HAVUKOSKI. Rakennuskannan inventointi ja korjaustapaohjeet

HAVUKOSKI Rakennuskannan inventointi ja korjaustapaohjeet

Vantaan kaupunki Maankäyttö ja ympäristö Kaupunkisuunnittelu Kielotie 28 01300 Vantaa Lisätietoa: Anitta Pentinmikko, aluearkkitehti puh. (09) 8392 2677 sähköposti: etunimi.sukunimi@vantaa.fi Taitto: Ritva-Leena Kujala Kuvat: Antti Ammunet 20.12.2007 Vantaan kaupunkisuunnittelun julkaisu C25:2007 ISSN 1236-2182 Paino: Materiaalikeskus

Sisällysluettelo 1 Johdanto 5 2 Suojeltu kaavassa mitkä ovat alueen arvot? 6 3 Alueen rakentumisen historia - suunnittelun ihanteet ja toteutuminen 8 4 Havukosken maisemasta tänään 10 5 Arvokkaat kokonaisuudet 12 6 Ominaispiirteiden tarkastelua ja aluekohtaiset inventoinnit sekä korjaustapaohjeet 16 Rautkallion alue 17 Kydönaukion alue 26 Havukosken alue 32 Tarhapuiston alue 41 7 Kehittämisperiaatteet 50 Julkisivumateriaalit 51 Sisäänkäynnit 54 Parvekkeet 56 Ikkunat 57

1 Johdanto Koivukylä - Havukoski on saavuttanut asuinalueena kolmenkymmenen vuoden iän. Alue on osa suomalaista lähiörakentamisen historiaa. Havukosken osa-alue on myös kulttuurihistoriallisesti merkittävä osa suomalaisen rakennuskannan kuvaa, sillä se edustaa lähiörakentamisen 1970-luvun rakentamista varsin puhdaspiirteisesti. HavukoskI on säilynyt rakennuskannaltaan varsin yhtenäisenä 1970-luvun lähiöden joukossa. Havukosken kerrostaloalue on pääosiltaan suojeltu asemakaavalla. Suojelulla pyritään edistämään alueen alkuperäisen kaupunkirakenteen ja arkkitehtuurin säilymistä. Suojelun tavoitteena on myös alueen yhtenäisyyden säilyttäminen. Havukosken alueella korjataan yhä enemmän. Alueen suojelemisella halutaan erityisesti varmistaa, että alueen luonne säilyy ja toteutetut korjaukset sopivat alkuperäisen arkkitehtuurin henkeen. Korjauskysymykset ovat ajankohtaisia Havukoskella. Rakennusten ikääntyminen, muuttuneet asumispreferenssit ja korjausrakentamisen tehokkaasti markkinoidut trendit synnyttävät muutospaineita. Monet alueen alkuperäiseen ilmeeseen sopimattomat korjaukset saattavat muuttaa peruuttamattomasti koko alueen ominaispiirteitä. Näennäisesti pienetkin julkisivumuutokset saattavat johtaa koko alueen kokonaisuuksien hämärtymiseen. 1970-luvun lähiörakentamisella on oma muotokielensä. Julkisivujen tehostevärit ja erilaiset levyt ja detaljit ovat merkittävä osa tätä vähäeleisyyteen pohjautuvan rakentamisen muotokieltä. Julkisivujen modernisoiminen nykypäivän materiaaleja käyttämällä johtaa valitettavan usein koko alueen kannalta varsin epäyhtenäiseen lopputulokseen. Nykyajan materiaalit parvekkeissa, julkisivuissa ja sisäänkäyntien yhteydessä saattavat muuttaa rakennuskokonaisuuksien luonnetta varsin voimakkaasti. Tämä raportti on tarkoitettu alueen asukkaille ja toimijoille, jotka käsittelevät Havukosken käytännön suojelukysymyksiä. Raportti antaa kuvan myös arjen arkkitehtuurista 2000-luvun Suomessa. Alkuperäiset piirustukset, haastattelut ja monet aluetta koskeneet julkaisut ja selvitykset ovat toimineet merkittävinä tietolähteinä. Tavoitteena on, että alueen ominaispiirteet otetaan huomioon korjausten suunnitteluvaiheessa. Raportissa annetaan myös suuntaa antavia korjaustapaohjeita. Arkkitehtiopiskelija Antti Ammunet on tehnyt merkittävän työn Havukosken rakennusten inventoinnissa ja arkistotutkimuksen parissa. Hän on kirjoittanut raporttia kesällä 2005 sekä 2006. Työhön ovat osallistuneet ja tekstiä täydentäneet Vantaan kaupungilta aluearkkitehti Anitta Pentinmikko, maisemasuunnittelija Laura Muukka, rakennustutkija Sari Viertiö, kaupunkikuva-arkkitehti Kaisa Ikävalko sekä lupa-arkkitehti Arja-Liisa Järvineva. Kiitokset kaikille työhön osallistuneille. Vantaalla 20.12.2007

