NAANTALIN KAUPUNKI MANNER-NAANTALIN OSAYLEISKAAVA MAISEMASELVITYS Raportti P23569
1 (15) SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO... 2 2 TYÖN LÄHTÖKOHDAT... 2 2.1 Yleistä... 2 2.2 Lähtötiedot... 2 2.3 Työn tavoitteet ja sisältö... 2 2.4 Maankäyttö ja kaavatilanne... 2 2.4.1 Maakuntakaava... 2 2.4.2 Yleiskaavat... 3 3 NAANTALIN MAISEMAN YLEISPIIRTEET JA ARVOALUEET... 4 3.1 Maisemarakenne... 4 3.1.1 Kallio- ja maaperä... 4 3.1.2 Maiseman perusrakenne... 5 3.2 Arvokkaat kulttuurihistorialliset ympäristöt ja maisemaalueet... 6 3.2.1 Valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt ja maisemaalueet 6 3.2.2 Naantalin maiseman ja asutuksen historiaa... 6 3.2.3 Maisemallisesti merkittävät historialliset tilat... 6 3.2.4 Maakunnallisesti suojeltavat rakennetun ympäristön kokonaisuudet... 7 4 MAISEMAN JA VIRKISTYSKÄYTÖN ARVOT... 8 4.1 Maiseman arvot merellinen Naantali... 8 4.2 Maiseman arvot kulttuurimaisemat... 8 4.2.1 Pohjois-Naantalin viljelymaisema... 8 4.3 Maiseman arvot Luolalanjärvi... 9 4.4 Maiseman arvot kalliomäet... 9 4.5 Virkistyskäytön arvot... 10 5 MAANKÄYTTÖSUOSITUKSET MAISEMAN JA VIRKISTYSKÄYTÖN KANNALTA... 11 5.1.1 Yleiset toimenpideohjeet... 11 5.1.2 Peltoalueet ja reunavyöhykkeet... 11 5.1.3 Virkistysalueet ja yhteydet... 11 5.1.4 Suositukset alueiden kaavoitusta varten... 11 LÄHTEET... 15 LIITEKARTAT Manner-Naantalin OYK maiseman ja virkistyskäytön arvot 1. Manner-Naantalin OYK suositukset maankäytölle 2.
2 (15) 2 1 JOHDANTO Naantalin Manner-Naantalin osayleiskaava-alueen maisemaselvitys on laadittu Naantalin kaupungin toimeksiannosta FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:ssä. 2.1 TYÖN LÄHTÖKOHDAT Yleistä Työ liittyy Manner-Naantalin osayleiskaavan laatimiseen ja toimii erillisselvityksenä ja lähtötietona alueiden suunnittelussa. Tavoitteena on ollut tarkastella alueiden rakentamismahdollisuuksia maisemallisesta ja virkistyskäytön näkökulmasta. FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:ssä työryhmään ovat kuuluneet: 2.2 maisema-arkkitehti MARK Eeva Eitsi, projektipäällikkö maisema-arkkitehti MARK Mari Jyrkiäinen maisemainsinööri Jan Tvrdy maisema-arkkitehti MARK Riikka Ger, laatuvastuu Raportin valokuvat Eeva Eitsi ja Riikka Ger Lähtötiedot Maisemaselvitys perustuu kartta- ja ilmakuvatarkasteluihin sekä kesäkuussa 2014 tehtyihin maastoinventointeihin. Tietoja on koottu lisäksi aiemmista selvityksistä, suunnitelmista ja inventoinneista. Maisemaselvityksen lähtöaineisto käy tarkemmin ilmi lähdeluettelosta. 2.3 Työn tavoitteet ja sisältö Työn lähtökohtina ovat olleet aikaisemmat maisemaa, kulttuurimaisemaa ja luontoa koskevat selvitykset. Tarkastelualueen maisemasta on pyritty saamaan kokonaisvaltainen kuva alueen maisemarakenteen ja arvokkaiden kulttuuriympäristöjen ja maisemaalueiden inventointien perusteella. Alueelta on selvitetty niitä maisematekijöitä, jotka vaikuttavat oleellisesti alueen suunnitteluun. Alueen maisemakuvan ja maisemarakenteen nykytilan inventoinnin ohella työssä on myös huomioitu alueen virkistyskäyttö ja viherverkosto. Työssä tehdään ehdotuksia maiseman ja virkistyskäytön kannalta sopivista täydennysrakentamispaikoista ja alueen maiseman ominaispiirteiden säilyttämisestä sekä huomioimisesta osana tulevaa kaupunkiympäristöä. Jo rakentamiseen asemakaavoitettuihin alueisiin ei ole tässä työssä otettu kantaa (esim. Karjaluoto, Luolalanjärven itäpuoliset alueet). 2.4 Maankäyttö ja kaavatilanne 2.4.1 Selvitysalueen ja tarkastelualueen rajaus () Maakuntakaava Turun kaupunkiseudun maakuntakaava on vahvistettu Ympäristöministeriössä 23.8.2004. Turun kaupunkiseudun maakuntakaavassa Manner-Naantalin osayleiskaava-alueelle on osoitettu seuraavia maiseman ja virkistyskäytön kannalta merkittäviä/huomioon otettavia merkintöjä: Aluevarauksista: maa- ja metsätalousvaltainen alue (M), virkistysalue (V) > pohjois-naantalin peltoaukea ja kalliometsäselanteet, keskeinen virkistys- ja ulkoilumetsä pururatoineen ja latuineen
3 (15) Osa-alueista ja kohteista: kulttuuriympäristön tai maiseman kannalta tärkeä alue (vihreä vinoviivoitus), suojeltava rakennetun ympäristön kokonaisuus (SR) Verkostoista:, ulkoilureitti, veneilyreitti, venesatama > Keskeinen ulkoilureitti kiertää rannan ja Naantalin ulkoilumetsän kautta Raision puolelle (ulkoilumajalle ja metsään) Ote Turun kaupunkiseudun maakuntakaavasta (Varsinais-Suomen liitto). 2.4.2 Yleiskaavat Selvistysalueella voimassa olevia yleiskaavoja ovat Pohjoisten alueiden osayleiskaava (1993), Naantalin yleiskaava (1982) ja Humaliston osayleiskaava (2002). Yleiskaavan ja osayleiskaavojen yhdistelmä.
