Pielisjoen koski- ja virtapaikkojen yleiskartoitus Juha Rouvinen Kuopion Teho-Louhinta Oy 2012
Kannen kuvissa näkyy Pielisjokea Joensuun keskustassa Ilosaaren ympärillä.
Sisällysluettelo 1 Johdanto... 4 2 Kartoitus... 5 2.1 Paukkaja... 7 2.2 Kaltimo... 11 2.3 Mönni... 14 2.4 Kuurna... 17 2.5 Utra... 21 2.6 Ilosaari... 28 2.7 Pielisjokeen laskevat joet ja purot... 38 2.7.1 Kuusoja... 39 2.7.2 Kylmäoja... 40 2.7.3 Uilonpuro... 41 2.7.4 Louhioja... 42 2.7.5 Jukajoki... 43 2.7.6 Papulanpuro... 44 2.7.7 Sirkanpuro... 45 2.7.8 Palojoki... 46 3 Kirjallisuusluettelo... 47 3
1 Johdanto Jääkauden jälkeen maankohoamisen myötä nykyisen Saimaan alueelle jäi eristyksiin joitakin eläinlajeja. Saimaanlohi oli yksi näistä, ja Pielisjoesta ja tämän jatkona olevasta Ala-Koitajoesta muodostuivat järvilohen ainoat lisääntymis- ja poikastuotantoalueet. Kyseisten jokien patoamisen myötä järvilohen, samoin kuin muiden alueella lisääntyneiden virtakutuisten kalalajien luontainen elinkierto kävi mahdottomaksi. Järvilohen geneettinen perimä saatiin ennen lajin tuhoutumista pelastettua kalanviljelylaitoksiin. Nykyisin Pielisjoen ainoat koskimaiset alueet löytyvät Ilosaaren ympäriltä Joensuun keskustasta. Pohjois-Karjalan ELY-keskuksessa on valmisteilla Pielisen säännöstelyhanke. Tähän liittyen järven eri säännöstelyvaihtoehdoista on valmistumassa diplomityö. Tämän sisältävän mallinnuksen vaatimat laskennat tehtiin Pielisjoen (Kaltimo) virtaamilla 240 m³/s, joka vastaa joen keskivirtaamaa, sekä virtaamalla 160 m³/s, joka edustaa pienehköä virtaamaa. Mallinnuksessa Kaltimon virtaamaa muutettiin 12 tunnin jaksoissa siten, että joen virtaama Kaltimossa oli tarkasteluvirtaama lisättynä tai vähennettynä 15 prosentilla; eräässä laskennassa käytettiin myös 30 prosentin muutosta. Vastaavasti myös Kuurnan virtaamaa muutettiin 12 tunnin jaksoissa tarkasteluvirtaamasta ±15 % tai ±30 %. Kahdentoista tunnin jaksot kuvaavat sähköntarpeen eroja yö- ja päiväsaikaan. Mallinnuksessa haettiin sellaista virtaamajaksotusta/vaihe-eroa, jolla virtaamamuutoksista aiheutuvat vedenkorkeuden vaihtelut jäisivät mahdollisimman pieniksi (Linjama 2012). Tämän tarkastelun on tarkoitus yleisesti arvioida, olisiko Pielisjoen virtaaman yli ±30 %:n vuorokausivaihtelulla haitallisia vaikutuksia joen mahdollisille virtakutuisille kalakannoille sekä yleistasolla määritellä ennalta valittujen kohteiden soveltuvuus virtakutuisten kalalajien lisääntymiseen. Lisäksi tarkastelussa on pohdittu kyseisten virta-alueiden mahdollisia kunnostusedellytyksiä. Tarkastelun lopussa on esitetty arvioita eräiden Pielisjokeen laskevien jokien ja purojen edellytyksistä virtakutuisten kalalajien poikastuotantoon. 4
2 Kartoitus Kuten yllä on mainittu, tämän maastokartoituksen tarkoitus on alustavasti arvioida kuuden kohteen (kartta 1) soveltuvuutta virtakutuisille kalalajeille, näiden virta-alueiden laajuutta sekä sitä, miten Pielisjoen mahdolliset, selvästi nykyistä suuremmat virtaamavaihtelut näihin saattaisivat vaikuttaa. Koski- ja virtapaikkojen kartoitus tehtiin loka-marraskuun vaihteessa vuonna 2012, jolloin virtaama oli ajankohtaan nähden poikkeuksellisen suuri (kaavio 1). Vuosien 1959 2011 välisenä aikana keskimääräinen vuoden maksimivirtaama on Pielisjoessa ollut 376 m ³ /s. Suurin havaittu virtaama on ollut 584 m ³ /s (4.7.1981 ja pienin vuoden maksimivirtaama 175 m ³ /s (ympäristöhallinnon nettisivut). Kaavio 1. Ennuste Pielisjoen virtaamavaihteluista marraskuussa 2012. Harmaa alue kuvaa vuosina 1959 2011 mitattujen ajankohdan virtaama-arvojen vaihteluväliä (ympäristöhallinnon nettisivut). 5
Kartta 1. Yleiskartta kartoituksessa mukana olevista alueista. Nämä on rajattu karttaan sinisin ympyröin. Kalastuslaki määrittelee virtapaikan seuraavasti. virtapaikat ovat talvisin sulia tai heikkojäisiä eikä niiden mahdollinen jääpeite kestä talvella pilkkimistä virtapaikoilla veden pinta on kalteva ja vesi virtaa silminnähtävästi, vähintään 2 5 cm/s veden virtaussuunta pysyy samana tuulista riippumatta 6
