~- I JYVÄSKYLÄN VUOPISTO Multaharjunsuon, Heinsuon-Lotakonsuon ja Rastunsuon turvetuotantoalueet, Savon Taimen Oy, Rautalammin kunnan jätevedenpuhdistamo ja Kierinniemen Hoitokoti Oy Niiniveden ja Konneveden välisen vesistöalueen yhteistarkkailun vuosiyhteenveto vuodelta Jyväskylän yliopisto Ympäristöntutkimuskeskus Tutkimusraportti 113 / 211 Heikki Veijola ja Arja Palomäki ~AMBIOTICA
Ympäristöntutkimuskeskus, Jyväskylän yliopisto Niiniveden-Konneveden välisen vesistöalueen yhteistarkkailu vuonna Tarkkailun toimeksiantajat: Vapo Oy Savon Taimen Oy Rautalammin kunta Kierinniemen Hoitokoti Oy Vesistötarkkailu Tarkkailun peruste: Kuopion vesi- ja ympäristöpiiri esitti Rautalammilla 6.3.1989 neuvottelussa, että Niiniveden ja Konneveden väliselle vesialueelle on tarpeellista laatia vesistön yhteistarkkailuohjelma. Tarkkailun ohjelma: Pohjois-Savon ympäristökeskuksen huomautuksin hyväksymä ohjelma (piirin 21.3.1995 päivätty kirje, 695 Y 41-11). Ohjelmaa korjattiin huomautusten mukaisesti 3.3.1995. 6.6.22 laadittiin uusi yhteistarkkailuohjelma. Tarkkailun laajuus Suppea fysikaalis-kemiallinen näytteenotto v. Päällyslevästön piilevätutkimus Tarkkailuraportin sisältö: Johtopäätökset: Vuosiyhteenveto Vesistöjen laadullisen yleisluokituksen mukaan tutkimusalue kuluu pääosin luokkaan hyvä, Konneveden alue jopa luokkaan erinomainen. Paikallinen kuormitus heikentää selvästi veden laatua kesäaikaan, minkä vuoksi Lonkarin ja Tallivirran välinen alue kuuluu luokkaan tyydyttävä. Hankaveden syvänteissä on ollut havaittavissa lopputalvisin voimakasta hapenvajausta tai hapettomuutta. Hapetus paransi lopputalven happitilannetta vuosina 1994-1996 aseman Hankavesi 57 syvänteessä. Hapetuksen loppuminen on näkynyt vuosien 1997-1999 kevättalven hapetuksen aikaa selvästi heikompana alueveden happipitoisuutena. Hapetus aloitettiin uudelleen vuoden 1999 loka-marraskuun vaihteessa ja lopetettiin v. 25 keväällä. Vuoden maaliskuussa heikko jäätilanne esti näytteenoton osalta havaintoasemia. Elokuussa aseman hankavesi 57 alusvedessä oli vain lievää hapenvajausta. Asemalla Hankavesi 6 oli elokuussa voimakasta hapenvajausta. Tallivirrassa loppukesän KHT-arvollaj a värillä on lievä aleneva suuntaus 198-luvun lopulta nykypäivään joskin vuosina 25- em. pitoisuudet olivat poikkeuksellisten sääolojen seurauksena useaa aiempaa vuotta korkeampia. Tallivirran fosforipitoisuus on ollut v. 1992 alkaen loppukesällä usein alle 15 :g/l. Vuoden loppukesällä fosforipitoisuus oli 12 :g/l. Hankavedestä Konneveteen laskevan Konnekosken veden KHT-arvolla, värillä ja kokonaisfosforipitoisuudella on ollut lievä aleneva suuntaus vuosina 1982-.Vuosina 25- veden keskimääräinen väri ja KHT-arvo ovat olleet poikkeuksellisten säiden seurauksena edellisvuosia korkeampia. Päällyslevästön piileviä tutkittiin Nokisenkosken ja Konnekosken välisellä alueella. Tutkimusalueen piilevästön ekologiset luokittelut kävivät erittäin hyvin yksiin veden laatu- ja kuormitustietojen kanssa, ja vuosien välinen vaihtelu veden laadussa näkyi myös piilevälajistossa. Useiden eri ympäristötekijöitä kuvaavien ekologisten luokittelujen käyttö antoi monipuolisemman ja tarkemman kuvan vesistön tilasta kuin pelkät kemialliset analyysit. Myös piilevistä lasketut indeksit kuvasivat kohtuullisen hyvin vesistön tilaa, ja reagoivat vuosien väliseen vaihteluun veden laadussa.
Päällyslevästön piilevien perusteella laskettujen indeksien mukaan tutkimusalueen veden laatu oli erinomainen Nokisenkoskessa, Tyyrivirrassa, Hankaveden keskiosassa ja Konnekoskessa. Lonkarin - Tallivirran - Hankaveden itäosan välisellä alueella veden laatu oli piilevätutkimuksen mukaan hyvä. Perifytonin piilevätutkimus sopii hyvin täydentämään Rautalammin reitin fysikaalista ja kemiallista tarkkailua. Kuormituksessa ja veden laadussa mahdollisesti tapahtuvat muutokset näkyvät hyvin herkästi piileväyhteisön rakenteessa. Veden laatuanalyysit tehdään vain kerran kasvukauden aikana, ja silloin saattaa sattua, että näytteenotto osuu keskimääräistä veden laatua huonosti edustavaan ajankohtaan. Piileväyhteisö sen sijaan heijastaa veden laatua pidemmältä ajanjaksolta.
Sisällysluettelo 1. Johdanto... 1 2. Tarkkailualueen veden laatu... 3 2.1 Aineisto ja menetelmät... 3 2.1.1 Alueen yleiskuvaus... 3 2.1.2 Fysikaalis-kemiallinen tarkkailun aineisto... 4 2.2 Tarkkailuvuoden sää- ja vesiolot... 6 2.3 Tulokset ja niiden tarkastelu... 7 2.3.1 Tutkimusalueen veden laatu... 7 2.3.2 Tutkimusalueen kuormitus... 18 3. Päällyslevästön piilevätutkimus... 19 3.1 Aineisto ja menetelmät... 2 3.2.1 Veden laatu ja kuormitus havaintopaikoilla... 22 3.2.2 Lajisto ja ekologiset jakaumat... 23 3.2.3 Piilevistä lasketut vedenlaatuindeksit... 26 3.3 Johtopäätökset... 28 Kirjallisuusviitteet... 29 Jyväskylän yliopisto, Ympäristöntutkimuskeskus Postiosoite Käyntiosoite Puh.vaihde (14) 26 383 PL 35 (YAD) Survontie 9 Telefax 14) 26 3831 414 Jyväskylän yliopisto Ambiotica, D-rakennus
1. Johdanto Koskeloveden ja Konneveden välisellä alueella toteutettiin ennen vuotta 1989 seuraavia Kuopion vesi- ja ympäristöpiirin hyväksymiä vesistötarkkailuja: Vapo Oy:n Rastunsuon ja Multaharjunsuon sekä Lotakonja Heinsuon tuotantoalueiden velvoitetarkkailu, Savon Taimen Oy:n Tyyrinvirran kalanviljelylaitoksen velvoitetarkkailu ja Rautalammin kunnan jätevedenpuhdistamon velvoitetarkkailu sekä Kymin Uittoyhdistyksen Kurkilahden tukinpudotuspaikan velvoitetarkkailutarkkailu. Kuopion vesi- ja ympäristöpiiri esitti Rautalammilla 6.3.1989 em. toiminnanharjoittajien kanssa pidetyssä neuvottelussa, että Niiniveden ja Konneveden väliselle vesialueelle olisi tarpeellista laatia vesistön yhteistarkkailuohjelma. Alueelle laadittiin yhteistarkkailuohjelma 29.3.1989, jonka Kuopion vesi- ja ympäristöpiiri hyväksyi 5.6. päivätyssä kirjeessään. Yhteistarkkailun tavoitteena on selvittää ja seurata tutkittavan vesistöalueen veden laatua sekä arvioida, mitä muutoksia eri kuormituslähteistä tuleva kuormitus aikaansaa vesistössä. Vapo Oy:n turvetuotantoalueille, Savon Taimen Oy:n kalanviljelylaitokselle ja Rautalammin kunnan jätevedenpuhdistamolle on laadittu erilliset kuormitustarkkailuohjelmat, joiden perusteella on tehty erilliset kuormitustarkkailuraportit. Vuoden 199 tarkkailuun tuli mukaan Lomavahvero Oy ja tarkkailuun lisättiin uusi havaintopaikka (Kurkilahti 3), joka ei ollut enää mukana vuoden 1992 tarkkailussa. Vuodesta 1994 Rautalammin asumisja lomakoti (entinen Lomavahvero) tuli mukaan yhteistarkkailuun ja asemaa Kurkilahti 3 tarkkailtiin jälleen. Rautalammilla 4.2. 