SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖLLE Lausuntonaan lastenneuvolatoiminnan asiantuntijatyöryhmän muistiosta. Oppaasta lastenneuvolatoiminnan järjestämiseksi kunnissa Väestöliitto ry esittää seuraavaa: Yleisenä huomiona oppaan teksti on hyvin laaja, paikoitellen tieto on sellaista, joka neuvolassa toimivan henkilöstön tulee hallita jo ammattikoulutuksensa perusteella. On epäselvää, kenelle opas on kirjoitettu. Mikäli asiantuntijaryhmän ehdotukset on tarkoitettu suosituksiksi, tulisi suositukset nostaa selkeämmin erottuviksi. Nyt ne hukkuvat suuren tekstimassaan. Ongelmana on se, että suositukset eivät sido päätöksentekijöitä ja eri kuntien asiakkaat ovat erilaisessa asemassa. Väestöliitto suosittelee vielä, että ennen oppaan jakelua sen tekstiä vielä toimitettaisiin lisää, jolloin luettavuus paranee. Lastenneuvolatoiminnan asiantuntijatyöryhmän muistio Väestöliitto pitää työryhmän ehdotuksia jatkotoimenpiteiksi (luku 3) valtiollisella tasolla erittäin kannatettavina. Ehdotus 2 Neuvolatoiminnasta ja lapsiperhetyöstä vastuuta ottavan tahon täsmentäminen valtionhallinnossa on erityisen tärkeä. Väestöliitto kannattaa ennaltaehkäisevän työn tutkimuksen ja kehittämisen keskittämistä valtakunnallisesti. Olisi tärkeää, että tällainen keskus tutkisi ja kehittäisi sekä äitiys- ja lastenneuvolaa että kouluterveydenhuoltoa, ja myös mahdollisten nuoriso- ja ehkäisyneuvoloiden työtä. Kehittämistyöhön tarvitaan moniammatillisuutta, joka sisältää lääketieteen, hoitotieteen, käyttäytymistieteen ja sosiaalialan ammattilaisten yhteistyötä. Kansalaisten luottamus neuvolajärjestelmää kohtaan perustuu vankkaan terveydenhoidon osaamiseen. Myös sosiaali- ja käyttäytymistieteen merkitys ennaltaehkäisevässä työssä on erittäin keskeinen. Kohta 4 Terveyden edistämisen ja ehkäisevän työn aseman varmistaminen lainsäädännössä on hyvin tärkeä. Äitiys- ja lastenneuvolatyötä ei mainita lainsäädännössä. On perusteltua turvata lainsäädännöllä kansalaisten tasa-arvo eri puolilla Suomea. Näin on erityisesti heikoimmassa asemassa olevilla lapsilla, jotka eivät itse kykene huolehtimaan oikeuksistaan aikuisten yhteiskunnassa. Työryhmän ehdotukset 5-11 kuuluisivat luontevasti Ennakoivan terveydenhuollon tutkimus- ja kehittämiskeskuksen vastuulle. Lastenneuvolatoiminnan tilasto- ja tietojärjestelmäjaoston loppuraportti Lastenneuvolatoiminnan tilasto- ja tietojärjestelmäjaoston loppuraportti antaa hyvän kuvan nykytilanteesta. On huolestuttavaa, että tilastoinnin kustannuksia on vähennettävä 30 prosentilla, mutta samaan aikaan (kohta 2.1) todetaan huomattavia ja hyvin perusteltuja tilastoinnin parannustarpeita. 1
Kohdassa 2.3 ei selviä, miten neuvolatoiminnan käytössä olevaa henkilöstöä on tarkoitus seurata. Väestöliitto toivoisi esimerkiksi tietoa, monellako lapsella väestövastuulääkäri on myös lapsen neuvolalääkäri. Tätä tietoa tarvitaan, jotta tiedettäisiin, mahdollisista ongelmista, jotka muodostavat ne lapset, joiden hoitovastuu jaetaan kahden lääkärin kesken. Tekstistä ei myöskään selviä, onko työnjako aina sovittu ja monellako lapsella on kokenut ja lasten ongelmiin perehtynyt vastuulääkäri. Loppuraportin jatkotoimenpiteet on