Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. MUISTUTUS Varastokatu 3 A 15.3.2011 33100 Tampere pirkanmaa@sll.fi p. (03) 213 1317 Asia Muistutus NCC Roads Oy:n ympäristölupahakemuksesta, joka koskee kallion louhintaa, murskausta, asfaltin valmistusta sekä asfalttijätteen ja rakentamisen ylijäämälouheen vastaanottoa ja murskausta Nokian Myllypurossa, Dn:ro LSSAVI/438/04.08/2010 NCC Roads Oy:n kaavailema hanke sijoittuisi Tampereen kupeeseen, tienoolle, joka viime vuosina on monin tavoin mullistunut luonnonvarojen hyödyntämisen sekä rakentamisen myötä. NCC Roads Oy:n hankkeen lisäksi tienoota havitellaan lukuisten muidenkin toimintojen sijaintipaikaksi, mm. oikoradalle (Pirkanmaan liitto) ja Rudus Oy omalle kiviaineshankkeelleen. Koukkujärventien, VT 11:n ja VT 3:n rajaamalla alueella on kuitenkin myös muita arvoja kuin potentiaali toimia kasvukeskuksen laajenemissuuntana ja eri hankkeiden sijoituspaikkana. Alue on kohtuullisen lähellä olemassa olevia ja tulevia asutusalueita ja on siten muodostumassa yhä tärkeämmäksi virkistysalueeksi. Alueella liikutaan ympärivuotisesti sekä olemassa olevia reittejä pitkin että umpimaastossa. Hanketta koskevassa ympäristövaikutusten arviointiselostuksessaan NCC Roads Oy mainitsi alueen metsien olevan pitkälti hakattuja talousmetsiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö alueella olisi virkistys- ja luontoarvoja, puhumattakaan mahdollisuuksista kehittyä yhä kiehtovammaksi ja monimuotoisemmaksi ympäristöksi. Edellytyksenä suotuisalle kehitykselle on, ettei tienoolle sijoiteta enempää ympäristöä lopullisesti pirstovia toimintoja, kuten louhintaa. Virkistykselle merkittävien tienoiden puolesta puhuvat myös valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, joiden mukaan alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävät ja yhtenäiset luonnonalueet. Alueidenkäyttöä on ohjattava siten, ettei näitä aluekokonaisuuksia tarpeettomasti pirstota. Mittava kallionlouhinta (400 000 tonnia vuodessa) aiheuttaisi melua, pölyä ja maisemavaurioita, jotka eivät sovi virkistysalueelle. Kasvukeskusten reuna-alueet ovat lähes poikkeuksetta henkireikiä sekä luonnonvaraisten eliöiden ja luontotyyppien että ihmisten kannalta. Rakennettujen alueiden reunamille kohdistuvat hankkeet herättävät tästä syystä usein ristiriitoja, vastustusta ja yhteentörmäyksiä elinkeinotoiminnan sekä luonnon ja ihmisten hyvinvoinnin välillä. Katsommekin, että voimakkaasti muuttuvalla tienoolla Tampereen kupeessa tulisi kaikkien hankkeista valita lähtökohtaisesti ne, joiden vaikutukset ovat lievimmät. Massiiviset louhokset eivät tällaisia ole. Pidämme puutteena sitä, että YVA-selostuksessa oli hankkeen vaikutuksia luontoon arvioitu lähinnä vain natura-alueiden ja hajuheinän osalta. Välittömien vaikutusten tarkastelualueella sijaitsee myös muita arvokkaita luontokohteita, kuten Juhansuon rauhoitettu lehmusmetsikkö sekä vanhoja metsiä (esim. Haukijärven itäpuolella noin kilometri hankealueesta pohjoiskoilliseen sijaitseva Pihlajistonkorven vanha metsä, josta osan Ylöjärven kaupunki on rauhoittanut ja osa on varattu suojelutarkoitukseen). Näihin arvokohteisiin koituvista vaikutuksista ei ole tietoa.