2 Suojeltu kaavassa mitkä ovat alueen arvot? reikäelementtien käyttöön. Arkkitehtuurin ihanteet vaihtuivat 1960-luvun metsälähiöihanteen väljyydestä tehokkaampaan rakentamiseen. Tehokkaan rakentamisen vastapainoksi lähiympäristöön varattiin Havukoskella kuitenkin laajat viheralueet, jotka ovat edelleenkin kaikkien käytettävissä. Havukoski on tyyppiesimerkki kompaktikaupungin ihanteista, vaikka sen kehittely ja toteuttaminen jäikin osittain puolitiehen. Havukoskea markkinoitiin suunnitteluvaiheessa näyttävästi ja se muodostuikin esikuvaksi monelle myöhemmälle 1970-luvun lähiölle. Havukosken alueen arvokkuutta on tarkasteltava myös vantaalaisesta näkökulmasta. Vantaa on kaupunkina varsin nuori, kuten sen kaupunkimainen rakennuskantakin. Havukosken alue on merkittävä niin kulttuurihistoriallisesti kuin 1970-luvun suomalaisen lähiörakentamisen kannalta. Havukoski ansaitsee kaavallisen suojelun. Tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla monia 1960 - ja 1970 lukujen lähiöitä muutetaan ja täydennysrakennetaan varsin voimakkaasti.voidaankin sanoa, että tällä hetkellä on meneillään lähiöiden korjausaalto. Asuinrakennuksia lämpöeristetään, ikkunoita vaihdetaan ja korjausten lomassa sisäänkäyntien alkuperäisiä katoksia, ulko-ovia ja parvekkeita sekä muita julkisivujäsentelyjä muutetaan. Valitettavan usein on kuitenkin todettava, että rakennusten modernisoiminen ei kestä aikaa - nämä rakennusten kasvojenkohotukset saattavat vanheta varsin nopeasti. Tästä on esimerkkejä Havukoskenkin alueelta. Korjauksissa näkyvät aina kyseisen vuosikymmenen muodit, ja korjausmateriaalit ja -ratkaisut saattavat vanheta muutamassa vuodessa. Alkuperäiset julkisivujäsentelyt - parvekkeet, sisäänkäynnit ja ikkunat ovat osa rakennuksen ihoa ja niiden muuttaminen vain korjaustrendien ja hetkellisen uutusarvon tavoittelun vuoksi on lyhytnäköistä. Rakennuksen alkuperäisen kokonaishahmon ja ilmeen säilyttäminen on korjausten yhteydessä tavoiteltavaa. Kokonaisuudessaan Havukoski on toistaiseksi säilynyt varsin hyvin jokaisella talolla on paikkansa. Havukoski on merkitty Vantaan uudessa yleiskaavassa kaupunkikuvallisesti arvokkaaksi alueeksi. Tällä varmistetaan, että alueen suunnittelussa ja rakentamisessa noudatetaan alkuperäisiä kaupunkisuunnitteluperiaatteita ja huolehditaan siitä, että rakentaminen tyyliltään ja materiaaleiltaan sopeutuu ympäristöönsä. Suomalainen rakennuskanta on kansainvälisesti tarkasteltuna varsin nuorta, sillä suurin osa suomalaisesta rakennuskannasta on rakennettu toisen maailmansodan jälkeen. Tällä hetkellä 1950-1970-luvun arkkitehtuurin suojeleminen on vasta viriämässä. Suomalaisen rakennuskulttuurin kannalta on tärkeää, että eri aikakausista jää jäljelle ehjiä ympäristöjä. Havukoski edustaa lähiöiden niin sanottua neljättä rakentamisaaltoa. 1970-luvulla siirryttiin rakennusteknisesti Teemakartoissa keltaisella merkityt alueet valmistuivat vuosina 1971-75 ja vihreällä merkityt 1976-80. 6 HAVUKOSKI Rakennuskannan inventointi ja korjausohjeet

Vantaan yleiskaavaehdotus 19.3.2007 Ote Vantaan yleiskaavasta 19.3.2007, ote määräyksestä Ote ajantasa-asemakaavasta. Asemakaavan määräys S-4 : Alue, jonka arkkitehtooninen ilme säilytetään. Alueella tehtävissä julkisivujen korjaus-ja muutostöissä tulee ottaa huomioon rakennusten alkuperäinen arkkitehtuuri ja väritys. Julkisivujen muutosasiakirjoihin tulee liittää selvitys materiaalien ja väritysten sopivuudesta ympäristöönsä. HAVUKOSKI Rakennuskannan inventointi ja korjausohjeet 7

3 Alueen rakentumisen historia - suunnittelun ihanteet ja toteutuminen Tehokkaalle rakentamiselle oli 1970 - luvun alussa myös yhteiskunnallisia tarpeita. Voimakkaan pääkaupunkiseudulle suuntautuvan muuttoliikkeen myötä tarvittiin uusia asuinalueita varsin nopeassa tahdissa. Aluerakentamissopimukset nopeuttivat toteuttamista ja kaupunkirakenne hajautui kun rakennettiin tiiviisti alueille, jotka sijaitsivat kaukana alueiden keskustoista. Tiiviin rakentamisen vastapainoksi oli suunniteltu laajat viheralueet, jotka sijaitsevat lähiympäristössä. Koivukylän rakentaminen oli Vantaalla 1970 -luvun hankkeista ehkä suurisuuntaisin. Tavoitteena oli rakentaa yli 20 000 asukkaan kaupunki, joka sijaitsisi pääradan varrella Rekolan aseman tuntumassa. Koivukylän suurisuuntaisista suunnitelmista toteutui vain osa, mutta nykyisessäkin koossaan Havukoski noudattaa selkeästi 1970-luvun kompaktikaupungin tavoitteita. Alue on rakennettu topografisesti haastaville selänteille. Alueen keskellä on laaksoalue, joka jakaa alueen kahteen osaan. Maisemallisesti lähiö on rakennettu niin luonnonkauniille paikalle, että monet rakennuksista näyttävät sijaitsevan metsässä. Kallioiset metsäselänteet muodostavatkin omaleimaisen identiteetin alueelle. Havukosken varsin yhtenäinen rakennuskanta ja kaava on oman aikansa kaupunkirakenteellisten tavoitteiden ja valtavan asuntotarpeen tuottama tyyppiesimerkki. Se edustaa kompaktikaupungin ihanteita, jossa tiivistä kaupunkimaista rakentamista pidettiin arvokkaana. 1960-luvun KAAVAILLUSTRAATIO VUODELTA 1968 8 HAVUKOSKI Rakennuskannan inventointi ja korjausohjeet

metsälähiöideologian kritiikki taustoitti kompaktikaupunki aatteen esiinmarssia. Ruutukaava ja tehokas rakentaminen olivat avainasemassa. Suunnittelussa mukana ollut Pentti Murole on tiivistänyt: Kompaktikaupunki on kontaktikaupunki. Haluttiin, että ihmiset luontevasti tapaavat toisiaan reiteillään töihin, kotiin ja palvelujen äärelle. Alueen rakentaminen käynnistyi vuonna 1971 ja Havukosken osa rakennettiin pääosin 1970-luvun aikana. Aluerakentajina toimivat Helsingin Asuntokeskuskunta Haka ja Helsingin Sato Oy. Kaavarungon laativat arkkitehdit Jaakko Salonen, Aarno Savela ja Pentti Riihelä. Asemakaavasuunnittelijoina olivat muun muassa arkkitehtitoimistot Huhtiniemi, Järvinen - Savolainen - Valjakka, Jouko Rastimo ja Suunnittelutoimisto Seppänen & co. Asemakaavasuunnittelusta, korttelisuunnittelusta ja rakennussunnittelusta vastasivat usein samat suunnittelijat, kuten esimerkiksi arkkitehdit Matti Karkulahti, Eero Valjakka ja Simo Järvinen. Asunnot rakennettiin nopeassa tahdissa ns. sandwich - elementtitaloina. Rungot valettiin pääasiassa paikalla ja julkisivuelementit valmistettiin tehtaalla. Rakentamisen kova tahti ja kustannustietoisuus ohjasivat voimakkaasti suunnittelua. Niinpä muun muassa torninosturin puomin pituus saattoi vaikuttaa rakennusten sijoitteluun. Arkkitehtisuunnittelun osuus talosuunnittelutehtävässä jäi melko vähäiseksi. Syynä olivat elementtitekniikka, aravarajoitukset ja kiireinen suunnitteluaikataulu. Lopputuloksena syntyi kuitenkin tasalaatuista ympäristöä, jonka yhtenäisyyttä voidaan pitää nykyään jo arvona. Ensimmäinen peruskorjausten aalto alueella käynnistyi 1990-luvulla. Alueelliset kuntokartoitukset, talotekniikan ja ulkovaippojen korjaukset aloitettiin. Alue haettiin muun muassa Valtion Asuntorahaston lähiöprojektikohteeksi vuonna 1994 ja kaupunki käynnisti alueella ASKE -projektin (asuinalueiden kehittämisprojekti) ja myöhemmin Vantaan EU Urban -ohjelman vuosiksi 1997-1999. ORTOILMAKUVA VUODELTA 2004 HAVUKOSKI Rakennuskannan inventointi ja korjausohjeet 9