selkeästi esitetty ja vastuutahot nimetty. Luokitusten valmistaminen voi kuitenkin olla iso työ. Väestöliitto toivoo, että sen tekemiseen osallistuu moniammatillinen ryhmä, jossa on riittävästi käytännön kokemusta. Opas lastenneuvolatoiminnan järjestämiseksi kunnissa Kuten opasosan johdantosanoissa todetaan, 1990-luvun alusta lähtien kunnilla on ollut hyvin itsenäinen asema palveluiden järjestäjänä. Kun tämä muutos tehtiin, ei aavistettu, kuinka paljon taloudellinen lama muuttaisi asetelmia eri kunnissa. Kymmenessä vuodessa on päädytty tilanteeseen, jossa suomalaiset saavat eritasoisia palveluita asuinpaikkansa mukaan. Samalla muutosten seuraaminen ja valvominen on heikentynyt. Nykytilanteessa valtakunnallisen palvelujärjestelmää koskevan oppaan tekeminen on erittäin tärkeää, toisaalta myös erittäin vaikeaa. Oppaassa tulee useaan kohtaan esiin kuntien epätasaisuus, neuvolajärjestelmän resursoinnissa ja kehittämisessä. Joissakin sitä tehdään jatkuvasti, joissakin taas ei ole ketään, jolle kuuluisi vastuu toiminnasta koko kunnan alueella. Näissä kunnissa kehitys on usein jäänyt muiden toimintojen jalkoihin. Oppaan johdannossa todetaan, että Asiantuntijaryhmän ehdotukset on tarkoitettu suosituksiksi ja esimerkeiksi, joiden soveltaminen voi erilaisissa kunnissa ja alueilla olla erilaista ja silti paikallisesti tarkoituksenmukaista. Perheiden näkökulmasta on kyse tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta palvelujen tarjonnassa. Siksi suositusten eräänä tarkoituksena on taata neuvolatoiminnan riittävän yhtenäinen taso ja laatu eri puolilla maata. Monia seikkoja pitää vielä tutkia ja testata, ennen kuin niistä voidaan antaa valtakunnallisia suosituksia. Väestöliiton näkemyksen mukaan olisi luotava jatkuva järjestelmä, joka tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden takaamiseksi seuraa kuntien sovellutuksia. Se tutkisi ja testaisi monia seikkoja valtakunnallisella tasolla, jotta kuntien hyvät innovaatiot tavoittavat muidenkin tietoisuuden. Tämän oppaan lisäksi tarvitaan myös selkeää määrä- ja laatunormitusta. Kehittämistyön jatkuvuus on turvattava myös valtakunnan tasolla. Väestöliitto haluaa erityisesti kiinnittää huomiota opasosassa siihen, miten parisuhde otetaan huomioon neuvolatyössä. Väestöliitto suosittelee perhepalvelukeskusten perustamisesta. Lastenneuvola on vain yksi väylä auttaa suomalaista lapsiperhettä. Se joutunee vastaisuudessakin keskittymään lapsen fyysisen ja neurologisen kehityksen seurantaan, rokotuksiin ja ravitsemusneuvontaan. Olisi erittäin tärkeää, että lastenneuvolalla olisi toimivat, läheiset ja jokapäiväiset yhteydet esimerkiksi kunnan ja seurakunnan parisuhdetyön ammattilaisiin. Väestöliiton pikkulapsiperheiden moniammatillinen palvelu, Perheverkko, saa jatkuvasti yhteydenottoja neuvoloiden terveydenhoitajilta, jotka tällä hetkellä joutuvat toimimaan hyvin yksin suunnattomien vaatimusten paineessa. He toivovat erityisesti apua parisuhdeongelmien 2