Koskipaikka on määritelty seuraavasti. veden pinta on selvästi kalteva vesisyvyys suhteellisen matala ja veden pinta pyörteilee koskessa on epäsäännöllisiä, erikokoisia aaltoja ja virtaus aiheuttaa kohisevan äänen Vesireitteihin liittyviä järviä, lampia ja järvimäisiä suvantoja sekä järvien välisiä salmia ei pidetä varsinaisina virta-alueina. Yleisesti voidaan olettaa Pielisjoen virtapaikkojen löytyvän laivaväylältä ja tämän reunoilta. Vaikka kahden voimalan patoaltaiden vuoksi putouskorkeutta ei jokialueella juurikaan ole, on joen virtaama niin suuri (tällä hetkellä noin 350 m³/s), että järvimäisten altaiden ulkopuolelle, erityisesti joen kapeikkoihin, muodostuu selkeitä virtapaikkoja. 2.1 Paukkaja Kuvat 1 ja 2 on otettu Hiltusensaaren kohdalta. Kyseessä on usean saaren päävirrasta erottama lahti, johon on avattu laivaväylä. Kuten kuvasta 2 voi nähdä, väylämerkit taipuvat virtauksen seurauksena. Pintavirtausnopeus on alueella noin 5 10 cm/s, joten tämän perusteella kyseessä on virtapaikka, vaikka veden pinta ei olekaan kalteva. Rantojen tuntumasta laivaväylän ulkopuolelta löytynee virtakutuiselle siialle sopivia kutualueita, sillä vesisyvyyden tulisi lajin lisääntymisalueilla olla 0,5 4,0 m. Venelaiturin pohjoispuolella on kutuun soveltumattomia kaislikkorantoja, mutta saarten kupeilta tähän soveltuvia kivi- ja sorapohjia löytynee. 7
Kartta 2. Karttapiirros Pielisjoen kartoitetun osan virta- ja koskialueista. Ensinmainitut on merkitty karttaan vaaleansinisellä ja jälkimmäiset tummansinisellä tummennuksella. Kartoitukseen liitettyjen valokuvien kuvauspaikka on merkitty karttaan. Kuvat 3 ja 4 on otettu edellämainitun poukaman pohjoispäästä lähellä päävirran laivaväylää. Pintavirtaus on kohteessa noin 5 cm/s. Täälläkin saarten kupeella siika sekä mahdollisesti myös harjus, joka kutee yleensä melko matalaan veteen, voisivat lisääntyä. Pielisjoen länsipuoli on täällä kaislikkoinen. 8
Kuvat Paukkaja 1 ja 2. Kuvat Paukkaja 3 ja 4. Kuvat 5 8 on otettu edellisistä noin puoli kilometriä alavirtaan Pielisjoen kapeikosta (kartta 3). Tässä niemi kuristaa joen virtaaman kapeaan aukkoon, jolloin varsinkin länsirannalle muodostuu lähes koskimainen alue. Virtausnopeus on tässä noin 30 cm/s ja putouskorkeuskin aiempaa suurempi (vedenpinta on selvästi kalteva). Paikalla sijaitsee kivisen suisteen jäänne. Niskalla olevasta väylämerkistä alavirran suuntaan kohde on kunnostettavissa koskimaiseksi alueeksi, jolle tulisi pituutta noin 60 m ja leveyttä suisteen purkamisen myötä noin 40 m, sillä laivaväylä tulisi säilyttää. Tällä hetkellä rannan matalat osat soveltunevat siian lisääntymiseen. Rannoilla on laajoja perkauskivikasoja, joilla poikasalueeksi liian syvää osuutta voisi madaltaa. Paikalle tulee sähkölinja eli kaivinkone on ajettavissa tänne ilman puustovaurioita. 9
Kartta 3. Karttapiirros Paukkajaan muokattavissa olevien koskialueiden sijainnista (sininen tummennus). Kartoitukseen liitettyjen valokuvien kuvauspaikka on merkitty karttaan. Kuvat Paukkaja 5 ja 6. 10
Kuvat Paukkaja 7 ja 8. virta-alueen laajuus (ha) 18,0 koskeksi kunnostettavissa olevan osan laajuus (m²) soveltuvuus virtakutuisten lajien lisääntymiseen 2 400 siika, mahdollisesti harjus (koskikunnostuksen myötä järvilohi ja taimen) Laivaväylän reunoilla olevat mahdolliset siian lisääntymiseen soveltuvat alueet sijaitsevat niin syvällä, että voimakkaallakaan säännöstelyllä ei todennäköisesti ole vaikutusta niihin. Sen sijaan rannan tuntumassa oleville kutualueille suuri vedenkorkeuden vaihtelu olisi haitallista, samoin mahdollisella koskialueella soraikossa kypsyvälle mädille tai pohjakivikossa eleleville pienpoikasille. 2.2 Kaltimo Kaltimon voimalaitoksen alapuolelta itärannalta on otettu kuvat 1 3. Voimalan alla on keskellä virtaa suiste, jonka jälkeen pintavirtaus uomassa kasvaa runsaaseen 20 cm/s, varsinkin alavirtaan oikealla puolen uomaa. Kyseessä on virtapaikan kriteerit täyttävä kohde. Suisteen kohdalla on itärannalla betonirakenteinen laituri, jonka edestä uomaa on syvennetty. Tämän alapuolella itärannalla on puisia uittosuisteiden jäänteitä. Ranta syvenee nopeasti, mutta uoma soveltunee syvimpiä osia lukuunottamatta siian lisääntymiseen. Virtapaikka 11