3 3.1 4 (15) NAANTALIN MAISEMAN YLEISPIIRTEET JA ARVOALUEET Maisemarakenne 3.1.1 Kallio- ja maaperä Naantalin seudulla kallioperän muodot vaikuttavat voimakkaasti maisemarakenteeseen. Tyypillisiä ovat ympäristöstään kohoavat kallioiset ja metsäiset mäet, joita murroslinjoihin sijoittuneet kapeat ja pitkät laaksot erottavat toisistaan. Kalliperä koostuu prekambrisista kiteisistä liuskeista; kiillegneissistä ja amfiboliitista sekä orogeenisesta syväkivilajista; gabrosta. Naantalin seudulla noin puolet maanpinta-alasta on kalliota. Irtonaisista maalajeista yleisin on savi. Moreenia, soraa ja hiekkaa on vähän, samoin turvetta. Osayleiskaava-alueen korkeimmat kalliot kohoavat yli 50 m korkeuteen. Luikkionvuori 52,6 ja Venkavuori, joka on kaupungin korkein kohta, 57,7 m.
5 (15) 3.1.2 Maiseman perusrakenne Selvitysalueen maisema on tyypilllistä Varsinais-Suomalaista sisäsaaristoa ja mannerrantaa. Kallioiset mäet ovat entisiä saaria ja luotoja sekä laaksojen pellot, niityt ja puistot merenpohjan savikoita. Kallioperä määrää maiseman suurmuotoja. Maiseman perustaso muodostuu merestä ja pohjoisten osien laajasta peltoalueesta sekä Luolalanjärvestä. Pohjoinen peltoaukea jatkuu Maskun puolelle ja Manner-Naantalin suurin avoin maisematila. Selvitysalue jakautuu maisemarakenteellisesti erityyppisiin osiin. Keskusta-alue ja Humalisto muodostaa oman kokonaisuutensa, joita rajaa lännestä merialueeseen työntyvät jylhät kalliot ja lännestä Kalevanlahden Luolalanjärven murroslaakso. Selvitysalueen keskialueet sijoittuvat selännealueelle, jota hallitsevat metsäiset kalliomäet ja niitä halkovat kapeat laaksot. Pohjoisissa osissa metsäisten kalliomäkien lisäksi maisemassa erottuvat laaja peltoaukea sekä siihen liittyvät kapeat pellot. Maisemallisia solmukohtia ovat avotilasta suljettuun tilaan siirtymisen paikat, kuten sisääntulotiet, ja paikat joista avautuvat komeat näkymät, kuten Luolalanjärvensuuntaan sisääntulotieltä, pohjoiseen viljelymaisemaan avautuvien näkymien paikat tiestöltä sekä siltojen paikat. Lisäksi mereltä ja rannoilta avautuvat näkymät Naantalin aukkoon ovat keskeisiä. Maamerkkejä maisemassa ovat kirkko, kylpylä, Luolalanjärven yli näkyvät satama- ja teollisuusrakennukset, pohjoisilla kulttuurimaisema-alueilla sijaitsevat maisemassa hyvin erottuvat kylänmäet ja tilakokonaisuudet, kuten Vadjon tila.
