SEDU ry/ls VASTINE 1(7) Vastine Kokoomuksen muistioon JR (Juho Romakkaniemi) 17.02.2011/ Työeläkeindeksin muutos vai eläketulovähennys? Huom!: Ne JR:n tekstiotteet, joita on kommentoitu, ovat kursivoituja. Monet eläkeläiset pitävät tärkeänä tavoitteena palauttaa työeläkkeiden karttumisessa vanha puoliväli-indeksi Eläkeläisten vaatimuksessa on kysymys oikeudenmukaisuudesta ja kohtuudesta. Kun Suomen kansantalous monien karkeiden virheiden vuoksi 1990-luvun alussa romahti, valtiontalouden taakan olisi pitänyt verotuksen mukana jäädä tasapuolisesti kansalaisten maksettavaksi. Yhden väestöryhmän tässä tapauksessa siis eläkeläisten elintason pysyvä heikentäminen on ollut erittäin epäoikeudenmukaista. Paavo Lipposen II hallituksen aikana tehty työeläkkeiden indeksin muutos toteutettiin vastoin perustuslakia. Oikeuskanslerin päätöksen 535/1/01/8.7.2004 mukaan työ- ja virkaeläkelainsäädännön perusteisiin kuuluva, henkilökohtaiseen työsuoritukseen perustuvan jo ansaitun eläkkeen koskemattomuus on perustuslain 15 :ssä kaikille perusoikeutena turvatun omaisuuden suojan piirissä. Perustuslain 15 :ssä mainittu omaisuuden suoja on: Jokaisen omaisuus on turvattu. Omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla. Tämä oikeuskanslerin päätös on edelleen voimassa. Lakisääteinen työeläketurva on palkkatyöllä ansaittu ja siten työntekijän omaisuutta, jonka pitäisi olla koskematon ja taattu. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaan eläkeoikeuksiin on kolmikannan myötävaikutuksin puututtu. Jokaisen muutoksen yhteydessä on tarkoituksellisesti unohdettu työeläkkeiden tason säilyttäminen oikean indeksisidonnaisuuden avulla. Näin on päässyt käymään siitä huolimatta, että eläkejärjestelmän pääarkkitehti Teivo Pentikäinen jo vuonna 1995 ehdotti palaamista ansiotasoindeksiin, jolloin eläkkeet seuraisivat talouden kehitystä sataprosenttisesti niin nousun kuin lamankin aikana. Tehdyn indeksimuutoksen taustalla olivat laskelmat eläkejärjestelmän kestämättömyydestä elinajan noustessa ja todellisen eläköitymisiän pysyessä varsin matalana. Indeksimuutoksen tuomat helpotukset eläkejärjestelmän kustannuksiin näkyvät varsinkin pitkällä aikavälillä. Valtiovarainministeriön toimesta tehdään erilaisia tulevaisuutta ennakoivia laskelmia, joita sitten käytetään ainoana ohjausnuorana. Kuitenkin 50 vuoden päähän, puhumattakaan 65 vuodesta, ohjaavia ennustuksia on turha ja jopa virheellistä tehdä, tässä ajassa ehtii pari kolme uutta sukupolvea jo syntyäkin. VM:n ulkopuolisten asiantuntijoiden mukaan on pulmallista, että Suomessa tehdään hyvin pitkän aikavälin arvioita esim. kestävyysvajeesta puhuttaessa. Tyypillisesti esitetään yksi skenaario, joka sitten muodostuu kulkusuunnaksi. Pitäisi olla useampia vaihtoehtoja. Aina on kysymys tulonjaosta kansalaisten kesken. Yksi malli tulkitsee vain kilpailukyvyn (markkinavoimien) näkökulmasta. Näissä usein liioitellaan tilanteen vakavuutta ja syntyy systemaattinen virhe. Jo lyhyellä aikavälillä ennusteet ovat hyvin epävarmoja. Pitkän aikavälin ennusteissa on liian paljon epävarmuustekijöitä, esim. väestöennusteet ovat vaikeita. HYVIN PITKÄLLE VIEDYISSÄ ENNUSTEISSA ON KYSYMYS POLITIIKAN TEKEMISESTÄ. Maailma voi mennä ihan eri lailla! Eli pitkän aikavälin ennusteita