ulottuu aina koordinaatteihin 3660206 ja 6966366 eli kohtaan, jossa joki laajenee järvialtaaksi. Kartta 4.. Karttapiirros Pielisjoen kartoitetun osan virta-alueista. Nämä on merkitty karttaan sinisellä tummennuksella. Kartoitukseen liitettyjen valokuvien kuvauspaikka on merkitty karttaan. 12
Alavirtaan oikealla rannalla voimalan alapuolella on otettu kuvat 4 ja 5. Voimalan alla tällä puolen pintavirtaus on koko uoman leveydeltä noin 20 cm/s ja kivikkoinen pohja soveltunee syvimpiä osia lukuunottamatta koko leveydeltään siian kutuun. Kuvat 3 ja 5 on otettu joen ylittävän sähkölinjan kohdalta. Kyseisen kohdan jälkeen virtausnopeus hidastuu noin puoleen aiemmasta, mutta alue täyttää edelleen virtapaikalla asetetut edellytykset. Kuvat Kaltimo 1 ja 2. Kuva Kaltimo 3. 13
Kuvat Kaltimo 4 ja 5. Laivaväylän reunoilla olevat mahdolliset siian lisääntymiseen soveltuvat alueet sijaitsevat niin syvällä, että voimakkaallakaan säännöstelyllä ei todennäköisesti ole vaikutusta niihin. Rannat ovat melko jyrkät, mutta säännöstelyllä voisi olla haitallinen vaikutus rannan läheisyydessä pohjakivikossa mahdollisesti hautuvalle siian tai harjuksen mädille. virta-alueen laajuus (ha) 5,3 koskeksi kunnostettavissa olevan osan laajuus (m²) soveltuvuus virtakutuisten lajien lisääntymiseen 0 siika, mahdollisesti harjus 2.3 Mönni Koordinaateissa 3656124 ja 6959989 on Pielisjoen länsirannalta otettu kuvat 2 ja 3. Tässä ranta-alue on matala eikä siinä näy lainkaan pintavirtausta. Laivaväylään keskittynyt virtaama saa väylämerkit heilumaan, ja siellä pintavirtaus on noin 10 15 cm/s. Rannalle muodostuu pieni poukama, jonka suojaan muodostuu seisovan veden alue. Matalaa rantaa ja lahdukkaa lukuunottamatta kyseinen kapea osa Pielisjokea täyttää virtapaikan kriteerit (kartta 5). Koordinaateissa 3656346 ja 6959783 on joen itärannalta otettu kuvat 4 ja 5. Kyseessä on alavirranpuoleinen osa kartta 5:n tummennetusta virtapaikasta. Myös täällä väylämerkit taipuvat virtaaman voimasta ja pintavirtaus on sekä laivaväylällä että tämän reunalla 14
runsas 10 cm/s. Väylän ulkopuolella, varsinkin rannan poukamissa virtausta ei ole. Rannoilla on runsaasti vapaa-ajanasuntoja. Kyseinen Pielisjoen kapeikko soveltunee rantoja lukuunottamatta siian lisääntymiseen. Kartta 5. Karttapiirros Pielisjoen kartoitetun osan virta-alueista. Nämä on merkitty karttaan sinisellä tummennuksella. Kartoitukseen liitettyjen valokuvien kuvauspaikka on merkitty karttaan. 15
Kuva Mönni 1. Kuva on otettu Pielisjoen ylittävältä Mönnintien sillalta ylävirtaan päin. Silta sijaitsee noin kilometri Mönnin kartoituskohteelta pohjoiseen (kartta 1). Kuvat Mönni 2 ja 3. Kuvat Mönni 4 ja 5. 16
Laivaväylän reunoilla olevat mahdolliset siian lisääntymiseen soveltuvat alueet sijaitsevat niin syvällä, että voimakkaallakaan säännöstelyllä ei todennäköisesti ole vaikutusta niihin. virta-alueen laajuus (m²) 5,3 koskeksi kunnostettavissa olevan osan laajuus (m²) soveltuvuus virtakutuisten lajien lisääntymiseen 0 siika 2.4 Kuurna Kuurnan voimalan alapuolella etelärannalla koordinaateissa 3646666 ja 6959253 on otettu kuvat 5 7. Näistä viimeisessä näkyy joenmutka, jossa vanha uoma yhtyy laivaväylään. Tässä virtausnopeus on noin 10 20 cm/s, samoin melko lähellä pohjoisrantaa, mutta väylän eteläpuolella uoman rantaosat on suvantoisia (tuulensuunta muuttaa täällä pintavirtauksen suuntaa, mikä on yksi osoitus siitä, että kyseessä ei ole virtapaikka). Laivaväylän molemmin puolin löytynee siian lisääntymiseen soveltuvia alueita. Kuvat Kuurna 5 ja 6. 17
Kartta 6.. Karttapiirros Pielisjoen kartoitetun osan virta- ja koskialueista. Ensinmainitut on merkitty karttaan vaaleansinisellä ja jälkimmäiset tummansinisellä tummennuksella. Kartoitukseen liitettyjen valokuvien kuvauspaikka on merkitty karttaan. 18
Kuva Kuurna 7. Kuurnan voimalan alla vanhasta uomasta on otettu kuvat 1 4. Tämänhetkisellä ohijuoksutuksella täällä on virtausnopeutta noin 20 cm/s ja uoma yläosistaan koskimainen. Laajat penkat koillisrannalla on kasattu pyöreistä, virran hiomista perkauskivistä. Kyseisiä penkkoja purkamalla (vaikkapa noin viiden metrin leveydeltä) saisi uomaa muokattua koskimaiseksi ja taimenen, mahdollisesti myös järvilohen, poikastuotantoon soveltuvaksi, kunhan uomaan ohjattaisiin tietty minimivirtaama (vaikkapa 1 2 m³/s). Padolta noin puoli kilometriä alavirtaan päin on keskellä uomaa saaria. Tässä virtaus hidastuu. Myös kyseisten saarten kaventamassa osassa uomaa on joitakin virtapaikkoja ja rantojen tuntumassa mahdollisia siian lisääntymisalueita. Kuvat Kuurna 1 ja 2. 19