6 (15) 3.2 Arvokkaat kulttuurihistorialliset ympäristöt ja maisema-alueet 3.2.1 Valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt ja maisema-alueet Valtakunnallisesti merkittäviä kulttuurihistoriallisia ympäristöjä (RKY 2009) selvitysalueella ovat Naantalin vanha kaupunki, Naantalin kirkko ja Ailostenniemi sekä Bryggmanin huvilat. Muinaisjäännöksiä ovat Naantalin pappila, Birgittalaisluostari sekä Naantalin vanha asemakaava-alue. Suojeltuja rakennuksia ovat Naantalin kirkko ja Bryggmanin huvilat. Kts. liitekartta 1. Maakunnallisesti arvokas maisema-alue on Naantalin aukon maisema. Naantalin aukon selkeästi rajattu maisematila mahdollistaa voimakkaan maisemaelämyksen ja rantojen kalliojyrkänteet ovat rantamaiseman kohokohtia. Maisemakuvaltaan kiinnostavia ovat myös tasaisten peltolaaksojen ja karujen, metsäisten kallioselänteiden väliset jyrkät rajautumiskohdat. Maisemassa merkittäviä kokonaisuuksia ovat Kultaranta puistoineen ja Naantalin kirkko tiivisti rakennettuine kylämäkineen. Naantalin kirkontorni ja Kultarannan torni näkyvät kauas maisema-alueella. Alueella on useita näköalapaikkoja, muun muassa Naantalin kylämäki, Kultarannan ranta sekä Pakattulanvuori Maskussa. Rajausta ollaan ehdottamassa laajemmaksi maisemarajausten tarkistamistyön yhteydessä. Tällöin rajaus ulottuisi pohjoiseen Maskun puolelle Naantalin alueen lisäksi. Kts. liitekartta 1. Näkymä mereltä Naantalin aukkoon avautuvaan maisemaan, jossa keskeisenä maamerkkinä Naantalin kirkko. (kuva: Marie Nyman). Nykyisin maakunnallisesti arvokas maisema-alue, Aurajokilaakso, on ehdotettu valtakunnallisesti arvokkaaksi Airiston-Pukinsalmen merimaisemaksi. 3.2.2 Naantalin maiseman ja asutuksen historiaa Naantali perustettiin v. 1443 Birgittalaisluostarin viereen. Luostariin vievä tie kulki kaupungin läpi ja tämä puolestaan vaikutti asuintonttien ja rakennusten sijoittumiseen. Vanhan kaupungin rakennuskanta on pääosin peräisin 1800-luvulta. (Naantalin vanhankaupungin rakennuskanta) Kyläalueilla Länsi-Suomessa maata jaettiin 1600-luvulla aurinkojakona, joka on sarkajaon eräs muoto. Kylän talot keskitettiin yhdelle kylätontille. Talojen viljelyssarka määräytyi suhteessa tontin suuruuden mukaiseen leveyteen. Sarat sijaitsivat vainiossa eli peltotilkussa samassa järjestyksessä kuin tontit sijaitsivat tai kuten tonttien numerointi edellytti. Ajan myötä sarkajako ja vainiopakko alettiin kokea rasitteina ja maanviljelyksen kehittymisen hidasteina. Vuonna 1757 annettiin isojakoasetus, jonka mukaan kylän jokaisen talon maat pyrittiin kokoamaan aiemman sarkajakojärjestelyn sijaan eheäksi, yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Vuonna 1848 annettiin maanmittausasetus, jolla haluttiin selventää isojakoasetuksia Suomen jouduttua Venäjän vallan alle. Tätä järjestelyä kutsuttiin uusjaoksi eli isojaon järjestelyksi. Isojaon aikaan vastustus maanjakotoimenpiteitä kohtaan oli paikoin ollut voimakasta, joten vasta uusjako muutti monin paikoin kylämaisemaa, kun talojen tontit sijoitettiin toisistaan erilleen ja tiluksista muodostettiin suurempia lohkoja. tilasi Varsinais-Suomen maakuntamuseolta vuonna 2009 selvityksen, jonka tarkoituksena oli tutkia Naantalin alueen maisemahistorian vaiheita vanhojen karttojen perusteella. HuK Jaana Salmi toteutti keväällä 2010 valmistuneen projektin, joka perustuu pääasiassa isojaon yhteydessä 1700- ja 1800-lukujen taitteessa laadittuihin karttoihin. Selvitykseen otettiin mukaan myös tätä ajankohtaa uudempia sekä vanhempia karttoja alueellisen kattavuuden parantamiseksi, sillä kaikista kylistä isojakokarttoja ei ollut saatavilla. Täten selvityksen vanhin kartta on vuodelta 1692 ja nuorin vuodelta 1893. Lisäksi työssä käytiin läpi myös joitakin karttoja 1800-luvun loppuvuosilta. Pappilan, Vengan ja Viialan kylistä ei ollut saatavilla ennen 1900-lukua laadittua karttaa. Ladvon ja Kauppilan kylän saatavilla olleet kartat on laadittu vasta 1890-luvulla. Muuttumatonta avointa maisemaa ja vanhoja tielinjoja on säilynyt tilkkuina ympäri Naantalia ja etenkin kaupungin reunaalueilla (Luonnonmaa, Immanen, Tammistosta pohjoiseen kulkeva kaistale) missä tiiviisti rakennettuja asuinalueita ei ole. Keskustassa ja lähiöissä rakentamattomat viljelyalueet ja vanhat tiestöt ovat luonnollisesti harvinaisempia, sillä näillä alueilla nykyasutus on tiivistä ja kaupunkimaista (Naantalilaisen maiseman menneisyyttä historiallisten karttojen kertomana 2010, näyttelyn tekstit Kaisa Savola). 