ei kannata tehdä ja varsinkaan pitää niitä ohjenuorana. Monet väestöennusteet ovat vääriä. Tositilanne tällä hetkellä on se, että väestö nuorentuu 25 000 hengen vuosivauhdilla eli faktat: Suomen väkiluku 5 357 671 vuoden 2010 lopussa; on laskettu, että nykykehityksellä Suomen väkiluku ylittää 6 milj. vuonna 2042 eli Lapsia syntyy n. 60 000/v Ihmisiä kuolee 50 000/v; v. 2009 työikäisiä eli 15 64 -vuotiaita kuoli 10 000/v Netto maahanmuutto 15 000/v Yhteensä lisäystä 25 000 henkilöä/v
SEDU ry/ls VASTINE 2(7) Eri vuosien ikäpyramideissa (väestö) on 65-69 -vuoden kohdalla notkahdus; syyt luonnollinen poistuma ja noin 30 000 muuttaa pois Suomesta eläkkeelle jäätyään, eikä siten ole ikäihmisenä Suomen taloutta rasittamassa. Eliniän nousussa on biologinen katto. Jo nyt on havaittavissa esim. sodanjälkeisten sukupolvien (40- ja 50 luvuilla syntyneet) luonnollinen kato! Päättäjien tulisi asettaa Suomen tulevaisuudelle tavoiteltavissa oleva POSITIIVINEN kuva, eräänlainen visio, muutaman vaalikauden päähän ja sitten konkreettisin strategisin toimenpitein askel askeleelta edetä kohti tätä tavoitetta. Eli ottaa mallia yritysmaailman strategiatyöstä! Negatiivisten asioiden lietsominen ei ole hyväksi, joskin tosiasiat on tiedostettava. Erilaisten tarkoitushakuisten pelottelutermien, jotka eivät välttämättä ole edes oikeita, käyttöä samoin kuin uhkakuvien maalailua tulisi välttää. Koska indeksi kompensoi vähintään hintojen nousun joka tapauksessa, olettaen että palkat nousevat keskimäärin hintoja enemmän, niin työeläkkeiden ostovoima kasvaa jatkuvasti. Työeläkkeet eivät ole seuranneet kehitystä! Tarkastelemme nimenomaan taitetun indeksin vaikutusta aikavälillä 1996-2010 ( 15 vuotta), jona aikana: Palkat + 71 % Kuluttajahinnat + 26 " Ostovoima + 45 " Työeläkkeet + 34 % Kuluttajahinnat + 26 " Ostovoima + 8 " Ostovoimaero: Palkat - Tyel = 37 %-yks. Sekä viime että tänä vuonna työeläkkeiden ostovoima/reaaliarvo on negatiivinen, tänä vuonna arviolta -1,5 prosentin verran, joten kumulatiivisesti ero palkkoihin ja ostovoimaero vain kasvaa. Ei voida kehua, että eläkeläisten ostovoima on kasvanut, vertaamatta sitä mihinkään. Jos indeksimuutos olisi tehty vuoden 2011 alusta / Jos indeksimuutos olisi tehty vuonna 2008 Indeksin vaikutusta ei voi verrata parin vuoden jaksoissa, vaan on tarkasteltava pidempää aikajaksoa ja kokonaisuutta! Seuraavat piirrokset esittävät eri indeksien vaikutuksen työeläkkeiden kehitykseen vuodesta 1964 alkaen eli lähes koko työeläkejärjestelmän olemassaolon ajalta. Tulotaso.. 2700 2500 2300 2100 1900 1700 1500 1300 1100 900 700 500 300 100 Indeksien vaikutus palkkojen ja työeläkkeiden kehitykseen 1964-2010. Lähtötaso 100 (palkka tai eläke) Eläke Palkka Työeläke palkasta [%] 1992 1996 70,0 % 1976 1964-1976 ansiotasoindeksi 1977-1992 puoliväli-indeksi 45,0 1993-1995 poikkeusvuodet 1996-2010 taitettu indeksi v.2010 40,0 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1999 2004 2009 F Faktat: Tilastokeskus 65,0 60,0 55,0 50,0