1992 pidetyssä vesi- ja ympäristöpiirin sekä toiminnanharjoittajien välisessä kokouksessa (muistio 7.2.1992 Tuure Savolainen, Rautalammin kunta) tarkkailuohjelmaan sovittiin seuraavat muutokset: asema Hankavesi 4 korvattiin Hankaveden pohjoisosaan Vilosensaaren pohjoispuolen syvänteessä olevalla uudella havaintoasemalla. Lisäksi uudeksi havaintoasemaksi yhteistarkkailuun otettiin Konnekoski, josta myös vesi- ja ympäristöpiiri otti näytteitä. Vuosina 1991 ja 1992 laadittiin Savon Taimen Oy:n pyynnöstä yhteenvedot veden laadun muuttumisesta tutkimusalueella (Veijola 1991, 1992). Vuonna 1992 alueelta tehtiin myös Hankavedellä happitutkimus ja hajakuormitusselvitys. Vuoden 1993 tarkkailussa ei Kurkilahden havaintopaikoilta 1 ja 2 otettu enää näytteitä. Kuopion vesi- ja ympäristöpiiri lopetti Kymin Uittoyhdistyksen Kurkilahden tukinpudotuspaikan velvoitetarkkailutarkkailun (piirin kirje nro 692 A 218/131, 24.6.1993), koska uiton toiminta oli lakannut kyseisellä toimipaikalla. Vuonna 1993 tehtiin velvoitetarkkailuun kuuluva 3 vuoden välein tehtävä pohjaeläintutkimus. Ensimmäinen pohjaeläintutkimus tehtiin vuonna 199 (Hynynen 1991). Vuoden 1993 pohjaeläintutkimus poikkesi aikaisemmasta siten, että näytteet otettiin syksyn lisäksi myös alkukesällä ja Koskeloveden sijaan näytteet otettiin Miekkavedestä. Hankaveden syvänteen hapettamisen vaikutusten seuraamiseksi tehtiin vuonna 1994 erillinen selvitys Hankaveden syvänteen pohjaeläimistöstä (Hynynen & Veijola 1994) Rautalammilla 11.1. 1994 pidetyssä vesi- ja ympäristöpiirin sekä toiminnanharjoittajien välisessä kokouksessa (muistio Tuure Savolainen, Rautalammin kunta) sovittiin, että tarkkailuohjelmaa muutetaan seuraavasti: Laaja fysikaalis-kemiallinen yhteistarkkailu toteutetaan joka 3. vuosi. Muina kahtena vuotena tarkkailun fysikaalis-kemiallista veden laadun seurantaa vähennetään ja alueen vesistön tilaa selvitetään muiden tutkimusten mm. sedimentti ja levästötutkimusten avulla. Nämä muut tutkimukset sovitaan vuosittain. Alueelle laadittiin uusi tarkkailuohjelma, jonka Pohjois-Savon ympäristökeskus hyväksyi huomautuksin (piirin 21.3.1995 päivätty kirje, 695 Y 41-11). Ohjelmaa korjattiin huomautusten mukaisesti 3.3.1995. Tarkkailu tehtiin vuosina 1995- tämän ohjelman mukaisesti. Yhteistarkkailuohjelmaa päivitetään tarkkailuvelvollisten tarkkailuohjelmien muuttuessa.
2 Vuonna 1995 tehty lisätutkimus oli Hankaveden tilan historian paleolimnologinen selvitys, vuonna 1996 Hankaveden kasviplankton ja minimiravinnetutkimus ja vuonna 1998 perifytontutkimus. Vuoden 1999 lisäselvityksenä tehtiin Rautalammin tilan selvitys, jossa tarkasteltiin lammen veden laatua, siihen tulevaa ja siitä lähtevää kuormitusta, vesikasvillisuutta ja kasvi- ja eläinplanktonia. Vuoden lisäselvityksenä tehtiin päällyskasvustojen piilevätutkimus. Rautalammin kunnassa pidettiin yhteistarkkailupalaveri 22.5.22, johon Heikki Veijola oli tehnyt ehdotuksen yhteistarkkailun sisällöksi. Seuraavassa on esitetty palaverissa sovittua asioita: Tarkkailussa todettiin, että alueella on tekeillä useita ympäristölupahakemuksia. Lupahakemuksiin tulisi saada tarkkailuohjelmat käsiteltäviksi jo luvanmyöntövaiheessa niin, että kullekin kuormittajalle olisi määritetty oma pisteverkko kuormitusalueella. Sovittiin että uusi yhteistarkkailuohjelma laaditaan sellaiseksi, että kukin osapuoli saa lupa-hakemuksiin liitettäväksi oman osuutensa eriteltynä, myös tarkkailukokonaisuus laaditaan ohjelmaksi entiseen tapaan. Näytteenottopisteet: Liimattalansalmen piste otetaan ohjelmaan. Pakarilansuon alapuolelle Pohjois- Konneveteen tulee uusi piste. Äijävesi 3b on tarkkailussa mukana joka vuosi.fysikaalis-kemiallinen ohjelma tehdään laajana kerran ja suppeana kaksi kertaa kolmi-vuotisjaksoissa. Biologiset tutkimukset toteutetaan seuraavasti: pohjaeläintutkimus ja päällyskasvustojen piilevätutkimus tehdään kolmen vuoden välein, kasviplanktontutkimuksen näytteitä kerätään kolmelta havaintopisteeltä käyntiohjelman mukaan joka vuosi, raportointi kolmen vuoden välein. Ohjelmaan lisätään viiden vuoden välein tehtävä kasvillisuustutkimus. Palaverissa sovitut asiat kirjattiin 6.6.22 päivättyyn yhteistarkkailunohjelmaan. Pohjois-Savon ympäristökeskus myönsi 3.1.23 Rautalammin kunnan kirkonkylän jätevedenpuhdistamolle ympäristöluvan ( PSA-22-Y-214-121). Luvassa määrättiin, että vesistötarkkailua on laajennettava siten, että Äijäveden luusuasta otetaan kesäajan näytteenottokerroilla näyte, josta määritetään fekaaliset streptokokit ja E. coli -bakteerit. Tämä muutos vesistötarkkailuun huomioitiin v. velvoitetarkkailussa, jolloin otettiin käyttöön uusi havaintoasema Äijävesi luusua, joka sijaitsee 5 m aseman Tallivirta 39 yläpuolella.. Tarkkailun tavoite Yhteistarkkailun tavoitteena on selvittää ja seurata tutkittavan vesistöalueen veden laatua ja biologista tilaa sekä arvioida, mitä muutoksia eri kuormituslähteistä tuleva kuormitus aikaansaa vesistössä. Tarkkailun laajuus v. Vuoden tarkkailu oli suppean fysikaalis-kemiallisen tarkkailun vuosi. Vesinäytteitä otettiin kahtena tutkimuskertana. (maaliskuussa näytteitä ei saatu kaikilta tutkimusasemilta). Vuoden raportissa esitetään myös päällyslevästötutkimuksen tulokset v.. Kolmesta järvihavaintopaikasta otetaan aina avovesikaudella kasviplanktonnäytteet. Kasviplanktontutkimuksen tulokset raportoidaan kolmen vuoden välein (seuraava kasviplanktonraportti laaditaan v. -212 aineistosta). Kolmesta järvihavaintopaikasta otetaan aina avovesikaudella kasviplanktonnäytteet. Kasviplanktontutkimuksen tulokset raportoidaan kolmen vuoden välein (seuraava kasviplanktonraportti laaditaan v. 29-211 aineistosta).
3 Vuoden tarkkailun toteutti Jyväskylän yliopiston ympäristöntutkimuskeskus. Jyväskylän yliopiston ympäristöntutkimuskeskuksen laboratorio on Mittatekniikan keskuksen akkreditoima testauslaboratorio (T142). Akkreditoinnin pätevyysalue on ympäristönäytteiden analytiikka ja vesitutkimusten näytteenotto. 2. Tarkkailualueen veden laatu 2.1 Aineisto ja menetelmät 2.1.1 Alueen yleiskuvaus Tutkimusalue sijaitsee 2 km Suonenjoelta länteen (karttaliitteet 1 ja 2, kartat ovat raportin lopussa) ja se kuluu Rautalammin reitin Konneveden vesistöalueeseen (nro 14.71). Rautalammin reitin vedet virtaavat Iisvedestä Niiniveden (valuma-alue 425 km 2, nro 14.721, ks. kuva 2) kautta Koskeloveden kanssa samanpintaiseen Miekkaveteen. Koskeloveden kaakkoisosaan tulevat Pieksäjärven valuma-alueen (nro 14.79, 35 km 2 ) vedet. Koskelovedestä vedet virtaavat Tyyrinvirran, Lonkarin, Kattilavirran, Äijäveden ja Tallinvirran kautta Hankaveteen ja Konnekosken kautta edelleen Konneveteen. Hankaveteen laskevat etelästä Myhinjärven valuma-alueen (nro 14.718, 283 km 2 ). Rautalammin reitin valuma-alue on Tyyrinvirran kohdalla 4645 km 2 ja Konnekoskessa 5125 km 2. Rastunsuon valmistelut on aloitettu vuonna 1969 ja Heinsuon 1983. Multaharjunsuon (suunniteltu tuotantoala 5 ha) valmistelu aloitettiin vuonna 1993 (puusto raivattiin). Multaharjunsuon ojitus aloitettiin vuonna 1995 ja tuotanto vuonna 1996. Lotakonsuon ojitus aloitettiin vuonna 1992 ja tuotanto 1994. Niiniveden lähellä sijaitsevan Multaharjunsuon kuivatusvedet pumpataan tuotannosta poistuneen Rastunsuon lohkon 1 kautta laskuojaan 3 ja edelleen Lonkarinjokeen. Rastunsuon alueen turvetuotantoalueilta ei johdeta kuivatusvesiä Niiniveteen. Tarkkailun turvetuotantoalueiden laskuoja 1 laskee Koskeloveteen, laskuoja 4 Tyyrinvirran alaosaan, laskuoja 3 Lonkariin ja laskuoja 5 Rautalampeen (taulukko 1). Kerkonjokeen laskeva laskuoja 2 on poistettu käytöstä ja Rastunsuon lohkon 9 kuivatusvesien suunta on käännetty 33 ha:n alueelta laskuojaan 1. Savon Taimen Oy:n kalanviljelylaitos sijaitsee Tyyrinvirran luoteisrannalla, Rautalammin kunnassa. Tyyrinvirrasta Savon Taimenen kalanviljelylaitokselle tuleva vesi johdetaan kahteen kanavaan, joista vesi jaetaan kasvatusaltaisiin ja johdetaan edelleen takaisin Tyyrinvirtaan. Savon Taimenen vuotuinen tuotanto on ollut noin 3-4 kg. Taulukko 1. Tutkimusalueella olevien Vapon turvetuotantoalueiden laskuojat ja laskusuunnat sekä tuotantoalueiden osuus laskuojien valuma-alueesta (v. pinta-alatiedot). Alue Laskuoja Valuma- Tuotanto- Osuus-% Laskualue alue valuma- suunta ha ha alueesta Rastunsuo Laskuoja 1 256 6. 2.3 Koskeloveden (lohko 2) Koskelolahti Rastunsuo Laskuoja 3 228 9 5.1 Lonkari +Multaharjunsuo Lonkarinjoki +Rastunsuo lohko 6 23.5 (ymp. vuotinen pintavalutuskenttä) Rastunsuo Laskuoja 4 33 1 3. Tyyrinvirta, (lohko 11, Käräsensuo poistunut tuotannosta) Lonkari Lotakonsuo Laskuoja 5 957 57 6. Rautalammen ja Heinsuo Kaipaispuro Koiralahti
4 Laskuojan 3 alueella on vuosina - ollut tuotannossa yksityinen turvetuotantoalue (Junnon alvoitunsuo noin 9 ha) ja lisäksi v. 29- on valmistelussa/tuotannossa laskuojan 1 alueella yksityinen turvetuotantoalue (Junnonsuo n. 4 ha, Vapon lohkon 11 vieressä). Rautalammen kunnan jäteveden puhdistamolla tehtiin korjaustöitä vuoden 1998 aikana. Puhdistamolle asennettiin bioroottori orgaanisen aineen orgaanisen aineen poiston tehostamiseksi ja uusi purkuputki otettiin käyttöön kesäkuun alusta. Jätevedet johdetaan nyt noin 7 metrin pituisella purkuputkella Äijäveden luusuaan. Vuonna 1999 kunnan jätevedenpuhdistamon ranta-aluetta ruopattiin 1.5.-15.6. ja 16.8.- 6.1. Kierinniemen jätevedenpuhdistamon puhdistetut jätevedet johdetaan noin 6 metrin pituista purkuputkea pitkin Konneveden Kurkilahden suualueelle. Kurkilahden yläosan valuma-alue on varsin pieni ollen kooltaan noin 4 km2. Järvien osuus valuma-alueesta on noin.4 km 2. Tuulet tuovat ajoittain Konnevedestä vettä Kurkilahteen, mikä parantaa lahden veden laatua. Tarkkailuraportissa käytetyt valuma-alueiden koot ovat seuraavat: Nokisenkoski 425 km 2 Tyyrinvirta 4654 km 2 Lonkarin lähivaluma-alue 5.2 km 2 Kattilavirta 4687 km 2 Liimattalansalmi 52 km 2 Tallivirta 4774 km 2 Myhinkosken-Ahvenisen alue 283 km 2 Konnekoski 5125 km 2 Tutkimusalueen hydrologisia tietoja on esitetty Granbergin (198) tutkimuksessa. Rautalammin reittiä on kuvattu Kuopion vesi- ja ympäristöpiirin (1992) tekemässä selvityksessä. 2.1.2 Fysikaalis-kemiallinen tarkkailun aineisto Vuoden tarkkailu oli veden laadun fysikaalis-kemiallisen seurannan suhteen ohjelman mukainen suppea tarkkailu, jolloin on kaksi näytteenottokertaa (laajan vuotena on 6 näytekertaa). Vesinäytteet otettiin 9.-1.3. ja 9.-1.8.. Maaliskuun alussa jääolot olivat näytteenoton suhteen hyvin huonot. Lumen alla oli ohut kerros jäätä ja sen ja teräsjään välissä oli paksu kerros vettä ja jääsohjoa. Maaliskuun 1. päivän näytteenotossa moottorikelkka upposi jääsohjoon aseman Hankavesi 57 lähellä. Kelkkaa ei saatu irti omin voimin ja pelastuslaitos tuli auttamaan pois jäältä. Vesinäyte 1 ja 5 m otettiin aseman 57 lähettyviltä (noin 2 m päästä). Asemilta Hankavesi 6 ja ja Konnevesi Mäkäräniemenselkä 6 ei yritetty enää näytteenottoa, koska moottorikelkka olisi jäänyt kiinni.