Kuvat Kuurna 3 ja 4. Kartta 7.. Karttapiirros Kuurnaan muokattavissa olevien koskialueiden sijainnista (sininen tummennus). Kartoitukseen liitettyjen valokuvien kuvauspaikka on merkitty karttaan. Laivaväylän reunoilla olevat mahdolliset siian lisääntymiseen soveltuvat alueet sijaitsevat niin syvällä, että voimakkaallakaan säännöstelyllä ei todennäköisesti ole vaikutusta niihin. Sen sijaan mahdollisella koskialueella soraikossa kypsyvälle mädille tai pohjakivikossa 20
eleleville pienpoikasille vedenpinnan suurilla vuorokausivaihteluilla olisi erittäin haitallinen vaikutus. Virrasta saarten kupeelta löytyvät kivikkorannat soveltunevat osittain virtakutuisen harjuksen lisääntymiseen, ja tähän voimakkaalla säännöstelyllä olisi haitallinen vaikutus. virta-alueen laajuus (ha) 9,6 koskeksi kunnostettavissa olevan osan laajuus (m²) soveltuvuus virtakutuisten lajien lisääntymiseen 12 000 siika, mahdollisesti harjus (koskikunnostuksen myötä järvilohi ja taimen) 2.5 Utra Utran pohjoisrannan tuntumassa sijaitsee Myllysaari ja tämän eteläpuolella Kalasaari (kuvat 1 ja 2), molemmat pieniä saarekkeita ennen laajaa sivu-uomaa (kartta 9). Myllysaaren ja rannan välissä on kapea kaivettu kanava, mutta Myllysaaren ja Kalasaaren välissä edellistä leveämpi sivu-uoma, jossa pintavirtaus on noin 40 cm/s. Saarten väliin kävelysillan kohdalle on muokattavissa noin 15 m pitkä ja 6 m leveä koski. Tämän ylä- ja alapuolella kyseisen sivu-uoman virtausnopeus on noin 15 cm/s. Kalasaaren ja Pätsinsaaren erottaa noin 30 m leveä kallioinen sivu-uoma, jonka ylittää kävelysilta (kuvat 3 ja 4). Tämän alapuolelle pohjoisrannan tuntumaan muodostuu kallion osin muusta uomasta erottama pohjukka, jossa ei ole virtausta. Varsinaiseen sivu-uomaan on sillan alapuolelle muokattavissa 30 m x 30 m kokoinen koski (pohja on kalliota). Virtausnopeus on tässä noin 50 cm/s. Saarten jälkeen virtausnopeus hidastuu alle 10 cm/s (kyseessä on silti virtapaikka). Kuvat 5 10 on otettu Pätsinsaaren ja Utransaaren erottavasta, osin umpeenkasvaneesta sivu-uomasta. Tämä kannattaisi avata ylävirranpuolelta, sillä, vaikka putouskorkeus on pieni, riittävän suuri osa pääväylän virtaamasta lienee kuitenkin ohjattavissa tänne, jolloin virtaaman kuristaminen kapeaan uomaan saisi luultavasti aikaan koskimaisuutta. Kuva 5 on otettu paikasta, jossa kyseinen sivu-uoma on kasvamassa umpeen. Vesikasvustoa poistamalla ja uomaa avaamalla paikalle olisi todennäköisesti muokattavissa lisääntymissoraikko. Kuvat 6 8 on otettu edellisestä noin 30 m alavirtaan päin. Uomassa on puita (lähinnä koivuja) ja pensaita kasvavia saarekkeita, joiden väliin kunnostetussa uomassa virtaus kuristuisi ja suojaisa paikka saisi koskimaisia piirteitä. Kyseinen sivu-uoma on kauttaaltaan puuston kattama ja siitä olisi todennäköisesti muokattavissa järvilohelle ja taimenelle soveltuva poikas- ja lisääntymisalue. 21
Kartta 8. Karttapiirros Pielisjoen kartoitetun osan virta-alueista. Nämä on merkitty karttaan sinisellä tummennuksella. Mahdollisten kunnostettavissa olevien koskialueiden sijainnit on merkitty karttoihin 9 ja 10. Koska Utran saariin on tehty suosittu ulkoilureitti, paikalle voisi mahdollisen kunnostuksen yhteydessä pystyttää muutaman infotaulun kertomaan järvilohen ja taimenen elinkierrosta ja tehdä poikasalueista tavanomaista näyttävämpiä (hirsisiä suojarakenteita pohjaan yms.). Kuvat Utra 1 ja 2. 22
Kartta 9. Karttapiirros Utran laivaväylän pohjoispuolelle muokattavissa olevien koskialueiden sijainnista (sininen tummennus). Kartoitukseen liitettyjen valokuvien kuvauspaikka on merkitty karttaan. Kuvat Utra 3 ja 4. 23
Kuvat Utra 5 ja 6. Kuvat Utra 7 ja 8. Kuvat Utra 9 ja 10. 24