SEDU ry/ls VASTINE 3(7) Vuoteen 1976 asti oli käytössä ansiotasoindeksi, joten työeläkkeet ja palkat kehittyivät samalla lailla Puoliväli-indeksin (50/50) aikana 1977-1992 työeläkkeet jäivät jälkeen palkoista noin 0,4 % -yksikköä vuodessa 90-luvun alusta alkaen työeläkkeiden kehityksen yhteys palkkojen kehitykseen hävisi eli eläkkeet jäivät jälkeen palkoista 1 % -yksikön vuosivauhdilla Seuraava piirros selkiyttää vielä lisää tätä asiaa. Työeläkkeen ja palkan vuosittaiset nousut 1964-2010 Vuosinousu 25,0 % 20,0 % Palkka 15,0 % Eläke 10,0 % 5,0 % 0,0 % 1964 1969 1974 1979 1984 1989 1994 1999 2004 2009 Faktat: Tilastokeskus Taitetun indeksin aikana ainoastaan kerran eläkkeet ovat nousseet palkkoja enemmän eli vuonna 2009 eläkkeet nousivat 5 % ja palkat 4 %, mutta tämäkin hoitui ruotuun heti seuraavana eli vuonna 2010, jolloin palkat nousivat 2,4 % ja eläkkeet käytännöllisesti katsoen ei mitään eli 0,3 %. Keskeistä on huomata, että ansiotaso- ja työeläkeindeksin välillä on tavallaan vaihesiirto (näkyy kuvastakin). Ansiotasoindeksi lasketaan jo toteutuneen perusteella, kun taas työeläkeindeksi määrätään etukäteen edellisen vuoden tietojen perusteella. Vuodesta 1995 vuoteen 2011 työeläkkeet ovat jääneet selkeästi muusta palkkatulon kehityksestä, mikä ei ole oikeudenmukaista yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta. Tuloerot ovat liikaa kasvaneet ja joukko työeläkeläisiä on ajautunut sosiaaliluukulle. Tästä on esimerkki seuraavassa piirroksessa ja sitä seuraavassa taulukossa. Todella suurituloisten kehitys ei sovi edes piirroksessa käytetylle lineaariselle asteikolle. Є/kk Vertailu: Työeläkkeen, keskipalkan ja kansanedustajan palkan kehitys 1995-2010 6500 6000 5500 5000 4500 4000 3500 3000 2500 2000 1500 1000 Nousu 134,1% 6335 5948 Nousu 119,8 % 2873 2941 2457 2617 2279 Nousu 71,4 % 1831 1949 2118 1150 1231 1204 1279 1375 1378 1055 1090 Nousu 33,9 % 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011 Palkka Eläke K-edustajan palkkakehitys Piirros: Vertailu työeläkkeen (60 % keskipalkasta =1030 Є/kk v. 1995), keskipalkan (1716 Є/kk v. 1995 ) ja 1. kauden kansanedustajan palkkakehityksestä (2706 Є/kk v. 1995 ) 1995 2010/2011. Ylin käyrä kuvaa 1. kauden kansanedustajan alkupalkkakehitystä, nousua 119,8 % vuoteen 2010 ( tarkat numeroarvot vuosilta1996-2009 puuttuvat), mutta alku ja loppu ovat virallisia. Yli 12 vuotta kansanedustajana olleen henkilön palkat ovat noin 500 euroa korkeammat.
SEDU ry/ls VASTINE 4(7) Palkkatyöläinen (keskim.) Työeläkeläinen, lähtö 60 % keskiansiosta¹) Keskim. työeläke (vanhuuseläke) Työeläkeläinen jos 50/50 -indeksi Kansanedustaja (aloituspalkka) Taitetun indeksin seurauksena työeläkkeet ovat loitonneet palkoista. Palkat nousivat vuodesta 1995 vuoteen 2010 71 % ja työeläkkeet vain 34 %, eroa 37 %. Mikäli käytössä olisi ollut 50/50 -indeksi eläkkeet olisivat nousseet n. 50 %, jolloin 1030 e/kk:n eläke olisi päätynyt tasoon 1527 e/kk v. 2010 nykyisen 1378 e/kk sijasta eli nousu olisi ollut 149 e/kk enemmän kuin taitetun indeksin ansiosta. Keskimääräinen oma työeläke (vanhuuseläke) v. 1995 oli 774 e/kk ja taitetun indeksin ansiosta tämä ei säily keskimääräisenä tarkastelujakson aikana! Tarkasteltaessa työeläkettä ja esitettyjä palkkoja lähtötilanteessa 1995 ja uudelleen vuoden 2010 lopussa, tilanne on seuraava: Ansio v. 1995 Ansio v. 2010 Muutos 95->2010 Muutos 95->2010 1716 e/kk 2941 e/kk 1225 e/kk 71 % 1030 e/kk 1378 e/kk 348 e/kk 34 % 774 e/kk 1036 e/kk 262 e/kk 34 % 1030 e/kk 1527 e/kk 497 e/kk 48 % 