hoitamiseen. Tätä taustaa vasten Väestöliitto suosittelee perhetyöntekijöitä. Perhetyöntekijä voisi toimia terveydenhoitajan rinnalla tarpeellisena työparina. Työparijärjestelmä toimii aina tehokkaammin kuin useakaan yksinäinen työntekijä. Väestöliitto ehdottaa parisuhdetyötä perhetyöntekijän tärkeimmäksi toiminta-alueeksi. Tehokas parisuhdetyö vaatii neutraalin tilan, jossa työntekijä voi tavata asiakkaitaan. Tästä syystä oppaassa esitetty ajatus kodista perhetyöntekijän pääasiallisena toiminta-alueena ei tunnu yksinomaan hyvältä. Lastenneuvolatyön vastuulääkärin rooli(tavoite) on kuvattu hyvin. Ministeriön tulisi kuitenkin antaa selvät ohjeet lastenneuvolan lääkärin lastenneuvola- tai muusta lasten parissa tehtävästä viikottaisesta työmäärästä. Riittävän tietotaidon hankkimiselle on myös varattava aikaa. Väestöliitto kannattaa ajatusta, että lasten perusterveydenhuollossa toimisi maantieteelliseltä pohjalta toimivien väestövastuulääkäreiden rinnalla lääkäri, joka keskittyisi ainoastaan lapsiin ja nuoriin. Lääkärin koulutustaustaan Väestöliitto ei ota kantaa. Sen sijaan liitto toivoo, että ko. lääkäri ei vaihtuisi koko ajan. Lastenneuvolan lääkärin kaksi tehtävää voisivat tulla tekstistä selvemmin esiin. Yksi niistä on yhteistyö terveydenhoitajan kanssa. Pelkkä koulutus ei voi tehdä terveydenhoitajasta jatkuvasti kykenevää ja jaksavaa työntekijää. Tarvitaan kuuntelijaa ja tukijaa. Väestöliiton seksuaaliterveysklinikan nuorten Avoimissa Ovissa on annettu paljon vastuuta hoitajille. Lääkäri on kuitenkin läsnä ja konsultoitavissa herkästi, ja työntekijät keskustelevat paljon keskenään. Väestöliitto uskoo, että tällä mallilla säästetään lääkärityövoiman tarvetta. Myös muiden moniammatillisen tiimin jäsenten on tärkeä toimia yhteistyössä ja tukea toisiaan. Väestöliiton kokemuksen mukaan neuvolalääkärit keskustelevat hyvin vähän terveydenhoitajan kanssa. Myös keskustelu vanhempien kanssa heidän elämäntilanteestaan on varsin vähäistä. Usein keskitytään vain lapsen vointiin. Lastenneuvolassa asioidaan harvoin määräaikaistarkastusten ulkopuolella. Väestöliiton näkemyksen mukaan lastenneuvolan lääkärin ja samalla koko lastenneuvolan tehtävä voisi myös olla vaihtoehtoisen hoitopaikan tarjoaminen perheille väestövastuulääkärin rinnalla. Väestöliitossa on huomattu, että asiakkaat haluavat valita lääkärinsä itse, eri tarkoitusta varten eri lääkärin. Väestöliitto esittää samaa kahden vaihtoehdon mallia myös nuorille. Nuoret tarvitsevat väestövastuujärjestelmän rinnalla toimivaa kouluterveydenhuoltoa, mielellään myös nuorisoneuvoloita. Näin heillä olisi mahdollisuus valita ammattilainen, jonka neuvoja he ovat valmiita ottamaan vastaan. Luku 7 käsittelee vanhemmuutta varsin perusteellisesti. Väestöliiton työssä saadun arkikokemuksen mukaan lastenneuvolan terveydenhoitajat pystyvät keskustelemaan vanhemmuuteen liittyvistä asioista melko hyvin. Samaan aikaan työntekijöillä tuntuu kuitenkin olevan suuria vaikeuksia keskustella vanhempien parisuhteesta ja seksiasioista neuvolassa. Kohta 10.16 käsittelee parisuhde- ja seksuaalivaikeuksia. Väestöliitto toivoo, että aihetta käsiteltäisiin teoksessa laajemmin. Myös aiheeseen liitetty suositus jää epämääräiseksi. 3