Kuva 10 on otettu koordinaateissa 3647372 ja 6949164 Utransaaren pohjoisrannalta paikasta, johon muodostuu pieni pohjukka (ei virtausta). Kuvassa 11 näkyy Utransaaren etelänpuoleinen laivaväylä. Virtausnopeus on siinä noin 10 cm/s, mutta, koska kyseessä on jyrkkärantainen kanava, siialle soveltuvaa kutualuetta voisi löytyä veneväylän reunoilta osista, jotka jäävät alle neljän metrin syvyyteen. Kuvassa 12 näkyy Utran kanava (ei kalataloudellista merkitystä). Kuvat Utra 11 ja 12. Kuvat 13 17 on otettu Utran vanhasta kanavasta. Uoma on yläosistaan tukittu ja vedenpinta on jäätynyt, joten virtausta ei ole. Uomalla on leveyttä noin 20 m ja sen putouskorkeus on vaatimaton, mutta virtausta kuristamalla tähän todennäköisesti saisi koskimaisen alueen, joka soveltuisi taimenelle, kenties myös järvilohelle. Kuvat Utra 13 ja14. 25
Kartta 10. Karttapiirros Utraan laivaväylän eteläpuolelle muokattavissa olevien koskialueiden sijainnista (sininen tummennus). Kartoitukseen liitettyjen valokuvien kuvauspaikka on merkitty karttaan. 26
Kuvat Utra 15 ja16. Kuva Utra 17. Laivaväylän reunoilla olevat mahdolliset siian lisääntymiseen soveltuvat alueet sijaitsevat niin syvällä, että voimakkaallakaan säännöstelyllä ei todennäköisesti ole vaikutusta niihin. Sen sijaan mahdollisella koskialueella soraikossa kypsyvälle mädille tai pohjakivikossa eleleville pienpoikasille vedenpinnan suurilla vuorokausivaihteluilla olisi erittäin haitallinen vaikutus. Jos laivaväylältä avattaisiin mahdollisiin kunnostuskohteisiin virtausuomat, jotka ohjaisivat riittävän virtaaman (useita kuutioita sekunnissa) Utran sivu-uomiin, voitaisiin virtausta kuristaa pinnan yli ulottuvilla kivillä kapeissa väylissä niin, että näihin todennäköisesti muodostuisi koskimaisia alueita, joissa taimen, kenties myös järvilohi voisivat lisääntyä; putouskorkeus Utran saarten kohdalla saattaa olla liian pieni, jotta alue soveltuisi lohen poikastuotantooon edes yllämainituin järjestelyin. Kyseisten sivu-uomien kunnostusedellytykset tulisi kuitenkin kartoittaa tarkemmin alivirtaamaolosuhteissa. 27
virta-alueen laajuus (ha) 6,4 koskeksi kunnostettavissa olevan osan laajuus (m²) soveltuvuus virtakutuisten lajien lisääntymiseen 7 000 siika (koskikunnostuksen myötä harjus, taimen ja kenties järvilohi) 2.6 Ilosaari Ilosaari sijaitsee keskeisellä paikalla Joensuun keskustassa (kartta 11). Saarta ympäröiviä koskimaisia virta-alueita kunnostamalla on mahdollista muokata Pielisjokeen järvilohelle, taimenelle ja kenties myös harjukselle laajoja lisääntymis- ja poikastuotantoaloja (nykyään taimenen ja järvilohen on havaittu satunnaisesti kutevan Länsikosken ilosaarenpuoleisessa matalikossa). Länsikosken ja Itäkosken rannoille tulisikin mahdollisten kunnostusten yhteydessä Utran tapaan pystyttää uusia infotauluja kertomaan järvilohen ja taimenen elinkierrosta, ja koskia voisi kunnostaa käyttäen näyttäviä hirsisiä rakenteita (lähinnä suojapaikkojen tekoon). Vastaavansisältöinen EU-rahoitteinen hanke on käynnissä Kuhmossa, jossa kaupungin läpi virtaavasta Pajakkajoesta on tarkoitus muokata sekä virtakutuisille kaloille merkittävä lisääntymis- ja poikastuotantoalue että myös tunnettu kalastus- ja matkailukohde (Vesistöt-hanke). Kuvat Ilosaari 1 ja 2. 28
Kartta 11. Karttapiirros Pielisjoen kartoitetun osan virta-alueista. Nämä on merkitty karttaan sinisellä tummennuksella. Mahdollisten kunnostettavissa olevien koskialueiden sijainnit on merkitty karttoihin 12 14. Kuvat Ilosaari 3 ja 4. 29
Kartta 12. Karttapiirros Ilosaaren koillispuolen virta-alueiden ja koskialueiksi muokattavissa olevien alueiden sijainnista (ensinmainitut on merkitty vaaleansinisellä ja jälkimmäiset tummansinisellä tummennuksella). Kartoitukseen liitettyjen valokuvien kuvauspaikka on merkitty karttaan. Itäkosken itärannalta maantiesillan yläpuolelta on otettu kuvat 1 3. Näistä ensimmäisessä näkyy Pielisjokea ns. kaupunginkoskien yläpuolella. Tässä on keskellä uomaa laaja suiste, ja pintavirtausta alkaa muodostua vasta muutama metri rannasta: keskellä uomaa virtausnopeus on noin 10 cm/s eli kyseessä on tyypillinen virtapaikka. Kuvat Ilosaari 5 ja 6. 30