Mielestämme NCC Roads Oy:lle ei tule myöntää ympäristölupaa tähän asti koskemattomina säilyneiden tilojen louhintaan. Lisäksi esitämme hylättäväksi NCC Roads Oy:n hakemaa toiminnanaloituslupaa mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. Kalliolouhinta on toimintaa, jonka jälkiä ei ole mahdollista korjata, mikäli muutoksenhaun myötä lupa katsottaisiin myöntämiskelvottomaksi. Täten toiminnanaloittamisluvan myöntäminen olisi vastoin ympäristönsuojelulain 101 :ää. Luvan täytäntöönpano tekisi muutoksenhaun hyödyttömäksi, sillä mitkään rahalliset vakuudet eivät eheyttäisi kallioita ennalleen. Hanke ei mukaile voimassa olevia kaavoja Pirkanmaan maakuntakaavassa hankealue on merkitty TP-alueeksi. Alue on siis varattu liike- ja toimistorakentamiseen tai tuotantokäyttöön. TP-alueen erityismääräys (em 5) tähdentää, että alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa tulee huolehtia siitä, että rakentaminen ei yksin tai yhdessä muiden suunnitelmien kanssa merkittävästi heikennä Myllypuron natura-alueen vesitasapainoa. Veden laadun säilymisestä on huolehdittava siten, ettei suojelun perusteena oleva luontotyyppejä merkittävästi heikennetä. Kyynijärven-Juhansuon osayleiskaavassa hankealue on merkitty valtaosin EO-alueeksi eli maaainesten ottoalueeksi, joka ottamisen päätyttyä asemakaavoitetaan teollisuus- ja varastoalueeksi. Maakunta- ja osayleiskaava antavat täten hankealueen käyttöön osin ristiriitaiset ohjeet. Maakuntakaava tähtää liike- ja toimistorakentamiseen, osayleiskaava aluksi maa-ainesten ottoon ja sitten teollisuus- ja varastorakentamiseen. Mielestämme kiistatonta kuitenkin on, että NCC Roads Oy:n hankkeen toteuttaminen veisi yleiskaavankin tavoitetilan liian etäälle. Jos yhtiö toimisi alueella jopa vuosikymmeniä, kaavan osoittamat lopulliset käyttömuodot voisivat asettua alueelle vasta tämän jälkeen. Kyynijärven-Juhansuon osayleiskaava lienee laadittu olettaen, että jo vuoden 2017 jälkeen (kun luvat maa-ainesten ottoon raukeavat) alue voidaan ottaa muuhun käyttöön. Mielestämme hanke on laajuutensa ja pitkäkestoisuutensa nojalla olemassa olevien kaavojen vastainen. Meluvaikutukset Hiljaisuuden suojelu on noussut 2000-luvulla uudeksi näkökohdaksi alueidenkäytössä. Maakuntakaavojen valmistelun puitteissa on kartoitettu hiljaisia alueita. Pirkanmaalla on katsottu, että seudullisina hiljaisina alueina toimivat alueen kansallispuistot sekä laajat virkistys- ja metsäalueet. Hiljaisten alueiden valtakunnallinen määrittely on vielä kesken. Joissain tapauksissa luonnonrauha-alueiden kriteerinä on käytetty 35 desibelin keskiäänitason alittumista. Ns. suhteellinen hiljaisuus, jos kriteerinä käytetään 35 db:n alittumista, ei laskelmien perusteella toteudu Koukkujärven natura-alueella nykyisinkään, mikä johtuu mm. alueen lähellä sijaitsevasta moottoriurheiluradasta. Lisämelu veisi tilanteen yhä kauemmas toivotusta. Murskaustoiminnan meluhuippuja, jolloin äänitason arvellaan olevan 10 desibeliä normaaliäänitasoa korkeampi, tulisi NCC Roads Oy:n hankkeessa muutamia kymmeniä tunnissa (mm. murskeen kaato syöttösuppiloon). Lisäksi louhintaräjäytysten äänitaso olisi tätä korkeampi, tapahtumia yksi päivässä. Murskaustoiminnan melu on ajoittain myös hyvin impulssimaista kun louhittua kiveä rikotaan iskuvasaralla. Impulssikorjausta ei tiettävästi lisätty YVA-selostuksessa laskentatuloksiin, kuten ei huomioitu myöskään yhteismeluvaikutusta alle 45 db:n osalta. Tämä olisikin mahdotonta, sillä alueen muiden
toimijoiden (Rudus Oy, NCC Roads Oy Koukkujärventien varressa ja moottorirata) meluselvityksissä ei ole alle 45 db:n äänitasoja esitetty eikä niitä siten voida laskea yhteen. Yhteensovittamisen vaikeudesta huolimatta luvan myöntämisessä on otettava huomioon kaikki alueen melua aiheuttavat moottoriradat, murskaamot, jätteenkäsittelykeskus, asfalttiasema, ampumarata ja maankaatopaikka. Runsas raskas liikenne (etenkin murskaamoille ja Koukkujärven kaatopaikalle) aiheuttaa meluhaittaa lähialueen hiihto- ja retkeilyreitistölle sekä toisaalta Kaakkurijärvien natura-alueen luontoarvoille. Yksin hankealueella kävisi päivittäin jopa 215 kuorma-autoa. Jos Koukkujärven kaatopaikalle suuntautuva raskas liikenne oltaisiin otettu