0uttJll r-t,\l r.n! Dll -9f ri-t YLl0Pl5I0 Kasvatustieteiden tiedekunta -ar-a Kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkci Luokanopettaj ankoulutus Tiivistelmfl opinniiytetyiistii Tekija Hiirmli Ville ia Koiwla Timo Tyon nimi Yhteiscikasvatus perhekodissa - ndkcjkulma Ojantakasen perhekodin kasvatustydhon Piilatne kasvatustiede Tydn laji Pro gradu - tutkielma Aika 12.rt.2002 SivumliIrii 58+ I Tiivistekna Tutkielman tarkoituksena oli selvittaa yhteis0kasvatuksen toteutuminen Ojantakasen perhekodissa. Tavoitteenamme oli tutkia nimenomaan sita miten hyvin yhteiscikasvatus toteutuu tutkimuskohteessa, ja lisiiksi tarkoituksena oli kartoittaa niitil mahdollisia puutteita, joita Ojantakasen perhekodissa ilmenee suhteessa yhteisokasvatuksen malliin. Tutkimuksemme viitekehys sisaltaa teoriaa perhekodista, yhteisdkasvatuksesta sekii ihmiskiisityksesta. Tyomme on tapaustutkimus, jossa tiedonhankintamenetelmiinli kdytimme osittain strukturoitua teemahaastattelua. Haastattelussa kliytthmimme haastattelulomakkeen teemat muodostuivat suoraan yhteisokasvatuksen perusperiaatteista. Teemat olivat: tasa-arvoisuuden periaate, oikeudenmukaisuuden periaate, luottamuksen periaate, avoimuuden ja rehellislyden periaate, terveen jiirjen periaate ja fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuden periaate. Haastattelimme kaikkia kahdeksaa Ojantakasen perhekodin kasvatustycihon osallistuvaa tyontekijaa. Haastatteluista saatujen tietojen avulla pyrimme syventamliein teema-alueisiin liittyvili tietoja. Analysoinnissa kaytimme neljaan osa-alueeseen jakautuvaa analysointimenetelmlili, joka ei kuitenkaan suoranaisesti ole mikiiiin jo olemassa olevista malleista. Saamiemme tulosten mukaan kasvattajat kokivat kasvatusyhteisonsli yleisesti ottaen hyvin oikeudenmukaiseksi ja avoimeksi yhteisdksi. Ojantakasen perhekotia pidettiin mycis suhteellisen turvallisena kasvatusyhteisonri, josta ei kuitenkaan kaikkea fyysistii tai psyykkistli viikivaltaa voida kokonaan poistaa. JohropAatoksenii tuloksista voidaan todeta, ettri Ojantakasen perhekoti tiiytt[ii yhteisokasvatuksen mallin vaatimat perusedellytykset suhteellisen hyvin. Tyrimme tulokset eivlit ole yleistettlivissi, mutta niiden avulla perhekodeissa tyciskenteleviit voivat peilata ornia ajatuksiaan, kokemuksiaan ja tuntemuksiaan kasvatustyostiiiin. Tulosten avulla muutkin perhekodit voivat tutkia kasvatustoimintansa yhteisollisyyttii. Asiasanat Ihmisklisitys, perhekoti, yhteisokasvatus
SISALLYS JOHDANTO 3 PERH EKor KAsvATUsYHTEtsOttA 2.1 Perhekodin mairitelmia 2.2 Perhekotitoiminnan tehtdvdt ja tavoitteet 2.2.1 Perusteht6vAt 2.2.2 Perhekotitoiminnan tavoitteet 4 5 6 7 B 3. YHTEISOKASVATUS 3.1 YhteisdkasvatuksenmiitirittelyA 3.2 Yhteiskunnallinen tilanne yhteisokasvatuksen 9 10 kehityksen taustalla 11 3.3 Yhteisokasvatuksen periaatteet 13 3.3.1 Tasa-arvoisuuden ja yhteisollisyyden periaate 14 3.3.2 Terveen jiirjen periaate 15 3.3.3 Avoimuuden ja rehellisyyden periaate 16 3.3.4 Oikeudenmukaisuuden periaate 16 3.3.5 Luottamuksen periaate 17 3.3.6 Fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuden 3.4 periaate Kasvattajan asema ja tehtaviit 3.4.1 KasvattajayhteisO 17 18 19 IHMISKASITYS 4.1 lhmiskzisityksen miizirittelyei 23 24 4.2 4.3 Holistinen ihmiskdsitys 4.2.1 Kehollisuus 4.2.2 Tajunnallisuus 4.2.3 Situationaalisuus Kasvattajan i h m iskdsitys 25 25 26 27 28
5. TAVOITTEET JA TUTKIMUSONGELMAT 30 6. TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN 6.1 Tapaustutkimus 6.2 Haastattelu aineistonkeruumenetelmdnd 6.3 Aineistonkeruu 6.4 Aineistonanalysointi 32 32 33 34 35 7. TUTKIMUKSEN TULOKSET 38 7.1 Tasa-arvoisuuden ja yhteisollisyyden periaate 3g 7."1.1 Yhteisten pelisddnt6jen luominen 3g T.l.2Kasvatettavienmielipiteidenhuomioiminen 39 7.2 Oikeudenmukaisuuden periaate 40 7.2.1 Oikeudenmukaisuus kasvatustyossd 40 7.3 Luottamuksen periaate 41 7.3.1 Luottamuksen osoittaminen 41 7.4 Fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuden periaate 42 7.4.1 Fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuden turvaaminen 7.5 Avoimuuden ja rehellisyyden periaate 7.5.1 Kommunikointi kasvatusyhteisossd 7.6 Kasvatuksenpddmidrdt 7.7 Ongelmienlahtdkohtia 7.B Tutkimustulostenyhteenveto 42 43 43 44 45 46 8. TUTKIMU KSEN LUOTETTAVUUS 48 q POHDINTA 51