2706 e/kk 5948 e/kk (6335 e/kk v. 2011 alussa) 3242 e/kk (3629 e/kk) 120 % 134 % ¹) Laskennallinen eläke eli 60 % keskipalkasta; keskimääräinen oma eläke vuonna 1995 oli 774 e/kk. Paljonko Kokoomuksen eläketulovähennys on tuonut lisää käteen kuukaudessa? Kokoomuksen ajama eläketulovähennyksen uudistaminen ja tuloveron alennukset ovat lisänneet keskimääräisen työeläkkeen ostovoimaa vaalikaudella 2007-2011 kaksi ja puolikertaisesti sen, mitä paluu puoliväli-indeksiin vaalikauden alusta olisi tehnyt. Eläketulovähennys ja veron kevennys ovat olleet ihan hyviä asioita. Verotuksen ja indeksimuutoksen vertailu ei kuitenkaan ole oikein. Kysymyksessä on kaksi eri asiaa, joita ei voi laittaa vastakkain. Molempien pitäisi olla kunnossa ts. oikeudenmukaisia. Tuloveron alennuksella, niin hyvä kuin se onkin, on lisätty painetta valtion velkaantumiselle. Sen sijaan oikeudenmukaisemmalla eläkeindeksillä olisi lisätty tuloja ja eläkeläisen ostovoima seuraisi paremmin palkansaajien tulokehitystä, kuten alun alkaen on tarkoitettu. Indeksipäätökset vuonna 1977 ja uudelleen vuonna 1995 ovat pienituloiselle eläkeläiselle katastrofaalisia ja asia pitäisi lopulta hoitaa kuntoon. Vanhimmat yli 15 vuotta sitten keskimääräiselle eläkkeelle jääneet ovat jo pudonneet köyhyysloukkuun ja sama kohtalo tulee monen muun osaksi, jos indeksiä ei korjata. Mitä verotukseen tulee, on valitettavaa, että virallinen taho koko ajan selittää, että eläkeläisen verotus on korjattu palkkatuloverotuksen tasolle. Näin ei ole tapahtunut, vaan palkkatulojen verotus on ollut 70 - luvulta alkaen eläketulojen verotusta keveämpää ja näin on edelleen. Verohallinnon verolaskurilla voidaan tarkastella puhtaasti veroja, kts. seuraava piirros. 2400 Eläkkeen verotuksen poikkeama vastaavasta palkkatuloverosta 2010 2263 2337 2487 Laatija: LS Veron määrä /v... 1900 1400 900 400-100 1786 1449 1537 1201 1307 989 830-70 0 67 10 800 11 055 11 300 15 000 16 128 20 000 21 711 22 648 25 000 30 000 35 000 35 865 40 000 Vuositulot /v Faktat: Verohallinto/Verolaskuri Piirros: Eläkkeensaajan verotus verrattuna palkansaajan verotukseen eri tulotasoilla Verohallinnon laskurin perusteella. (Palkansaaja 53-68 v., ay- jäsenmaksu 1,8 %, kunta Tampere, ei kirkollisverovelvollinen)
SEDU ry/ls VASTINE 5(7) Vuonna 2010 eläketulon verotus oli tulotasolta 11 055 e/v (921 e/kk) alkaen ansiotulojen verotusta kireämpää kaikilla tulotasoilla. Suurimmillaan ero oli 65 % tulotasolla 15 000 e/v. Valtiovarainministeriö käyttää vertailuissaan ns. kokonaisveroastetta (kts. piirros), joka käsitteenäkään ei anna oikeata kuvaa verotuksesta. Palkkatulon ns. kokonaisverossa on mukana työeläkevakuutus- ja työttömyysvakuutusmaksut. Itse asiassa eläkeläinen maksaa TEL luonteiset maksut kahteen kertaan, ensin alennettuna eläkkeenä vakuutusyhtiöille (pysyvä vähennys) ja sitten vuosittain veron osana julkisyhteisöille eli valtiolle, kunnalle ja kirkolle. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että vielä eläkkeelläkin eläkeläinen maksaa työeläke- ym. maksuja mutta siten, että maksu ei enää kerrytä hänen omaa eläkettään, vaan rahat menevät veromarkkoina yhteiskunnan hyvinvoinnin ylläpitoon. Eläkeläinen on siis yhteiskunnalle palkkatulolaista kannattavampi yksilö. Piirros: Eläkkeensaajan ja palkansaajan verojen ja maksujen rakenne eri tulotasoilla vuonna 2010, % bruttotuloista (Lähde: www.etk.fi) Hallitus lupasi korjata eläkeläisen verotuksen palkansaajan verotuksen tasolle kaikilla tulotasoilla. Mutta korjaus tehtiin vain puolinaisesti, koska edelleen palkansaajan TEL -luonteiset maksut luetaan palkansaajan veroiksi. Palkansaajan TEL maksu ei ole veroa, vaan sillä hän kartuttaa omaa työeläkettään. Lisäksi TEL -vakuutusmaksut ovat palkansaajalle vähennyskelpoisia verotuksessa, joten kuinka ne voivat olla palkansaajan veroa, jota käytetään palkkoja ja eläkkeitä verrattaessa (eihän veroa pitäisi voida vähentää verosta). Lisäksi TEL -maksu maksetaan myös muille kuin yksityisille vakuutuslaitoksille ja verot valtiolle, kunnalle ja kirkolle ei muulle julkiselle yhteisölle. Verotuksen keskeinen periaate tasapuolisuus ei toteudu. Tämä siitä huolimatta, että työeläke on työsopimusten mukaisesti ansaittua, mutta myöhennettyä palkkaa, johon pitäisi soveltaa palkkatuloon
SEDU ry/ls VASTINE 6(7) nähden yhdenmukaista vähennyslinjaa. Muistettava on, että TYÖELÄKE EI OLE SOSIAALIETU, eikä sitä makseta veromarkoista edellyttäen, että TEL maksujen rahastointi on hoidossa. Muita huomioita kohtaan puoliväli-indeksiin paluusta : Kommentoin vain yleisellä tasolla esitettyjä asioita: Numeeriset laskelmat, jotka ulottuvat vuoteen 2050 eivät ole luotettavia, eikä niitä pitäisi käyttää laskelmissa ainakaan ohjenuorana. Työeläkelain voimaan tullessa v. 1962, työeläkkeiden vuosittainen tarkastus tapahtui ansiotasoindeksin mukaisesti. Tämä ei ollut millään lailla katastrofaalista valtion taloudelle. Vasta Miettusen hätätilahallituksen aikana 1977 eläkeindeksi heikennettiin puoliväli-indeksiksi. Tällöinkin muutoksen piti olla väliaikainen! Mutta Lipposen hallitus heikensi indeksiä uudelleen 1995. Työeläkevarat ovat yksityisiä varoja, ne eivät kuulu valtiolle, eivät myöskään EK:lle. Ne ovat työntekijöiden ja eläkeläisten omaisuutta. Eli oikeuskanslerin päätöksen 535/1/01/8.7.2004 mukaan työeläkerahastot ovat perustuslain 15 :n mukaisesti yksityisomaisuuteen rinnastettavaa varallisuutta. Työeläkevarantojen suuruus 31.12.2010 oli yhteensä 143,8mrd euroa, josta lakisääteisten yhtiöiden varanto oli 138,8 mrd ja kassojen ja säätiöiden varallisuus 5 mrd euroa. Rahastojen keskimääräinen vuosituotto on varovaisten arvioiden mukaan 4 % eli vuonna 2010 se oli 5 mrd euroa. Laskelmien mukaan pelkästään 4 %:n tuotolla nämä varat ovat 25 vuoden kuluttua 354 mrd ja 50 vuoden päästä 946 mrd. Työeläkkeiden indeksikorjaus 50/50 tasoon veisi vuositasolla n. 125 milj. euroa, johon riittäisi nykyisin tavaksi tulleet asiakaspalautukset (n. 200 milj. euroa/v), jotka vakavaraisuuslain ja sopimusten mukaan eivät kuulu palautettaviksi vaan eläkkeiden maksuun. Siis indeksikorjaus ei vaatisi vielä itse pääomaan eikä sen varsinaiseen tuottoonkaan koskemista. Korjaus alkuperäiseen ansiotaso-indeksiinkään ei veisi kuin 250 milj. euroa/v. Mitä indeksikorjaus tekee pitkässä juoksussa on taas asioita, joita on vaikea laskea tai arvioida. Tilanne tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että korjaus on mahdollinen, kunhan rahoja ei omita muuhun käyttöön. Lisäksi ainahan on mahdollista tehdä uusintakorjaus kuten