YVA-prosessin meluselvitykseen, siitä olisi todennäköisesti ilmennyt, että ekvivalenttisen melutason LAeq päiväohjearvo (45 db) ja yöohjearvo (40 db) ylittyisivät monin paikoin Kaakkurijärvien naturaalueella. YVA-vaiheen meluselvityksessä ei otettu riittävästi huomioon murskaamoiden yleisesti harjoittamaa louhekasan tai isompien lohkareiden päällä suoritettavaa ns. iskuvasarointimenettelyä, jonka seurauksena melun haitalliset vaikutukset korostuvat. Iskuvasaroinnin äänet kantautuvat pitkälle varsinkin louhoksen alkuvaiheessa, jolloin melua vaimentavaa kuoppaa ei vielä ole syntynyt. Iskuvasaroinnista aiheutuva melu kantautuu laajemmalle alueelle kuin mitä tehdyssä meluselvityksessä esitetään. Korostamme, että alueen hiihto- ja retkeilyreitistöt sekä Kaakkurijärvien natura-alue ovat merkittävä seudullinen virkistysalue, jonka merkitys tulee lisääntymään tulevaisuudessa. Virkistyskäyttöön kuuluvat luonnollisena osana elämykset luonnontilaisesta tai luonnontilaisen kaltaisesta ympäristöstä. Kallioiden louhinnan sekä alueelle kantautuvan raskaan liikenteen, murskaamoiden ja moottoriurheiluratojen aiheuttama melu ja pölyäminen vähentävät merkittävästi elämyksellisyyttä ja mitätöivät alueen virkistysarvoa. Ympäristön avohakkuut edesauttavat melun leviämistä ja lisäävät alueeseen kohdistuvien haittojen vaikutusta. Ympäristövaikutusten arvioinnin puutteet Hankekuulutuksen mukaan toiminnan aiheuttamat ympäristövaikutukset on arvioitu YVA-lain mukaisessa ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä. Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri, Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys, Nokian Luonto ry., Ylöjärven Luonto ry. sekä Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys jättivät NCC Roads Oy:n YVA-selostuksesta mielipiteen 14.5.2010. YVA-selostuksessa esiintyi puutteita, jotka listaamme YVA-mielipiteessämme (ohessa). Myös Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunnossa (yhteysviranomaisen lausunto 15.7.2010) todettiin YVA-selostuksessa puutteita. Lopuksi Katsomme, että melu- ja pölyvaikutusten merkittävyyden sekä muiden vaikutusten puutteellisen arvioinnin vuoksi NCC Roads Oy:lle ei tule myöntää ympäristölupaa. Tampereella 15.3.2011 Timo Tamminen, puheenjohtaja Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Anni Kytömäki, sihteeri Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry.
LIITE. Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. MIELIPIDE Varastokatu 3 A 14.5.2010 33100 Tampere pirkanmaa@sll.fi Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. PL 482 33101 Tampere pily@pily.fi Nokian Luonto ry. c/o Timo Lepistö nokianluonto@gmail.com Tampereen ympäristönsuojelyhdistys ry. c/o Jere Nieminen jere.nieminen@uta.fi Ylöjärven Luonto ry. c/o Timo Tamminen timoantero.tamminen@elisanet.fi PIRKANMAAN ELY-KESKUS Asia: MIELIPIDE YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUKSESTA, joka koskee NCC Roads Oy:n suunnitelmaa kiviaineksen otosta ja murskauksesta, kiinteästä asfalttiasemasta sekä kivi- ja asfalttijätteen vastaanotosta ja käsittelystä Nokian Myllypurossa Kiitämme kuulutuksen tiedoksiannosta. NCC Roads Oy:n ympäristövaikutusten arviointiselostus (YVA-selostus) kattaa viisi eri vaihtoehtoa: VE 0, 0+, 1, 2 ja 3. VE 0+ on uusi vaihtoehto, jota ei ollut mukana vuonna 2009 laaditussa ympäristövaikutusten arviointiohjelmassa. Ympäristövaikutusten arviointiselostukseen perehdyttyämme kannatamme edelleen vaihtoehtoa 0, jossa toimitaan nykyisten lupien perusteella eikä tuoda alueelle uusia toimintoja. YVA-selostuksen asiakohdista ilmenee, että VE 0:n vaikutukset luontoon, ympäristöön ja ihmisiin (sosiaaliset vaikutukset) ovat huomattavasti lievempiä kuin muiden vaihtoehtojen. VE 0:ssa NCC Roads Oy pysyttelisi nykyisten lupien mukaisessa toiminnassa, eli kalliota louhittaisiin ja murskattaisiin neljällä tilalla 13 hehtaarin alueella. VE 1:ssä, 2:ssa ja 3:ssa on mukana uusia toimintoja: asfalttiaseman perustaminen sekä asfalttijätteen ja ylijäämälouheen vastaanotto ja käsittely. Näissä vaihtoehdoissa myös nostettaisiin louhinnan määrää ja toiminta-alueen koko kasvaisi 42 hehtaariin. VE 0+ eroaa VE 0:sta siten, että vuoden 2017 jälkeen alueelle haettaisiin uusia lupia kiviaineksen ottoon. NCC Roads Oy:n Myllypuron hankkeen kohdalla pitäisimme vielä VE 0:aakin parempana vaihtoehtoa, jossa yhtiö ei laajentaisi louhintaansa Kangas-Vehmaan tiloille 13:2 ja 6:4. Kun louhinta aikanaan päättyisi tiloilla Korpela 13:1 ja Metsä 2 11:0, voitaisiin näiden alueelle perustaa kiviaineksen/asfalttijätteen kierrätysasema. Louhittaisiin siis vähemmän kuin maa-aineslupa sallisi ja sen jälkeen ryhdyttäisiin