Onnistuneen parisuhteen ja jaetun vanhemmuuden keskeisyys ei Väestöliiton mielestä tule riittävän painokkaasti esiin. Lastenneuvolan kehittämisen tärkeimpiä tavoitteita tulisi olla parisuhteen tukeminen ja ottaminen tärkeäksi työmuodoksi ja tavoitteeksi. Väestöliitto toivoo, että parisuhteen tukemismuodoista ja karikoista kerrottaisiin oppaassa vähintäänkin yhtä paljon kuin vanhemmuudesta. Pienten lasten vanhemmat ovat suuressa riskissä ajautua kriisitilanteisiin ja jopa eroon, mikäli apua ja tukea ei ole helposti saatavilla. Neuvola voisi parhaimmillaan olla luonteva paikka, josta hakea apua. Siellä vanhemmat voisivat käsitellä ongelmallisia tilanteitaan jo ennen kuin ne kriisiytyvät ja varsinkin, jos varsinkin jos ne kriisiytyvät. Erovanhemmat tarvitsisivatkin huomattavasti enemmän tukea vanhemmuudessaan. Erityisesti yhteishuoltavien tapaajavanhempien suhteen pitäisi pohtia uusia tukimuotoja, heidät pitäisi esimerkiksi kutsua neuvolaan keskustelemaan lapsensa kehityksestä ja tarpeista vuosittain. Vanhempien ongelmia voitaisiin ehkäistä jos kumpikin lapsen vanhemmista olisi neuvolan palvelujen piirissä. Rutiininomaiset kyselyt tai asioiden läpikäyminen erilaisten työvälineiden, kuten parisuhteen roolikartan, avulla on todettu hyväksi. On hyödyllistä käydä läpi pikkulapsivaiheeseen liittyviä, monien kohtaamia riskikohtia ja kompastuskiviä. Näitä ovat mm. aikapula, rooliristiriidat, arjen taakan ja ajankäytön jakaminen. Voisi pohtia, miten oppia näkemään kumppanissa väsymyksen tai masennuksen merkkejä ja mistä voisi hakea apua. Neuvolan työntekijöiden ei tarvitse olla parisuhteen asiantuntijoita, vaan kyetä ottamaan asioita esille ja ohjata oikeiden palveluiden äärelle. Parisuhteen tukeminen voi toisinaan olla jopa pelkästään lastenhoitoavun järjestämistä. Aina ei tarvita massiivisia puuttumiskeinoja. Työntekijät voisivat auttaa esim. perhetyön avulla arjessa jaksamista. He voisivat ohjata vanhempia rutiinien ja vastuun tasapuoliseen jakamiseen sekä tyytyväiseen perhe-elämään. Jotkut työntekijät kokevat, että on vaikeaa ja tungettelevaa puhua seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Parisuhteeseen liittyy aina myös seksuaalisuus ja seksielämä laajasti ajateltuna. Puhumalla ns. vaikeista asioista jo ajoissa esim. perhevalmennuksessa, asiakkaan ja työntekijän kynnys madaltuu ottaa näitä asioita esiin vastaanotoilla. Tällaisia vaikeita asioita ovat esimerkiksi seksuaalisuus, synnytyksen jälkeisten yhdyntöjen kivuliaisuus, lantionpohjan lihaksiston vaikutukset seksielämään ja seksuaalisen halukkuuden vaihtelut myös miehillä. Työntekijä voi totuttaa itseään puhumaan myös esimerkiksi vastaanottokäynnillä yhden henkilön kanssa. Tärkeintä on muokata asiakkaiden asenteita siten, että seksiasioistakin voi puhua neuvolassa. Kannattaa kuitenkin puhua niistä asioista jotka tuntuvat luontevilta eikä puhua vastentahtoisesti. Lasten kasvatusta käsitellään oppaassa vähän. Lapsen heräävää seksuaalisuutta ei ole käsitelty lainkaan. Väestöliitto suosittelee julkaisemiaan vihkosia Vauvasta naperoiseksi(1) ja Vekaravihkonen(2) liitettäväksi kohtaan Suositeltavaan kirjallisuuteen. Luku 8 vanhempainryhmistä on tärkeä. Väestöliiton mielestä kuitenkin opas antaa liian väljiä ohjeita kunnille ryhmien järjestämisestä. Mukana voisi olla selkeä, suositeltava malliohjelma, niille, jotka eivät perustelluista syistä halua tehdä muuta. Lukuun 8 liittyy nyt vain yksi kankea ja epämääräinen suositus. Väestöliitto suosittaa ohjattujen vertaisryhmien saamista osaksi neuvolan arkea. Keskusteluryhmän vetämiseen työntekijä tarvitsee perustiedot, mutta ei muuta erikoispätevyyttä. Ryhmien käynnistyminen vaatii työntekijöiden motivointia ja alkuinnostusta. Tähän neuvolan työntekijät toivovat ideoita ja esimerkiksi valmiita alustusrunkoja ja keskusteluttamistehtäviä. 4
