Kannabiksen lähihistoria Suomessa 1950-luvulla kannabis vähän tunnettu kaupungissa, lähinnä taiteilija-boheemipiireissä, vaikka perimätiedon mukaan hamppua kasvatettiinkin maalla palturin kanssa. 1960-luvulla tilanne muuttui ensimmäisen huumeaallon myötä 1962 63. 1966 lehdistön kannabiksen esiin nostaminen. 1967 perustettiin poliisin huumeryhmä. 1970-luvun alku, huumeaallon huippu. Tilanne suhteellisen staattinen 1990-luvun puoliväliin, toiseen huumeaaltoon asti, jolloin käyttö lisääntyi.
Toinen huumeaalto -Olennaista aallolle oli käytön nopea kasvu. -Syiden kytkeytyminen vahvasti sukupolveen ja kulttuuriseen muutokseen -Netin yleistyminen -Kansainväliset virtaukset -Verkkokaupan yleistyminen => Niin kasvattajien kuin nettiä seuraavien poliisienkin apuna
Kannabis ja lainsäädäntö -Kannabiksen kriminalisointi asetuksin 1966 -YK ei vaatinut käytön kriminalisointia -1969 komiteamietintö. Ajatuksena oli, että puututtaisiin vain huumeiden julkiseen, provosoivaan käyttöön. -Laki 1972 arpalaki -1997 Huumestrategia -2001 käyttörikosuudistus -Syyttäjien puhuttelu koskien alle 18-vuotiasta -Syyttäjien ohje 2010: kannabiskasvien määrä
Päivän tilastovisa! Ketkä suomalaisista käyttävät eniten kannabista? A) Alle 18-vuotiaat tytöt B) 18-24-vuotiaat miehet C) 25-34-vuotiaat miehet D) 35-44-vuotiaat naiset
Oikea vastaus on C) 25-34-vuotiaat miehet
Kuinka monta suomalaisista 25-34- vuotiaista miehistä käyttää kannabista kuukausittain? A) 5000 B) 10 000 C) 18 000 D) 40 000
Oikea vastaus on C) 18 000 25-34-vuotiasta miestä
Kuinka monta prosenttia alle 35-vuotiaista suomalaisista miehistä jättäisi rankaisematta kannabiksen kasvatuksesta? A) 5% B) 15% C) 25% D) 43%
Oikea vastaus on D) 43% alle 35-vuotiaista miehistä
Kuinka monta suomalaista arviolta on kasvattanut kannabista? A) 5-10 000 B) 40-60 000 C) 80-100 000 D) 150-170 000
Oikea vastaus on B) 40-60 000 suomalaista
Kuinka monta prosenttia 15-69- vuotiaista on joskus kokeillut kannabista? a) 1% b) 5% c) 17% d) 25%
Oikea vastaus on c) 17% 15-69-vuotiaista
Kuinka monta prosenttia suomalaisista tuntee kannabiksen kotikasvattajan? A 1% B 5% C 10% D 25%
Oikea vastaus on C) 10% meistä tuntee henkilökohtaisesti kannabiksen kasvattajan
Sosiaalinen ja syrjäyttävä kannabis Tampere 18.2.2014
Kannabis yhdistää nykynuoria, kuten alkoholi tai tupakka. Käyttäminen on sosiaalista ja kannabis sidostava tekijä. Yhteisöllistä kuten muidenkin päihteiden käyttö. Nuori saa viiteryhmän ja paukkuposseen osallistuminen tekee hänet onnellisemmaksi. Jos Ryyppäämällä ryhmäksi, niin polttamalla posseksi
Käyttökulttuurin opettelua Kannabista hiisataan tai pajautellaan. Termistöä riittää. Useimmiten käyttötapana on polttaminen jointissa, joskus bongissa, vapossa tai vaikkapa syömällä. Sitä säädetään yhdessä: useimmiten saadaan ilmaiseksi, kokeillaan kotibileissä. Sosiaalista tarjontaa, raha ei ole pääasiassa. Kulttuuriin voi kuulua normeja. Jointti tai bongi kiertää myötäpäivään, väsääjä aloittaa.