5 Vesistötarkkailun havaintoasemat ovat seuraavat (Tyyrinvirran tulokset saatu Savon Taimen Oy:n tarkkailuista (= laitokselle tuleva vesi, (suluissa olevat asemat eivät kuulu ohjelman mukaan tällä hetkellä tarkkailuun mutta niiden tuloksia on esitetty liitetaulukoissa): Asema Ves. Koordinaatit Näytteenottoalue syvyydet m Nokisenkoski 8 14.721 695639-34942.1 m Koskelovesi 6 14.713 6952-349346 1, 3 m Tyyrinvirta 1 14.713 695246-34925.1 m Rautalampi 86 14.712 694982-348935 1, 6 m Liimattalansalmi 12 14.712 694744-349124.1 Kattilavirta 2a 14.712 69496-349152 1 m Äijävesi 3b 14.712 694595-349276 1, 4 m Äijävesi, luusua 14.712 694482-349258 1 m Tallivirta 39 14.712 694443-34929 1 m Hankavesi Hanhiniemi 4 14.712 69425-34923 1 m Hankavesi 57 14.712 694362-348734 1, 5, 25, 4, 2h-1 Hankavesi 6 14.712 69453-34874 1, 5, 1, 15, 2h-1 Konnekoski 14.712 694598-348516.1 m Konnevesi, Mäkäräniemenselkä 6 14.711 69478-34834 1, 5, 2, 2h-1 m Konnevesi Kurkilahti 3 14.711 694925-348267 (Konnevesi, Kurkilahti 1) 14.711 69552-348284 1, 3.5 m (Konnevesi, Kurkilahti 2) 14.711 69518-348286 1, 3, 6.5 m (Pohjois.Konnevesi, Heintaival) 14.711 695594-347742 1, 5, 7 m Vesistötarkkailun kaikilta havaintoasemilta tehtiin seuraavat analyysit: -lämpötila -happipitoisuus -kiintoaine (1m, 2h-l m) -sähkönjohtavuus -ph -väri -COD Mn -kok-n -Kok-P -klorofylli-a (-2 m, avovesikaudella) -fekaaliset streptokokit (vain pintavedestä touko-lokakuussa) Vuodesta 1989 lähtien syvänteiden eri vesikerrosten ja koko vesimassan keskimääräinen veden laatu laskettiin olettamalla ko. järven osa kartioksi, jonka syvyys on havaintopaikan syvyys. Keskimääräisiä pitoisuuksia laskettaessa kunkin syvyyden pitoisuus kerrottiin syvyysvyöhykkeen suhteellisella tilavuusosuudella. Tällaisessa laskennassa alusveden pitoisuuden vaikutus koko vesimassan keskipitoisuuteen on huomattavasti pienempi (ja lähempänä oikeaa) kuin aiemmin käytetyssä laskutavassa, jossa syvänteiden keskipitoisuudet laskettiin enemmän tai vähemmän suorina keskiarvoina (taulukko 2).
6 Taulukko 2. Eri vesikerrosten ja koko vesimassan keskimääräisten pitoisuuksien laskutapa tarkkailun syvännehavaintoasemilla ennen vuotta 1989 (niillä asemilla, joita taulukossa ei ole mainittu on vain yksi näytteenottosyvyys) tai sitten niiden taulukoissa esitetyt tulokset on laskettu kaikilta vuosilta tilavuuspainotettuna. Vuodesta 1989 lähtien tulokset on laskettu tilavuuspainotettuna (ks. aiempi teksti). Asema Päällys- Alusvesi K-arvo vesi (P) (A) Kattilavirta 2a Äijävesi 3b (1m+4m)/2 Hankavesi 4 (1m+6m/2 Konnevesi, Mäkäräniemenselkä 6 (1m+5m+1m) (15m+2m+24m) (P+A)/2 3 3 2.2 Tarkkailuvuoden sää- ja vesiolot Tammikuu oli lähes koko maassa keskimääräistä kylmempi, mutta Pohjois-Lapissa kuitenkin lauhempi. Sateet jäivät yleisesti vähäisiksi. Helmikuu oli koko maassa talvinen ja tavallista kylmempi. Kuukauden aikana satoi suuressa osassa maata keskiarvoa enemmän. Maaliskuu oli keskimääräistä viileämpi ja pääosin tavanomaista sateisempi. Maan etelä- ja länsiosassa lumet alkoivat jo sulaa kuukauden viimeisellä viikolla. Huhtikuu oli tavallista lämpimämpi. Sadanta vaihteli keskimääräisen molemmin puolin. Lumet sulivat kuun alkupuolella nopeasti maan eteläosassa. Toukokuussa lämpötilat vaihtelivat pakkasesta helteeseen. Kuukauden keskilämpötila oli tavallista ylempi ja sadanta suurempi. Kesäkuu oli lämpöoloiltaan melko tavanomainen; maan pohjoisosassa oli monin paikoin kuitenkin hieman keskimääräistä viileämpää. Sadanta vaihteli keskiarvon molemmin puolin. Kuukauden keskilämpötila ( C) vuonna Kuopion lentoasemalla Kk 1971-2 I -15.9-9.4 II -12.1-9.5 III -5.2-4.2 IV 3.7 1.3 V 11.2 8.8 VI 13.6 14.7 VII 22. 17.1 VIII 16.7 14.6 IX 1.2 9.1 X 3.7 3.6 XI -4.1-2.3 XII -13.7-6.9 x 3.1 C 25. 2. 15. 1. 5.. -5. -1. -15. -2. Kuukauden keskilämpötila 1971-2 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Sademäärä (mm) kuukausittain vuonna Kuopion lentoasemalla Kk 1971-2 I 17 41 II 56 31 III 62 34 IV 22 32 V 55 39 VI 63 65 VII 21 77 VIII 73 8 IX 67 59 X 48 53 XI 47 51 XII 33 46 Yht. 68 mm Sademäärä 9 8 7 6 5 4 3 2 1 1971-2 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuva 1. Sademäärä ja keskilämpötila Kuopion lentoasemalla vuonna ja vuosien 1971-2 keskimääräiset kuukausiarvot. Heinäkuu oli Lappia lukuun ottamatta poikkeuksellisen lämmin. Kuukauden sadanta oli maan etelä- ja keskiosassa selvästi tavallista pienempi. Pohjois-Lapissa satoi hyvin runsaasti, paikoin poikkeuksellisen paljon. Elokuun alkupuoli oli helteinen, mutta kuukauden puolivälissä sää viileni
7 selvästi. Kuukauden sadanta vaihteli keskimääräisen molemmin puolin. Syyskuu oli lämpö- ja sadeoloiltaan vaihteleva. Maan etelä- ja keskiosassa satoi yleisesti tavallista enemmän, Lapissa puolestaan vähemmän. Lokakuussa lämpötilat vaihtelivat keskiarvon molemmin puolin. Kuukauden sadanta oli suuressa osassa maata tavallista pienempi. Järvivedet jäähtyivät lokakuussa ajankohdalle tyypilliseen tapaan. Marraskuun loppupuoli oli hyvin kylmä. Lumipeite saatiin koko maahan marraskuun puolivälin jälkeen. Vesistöjen vedenpinnat ja virtaamat kääntyivät talvisen sään myötä laskuun. Joulukuussa oli ajankohtaan nähden kylmää. Kuukauden sadanta jäi suuressa osassa maata tavanomaista pienemmäksi. Rautalammin Hankavesi jäätyi 1.12.29, jäät lähtivät 5.5. ja järvi jäätyi 24.11.. Etelä-Konnevesi jäätyi 12.12.29, jäät lähtivät 5.5. ja järvi jäätyi 22.11.. 