4 Havukosken maisema (Laura Muukka) Millaiseen maisemaan rakennettiin? Hanabölen laaja viljelty savitasanko levittäytyi etelässä. Pohjoisessa ja lännessä olivat 1900-luvun alusta lähtien radan varteen syntyneet pientaloalueet pienine taloineen ja laajoine tontteineen, joilla kasvatettiin vihanneksia ja perunoita. Uusi kaupunginosa sijoitettiin metsäisille kallioselänteille, joiden välissä oli pieni savipohjainen viljelty laakso. Nykyisin tiukasti geometriseen kaavaan asetellut talot seisovat kallioselänteiden päällä. Talot näkyvät kauas Hanabölen peltoaukealle. Vastoin alkuperäisiä suunnitelmia Rekolanoja jäi kiemurtelemaan radan varteen ja Rekolanojan varsi onkin nykyisin tärkeä viheralue. Laaksopainanne kahden osin moreenipeitteisen kallioselänteen välissä on viheralueena. 1970-luvun rakennukset on merkitty keltaisella. Kaikki sinisellä merkitty on tehty vasta Havukosken jälkeen. Pientaloalueet ovat 1970-luvun jälkeen tiivistyneet huomattavasti. Hanabölen vanha kyläkeskus ja pellot sen ympärillä ovat säilyttäneet vuosisataisen ilmeensä ja jokivarren maisema on vielä varsin avoin. Pohjana on vuonna 2004 kuvattu ilmakuva. Vedet ja korkeuskäyrät. Lähde: Seutu cd 2003. Kuvissa näkyy sama alue 1950-luvun maataloudellisessa maaperäkartassa ja vuonna 2004 kuvatussa ilmakuvassa. 10 HAVUKOSKI Rakennuskannan inventointi ja korjausohjeet

Hyvän ympäristön ihanteet Koivukylästä aiottiin tehdä Helsingin maalaiskunnan uusi keskus, jossa on tiivistä ja elävää kaupunkitilaa. Ajatusta luontoon työntyvästä kaupungista tai metsäkaupungista oli alettu pitää vanhanaikaisena. Kaupungin haluttiin jälleen olevan luonnosta erillinen. Irtisanoutuminen luonnosta näkyi tiukkana ruutukaavana. Tiiviin kaupunkirakenteen ulkopuolella oli laajoja viheralueita, joille jokaisesta asunnosta piti olla alle 500 metrin matka. (Hirvonen 2005) Koivukylän kaavarunkotyön perusselvitysten maisemallisia osuuksia tekemässä oli puutarha-arkkitehti Leena Iisakkila, joka kuului myös kaavarungon suunnittelutyöryhmään. Kaavarunkotyön perusselvitykset -julkaisu sisältää lyhyen maisematutkimuksen, jossa on selvitetty maisemakuvaa ja puulajijakaumaa. Tavoitteena oli tutkimuksen perusteella säilyttää maiseman arvokkaimmat osat ja käyttää niitä tulevan kaupungin viheralueiden runkona, erillisenä rakennettavasta kaupungista. Maisemarakennetta ei ole selvitetty ja kenties siitä johtuen esimerkiksi puroilla tai maaston muodoilla ei ole minkäänlaista roolia kaupungin suunnittelussa. Kaavarungossa tai selvityksissä ei viitata siihen, että korttelien sisällä säilytettäisiin kiveäkään alueen aikaisemmasta maisemasta. Koivukylää ei rakenneta luontoon, vaan luontoa Koivukylään. Vihreyttä istutetaan järjestelmällisesti ja runsaasti, myös sinne, missä alkuperäistä kasvillisuutta on rakentamisen jälkeen jäljellä, todetaan Koivukylän kaavarungossa vuodelta 1969. (Koivukylä 1 1968; Koivukylä 2 1969) Kulttuurimaisemaa ei arvostettu samaan tapaan kuin nykyisin. Kaavarungossa kulttuurimaiseman merkitys tunnustettiin vain yksittäisinä kohteina. Laaja avoin viljelymaisema nähtiin kielteisenä asiana, eikä perinnebiotooppien eli tässä tapauksessa joenvarsiniittyjen arvoa vielä huomioitu. Kulttuurimaiseman kokonaisuus haluttiin pilkkoa metsikköistutuksilla jokivarteen ja pelloille ja Keravanjoen rannan vielä säilyneille niityille esitettiin istutettavaksi metsää. Kaavarunkotyön perusselvityksissä ideoitiin kaupungin sisäistä puistoverkostoa seuraavasti: Korttelipuistot ja jalankulkukadut muodostavat verkon, jota pitkin pääsee kaupungin reunoilla oleviin urheilupuistoihin ja viheralueiden hiihto- ja retkeilyreiteille. Korttelipuistot rakennetaan tehokkaasti pallokentiksi, leikkikentiksi ja oleskelutiloiksi. Korttelipihoilla on leikkipaikkoja pikkulapsille ja puolijulkista oleskelutilaa. Kaavarungossa alue jaettiin suurkortteleiksi, joiden sisälle muodostettiin ajoneuvoliikenteeltä rauhoitetut jalankulkualueet. Korkeiden kerrostalojen vastapainoksi pihoille haluttiin luoda pienimittakaavainen ympäristö tasoeroin, aidoin, katoksin, talojen pohjakerrosten aukkojen ja kasvillisuuden avulla. Jalankulkukatujen haluttiin tarjoavan tilaelämyksiä intiimissä mittakaavassa. Julkiset ja yksityiset tilat haluttiin rajata toisistaan selkeästi. Pysäköintiä haluttiin ensisijaisesti pihojen alle tai pysäköintitaloihin. Maantasopysäköinnin ohjeeksi annetaan alueen jäsentely aidoin, katoksin ja puurivein. Koivukylä on puistokatujen kaupunki, oli yksi suunnitteluperiaatteista ja suunnitelmissa onkin runsaasti istutettavia puurivejä. Pihojen, puistojen ja varsinkin pysäköintialueiden rakenteet ja istutukset jäivät kuitenkin suurelta osin tekemättä, sillä Arava-järjestelmässä oli käytössä tontinhintakatto, joka sai aikaan sen, että rahat eivät riittäneetkään viherympäristön perustamiseen (Hirvonen 2005 luku 2.4.3.). Koska kaupungin sisäiset viheralueet oli jätetty täysin aluerakentamisen varaan, jäi ympäristö alkujaan varsin karuksi. Koerttelisuunnitelmissa pihat näyttäytyvät yhtä suorakulmaisina kuin korttelitkin. (Ote asemapiiroksesta, Koivukylä 1, 1969) HAVUKOSKI Rakennuskannan inventointi ja korjausohjeet 11