edistämään kiviaineksen uusiokäyttöä. Jätelain vaatimukset toteutuisivat täsmällisesti: edettäisiin materiaalin säästöstä materiaalin kierrätykseen. Tällaista vaihtoehtoa ehdotimme jo YVA-ohjelmaa kommentoidessamme. Nimeksi sopisi VE 0-. Hankealue NCC Roads Oy:n kaavailema hanke sijoittuu Tampereen kupeeseen, tienoolle, joka viime vuosina on monin tavoin mullistunut luonnonvarojen hyödyntämisen sekä rakentamisen (moottoritie ja muut väylät, Kolmenkulman kaupallinen alue) myötä. NCC Roads Oy:n hankkeen lisäksi tienoota havitellaan lukuisten muidenkin toimintojen sijaintipaikaksi, mm. oikoradalle (Pirkanmaan liitto) ja Rudus Oy omalle kiviaineshankkeelleen. Koukkujärventien, VT 11:n ja VT 3:n rajaamalla alueella on kuitenkin myös muita arvoja kuin potentiaali toimia kasvukeskuksen laajenemissuuntana ja eri hankkeiden sijoituspaikkana. Alue on kohtuullisen lähellä olemassa olevia ja tulevia asutusalueita ja on siten muodostumassa yhä tärkeämmäksi virkistysalueeksi. YVA-selostuksessaan NCC Roads Oy mainitsee alueen metsien olevan pitkälti hakattuja talousmetsiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö alueella olisi virkistys- ja luontoarvoja, puhumattakaan mahdollisuuksista kehittyä yhä kiehtovammaksi ja monimuotoisemmaksi ympäristöksi. Edellytyksenä suotuisalle kehitykselle on, ettei tienoolle sijoiteta enempää ympäristöä lopullisesti pirstovia toimintoja, kuten louhintaa. Pidämme puutteena sitä, että YVA-selostuksessa on vaikutuksia luontoon arvioitu lähinnä vain naturaalueiden ja hajuheinän osalta. Välittömien vaikutusten tarkastelualueella sijaitsee myös muita arvokkaita luontokohteita, kuten Juhansuon rauhoitettu lehmusmetsikkö sekä vanhoja metsiä (esim. Pihlajistonkorven vanha metsä Haukijärven itäpuolella, noin kilometri hankealueesta pohjoiskoilliseen Ylöjärven kaupunki on rauhoittanut osan Pihlajistonkorvesta ja metsään kohdistuu myös suojeluvaraus). Kasvukeskuksen rakentamistarpeita tyydytettäessä on syytä muistaa, että suojelualueverkostokaan ei Suomessa ole valmis ; mielestämme olisi tarpeen selvittää myös se, miten hanke vaikuttaisi välittömien vaikutusten tarkastelualueen sisältämään luonnonsuojelupotentiaaliin. Tällainen selvitys sopisi erityisen hyvin vuoteen 2010, joka on kansainvälinen luonnon monimuotoisuuden teemavuosi. Kasvukeskusten reuna-alueet ovat lähes poikkeuksetta henkireikiä sekä luonnonvaraisten eliöiden ja luontotyyppien että ihmisten kannalta. Rakennettujen alueiden reunamille kohdistuvat hankkeet herättävät tästä syystä usein ristiriitoja, vastustusta ja yhteentörmäyksiä elinkeinotoiminnan sekä luonnon ja ihmisten hyvinvoinnin välillä. Katsommekin, että voimakkaasti muuttuvalla tienoolla Tampereen kupeessa tulisi kaikkien hankkeiden toteuttamisvaihtoehdoista valita lähtökohtaisesti ne, joiden vaikutukset ovat lievimmät. Seuraavassa esitämme kommentteja yksityiskohtaisemmin YVA-selostuksen eri luvuista. Otsikot noudattavat pääosin YVA-selostuksen otsikointia. Vaikutukset maankäyttöön ja yhdyskuntarakenteeseen YVA-selostuksessa (s. 103) NCC Roads Oy väittää, että hankealue on maakunta- ja yleiskaavassa lähes kokonaisuudessaan osoitettu kallion ottoalueeksi. Väittämä on virheellinen. Pirkanmaan maakuntakaavassa hankealue on merkitty miltei kokonaan TP-alueeksi. Alue on siis varattu liike- ja toimistorakentamiseen tai tuotantokäyttöön. TP-alueen erityismääräys (em 5) tähdentää, että alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa tulee huolehtia siitä, että rakentaminen ei yksin tai yhdessä muiden suunnitelmien kanssa merkittävästi heikennä Myllypuron natura-alueen vesitasapainoa. Veden laadun säilymisestä on huolehdittava siten, ettei suojelun perusteena oleva luontotyyppejä merkittävästi heikennetä. Hankealueen luoteis- ja kaakkoiskulma on maakuntakaavassa luokiteltu virkistysalueeksi. Kyynijärven-Juhansuon osayleiskaavassa hankealue on merkitty valtaosin EO-alueeksi eli maa-ainesten ottoalueeksi, joka ottamisen päätyttyä asemakaavoitetaan teollisuus- ja varastoalueeksi. Hankealueen kaakkoisosa on varattu virkistykseen (V-2), ja sinne on osayleiskaavassa osoitettu myös 150 metrin laajuinen