1 JOHDANTO Yhteisollisyyden katoaminen kasvatuksen piiristd on ollut, ja on edelleenkin, keskustelunaiheena erilaisissa kasvatuksen kysymyksistd keskustelevissa foorumeissa. Ldhinnd kuitenkin yhteisollisyys tai sen puuttuminen on esilld kdytdnnon pedagogisissa instituutioissa, kuten esimerkiksi kouluissa, perheissd jne. Yhteisdllisyyden katoamisen syitai on etsitty mm. aikaisemman agraariyhteiskunnan muuttumisesta teollistuneeksi kaupunkiyhteiskunnaksi, jossa keskeiselld sijalla on ydinperhe, nykyddn tosin jo monine variaatioineen. Ei ole olemassa eniid ns. monen sukupolven perheyhteisojii eikd tiiviitd kyldyhteisdjd, joilla nykyisten oletusten ja mielipiteiden valossa katsotaan olleen merkitystd my6s tulevan sukupolven kasvulle ja kasvatukselle. Yhteisollisyyden "kaipuu" niikyy tdnd pdivdnd mm. erilaisina "koko kylii kasvattaa" - projekteina, joilla yritetddn herdtelld jokaisen aikuisen vastuuta nuoremman sukupolven kasvatuksesta. Er idilldi tavalla tdmdn pro gradu- tutkielman tutkimuskonteksti, perhekoti, on ilmaus yhteisollisyydestd, ja sen toteutumisesta lasten- ja nuorten sijaishuollon piirissd. Perhekoti kasvatuksen kontekstina on tiivis yhteiso, jossa yhteison voimavarat pyritddn suuntamaan kohti kasvatettavan positiivista kehittymistti. Kasvatettavan positiivinen kehitys ei ole yksiselitteisesti mddriteltdvissd ja tyypiteltdvissd, vaan se on aina tapauskohtainen, yksilokohtainen kehityksen kulku, joka kuitenkin on sidottuna yhteiskuntamme arvoihin ja normeihin sekd kasvattajan kdsitykseen ihmisestd yleensd. Tdmdn pro gradu- tutkielman tavoitteena on peilata Kalevi Kaipion kehittelemdn yhteisokasvatuksen mallia tutkimuksen kohteena olevaan perhekotiyksikk6on. Kaipion kehittelemd kdytdnnon pedagoginen malli on alun perin tarkoitettu sosiaalisesti sopeutumattomien nuorten kasvatukseen. Tdssd mielessd tdmd ldhestymistapa sopii tutkimukseemme varsin hyvin, koska tutkimuksemme kontekstissa kasvatetaan ja kuntoutetaan samantyyppisissd ongelmissa olevia nuoria. Lisdksi teoreettiseen osioon on otettu mukaan Lauri Rauhalan jdsentdmd holistisen ihmiskdsityksen teoria. Perusteena on, ettd holistinen ihmiskdsitys vastaa suurelta osin tutkijoiden kdsitystd ihmisestd ja myos se, ettai aina kun puhutaan kasvatuksesta niin ollaan myos tekemisissd ihmiskdsityksen kanssa. Tutkimuksen kohteena oleva perhekotiyksikko on Pulkkilassa sijaitseva Ojantakasen perhekoti. Ojantakasen perhekoti edustaa 1970- luvulla alkunsa
4 saanutta uutta lasten- ja nuorten sijaishuollon muotoa, perhekotia. Perhekoti on erdiinlainen vdlimuoto entisen kustodiaalisen laitoksen ja perinteisen sijaisperhehuollon vdlilld, joka on osaltaan tullut osaksi lasten- ja nuorten sijaishuollon jdrjestdmistd. Tdhdn kenttddn sijoittuu myos tutkimuksemme konteksti. Ojantakasen perhekoti on 1991 alkaneen toimintansa aikana profiloitunut hoitamaan ja kasvattamaan vaikeimmin ongelmaisia nuoria. Kyseessii ei ole tarkoituksenhakuinen erikoistuminen vaikeimmin ongelmaisiin nuoriin, vaan lapsia ja nuoria srjoittavat sosiaalityontekrjiit ovat todenneet Ojantakasen perhekotiyhteison kykenevdksi vastaamaan vaikeimmin ongelmaisten nuorten mukanaan tuomiin kasvatushaasteisiin. Toiminta Ojantakasen perhekodissa jatkuu edelleen, ja tiimai pro gradu- tutkielma on yritys ldhestyd perhekotiyhteisod ja sen kdytdnteitd yhdestd ndkokulmasta.
5 2. PERHEKOTI KASVATUSYHTEISONA Pyrimme aluksi esittdmddn mddritelmdn siitd mitd perhekodilla tarkoitetaan. Lainsdddiinnollisesti perhekotitoiminta on osa lasten ja nuorten sijaishuollon jdrjestdmistd. Sijaishuolto on lapsen tai nuoren hoidon ja kasvatuksen jeirjestdmistii kodin ulkopuolella, ja tdllainen jeirjestely tulee kysymykseen vain huostaan otetun lapsen tai nuoren kohdalla. Lisdksi tuomme esille perhekodeille asetettuja odotuksia toiminnan muotojen ja tavoitteiden suhteen. Perhekotitoiminnan tarve on suuri, silld laitospaikkoja on viime vuosina viihennetty huomattavasti. Perhekotitoiminta on auttanut monia lapsia ja nuoria, koska sielld eldmd on "tavallista" arjen eldmistd. Turvallisten aikuisten ldsndolo on lapsille ja nuorille tdrkedd, ja perhekodin aikuiset pysyvdt lapsen rinnalla vaikeissakin asioissa. (Peura 1996, s. 34-36.) Suomen ensimmdinen perhekoti, Sommelo, avattiin Muhoksen Pohjolakodilla vuonna 1974, jolloin kehiteltiin "uudenlaista koulukotimallia". Tavoitteena oli hajauttaa iso 75- paikkainen koulukoti useammaksi pienemmdksi yksik6ksi. Ensimmiiisessd vaiheessa yksikot olisivat kooltaan 1O-paikkaisia, ja mydhemmdn kehittelyn jdlkeen tavoitteena olisi 5-6- paikkainen, ja erityistapauksissa vield pienempikin asumisyksikko. (Rissanen & Saloranta 1985, s. 28-34.) Uudistuksen perustelut ldhtivdt lapsen edun ndkokulmasta: pienyksikossd lapsi tai nuori saa ldheisiin ihmissuhteisiin rakentuvan, turvallisuuden tunnetta tuottavan kasvuympiiriston, joka pyrkii mahdollisimman hyvin tyydyttdmddn hiinen perustarpeensa. (Rissanen & Saloranta 1985, s. 28-34.) Perhekotitoiminnan perustavana taustatekijdnd on lastensuojelulaki. Lastensuojelulain neljdnnen pyktildn mukaan kunnan on huolehdittava siitd, ettd lastensuojelu jdrjestetddn sisdlloltddn ja laadultaan sellaiseksi kuin kunnassa oleva tarve edellyttdd. Sis ilto- ja laatuvaatimus on osaltaan vaikuttamassa siihen, ettd sijaishuollon toimipaikkojen mddrd on kasvanut ja osaltaan profiloitunut kohtaamaan lastensuojelun asiakkaiden erilaisia tarpeita. Lastensuojelulaki velvoittaa sijaishuollon turvaamaan lapselle tai nuorelle turvallisen, virikkeitii antavan kasvuympdriston sekd oikeuden tasapainoiseen, monipuoliseen kehitykseen ja erityiseen suojeluun. (Lastensuojelulaki 2000, 1S, 45 )