5 Arvokkaat kokonaisuudet Havukosken suojeluluokitukset - Suojeluluokat 1, 2 ja 3 Havukosken suojeluluokituksella pyritään säilyttämään kokonaisuuksia, jotka ovat säilyneet ajan mittaan hyvin. Luokituksen pohjaksi on asetettu sekä rakennustaiteellisia että ympäristöön liittyviä arvoja. Tällä suojeluluokituksella halutaan varmistaa, että suuria muutoksia suojeluluokituksen saaneille rakennuskokonaisuuksille ei ole myöskään syytä suunnitella. Tavoitteena on säilyttää mahdollisimman paljon Havukosken alkuperäisistä rakennustaiteellisista tekijöistä. Ne kokonaisuudet joissa rakennusten alkuperäiset materiaalit ja julkisivujäsentelyt ovat tallella, ansaitsevat erityishuomion. Näitä kohteita ei ole syytä millään tavalla muuttaa nykyhetken arkkitehtuurimuodin mukaiseksi. Korjauksia suunniteltaessa on hyvä tarkastella laajempia korttelikokonaisuuksia ja osa-alueita. On kuitenkon huomioitava, että muutos on nopeaa ja inventointi tehtiin vuonna 2006. Osa rakennuksista on ehditty jo korjata inventoinnin jälkeen. Suojeluluokka 1 Kydönaukio Kydönaukion alueella alkuperäiset kokonaisuudet ovat säilyneet hyvin. Havukallionkatu 4 ja 5 sekä 7, 9 ja 10 muodostavat varsin hyvin eheän ja säilyneen kokonaisuuden. Asuinrakennukset ovat tyypiltään ja julkisivujäsentelyiltään samanlaisia. Rakennusten sokkelit on maalattu ruskeiksi ja julkisivut ovat harjattua betonia, jotka on maalattu. Julkisivuissa on valkoiseksi maalattuja raitoja. Samaan kokonaisuuteen kuuluvat myös Peltoniemenkuja 2 ja 4. Ne poikkeavat edellisistä punasävyisillä julkisivuvärityksillään, mutta ovat muuten massoittelultaan ja julkisivujäsentelyiltään samanlaisia. Rakennusten pihat ovat huoliteltuja, pihoilla on säilytetty alkuperäistä puustoa kohtalaisen paljon, eritoten mäntyjä. Rakennusten mittakaava on ihmisläheinen. Rakennukset on maalattu varsin onnistuneesti intensiivisillä väreillä. Valitut värisävyt sopivat hyvin rakennusten ilmeeseen. Peltoniemenkuja 2 ja 4 muodostavat korttelimaisen kokonaisuuden, samoin kuin Havukallionkadun asuinrakennukset. Korjauksia suunniteltaessa edellytetään, että rakennusten väritystä ei tule muuttaa. Ikkunoita ei suositella vaihdettavaksi puualumiini-ikkunoiksi. Tämän kokonaisuuden taloyhtiöissä ikkunat on vaihdettu lähes jokaisessa taloyhtiössä. Ainoastaan Havukoskenkatu 5:n sekä Peltoniemenkujan asuinrakennusten julkisivut ovat säilyneet alkuperäisinä myös ikkunoiden osalta. Korjauksia suunniteltaessa edellytetään myös, ettei rakennusten julkisivujen detaljointia ole syytä modernisoida: esimerkiksi sisäänkäynnit vetimineen tulee säilyttää nykyisellään. Havukosken suojelun kehittämiseksi ja tarkentamiseksi on kehitelty kolme suojeluluokkaa KYDÖNAUKIO Luokkaan 1 kuuluvat kokonaisuudet, jotka ovat säilyttäneet alkuperäisen arkkitehtuurisen ominaisuutensa erittäin hyvin, ja siksi ne halutaan nostaa erityisen huomion kohteeksi. Luokkaan 2 kuuluvat sellaiset kokonaisuudet, jotka ovat saattaneet jonkin verran muuttua vuosikymmenten mittaan, mutta joissa on edelleen tavoitettavissa kosolti piirteitä alkuperäisestä olemuksesta. Luokitukseen kuuluvien rakennusten sisäänkäyntejä, parvekkeita tai julkisivujäsentelyjä on voitu hieman muuttaa vuosien varrella. Kohteissa korjaamistavan edellytetään olevan maltillista ja rakennusten alkuperäisiä osia vaalivaa. Luokkaan 3 kuuluvat rakennuskokonaisuudet, jotka ovat voineet muuttua vuosien mittaan. Kohteissa on saatettu muuttaa sisäänkäyntejä, parvekkeita ja pihoja. Kolmosluokituksen saaneiden kokonaisuuksien korjausten tulee sopia Havukosken alueen ja 1970-luvun arkkitehtuurin henkeen. Suojeluluokitus 1 12 HAVUKOSKI Rakennuskannan inventointi ja korjausohjeet