historia osoittaa. Eläkejärjestelmä on lanseerattu aikoinaan työntekijöille (nyk. eläkeläiset), että eläke on esim. 60 % palkasta, ja tältä pohjalta TEL maksut on peritty. Jos järjestelmä ei tätä kestä, eläkejärjestelmässä ja sen laskelmissa on virhe, koska missään vaiheessa työntekijälle (nykyiselle eläkeläiselle) ei kerrottu, että tämä 60 % koskeekin vain eläkkeelle lähtövuotta. Indeksi- ja verotuskysymykset koskettavat myös tulevia eläkeläisiä. Indeksikorjaustahan eivät eläkeläisjärjestöt esitä taannehtivasti toteutettavaksi ja siten eniten niistä hyötyisivät tulevaisuuden eläkeläiset, joilla muutenkin eläkkeiden lähtötaso tulee olemaan nykyistä korkeampi. Näillä asioilla pyritään oikeudenmukaisuuteen ja sukupolvien välistä riitaa ei pidä nostaa. Jo 30 vuotta eläkkeellä olleella opettajalla on tällä hetkellä kuitenkin täysin erilainen toimeentulomahdollisuus verrattuna nyt 68 - vuotiaana superkarttumien saattelemana eläkkeelle jäävällä. Puhtaasti ikään liittyvänä superkarttuma ei ole oikeudenmukainen. Siihen olisi pitänyt kytkeä tehdyt työvuodet. Elinaikakerroin on taas järjestelmäkehittäjien Ruotsista poimima höpötys. Sellaista ei olisi pitänyt hyväksyä. Vanhempien sukupolvien epäreiluutta lieventää se tosiasia, että he ovat maksamillaan veroilla kustantaneet nuorempien polvien opiskelut, lastenhoidot jne., ja tämän he ovat tehneet ihan mielellään. Rahat eivät ole korvamerkittyjä, joten on ihan sama menevätkö maksut tulevista vai jo olevista varoista. Sama kuin sammiosta ottaisi vettä äyskärillä! Työeläkejärjestelmään kokonaisuutena eli eläkevakuutuslaitosten organisaation että itse eläkejärjestelmän oikeellisuuteen ja kehitykseen tulisi poliitikkojen kiinnittää entistä enemmän huomiota. Asia pitäisi perin juurin selvittää ja rahastojen hallinta pitää saattaa avoimeksi ja niiden hallintaan mukaan myös eläkeläisten edustus. Selvitys tulisi toimittaa täysin ulkopuolisen, puolueettoman tahon toimesta, koska: Ei ole oikein, että järjestelmää kehittävät henkilöt, jotka hallinnoivat rahoja; Pukki kaalimaan vartijana.
SEDU ry/ls VASTINE 7(7) Hallintoon kuluu kohtuuttomasti eli n. 500 milj. euroa vuodessa (=useamman vuoden indeksikorjaus) EK:n valta? Eläkeläisten edustus / edunvalvonta puuttuu Ammattiyhdistysjohtajat eivät aja kentän etua, oma suu lähempänä kuin kontin suu eli heidät on vaiennettu ylimääräisillä eläkkeillä (onko juridisesti oikein?). Varsinainen työssä oleva kenttäväki ei huomaa asiaa ennen kuin ovat itse eläkkeellä. Lisäksi tulisi oikeasti kiinnittää huomiota johdon ylisuuriin palkkoihin, palkkioihin ja supereläkkeisiin kaikissa yrityksissä. Eihän voi olla oikein, että johdon palkkoja nostetaan n. 30 % tilanteessa, kun rahastojen arvot romahtavat. Näinhän tapahtui eläkevakuutusyhtiöissä 2008. Eläkepomot eivät omista työeläkerahoja! Kaikkien eläkkeiden tulisi perustua samaan lakiin ja samoihin periaatteisiin eli tällä hetkellä koko työuran ajalta saatuun ansioon. Luottamustoimet eivät näkemyksemme mukaan kuulu joukkoon. Ylisuuret eläkkeet pitäisi leikata, niitä ei tarvita ja ilmeisesti näihin liittyvät eläkevastuutkaan eivät ole kohdallaan. Ja paljon muuta Äskettäin julkaistu Olli Pusan nettikirja Renkien kapina on varmasti tutustumisen arvoinen itse kullekin. *********