Kuvat 5 8 on otettu Ilosaaren pohjoisrannalta. Sillan yläpuolella Länsikoskessa virtausnopeus on noin 20 cm/s. Kuva 16 on otettu kohdasta, jossa Pielisjoen virtaama jakaantuu Länsikosken ja Itäkosken kesken. Itäkosken mahdollisen kunnostuksen voisi aloittaa Hotelli Kimmelin kohdalta (kartta 12). Kuvat Ilosaari 7 ja 8. Kuva Ilosaari 16. Kuvissa 9 12 näkyy sillan alapuolista Itäkoskea. Tämän mahdollinen kunnostus järvilohen ja taimenen lisääntymis- ja poikastuotantoalueeksi kannattanee tehdä niin, että kivettävä alue kattaa vain uoman länsipuolen. Kiveämättömään osaan Itäkosken uomasta tulisi kuitenkin muokata virtausta mahdolliseen poikasalueeseen ohjaavia rakenteita. 31
Keskellä uomaa on sillassa kaksi siltapilaria: Kunnostus ulotettaisiin rannasta ilosaarenpuoleiseen pilariin asti (noin 1/3 uoman leveydestä) ja loppu jätettäisiin nykyiselleen. Näin taattaisiin, että virtausolojen muutos jäisi niin vähäiseksi, ettei se aiheuttaisi merkittäviä muutoksia vedenkorkeuksissa kosken ympäristössä. Itäkosken itäranta on tunnettua kuoreen lisääntymisaluetta, joka siis nyt jäisi kunnostusten ulkopuolelle. Kartta 23. Karttapiirros Ilosaaren itäpuolen virta-alueiden ja koskialueiksi muokattavissa olevien alueiden sijainnista (ensinmainitut on merkitty vaaleansinisellä ja jälkimmäiset tummansinisellä tummennuksella). Kartoitukseen liitettyjen valokuvien kuvauspaikka on merkitty karttaan. Kuvat Ilosaari 9 ja 10. 32
Ilosaaren itärannalla on pieni niemeke (kuva 11), jossa virtaus selvästi hidastuu. Uoman rautatieaseman puoleisessa osassa virtaus jatkuu vielä tämän alapuolella vuolaana joitakin kymmeniä metrejä. Kuvat Ilosaari 11 ja 12. Kuvat Ilosaari 13 ja 14. Ilosaaren jakavaa Kaluvirtaa ei tässä esitetä kunnostettavaksi. 33
Kuva Ilosaari 15. Ilosaaren kaupunginpuoleisesta uomasta (Länsikoski) on otettu kuvat 17 24. Vesisyvyys on Ilosaaren kupeella olevassa matalikossa tarkasteluajankohtaan lähes metri (kuvat 17 20). Kyseistä matalikkoa muokattiin järvilohelle ja taimenelle soveltuvaksi 80-luvun lopulla. Vastaranta on osin hiekkapohjainen ja itärantaa jyrkempi. Virtausnopeus on noin 70 cm/s. Länsikoskea voisi alaosastaan jatkaa nykyisestä vielä noin 50 m:llä. Mahdolliseen koskikunnostukseen tulisi kuulua niskalle tehtävä pohjapato (puoliväliin koskea toinen) ohjaamaan vettä rantojen tuntumaan. Keskiosaa uomasta madallettaisiin kivillä jonkin verran nykyisestä, mutta se saisi silti jäädä selvästi rantaosia syvemmäksi (uoman poikkileikkaus olisi loivan V-kirjaimen muotoinen). Kunnostus alkaisi sillalta alavirtaan päin. Kuvat Ilosaari 17 ja 18. 34
Kartta 34. Karttapiirros Ilosaaren länsipuolelle muokattavissa olevien koskialueiden sijainnista (sininen tummennus). Kartoitukseen liitettyjen valokuvien kuvauspaikka on merkitty karttaan. Länsikosken kaupunginpuoleisella rannalla heti sillan jälkeen muodostuu pieni poukama, jossa ei ole virtausta. Kuitenkin jo 15 m sillasta virtaus lisääntyy niin, että länsirannan tuntumaan koivujen katveeseen on muokattavissa hyvää poikasaluetta. Kuvat 23 ja 24 on otettu täältä. Kuvat Ilosaari 19 ja 20. 35
Kuvat Ilosaari 21 ja 22. Kuvat Ilosaari 23 ja 24. Kuva Ilosaari 25. 36
Kuvassa 25 näkyy Länsikosken länsipuolelle kaivettua kanavaa, jolla ei ole kalataloudellista merkitystä. Taulukko 1. Yhteenveto Ilosaarta ympäröivien koskien pituuksista, mahdollisista poikastuotantopinta-aloista sekä kunnostuksissa tarvittavista sora- ja seulanperäkivimääristä. kosken nimi pituus (m) poikastuotantopintaala (m²) kunnostuksessa tarvittava soramäärä (m³) kunnostuksessa tarvittavien seulanperäkivien määrä (m³) Itäkoski (sillan yläpuoli) Itäkoski (sillan alapuoli) Länsikoski (sillan alapuoli) 75 4 700 150 1 500 140 4 000 0 1 300 150 9 000 200 3 000 yhteensä 365 17 700 350 5 800 Ilosaarta ympäröivien koskien kunnostuskustannukset ovat arviolta noin 60 000 euroa (ALV 0%). Laivaväylän reunoilla olevat mahdolliset siian lisääntymiseen soveltuvat alueet sijaitsevat niin syvällä, että voimakkaallakaan säännöstelyllä ei todennäköisesti ole vaikutusta niihin. Sen sijaan mahdollisella koskialueella soraikossa kypsyvälle mädille tai pohjakivikossa eleleville pienpoikasille vedenpinnan suurilla vuorokausivaihteluilla olisi erittäin haitallinen vaikutus. Kivikkorannat soveltunevat osittain virta kutuisen harjuksen lisääntymiseen, ja tähän voimakkaalla säännöstelyllä olisi haitallinen vaikutus. virta-alueen laajuus (ha) 6,2 koskeksi kunnostettavissa olevan osan laajuus (m²) soveltuvuus virtakutuisten lajien lisääntymiseen 18 000 järvilohi, taimen, harjus ja siika 37