Tälle kokonaisuudelle on ominaista sisäänkäyntien katoksettomuus. Vuonna 2006 Havukallionkatu 7:n on rakennettu sisäänkäyntien yhteyteen kaarevat katokset, jotka eivät saumattomasti sovi rakennuksen ilmeeseen. Kaarevia katoksia ei ole syytä rakentaa muihin samaan kokonaisuuteen kuuluviin asuinrakennuksiin. Jos katoksen rakentamiseen päädytään, on katoksen oltava muotokieleltään suora ja yksinkertainen. Sen on myös istuttava rakennuksen kokonaishahmoon ja 1970-luvun arkkitehtuurin henkeen. Kytötie 1:n ja 3:n muodostama kokonaisuus on myös arvokas ja säilyttämisen arvoinen. Rakennusten julkisivut ovat pesubetonia, ja niiden ikkunoissa on värikkäitä julkisivulaatoitusta. Julkisivut ovat maalamattomia. Kytötie 1:n ja 3:n asuinrakennukset on sijoitettu korttelimaisiksi kokonaisuuksiksi, jotka ovat kulmistaan auki. Rakennusten pihat ovat hoidettuja ja niissä on edelleen tavoitettavissa alueen alkuperäiset tavoitteet. Korjauksia suunniteltaessa edellytetään, että rakennusten julkisivujäsentelyt säilytetään samankaltaisena. Sisäänkäyntien katokset ovat pienikokoisia ja suoria. Niiden muotokieltä tai väritystä ei ole syytä muuttaa. Julkisivujen tehostevärit ja katosten sekä ikkunoiden väritys materiaaleineen on niin ikään säilytettävä. Julkisivut on myös syytä säilyttää maalaamattomina. ja hoidettuja. Tämä asuinrakennusten muodostama kokonaisuutta on korjattu esimerkillisesti vanhaa arvostaen. Pistetalot ovat säilyneet varsin pitkälle alkuperäisessä kunnossa. Ikkunat ovat kaikissa taloissa alkuperäiset. Sisäänkäyntien ovet on vaihdettu, mutta nykyiset ovet istuvat varsin saumattomasti rakennusten ilmeeseen. Rakennukset ovat julkisivuväritykseltään varsin kirkkaita ne muistuttavat siitä, miten Havukosken rakentamisen aikaan ihannoitiin yleisesti kirkkaita ja intensiivisiä värejä. Toinen varsin hyvin säilynyt kohde on Pajupilli 2 sekä sen vieressä sijaitseva Virsutie 5. Samaan kokonaisuuteen kuuluvat myös Evästie 4, 8 ja 10. Nämä asuinrakennukset TARHAPUISTO ovat säilyneet varsin pitkälle alkuperäisessä kunnossa. Pajupilli 2 koostuu neljästä lamellitalosta ja yhdestä pistetalosta. Virsutie 5:ssä on kolme lamellitaloa. Evästie 4 sekä Evästie 8 koostuvat kuusikerroksisesta ja kolmikerroksisesta lamellitalosta. Evästie 10 on kuusikerroksinen pistetalo. Kolmikerroksiset lamellitalot ovat varsin samanlaisia massoittelultaan ja julkisivujäsentelyltään. Niiden julkisivuväritystä voidaan pitää onnistuneena etenkin Pajupilli ja Virsutie 5 ovat väritykseltään varsin kirkkaita ja ajan arkkitehtuurin henkeen sopivia. Näiden rakennusten parvekkeissa on jäljellä myös paljon ajalle tyypillisiä värikkäitä paneelidetaljeja. (Kuva sivulla 14.) Rautkallio Rautkalliontie 7 on korttelimainen kokonaisuus Kytötien varrella. Kokonaisuus on säilynyt hyvin, tosin rakennusten nykyvärit vaikuttavat hieman liian vaaleilta etenkin sokkeleiden osalta. Pihat ovat viihtyisiä ja hoidettuja. Ikkunat ovat alkuperäiset ja niissä on ritilätuuletusikkunat sivuissa. Myös parvekkeet ovat säilyttäneet alkuperäisen ilmeensä. Korjauksia suunniteltaessa edellytetään, että rakennusten julkisivujäsentely tulee säilyttää nykyisellään parvekkeiden ja sisäänkäyntien osalta. (Kuva sivulla 14.) Havukoski Tarhapuiston alueella Laurantie 8:n ja 10:n sekä Lauranpolku 8:n muodostama kokonaisuus on erityisen hyvin säilynyt ja taitavasti ylläpidetty. Kaikki rakennukset ovat kahdeksankerroksisia pistetaloja, jotka on sijoitettu Havukosken eteläpuoliseen osaan viheralueen tuntumaan. Pihat ovat vehreitä Suojeluluokitus 1 Suojeluluokitus 2 HAVUKOSKI Rakennuskannan inventointi ja korjausohjeet 13

Suojeluluokka 2 Tarhapuisto Tarhapuiston itälaidalla on rivitaloalue, joka rajaa Havukosken alueen Hanabölentien suuntaan. Rivitalot ovat aika lailla tyypillisiä 1970-luvun lopun ja 1980-luvun alun suunnittelua. Havukoskenaukio 1:n asuinrakennusten julkisivut ovat pesubetonia ja niissä on ajalle tyypillisiä puumateriaaleja, jotka on maalattu punaiseksi tai okran väriseksi. Kohteen pihat ovat viihtyisiä ja niitä hoidetaan huolella. Laidunpolku 5:n kalkkihiekkatiiliset rivi-ja luhtitalot ovat säilyneet varsin hyvin. Julkisivumateriaalit ovat alkuperäisiä, ainoastaan sisäänkäyntien ovet ovat vaihdettu. Sen sijaan Lehdespolku 5:n rivi ja luhtitalojen kattoja on korotettu ja osa parvekkeista on rakennettu uusiksi. Muuten rakennusten julkisivumateriaalit ovat säilyneet varsin pitkälle alkuperäisen kaltaisena. (Kuva sivulla 13.) Rautkallio Rautkallion alueella Rasinrinne 3-5, 7,9 sekä Rasinrinne 13 ja Rasinsola 2 muodostavat kokonaisuuden, jonka yhtenäisyys on vielä tavoitettavissa. Rakennusten julkisivut ovat alun perin olleet maalaamatonta betonia, ja betonikaide-elementit on maalattu punaisiksi tai vihreiksi. Tätä nykyä muutamaa kohdetta maalataan tai suunnitellaan maalattavaksi. Rakennusten julkisivujen muutoksissa on otettava huomioon rakennusten alkuperäinen väritys. Rakennusten julkisivujen jäsentelyä tai materiaaleja ei ole syytä muuttaa. Rautkallion kahdeksan tornitaloa ovat merkityksellisiä Havukosken suurmaisemassa. Tornitalot näkyvät kauas, joten niiden värityksellä ja julkisivujen jäsentelyllä on vaikutusta siihen, miltä Havukoski näyttää etäämmältä. Rautkallionkatu 10:n, 12:n sekä Rasinkatu 14:n julkisivuja on muutettu 1990-luvun aikana. Niiden julkisivut on verhottu kivipintaisella levytyksellä rakennusten julkisivut ovat turvonneet, ja sokkelin ja julkisivujen raja on porrastunut. Samalla ikkunat ovat jääneet upoksiin. Seuraavassa rakennusten korjaustilanteessa on suotavaa, että rakennusten julkisivujen alkuperäinen olemus sekä värien ja materiaalien osalta pyritään palauttamaan. Havukoski Paimenenkatu 14 ja 16 sekä Rastitie 2 ja 6 muodostavat kohtalaisen hyvin säilyneen kokonaisuuden Havukosken alueen pohjoispäähän. Paimenenkatu 14 sekä 16 sekä Rastitie 6 ovat kuusikerroksisia lamellitaloja. Rastitie 2 on kuusikerroksinen pistetalo. Rakennusten muodostama kokonaisuus on hieman muuttunut vuosien mittaan, mutta alueella on edelleen tavoitettavissa alkuperäinen henki. Etenkin pihat ovat metsäisiä ja niissä on säilynyt paljon piirteitä niiden alkuperäisestä ilmeestä. HAVUKOSKI Suojeluluokitus 1 Suojeluluokitus 2 RAUTKALLIO Suojeluluokitus 2 14 HAVUKOSKI Rakennuskannan inventointi ja korjausohjeet

11 10 4 12 9 6 8 2 3 13 Havukosken suojeluluokitus Suojeluluokka 1 1 5 7 1. Peltoniemenkuja 2 ja 4 2. Kytötie 1 ja 3 3. Havukallionkatu 5, 7, 9 ja 10 sekä Rautkalliontie 4 4. Rautkalliontie 7 5. Lauranpolku 8 sekä Laurantie 8 ja 10. 6. Pajupilli 2, Virsutie 5, Evästie 4 ja 8 sekä 10 7. Havukoskenaukio 1 8. Laidunpolku 1 Suojeluluokka 2 9. Rasinsola 2 sekä Rasinrinne 3-5, 7, 9 ja 13. 10. Paimenenkatu 14 ja 16 sekä Rastitie 2 ja 6. 11. Rasinkatu 14 ja 20 sekä Kytötie 37 ja 39. 12. Rautkallion alueen 8 tornitaloa 13. Lehdespolku 5 HAVUKOSKI Rakennuskannan inventointi ja korjausohjeet 15

6 Ominaispiirteiden tarkastelua ja aluekohtaiset inventoinnit sekä korjaustapaohjeet 16 HAVUKOSKI Rakennuskannan inventointi ja korjausohjeet

Rautkallion alue Rautkallion alueella sijaitsevat tornitalot antavat koko Havukosken alueelle selkeän karaktäärin. Ne ovat tärkeitä rakennuksia Havukosken suurmaisemassa. Nämä 8 tornitaloa ovat varsin samantyyppisiä, mutta Hakan toteuttamat tornit erottuvat kuitenkin Saton torneista parvekkeettomuudellaan ja laatikkomaisella olemuksellaan. Tornit ovat alun perin olleet varsin värikkäitä ja monet niistä ovat edelleenkin varsin värikylläisiä. Alueen lamellitalot muodostavat korttelimaisia kokonaisuuksia. Alueen rakennusten arkkitehteina ovat olleet Hakan toteuttamassa osassa suunnittelutoimisto Järvinen-Valjakka ja Arto Sipinen. Saton toteuttaman osan on suunnitellut Kalevi Ruokosuo. Rautkallion alue on rakennettu vuosina 1973-1975. Rautkallion alue sijaitsee aivan juna-aseman tuntumassa. Vieressä sijaitsee 1980-luvulla rakennettu ostoskeskus, joka matalapiirteisenä rakennuksena erottuukin selkeästi vanhemmasta Havukosken alueesta omaksi kokonaisuudekseen. Sen kupeessa samalta ajalta oleva kerrostaloalue, joka erottuu selkeästi omaksi kokonaisuudekseen. Alue on Havukosken alueista tiiveimmin ja tehokkaimmin rakennettua. Juna-asemalta saavutaan asuinalueella Kytötien ylittävää siltaa pitkin. Jalankulku onkin ohjattu kompaktikaupungin ihanteiden mukaisesti silloille ja rampeille, parkkipaikat sijaitsevat Kytötien varrella varsin lähellä rakennuksia. Rautkallio on rakennettu selänteelle ja sillä on vahva topografinen ominaisluonne. Rautkallio rajautuu idässä laaksoalueeseen, joka maasto laskeutuu jyrkästi selännealueelta laakson suuntaan. Rautkallion keskellä sijaitsee ruutukaavaan alun perin suorakulmaiseksi sommiteltu Euroopanaukio (ent. Rasinaukio), joka on kuitenkin muutettu 1990-luvun puolivälissä muotokieleltään orgaanisempaan suuntaan. Puiston seuraavan kunnostuksen ajankohtaistuessa on toivottavaa, että aukion alkuperäinen ruutukaavamainen luonne palautetaan. Alueella näkyvät alkuperäisen Havukoski-Koivukylän suurisuuntaiset ideat. Rasinkatu päättyy jalankulkusiltaan, jonka ylittää Peijaksentien. Sillan oli tarkoitus jatkua nykyisen Rekolan pientaloalueelle, jonne Havukosken oli alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti määrä laajentua. Rautkallio rajautuu eteläpuolella Rautkalliontiehen. Se on alueena varsin metsäinen. Vieressä sijaitsee Rautkallion viheralue. Rautkallionkadun varrella sijaitsee liikerakennus, päiväkoti ja Rautkallion koulu. Rautkallion aluekohtaiset korjausohjeet: Rakennusten alkuperäinen väritys,arkkitehtuuri- ja pintamateriaalit tulee säilyttää. Myös alueella sijaitsevien maalaamattomien lamellitalojen alkuperäiset värit ja materiaalit on pyrittävä säilyttämään. Lamellitalojen yksinkertaiset sisääntulokatokset on myös säilytettävä. Jos katoksia korjataan, tulee niiden olla alkuperäisten kaltaisia materiaaleiltaan ja mittasuhteiltaan. Rautkallion alueen ikkunoista on vaihdettu taloyhtiöittäin tarkasteltuna hieman yli 60 prosenttia. Periaatteena on, että alkuperäiset ikkunat on syytä säilyttää mahdollisimman pitkälle alkuperäisessä asussaan. Ikkunoita uusittaessa alkuperäinen puitejako ja muu ulkonäkö tulee säilyttää. Puu-alumiini-ikkunoita on syytä välttää. Tornitaloista Rautkallionkatu 10 ja sekä Rasinkatu 10 on korjattu varsin selkeästi alkuperäisestä poikkeavaan suuntaan. Myös Kytötie 29:n tornitaloa on muutettu varsin voimakkaasti. Tornitaloista Rautkallionkatu 5 ja Rasikatu 10 ja 14 ovat säilyttäneet alkuperäisen olemuksensa paremmin. HAVUKOSKI Rakennuskannan inventointi ja korjausohjeet 17