Vanhemmille täytyy perustella vertaisryhmätoiminnan tarpeellisuus. Heille pitää korostaa, että ei tarvitse olla ongelmainen erityistuen tarvitsija, vaan jokaiselle tekee hyvää kuulla muiden ajatuksia ja oppia muiden kokemuksista. Ryhmien vetäminen työparina säästää Väestöliiton kokemuksen mukaan työntekijöitä sekä helpottaa kehittymistä ryhmän vetäjänä. Silloin voi purkaa omia kokemuksia ja saada palautetta. Jokainen ryhmä on oppimiskokemus vetäjille. On erittäin haastavaa vetää ryhmää. Mikäli vertaisryhmä onnistuu hyvin, se voi parhaimmillaan vähentää työntekijän työtaakkaa. Silloin vanhemmat antavat toisilleen apua ja tukea sekä solmivat luontevia turvaverkkoja. Myös kotona lastaan hoitavat vanhemmat tarvitsevat tukea. Neuvola voisi tässä toimia nykyistä tehokkaammin. Näin varmistettaisiin, etteivät kotihoidossa olevat lapset jää vaille niitä palveluja, jotka päivähoidossa olevilla lapsilla on. Kotihoidossa olevien lasten neuvolakäyntejä pitäisi lisätä, että lapsen mahdolliset puheen- yms. kehityshäiriöt huomattaisiin ajoissa. Myös kotivanhemman uupumista voitaisiin ennakoida paremmin. Vanhemmat sitoutuvat vain sellaiseen vertaistoimintaan, joka on omaehtoista. Neuvoloiden pitäisi tehdä yhteistyötä niiden kansalaisjärjestöjen kanssa, jotka organisoivat vanhempien vertaisryhmiä mm. tarjoamalla tiloja, luennoitsija- yms. apua ryhmille. Erityisesti yhden vanhemman perheet ja kotivanhemmat hyötyvät vertaisryhmistä. Väestöliiton perhevalmennuksesta saamien kokemusten mukaan jotkut terveydenhoitajat kokevat, että on vaikeata saada vanhempia sitoutumaan ja tulemaan tapaamisiin. Perhevalmennus on kuitenkin vain yksi osa työtä, johon ei monen mielestä ole tarpeeksi aikaa panostaa. Perhevalmennus voisi kuitenkin olla loistava alkusysäys vertaisryhmälle ja luoda hyviä lähialueen kontakteja lapsiperheille. Myös lapsen syntymän jälkeen kokoontumisia samalla ryhmällä olisi hyvä jatkaa, jotta ryhmästä voisi tulla yksi olennainen osa vanhemmuuteen kasvamista. Ryhmä voi myös olla hyvä foorumi ottaa vaikeitakin asioita esille, jos ilmapiiri on turvallinen ja vetäjä osaava. Raskausaikana vanhemmat ovat yleensä motivoituneita ja kiinnostuneita. Vaikka tietoa löytyy niin vanhemmat tarvitsevat myös muiden kokemuksia. Toisiin samassa elämäntilanteessa oleviin tutustuminen voi parhaimmillaan vahvistaa ryhmäläisten omaa asiantuntijuutta, kun yhdessä etsitään heiltä vastauksia. Parhaat vinkit he useimmiten kuulevat toinen toisiltaan. On tärkeää omien ajatusten jakaminen, muiden kuuleminen ja avoimen ilmapiirin luominen kysymyksille ja ihmettelylle. Ryhmissä on tärkeää tuoda käytännön esimerkein esiin, miten esimerkiksi pelot yhdynnän onnistumisesta synnytyksen jälkeen ovat tavallisia, ja