2.7 Pielisjokeen laskevat joet ja purot Tässä on esitetty lyhyt arvio kahdeksan Pielisjokeen laskevan joen tai puron soveltuvuudesta virtakutuisille kalalajeille. Kartta 45. Yleiskartta kartoituksessa mukana olevien jokien ja purojen sijainnista. 38
2.7.1 Kuusoja Joki on samannimisen valuma-alueen (04.343) purku-uoma Pielisjokeen. Valuma-alueen koko on 102 km² ja sen järvisyysprosentti on viisi. Kartta 57. Kartta Pielisjokeen laskevan Kuusojan sijainnista. 39
Kuusoja saa alkunsa Kuusjärvestä, josta pudotuskorkeutta Pielisjokeen kertyy 64,5 m. Kuusoja on arvioitu Pohjois-Karjalan vesienhoidon toimenpideohjelmassa (Mononen ym. 2011) sekä veden fysikaalis-kemiallisten tekijöiden että joen ekologisen tila-arvion perusteella kuuluvaksi luokkaan erinomainen. Kuusojan koskien yhteispituus on noin 2,5 km ja kokonaispinta-ala noin 1,5 ha. Joen puolivälissä sijaitsee vanha kalalaitos ja tämän yhteyteen rakennettu pato, joka muodostaa kaloille nousuesteen. Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen kalatalouden vastuualue on määritellyt Kuusojan lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi. Sähkökoekalastuksissa Kuusojasta on saatu eri-ikäisiä taimenia, harjuksia, järvilohen poikasia, mutuja, kivisimppuja, kivennuoliaisia, mateita, ahvenia, haukia, salakoita sekä nahkiaisia ja rapuja. Kuusojan kosket vaativat kalataloudellista kunnostusta, mutta tästä on toistaiseksi luovuttu, sillä jokialueen on havaittu olevan maakunnassa harvinaisen vantaankorrin elinaluetta. Kunnostettuna Kuusojan kosket muodostaisivat merkittävän taimenen poikastuotantoalueen. Kuusojan kosket nousuesteen alapuolella soveltuvat nykyisessä tilassaan osin taimenen lisääntymis- ja poikastuotantoon. Lisäksi Kuusojaan nousee Pielisjoesta harjuksia kudulle. 2.7.2 Kylmäoja Suuri osa Kylmäojan virtaamasta on purkautuvaa pohjavettä. Puron pohjoisosan lähialueilla sijaitsee runsaasti lähteitä ja tihkupuroja. Puro on suurelta osin luonnontilainen. Myllylammesta lähtevässä puronosassa on aikoinaan sijainnut mylly, ja lammen alapuolella uomaa on perattu. Puron alajuoksulla sijaitsee nykyisin Pohjois-Karjalan juhla- ja pitopalvelu Ay:n omistama, toimintansa lopettanut kalalaitos altaineen. Myös tämän yläpuolella uomaan yhtyy kala-altaita. Lisäksi purossa sijaitsee patorakennelma, joka todennäköisesti muodostaa ainakin osittaisen nousuesteen (asia vaatii tarkempaa selvitystä). Kylmäojan valuma-alueen pinta-ala on noin 93 ha, jonka pohjoisosat kuuluvat Jaamankankaan pohjavesialueeseen (tärkeä vedenhankinta-alue). 40
Kartta 66. Kartta Pielisjokeen laskevan Kylmäojan sijainnista. Kylmäojassa elänee oma tammukkakanta. Purolla ei kuitenkaan liene suurta merkitystä Vuoksen järvitaimenen lisääntymisalueena. 2.7.3 Uilonpuro Uilonpuro saa alkunsa Pitkälammesta, josta se virtaa Myllypuro-nimisenä noin 2,5 km ja loput noin viisi kilometriä varsinaisena Uilonpurona. Myllypuron yläjuoksulla sijaitsee Kontiolahden kalanviljelylaitos ja Kantelesärkällä uomaan yhtyy kalalammikoita. Sähkökoekalastuksessa vuonna 1995 Uilonpurosta ei saatu saalista. Uilonpuro on arvioitu Pohjois-Karjalan vesienhoidon toimenpideohjelmassa (Mononen ym. 2011) sekä veden fysikaalis-kemiallisten tekijöiden että joen ekologisen tila-arvion perusteella kuuluvaksi luokkaan tyydyttävä. Joen kalataloudellinen merkitys lienee vähäinen. 41
Kartta 78. Kartta Pielisjokeen laskevan Uilonpuron sijainnista. 2.7.4 Louhioja Louhioja saa alkunsa Louhilammesta, josta se virtaa louhikkoisen maaston läpi Louhiojanlahteen. Vaikka puro veden laatunsa puolesta soveltuneekin virtakutuisille kalalajeille, on Louhiojan kalataloudellinen merkitys todennäköisesti vähäinen. 42