hajuheinän esiintymis- ja suoja-alue (s3). Virkistykseen määrätylle alueelle hanke levittäytyisi hieman myös pohjoisosassaan (E/V-alue ja V-2-alue). Maakunta- ja osayleiskaava antavat täten hankealueen käyttöön osin ristiriitaiset ohjeet. Maakuntakaava tähtää liike- ja toimistorakentamiseen, osayleiskaava aluksi maa-ainesten ottoon ja sitten teollisuus- ja varastorakentamiseen. Mielestämme kiistatonta kuitenkin on, että NCC Roads Oy:n hankkeen toteuttaminen veisi molempien kaavojen tavoitetilan liian etäälle. Jos yhtiö toimisi alueella jopa vuoteen 2030 (VE:t 1-3), kaavojen osoittamat lopulliset käyttömuodot voisivat asettua alueelle vasta tämän jälkeen. Kyynijärven- Juhansuon osayleiskaava lienee laadittu olettaen, että vuoden 2017 jälkeen (kun luvat maa-ainesten ottoon raukeavat) alue voidaan ottaa muuhun käyttöön. Virkistysmerkintöjen suhteen maakunta- ja osayleiskaava ovat varsin yksimieliset. Kritisoimme sitä, että NCC Roads Oy on rajannut hankealueensa kaavojen virkistysalueita kunnioittamatta ylittäen jopa osayleiskaavan EO-rajauksen. Kyynijärven-Juhansuon osayleiskaavassa hankealueen läpi kulkee kokoojakatu ja kevyen liikenteen reitti. YVA-selostuksessa ei kerrota, miten osayleiskaavaan merkittyjen reittien käy, jos hanke toteutetaan. Voidaanko kokoojakatu sekä kävely- ja pyöräreitti rakentaa louhintaalueen halki? Mielestämme hanke on monilta osin olemassa olevien kaavojen vastainen. Vaikutukset maisemaan YVA-selostuksessa maisemavaikutuksia on arvioitu jokseenkin suppeasta lähtökohdasta. Vaikutusten osalta pohditaan lähinnä kaukomaisemaa hankealueelta käsin ja hankealueen suuntaan. Merkittäviä vaikutuksia ei todeta. On kuitenkin muistettava, että aktiivisen toiminnan piiriin tulisi VE 1:ssä, 2:ssa ja 3:ssa yli kolminkertainen alue nykyiseen verrattuna: toiminta laajenisi 13 hehtaarilta 42 hehtaarille. Tämä näkyy väistämättä maisemassa, kun pintamaa kuorittaisiin ja louhinta aloitettaisiin. Vaihtoehdossa 1 hankealueen metsäpinta-alaa kutistuisi YVA-selostuksen mukaan 5 hehtaaria, vaihtoehdoissa 2 ja 3 puolestaan 16 hehtaaria. Toimenpiteen todetaan muuttavan lähimaisemaa voimakkaasti, mutta kaukomaisemassa näkyviä vaikutuksia ei syntyisi todennäköisesti juuri lainkaan. Kaukomaiseman pelastuminen ei sinänsä kompensoi lähimaiseman menetystä, jota YVA-selostuksessa tunnutaan hieman vähättelevän. Huomautamme, että maisema ei ole yksinomaan kaukaa tarkasteltava kohde, vaan siihen lukeutuu myös katselijan välitön lähiympäristö, maasto, jossa hän kulkee. Myös lähimaisemalla on arvoa, etenkin näin lähellä asutusta. YVA-selostuksessa mainittu mahdollisuus, että esim. maa-ainesten ottamisesta syntyviä painaumia voidaan täyttää ja läjitysalueita tasata ja siten kompensoida hankkeen aiheuttamia maisemavaikutukset, ei nähdäksemme anna huojennusta tilanteeseen. Luonnonmaiseman ominaisuuksia ja arvoa ei voida saavuttaa maanrakennuksella. Yleensä retkeilijätkin haluavat nähdä metsässä alkuperäistä luonnongeologiaa, ei täytemaasta muovattuja kasoja. YVA-selostuksessa kerrotaan, että ulkoilureitin ja hankealueen väliin jää vähintään 200 metriä leveä metsäkaistale. VE:t 2 ja 3 kaventaisivat metsää nykyisestä 40-90 metrillä. 200 metrin leveyttä hakija pitää suojavaikutukseltaan riittävänä ja toteaa, ettei ulkoilureitin ja hankealueen välille avaudu visuaalista yhteyttä. Luvussa Sosiaaliset vaikutukset puolestaan todetaan, että visuaalisten ja muiden virkistyskäyttöä häiritsevien vaikutusten minimoimiseksi metsävyöhyke on hyvä säilyttää eheänä kaikissa vaihtoehdoissa. YVA-selostuksessa ei kuitenkaan kerrota, onko tuon 200 metriä leveän metsäkaistaleen tulevaisuus NCC Roads Oy:n käsissä vai omistaako metsän joku toinen taho. Mikäli suojametsän omistaa joku muu, ei häntä käsittääksemme voida velvoittaa pitämään metsä pystyssä hamaan tulevaisuuteen, vaan NCC Roads