3.2.3 Maisemallisesti merkittävät historialliset tilat Vanhimpia maisemallisesti merkittäviä tiloja selvitysalueella ovat Vadjo, Immanen, Soininen, Löytäne (kylätontti), Ladvo, Venga, Suovuori, Tammisto sekä Luolajanjärven itäpuolella sijaitsevat tilat, kuten Luolalan kartano. Vanhimpia peltoja ja niittyjä ovat näihin tiloihin liittyvät rintapellot ja niityt. Tilat on osoitettu liitekartalla 1. Vadjo mainitaan ensimmäisen kerran keskiaikaisissa lähteissä vuonna 1405. Vadjo on entinen yksinäistalo. Vuonna 1699 se oli Immasten ratsutilan augmenttina. Vadjo on ollut yhteisviljelyksessä Immasten ja Soinisten kanssa. Vadjo kuuluu nykyisin Immasiin. Asuinrakennuksista on jäljellä 1850-luvulla valmistunut muonamiehen asuinrakennus. Ulkorakennuksista navetta ja makasiini. Immanen on mainittu ensimmäistä kertaa vuonna 1444. Taloja oli keskiajalla kolme. Immasten tila sijaitsee edelleen vanhalla isonjaon aikaisella kylätontilla. Immasten vanha päärakennus paloi 1970-luvulla. Samalla paikalla on nykyään 1985 valmistunut omakotitalo. Asuintalon vieressä on vuonna 1874 rakennettu työväen asuinrakennus. Soinisten nykyinen päärakennus on valmistunut vuonna 1865. Maisema on muuttunut, kun tilan ympärille on rakentunut uusi asuinalue. Löytäneen kylä mainitaan ensimmäisen kerran keskiaikaisissa lähteissä 1422. Vuonna 1814 mainitaan Löytäneellä olleen Alistalo ja Ylistalo. Löytäneen tilan rakennuksista on jäljellä enää yksi 1800- luvun asuinrakennus. Ladvon tila on hyvin säilynyt rakennuskokonaisuus 1800-luvun lopulta. Se on merkittävä sekö rakennushistoriallisesti että maisemallisesti. Päärakennus on vuodelta 1874. Venga (Venka) mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1443. Vanhaa päärakennusta ympäröi nykyään golf-kenttä. Päärakennus on peräisin 1930-luvulta. Suovuoren yksinäistalo on halottu kahteen osaan vuonna 1823 ja uudelleen lohkottu seuraavana vuonna. Tilalla toimi ratsastuskoulu 1980-luvun alusta, mutta nyt paikka on tyhjillään. Kantatilan rakennukset on suojeltu asemakaavassa. Nykyisin tilakeskus niittyineen sijaitsee pientaloasutuksen ympäröimänä. Tammisto mainitaan ensimmäisen kerran 1419. Tammiston tilan päärakennus on valmistunut vuonna 1916.
7 (15) Luolalan kartanon päärakennus kuusiaitoineen on komea maamerkki Luolalanjärven maisemassa. Nykyisen päärakennuksen vanhin osa on vuodelta 1857. (Naantalin kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta Ailostenniemeltä Ladvoon. Varsinais-Suomen rakennuskulttuuri 15. 2011.) Liitekartta 1. Maiseman ja virkistyskäytön arvot (pienennös). Luolalan kartanon kuusiaitaa. Vasemmalla pilkistää entinen Emäntäkoulun rakennus, jossa on nykyisin asuntoja. (Kuva: Eeva Eitsi) Luolalan kartanon komea päärakennus. (Kuva Naantalin kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta Ailostenniemeltä Ladvoon) 3.2.4 Maakunnallisesti suojeltavat rakennetun ympäristön kokonaisuudet Turun kaupunkiseudun maakuntakaavassa on merkitty selvitysalueelle seuraavat maakunnallisesti suojeltavat rakennetun ympäristön kokonaisuudet: Soininen, Lydenin huvila, Ali- ja Yli-Taimon tilat, Luolalan kartano, Vanha kaupunki kokonaisuutena ja UkkoPekan silta.
4 8 (15) Pohjoiseen viljelymaisemaan liittyy osana kapeammat peltoalueet ja Löytäneen kaunis avotilaa rajaava metsänreuna vanhoine kylätontteineen. Ladvon tilakeskus peltoineen muodostaa oman viehättävän pienmaisemansa. MAISEMAN JA VIRKISTYSKÄYTÖN ARVOT Manner-Naantalin maiseman arvoja ovat rakennetun ympäristön arvokkaat maisemat (mm. vanha kaupunki, kirkko), merenrantamaisemat, kulttuurimaisemat, järvimaisema, maisemassa erottuvat kalliomäet ja rinteet. Mitä lähemmäs keskustaa mennään sitä enemmän alkavat painottua virkistyskäytön arvot; viheralueet, urheilualueet, puistot, viherverkosto reitteineen. Liitekartalla 1. on esitetty maiseman ja virkistyskäytön arvot. 4.1 Tärkeitä näkymiä ovat ovat Maskuntieltä, Immastentieltä ja Soinistentieltä avautuvat näkymät viljelymaisemaan ja avotilaa rajaaviin reunametsiin. Nämä näkymäpaikat ovat myös maisemallisia solmukohtia. Maiseman arvot merellinen Naantali Naantali tunnetaan aurinkoisista meri- ja saaristomaisemistaan. Naantalin aukon maakunnallisesti arvokkaaseen maisemakokonaisuuteen kuuluu merialueen ja saarien lisäksi rakennettua ympäristöä, merenrantakallioita sekä alavampia ranta-alueita uimarantoineen, venesatamineen ja rantaniittyineen. Kalevanlahti muodostaa oman pienmaisemansa Naantalinaukon maisemakokonaisuudessa. Kylpylä hallitsee maisemaa laivamaisena rakennelmana. Kalevanlahden pohjoisrannalta kohoaa mahtavat kallioseinämät ja kallionlaelta näkyy aina kirkolle saakka. Lahden rannalla on myös uimaranta, urheilukenttiä sekä venesatamia. Kalevanlahden (kylpylänlahden) itäpuolisilta kallioilta avautuu hieno näkymä. (Kuva Eeva Eitsi) 4.2 Maiseman arvot kulttuurimaisemat 4.2.1 Pohjois-Naantalin viljelymaisema Pohjois-Naantalin viljelymaisema on melko tasainen peltoaukea, joka ulottuu myös Maskun puolelle laajana yhtenäisenä viljelymaisemana. Tiivistyvän kaupungin myötä avoin kulttuurimaisema on arvokas maisemallisesti ja kertoo maiseman historiasta ja kerroksellisuudesta. Vadjön tila on alueen vanhimpia ja erottuu maisemallisesti hienosti omalla puustoisella mäellään peltojen ympäröimänä, vaikka sen lähettyville on rakennettu uutta omakotitaloasutusta. Kylpylän uimarannan suunnalta avautuu kaunis näkymä Karjaluotojen suuntaan. (Kuva Eeva Eitsi) Kuva Ladvontieltä kaakosta Löytäneen kylätontille, kylätontin edessä kylän rintapeltoja ja metsän reunassa keskellä näkyy pieni nurkkaus nykyisestä punaiseksi maalatusta Löytäne II - tilan asuinrakennuksesta.(kuva J. Salmi 2010, Löytäneen ja Ladvon rakennusinventointi) Kuparivuoren maisema on jylhän kallioinen sisääntulomaisema Luonnonmaalta Manner-Naantaliin saapuessa. Maisema kuuluu osittain myös maakunnallisesti arvokkaaseen Naantalin aukon maisemaan. Kuparivuoreen liittyy oleellisesti lisäksi matkailu- ja virkistyskäyttöarvoja, mm. leirintäalue, urheilutoimintoja, sekä Naantalin niemeä kiertävä rantapolku. Vadjön kylänmäki erottuu maisemassa. (Kuva Eeva Eitsi)
Ladvon tilan rakennuskantaa (kuva Riikka Ger) 9 (15) Näköala kallioiselta mäeltä Vengan alueelta Naantalin ja Maskun viljelyaukealle. (Kuva Riikka Ger) Kulttuurimaisemaan liittyvät kallio- ja metsäalueet 4.3 Viljelyaukeita kehystävät ehyet metsän reunavyöhykkeet sekä avoimen maisematilan keskelle sijoittuvat kasvillisuussaarekkeet ovat usein maisemallisesti arvokkaita. Niissä myös metsäluonto on usein kehittynyt monipuoliseksi. Naantalin erityispiirre on kallioiset mäet sekä mäntyä ja katajaa kasvavat reunavyöhykkeet. Maiseman arvot Luolalanjärvi Merellisen Naantalin vastapainona selvitysalueelta löytyy myös maisemallisesti merkittävä järvi, Luolalanjärvi. Luolalanjärvelle avautuu hienoja näkymiä sisääntulotieltä sekä lintutorneilta. Luolalanjärven itäpuolella on avointa kulttuurimaisemaa sekä vanhoja tilakeskuksia. Luolalanjärveä kiertää luontopolku. Luolalanjärven vehreää maisemaa (kuva Eeva Eitsi) 4.4 Maiseman arvot kalliomäet Naantalin maiseman ominaispiirteitä ovat maisemassa hyvin erottuvat kalliomäet, jotka ovat paikoin hyvin jyrkkäpiirteisiä. Avokallioilla ja metsäisillä kalliomäillä on usein myös virkistyskäyttöarvoa, useilla kalliomäkialueilla on polkuverkostoa tai pururatoja sekä hyviä näköalapaikkoja. Kalliomäiltä avautuu myös hienoja näkymiä merelle sekä viljelymaisemaan selvitysalueen pohjoisosissa. Suurmaisemassa erottuvat kalliomäet luovat siluettia avotiloille ja toimivat näköalapaikkoina. Selvitysalueen pohjoisosassa on useita komeita kalliomäkiä, myös Manner-Naantalin korkein mäki Venkavuori. Metsäiset kalliomäet ovat myös virkistyskäytön kannalta merkittäviä. Kalevanlahden (kylpylänlahden) itäpuoliset kalliot ovat komeat. (Kuva Eeva Eitsi)
10 (15) Karvetinmäki erottuu kauniisti ympäristöstään. (Kuva Eeva Eitsi) 4.5 Uimarannat ja venesatamat ovat keskeisiä virkistyskäytön kannalta. (Kuva Eeva Eitsi) Virkistyskäytön arvot Etenkin keskusta- ja taajama-alueilla painottuvat maisema-arvojen lisäksi virkistyskäyttöarvot ja viherverkosto. Naantalin keskustaalueen ja Kalevanlahden rantoja kiertää suosittu ulkoilupolku, ns. Rakkauden polku. Luolalanjärven ympäri kiertää luontopolku ja siellä on useita lintujentarkkailutorneja. Selvitysalueen keskivaiheilla on laaja ulkoilumetsä, jossa kulkee pururatoja sekä talvisin latuverkosto. Yhteydet rannoilta ja asuinalueilta ulkoilumetsään ovat keskeisiä. Ranta-alueita kiertää suosittu ulkoilupolku. (Kuva Eeva Eitsi) Tärkeitä viherverkon osia ovat myös koulujen sekä päiväkotien läheisyydessä sijaitsevat viheralueet ja urheilualueet, kuten urheilukentät. Samoin viherverkon osina toimivat puistoyhteydet laajempiin ulkoilumetsiin sekä ranta-alueille ovat keskeisiä virkistyskäytön kannalta. Selvitysalueen koillisosassa on golf-kenttä ja seudullinen yhteys Raision puolelle ulkoilureiteille ja ulkoilumajalle. Pohjoiset viljelyaukeat mahdollistavat myös hiihdon lumisina talvina. Lisäksi meren jäällä voidaan hyvinä talvina hiihtää ja luistella. Kalevanlahdelta Luolalanjärvelle ulottuva viherkäytäväyhteys on myös tärkeä ekologinen käytävä (mm. hulevedet). Puistot ja toiminnalliset viheralueet, kuten viljelypalstat, ovat viherverkoston keskeisiä osa-alueita. (Kuva Eeva Eitsi)
