaselvasti sekoittunut porfyyrigraniittiin. Sita on myos punertavina, keskirakeisina (0,5-1,5 min) vaihtelevasti suuntautuneina. mutta muuten melko homogeenisina aloina. Tasarakeisen graniitin paamineraalit ovat paljousjarjestyksessa mikrokliini, kvartsi, plagioklaasi (oligoklaasi), biotiitti ja muskoviitti. Hivenmineraalit ovat epidootti, kloriitti, opaakki, apatiitti, titaniitti ja zirkoni. Maasalvat sisaltavat hieman muuttumistuotteita. Apliitti ja pegmatiitti Apliititja pegmatiitit oval graniittisarjan viimeiset kiteytymat. Ne muodostavat leikkaavia juonia muihin kivilajeihin ja migmatisoivat niita. Graniittien yhteydessa ne eivat kuitenkaan aina muodosta graniittien kanssa selvaa rajaa. Niiden paamineraalit oval mikrokliini, kvartsi ja plagioklaasi, ja lisaksi niissa on pienia maaria kiilletta. paaasiassa muskoviittia. Pegmatiitit ovat nain ollen 2 5

Suomen geoiogincn kartta. Kallioperakarttojen se Iitykset I : 100 000. lehti 3322 Fl-kb Mar"tila yksinkertaisia pegmatiitteja, joissa granaatitkin ovat harvinaisia. Apliitteja ja pegmatiitteja tavataan runsaimmin porfyyrigraniitti-intruusioiden reuna-alueilla ja Venetpalon doomia ympdroivissd graniiteissa. Parkkimajdrven (07A - B) pohjoispuolen mikrokliinikvartsipegmatiiteissa on tavattu hieman turmaliinia. JUONIKIVET Kalliokuoren syvdlle ulottuvat murtumat ovat avautuneet magmojen tulovdyliksi. Magmat ovat kiteytyneet rakoihin juoniksi. Diabaasi- ja porfyriittijuonet muodostavat yksittdisid juonia eri puolilla kartta-alaa ja useamman juonen ryhmid Lohvanperdlla (lehti 10) ja Kuonan Tikkasenkankaalla (lehdet 01-04). Juonet ldvistdvdt erilaisia kivilajeja useaan eri suuntaan (kuvat 16 ja 17). Kuonan Kokkokalliolla (01C) noin metrin leved intermediddrinen juoni ja Tikkasenkallioilla (04A) useat diabaasijuonetldvistdvdt granodioriittia. Juonista yksi on noin 10 metric levea ja sitd voi ndkyvdnd seurata yli 100 metrid. Juonia leikkaavat apliittiset juonet, joiden kontaktissa on paikoin kvartsia. Talld kallioalueella on ruhje- ja myloniittisuuntia. Lohvanperalld (IOA,C) plagioklaasiporfyriitti- ja diabaasijuonet ldvistdvdt atnfiboliittiraitaista sarvivdlkebiotiittigneissid ja porfyrisoitunutta graniittia Idhes koillis-lounassuunnassa. Juonista leveimmdt ovat yli 20-metrisiaja ndkyvdlta pituudeltayli I00-metrisid.Plagioklaasiporfyriittijuonissaplagioklaasi-liistakkeet ovat kooltaan 2-3 x 15-18 mm ja sekaisin hienompirakeisessa vdlimateriaalissa. Diabaasien liistakkeet ovat selvdsti pienempid. Lohvanjarven pohjoispuolelta Lamminperdlle on porfyyrisessd graniitissa runsaasti plagioklaasiporfyriittijuonien ja hienorakeisen diabaasin murtokappaleita. Haudanlammen eteldpuolella (IOC) plagioklaasiporfyriittijuonet leikkaavat hapanta metavulkaniittiaja etelampdnd kvartsidioriitti-granodioriittia. Vuohtojoen - Ritomden tutkimusjakson Idnsipddssd syvdkairaukset ovat tuoneet esiin diabaasijuonia. Ne leikkaavat jakson suprakrustisia granaattipitoisia kiille- ja sarvivdlkegneissejd, amfiboliitteja ja kordieriittipitoisia kivid (Oivanen 1962). Vasikkakallion (02C) intermediddrinen plagioklaasiporfyriittijuoni leikkaa ryodasiitti-dasiittista metavulkaniittia, jonka katsotaan edustavan alueen nuorempaa vulkanismisarjaa (Kousa et al. 1994). Juoni ei poikkea kemismiltddn (taulukko 4, Bite. analyysi 36) oleellisesti esimerkiksi Kuusaanjdrven eteldrannan vastaavasta juonesta (taulukko 4, Bite. analyysi 33), joka leikkaa myos nuoremman vulkanismin emdksistd metavulkaniittia. Happamat kvartsimaasalpdporfyyrijuonet Kuusaanjdrven itdpuolella (05B) saattavat kuulua samaanjuonimuodostukseen kuin Valkeuslain men eteldpuolen ja Jauhokankaan kvartsimaasdlpdporfyyrijuonet Pyhdjdrven karttalehdelld 3321 (Marttila 1992 ja 1993 : 42-43). Kaarlonmden (02C) kvartsidioriitti-granodioriitissa on kapea emdksinen metadiabaasijuoni, joka poikkeaa selvdsti kemismiltddn (taulukko 4, lute. analyysi 30) muista diabaasi- ja plagioklaasiporfyyriittijuonista. Sen TiO,-, Fe,O,,T- 2 6

Suomen geologinen kartta, Kallioperakarttojen selitykset 1 : 100 000. Iehti 3322 Karsamaen kartta-alueen kalliopera Kuea 16. PI ; tiokla, siporfyriittijuoni (vasemmalla) Icik- to hapanta metavulkaniittia. Laatta 15 cm. Fig 16. Plagioclase parphrrite /eke (left) culling through fehaic metarnlcanite. Tug 15 cm. Valokuva - Photo E. Marttila. Lauttasaari, Lohvanpera, Pyhajarvi, 3322 10 C, x = 7074.01, y = 3457.77. Ku a 17. Keskirab.:inen kvartsiutunut granodioriittignei :, jc ;a on emaksisia sulkeumia. Kivea leikkaavat emaksiset juonet ja edelleen kvartsi-maasalpajuonet. Laatta 12 cm. Fig 17. Medium-grained quartzose granodiorite gneiss with mafic inclusions. lyre rock is cut hr, mufic dukes and further hrr quart, feldspar dukes. Tag 12 cm. Valokuva - Photo K. Lehto Halmemaki, Kiirsamaki, 3322 11 B. x = 7088.95, y = 3453.05. 2 7