normalisoida tulevia muutoksia. Moni kuvittelee olevansa yksin ja ainoa ongelmansa kanssa, kunnes uskaltaa ottaa asian puheeksi. Miesten ottaminen huomioon on varmasti koko neuvolatyöhön liittyvä haaste, etteivät naiset puhu liikaa naisille ja juttu ole liian äitikeskeinen. Haasteena on koettu myös se, miten ottaa huomioon erityisryhmät ja yksin odottavat. Luvussa 9.7 Neuvontaa sähköpostitse, puhelimitse ja verkon kautta kannattaa viitata myös liitteeseen 14, joissa on lista sähköpostiosoitteista. Väestöliitto toivoo, että maininta Näiden sivujen laatuun ja luotettavuuteen on syytä kiinnittää huomiota korvataan virkkeellä, jossa korostetaan, että verkossa on vaihtelevan tasoista materiaalia ja myös virheellistä tietoa. Väestöliiton seksuaaliterveysklinikalla on vankkaa kokemusta verkon kautta tapahtuvasta neuvonnasta. Keskeinen huomio on ollut se, että kirjallinen vastaaminen on erittäin työlästä silloin kun asiasta jää kirjallinen dokumentti. Tästä syystä Väestöliitto esittää, ettei STM suosittele laajamittaista sähköpostikirjeenvaihdon käymistä asiakkaiden kanssa. 5
Kaikkiaan oppaan käsikirjoitus vaikuttaa varsin keskeneräiseltä. Esimerkiksi Suositeltavaa kirjallisuutta -osassa on kohtia, jotka paremmin sopisivat viiteluetteloon kirjan loppuun. Kirjan loppuun voisi myös koota luettelon suositeltavista kirjoista, jotka esiteltäisiin lyhyesti. Tällä vältettäisiin myös toistoa. Väestöliitto ehdottaa oppaalle jatkotyöryhmän perustamista tekemään tarkkoja laatusuosituksia. Nyt oppaassa vain muutamia asioita suositellaan selkeästi, ja paljon hukkuu tekstitulvaan. Väestöliitto kannattaa ajatusta julkaista oppaan teksti Duodecimin Terveysportin kanssa. Tekstejä on päivitettävä riittävän usein. Terveysportin internet-tietokanta on laajasti saatavilla. Sen kautta teksti toimisi käytännön työntekijöiden apuna parhaiten. Helsingissä 6.6.2003 Kunnioittavasti VÄESTÖLIITTO RY Helena Hiila Toimitusjohtaja Liite: Väestöliiton Kotipuu projektin kommentit monikulttuurisista perheistä. Viitteet: 1) Vekara-vihkonen. 1998. 40 s. Väestöliiton Perheverkon työntekijät ovat kirjoittaneet 0-3 - vuotiaiden lasten vanhemmille vihkosen, jossa on käytännönläheisiä ohjeita arkipäivän ongelmien ratkaisemiseksi. Ja ennen muuta se antaa vinkkejä siitä, kuinka voi elää perheessä täysillä nauttien sekä vanhemmuudesta että parisuhteesta. Tilaukset: VL Markkinointi Oy, PL 849, 00101 Helsinki. Puh. (09)228 050, faksi (09)612 1211, seija.koski@vaestoliitto.fi. Hinta 3,37 euroa/kpl + toimituskulut. 2) Vauvasta naperoiseksi. 2001. 22 s. Väestöliiton seksuaaliterveysklinikan lastenpsykiatri Raisa Cacciatoren ja kätilö-terveydenhoitaja Erja Korteniemi-Poikelan kirjoittama vihkonen pienten lasten seksuaalikasvatuksesta kodeissa, neuvoloissa ja päivähoitopaikoissa. Opas on tarkoitettu vanhemmille, jotka pohtivat lastensa kanssa elämän suuria ihmeitä: syntymää, kasvua, naiseutta, mieheyttä, rakkautta ja seksuaalisuutta. Vihkosta voi tilata: VL Markkinointi Oy, PL 849, 00101 Helsinki. Puh. (09)228 050, faksi (09) 612 1211, seija.koski@vaestoliitto.fi. Hinta 3,37 euroa/kpl + toimituskulut. (3) Parisuhde- vihkonen, mainittu jo opasosan sivulla 161. 6