5 11 (15) MAANKÄYTTÖSUOSITUKSET MAISEMAN JA VIRKISTYSKÄYTÖN KANNALTA 5.1.1 Yleiset toimenpideohjeet Selvitysalueen jatkosuunnittelussa alueen vahvuuksia kannattaa hyödyntää. Alueelta löytyy kauniita meri-, ranta- ja järvimaisemia, avoimia viljelyalueita ja maisemallisesti hienoja reunavyöhykkeitä, kalliomäkiä sekä ulkoilumetsiä. Maisemakuvaa rikastuttavat pitkät näkymät, hyvin hoidetut puistoalueet ja historialliset kerrostumat. Olisi suotavaa, että alueen maisemarakenne voisi vielä rakentamisen jälkeenkin hahmottua alueella liikkujalle. Näin voidaan säilyttää paikan henkeä ja maisemallisia ominaispiirteitä. 5.1.2 Peltoalueet ja reunavyöhykkeet Kulttuurihistoriallisesti edustavimpien peltoalueiden säilyttäminen osana viheralueverkostoa sekä pääpiirteissään avoimena on toivottavaa. Alueet voidaan säilyttää avoimina viljelyn tai laiduntamisen lisäksi esimerkiksi maisemapeltona, -niittynä, avoimena nurmi- tai niittyalueena sekä pelinurmena. 5.1.3 Virkistysalueet ja yhteydet Virkistysalueet ja yhteydet tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa. Yleensä metsäalueet rajataan laajempina, ehjinä kokonaisuuksina virkistyskäyttöön. Tällöin metsäluonto säilyy ekologisena kokonaisuutena paremmin ja kulutusta voidaan ohjata tietyille reiteille tai alueille, jotka kestävät paremmin kulutusta. Kun virkistysalueet kutistuvat lähinnä kapeiksi virkistysyhteyksiksi, niiden luonne muuttuu metsäisestä puistomaiseksi ja ne tuleekin rakentaa ja ylläpitää puistoina. Rantareittien kehittäminen on keskeistä. Ns. Rakkauden polun jatkaminen pohjoiseen Maskun puolelle on jo merkitty asemakaavoissa ja sitä totetutetaan vähitellen. Virkistyskäytön kannalta yhtenäisten lenkkien aikaan saaminen on tärkeää, mm. reitit jotka yhdistävät rantareittejä (kirkolta Luolalanjärvelle ja Humaliston kautta Kuparivuoren rantoja keskustaan kirkolle). 5.1.4 Suositukset alueiden kaavoitusta varten Tarkastelu- ja selvitysalueen merkittävin avoin peltomaisema on Pohjois-Naantalin viljelymaisemakokonaisuus. Siihen liittyvät Vadjon ja Immasten kylämäen lisäksi Löytäneen kapea peltoalue reunavyöhykkeineen sekä Ladvon pienmaisema. Merkittävää on yhtenäisen avoimen maiseman laajuus ja pitkät näkymät tiemaisemassa. Vanhojen tilakeskusten lähimaisemaan ei suositella uudisrakentamista. Maisema ei ole pysyvä tila vaan maisemat muuttuvat olevaa tilannetta ei voi täysin kahlita. Maisema koetaan myös hyvin subjektiivisesti ja helposti sen arvon tajuaa vasta sitten, kun se on osittain menetetty. Maisema muuttuu vähintäänkin kasvillisuuden varttuessa - luonnon kiertokulku sekä luonnonmullistukset muuttavat maisemakuvaa. Kestävän kehityksen kannalta keskustan ja joukkoliikenneyhteyksien läheisyyteen rakentaminen on järkevää. Peltoalueiden reunamille rakennettaessa rakentamisessa voidaan tukeutua maastonmuotoon ja olevaan kasvillisuuteen ja vahvistaa maiseman luontaista tilavaikutelmaa. Mittakaavaltaan massiivista rakentamista tulisi välttää maisemallisesti arvokkaalla alueella. Jotta saavutetaan hyvä lopputulos monet ristiriitaisetkin asiat tulee sovittaa yhteen. Selvityksessä on annettu suositukset maiseman kannalta. Liitekartalla 2. on esitetty alueet, joille ei maiseman ja virkistyskäytön kannalta tulisi ohjata uudisrakentamista, ja alueet jonne voidaan maiseman ja virkistysäytön kannalta ohjata mahdollista uudisrakentamista. Lisäksi kartalla on osoitettu säilytettävät viheryhteydet ja viheryhteystarpeet. Mitä lähemmäs avoimeksi jätettäviä viher- tai viljelyalueita tullaan, sen matalampaa rakentamisen tulisi kuitenkin olla. Avoimen vihertai viljelyalueen ja rakennettujen alueiden välille tulisi kehittää uusi monikerroksellinen puista ja / tai pensasistutuksista koostuva reuna. Hienoimmat reunametsävyöhykkeet ja metsäsaarekkeet tulisi säilyttää. Reunavyöhykkeen läpi voidaan avata näkymiä pihoilta ja kaduilta avoimeen maisemaan. Reunapuustolla voidaan myös korostaa maaston muotoja. Pelto- ja niittyalueita kannattaa kehittää viherverkon osina, esim. talvisin hiihtoon ja kesäisin etenkin pienialaisia puistoihin sijoittuvia niittyalueita palsta- ja kaupunkiviljelyyn. Historiallisesti merkittäviä tilakeskuksia ja kyläalueita tulisi kehittää niiden rakentamisen ominaispiirteet ja arvot huomioon ottaen. Mahdolliselle uudisrakentamiselle tulee antaa ohjeet mm. massoitteluun, kerroskorkeuteen, materiaaleihin ja väreihin liittyen sekä lähiympäristön käsittelystä, mm. aidat, pensasaidat, kasvilajisuositukset. toki keskeinen säilytettävä maamerkki suur- ja lähimaisemassa ja kirkolle vievät puistoyhteydet sekä vanha kaupunki aluekokonaisuutena (Kuvat Eeva Eitsi). Rakennetun ympäristön ja maiseman arvoja on mm. Suovuoren tilalla. Nämä on esitetty säilytettäviksi