KIRJALLISUUS: MALLIVASTAUKSET Vastausten arvioinnissa kiinnitetään huomiota vastausten ja mallivastausten sisällölliseen yhdenmukaisuuteen, mutta myös vastauksen selkeään, johdonmukaiseen muotoiluun ja hyvään asiasuomeen. 1. Altruismia ei ole yksinkertaista selittää. Altruismilla voidaan tarkoittaa epäitsekästä toimintaa, joka ei tähtää oman edun toteutumiseen. Kuusela (2007) esittää, että altruismia on tarkasteltu lähinnä neljällä tavalla. Mitkä nämä tavat tai näkökulmat ovat? (4 p) Biologisesta, geneettisen perimän näkökulmasta altruistinen käyttäytyminen nähdään lajinkehityksen kannalta hyödylliseksi toimintatavaksi, sillä se auttaa yleisesti lajin säilymistä. Kognitiivisen käyttäytymisen näkökulmasta on tarkasteltu ihmisen kykyä moraaliseen järkeilyyn ja eettisten päätösten tekemiseen, minkä ajatellaan perustuvan roolinottoon. Sosiaalisemmasta, sosialisaation näkökulmasta altruismia tarkasteltaessa ihminen voidaan nähdä sosiaalisena olentona, jonka sosialisaatio eli yhteiskunnan jäseneksi kasvaminen edellyttää sosiaalista oppimista tai roolinottoa, mikä tapahtuu havaitsemisen ja mallien sisäistämisen kautta. Vastavuoroisuus: Altruismia on mahdollista selittää ilmiönä myös siten, että kyse on ennakoivasta tai varovaisesta käyttäytymisestä. Tämän mukaan ihminen auttaa muita, jos se hyödyttää häntä itseään. Toisten auttaminen voidaan nähdä toimintana, joka rohkaisee vastavuoroista käyttäytymistä. (s. 26) 2. a) Willem Doise (1986) on hahmotellut sosiaalipsykologian selitystasoja. Yksilön mielensisäinen taso ja sosiaalisten suhteiden tai tilanteiden taso ovat kaksi hänen jäsennyksensä tasoa, mitkä kaksi muuta ovat? (2 p) Sosiaalisten asemien taso (3. taso) ja ideologinen taso (4. taso). (Doisen mukaan sosiaalipsykologian selitystasot on mahdollista luokitella neljään, osin päällekkäiseen tasoon. Kysymyksessä mainittu mielensisäinen taso on ensimmäinen ja sosiaalisten suhteiden tai tilanteiden taso puolestaan toinen taso.) (s. 42 44) b) Kuusela pohtii Doisen tasoja ja esittää kommentin sosiaalitieteiden nykytilanteeseen liittyen. Millaisen laajennuksen tasoihin voisi Kuuselan mukaan periaatteessa tehdä? (2 p) Kuusela pohtii, että fysiologinen ja neurologinen taso voisivat tuoda lisävalaistusta kognition, tunteiden ja käyttäytymisen tarkasteluun. Toisaalta taas ideologista tasoa voisi laajentaa globalisaation tarkastelulla, joka voisi tuoda uuden puolen identiteetin rakentumisen tarkasteluun (ns. kosmopoliittinen identiteetti). (s. 44) 3. Monikulttuurisuutta tarkasteltaessa esitetään usein käsite akkulturaatio, jolla viitataan kulttuurien kohtaamiseen ja kulttuuristen mallien omaksumiseen. Akkulturaation voidaan ajatella olevan hyvin tyypillinen sosiaalipsykologinen ilmiö. Miten Padillan & Perezin (2003) mukaan akkulturaatiota olisi hyvä tarkastella ja tutkia, jotta ilmiön ja käsitteen monipuolisuus pääsisi hyvin esiin? (3 p)