6 2.1 P erhekodin mdieiritelmid Tdnd pdivdnd ollaan tilanteessa, jossa sijaishuollossa toimivat perhekodit ovat monimuotoisia toimintayksikoitd. On erilaisia, erilaisista l ihtokohdista tyotdnsd tekevid yksik6itei ja tdssd yritdmme tavoittaa jonkinlaisen yleistason kuvauksen siitd, millainen kasvatuksen konteksti on perhekoti. Perhekoti- sana on vakiintumassa kdsitteistoon, kun on puhe lastensuojelun sijaishuollosta. Perhekoti on perinteisen laitoshuollon ja perinteisen sijaisperhehuollon vdlimaastoon sijoittuvaa toimintaa. Perhekodeissa on yleensd sijoitettuna 3-7 lastensuojelullisin perustein sijoitettua lasta" Lapsi voi olla perhehoidossa joko avohuollon tukitoimena, huostaan otettuna tai jdlkihuoltona. (Hujala 1990, s. 30-31.) Perhekodin toimintaresurssit huomioon ottaen on mahdollista sijoittaa useampiakin lapsia ja nuoria samaan perhekotiin kuin edelld on mainittu. Samalla tavoin perhekodin isdntdparin lisdksi perhekodissa tyoskentelevien aikuisten mddrd voi olla vaihteleva. (Rautiainen 1992, s. 28-29.) Laki lapsen sijaishuollosta (S 33) valtuuttaa lddninhallituksen hyvdksymddn yksityisen lastensuojelulaitoksen perustamisen, laajentamisen ja toiminnan olennaisen muuttamisen. Lddninhallitus harkitsee lupaa myontdessddn perhekodin toiminnan laajuuden eli hoitopaikkojen mddriin. Toiminnan laajuus tulee suhteuttaa olemassa oleviin tai suunniteltuihin toimitiloihin sekd henkiloston mddrddn ja koulutukseen. (Hujala 1990, s. 30-31.) Virta (1994, s.111) miiiirittelee perhekodin yksityiseksi kodiksi, jossa perhehoitoa voidaan antaa. Lisdksi edellytet-iiin, ettd perhehoitaja myos asuu ttissd kodissa asiallisesti, ja kodin tulee olla terveydellisiltd ja muilta olosuhteiltaan sielld annettavalle hoidolle sopiva. Sopivuus selvitetddn etukiiteen sijaisvanhempien olosuhteita selvittdmdlld mm. kotikdyntien avulla. Olennaisena piirteend pidetddn myds sitd, ettd ainakin toinen vanhemmista on kasvatus- ja lastensuojelualan ammattilainen (Laaksonen 1993, s. 13). Viime aikoina on paljon keskustelua aiheuttanut se, ettd uusien perhekotien mdiird lisddntyy koko ajan voimakkaasti. Huolestuneita ollaan oltu perhekotien laadusta ja edellytyksistd selviytyd tehtdvistddn, kun n;iytt iri siltd, ettd perhekodin voi perustaa kuka tahansa pariskunta, kunhan toisella on sosiaalialan koulutus.
.7 Talla hetkelld lddninhallituksilla ei ole olemassa minkddnlaista yksiselitteistd laatukriteeristod perhekod issa tehttiviin kasvatus- ja hoitotyon suhteen. 2.2 Perhekotitoiminnan tehtiivdt ja tavoitteet Kehiteltdessd perhekodin toimintamallia on pyritty pddsemddn irti laitosmaisuudesta, ja takaamaan jokaiselle perhekodin oppilaalle perusturvallisuus ja viihtyvyys. Avainsanoja perhekotihoidossa ovat yksi16llisyys sekd pitkdjdnteinen, johdonmukainen ja kaikenpuolinen hoito ja kasvatus. Perhekodissa aikuisella on enemmdn aikaa perehtyd opoilaiden erityisongelmiin, ja ilojen ja surujen kuuntelemiseen verrattuna vanhaan asuntola-asumisen -malliin. Perhekodin kasvattajat voivat todella tuntea oppilaansa ja tietdvdt hdnen todellisen eldmdntilanteensa. Tdmdn mahdollistaa perhekotimallissa annettu vastuu perhekodin kasvattajille. (Rissanen & Saloranta 1985, s. 95-105.) Perhekotiin sijoitetulla lapsella tai nuorella on suuri aikuisen ldheisyyden tarve. Lapsi tai nuori tarvitsee kasvaakseen ja kehittydkseen turvallisen suhteen aikuiseen, tervesieluiseen ihmiseen. Yksilon huomiominen kasvatustyossd, pitkdjdnteinen kasvatusty6 sekd kaikenpuolinen hoito on mahdollista perhekotiyksikossii, jossa aikuinen on vastuullinen toimija ottaen vastuun itsestddn sekd ldhiyhteison jdsenistd. 2.2.1 Perhekodin perustehtdvdt Perhekodin tehtdvdkentiin ollessa hyvin laaja ja vastuullinen, niin tarkan tehtdvdmddrittelyn antaminen lienee mahdotonta, mutta seuraavassa esitdmme yhden ndkemyksen perhekodin perustehtdvistd: a) Arviointi; Lapsen tai nuoren sosiaalisen, psykologisen ja pedagogisen tilan kartoittaminen. Arviointi kohdistuu paitsi lapseen myos hdnen kasvunsa kannalta merkittdviin olosuhteisiin. Kattava ja asiantunteva arviointi on onnistuneen sijaishuollon perusta. Arviointi kestdd koko sijoitusajan.
8 b) Yllapito; Lapsen ja nuoren tulee saada eldmdnsdi jatkumisen, kehityksensd ja kasvunsa perusedellytykset muodostavat aineelliset olosuhteet. Esimerkkinii mm. riittdvd ravinto, asianmukainen vaatetus jne. c) Perushoito; Lapsen tai nuoren tulee saada tyydyttaa perustarpeensa sekd psyykkisend ettd biologisena olentona. Tavoitteena on mahdollistaa lapsen tai nuoren kehitys sosiaaliseksi olennoksi. d) Huolenpito; Siltai osin kuin lapsi tai nuori ei itse pysty tyydyttdmiiiin perustarpeitaan, on niistd huolehdittava sijaishuollossa. Lapsen tai nuoren ikdvaiheesta riippuen tarpeet ovat hyvin erilaisia, ja tarvitsevat erilaisia aikuisen puuttumistapoja. Huolenpidon avulla pyritddn turvaamaan lapsen tai nuoren turvallisuus myos niin, ettei hdn itse vahingoita itseddn. e) Kasvatus; Lasta tai nuorta tuetaan idnmukaisessa kehityksessd. Lapselle tai nuorelle vdlitetddn kulttuurillemme ominaisia tietoja, taitoja, tapoja, arvoja, asenteita ja normeja. Vdlittdmeillii edelki olevia kulttuurillemme ominaisia ilmioitei pyritddn saamaan niitd aikaan kasvatettavassa tai mahdollisesti kdynnistdmddn henkil6kohtainen sisdinen prosessi. 0 Hoito; Tdssd yhteydessd hoidolla tarkoitetaan korjaavaa hoitoa. Korjaava hoito kohdistuu esimerkiksi lapsen tai nuoren heikkoon itsetuntoon, itsehallinnan heikkouteen ja kykenemdtt6myyteen luoda luonteva sosiaalinen kontakti. Hoidollisen tarpeen piirissd ovat myos lapsen tai nuoren mielenterveydelliset hdiriot, jotka katsotaan sen laatuisiksi, ettd sijaishuolto pystyy vastaamaan tdhdn tarpeeseen. Tavallisimpia mielenterveydellisid haiirioitai ovat esim. masentuneisuus ja aggressiivisuus. (Rautiainen 1992, s. 2B- 29.) 2.2.2 Perhekotitoim in nan tavoitteet Perhekoti yksikkond mahdollistaa perhekeskeisyyden, jatkuvat ihmissuhteet ja itsendistymisen edistymisen. Sijaishuollon, siten myos perhekotitoiminnan, yleistavoitteena on, ettd kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja nuoret saavat vdhintddn samanlaiset kehittymisen ja itsendistymisen mahdollisuudet kuin
g keskimddrin omassa kodissa kasvaneilla lapsilla on. Perhekodissa voidaan lapselle ja nuorelle antaa ja opettaa valmiuksia, jotka auttavat hdntd siirtymddn itsendiseen eldmddn ja auttavat selviytymddn jokapeiiv-iisistd tehtdvistd. Tdllaiseen toimintaan kuuluvat mm. oman huoneen siivous, omista tavaroista huolehtiminen, osallistuminen keittiotoihin jne. Oppilas itse osallistuu asuinympdristdnsd viihtyvyyden ylliipitoon, ja samalla voi huomata vaikuttavansa sekd omaan ettd kaikkien yhteison jdsenten viihtyvyyteen. Niin tyotehtdvissd kuin muissakin perhekodin arkeen liittyvissd toiminnoissa on aikuisen ldsndolo ja ohjaus tdrkedd. Aikuisen ohjatussa, neuvovassa toiminnassa nuori saa onnistumisen kokemuksia, ja nuoren itseluottamus kasvaa. (Rissanen & Saloranta 1985, s. 95-105.) Lastensuojelun sijaishuollon piirissd olevien lasten ja nuorten ongelmat ovat hyvin moniulotteisia ja traumaattisia. Neiist;i seuraa se, ettd tarvitaan kasvatuksen konteksteja, joissa ldhtdkohtana on perustarpeiden, so. ruoka, lepo, puhtaus, vaatteet, turvaaminen lapselle tai nuorelle. Perustarpeisiin vastaamisen kautta voidaan pureutua lapsen tai nuoren traumaattisiin kokemuksiin ja kasvatuksellisiin haasteisiin. Perhekotitoiminnan tavoitteena on lapsen tai nuoren selvidminen "omin voimin" yhteiskunnassa. Toivottavaa ja tavoiteltavaa on, ettd hdn kykenee itsendisesti huolehtimaan omista perustarpeistaan, ja hdn osaa hoitaa asioitaan, ja suunnitella omaa eldmddnsd ja tulevaisuuttaan mahdollisimman hyvin.
l0 3. YHTEISOKASVATUS Olemme valinneet tutkimuksemme teoreettiseksi ndkokulmaksi Kalevi Kaipion kehittdmdn yhteisokasvatuksen mallin. Valinta on mielestiimme perusteltu, koska juuri tdmd yhteisokasvatuksen malli on kehitetty samanlaisten, sosiaalisesti sopeutumattomien, nuorten kasvattamiseen, kuin mitd tutkimuskohteemme kasvatusyhteis6 edustaa. Vertaaminen kasvatettavien samankaltaisuudesta on toisaalta karkea, mutta yhtenevid piirteitdi kasvatettavien eldmdntilanteissa on l6ydettdvissd Kaipion esittdmdssd kontekstissa ja tutkimuskohteessamme. Pyrimme aluksi kuvailemaan tutkittavana olevaa kasvatusmenetelmiiii. Kdsittelemme lyhyesti yhteisdkasvatuksen kehittymisen historiaa ja yhteisokasvatuksen kehittdmiseen vaikuttaneita muutoksia sekd yhteiskunnassa ettd perhe-eldmiissii. Katsomme tarpeelliseksi myds yhteis6kasvatuksen tarkan mddrittelyn, jottei kaikkea suuremmissa ryhmissd tapahtuvaa kasvatusta pidet-i automaattisesti yhteisokasvatuksena. Kappaleen keskeisimpdnd osana on kuitenkin yhteisokasvatuksen yleisten periaatteiden ja kasvattajien aseman selvittdminen. Alunperin yhteisokasvatus on kehitetty Jyvdskyldn kaupungin poikien oppilaskodissa Kalevi Kaipion johdolla 1970-luvulla. Oppilaskodin oppilasaines koostui sosiaalisesti sopeutumattomista nuorista ja yhteisokasvatuksen