2.3 Tulokset ja niiden tarkastelu 2.3.1 Tutkimusalueen veden laatu Tarkkailun havaintoasemien vedenlaatutulokset vuodelta on esitetty liitteessä 1 ja vuosikeskiarvot on esitetty liitteissä 2 ja 3. Niinivedestä purkautuva vesi (asema Nokisenkoski 8) on ollut tutkimusvuosina kirkasta (vähän humusta sisältävää eli oligohumoosista) ja pääosin niukkaravinteista (ks. kuvat 2a ja 2b). Vuoden näytteenottokerroilla Nokisenkosken fosforipitoisuudet olivat 5 ja 7 µg P/l. Veden planktonlevästön määrä (rehevyys) kasvaa veden ravinteiden kasvaessa, mutta määrään vaikuttaa myös veden tummuus. Taulukoissa 3 ja 4 on esitetty eräitä kokonaisfosforipitoisuuteen ja a-klorofyllin määrään perustuvia rehevyysluokitteluja. Taulukko 3. Kokonaisfosforipitoisuuteen perustuvia rehevyysluokitteluja. Kokonaisfosfori µg/l Rehevyystaso Vollenweider (1976) Welch (198) Fosrsberg & Ryding (198) Oligotrofia (karu) -1-15 -15 Mesotrofia 1-2 15-3 15-25 (lievästi rehevä) Eutrofia > 2 > 3 25-1 Hypereutrofia (hyvin rehevä) - - > 1 Taulukko 4. A-klorofyllipitoisuuteen perustuvia rehevyysluokitteluja. Klorofylli-a µg/l Rehevyystaso Likens (1975) Welch (198) Forsberg & Ryding (198) Ultraoligotrofia (hyvin,1-,5 - - karu) Oligotrofia (karu),3-3, -4-3 Mesotrofia (lievästi rehevä) 2,-15 4-1 3-7 Eutrofia (rehevä) 1-5 1-1 7-4 Hypereutrofia (hyvin rehevä) - > 1 > 4 Nokisenkoskesta purkautuva vesi on luokiteltavissa keskimääräisen kokonaisfosfori- ja a-klorofylli pitoisuuksien perusteella karuksi (mutta lähellä lievästi rehevän rajaa olevaksi (liitteet 1-3, taulukko 5). Nokisenkosken hygieeninen tila (fekaalisten streptokokkien määrällä arvioituna) oli hyvä. Nokisenkosken yläpuolisen Iisveden a-klorofyllimäärät ovat yleensä olleet samaa tasoa tai hieman suurempia kuin Nokisenkoskessa ja myös Niinivedellä. Vuoden 28 loppukesällä Niinivedellä havaittu klorofyllipitoisuus oli epätavallisen korkea (1 :g/l) ollen selvästi korkeampi kuin Iisvedellä (liite 3). Vuodelta Niinivedeltä ja Iisvedeltä ei ollut vedenlaatutuloksia.
Taulukko 5. Klorofylli-a:n pitoisuus (µg/l) tarkkailun havaintoasemilla vuonna. Vuosien 1978- vuosikeskiarvot on esitetty liitteessä 3. 1.8. Nokisenkoski 4.5 Koskelovesi 6 2.8 Kattilavirta 2a 4. Rautalampi 86 27.7 Äijävesi 3b 6.1 Tallivirta 39 7.5 Hankavesi Hanhin. 4 7.1 Hankavesi 57 5.4 Hankavesi 6 4.7 Konnekoski 5. Kurkilahti 3 4.3 Konnevesi 6 5. 8 Koskeloveden havaintoaseman 6 veden laatu on ollut hyvin samankaltainen kuin Nokisenkosken veden laatu (kuva 2). Koskeloveden kuormituksesta valtaosa tuleekin Nokisenkosken kautta. Koskeloveden koillisosaan tulevat Pieksäjärven valuma-alueen vedet, jotka nostavat hieman Koskeloveden ravinteisuutta ja humuspitoisuutta. Vuoden elokuun tutkimuskerralla Koskeloveden fosforipitoisuus (1 :g/l) oli hieman korkeampi kuin Nokisenkosken fosforipitoisuus (7 :g/l). Koskelovedestä purkautuvan veden laatua kuvaa Koskeloveden laadun ohella myös Tyyrinvirran veden laatu (= kalanviljelylaitokselle tuleva vesi). Vuonna kalanviljelylaitokselle tulevan veden kokonaisfosforipitoisuus vaihteli välillä 5-19 µg P/l keskipitoisuuden 1 µg/l. Vesistöjen laadullisen yleisluokituksen mukaan Koskeloveden veden laatu voidaan luokitella (Vesi- ja ympäristöhallitus 1988) hyväksi. Tyyrinvirran ja aseman Kattilanvirta 2 välille tulee ainekuormitusta Rastunsuon alueen turvetuotantoalueilta ja Savon Taimen Oy:n Tyyrinvirran kalanviljelylaitokselta sekä maa- ja metsätaloudesta. Turvetuotantoalueiden kuten myös maa- ja metsätalouden kuormitus tulee valtaosaltaan Lonkariin laskevan Lonkarinjoen kautta (Rastunsuon laskuoja 3). Koskeloveden ja Kattilavirran välillä kokonaisfosforipitoisuuden muutos oli vuoden tutkimuskerroilla seuraava: maaliskuussa 1 :g/l ja elokuussa +1 :g/l. Uimavesiluokituksen mukaan arvioituna Kattilavirran hygieeninen tila oli hyvä loppukesällä. Kattilavirrassa vuosien 2- keskimääräinen veden fosforipitoisuus on ollut selvästi (noin 3-4 µg/l) korkeampi kuin Koskelovedessä tai Nokisenkoskessa (kuva 2). Turvetuotantoalueiden laskuoja 5 eli Kaipaispuro laskee Rautalampeen, joka on tummavetinen, ravinteikas lampi, jossa on kerrostumiskausien lopuilla (varsinkin talvella) alusvedessä voimakasta hapenvajausta tai hapettomuutta (liitteet 1 ja 2). Vuonna Rautalammen alusvesi oli lähes hapeton maaliskuussa ja elokuussa (pit..1 ja.2 mg/l). Hapettomuudesta johtuen pohjalietteeseen sitoutuneet ravinteet liukenevat uudelleen veteen, joten Rautalammin merkitys ravinteiden pidättäjänä lienee pieni. Rautalammen a-klorofyllipitoisuudet kuvastavat voimakasta rehevyyttä. Vesistöjen laadullisen yleisluokituksen mukaan (Vesi- ja ympäristöhallitus 1988) Rautalampi kuuluu luokkaan välttävä. Rautalammen tilaa on tarkasteltiin tarkemmin vuoden 1999 raportissa (Veijola ym. 2). Tällöin tehtiin erillinen Rautalammen tilan selvitys. Yhteenvetona tutkimuksessa esitettiin seuraavaa: Rautalampi on matala, tummavetinen, ravinteikas järvi, jossa on rehevyydestä johtuvaa hapettomuutta. Sekä kasvi- että eläinplankton ja myös alueen kalasto kuvastavat voimakasta rehevyyttä. Järven ravinteisuus johtuu useasta tekijästä: järveen tulevien valumavesien ravinteisuudesta, järven lyhyehköstä viipymästä, mataluudesta ja särkikalavaltaisesta kalastosta. Mataluuden ja rehevyyden seurauksena vesikasvillisuus on ranta-alueilla tiheää. Kuitenkin pohjaruusukekasvit puuttuivat Rautalammesta. Veden sameus ja aallokon mukana liikkuva muta estävät todennäköisesti niiden esiintymisen järvessä, vaikka niille sopivaa kovaa pohjaa järvestä löytyy runsaasti.
9 µg P/l 25 2 kok.fosfori 15 1 5 Nokisenk. Koskelov. Kattilav. Äijävesi Tallivirta Hank av.4 Hankav.57 Hankav.6 Konnek. Konnev.6 Kurkil.3 µg/l 24 22 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 a-klorofylli Nokisenk. Koskelov. Kattilav. Äijävesi Tallivirta Hankav.4 Hankav.57 Hank av.6 Konnek. Konnev.6 Kurkil.3 µg N/l 8 7 kok. typpi 6 5 4 3 2 1 Nokisenk. Koskelov. Kattilav. Äijävesi Tallivirta Hank av.4 Hankav.57 Hankav.6 Konnek. Konnev.6 Kurkil.3 COD Mn mg O 2/l 12. 1. 8. 6. 4. COD Mn 2.. Nokisenk. Koskelov. Kattilav. Äijävesi Tallivirta Hankav.4 Hankav.57 Hank av.6 Konnek. Konnev.6 Kurkil.3 Kuva 2. Veden laatu tutkimusalueen havaintopaikoilla (v. 2-). Pystyjanan alapää on havaittu minimiarvo, yläpää maksimiarvo ja poikkiviiva keskiarvo.