Käyttökulttuuria Porukassa, ringissä mukana olevilla on alussa hauskaa, ajatus lentää ja ideoita syntyy. Musiikki kuulostaa hyvältä. Jotkut eivät huomaa vaikutuksia ollenkaan, joillekin voi tulla epämiellyttävä tai jopa ahdistava olo. Osaksi laittomuuden takia, osaksi koska kannabis on psykedeeli eikä lajikkeesta aina tiedetä sen enempää.
Kasvattamalla kasaan Säätäminen kehittyy ja aletaan ehkä kasvattaa kukkaa. Yhdessä, ulkona ja/tai sisällä. Hasiksesta eli huumerikollisuudesta pyritään eroon Trendinä ollut jo pitkään siirtyminen maahantuonnista paikallisuuteen. Välineitä hankitaan netistä ja kokeneemmilta kasvattajilta. Rahallisia kuluja ja tarvikkeita jaetaan, toimintaa opetellaan yhdessä. Kasvatustietoutta jaetaan avuliaasti. Yhteisen kasvattamisen avulla erilaiset käyttäjät saavat aineensa ja voivat vaihtaa lajikkeita, joita on ainakin 1400. Osa ei voi kasvattaa, lääkekäyttäjä ei välttämättä jaksa kasvattaa tai hän ei saa kannabista lääkkeenä tarpeeksi. Tällaiset tarvitsevat yhteisöä. Euroopassa tunnetaan social club terminä. Kasvattaminen on helppoa ja tulee edulliseksi verrattuna laittomiin markkinoihin. Nuoriso oppii tuntemaan erilaiset lajikkeet ja kasvattamisessa kehittyy.
Tavisten touhua? Nuorten miesten touhua. Kannabiksen kasvattajat eivät näytä erityisen poikkeavalta tai syrjäytyneeltä ryhmältä. Joitakin eroavaisuuksia tosin on. Kannabista kasvattavat nuoret asuvat ikätovereitaan useammin yksin ja ovat sekä perheen että lasten suhteen vakiintumattomampia. Perus- ja ammattikoulutuksessa ei ole suuria eroja, mutta muuhun väestöön verrattuna useampi heistä oli tutkimushetkellä työttömänä ja heillä oli myös verrokkiaineistoa alhaisemmat tulot. Kulutusta kysyttäessä kannabiksen käyttäjäkunnasta noin 80 prosenttia ilmoittaa käyttävänsä harvemmin kuin kerran viikossa. Vain kuusi prosenttia on päivittäiskäyttäjiä. 22% vastanneista kuitenkin kuluttaa yli seitsemän grammaa viikossa. Suurkuluttajia Suomen mittakaavassa?
Yhteiskunnan suhtautuminen Suomen lainsäädännön suhtautuminen kannabiksen kasvatukseen on yksiselitteisen tuomitseva, ja kontrollitoimissa sitä sovelletaan tiukasti. Alussa esitellyn, vuonna 2001 säädetyn käyttörikoksen piti johtaa siihen, että rangaistuksista luovuttaisiin useammin. Käräjäoikeuskäsittelyt vähenivät mutta poliisi alkoi sakottaa entistä enemmän kannabiksen käyttäjiä. Heitä on eniten ja heidät on suhteellisen helppoa ottaa kiinni. Syyttämiskäytännön yhtenäistämiseksi suositus vuonna 2010. Siinä arvioidaan kannabiskasveista saatavan sadon suuruutta. Yhden kasvin keskituotoksi on arvioitu 25 grammaa. Suosituksen mukaan syyttäjä voisi vaatia vankeutta yli kymmenen kasvin viljelmästä, kun taas sen alle jäävistä tapauksista esitettäisiin sakkoa. Kannabiksen kotikasvatuksen paljastuminen voi näin johtaa vakaviin oikeudellisiin seuraamuksiin ja niiden myötä myös merkittäviin siviilielämän hankaluuksiin.
Kannabiksen käyttäjät itse pitävät selvästi suurimpana haittana riskiä paljastua poliisille ja tulla rangaistuksi. Käyttäjät kavahtavat kommentteja: Mitä enemmän poliisi pystyy käyttämään aikaa katuvalvontaan, sitä enemmän paljastuu käyttörikoksia ja huumausainerikoksia. Kollataan mahdollisten käyttäjien taskuja ja jos sieltä löytyy kamaa, tulee mahdollisuus kotietsintään. Kotimaa 21.8.2013 Yle (Eduskunnan oikeusasiamies antoi myöhemmin nuhteet koirien käytöstä katuvalvonnassa) Käyttäjien mukaan eteen voi tulla pelkästä kannabiksen käytöstä kiinni jäätäessä nk. piilorangaistus, tai ennemminkin nk. lisärangaistus. Käytöstä kiinni jäätäessä usein kotietsintä yli 18-vuotiailla. Samaa keskustelua kuin 1960-uvun lopussa. Pysyvä stigma? Tieto kotiin, kouluun, töihin, ajokortin menetys/sen saamisen viivästyminen, lasten tapaamiset vaikeutuvat jne Töiden saanti voi vaikeutua. Myös lähiomaisten suhtautuminen syrjäyttää.
Laiton yhteisö Koska kannabikseen liittyvä toiminta on laitonta (esim. Suomen kannabisyhdistys sai vasta hiljattain ry-tunnukset), sen ympärille syntyy laitonta yhteisöllisyyttä. Yhteisössä on kaksi koulukuntaa. Toiminta on toiselta puolelta yhteisöllistä, koska taistellaan saman asian puolesta ja ollaan aktiivisia epäkohtia vastaan, myös arkielämässä. Laiton yhteisöllisyys toimii, sen kautta saa kavereita ja näiden kautta sisältöä elämään. Toisia autetaan mielellään, jos toista kuumottaa viranomaiset. Voidaan esimerkiksi ottaa sato haltuun. Toinen puoli koulukunnasta, yhteisöstä ei kerro kenellekään koska eihän kukaan täysjärkinen kerro kenellekään, että käyttää tai kasvattaa. Mitä enemmän on menetettävää, sitä tarkemmin julkisivusta pidetään huolta. Heille yhteisön muodoksi jää ainoastaan netti.
Yhteisöllisyys on vahvaa netissä Netin kautta voidaan olla yhteisössä mukana anonyymisti. Verkko myös yhdistää pienemmillä paikkakunnilla vaikuttavia käyttäjiä sekä edistää kansainvälistä yhteisöllisyyttä. Myös lääkekäyttäjät pääsevät mukaan toimintaan netin välityksellä. Netin mahdollistamana on muodostunut uudenlainen yhteisöllisyys. Kasvatuskavereita ei usein ole ikinä nähty todellisessa elämässä. Netissä voi puhua asiasta, josta ei voi kertoa edes läheisilleen. Toisaalta disinformaatiota on myös, kaikki saavat sanansa netissä. Tiedon lähteenä ovat usein ulkomaiset nettisivut & tutkimukset. Niitä tulkitaan puolesta ja vastaan omista lähtökohdista. Ulkomainen tieto ei muutoinkaan ole välttämättä Suomen tilanteeseen sovellettavaa tietoa. Suomalainen tutkimus on vasta lapsenkengissä. Tieto on myös väistämättä kannabiksen puolella verrattuna laillisiin päihteisiin. Nuori on ristiriidassa: Aikuisten maailma on epäjohdonmukainen, alkoholin ja savukkeiden - kahden yhteiskunnalle vahingollisimman huumeen - myynti sallitaan, mutta kannabiksen kielletään.