kehittely alkoi tilanteesta, jossa aikuisten kasvatukselliset mahdollisuudet olivat minimaaliset ja nuorten fyysinen ja psyykkinen turvallisuus olematon. (Murto 1989, s 7) Kalevi Kaipion esittdmdn yhteisokasvatuksen mallin lisdksi viittamme neuvostopedagogi Anton.S. Makarenkoon, joka oli kotimaassaan kollektiivikasvatuksen isd. Makarenko painottaa omassa ndkemyksessdiin yhteisdkasvatuksesta kasvatusyhteison jdsentyneisyyden vdlttdmdtt6myyttii. Makarenkon mukaan vain jdsentynyt kasvatusyhteiso voi vaikuttaa yksilon kehitykseen myonteisesti. Ojantakasen perhekoti on jairjestaiytynyt kasvatusyhteisd, jonka toiminta ei ole pddmddrdtontd harhailua, vaan yhteisdn voimavarojen suuntaamista lapsen tai nuoren positiivisen kehityksen ja kasvun edistdmiseksi. Keiytiinnossd yhteis6n organisoituminen niikyy eldmdnrutiinien so. perustarpeiden tyydyttdmisen, koulunkdynnin, vapaa- ajan toimintojen sekii kasvatuksellisten ja hoidollisten erityistarpeiden toteuttamisena. Yhteison arjessa
1l on parhaiten ndhtdvissd yhteison jarjestaytyminen. Puhuttaessa yhteison jeirjestaiytyneisyydestd viittaamme edelleen Urie Bronfenbrenneriin. Hdnen mukaansa ihmisen kasvu ja kehittyminen on molemminpuolista interaktiota aktiivisen yksilon ja vdlittomdn ympdristdn kanssa. Ojantakasen perhekodin j;irjestaiytynyt kasvatusyhteiso on jatkuvassa suhteessa sijoitettuun lapseen tai nuoreen, ja myds toisinpdin. Lapsen tai nuoren kasvaminen toivottuun suuntaan ja positiivinen kehitys on mahdollista Ojantakasen perhekodin kaltaisessa vdlittomdssd ympdristossd. Emme tarkoita tdssd sitii, ettd kasvatuksen ja kasvamisen virta olisi yhdensuuntainen aikuinen- lapsi suhteessa. 3. 1 Yhteisokasvatuksen mdiirittelyai Alkusanoiksi yhteisokasvatuksen mddrittelyyn sopivat neuvostopedagogi Anton. S. Makarenkon lausumat yhteisdkasvatuksen mddrittelyt. Trissd lainauksessa juuri kollektiivi on se yhteiso, missd kasvatus tapahtuu: "Mina pidiin ihanteellisena peruskollektiivina sellaista kotlektiivia, joka samanaikaisesti tuntee yhtendisyytensd, tiiviytensd, lujuutensa sekd se/?, ettei se ole ystdvysten ryhmd, vaan soslaa/is/uontoinen ilmi6, kollektiivi, organisaatio, jolla on tiettyjii velvollisuuksia, tiettyjd tehtdvid, tietty vastuu." (Makarenko 1951, s. 45.) Yhteisokasvatus on kasvatusmenetelmd, jonka tavoitteena on lasten vdlisten ristiriitojen ratkaiseminen, kasvattajien ja kasvatettavien vdlisten suhteiden parantaminen sekd ei-toivotun kdyttdytymisen ehkdiseminen. Yhteisokasvatus tahtaa kasvatusyhteison toiminnan suunnitteluun ja kehittdmiseen. (Koro 1982, s. 1ee.) Yhteisokasvatus perustuu kasvatuksellisena menetelmdnd siihen tosiasiaan, etta ihminen on sosiaalinen olento. lhminen toimii jatkuvassa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa, ja kehittyy ihmisend tdssd vuorovaikutuksessa. Erilaiset ihmisyhteisdt vaikuttavat monella tapaa jdseniinsd. Yhteisokasvatus kasvatuksellisena menetelmdnd pyrkii yhteison eldmdn ja toimintaperiaatteiden sddtelyyn siten, ettd yhteison jiisenillti olisi mahdollisuus kehittyai ja kasvaa. (Vesikansa 1986, s. 29)
t2 Bronfenbrenner toteaa kirjassaan ihmisen kdyttdytymisen kehittyvdn toiminnallisessa suhteessa yksilon ja ympdriston v6lilld. Hdn kritisoi edustamaansa kehityspsykologiaa siitd, ettd "se on tiede oudosti kiiyttiiytyvistdi lapsista, oudoista tilanteissa, outojen aikuisten seurassa". Kaiken lisdksi tdmd tiede tapahtuu viel6 mahdollisimman lyhyessd ajassa. (Bronfenbrenner 1981, s. 16-21). Tata taustaa vasten yhteisokasvatuksen tapa pureutua "oudosti kdyttdytyviin" kasvatettaviin niiyttiiytyy yksilon ja ympdriston vdlisenii toiminnallisena suhteena. Yhteisokasvatus mahdollistaa kdyttdytymisen kehittymisen haluttuun suuntaan johtuen "jdrjestetystd" ympiiristostd, jossa kasvatettava toimii ja on suhteissa. Bronfenbrennerin mukaan ihmisen kehittyminen on molemminpuolista interaktiota aktiivisen yksilon ja vdlittomdn ympdriston kanssa. Kehittyvd ihminen ei ole "tabula rasa", johon vdliton ympdristo vaikuttaa ja muokkaa hdntii, vaan dynaaminen ja muuttuva kokonaisuus, joka muuttuu vdlittdmdssd ympdristossa. (Bronfenbrenner 1981, s. 16-21). lhminen on vuorovaikutussuhteissa kehittyvd yksilo, joka on kykenevd muuttumaan toimintansa vdlittomdssti ympdristdssd. Perhekoti on yhteiso, jossa lapsi tai nuori on alati suhteissa yhteison aikuisiin, toisiin nuoriin eli kaikkiin yhteisdn jdseniin. YmpdrOivdn yhteison omaamat kdsitykset moraalisista peruselementeistd esimerkiksi oikeudenmukaisuudesta ja rehellisyydestd, ovat potentiaalisia positiivisia tekijoitd lapsen tai nuoren kehitykselle ja kasvulle. Ndin ollen, jos perhekoti on jdrjestaiytynyt yhteiso yhtendisine arvoineen ia toimintaperiaatteineen, se pystyy parhaassa tapauksessa vaikuttamaan sosiaalisesti sopeutumattoman nuoren vddristyneisiin kdsityksiin siitd, mikii on oikein ja mikd viiiirin. 3.2 Yhteiskun nallinen tilan ne yhteisokasvatuksen keh ityksen taustalla Yhteiskunnan teollistuminen ja muuttuminen dynaamiseksi kaupungistuneeksi yhteiskunnaksi on muuttanut lasten kasvuolosuhteita. Aikaisemmin perheille oli "normaalia" viettdd enemmiin yhteistd aikaa verrattuna nykyiseen perhekulttuuriin. Useimmiten diti oli kotona ja hiinellii oli tdrked tehtdvd taloudenhoitajana ja lasten kasvattajana. Perhe tuli toimeen isiin tuloilla tulojen niukkuudesta huolimatta ja didin ldsndolo takasi lapsille tunteen aikuisen helldstd ja turvallisesta liisniiolosta, joka mahdollisti lapsen kasvun tasapainoiseksi yksil6ksi. Yhteiskunnan