1 Rautalampeen laskevan Kaipaispuron valuma-alue muodostaa valtaosan Rautalammen valuma-alueesta. Kaipaispuron keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus on vaihdellut vuosien 199-26 havaintokerroilla (66 kpl) välillä 26-22 µg P/l keskiarvon ollessa 61 µg P/l. Rautalammesta poistuvan veden (=Liimattalansalmi) kokonaisfosforipitoisuus on vaihdellut vuosien 199- havaintokerroilla (71 kpl) välillä 1-11 µg P/l keskiarvon ollessa 44 µg P/l. Äijäveden aluetta voidaan pitää vuosien 1991- tulosten perusteella lievästi rehevänä (liitteet 1, 2 ja 3, kuva 2). Äijäveden veden keskimääräinen fosforipitoisuus on ollut vuosina 1993- selvästi alempaa tasoa (1-14 µg/l) kuin 198-luvun lopussa ja 199-luvun alussa (tasoa 16-21 µg/l) (liite 2). Kattilavirran - Äijäveden alue kuuluu vesistöjen laadullisen yleisluokituksen mukaan (Vesi- ja ympäristöhallitus 1988) luokkaan tyydyttävä. Äijäveden luusuan hygieeninen tila oli v. tutkimuskerroilla hyvä. Ulosteperäisen saastutuksen parhaana osoittajana pidettyä Escherichia coli -bakteeria oli elokuussa eri tutkimuskerroilla vain 1 kpl/1ml. Myös Tallivirta on luokiteltavissa kokonaisfosfori- ja a-klorofyllipitoisuutensa perusteella lievästi reheväksi. Vuoden loppukesällä aseman hygieeninen tila oli uimavesiluokituksen mukaisesti arvioituna hyvä. Tarkasteltaessa Tallivirran elokuun näytteenottokertojen veden laatua 198-luvun lopulta nykypäivään havaitaan, että loppukesän COD Mn -arvolla ja värillä oli lievä aleneva suuntaus vuoteen saakka (kuva 3). Vuosina 25- em. pitoisuudet olivat sääolosuhteiden seurauksena useaa aiempaa vuotta korkeampia. Tallivirran fosforipitoisuus on ollut v. 1992 alkaen loppukesällä usein alle 15 :g/l. Vuoden loppukesällä fosforipitoisuus oli 12 :g/l. Asema Hankavesi Hanhiniemi 4 ei edusta vielä varsinaista Hankavesi-järveä, sillä aseman vesi ei kerrostu termisesti virtauksien vuoksi. Asemalta on vedenlaatutuloksia vuosilta 1979-1991 ja 1994-. Aseman veden laatu on ollut hyvin lähellä Tallivirran veden laatua. Veden laatunsa perusteella asema on luokiteltavissa lievästi reheväksi. Hankaveden aseman 57 alusvedessä oli ennen vuotta 1994 voimakasta hapenvajausta tai hapettomuutta lopputalvella. Esimerkiksi vuoden 1993 kevättalvella syvänteen vesi oli hapetonta noin 4 m syvyysvyöhykkeen alapuolella. Yhtenä syynä hapenvajaukseen lienee se, että kyseisen aseman kohdalla oleva syvänne on pienialainen. Loppukesällä happitilanne oli parempi, mutta alusvedessä oli havaittavissa selvää hapenvajausta. Talvisen hapettomuuden seurauksena syvänteen pohjaeläimistö oli alkukesällä niukkaa syksyyn verrattuna (Veijola & Hynynen1994). Pohjaeläimistö siis palautui syvänteeseen kesän aikana. Aseman Hankavesi 57 syvänteen hapetus aloitettiin 16.4.1993. Hapetin toimi tuulen avulla. Vuosina 1992 ja 1993 lopputalvina aseman 57 alusveden happitilanne oli samanlainen tai huonompi kuin asemalla 6. Jo vuoden 1994 kevättalvella aseman 57 happitilanne oli hapettamisen seurauksena parempi kuin asemalla 6. Hapettamisen seurauksena myös aiempaa monilajisempi pohjaeläinyhteisö kykeni elämään syvänteessä talven yli (Hynynen & Veijola 1994). Myös vuosien 1995-96 tarkkailutulokset kuvastavat hapettamisen selvää vaikutusta syvänteen happitilanteeseen. Aseman Hankavesi 6 pohjaläheisen vesikerroksen ollessa lähes hapeton vuoden 1995 huhtikuun alussa oli aseman 57 alusvedessä happea vielä 6.8 mg/l (hyvän happitilanteen rajana pidetään 7 mg/l). Vuoden 1996 maaliskuussa asemalla 57 oli alusvedessä selvää hapenvajausta (4.4 mg O 2 /l), mutta asemalla 6 happitilanne oli selvästi heikompi (2.2 mg/l). Vuoden 1996 loppukesällä happitilanne asemilla 57 ja 6 oli edellisen loppukesän kaltainen: asemalla 57 pohjanläheisen vesikerroksen pitoisuus oli 6.3 mg/l (6. mg/l v.1995) ja asemalla 6 2.4 mg/l (2. mg/l v. 1995). Hankaveden syvänteen hapettaminen lopetettiin vuonna 1996. Sen seurauksena aseman 57 pohjanläheisen vesikerroksen (4 m ja 42 m) happi oli kulunut lähes loppuun vuoden 1997 maaliskuussa, minkä seurauksena pohjalietteestä oli vapautunut fosforia takaisin veteen (liite 1, kuva 6). Vuoden 1997 elokuussa alusveden happitilanne oli hyvä. Hankaveden aseman 57 pohjanläheinen happi oli kulunut lähes loppuun huhtikuun puoliväliin mennessä sekä vuonna 1998 että 1999. Vuoden 1999 elokuussa hapenvajaus oli hyvin lievää.
11 COD Mn mg O2/l 14 12 1 8 6 4 2 mg Pt/l 7 6 5 4 3 2 1 1962 1964 196 6 1968 197 1972 1974 19 76 1978 198 1983 1985 19 87 1989 199 1991 1992 1 993 1994 1997 1999 23 25 2 7 29 CODMn Väri µg N/l 14 µg P/l 35 12 3 1 25 8 2 6 15 4 1 2 5 1962 1964 1966 1968 197 197 2 1974 1976 1978 198 1983 1985 1987 1989 199 1991 1992 1993 1994 1997 1999 2 3 25 29 Kok-N Kok-P ph 8. 7.5 7. 6.5 6. 5.5 5. 4.5 Johtokyky ms/ml 6. 5.5 5. 4.5 4. 3.5 3. 2.5 4. 1962 1964 1966 1968 197 1972 1974 1976 1978 198 1983 1985 1987 1989 199 1991 19 92 1993 1994 19 97 1999 23 25 29 2. ph Johtokyky Kuva 3. Tallivirran (as. 39) veden laatu vuosien 1962- elokuussa.