Kartta 89. Kartta Pielisjokeen laskevan Louhiojan sijainnista. 2.7.5 Jukajoki Osa Linnunsuon turvetuotantoalueen kuivatusvesistä on johdettu Jukajokeen. Toiminta on kuitenkin lopetettu, sillä osa valumavesistä on ollut niin happamia, että ne ovat aiheuttaneet joessa laajoja kalakuolemia. Muutaman vuoden takaisen Jukajoella suoritetun kalastuskyselyn mukaan joen yleisimmin kalastettavia lajeja ovat lahna, ahven, hauki, säyne ja särki. Joen kalastoon kuuluvat myös kuha, made, salakka ja taimen. Joen vuosittaiseksi kalastajamääräksi on arvioitu 20 30 kalastajaa. Jukajoen koskimaiset virtapaikat soveltunevat osittain taimenen poikastuotantoon. Näiden mahdollinen poikastuotantokyky ilman koski- ja valuma-aluekunnostuksia lienee kuitenkin hyvin rajallinen (kartta 20). Jukajoki on arvioitu Pohjois-Karjalan vesienhoidon toimenpideohjelmassa (Mononen ym. 2011) sekä veden fysikaalis-kemiallisten tekijöiden että joen ekologisen tila-arvion perusteella kuuluvaksi luokkaan tyydyttävä. 43
Kartta 20. Kartta Pielisjokeen laskevien Jukajoen ja Papulanpuron sijainnista. 2.7.6 Papulanpuro Osa Linnunsuon turvetuotantoalueen kuivatusvesistä on johdettu Papulanpuron kautta Kangasveteen (Pielisjoen järvimäinen laajentuma), mikä on aiheuttanut puron liettymistä erityisesti ylivirtaamatilanteissa. Papulanpurossa on ennen turvetuotantoa harjoitettu jonkin verran kalastusta, saalis-lajeina ovat olleet lähinnä ahven, hauki ja särki. Purolla ei nykytilassaan liene merkitystä järvilohen, taimenen tai harjuksen lisääntymisalueena (kartta 20). 44
2.7.7 Sirkanpuro Sirkanpuro saa alkunsa Ylä-Paukkajasta, josta se laskee Ala-Paukkajan, Kassaralammen, Salmilammen ja Suuren Louhilammen kautta Pielisjokeen. Ala-Paukkajasta Kassaralampeen johtaa Sirkanpuron lisäksi keinotekoinen lasku-uoma, ns. tulvauoma, johon on rakennettu seteillä suljettava kaksiaukkoinen pato. Vettä voidaankin johtaa Ala- Paukkajasta Kassaralampeen Sirkanpurossa olevan vanhan myllypadon lisäksi myös tulvauoman padon kautta. Sirkanpuro on arvioitu Pohjois-Karjalan vesienhoidon toimenpideohjelmassa (Mononen ym. 2011) sekä veden fysikaalis-kemiallisten tekijöiden että joen ekologisen tila-arvion perusteella kuuluvaksi luokkaan hyvä. Kartta 29. Kartta Pielisjokeen laskevan Sirkanpuron sijainnista. Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen kalatalouden vastuualue on määritellyt Sirkanpuron lohija siikapitoiseksi vesistöksi. Sähkökoekalastuksissa Sirkanpurosta on saatu eri-ikäisiä taimenia sekä mutuja, kivisimppuja, mateita, ahvenia, kiiskejä, haukia, särkiä, seipejä ja rapuja. 45
Sirkanpurossa elänee tammukkakanta. Puroon istutetaan säännöllisesti yksivuotiaita taimenia, joten purolla on merkitystä taimenen poikastuotantoalueena 2.7.8 Palojoki Palojoessa on aikoinaan elänyt siirtoistutuksista peräisin oleva runsas rapukanta; kokonaissaalis on parhaina kausina ollut tuhansia yksilöitä. Ravustusta lukuunottamatta joen virkistyskäyttö, mukaanlukien kalastus, on ollut vähäistä. Jokea on aikoinaan käytetty uittoväylänä, mutta uitonaikaiset rakenteet on siitä poistettu. Palojoen valuma-alueen laajuus on noin 71 km² ja joen keskivirtaama noin 0,9 m³/s. Palojoen koskialueilla tehtiin raputaloudellinen kunnostus vuonna 1993. Toimenpiteen seurauksena pohjan rakenne kunnostetuilla koskilla monipuolistui, mistä on ravun lisäksi hyötynyt myös joen virtakutuinen kalakanta. Sähkökoekalastuksissa Palojoesta on saatu mutuja, mateita, ahvenia, haukia ja rapuja. Joen merkitys taimenen poikastuotantoalueena lienee vähäinen, sillä useimmilta koski- ja virta-alueilta puuttuvat lisääntymiseen tarvittavat sorapohjat. Kartta 22. Kartta Pielisjoen laajentumaan Jäsykseen laskevan Palojoen sijainnista. 46
3 Kirjallisuusluettelo Linjama, S. 2012: Pielisjoen juoksutuksen kehittäminen. Muistio (POKELY/27/07.02/2010). 2 s. Mononen, P., Niinioja, R., Rämö, A. ja Ranta; P. (toim.) 2011: Pohjois-Karjalan vesienhoidon toimenpideohjelma vuosille 2010 2015. Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen julkaisuja 1/2011. 232 s. Pohjois-Karjalan työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikkö 2001: Tietoja Pohjois- Karjalan virtavesien kalastosta. Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 57/2001. 137 s. 47