As Oy Kytötie 39 Kytötie 39 Arkkitehtitoimisto Kalevi Ruokosuo 1973 Sato Oy 1 rakennus, 33 asuntoa Kaksiportaisen ja kuusikerroksisen lamellitalon julkisivut on jäsennelty samalla tavoin kuin viereisessä Rasinkatu 14: n lamellitalossa, joskin väritys on muutettu erilaiseksi. Sokkeli on sininen, ja julkisivut ovat muilta osin vaaleansinisiä. Parvekkeiden väri on murrettu keltainen. Alkuperäisissä piirustuksissa julkisivumateriaaleiksi on merkitty uritettu betoni ja ikkunalinjoissa pystysuuntaisesti jäsennelty harjattu betoni. Parvekkeet ovat maalattua betonia. Sisäänkäynnit perustuvat muuriaukkoaiheeseen. Rakennuksessa on tehty muutoksia, jotka ovat muuttaneet hieman julkisivuja. Vuonna 2001 ikkunat on vaihdettu sinisiksi alumiini-ikkunoiksi. Parvekkeiden takaseinät on maalattu myös sinisiksi. Samalla julkisivut on maalattu sinisävyisiksi. Sisäänkäyntien teräslasirakenteiset ulko-ovet ovat alkuperäiset. Alun perin rakennuksen julkisivut ovat olleet pääosin maalaamatonta betonia. Rakennuksen nykyinen väri poikkeaa selvästi alkuperäisestä. Värimuutoksen myötä rakennus on profiloitunut erilleen kokonaisuudesta, jonka osaksi se on suunniteltu. Samaan kokonaisuuteen kuuluvat esimerkiksi viereiset Rasinkatu 14 ja Rasinrinne 3-5. HOAS Rasinkatu 20 Rasinkatu 20 Arkkitehtitoimisto Kalevi Ruokosuo 1973 Sato Oy 1 tornitalo, 84 asuntoa Kaksitoistakerroksinen tornitalo sijaitsee aivan Havukosken pohjoispäässä. Rakennuksen julkisivut ovat harjattua betonia, ja sokkelikerros maalattua betonia. Tässä tornitalossa ei ole parvekkeita. Julkisivut on maalattu tummanpunaisiksi ja valkoisiksi, sokkeli on vaaleansininen. Värit ovat säilyneet varsin pitkälle alkuperäisinä. Rakennuksen sisäänkäynnin katos on muutettu. Nykyinen sisäänkäynnin katos on asiallinen kaareva katos, joka edustaa 90-luvun rakentamistrendiä. Samaan aikaan sisäänkäynnin yhteyteen rakennettiin tuulikaappi. Alkuperäiset keskiruskeat puuikkunat on säilytetty. Rakennuksen sokkelissa sijaitsevassa palvelutilassa on toiminut neuvola vuodesta 1977. Sen sisäänkäynnin katos on uusittu myös 1990- luvun puolivälissä. Tehdyt korjaukset ovat koskeneet lähinnä rakennuksen sisäänkäyntiä ja julkisivuväritystä. Kokonaisuudessaan rakennus on kuitenkin kohtalaisen hyvin säilyttänyt alkuperäisen ilmeensä. Etenkin rakennuksen väritys vaikuttaa varsin autenttiselta. As Oy Kytotie 37 Kytötie 37 Arkkitehtitoimisto Kalevi Ruokosuo 1973 Sato Oy 1 rakennus, asuntoja on 21 Kytötie 37 muodostaa korttelipihamaisen kokonaisuuden yhdessä viereisten taloyhtiöiden kanssa. Rakennus on kolmikerroksinen ja kaksiportainen. Alkuperäisissä piirustuksissa julkisivut ovat betonia sekä uritettua betonia, ja julkisivuja on elävöitetty ikkunalinjojen harjatuilla betonikentillä. Rakennuksen ikkunakenttiä ja porrashuoneen syvennystä on jäsennelty myös murretulla oranssilla. Parvekkeiden kaidelevyt ovat myös samaa väriä. Parvekkeiden taustaseinät ovat ajalle tyypillistä ruskeaa paneelia. Sisäänkäyntien katokset ovat kevyet ja ne ovat alkuperäisessä asussaan, ne ovat väriltään punaiset. Myös teräslasirakenteiset punaiset ulko-ovet ovat alkuperäisiä. Alkuperäiset puuikkunat on myös säilytetty. Kadunpuolella alimmassa kerroksessa on autotalleja taloyhtiön autoille. Rakennuksen korjauksessa on esimerkillisesti vaalittu ja hienovaraisesti korjattu alkuperäistä arkkitehtuuria. Katokset, parvekkeet, ulko-ovet ja ikkunat ovat alkuperäisessä asussaan. 18 HAVUKOSKI Rakennuskannan inventointi ja korjausohjeet

As. Oy Rasinkatu 14 Rasinkatu 14 Nykyisin taloyhtiöön kuuluu myös viereinen tornitalo. Arkkitehtitoimisto Kalevi Ruokosuo 1973 Sato Oy 2 rakennusta: lamellitalo ja tornitalo,117 asuntoa HOAS Rasinkatu 15 Rasinkatu 15 Arkkitehtitoimisto Kalevi Ruokosuo 1972 1 rakennus, 27 asuntoa Lamellitalo on kuusikerroksinen ja kaksiportainen rakennus, jonka julkisivujen jäsentely samantyyppinen kuin viereisen Kytötie 37:n. Rakennuksen julkisivumateriaalit ovat harjattua betonia ja uritettua betonia. Parvekkeet ovat sileää betonia. Parvekkeiden takaseinät ovat paneelia. Julkisivut on maalattu. Ikkunalinjojen uritettu betoni on maalattu keltaiseksi. Parvekkeet on myös maalattu keltaiseksi. Sisäänkäyntien katokset ovat alkuperäisissä piirustuksissa yksinkertaiset ja suorat. Sisäänkäynnin katos on vaihdettu massiivisemmaksi. Myös osa ulko-ovista on vaihdettu. Rakennuksen alkuperäiset puuikkunat on vaihdettu ruskeiksi alumiini-ikkunoiksi. Parvekkeiden ulkoasu on alkuperäinen. Tornitalo on kaksitoistakerroksinen. Sen julkisivut ovat alunperin olleet samanlaiset kuin viereisen Rasinkatu 20:n julkisivut -harjattua betonia ja sokkelikerros maalattua betonia. Rakennukseen on tehty mittava peruskorjaus vuonna 1998, jonka yhteydessä rakennus on lämpörapattu ja julkisivumateriaali on muutettu kivilevyksi. Lämpörappauksen seurauksena pistetalon julkisivu on turvonnut, ja alkuperäisenä säilyneen betonisokkelin ja kivilaattajulkisivun raja on porrastunut. Lisäksi julkisivuihin on tullut kosolti lisää saumakohtia. Turvonneet julkisivut ovat painaneet ikkunat upoksiin. Peruskorjauksen yhteydessä rakennuksen ikkunat on myös vaihdettu ruskeiksi alumiini-ikkunoiksi. Parvekkeiden paneeliseinät on uusittu - nykyiset paneeliseinät ovat valkoiset. Alkuperäiset betoniset kaidelevyt on uusittu. Parvekkeiden alumiini-ikkunat ovat valkoiset. Korjausten yhteydessä sisäänkäynnin ylle on rakennettu turhan raskasilmeinen ja talon arkkitehtuurille vieras katos. Peruskorjausten myötä tornitalo on menettänyt 1970- luvun arkkitehtuurin ominaispiirteitä - kevyt sisäänkäynnin katos, puuikkunat ja harjatun betonin niukka struktuuri ovat saaneet väistyä muodikkaitten korjausmateriaalien tieltä. Tornitalon julkisivuissa on kerrostuma 1990-luvun arkkitehtuurin trendeistä. Korjauksen onnistumista arvioitaessa on syytä pitää mielessä, että alkuperäinen arkkitehtuuri materiaaleineen kestää visuaalisesti aikaa aina paremmin kuin korjausrakentamisen nuorennusleikkaukset. Kolmikerroksinen ja kolmiportainen lamellitalo sijaitsee Rasinkadun varrella. Rakennuksen julkisivut ovat harjattua ja uritettua betonia. Alun perin rakennuksessa ei ollut parvekkeita. Parvekkeet on rakennettu 1981. Parvekkeiden materiaalit ovat punainen profiilipelti ja tummansininen neliöteräsputki. Alkuperäisissä piirustuksissa julkisivut jäsentyvät harjatun ja uritetun betonin yhdistelmästä. Kadunpuoleinen sisäänkäynti perustuu muuriaukkoaiheelle. Teräslasirakenteiset sisäänkäyntien ulko-ovet ovat uusitut. Sisäpihan puolella sisäänkäyntien yllä on katokset, jotka vaikuttavat alkuperäisiltä. Rakennuksen julkisivut on maalattu valkoisiksi. Sokkeli on vaaleanvihreä. Alkuperäiset puuikkunat ovat säilyneet, ne on maalattu sinisiksi. Rakennuksen kivijalassa sijaitsee Helsingin opiskelija-asuntosäätiön toimistotila. Rakennukseen lisätyt parvekkeet ovat muuttaneet rakennuksen olemusta rakennuksen yksinkertaisuuteen pyrkivä arkkitehtuuritavoite on hämärtynyt. Rakennus on kuitenkin muilta osin säilynyt kohtalaisen hyvin. Rakennuksen värit vaikuttavat turhan vaaleilta. HAVUKOSKI Rakennuskannan inventointi ja korjausohjeet 19

As Oy Rasinrinne 3-5 Rasinrinne 3-5 Arkkitehtitoimisto Kalevi Ruokosuo 1972 Sato Oy 2 rakennusta, 78 asuntoa Rautkallion pohjoispäähän sijoitetut lamellitalot sulkevat alueen korttelimaiseksi kokonaisuudeksi. Rasinrinne 3-5 A-B on kaksiportainen ja kuusikerroksinen rakennus, joka sijaitsee rinnemaastossa. Viereinen Rasinrinne C-E on myös kaksiportainen ja kuusikerroksinen lamellitalo. Molemmat asettuvat samansuuntaisesti ruutukaavaan ja ne ovat julkisivuväritykseltään identtisiä. Julkisivut ovat uritetun betonin ja harjatun betonin yhdistelmää. Julkisivut ovat säilyneet varsin pitkälle alkuperäisinä. Parvekkeet ovat keltaiset ja niiden betoniset kaidelevyt ovat valkoiset. Parvekkeiden takaseinäpaneelit on maalattu valkoisiksi. Se ei ole paneelien alkuperäinen väri - alun perin paneelit ovat todennäköisesti olleet punaiset. Rakennuksen alkuperäiset puuikkunat on vaihdettu punaisiksi alumiini-ikkunoiksi. Rakennusten parvekkeettoman puolen ikkunakenttiä on jäsennelty murretulla oranssilla. Sisäänkäyntien harmaat teräslasiovet ovat alkuperäisiä. Sisäänkäynnit ovatkin kokonaisuudessaan säilyneet: ne perustuvat muuriaukkosommitteluun, jota on korostettu sileällä betonipinnalla ja valkoisella värillä. Kohde on osa Rautkallion kokonaisuutta, joka on Kalevi Ruokosuon suunnittelutoimiston käsialaa. Kaiken kaikkiaan rakennukset ovat säilyneet hyvin. As Oy Rasinrinne 9 Rasinrinne 9 Arkkitehtitoimisto Kalevi Ruokosuo 1973 Sato Oy 1 rakennus, 21 asuntoa Rasinrinne 9 on kaksiportainen ja kolmikerroksinen rakennus, joka muodostaa suojaisan sisäpihan viereisten taloyhtiöiden kanssa. Julkisivut ovat uritetun betonin ja sileän betonin yhdistelmää. Parvekkeet on maalattu punaisiksi ja valkoisiksi. Parvekkeiden paneeliset takaseinät on uusittu ja ikkunoiden aukotusta on samalla muutettu. Paneeliseinät on maalattu punaisiksi. Sisäänkäyntien muuriaukkosommittelua on korostettu sileävalulla, joka on maalattu valkoiseksi. Rakennuksen ikkunat on vaihdettu punaisiksi puualumiini-ikkunoiksi. Teräslasirakenteiset ulko-ovet ovat säilyneet alkuperäisinä. Ne ovat väriltään punaiset. Rakennuksen ensimmäisen kerroksen kerhohuoneisto on muutettu asunnoksi. Värityksessä ja rakennuksen kokonaishahmossa on säilynyt alkuperäisen arkkitehtuurin olemus. Rakennus on verrattain hyvin säilynyt osa Kalevi Ruokosuon suunnittelemaa kokonaisuutta. As Oy Rasinrinne 7 Rasinrinne 7 Arkkitehtitoimisto Kalevi Ruokosuo 1973 Sato Oy 1 rakennus, 42 asuntoa Kohde on kaksiportainen ja kuusikerroksinen lamellitalo, jonka julkisivut ovat samanlaiset kuin viereisen Rasinrinne 9:n. Rakennuksen sokkeli on osittain maanpäällinen. Julkisivut koostuvat betonin, uritetun betonin ja hierretyn betonin yhdistelmästä. Rakennuksen parvekkeet on maalattu punaisiksi ja niiden betoniset kaidelevyt ovat valkoiset. Sisäänkäynnit perustuvat muuriaukkosommitteluun, jota on korostettu valkoiseksi maalatulla sileällä betonilla. Sisäänkäyntien alkuperäiset punaiset teräslasiovet ovat säilyneet. Alkuperäiset tummanpunaisiksi maalatut puuikkunat on myös säilytetty. Parvekkeet ja sisäänkäynnit ovat alkuperäisessä asussaan. Parvekkeiden takaseinissä on punaiseksi maalattua paneelia. Kaiken kaikkiaan kohde on säilynyt erityisen hyvin - maalaamaton betonipinta on vanhentumassa komeasti. 20 HAVUKOSKI Rakennuskannan inventointi ja korjausohjeet