suosituskartalla. Suovuoren tila on inventoitu kohde, mutta on tällä hetkellä autiona. Vanhojen rakennusten ryhmä vanhalla kylämäellä pienen niityn kera muodostaa paikallisesti merkittävän talonpoikaisen pihamaiseman kaupungin keskelle (Suovuoren rakennushistoriallinen selvitys, 2010). Rajausten ulkopuolelle jäävillä alueilla on joko voimassa oleva asemakaava tai kyseisillä alueilla on mahdollista uudisrakentaminen tietyin reunaehdoin. Tarkempia rakennustapaohjeita ei ole annettu, mutta joitakin suosituksia esitetään mahdolliselle uudisrakentamiselle tai sen rajaamiselle. Rajaukset ovat viitteellisiä. Säilytettävät alueet Säilytettäviksi alueiksi on rajattu maiseman ja virkistyskäytön kannalta arvokkaat alueet, kuten avoimet laajat viljelyaukeat, ranta-alueet, Luolalanjärvi, Kuparivuori, virkistyskäyttömetsät ja kalliomäet sekä keskeiset viher- tai virkistyskäyttöyhteydet. Rakennettuun arvoympäristöön ei ole otettu kantaa, ellei se ole merkittävä osa kulttuurimaisemaa, kuten esimerkiksi Vadjon ja Immasten muodostama kylänmäki Pohjois-Naantalissa. Kirkko on Suovuoren autioituneen tilan poikki kulkee ulkoilureitti. (Kuva Eeva Eitsi)
Kulttuurihistoriallisesti arvokkailla alueilla tulee ottaa huomioon olemassa oleva rakennushistoriallisesti arvokas rakennuskanta. Tarkemmassa kaavoituksessa kyseisille alueille tulee laatia rakennustapaohjeet ohjaamaan uudisrakentamista siihen suuntaan, että rakentaminen sopii täydentämään vanhaa rakennuskantaa. Jos rakentamista osoitetaan avoimen viljelyaukean tai laakson reunalle, tulee tarkemmassa kaavoituksessa antaa määräyksiä istutettavan kerroksellisen reunavyöhykkeen perustamisesta rakentamisen ja avotilan väliin. Lähiympäristöohjeissa annetaan ohjeistusta mm. tonttien rajaamisesta, piharakenteista ja suosituskasvilajeista. 12 (15) Aurinkotien mahdollisen täydennysrakentamisen yhteydessä tulee säilyttää virkistysreittiyhteyksiä sekä mm. urheilukenttiä. Pohjoisen viljelyaukean reunoille rakennettaessa tulee avotilan ja rakentamisen reunaan kehittää uutta reunavyöhykettä istuttamalla puuja pensasistutuksia. Peltoalueen reunaan sopii parhaiten matala 12 krs omakotitaloasutus. Tämä yhteys tulee ottaa huomioon mahdollisen uudisrakentamisen yhteydessä. Aution tilan rakennukset voisivat toimia asukkaiden ja ulkoilijoiden käytössä. Virkistyskäytön reitit ja tarpeet tulee ottaa huomioon mahdollisen tiivistämisen tai uudisrakentamisen yhteydessä. Mahdolliset uudisrakentamisalueet Suosituskartalle on rajattu alueita, jotka maiseman ja virkistyskäytön kannalta ovat mahdollisia uudisrakentamisalueita. Mahdollinen uudisrakentaminen kannattaa sijoittaa olemassa olevan tiestön ja muun infrastruktuurin yhteyteen. Rakentamisen rajautuminen avoimeen maisematilaan tulee tutkia ja muodostaa riittävät reunavyöhykkeet mahdollisille uudisalueille. Myös näkymät viheralueiksi jätettäville alueille tulee ottaa huomioon. Uudisrakentamiselle soveltuvia laajempia alueita on esitetty Karvetin-Tammiston alueelle eräänlaiseksi uudeksi kaupungin sisääntuloportiksi sekä Naantalin pohjoisosiin metsäisille selännealueille. Metsäalueilla tulee ottaa huomioon virkistyskäyttö ja ulkoilureittiyhteydet. Lisäksi on osoitettu mahdollisia alueita mm. Humalistoon, Aurinkotien varteen ja Suovuoren tilan niityn reunamille. Suovuoren tilaan liittyvää laajahkoon niittyalueeseen sopisi esim. puutarhakaupunkityyppinen uudisrakentaminen, jonka keskelle voidaan jättää niittyaluetta esim. palsta- ja kaupunkiviljelyä varten. (Kuva Eeva Eitsi) Soinistentien länsipuolella on mahdollinen uudisrakentamisalue, joka tukeutuisi olevaan rakennuskantaan. Soinistentien itäpuolelle Vadjön maisematilaan ei suositella uudisrakentamista. (Kuva Eeva Eitsi) Soinistentien länsipuolelle, viljelyaukean reunoille rakennettaessa tulee avotilan ja rakentamisen reunaan kehittää uutta reunavyöhykettä istuttamalla puu- ja pensasistutuksia. Alueelle sopii maiseman kannalta parhaiten matala 1-2 krs omakotitaloasutus. Kalevanlahden rannoille (täytöille) rakentaminen on maiseman ja virkistyskäytön kannalta mahdollista, koska kylpylä on jo muuttanut maisemaa, eikä rakentaminen näkyisi suurmaisemassa (Naantalinaukon maisemassa) liian hallitsevasti. Kalevanlahden itäpuoliset kalliot ja jyrkänteet tulee säilyttää, samoin rantoja kiertävä rantareitti. Suovuoren tilan navettarakennus. (Kuva Eeva Eitsi) Aurinkotien reunamille voidaan osoittaa täydennysrakentamista. Komeita mäntyjä olisi hyvä säilyttää pihapuina. Suovuoren tilan poikki kulkee ulkoilureitti ja sen luoteispuolella on paikoitusalue ulkoilumetsään lähteville hiihtäjille ja lenkkeilijöille.