13 selvdpiirteinen, muuttumaton normisto ja kayttiiytymissddnnostd oli kasvatuksen onnistumisen takeena. Lapselle oli itsestddn selvdd mitd sai tehdd ja mitd ei saanut tehdd. Yksildn kayttaytymistd kontrolloi omatunto ja vanhemmille oli hyvin selvdd minkdlaisiin normeihin lapset piti kasvattaa. (Kaipio 1997, s. 15.) Lasten kasvatuksen ydinyksikko oli perhe, jossa lapset kasvoivat tasapainoisiksija sosiaalisiksi, avainsana oli perheen kiinteys. Yhteiskunnan muutos teollistumisen ja kaupungistumisen myotd on heikentdnyt perheen kiinteyttd, ja vanhemmilla ei ole aikaa lapsilleen eikd kasvatukselle. Tydajan lyhentyminen, lisiiiintynyt vapaaaika eivdt kerro todellisuudessa siitd, ettd perhe viettdisi yhteistd aikaa. Kodin ulkopuolisuus so. harrastukset ja vapaa-ajan vietto tapahtuvat perheenjiisenten kesken eri paikoissa ja eri aikoina. (Kaipio 1997, s. 16.) Yhteiskunnassa oleva jatkuva kilpailu, tehokkaan suorittamisen tarve ja monet muut muutokset ovat erottaneet perheenjdsenid toisistaan. Tyytymeittomyys omaan tilaan on luonnollinen, normaali ilmio. Loystynyt perheen kiinteys on synnyttdnyt kasvatuksellisen tyhjion, joka yha useammin johtaa kasvatuksen epiionnistumiseen. (Kaipio 1997, s. 17.) Taissd yhteydessii emme ota kantaa kasvatuksellisen tyhji6n laajuuteen sindnsd eli kasvatuksellinen tyhji6 ei vdlttdmdttd tarkoita esimerkiksi sijaishuollon toimenpiteiden tarkoituksenm uka isuutta. Yleisten kiiyttdytymisnormien muutos on johtanut siihen, ettd perinteiset kdsitykset tiettyjen tekojen paheksuttavuudesta ovat romuttuneet. Paheksuttujen tekojen loputon ymmdrtdminen ja suvaitsevaisuus ovat aiheuttaneet kasvatuksen "normityhjion", jossa kukaan aikuinen ei tiedd mihin ja minkdlaisiin normeihin tdmdn pdivdn sukupolvi olisi kasvatettava. Omantunnon mekanismija syyllisyyden tunteminen ovat nykyajan ihmiselle heikkenevid ominaisuuksia. Koska omatunto on pohjana ihmisen tunne-eldmdlle, niin voidaan johtaa oletus, ettd nykypdivdn ihminen on itsekkddmpi ja tunne-eliimdltddn koyhempi kuin aikaisemmat sukupolvet. (Kaipio 1997, s. 17.) Yhteisokasvatuksen kehittdmisen taustalla on ollut selkedt yhteiskunnan ja perheeliimdn muutokset. Yhteiskunnassa tapahtunut jopa radikaali muutos agraariyhteiskunnasta teollistuneeksi yhteiskunnaksi asetti uudet haasteet kasvatukselle. Pddosin kasvatuksen uudet haasteet nousivat yhteiskunnan keskeisen kasvatusinstituution, perheen, kokonaisuuden rakenteellisesta muutoksesta, johon osittain oli vaikuttamassa kodin ulkopuolella tapahtuvan
14 palkkatyon miidrdn kasvu. Agraariyhteiskunnassa vallinnut useamman sukupolven perheinstituutio pieneni huomattavasti kdsittdmddn ldhinnd ydinperheen, so. vanhemmat ja lapset, jotka muodostivat kahden sukupolven yhteisojii. 3. 3 Yhteisokasvatuksen periaatteet Kasvatusyhteis6n aikuisen on oltava tdysin toteutettavien kasvatuskdytdnteiden, yhteison toimintamallien ja yhteis6n perusperiaatteiden takana. Ellei tdmd toteudu, saa yhteisdkasvatus vddristyneitii, epdrehellisid ja niienndisdemokraattisia muotoja. Mahdollisesti edelld mainittu toteutuessaan on vahingollisempaa kasvateille kuin rehelliset autoritaariseen auktoriteettiin perustuvat kasvatusmuodot. (Kaipio 1997, s. 115-116.) Taman vuoksi on tdrkedd, ettd selveit yleiset toimintaperiaatteet on mdiiritelty, niin ettd jokainen kasvattaja tuntee ja tietdd ne, ja niiin ollen pystyy my6s sisdistdmddn niiden merkityksen. Kasvattajan tuntiessa ja tietdessd kasvatusyhteison yleiset toimintaperiaatteet on oletettavissa, ettd hiinen sitoutumisensa vallitseviin toimintaperiaatteisiin on helpompaa, ja mahdollisesti sitoutumisen aste voi olla korkeampi. Kalevi Kaipion (1997) kehittdmd yhteisokasvatus kdsitt idi seuraavanlaiset periaatteet: 1. Tasa-arvoisuus ja yhteisollisyys 2. Terveen jairjen periaate 3. Avoimuus ja rehellisyys 4. Ehdoton oikeudenmukaisuus 5. Luottamuksen periaate 6. Fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuden periaate (Kaipio 1997, s. 5B-71.) Seuraavassa esitetiidn yhteisokasvatuksen mallin perusperiaatteiden keskeiset sisdll6t. Yhteisokasvatuksen mallin perusperiaatteisiin perustuvat tdssd tutkimuksessa sekii tutkimusongelmat ettd aineiston keruu ja analysointi.
l5 3.3. 1 Tasa-arvoisuuden ja yhteisollisyyden periaate Tasa-arvoisuuden ja yhteisollisyyden periaate ldhtee siitd, ettd kaikki kasvatus perustuu jonkinlaiseen yhteisdn arvojdrjestelmiidn. Ndmdi arvot ilmenevdt silloin, kun luodaan yhteniiistii normistoa yhteisolle. Voidaan sanoa, ettd normit syntyvdt tdmdn arvomaailman perusteella. (Kaipio 1995, s. 22-23.) Yhteisollisyys opettaa lapsia ja nuoria kokemaan jakamisen, yhteistoiminnan ja yhteisen edun edistdmisen positiivisena asiana. Arvokas pddmddrd voi olla yhteison hyvdksi tyoskenteleminen, joka tuottaa toimijalle sisdistd palkkiota. (Takala 1974, s. 112.) Takalan (1974, s.121) mukaan yksilon eettinen kehitys edellyttdd sitd, ettd yksilo eldd yhteis0ssd, joka noudattaa yleisesti hyvaiksyttyjai eettisid periaatteita. " Yhteis1kasyafus on kasvatus- ja hoitomenetelmii, /ossa kaikki yhteis1n resurssif suunnataan kohti uutta kiiyttdytymisfd, fossa kasvattajat ja kasvatettavat yhdessd laatimiensa normien puitteissa toisiaan ja itseddn kasvattaen ja persoonallisuuttaan kehittden pyrkivdtt kohti todellista rehellisyyttd, avoimuutta, oikeudenmukaisuutta, vallan ja vastuun fasaisfa jakautumista ja koko yhteis)n alati korkeampaa inhimillistii tasoa." (Kaipio 1984, s. 57.) Kun yhteisokasvatuksessa puhutaan demokraattisesta, tasa-arvoisesta pddtoksenteosta, koskee puhe sellaista pddtoksentekoa, joihin kasvatettavilla on todellisia resursseja vaikuttaa. Kasvattajien tulee olla rehellisid siind, mitd aikuisten on syyta piiiittdiii ilman kasvatettavien mielipidettd. Aikuisten pddtoksenteko edellyttdd huolellista perustelua sille, miksi kasvatettavat eivdt voi osallistua psstoksentekoon. (Kaipio & Murto 1988, s. 128.) Yhteisokasvatuksessa toiminta on aikuisen johdolla ja ohjauksessa tapahtuvaa toimintaa. Siksi kuuleekin joskus vditettdvdin, ettei yhteisokasvatus olisikaan todellisuudessa demokraattista. Tdllaisissa tapauksissa demokratia kdsitetddn pelkistettynd yksinkertaisena asiana. Demokratia ei ole tdssd tapauksessa sitii, ettd pddtettdessii yhdessd asioista yhteinen etu toteutuu, vaan demokratiaan tulee kasvaa 1a kasvattaa. Demokratiaan kasvamattomuus johtaa yhteison vahvimpien yksil6iden mielivaltaiseen toimintaan, josta puolestaan seuraa yhteison turvattomuus ja vastuuttomuus. (Kaipio & Murto 1988, s. 1 1.)
l6 Lapselle on annettava vastuuta sen mukaan, mitd hdn sitd kykenee ottamaan. Perhekodissa tdma tarkoittaa sitd, ettd perhekotia hoitavilla aikuisilla teiytyy olla riittdvd oppilaan tuntemus, ja he voivat mddritelld yksilollisesti lapsen tai nuoren vastuunkantokykyd. Ohjaavan ja neuvovan kasvatuksen avulla pyritddn lisddmddn lapsen ymmiirrystd asioiden eri puolista sekd antamaan tietoa vaihtoehtoisista kdytteiytymismalleista. Perhekodin asettamat rajat ja sddnnot eivdt ole ainoastaan kontrollitarkoitusta varten, vaan ovat antamassa nuorelle turvallisuuden ja aidon vdlittdmisen tunnetta. Rajojen ja siiiintojen rikkomisesta seuraa rangaistus, joka auttaa lasta tai nuorta ymmdrtdmddn syitd ja seurauksia. Rangaistus tulee olla perusteltu, ja lapsi tai nuori tietoinen rangaistuksen perusteista. (Rissanen & Saloranta 1985, s. 95-105.) Yhteisd on organisoitava niin, ettd kasvatettavissa toteutuvat mahdollisimman hyvin todelliset, aidot ja reaaliset persoonalliset ominaisuudet. Yhteisdn organisoituminen vaikuttaa yksilolliseen suhtautumiseen tehokkaammin ja tarkoituksenmukaisemmin kuin tilanteessa, jossa yhteiso ei ole organisoitu. Jdirjestdiytymdton kasvatusyhteiso saattaa johtaa tilanteeseen, jossa kasvatetaan vain yksiloitii eikai mitddn muuta. Liiallinen individualismi kasvatettavien, mutta myos kasvattajien, taholta on yhteisolle uhkatekijd, joka toteutuessaan vaikuttaa yhteiso6n vahingollisesti. (Makarenko 1951, s. 82-83, 89.) "Toverit, mind ymmdrriin kurin kasvatuksen tulokseksi, joten kurin kasvattamisen perustie on koko kasvatusprosessi. Kuri ei ole ennen kaikkea kasvatuskeino, vaan kasvatuksen tulos, ja vasta sitten muuttuu keinoksi. Olen slfd mieltd, ettii tdrkeimmdt kasvatuskeinot ovat pedagogien hyv t kollektiivi ja oppilaiden hyvin organisoitu, yhtendinen kollektiivi." (Makarenko 1951, s. 90.) 3.3.2 Terveen jdirjen periaate Puhuttaessa terveestii j:irjen kriytostdi on huomattava, ettd kdsitteen mddritteleminen on ongelmallista. Ongelmallisuudesta huolimatta esimerkiksi kasvattajia kouluttavat instituutiot luottavat esitettyyn ajatukseen terveestii jairjestii. Kaipion (1995, s. 22-23) mukaan terveen jiirjen periaate korostaa kdytdnnon kokemuksien merkitystd. Periaatteen takana on luottamus siihen, ettd ihmiselld on
17 olemassa terve jarki ja moraali, jotka edesauttavat yhteistoimintaa ja normiston syntymistd. Perhekodissa terveen jdrjen vaatimus kohdistuu erityisesti kasvattaviin aikuisiin. Kasvatuksellisia piiiit6ksiii tehdessddn he joutuvat monesti tilanteisiin, jossa valmista ratkaisumallia ei ole olemassa, vaan kasvattajat joutuvat tukeutumaan omiin, jeirjen kaiyttdti vaativiin pddtoksiin. 3.3.3 Avoimuuden ja rehellisyyden periaate Vuorovaikutussuhteissa tulee pyrkidi syvslliseen avoimuuteen ja rehellisyyteen. SyvSllisellii tarkoitetaan tdssd sitii, ettii yleensii yhteisoissd on tavoitteena sekd avoimuus ettd rehellisyys, mutta kdytdnn6ssii molemmat jddvdt pelkdksi hienoksi periaatteeksi. Avoimuus ja rehellisyys ovat myds perusedellytyksiii demokraattisen yhteison syntymiseen, siksi ndihin ominaisuuksiin on kasvatettava ja kasvettava. (Kaipio 1 995, s. 22-23.) Kun tyoskennellddn sosiaalisesti sopeutumattomien nuorten kanssa on muistettava, ettd erityisesti kasvattajien avoimuus ja rehellisyys kasvatettavia kohtaan on tdrkedd. Perhekodissa eliiviin sosiaalisesti sopeutumattoman nuoren eliimddn liittyy hyvin usein ongelmallinen suhde aikuiseen, joka neiyttaytyy hyvin monenlaisina nuoren oireiluna. Jotta nuoren vddristynyttd kuvaa "terveestd" aikuissuhteesta pystyttdisiin oikomaan, perhekodin kasvattajien yhteisolt6 edellytetddn avointa, rehellistd ja oikeudenmukaista toimintaa kaikkia yhteison jdsenid kohtaan. 3.3.4 Oikeudenmukaisuuden periaate Ehdoton oikeudenmukaisuus on yhteisdn heikoimpien yksiloiden kannalta hyvin tdrked. llman ehdotonta oikeudenmukaisuutta heikoimmat eivdt voi saavuttaa tasa-arvoista asemaa yhteisossd. (Kaipio 1995, s. 22-23.)