Yhteisöllisyys kuitenkin hajoaa Ylivoimaisesti suurimmalle osalle käyttäjistä kannabis, kannabisyhteisöllisyys, -kulttuuri tai osakulttuuri on ns. kevyempää ja se on ohimenevä vaihe elämässä. Kyse on vain yhdestä osakulttuuri-ilmiöstä nuorison keskuudessa. Nuoren käytössä voi olla kyse vain muutaman kerran kokeilusta. Yhteisöllisyys hajoaa muiden asioiden alkaessa kiinnostaa. Elämään tulevat opiskelu- tai työpaikka, parisuhde ja perhe. Käyttö loppuu kokonaan ja jos se jatkuukin, niin käytöstä tulee satunnaista mutta salattua. Kannabis säilyy ehkä salaisena lempipäihteenä ja elämä kulkee eteenpäin.
On myös muistettava, että kaikki nuoret eivät halua paukkuposseen Aamuspliffit ja iltajointit myös herättävät vastareaktioita muissa nuorisokulttuureissa. Kannabis on laitonta. Normalisoitumisesta huolimatta siinä on edelleen alakulttuurinen leima Mutta nuorten suhtautuminen kannabikseen on silti sallivampaa, jos he tuntevat jonkun paukkupossesta. On myös muistettava se, että alaikäiset (esim. 14-15-vuotiaat) eivät välttämättä tiedä mitään kannabiksesta, heillä ei oikeasti ole kokeilukokemuksia kannabiksesta, siitä vain puhutaan.
Yhteenvetoa Ongelmia siis laittomuudesta ja seuraamuksista kiinni jäätäessä. Kun kontrolli iskee, aletaan ehkä käyttää yksin, aletaan varoa entisestään ja vältellä tulevaa, toistuvaa kontrollia. Kontrollilla kun on tapana toistua ja yksilö voi leimaantua entisestään. Ongelmia tietenkin myös aineesta. Kuten mikä tahansa päihde liiallisesti käytettynä. Tapakäyttö tylsistyttää eikä ole hyväksi kenellekään. Kannabis yksinään ei silti useimmiten riitä syrjäyttämään vaan taustalla on muitakin ongelmia ja muiden aineiden käyttöä. 10%:lle kannabiksen käyttäjistä tulee ongelmia?
Yhteenvetoa Kannabis on toisille asia, josta ei tule sen suurempia ongelmia, jos ollenkaan. Joillekin kannabiksesta tulee ongelmia. Käyttöön voi tulla nuorten keskuudessa myös sosiaalista painostusta. Jos kannabiksesta tulee ongelmia, niihin ei rangaistavuuden ja leiman vuoksi uskalleta hakea apua? Meillä on vasta alettu herätä erityisiin hoitopaikkoihin, esimerkikis matalan kynnyksen anonyymihoitoihin. Kannabiksen ohella myös muita aineita voi tulla eteen laittomilla markkinoilla.
Lopuksi Ganjasukupolvi" aikuistuu ja vaikka tavat muuttuvatkin, liberalismi pysyy. Kannabis vakiintunut päihdekentässä: ei vain toisen huumeaallon sukupolvi, vaan myös nuoremmat sukupolvet ottavat lähes itsestäänselvyytenä. Tämä merkitsee konfliktin muuttumista hitaasti keskustelevampaan suuntaan. Suomessa keskustelu pulpahtelee pinnalle, kansalaisaloite 2014 on verkossa. Maailma muuttuu kannabista kohtaan liberaalimmaksi, miten käy Suomessa (esimerkiksi uuden tietohavaintorekisterin myötä)? Kasvatus ja kauppa kehittyvät, ammattimaistumista. Suurin osa kannabiksen kasvattajista ei kuitenkaan oikeastaan eroa ns. normikansalaisista. Siksi olisi tärkeää, että käyttöön puuttuminen ei vaikuta nuorten(kaan) tulevaisuuteen negatiivisesti.
Kiitos! Kysymyksiä, neuvoja, risuja? Ota yhteyttä jussipp@gmail.com tai 0400 879 239