12 Hankaveden hapetus aloitettiin uudelleen vuoden 1999 loka-marraskuun vaihteessa. Siitä huolimatta aseman Hankavesi 57 alusveden happitilanne oli heikko maaliskuussa 2. Elokuussa 2 hapenvajaus oli asemalla 57 lievää (pit. pohjan lähellä 6.2 mg O 2 /l), mutta asemalla 6 voimakasta (pit. 2.2 mg O 2 /l). Vuoden maaliskuussa happitilanne oli heikko (pit. 1.5 mg O 2 /l), elokuussa hapenvajaus oli lievää (pit. 6.3 mg O 2 /l). Vuonna 22 maaliskuussa alusveden happi oli kulunut vähiin (pit. 1.3 mg O 2 /l), elokuussa hapenvajaus oli lievää (pit. 6.5 mg O 2 /l). Vuonna 23 helmikuun lopussa oli vain lievää hapenvajausta kuten myös elokuussa. Vuoden maaliskuussa pohjanläheisen vesikerroksen happitilanne oli heikko (pit..4 mg O 2 /l), elokuussa alusveden hapenvajaus oli vain lievää. Aseman Hankavesi 57 hapetus lopetettiin v. 25 keväällä. Vuoden 25 maaliskuussa pohjanläheisen vesikerroksen happi oli kulunut lähes loppuun (pit..2 mg O 2 /l), syyskuun alussa alusveden hapenvajaus oli hyvin lievää. Vuoden 26 maaliskuussa pohjanläheisen vesikerroksen happi oli kulunut lähes loppuun (pit..2 mg O 2 /l), kesäkuussa happitilanne hyvä ja ja elokuussakin happitilanne oli lähes hyvä. Vuoden maaliskuussa syvänteen happitilanne oli myöhäisen talventulon seurauksena hyvä. Myös elokuussa happitilanne oli hyvä. Vuoden 28 lopputalvella oli alusvedessä myöhäinen talventulon seurauksena vain lievää hapenvajausta (pit. 5.3 mg/l), loppukesällä happitilanne oli hyvä. Vuonna 29 alusvedessä oli maaliskuussa lähes hapettomuutta, kesä- ja elokuussa happitilanne oli hyvä (liite 1, kuva 4). Vuoden maaliskuussa asemalta 57 saatiin heikkojen jääolojen vuoksi vesinäyte vain 1 ja 5 m syvyydestä. Elokuussa aseman alusvedessä oli vain lievää hapenvajausta. Hankaveden aseman 57 veden laadussa ei ole selvää muutosta 199-luvun alusta nykypäivään (kuva 4). Aineistosta on ehkä havaittavissa fosforipitoisuuden lievä aleneva suuntaus 199-luvun lopulta nykyhetkeen. Vuosien 1989 ja 199 lopputalven aikaiset korkeat kokonaisfosfori- ja -typpipitoisuudet pintavedessä johtuivat näytteenottohetkellä jäällä olleesta vedestä. Hankaveden aseman 57 hygieeninen tila on ollut hyvä. Kokonaisfosfori- ja a-klorofyllipitoisuuksien (liitteet 1-3, kuva 4) perusteella Hankavesi 57 voidaan luokitella lievästi reheväksi. Asemalla Hankavesi 6 oli elokuussa voimakasta hapenvajausta (pit.2.6 mg/, liite 1). [Asemalla 6 kokonaisfosforipitoisuus oli vuoden 2 elokuussa 1 m syvyydessä epäilyttävän korkea (21 µg P/l) verrattuna 5 metrin syvyydessä pitoisuuteen (14 µg P/l) ja aseman 57 pitoisuuteen 1 m syvyydessä (15 g P/l). Tulos saattaa olla virheellinen.] Hankavedellä a-klorofyllipitoisuus on vaihdellut enemmän kuin muualla tutkimusalueella (kuvat 2a ja 2b ja 5). Vuoden 1996 loppukesän korkeat pitoisuudet johtuivat Gonyostomum semen -limalevän runsaasta esiintymisestä (Palomäki 1997). Em. levää havaittiin vähäisiä määriä jo heinäkuun loppupuolella. Gonystomum semen -levä suosii ravinteikkaita humusvesiä (ks. esim. Manninen & Kivinen 1985). Runsaana esiintyessään tämä levä kertyy uimareiden iholle sitkeäksi limaksi ja saattaa limoittaa myös verkkoja. Runsaana esiintyessään levä voi aiheuttaa uimareille kiusallista ihon kutinaa. Verrattaessa Hankaveden asemien 4 ja 57 sekä niiden yläpuolisten havaintoasemien Kattilavirta 2a, Äijävesi 3b ja Tallivirta 39 klorofylli-määriä havaitaan, että Hankavedessä a-klorofyllimäärät ovat olleet yleensä korkeampia (liite 3, kuvat 2 ja 5). Syynä tähän on ilmeisesti se, että veden lyhyen viipymän vuoksi Kattilavirran-Tallivirran alueelle ei ehdi syntyä niin suurta kasviplanktonbiomassaa, minkä veden ravinnetaso mahdollistaisi. Tällainen biomassa syntyy vasta Hankavedellä. Tulosten tarkastelua vaikeuttaa se, että eri havaintopaikoilla vuosittaisten tulosten määrä ei ole sama. Tarkasteltaessa havaintoasemien a-klorofyllipitoisuuksia vuosina 1978- havaitaan, että keskimääräinen pitoisuus oli Tyyrinvirran - Äijäveden välisellä alueella suurimmillaan 1984-1985 (liite 3, kuva 5). Näiden vuosien jälkeen keskimääräisen pitoisuuden yleinen suuntaus oli Tyyrinvirran - Tallivirran välisellä alueella laskeva 199-luvun vaihteeseen. Sen sijaan Hankaveden alueella muutossuunta ko. aikana ei ole ollut selvä. 199-2-luvulla alueen klorofyllimäärissä ei ole ollut selvää muutossuuntaa Vuonna 199 a-klorofyllin keskipitoisuus oli noussut edellisvuodesta kahdella havaintoasemalla: Hankavesi 57 ja Konnevesi 6. Näistä viimeksi mainitun keskipitoisuus 8.6 µg/l saattaa olla todellisuutta korkeampi. Vuoden 199 syyskuun alussa mitattu pitoisuus 15 µg/l on ilmeisesti yliarvio, sillä tällöin näkösyvyys oli niinkin hyvä kuin 4. m. Vuonna 1991 aseman Konneveden 6 a-klorofyllin keskipitoisuus oli 4.9 µg/l, mikä myös viittaa siihen, että vuodelle 199 laskettu keskimääräinen a-klorofyllin pitoisuus oli todellista korkeampi. Hankaveden - Konneveden alueen keskimääräisen a-klorofyllipitoisuuden arvioiminen on epätarkkaa, koska tuloksia on ollut vuosittain vain kaksi, nyttemminkin suppeina tarkkailuvuosina vain yksi. Tällöin näytteenoton ajankohta voi vaikuttaa huomattavasti tuloksiin.
13 Hankavedestä Konnekosken kautta Konneveteen purkautuvan veden laadussa on havaittavissa veden keskimääräisessä värissä, COD Mn -arvossa ja fosforipitoisuudessa aleneva suuntaus 1982- (kuva 6, liite 2). Vuosina 25- veden keskimääräinen väri ja KHT-arvo ovat olleet poikkeuksellisten säiden seurauksena edellisvuosia korkeampia. Vuosina 1994- kesäaikaan havaitut kokonaisfosforipitoisuudet olivat olleet tasoa 1-13 µg P/l. Hankaveden järvialtaassa tapahtuvan aineiden hajoaminen ja sedimentaatio tasaa ainepitoisuuksien vaihteluita. Konneveden Kurkilahden aseman 3 vesi ei ole yleensä termisesti kerrostunut, joten sen happitilanne on ollut pääosin hyvä (liite 1). Vuoden 2 loppukesällä vesinäytteet otti vakituisen näytteenottajan sijasta toinen näytteenottaja. Hän otti aseman Kurkilahti 3 näytteet ulompaa kuin tavallisesti. Näytepaikan kokonaissyvyys oli tavanomaisen 7 m sijasta 11 m. Tässä paikassa pohjanläheisessä vesikerroksessa oli lievää hapenvajausta (pit. 5.3 mg O 2 /l). Vuoden elokuussa asemalla Kurkilahti 3 oli pohjanläheisessä vesikerroksessa oli lievää hapenvajausta (pit. 5.6 mg O 2 /l). Levien määrää kuvaava a-klorofyllipitoisuus oli elokuun tutkimuskerralla Kurkilahdessa (4.3 µg/l) hieman alempi kuin asemalla Konnevesi Mäkäräniemenselkä 6 (5. µg/l). Kurkilahden aseman 3 veden laatu on yleensä ollut hyvin samankaltainen kuin asemalla Konnevesi 6 (kuva 2). Aseman Konnevesi Mäkäräniemenselkä 6 alue voidaan luokitella nykyisin kirkasvetiseksi, mutta karun ja lievästi rehevöityneen rajamailla olevaksi alueeksi (liitteet 1-3, kuvat 2 ja 7). Kerrostumiskausien lopuilla on alusvedessä ollut ajoittain havaittavissa lievää hapenvajausta. Vuosina 1994, 1997, 1998, 1999, 2, 22 ja myös 25- aseman Konnevesi 6 happitilanne oli hyvä kaikilla näytteenottokerroilla, mutta vuosina 1995, 1996,, 23 ja asemalla oli loppukesällä lievää hapenvajausta pohjanläheisen vesikerroksen happipitoisuuden ollessa 5.2 mg/l (v. 1995), 6.5 mg/l (v. 1996), 5.3 mg/l (), 6.3 mg/l (23) ja 6.5 mg/l (). Aseman Konnevesi 6 veden laatu on ollut 199-luvulta alkaen kokonaisfosforin ja typen osalta parempi kuin aiemmin (kuva 6b). Vuosien 1989 ja 199 talviajan pintaveden korkeat pitoisuudet johtuivat jään päällä olleesta vedestä. Vesistöjen laadullisen yleisluokitukseen (Vesi- ja ympäristöhallitus 1988) perustuen Pohjois-Savon ympäristökeskus on esittänyt v. 2-23 aineistoon perustuen käyttökelpoisuusluokituksen toimialueensa vesistöille. Tämän luokituksen mukaan veden laatua voidaan pitää Nokisenkosken-Koskeloveden- Tyyrinvirran alueella erinomaisena, ja Lonkarin -Hankaveden - Konneveden Mäkäniemenselän alueella hyvänä. Rautalampi kuuluu käyttökelpoisuusluokituksessa luokkaan välttävä. Pohjois-Savon ympäristön tila 28 -julkaisussa (Pohjois-Savon ympäristökeskus) on esitetty pintavesien ekologinen ja kemiallinen tilan luokitus. Julkaisun mukaan erinomainen ekologinen tila on Niinivedellä ja Konnevedellä. Koskelovesi, Tyyrinvirran alue ja Hankavesi kuuluivat luokkaan hyvä. Äijävesi kuului luokkaan tyydyttävä. Vuoden 28 tarkkailussa raportoitiin v. 26-28 kasviplanktonaineiston tulokset (Palomäki 29). Tulosten mukaan tarkkailualueen lajisto oli varsin monipuolista ja tyypillistä lievästi reheville (mesotrofisille) vesistöille. Eutrofiaa (rehevyyttä) indikoivien lajien esiintyminen ilmensi hieman korkeampaa tuottavuuden tasoa Hankavedellä verrattuna Koskeloveteen ja Konneveteen. Kasviplanktonin biomassa oli pienin Koskelovedellä, kasvoi selvästi Hankavedellä ja pieneni jälleen hieman Konnevedellä. Loppukesän biomassa oli Koskelovedellä karun vesistön tasolla. Hankaveden ja Konneveden biomassa ilmensi lievää rehevöitymistä. Klorofyllipitoisuus ilmensi samoin Koskelovedellä karuja olosuhteita ja Hankavedellä ja Konnevedellä yleensä 1.5.lievää rehevyyttä. Vuonna 1996 tehdyn Hankaveden kasviplankton- ja minimiravinnetutkimuksen (Palomäki 1997) mukaan sekä Tallivirrassa että Hankavedessä ravinnepitoisuudet ja -suhteet osoittivat fosforin olevan leväkasvua rajoittava ravinne kasvukauden alussa ja lopussa. Kesällä levät kuluttivat mineraalitypen vähiin, jolloin typpi tuli fosforin ohella rajoittavaksi ravinteeksi. Liukoisen fosforin pitoisuus oli erittäin pieni koko kasvukauden ajan. Vapon Pakarilansuon (pinta-ala 21 ha; v. 22 tuotannossa 19 ha, 2 ha oli poistunut tuotannosta) kuivatusvedet laskivat ojaa pitkin Pohjois-Konneveteen. Pakarilansuo ei ole tuotannossa enää vuonna 23. Tuotanto jouduttiin lopettamaan kuivatusvaikeuksien vuoksi. Alapuolisen vesistön veden laatua seurattiin Vapon pyynnostä asemalla Pohjois-Konnevesi Heintaival. Viimeiset vesinäytteet otettiin asemalta helmikuussa 23. Aseman tarkkailua ei enää jatkettu. Turvetuotannon kuormitus tutkimusalueella on ollut viime vuosina koko ajan pienenevää, koska aluetta on poistunut tuotannosta..
14 Näkösyv. m 5 4.5 4 3.5 3 2.5 2 1.5 1.5 ph 8. 7.5 7. 6.5 6. 5.5 3/83 6/89 4/9 9/9 6/91 3/92 8/92 4/93 7/93 8/93 4/94 8/94 4/95 4/96 3/97 8/97 8/98 8/99 6/ 3/1 3/2 2/3 8/3 8/4 9/5 6/6 3/7 3/8 3/9 8/9 Näkösyv. ph CODMn mg O2/l 14 12 1 8 6 4 mg Pt/l 7 6 5 4 3 2 2 1 3/83 6/89 4/9 9/9 6/91 3/92 8/92 4/93 7/93 8/9 3 4/9 4 8/ 94 4/ 95 4/96 3/97 8/97 8/98 8/99 6/ 3/1 3/2 2/3 8/3 8/4 9/5 6/6 3/7 3/8 3/9 8/9 CODMn Väri µg N/l 7 µg P/l 35 6 3 5 25 4 2 3 15 2 1 1 5 3/83 6/89 4/9 9/9 6/91 3/92 8/92 4/93 7/93 8/93 4/94 8/94 4/95 4/96 3/97 8/97 8/98 8/99 6/ 3/1 3/2 2/3 8/3 8/4 9/5 6/6 3/7 3/8 3/9 8/9 Kok-N Kok-P O2 mg/l 14 12 1 8 6 4 2 pohjan läheinen vesikerros µg P/l 14 12 1 8 6 4 2 3/83 6/89 4/9 9/9 6/91 3/92 8/92 4/9 3 7/93 8/93 4/94 8/94 4/95 4/9 6 3/97 8/97 8/98 8/99 6/ 3 /1 3/2 2/3 8/3 8/4 9/ 5 6 /6 3/7 3/8 3/9 8/9 O2 Kok.P Kuva 4. Hankaveden aseman 57 päällysveden (1m) laatu vuosien 1983- näytteenottokerroilla. Happipitoisuus (ja samassa kohdassa esitetty fosforipitoisuus) on pohjanläheisen näytteen (1m pohjasta) pitoisuus.
15 µg/l 14 12 1 8 6 4 2 1978 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 26 28 Niinivesi 62 Nokisenkoski Kosk-Tyyrinv. Kattilavirta 2a Äijävesi 3b µg/l 14 12 23 1 8 6 4 2 1978 198 1982 1984 1986 1988 199 1992 1994 1996 1998 2 22 26 28 Tallivirta 39 Hankavesi 4 Hankavesi 57 Hankavesi 6 Konnevesi 6 Kuva 5. Keskimääräiset a-klorofylli -pitoisuudet tarkkailun havaintoasemilla vuosina 1978- (havaintojen vuosittainen määrä vaihtelee) (Kosk-Tyyr = Koskeloveden - Tyyrinvirran alue).(vuosien 1995, 1996, 1998,1999,, 22,, 25,, 28 ja pitoisuudet ovat loppukesän yhden havaintokerran tuloksia).