18 Kasvatusyhteisdssd oikeudenmukaisuuden periaate tarkoittaa myos kasvatettavien tietoisuutta siitd, ettd kasvatusyhteison kasvattajat ovat rehtejd ja oikeudenmukaisia ihmisid. Tdmd tietoisuus johtaa siihen, ettii kasvatuksellisesta menettelytavasta huolimatta kasvatettavalla on luottamus kasvattajan tekemid ratkaisuja ja valintoja kohtaan. (Makarenko 1951, s.27.) Oikeudenmukaisuuden vaatimus koskee tietysti perhekodin kasvattajia, mutta myos kasvatettavia. Vaikka kasvatettavien kdsitys oikeudenmukaisuudesta todenndkdisesti onkin joltain osin vddristynyt, niin kasvattajien nuoriin kohdistamalla tasavertaisella kohtelulla voidaan tdhdnkin asiaan vaikuttaa. Lapsi tai nuori tarvitsee vdlittomdssd ympdristossddn turvallisen mallin oikeudenmukaisesta ihmisestii, johon hdnelld on mahdollisuus samaistua. 3.3.5 Luottamuksen periaate Luottamuksen periaate kumoaa perinteisen hierarkiaan perustuvan yhteisdn. Kun yksi16lle osoitetaan luottamusta kaikessa siind mitd hdn tekee, niin siitd seuraa yksildn kasvaminen luottamuksen arvoiseksi (Kaipio 1995, s. 22-23). Luottamuksen kasvaminen mahdollistaa positiivisen yhteyden luomisen kanssaihmisiin ensin pienyhteisossd, josta sitd on mahdollista yleistdd laajempiin ryhmiin (Takala 1974, s. 123). Luottamuksen periaate on yhteydessd myos avoimuuden ja rehellisyyden periaatteeseen siltd osin, ettii luottamuksen sekii avoimuuden ja rehellisyyden toteutuessa nuori saa kokemuksen aikuisesta, johon hdn voi luottaa. Sosiaalisesti sopeutumattomilla nuorilla saattaa olla kokemuksia aikuisista, jotka eivdt vastaa heiddn turvallisuuden tarpeeseensa pettdmslld luottamu ksen ja erddlld tavalla "hylkdiimiilld". 3.3.6 Fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuden periaate Fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuden turvaaminen ison perhekodin kasvatusyhteisossd voi olla hyvin vaikeaa. Vaikeaa siksi, koska kasvattaja on suuren haasteen edessii pyrkiessddn turvaamaan koskemattomuuden
t9 kasvatettavien vdlilld, mutta myds tilanteissa, joissa kasvatettava uhkaa kasvattajan koskemattomuutta. Kaipion (1995, s. 22-23) mukaan fyysistai ja psyykkistd koskemattomuutta on kuitenkin pidettdvd kasvatusyhteisossd itsestddnselvyytenei. Hdnen mukaansa asia ei vaadi sen kummempia perusteluja keneltdkddn, vaan jokaisen tdytyisi ymmdrtdd, ettd toisen ihmisen koskemattomuutta ei saa rikkoa. Edellai esitetyt yhteisokasvatuksen mallin kuusi perusperiaatetta kokoavat kasvattavalle yhteisolle muodostetut ohjeelliset vaatimukset. Tdmdn yhteisokasvatuksen mallin mukainen toiminta edellyttdd kaikkien perusperiaatteiden ilmenemistii kasvatusyhteisdssd. Oletuksena tdssii kuitenkin on, ettd ndmd perusperiaatteet eivdt vdlttdmdttd ilmene sellaisenaan missddn kasvatusyhteisossd, vaan perusperiaatteet ovat suuntaa antavia kunkin yksittdisen kasvatusyhteison toiminnassa. 3.4 Kasvattajan asema ja tehtdvdt " Kasvatus on interuentioitten tekemistd kasvatettavien etdmdln ja k?iyttiiytymiseen. lnteruentiotaidon perusta on kyetd aruioimaan ja ntikemiidn mahdollisimman monipuolisesti ja kokonaisvalfaisesfi yksil\n ja ryhmln sosiaalinen todellisuus, fiefoiset ja tiedostamattomat kiiyttiiytymisen merkitykset ja motiivit. On kyettdvd aruioimaan ja ndkemiiiin ne piirteet ja tekijiit, joihin interuentioiden tekeminen auttaa ihmistd kasvamaan ja kehittymddn. Aruioinnin pohjalta tulee valita ne piirteet ja tekijdt, joihin interuentiot kulloinkin kohdistetaan. Tdmdn lisdksi on kyettt)vd tekemiitin interuentiot siten, ettd ryhmd, yksit1t ja heidtin persoonallisuutensa kehittyvdt. Kasvatuksel/isissa interuentioissa on kyse muutoksen tuottamisesta ryhmdn, yhteis1n ja yksil1n eldm11n.". (Kaipio 1995, s. 78) Edell i esitetty lainaus Kalevi Kaipion muotoilemasta kasvatuksen mddrittelystd asettaa sosiaalisesti sopeutumattomien nuorten kasvattajalle haasteen. Interventiotaidon perustalla olevat ominaisuudet edellyttdvdt laajaa nuoren eldmdnongelmien ja kasvatuksellisten haasteiden tuntemista. Kasvattaja on vaikeiden ja vastuullisten valintojen edessd tehdessddn interventioita kasvatettavan eldmddn.