Oy:n tulee esittää varasuunnitelma virkistysreitille kohdistuvien pöly-, melu- ja esteettisten häiriöiden estämiseksi. Vaikutukset ilmanlaatuun ja ilmastoon YVA-selostuksessa on arvioitu hankkeen hiukkaspäästöjen (kuten pölyn) leviämistä ja määrää. Aihetta käsittelevät luvut 6.4.2 ja 6.4.3 ovat hieman epämääräisiä ja avautuvat aihepiiriä syvemmin tuntemattomalle huonosti. Luvuissa puhutaan hengitettävistä hiukkasista (PM10), kokonaispölystä (TSP) ja pienhiukkasista (PM2.5). Raja-arvot ilmoitetaan mikrogrammoina kuutiometriä kohti, mutta toiminnan arvioidut päästöt päivä- tai vuosikohtaisesti kilogrammoissa. Kokonaistilanne ei hahmotu. Täsmällisempää olisi kertoa, ylittyvätkö raja-arvot, ja jos ylittyvät, kuinka paljon ja usein päivää ja vuotta kohti. Raja-arvojen ylityksiä YVA-selostuksessa pohditaan selkeästi ainoastaan hengitettävien hiukkasten osalta. TSP:n ja PM2.5-hiukkasten kohdalla mahdollisesti tapahtuvat raja-arvojen ylitykset jäävät lukijan arvailujen varaan. Tähän ei riitä selitykseksi se, että TSP on jäämässä pois hiukkasten arvioinnissa terveysvaikutusten kannalta (s. 39): kokonaispölymäärä saattaa kiinnostaa yleisöä myös muun kuin terveysvaikutusten vuoksi. Myöskään mainita sitä, että pienhiukkasten osalta ei ole vielä kansallista lainsäädäntöä (s. 40) ei oikeuta jättämään niitä arvioinnin ulkopuolelle. EU:n ilmanlaatudirektiivin kansallisen täytäntöönpanon takaraja on kesäkuussa 2010. NCC Roads Oy:n on viimeistään tuolloin syytä täydentää YVA-selostustaan pienhiukkaspäästöjen arvioinnilla (ml. mahdolliset raja-arvojen ylitykset). Hengitettävien hiukkasten (PM10) raja-arvojen kerrotaan olevan 50 mikrogrammaa kuutiometriä kohti (vuorokausiarvo, saa ylittyä 35 kertaa vuodessa) ja 40 mikrogrammaa kuutiometriä kohti (vuosikeskiarvo). Kuvan 6.4.1 mukaan raja-arvot ylittyvät hankealueen lähistöllä, myös ulkoilureitillä. Ihmisten keskimääräisen kävelynopeuden perusteella YVA-selostuksessa oletetaan, että raja-arvot ylittävällä ulkoilureitin osuudella viivytään vain kymmenisen minuuttia eikä altistumisesta koidu haittaa. On kuitenkin huomioitava, että syystä tai toisesta kulkija voikin päättää viipyä alueella kauemmin. Asianmukaista olisikin pyrkiä siihen, ettei ulkoilijoita altisteta hiukkaspäästöille, ainakaan heidän tietämättään. YVA-selostuksessa todetaan ilmastonmuutosvaikutuksista seuraavaa (s. 43): Ilmastoon kohdistuvien hiilidioksidipäästöjen kokonaismäärien laskenta ei ole kovin relevanttia, koska päästöt todennäköisesti syntyvät jossakin elleivät sitten Myllypurossa (ylijäämäkivi kuljetetaan johonkin, asfaltti valmistetaan jossakin). Tästä syystä laskelmaa ei ole laadittu. Katsomme, että vaikutuksia ilmastonmuutokseen ei voida jättää arvioimatta sillä perusteella, että päästöt joka tapauksessa syntyisivät jossakin. YVA:han koskee nimenomaan Myllypuron hanketta. Murskauksen, asfaltin valmistamisen ja kuljetusten aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen lisäksi YVA-selostuksen tulisi mielestämme sisältää arvio kasvihuonekaasupäästöistä, jotka syntyisivät, jos alueelta suunnitelman mukaisesti poistettaisiin metsää ja pintamaata useiden hehtaarien alueelta. Lisäksi ilmastovaikutuksia tulisi tarkastella edes auttavasti valmistettavien tuotteiden koko elinkaaren osalta. Näin voitaisiin arvioida, missä määrin hanke edistää ilmastonmuutosta tarjotessaan uusiutumattomia luonnonvaroja rakentamiseen. Tällaista tietoa tarvitaan, jotta ilmastohaasteisiin vastaavat päättäjät voivat tehdä hyviä ratkaisuja eri rakentamistapojen ja materiaalien välillä. Mitä nopeammin uusiutumattomiin luonnonvaroihin perustuvien menetelmien todelliset vaikutukset mitataan ja otetaan julkiseen keskusteluun, sitä nopeammin kasvaa motivaatio siirtyä kestävämpiin toimintatapoihin. Meluvaikutukset YVA-selostuksen mukaan hankkeen vaihtoehdot alittavat luonnonsuojelualueiden ohjearvon (45 db). Yhteismelutarkastelun mukaan VE:t 2 ja 3 (muiden alueen toimintojen kanssa) tuottaisivat kesäaikaan 45-50 db:n vahvuista melua Kaakkurijärvien natura-alueella, samoin ulkoilureitille. VE 0 osoittaa tässäkin suhteessa paremmuutensa. Kuten YVA-selostuksessa todetaan, Koukkujärven alueen hiljaisuuden tarkastelua olisi suositeltavaa täydentää maastohavainnointien avulla.