Padilla ja Perez esittävät, että akkulturaatiota lähestyttäisin sosiaalisten kognitioiden, sosiaalisen identiteetin ja sosiaalisen stigman kautta. Sosiaalisten kognitioiden näkökulmasta akkulturaatiota tarkasteltaessa tutkittavana voisi olla esimerkiksi se, kuinka jonkin kansallisuuden edustajat ajattelevat toisista ihmisistä, kuten maahanmuuttajista, ja kuinka he ajattelevat muiden ajattelevan ihmisistä eli millainen käsitys heillä on muiden ihmisten ajattelutavasta. Sosiaalisen identiteetin näkökulmasta akkulturaatiota tarkasteltaessa huomio voisi olla esimerkiksi siinä, miten vahvasti ja millä tavalla maahanmuuttajat samaistuvat omaan etniseen ryhmäänsä tai uusiin kulttuureihin ja ryhmiin. Sosiaalisen stigman perspektiivistä katsoen mielenkiinnon kohteena voivat puolestaan olla vaikkapa ihmisten asenteet ja käsitykset muiden kulttuureiden edustajista ja siitä, miten asenteet vaikuttavat ja mitä niistä seuraa. (s. 160 161) 4. Ryhmään kuulumisen voidaan ajatella olevan ihmiselle monella tapaa tärkeää. Levine & Moreland (2006) ovat pohtineet ryhmäjäsenyyden merkitystä erilaisten tarpeiden tyydyttämisessä ja jaotelleet tarpeita neljään kategoriaan. Millaisia tarpeita luokittelussa esitetään? (4 p) Ensinnäkin ryhmäjäsenyyden voidaan ajatella tyydyttävän selviytymiseen liittyviä tarpeita. Ryhmään kuuluminen mahdollistaa evolutionaarisen tarpeen jatkaa lajia, sillä se edistää esimerkiksi ryhmän jäsenten kykyä hankkia ja kasvattaa jälkeläisiä. Toisekseen ryhmäjäsenyyden voi katsoa tyydyttävän psykologisia tarpeita, koska ryhmä mahdollistaa yhdessä olemisen ja siihen liittyvät tarpeet, kuten läheiset suhteet. Ryhmä myös mahdollistaa vaikuttamisen ja vallankäytön. Kolmanneksi Levine ja Moreland nostavat esiin tiedolliset tarpeet: ryhmässä sen jäsen voi tyydyttää fyysiseen ja sosiaaliseen ympäristöön liittyviä tiedollisia tarpeita ja suhteuttaa esimerkiksi mielipiteitä ja kykyjä muiden ryhmän jäsenten vastaaviin. Neljäntenä ryhmäjäsenyyden voidaan ajatella tarjoavan perustan identiteetin muodostamiselle, sillä ryhmän avulla yksilö voi peilata itseään koskevia käsityksiä. (s. 72 73) 5. Wilfred Bion liittyy psykodynaamiseen ryhmätutkimukseen. Hänen tunnettuja käsitteitään ovat työryhmä ja perusolettamusryhmä. a) Mitä näillä käsitteillä tarkoitetaan? b) Millaisia perusolettamusryhmiä Bionin jaottelun mukaan on olemassa? Vastaa kumpaankin kohtaan samassa esseevastauksessa. (5 p) Bionin käsitteillä kuvataan (usein vertauskuvallisesti) ryhmässä vallitsevaa ilmapiiriä ja sen jäsenten asennoitumista ryhmän varsinaista tavoitetta kohtaan (kuten esimerkiksi kuntoutumisprosessi tai jonkin työtehtävän tekeminen). Työryhmä tarkoittaa ryhmää, joka kykenee tavoitteensa mukaiseen toimintaan, joka reflektoi omaa tilaansa ja jossa jäsenet kantavat vastuuta tekemisistään. Perusolettamusryhmä taas viittaa tilanteeseen, jossa ryhmä toimii ikään kuin näennäisesti, eli se ei kykene saavuttamaan tavoitettaan. Perusolettamusryhmän käsite viittaa ryhmän alitajuiseen tilaan: Ryhmän toimintaa ohjaa oletus, että sillä olisi jokin muu tarkoitus kuin se, mikä tarkoituksen julkilausutusti kerrotaan olevan. Ryhmän jäsenet siis olettavat, että vaikka he ovat tekevinään työtehtävää, heidän yhdessäololleen on olemassa jokin muu tarkoitus. Tämä olettamus leimaa ryhmässä vallitsevaa tunnelmaa. (2 p) Psykoanalyyttisen käsityksen mukaan perusolettamusryhmien alitajuinen ilmapiiri juontuu ihmisen puolustusmekanismeista. Ryhmässä ollessaan yksilöt tulkitsevat ryhmän tilannetta ja omaa asemaansa siinä, ja riippuen tulkinnoista, tilanteeseen reagoidaan erilaisilla defenssimekanismeilla. Perusolettamusryhmiä voidaan Bionin jaottelun mukaan ajatella olevan kolmenlaisia: riippuvuusoletusryhmiä, joissa perusoletuksena on riippuvuus johtajasta ja jossa ryhmän jäsenet
tyytyvät usein passiivisuuteen; taistelu ja pako oletusryhmiä, jossa ryhmä toimii aivan kuin sitä uhkaisi jokin sisäinen tai ulkoinen vihollinen ja jossa tunnelma voi olla aggressiivinen ja uhmakas; ja parinmuodostusoletusryhmiä, joissa oletetaan ryhmän syntyneen jonkin yhteyden, kuten ryhmän joidenkin jäsenten välisen ihmissuhteen, luomisen vuoksi, ja joissa ilmapiiri voi olla innostunut ja tulevaisuusorientoitunut. (3 p) (P. M. Turquet on muotoillut vielä neljännen perusolettamuksen, yhtenäisyysryhmän. Tällainen ryhmä on melkein toimiva työryhmä. Se toimii perustehtävänsä mukaisesti, mutta arvioi omat kykynsä epärealistisesti ja epäonnistumisen tultua masentuu syytellen jäseniään. Lukuisat urheilujoukkueet käynevät esimerkkinä tällaisesta perusolettamuksesta.) (s. 92 94) 6. a) Mitkä ovat Georg Herbert Meadin keskeiset ajatukset tietoisuuden ja minän kehityksestä? b) Millaisia vaiheita minuuden kehityksessä Meadin mukaan on? Meadin tapa käsitteellistää minuus on ainutlaatuinen, mitkä minuuden ulottuvuudet ovat? Vastaa kumpaankin kohtaan samassa esseevastauksessa. (6 p) Meadin tärkeä ajatus oli, että kieli ja sosiaalinen vuorovaikutus ovat välttämättömiä yksilön tietoisuuden ja minän kehitykselle. Toisin sanoen kykymme käyttää kieltä ja erityisesti symboleja on mielemme kehittymisen ja siten minän synnyn takana. Koska jaamme kulttuurissamme symboleja ja merkityksiä, voimme koordinoida ja hienosäätää toimiamme ja vastaavasti aavistaa ennalta toisten käyttäytymistä. Tätä Mead kutsui toisen roolin omaksumiseksi. Kykenemme kuvittelemaan ja ottamaan huomioon tekojemme merkitykset toisille, ja käyttämällä merkityksellisiä symboleja hankimme kyvyn astua toisen asemaan ja katsoa maailmaa toisen silmin. (2 p) Meadin mukaan lapset omaksuvat roolinottokyvyn ja minuus kehittyy vähitellen kolmen peräkkäisen vaiheen kautta. Nämä vaiheet ovat valmistava vaihe, leikkivaihe ja pelivaihe. Meadin mukaan varhaislapsuudessa, kehityksen valmistavassa vaiheessa lapselle ei ole vielä kehittynyt käsitystä minästä, ja siksi hänen on vaikea erottaa omat roolinsa muiden rooleista. Tässä vaiheessa lapsi imitoi muita satunnaisesti, mutta tämä on vain muiden käytöksen matkimista ilman, että lapsi täysin ymmärtäisi, mitä käytös tarkoittaa. Tässä prosessissa lapsi kuitenkin oppii, että tietyt teot saavat aikaiseksi tiettyjä reaktioita toisissa. Erityisen tärkeä kokemus tässä valmistavassa vaiheessa on, kun lapsi oppii oman nimensä, koska nimi identifioi hänet yksilönä ja erottaa hänet muista. Tässä vaiheessa lapsi alkaa toimia ja ajatella itseään sosiaalisena objektina; minänä, johon muut reagoivat. Valmistavassa vaiheessa lapsi ei vielä osaa yhdistää käytöstä sinänsä sanoihin tai symboleihin. (1 p) Toinen vaihe kehityksessä on (rooli)leikkivaihe. Kasvaessaan lapsi omaksuu kielen ja oppii luokittelemaan esineitä ja ihmisiä sanoilla, joilla on jaettu merkitys. Hän oppii käyttämään merkityksellisiä symboleja ja leikkimään erilaisia rooleja tarkkailemalla muiden käytöstä. Aluksi lapsi leikkii merkityksellisten toisten, kuten vanhempiensa, esittämiä rooleja. Sijoittaessaan itsensä vanhemman rooliin, lapsi ainakin hetken ajan käsittelee itseään äitinä tai isänä. Lapsi voi omaksua leikissä myös fantasiarooleja. Leikkien kautta lapsi harjoittelee vaikutusvaltaisten roolien luomista, omaksumista ja esittämistä. Yleisesti ottaen lasten roolinotto on vielä tässä vaiheessa epäjohdonmukaista ja organisoitumatonta, mutta mitä useammasta perspektiivistä lapsi tulee roolien myötä tarkkailleeksi itseään ja muita, sitä pidemmälle minä kehittyy. (1 p) Tultuaan taitavaksi roolinottajaksi lapsi kohtaa yhä useampia tilanteita, joissa hänen täytyy vastata yhtäaikaisesti useiden ihmisten odotuksiin ja näkökulmiin. Meadin mukaan lapsi saavuttaa tämän
taidon osallistumalla erilaisiin peleihin. Pelit eroavat leikistä siinä, että niissä on organisoidut säännöt, tietyt kaavat, joiden mukaan yksilöiden täytyy suunnata toimintansa ja vuorovaikutuksensa. Pystyäkseen osallistumaan peliin yksilön on pystyttävä ymmärtämään kaikkien muiden pelin osanottajien näkökulmat. Tämän (joukkue)pelivaiheen myötä lapsi oppii näkemään itsensä koko ryhmän tai joukkueen silmin, ei enää ainoastaan merkityksellisten toisten silmin kuten leikkivaiheessa. Mead huomasi, että osallistumalla peleihin, kuten baseball peliin, jossa on organisoidut säännöt, lapset kehittävät vähitellen yhä sofistikoituneemman kyvyn erilaisiin roolinottoihin. Pienet lapset esimerkiksi eivät vielä kykene noudattamaan tai ymmärtämään kaikkia pelien monimutkaisia sääntöjä, mutta oppivat vähitellen mukauttamaan oman toimintansa ja ennakoimaan muiden toimia joukkueessa niiden mukaisesti. Näin kehittyy kyky omaksua yleistetyn toisen (generalised other) rooli. Tämä viittaa kokonaisen toisten ryhmän tai yhteisön kokonaisuudessaan näkökulmiin ja odotuksiin. (1 p) Varttuessaan yksilö alkaa mieltää itsensä siten kuin ihmiset yleensä yleistetty toinen hänet mieltää. Tällöin yksilö näkee näin itsensä toisten silmin, yhteisön (esimerkiksi joukkueen) laajemmasta näkökulmasta ja ymmärtää sen säännöt, odotukset ja perspektiivit. Yhteisön standardeista ja odotuksista tulee myös yksilön omia standardeja, jotka hän sisäistää. Sisäistämisen myötä yksilö saavuttaa samalla yhtenäisemmän ja johdonmukaisemman minän, koska hän ei enää vaihda käsitystä itsestään niin dramaattisesti kuin leikkivaiheessa: hänellä on mielessään yleistetyn minän kuva itsestään. Yleistetty minä tarjoaa monesta osasta koostetun minäkäsityksen, joka ei riipu siitä, kenen kanssa hän kulloinkin on tekemisissä. Tässä mielessä yksilön minä on yhteiskunta pienoiskoossa: se on minä, joka koostuu useista sisäistetyistä rooleista ja perspektiiveistä, jotka ovat dialogissa keskenään. Sosiaalipsykologiassa taajaan käytetyt Meadin käsitteet subjektiminä (I) ja objektiminä (me) viittaavat näin ollen minän kahteen osatekijään: varsinaiseen minään ja käsitykseen minästä, joka perustuu yleistetyn toisen näkemykselle yksilöstä. Näistä objektiminä ( me ) on siis yksilön sosiaalinen identiteetti, josta spontaani, nykyhetkessä toimiva subjektiminä, eli varsinainen minä, ( I ) tulee tietoiseksi vasta lapsen psykologisen kehityksen aikana. (1 p) (s.121 123) 7. Määrittele lyhyesti seuraavat käsitteet: (6 p; 1 p/määrittely) a) episodi Mikä tahansa yhtenäiseksi muodostunut sosiaalisen elämän jakso. Sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa yksilöt toimivat tiettyjen sääntöjen pohjalta. (esim. s. 58) b) kontaktihypoteesi Hypoteesi, jonka mukaan kontakti eri ryhmien välillä vähentää vihamielisyyttä. Selitysmallin pohjalta voidaan kehittää ennakkoluuloisuutta vähentävää toimintaa. (Esimerkkinä kontaktihypoteesin mukaisesta toiminnasta käy jigsaw eli palapelimetodi, joka on yhteisöllisen oppimisen malli, jonka avulla voidaan pyrkiä lisäämään suvaitsevaisuutta opiskeluryhmissä.) (s. 156) c) emergenssi Kehkeytyminen; viittaa siihen, että tietty asia on enemmän kuin osiensa summa. Tarkoittaa sosiaalitieteessä lähestymistapaa, jossa sosiaalinen todellisuus ymmärretään monikerrokselliksi maailmaksi, jota on mahdollista selittää usealta tasolta. (esim. s. 40 ja 46)
d) monisubjekti Käsitteellä viitataan siihen, että sosiaaliset normit syntyvät yhteisen sopimuksen pohjalta. Yhdessä toimiessaan ihmiset muodostavat monisubjekteja; yhteinen toiminta edellyttää yhteistä sopimusta. Sopimuksen ei tarvitse olla julkinen tai virallinen. (s. 36) e) riippumaton muuttuja Muuttuja, jota vaihdellaan laboratorio olosuhteissa tehdyssä kokeessa tarkoituksellisesti ja jonka katsotaan vaikuttavan riippuvaan muuttujaan. (s. 88 ja käsitteistö s. 206) f) konformismi Mukautuminen enemmistön näkemykseen. Sosiaalipsykologisessa tutkimuksessa puhutaan konformistisesta käyttäytymisestä, jolla viitataan ihmisten taipumukseen olla samaa mieltä ryhmän kanssa. (s. 49 ja käsitteistö s. 203) 8. Vastaa kysymyksiin lyhyesti nimellä tai käsitteellä. (4 p; 1 p/nimi tai käsite) a) Kenen tekemä koe nimetään usein ensimmäisenä sosiaalipsykologisena tutkimuksena? Norman Tripplettin (1861 1931): tarkasteli sitä, miten muiden kilpailijoiden läsnäolo vaikutti pyöräilijöiden suorituksiin. Triplettin tutkimusasetelma aloitti suorituksen parantumista sosiaalisessa tilanteessa tarkastelevan tutkimusperinteen. (s. 10 11) b) Minkä ilmiön tarkastelun yhteydessä esitetään usein esimerkki Kuuban kriisistä tai avaruussukkula Challengerista? Ryhmäajattelun (groupthink): tunnetaan esim. joukossa tyhmyys tiivistyy sanonnan kautta; taustalla on mm. paine päätöksentekoon, ryhmän aiheuttama yhdenmukaisuuden paine, vahva ryhmän sisäinen kiinteys. Ryhmäajattelun ilmenemistä on tutkittu mm. poliittisessa ja sotilaallisessa päätöksenteossa. (s. 86 87) c) Kuka on tutkinut yhteiskuntien sivilisaatioprosessia, sosiaalistumista yhteiskuntaan ja tunnetaan mm. sivilisoitumiskehityksen teoriastaan? Norbert Elias (1897 1990) (s. 132 133) d) Lähikehityksen vyöhykkeellä tarkoitetaan etäisyyttä, joka on olemassa yksilön taitojen ja hänen mahdollisten taitojensa välillä. Kenen tuotantoon käsite liittyy? L.S. Vygotskin: hän painotti sosiaalisuuden ja vuorovaikutuksen merkitystä psyyken kehityksessä ja oppimisessa (s. 119)