13 (15) FCG Finnish Consulting Group Oy Hyväksynyt: Arja Sippola kaupunkikehitysjohtaja, arkkitehti SAFA Tarkastanut: Riikka Ger maisema-arkkitehti MARK Laatinut: Eeva Eitsi maisema-arkkitehti MARK Kalliometsäalueet ovat suosittuja virkistyskäyttöalueita. Tiivistyvillä alueilla on tarpeen rakentaa selkeät reitit. Näin voidaan ohjata kulutusta rakennetuille reiteille. Kuva Aurinkotien eteläpuoliselta kalliometsäalueelta (Kuva Eeva Eitsi).
Liitekartta 2. Suositukset maankäytölle (pienennös) 14 (15)
15 (15) LÄHTEET Selvitykset, kirjallisuus 1. Museovirasto, Ympäristöministeriö. Rakennettu kulttuuriympäristö Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 16. 1993. (Rajaukset myös digitaalisena) 2. Naantalin kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta Ailostenniemeltä Ladvoon. Varsinais-Suomen rakennuskulttuuri 15. 2011. 3. Naantalin vanhankaupungin rakennuskanta. Varsinais-Suomen rakennuskulttuuri 10. 2006. 4.. Pohjoisten alueiden osayleiskaava, maisemaselvitys. 1991. Arkkitehtitoimisto Juhani Karilas. 5.. Isosuon teollisuusalueen laajennuksen asemakaavoitusta palveleva maisemaselvitys. 2010. FCG. 6.. Isosuon-Vengan lisäalueen maisemaselvitys. 2010. FCG. 7.. Tammiston maisemaselvitys. 2005. FCG. 8. Suovuoren tilan rakennushistoriallinen selvitys.2010. Jaana Salonen ja Paula Saarento. Varsinais-Suomen maakuntamuseo. 9. Löytäneen ja Ladvon rakennushitoriallinen selvitys. 2010. Jaana Salonen ja Paula Saarento. Varsinais-Suomen maakuntamuseo. 10. Maiseman historiaselvitys. Paikkatietoaineisto. 2010. 11. Arvokkaat kallioalueet. 12. Ympäristöministeriö - Ympäristönsuojeluosasto. Maisemaaluetyöryhmän mietintö I. Maisemanhoito. Mietintö 66/1992. 14.. Maankäytön kehityskuva 2035. Loppuraportti. 22.12.2011. Pöyry Oy. 15.. Keskustan rakennemalli. Loppuraportti. 2013. 16. Naantalilaisen maiseman menneisyyttä historiallisten karttojen kertomana 2010, näyttelyn tekstit Kaisa Savola Kartat ja kuvamateriaali 17. Museovirasto. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt, RKY2000-tietokanta. 18. Pohjakartta-aineisto selvitysalueelta. 19.. Opaskartta 2008. 20.. Korkeusmalli. 21.. Viistoilmakuvat. 22. Alanen, T., Kepsu, S. Kuninkaan kartasto Suomesta 1776 1805. Suomalaisen kirjallisuuden seura 1989. 23. Varsinais-Suomen liitto. Maakunnallisesti arvokkaat maisemat ja kulttuuriympäristöt kuvauksineen. 24. Maaperäkartta-aineisto. GTK. www-sivut 25. : www.naantali.fi 26. Varsinais-Suomen liitto: Turun kaupunkiseudun maakuntakaava 27. Ympäristöhallinto: Oiva - Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille http://wwwp2.ymparisto.fi/scripts/oiva.asp 28. Museovirasto: Kulttuuriympäristö rekisteriportaali, muinaisjäännösrekisteri http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/p ortti/default.aspx Suunnitelmat 13. Yleiskaavat; Pohjoisten alueiden osayleiskaava (1993), Naantalin yleiskaava (1982) ja Humaliston osayleiskaava (2002).