YVA-selostuksessa sanotaan (s. 55), että ns. suhteellinen hiljaisuus, jos kriteerinä käytetään 35 db:n alittumista, ei laskelmien perusteella toteudu esim. Koukkujärven Natura-alueella nykytilanteessakaan. Mielestämme nykytilanteen äänimaisemaan vetoaminen ei tee pientäkään melunlisäystä merkityksettömäksi, päinvastoin. Luonnonsuojelu- ja virkistysalueilla kaikki uusi taustahäly ja impulssimelu likaavat äänimaisemaa, eikä melun katoamista entiseen meluun voida osoittaa objektiivisesti. YVA-selostuksen kuvista 6.5.10, 12, 14 ja 16 näkee havainnollisesti, miten suuren alueen NCC Roads Oy:n hankkeen toteuttaminen toisi kesäisin taustamelun piiriin. Kuvassa 6.5.10 esitetään VE 0:n kesäaikainen tilanne, kun NCC ei toimi Myllypurossa. Muut kuvat osoittavat, että melualue laajenisi pitkälle koilliseen. Impulssimelun kohdalla hakija ei kerro, onko impulssimelua arvioitaessa käytetty asiaan kuuluvaa + 5 db:n korotuskorjausta. Arseeni YVA-selostuksen mukaan hankealueen kallioperä ei olemassa olevan tiedon perusteella arvioituna sisällä Pirkanmaan normaalitasosta poikkeavaa määrää arseenia. YVA-selostuksesta saa käsityksen, että alueen kallioperän arseenipitoisuutta ei ole mitattu. Mielestämme arseenipitoisuuden määrittäminen kivinäytteistä olisi asianmukaista, kun kyseessä on terveydelle haitallinen aine. Hakija kertoo, että alueelle pyritään vastaanottamaan vain kiviaineksia, jotka eivät sisällä korkeita arseenipitoisuuksia. Kuormia on tarkoitus tarkkailla aistinvaraisesti. Tarkoittaako pyritään vastaanottamaan sitä, että joukkoon saattaa eksyä myös korkeita arseenipitoisuuksia sisältäviä aineksia, joita aistinvaraisessa tarkkailussa ei havaita? Yleensä ottaen vastaanotettavan kiviaineksen puhtautta kannattaisi mielestämme tarkkailla perusteellisemmin kuin aistinvaraisesti. Esimerkiksi ongelmajätteiden jäämiä tuskin havaittaisiin aistinvaraisesti, ja niitä sisältäviä aineksia voi olla kuormassa kuin kuormassa. Kaikki eivät osaa tai viitsi käsitellä ongelmajätteiden asianmukaisesti, joten niitä voi löytyä periaatteessa mistä tahansa. Vaikutukset maa- ja kallioperään YVA-selostuksessa sanotaan, että erityisiä haitallisia vaikutuksia (maa- ja kallioperään) ei ole odotettavissa, esimerkiksi lähialueella ei ole rakennuksia tai rakennelmia joihin voisi kohdistua maaperän kautta vaikutuksia. Käsittääksemme vaikutuksilla maa- ja kallioperään viitataan ensisijaisesti hankkeen vaikutuksiin kyseisiin elementteihin itseensä, ei niille pystytettyihin rakennelmiin. Louhinta-alueen mittava laajennus ja toiminnan volyymin kasvattaminen aiheuttaisi todellisuudessa erittäin huomattavia haittavaikutuksia maa- ja kallioperään: nämä näet murskattaisiin palasiksi ja kuljetettaisiin pois. Esitämme YVA-selostusta täydennettävän maa- ja kallioperään kohdistuvien vaikutusten arvioinnin osalta. Vaikutukset kasvillisuuteen, eläimistöön ja suojelukohteisiin Itse hankealueelta ja sen välittömästä lähiympäristöstä luontotietoa on YVA-selostuksessa niukasti. Hankkeen vaikutusalueen herkkien luontokohteiden listasta puuttuvat Juhansuon lehmusmetsikkö sekä muitakin tienoon suojeltuja tai suojelemattomia arvokohteita, kuten Pihlajistonkorven arvokas vanha metsä Ylöjärven puolella (Ylöjärven kaupunki on suojellut osan metsästä). Vaikutukset natura-alueisiin Kaakkurijärvien natura-alueen vaikutusten kohdalla herättää kysymyksiä maininta (s. 92), että kesäaikana tienoon toimijoiden yhdessä aiheuttama keskimelu 45 db ei yllä natura-alueelle. Kuvat 6.5.10, 6.5.12 ja
6.5.14 ja 6.5.16 antavat kuitenkin ymmärtää, että kesäajan melu olisi natura-alueen reunaosissa 45-50 db. Vähiten melua tuottaisi VE 0. Kaiken kaikkiaan hankkeen valmistelijoiden tulisi mielestämme laatia luonnonsuojelulain 65 :n mukainen natura-arvio sekä Kaakkurijärvien ja Myllypuron natura-alueen osalta. Nykyisellään YVA-selostuksen arviot ovat melko suppeita. Esimerkiksi kaakkurien meluherkkyyttä voisi tänä maastokautena havainnoida samalla kun Koukkujärven alueen hiljaisuuden tarkkailua täydennettäisiin. Myllypuron osalta lisätietoa kaivattaisiin etenkin siihen, miten hankkeen päästöt vesistöihin (mm. oletettavasti melko suuri typpilisä, s. 76) vaikuttaisivat alueen luontotyyppeihin. Natura-arviointia puoltaa varovaisuusperiaatteen lisäksi se, että hanke sijoittuu kahden natura-alueen väliin tienoolle, jossa on jo nyt runsaasti aktiviteettia. Yhteisvaikutusten (melu, pöly, valumat jne.) summa voi yksittäisenkin hankkeen myötä kasvaa sietämättömäksi. Hajuheinä Hajuheinää koskevan arvioinnin osalta katsomme yleisellä tasolla, että mikäli hanke toteutetaan (VE 0+, 1, 2 tai 3), luontodirektiivin noudattaminen lajin säilyttäminen alueella tulee olemaan vaikeata. Kasvi menestyy paikoilla, joissa pienilmasto on kostea ja lämpöolot vakaat. Reunavaikutukset ja pölyäminen saattaisivat lajin tulevaisuuden alueella kyseenalaiseksi. Jo nyt hajuheinän suojelussa on todettu alueellisia puutteita mm. kasvin lounaisimpien esiintymien alueella Pirkanmaalla ja Hämeessä. (Luontodirektiivin kasvit ja selkärangattomat eläimet, s. 37-38, Suomen ympäristö 510, 2001.) Louhinnan hivuttamista nykyistä lähemmäksi luontodirektiivin II liitteen lajia ei pitäisi sallia. YVAselostuksessakin todetaan (s. 95), että kasvukaudella tapahtuva murskaus voi potentiaalisesti aiheuttaa hajuheinälle haittaa pölyämisen kautta. Kiitämme sitä, että YVA-selostuksessa tiedossa olevia hajuheinäesiintymiä kohdellaan samanarvoisina, vaikka todetaankin, ettei itäiseltä esiintymältä ole viime vuosina lajia löydetty. Kehrääjä Kehrääjä on valtakunnallisesti silmälläpidettävä (NT) lintulaji. Se on taantunut mm. Pirkanmaalla voimakkaasti. Maakunnassamme tiedetään tällä hetkellä olevan jäljellä enää noin 30 vakituiseksi tulkittavaa kehrääjäreviiriä. Suomen kehrääjäkannaksi arvioidaan noin 4000 paria. Pitkäikäinen kehrääjä lisääntyy hitaasti, joten vähäinenkin kuolevuuden nousu tai poikastuoton lasku heikentää kantaa. Laji pesii kuivilla mäntykankailla. Nokian pohjoispuolen metsäalue NCC Roads Oy:n hankealue mukaan lukien on aiemmin ollut elinvoimaista kehrääjäaluetta. Yhdessä Kaakkurijärvien kanssa tienoo on ollut kehrääjien ydinaluetta, jolla 1980-luvulla on esiintynyt lintuja parhaimmillaan 15 reviirillä. Nykyisin laajan metsäseudun kehrääjäreviirien määrä on laskenut kolmeen. Hankealueen välittömässä läheisyydessä on vielä viime vuosina ollut yksi reviiri. Se on paikannettu Juhansuon ja Haukijärven välimaille. Vuodelta 2009 havaintoja kehrääjästä ei hankealueelta tai sen välittömästä läheisyydestä ole, mutta paikalla ei ole käyty systemaattisesti havainnoimassakaan. Kehrääjän häviäminen johtuu maa-ainestenoton aiheuttamasta elinympäristöjen kadosta. Paikalliskannan elpyminen ja lajin säilyminen seudun linnustossa vaatisi, että alueen kaikki lajille soveliaat elinympäristöt säästettäisiin rakentamiselta ja louhinnalta. Näitä ovat vielä jäljellä olevat puoliavoimet kalliometsät. NCC Roads Oy ei ole arvioinut hankkeensa vaikutuksia silmälläpidettävään kehrääjään, minkä katsomme YVA-selostuksessa merkittäväksi puutteeksi.
Tampereella 14.5.2010 Timo Tamminen, puheenjohtaja Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Ylöjärven Luonto ry. Jukka T. Helin, puheenjohtaja Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. Anni Kytömäki, sihteeri Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Sanna Junttanen, sihteeri Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. Timo Lepistö, puheenjohtaja Nokian Luonto ry. Jere Nieminen, puheenjohtaja Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry. Mikko Ahonen, varapuheenjohtaja Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry.