Paikkatiedon hyödyntäminen kosteikko- ja pintavalutuskohteiden

Paikkatiedon hyödyntäminen kosteikko- ja pintavalutuskohteiden kartoituksessa Pilottihanke Yläneenjoki, Säkylän Pyhäjärven valuma-alueella Suomen metsäkeskus 2015 Soile Anttila, Timo Silver, Hannu Heikkilä ja Samuli Joensuu

{ 2 } Paikkatiedon hyödyntäminen kosteikko- ja pintavalutuskohteiden kartoituksessa Pilottihanke Yläneenjoki, Säkylän Pyhäjärven valuma-alueella Luonnonhoitohankeraportti 27.1.2015. Tekijät: Soile Anttila, Suomen metsäkeskus Timo Silver, Suomen metsäkeskus Hannu Heikkilä, Suomen metsäkeskus Samuli Joensuu, Tapio Oy Kannen kuva: Kunnostusojituksen yhteydessä toteutettu Muurassuonojan pintavalutuskenttä Säkylässä.Kuva: Timo Silver. Taitto: Terttu Välkkilä Paino: Painosalama Oy, Turku, 2015 ISBN 978-952-283-025-8, nid. ISBN 978-952-283-026-5, pdf

{ 3 } SISÄLLYS 1 JOHDANTO...4 2 AINEISTO JA MENETELMÄT...4 2.1 Taustatietoa uoma-analyyseistä...5 2.2 Vesiensuojelurakenteiden kartoitustyökalu (kosteikkotyökalu)...7 2.3 Visuaalinen tarkastelu paikkatiedon ohella...8 3 TYÖN KULKU...10 3.1 Maaperätarkastelu...10 3.2 Uoma-analyysi ja kosteikkotyökalu...11 3.3 Analyysitulokset...13 3.4 Maastotarkastuksen tulokset...13 4 YHTEENVETO...22 5 POHDINTAA...24 KIRJALLISUUS...28 LIITE 1, Kuvioselostus...30 LIITE 2, Kartat...43

{ 4 } 1 Johdanto Tämä hanke on osa Suomen metsäkeskuksen toteuttamaa luonnonhoitohanketta Suunnitelma valuma-alueen konkreettisiksi vesiensuojelutoimenpiteiksi sekä selvitys metsätaloustoimenpiteiden jaksottamisen tarpeesta ja mahdollisuuksista vesistökuormituksen vähentämiseksi. Yläneenjoki laskee Säkylän Pyhäjärveen, joka on arvokas NATURAssa oleva järvi Lounais-Suomessa. Yläneenjoki on suurin kuormittaja Pyhäjärven valuma-alueella ja mm. noin 65 % Pyhäjärven fosforikuormasta (pl. ilmasta tuleva kuormitus) tulee järveen Yläneenjoen valuma-alueelta (Kirkkala 2001). Suurin kuormitus Yläneenjokeen tulee peltoviljelystä. Myös turvetuotanto on metsätalouden ohella merkittävä kuormittaja valuma-alueella. Tämä osahanke on pilottihanke, jossa on tarkoitus selvittää paikkatiedon hyödyntämisen mahdollisuuksia kosteikko- ja pintavalutuskohteiden kartoituksessa Yläneenjoen metsäisellä valuma-alueella. Analyysiaineiston käsittelyn on tehnyt Soile Anttila ja maastotyöt Timo Silver. 2 Aineisto ja menetelmät Työssä on hyödynnetty seuraavia aineistoja ArcGIS, ArcMap-paikkatieto-ohjelmassa: 3. jakovaiheen valuma-aluejako (SYKE) Maaperäkartat 1:20 000 (GTK) Maastotietokanta, vesiviivat ja -alueet (MML) Maastotietokanta, suoaluetaso (MML) Uoma-analyysit (metsäkeskus) Tässä käytettiin seuraavien Yläneenjoen osavaluma-alueiden uoma-analyysejä: - 34.041 (valuma-alueen tunnus) Yläneenjoen alaosan valuma-alue - 34.043 Yläneenjoen keskiosan - 34.044 Yläneenjoen yläosan - 34.045 Latvanjoen - 34.046 Isonsuonojan - 34.047 Myllyojan - 34.048 Peräsuonojan ja - 34.049 Rannanmäenpuron valuma-alueet Vanhan kartanon valuma-alueelta (tunnus 34.042) ei ollut saatavilla uomaanalyysiaineistoa. 2m maanpintamalli (MML)

{ 5 } Oheismateriaalina on kohteiden alueilla tarkastettu myös seuraavia: Pohjavesialueet (SYKE) Natura-alueet (SYKE) Metsälain elintärkeät elinympäristöt (metsäkeskus) Maastokartta (MML) Yläneenjoen osavaluma-alueet Myllyojan va Isosuonojan va Yläneenjoen yläosan a Latvanjoen va Yläneenjoen alaosan a Yläneenjoen keskiosan a Vanhan kartanon a Peräsuonojan va Rannanmäenpuron va 0 1 2 4 6 8 Kilometers Käytetyt aineistot: Taustakartta: MML, 1:500 000 3 jkv. valuma-alueet: SYKE Kartan laatija: Soile Anttila 30.12.2014 Kuva 1. Kartta Pyhäjärveen laskevan Yläneenjoen valuma-alueesta osavaluma-alueittain. 2.1 Taustatietoa uoma-analyyseistä Paikkatietoa hyödynnetään vesiensuojelun suunnittelussa pintavesien liikkeiden mallintamisessa maanpinnan muotojen ja uomatiedon perusteella. Kun mallintamalla tuotettu tieto pintavesien virtauksesta yhdistetään valuma-alueen muihin ominaisuuksiin, kuten maalajiin ja maanpinnan kaltevuuteen, voidaan tunnistaa esim. ojitusalueelta eroosiolle alttiit ojat. (TASO 2011 )

{ 6 } Uoma-analyysiaineisto on tuotettu ns. RiverLifeGIS analyysillä (RLGis). Ensin lähtötietoina tarvittavat aineistot on luotu ja analysoitu, minkä jälkeen varsinaiset tulosaineistot syntyvät. Lopuksi tulosaineisto on luokiteltu, määritelty sen kuvaustapa sekä siirretty aineistot suunnittelujärjestelmiin. Analyysissa maanmittauslaitoksen uomaverkko on jaettu 10 metrin pätkiin ja jokaiselle pätkälle on laskettu tärkeitä vesiensuojelun suunnitteluun liittyviä tunnuksia; yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala, maanpinnan kaltevuus, virtausnopeus (tyypillisenä kevättulvana) ja eroosioalttiutta kuvaava luku. Aineisto sisältää lisäksi mm virtausviivat sekä uomille että uomien ulkopuolisille alueille ja etäisyyden lähimpään vesistöön ja suojavyöhykkeiden painopisteitä ei_uoma viivoille. Tässä valuma-aluehankkeessa RLGis laskennan tuloksena syntyneitä, edellä mainittuja varsinaisia tulosaineistoja on käytetty etsittäessä paikkatiedon keinoin mahdollisia vesiensuojelurakenteiden paikkoja. Uoma-analyysit on tehty keskitetysti Suomen Metsäkeskuksessa 3. jakovaiheen valuma-alueille. Aineistosta on nykyään tarkasteltavissa seuraavien kriteerien mukaisesti teemoitetut karttatasot Suomen metsäkeskuksen Aarni-paikkatietojärjestelmässä: veden nopeus, uoman kaltevuus ja kulloinkin tarkasteltavan pisteen yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala. Tulevaisuudessa virtausreittien laskennan tarkkuutta olisi mahdollista parantaa siirtymällä laserkeilauksen avulla tuotettuun korkeusmalliin. Tällä hetkellä tulokset (mm eroosioriski) perustuvat siis korkeuskäyristä interpoloituun korkeusmalliin. Analyysi on luonteeltaan riskianalyysi ja se täydentää muita tietoja ja auttaa kiinnittämään huomiota olennaisiin vesiensuojelunäkökohtiin sekä helpottaa mahdollisten puutteiden havaitsemista. Analyysi ei missään tapauksessa poista ammattitaitoisen maastosuunnittelun tarvetta. Tulokset ovat suoraan riippuvaisia käytetyistä tiedoista; analyysi ei ennusta, vaan se laskee annettujen tietojen perusteella. Analyysissä on myös käytetty oletuksia, yleistyksiä ja yksinkertaistuksia, jotka yhdessä lähtöaineiston tarkkuuden ja virheiden kanssa vaikuttavat analyysitulosten käyttökelpoisuuteen ja siihen, miten aineistoa tulisi tulkita. Esimerkkinä voidaan mainita, että analyysin tulos kuvaa tilannetta, kun ojat on kaivettu kuten ne peruskartassa näkyvät, eivätkä ojien koot ja syvyydet poikkea toisistaan (Leinonen 2012).

{ 7 } Etelä-Savon metsäkeskus, Tapio ja Metsähallitus aloittivat syksyllä 2011 osittain TASO-hankkeen rahoittaman kehittämishankkeen, jossa kehitetään valuma-aluesuunnittelun menetelmiä sekä paikkatietotyökaluja. Tuossa hankkeessa on kehitetty myös ns. vesiensuojelurakenteiden kartoitustyökalu. 2.2 Vesiensuojelurakenteiden kartoitustyökalu (kosteikkotyökalu) Pyhäjärven valuma-alueen vesiensuojelukohteiden kartoituksessa siis hyödynnettiin edellä mainittujen uoma-analyysien tuloksia ArcGIS-ohjelmassa käytetyn vesiensuojelun kartoitustyökalun avulla. Kyseinen työkalu auttaa tunnistamaan valuma-alueelta sellaisia alueita, joiden topografia, maaperä ja maankäyttö soveltuu erilaisille vesiensuojeluratkaisuille. Työkalun avulla ei tietenkään voida yksiselitteisesti määritellä vesiensuojelurakenteille sopivia alueita, vaan lopulliset kohdevalinnat käydään aina tarkistamassa maastossa. Mallin tarkkuus riippuu erityisesti myös lähtöaineiston tarkkuudesta. Työkalun periaatteena on yhdistää paikkatieto kuormituksen kulkeutumisreiteistä - siis edellä mainitulla RLGis-sovelluksella laskettu virtausreittitieto - paikkatietoon topografialtaan ja maaperältään sekä maankäytöltään vesiensuojelurakenteiden rakentamiseen soveliaista alueista. Ensisijaisesti malli on suunniteltu pintavalutuskenttien ja kosteikkojen paikkojen tunnistamiseen. Paikkatieto-ohjelmassa työkalu käynnistää lomakkeen, jossa osoitetaan siinä vaadittavien lähtötietojen (esim. MML:n suoalueet sisältävä karttataso, korkeusmalli eli maanpinnan kaltevuusrasteri, tiedot valuma-alueesta ja RLGis-vesiensuojeluteema) sijainti sekä annetaan laskentasääntöjä (vesiensuojelurakenteen yläpuolisen valuma-alueen koon määrittäminen, turvemaalaikkujen koon rajaukset sekä sopivien kohteiden etäisyys uomista). Mallin oletuksena on että vesiensuojelurakenteet pyritään ensisijaisesti sijoittamaan turvemaille, joiden tunnistaminen tapahtuu maanmittauslaitoksen maastotietokannan avulla. Kaltevuudeltaan pintavalutuskentäksi tai kosteikoksi soveliaiden alueiden maanpinnan kaltevuuden oletusarvona käytetään 0 2%. (Vesiensuojelurakenteiden kartoitustyökalu, Käyttöohje 1.0, Suomen metsäkeskus 2012)

{ 8 } 2.3 Visuaalinen tarkastelu paikkatiedon ohella Visuaalisessa tarkastelussa voidaan käyttää rajaavina tekijöinä mm maankäyttötietoja, pääryhmiä (metsämaa, kitumaa, joutomaa), alaryhmäjaottelua (kangas, korpi, räme, avosuo) tai puustotietoja. Lisäksi mikäli on esimerkiksi käytettävissä ojitustiedot paikkatiedoksi tallennettuna, voidaan rajata pois esim. hiljattain tehdyt ojitukset ja huomioida alueet, joissa viimeisestä ojituksesta on kulunut pitkä aika. Uoma-analyysiaineistoa voidaan käyttää myös yhdessä maaperäaineiston kanssa niin että teemoitetaan maalajit eroosioherkkyyden mukaan ja tarkastellaan uoma-analyysiaineistosta kriittisiä kohteita eroosioherkillä maalajeilla. Uoma-analyysiaineistosta voidaan valita kohteita esim. kaltevuuden mukaan (kuva 2). Kaltevuus uomissa, kriittisiä kohteita 25 24 22 Selite Kaltevuus_yli_3 % Kaltevuus_yli_2 % maastossa tarkastetut kohteet Maaperä <all other values> eroosioluokitus 1, kangas, Mr, SMr tai Ka 0,45 m/s 2, kangas, lajittunut (<0,06 mm) tai HMr 0,3 m/s 3, turve 0.4-1m, Mr tai SMr 0,45 m/s 4, turve 0.4-1m, lajittunut (<0,06 mm) tai HMr 0,3 m/s 5, turve yli 1m 0,4 m/s 00,050,1 0,2 0,3 0,4 Kilometers Käytetyt aineistot: Taustakartta MML Maaperäkartta GTK Uoma-analyysi Suomen metsäkeskus Kartan laatija: S. Anttila 13.1.2015 Kuva 2. Paikkatietoanalyysilla haettuja eroosion kannalta kriittisiä kohteita uomissa.

{ 9 } Maaperäaineisto sisältää myös eri maalajien rajanopeudet. Paikkatietotyökaluilla voidaan hakea uomista sellaiset kohdat, joissa uoman virtausnopeus ylittää maalajin rajanopeuden (kuva 3). Maalajin rajanopeudella tarkoitetaan suurinta veden virtausnopeutta, jolloin maahiukkanen ei vielä lähde liikkeelle eli ei synny eroosiota. Tällä tavoin saadaan esille eroosion kannalta mahdollisia riskikohteita. Myös tässä on korostettava lähtöaineistojen tarkkuudesta / virheistä johtuvia ongelmia. Yläneenjoen osavaluma-alueilla ei kattavasti etsitty riskikohteita tällä keinolla. Ohessa kuitenkin esimerkki riskikohteista Yläneenjoen alaosan valuma-alueelta (kuva 3). Veden nopeus uomassa (uoma-analyysiaineisto) ylittää maalajin rajanopeuden 25 24 22 Selite vesiviivat 0 rajanopeus ylittyy maastossa tarkastetut kohteet Ylaneenjoen_alaosan_va 0 0,050,1 0,2 0,3 0,4 Kilometers Tausta-aineistot: Taustakartta: MML Maaperäkartta: GTK Uoma-analyysit: Suomen metsäkeskus Valuma-alueaineisto: SYKE Kartan laatija: Soile Anttila 19.1.2015 Kuva 3. Paikkatietoanalyysin avulla etsittyjä kohteita, joissa maalajin rajanopeus ylittyy.

{ 10 } 3 Työn kulku 3.1 Maaperätarkastelu Maastotarkastusten tueksi Geologian tutkimuskeskuksen maaperäaineistosta etsittiin tiettyjen kriteerien mukaan ns. kriittisiä alueita (eroosioherkkiä maalajeja), joista saattaa lähteä kiintoaineskuormitusta. Tämä on tehty kaikille koko alueen osavaluma-alueille. GTK:n maaperäaineistossa maalajit on määritelty erikseen pintamaalle (0,3 0,9 m syvyys) sekä pohjamaalle (1 m syvyys). Soistumat eivät siis erotu tässä luokituksessa. Käytetyt kriteerit ovat seuraavanlaiset: 1. Pintamaa: sara- tai rahkaturve, pohjamaa: hiekka. Näillä maalajeilla vesiensuojelurakenteena voi käyttää laskeutusaltaita. 2. Pintamaa: sara- tai rahkaturve, pohjamaa: hiesu, savi tai lieju. Vesiensuojeluratkaisu näillä on pintavalutuskenttien tekeminen. Kriteerin 1 maalajit ovat ongelmallisia eroosioherkkyytensä vuoksi erityisesti laskuojissa, sarkaojissa ei yleensä ole ongelmia (kuva 4). Kriteerin 2 kohteissa ongelmana on saada riittävä korkeusero yläpuolisille alueille, jotta niille ei aiheuteta vettymistä pintavalutuskenttiä tehtäessä (kuva 4). Alueen kaikista maaperäkartoista on tehty vastaavat haut. Osa tuloksena saaduista kohteista on peltoalueilla.

{ 11 } 0,125 0,25 0,5 0,75 1 Kilometers SELITE Laskeutusallasta vaativa, kriteeri 1 Pintavalutuskenttää vaativa, kriteeri 2 Valuma-alueen ulkoraja Kuva 4. Esimerkki kriteerein 1 ja 2 perusteella GTK:n maaperäaineistosta haetuista kohteista. Lähde: Kartta-aineisto: MML. 3.2 Uoma-analyysi ja kosteikkotyökalu Uoma-analyysien visuaalisen tarkastelun lisäksi on käytetty edellä mainittua, TASO hankkeen (www.ymparisto.fi/fi-fi/tasohanke) yhteydessä kehitettyä, ArcMapissa käytettävää vesiensuojelun kartoitustyökalua, ns. kosteikkotyökalua. (www.ymparisto.fi/fi-fi/tasohanke/julkaisut) ArcGIS ohjelmaan lisätyn kosteikkotyökalun avulla etsittiin eri valuma-alueilta mahdollisia kosteikkojen tai pintavalutuskenttien paikkoja. Valuma-alueina käytettiin Suomen Ympäristökeskuksen 3. jakovaiheen valuma-aluejakoa.

{ 12 } Kuva 5. Kosteikkotyökalu ja esimerkkialue laskennassa saaduista kohteista. Lähde: Kartta-aineistot: maastokartta, MML, maastotietokanta, MML, uoma-analyysit, Suomen metsäkeskus. 0 0,05 0,1 0,2 0,3 0,4 Kilometers Selite Kosteikkotyökalun avulla etsittyjä kohteita Käytetyt aineistot: Maaperäkartta, 1:20 000, GTK Maastokartta 1:25 000, MML Suoaluetaso, MML Uoma-analyysit, Metsäkeskus 3 jkv. valuma-alueet, SYKE Kartan laatija: Soile Anttila 7.5.2014 Tämän jälkeen saadusta aineistosta rajattiin pinta-alan perusteella sopivimmat kohteet. Ensiksi kosteikkotyökalulla saatu aineisto on muutettu ArcToolboxin Multipart to Singlepart työkalulla multipolygoneista yksittäisiksi, sen jälkeen laskettu uudelleen näiden pinta-ala. Kohteen yläpuolisen valuma-alueen rajauksena käytettiin 30 150 hehtaarin pinta-alaa. Suoalueen minimirajaksi asetettiin 0,15 hehtaaria. Yläraja vaihteli eri laskentaversioissa. Maastotarkistukseen valittiin alle 6 hehtaarin alueet. Lisäksi sopivien kohteiden etäisyydeksi olemassa olevista ojista määriteltiin enintään 100 metriä. Koska vesiensuojelurakenteet on järkevintä tehdä samanaikaisesti ojitus- tai muiden toimenpiteiden kanssa, tässä tarkastelussa saatu tieto on luonteeltaan etukäteiskartoitusta, mitä voidaan hyödyntää myöhemmin ojitusten tai esim. voimakkaiden maanmuokkaustoimenpiteiden yhteydessä.

{ 13 } Tässä työssä päädyttiin käyttämään kosteikkotyökalun kriteereinä edellä mainittuja seikkoja. Analyysejä kannattaa laskettaa useilla eri kriteereillä ja maastotarkastusten myötä kriteerejä voi täsmentää tarkemmaksi. Hyödyllistä olisi myös käyttää esim. puustotietoja ja maaluokkia (kitu- joutomaat) kriteereinä. 3.3 Analyysitulokset Maastotarkastusten tueksi siis haettiin ArcMAP-karttaohjelman valintatoiminnon avulla Geologisen tutkimuskeskuksen maaperäaineistosta edellä mainittujen kriteerien perusteella eroosion kannalta ns. kriittiset maalajit. Yläneenjoen valuma-alueelta kohteita löytyi 32 kpl, joista 2 oli laskeutusallasta vaativia ja loput 30 pintavalutuskenttää vaativia. Eroosioherkät maalajit aiheuttavat ongelmia silloin kun esim. ojan kaltevuus on suuri tai yläpuolinen valuma-alue iso. Niille alueille, joista oli saatavilla Maanmittauslaitoksen 2M maanpintamalli, on tehty myös valuma-aluemäärityksiä esim. jonkin laskuojan alueelle (kriittisten maalajien lähistölle). Tässä niitä ei esitellä tarkemmin, koska Yläneenjoen ja Pyhäjoen alueelta ei työn alkaessa ollut saatavilla MML:n 2M maanpintamallia. ArcGIS ohjelmaan lisätyllä Vesiensuojelurakenteiden kartoitustyökalun (Kosteikkotyökalun) avulla löytyi Ylänejoen valuma-alueelta mahdollisia kosteikkojen tai pintavalutuskenttien paikkoja 75 kpl. Tämän aineiston maastotarkastus keskittyy näiden kohteiden tarkasteluun maastossa. Myllyojan ja Latvanjoen osavaluma-alueilta ei kohteita löytynyt tällä menetelmällä. Lisäksi Vanhan kartanon osavaluma-alueelta ei ollut saatavissa uoma-analyysiaineistoa, eikä siis kosteikkotyökalua voitu käyttää. 3.4 Maastotarkastuksen tulokset Maastotarkastuksessa pyrittiin löytämään sellaisia Vesiensuojelurakenteiden kartoitustyökalun (Kosteikkotyökalu) hakemia kosteikkokuvioita, joilla olisi vesiensuojelumerkitystä ja jotka käytännössä olisivat pintavalutuskenttiä. Toisaalta pintavalutuskentälle muodostuu aina jonkinlainen kosteikko.

{ 14 } Kuva 6. Heikkokuntoiseen laskuojaan rajoittuva erinomainen pintavalutuskentän paikka (kuvio 44 b). Kuvion kasvupaikkatyyppi luonnontilaisen kaltaista ruohoista saranevaa. Kuva: Timo Silver. Kaikki maastotarkastetut kuviot olivat ojitettua suota. Maastotarkastettujen kosteikkokuvioiden pinta-alarajoiksi oli asetettu 0.15 6.0 ha ja valuma-alueen rajoiksi 30 150 ha. Maastossa tarkastettiin Yläneenjoen kuuden osavaluma-alueen kohdalta kosteikkotyökalun antamat ehdotukset vesiensuojelurakenteiden paikoiksi, yhteensä 57 kuviota (liite 2). Maastotarkastuksen tulokset on esitetty kuvioittain erillisessä kuvioselostuksessa (liite 1). Maastossa jätettiin tarkastamatta 18 kpl kuvioita, jotka jo karttatarkastelun perusteella näyttivät selvästi siltä, etteivät ne sovellu pintavalutuskentiksi mm. maaston tasaisuuden tai valuma-alueen vähäisen vesistökuormitusriskin vuoksi. Maastotarkastetuista kuvioista 80,7 % (46 kpl) oli sellaisia, etteivät ne käytännössä ole toteuttamiskelpoisia pintavalutuskentän kohteita (kuva 7). Syynä oli seuraavia

{ 15 } tekijöitä: maaston kaltevuussuhteet, peltojen läheisyys, yläpuolisen valuma-alueen pienuus tai yleensä vähäinen vesistökuormitus valuma-alueelta. Toteuttamiskelpoisuudella tarkoitetaan kaltevuussuhteiden osalta sitä, että pintavalutuskentän korkeusasema suhteessa yläpuoliseen valuma-alueeseen on sellainen, että vettymishaitta jää kohtuulliseksi pintavalutuskentän yläpuoliselle valuma-alueelle eikä vettymishaittaa aiheudu monien hehtaarien alueelle. Tämä edellyttää yleensä korkeuskynnystä pintavalutuskentän ja yläpuolisen valuma-alueen väliin. Periaatteessa pintavalutuskenttä tai kosteikko voidaan ojitetulla suolla tehdä minne vain ojat tukkimalla, jolloin kyseessä on tasaisilla mailla käytännössä laaja-alainen suon ennallistaminen. Osa pintavalutuskentän kohteista oli alavien peltojen läheisyydessä ja alapuolella vieläpä siten, että pintavalutuskentän läpi virtasi syvä oja. Pintavalutuskentän toteuttaminen tuollaisissa tilanteissa on käytännössä epärealistista, koska viljelyssä olevien peltojen vettämistä eivät maanomistajat ymmärrettävästi hyväksy. Yläpuolinen valuma-alue jäi monella kohteella pieneksi (vain muutamia hehtaareja), koska ojitus oli toteutettu siten, että ojavedet kulkeutuivat pintavalutuskohteen ohitse, vaikka ohjelma laski korkeuskäyrien perusteella valuma-alueeksi vähintään 30 ha. Ongelmaa aiheutti myös se, että osa kaivetuista ojista puuttui kokonaan kartoilta ja maastotietokannasta. Osalla kohteista kuormittava valuma-alue oli hyvin pieni suhteessa pintavalutuskohteeseen. Mikäli yläpuolinen valuma-alue on esim. kalliota, karkeaa maalajia sisältävää kangasmaata tai luonnontilaista suota, on valuma-alueen vesiensuojelullinen kuormittavuus vähäinen (edellyttäen ettei mm. kasvatuslannoituksia toteuteta). Näissä tapauksissa ei ole perusteltua tehdä usean hehtaarin pintavalutuskenttää, jolla jo itsessään on ravinnekuormitusta lisäävä merkitys (mm. Hynninen ym. 2012). Teoriassa toteuttamiskelpoisia pintavalutuskentän kuvioita oli 11 kpl eli 19,3 % maastotarkastetuista kuvioista. Käytännön toimintaan soveltuvia, toteuttamiskelpoisia pintavalutuskenttiä, joilla olisi riittävä kuormittava valuma-alue yläpuolella ja selvä vesiensuojelullinen merkitys, oli maastotarkastetuista kuvioista vain neljä eli 7,0 % kuvioista: kuviot 40,41,44 b (kuva 6) ja 45 (kuva 8).

{ 16 } Kuva 7. Tyypillinen kosteikkotyökalun antama ehdotus vesiensuojelurakenteen paikaksi (kuvio 54). Puustoinen kuvio ei ole realistinen pintavalutuskentän paikaksi, koska kuvion valuma-alue jää pieneksi, sillä valuma-vedet ohjautuvat pääosin kuvion ohitse (kuvio osin vedenjakajalla). Kuva: Timo Silver.

{ 17 } Kuva 8. Hyvä pintavalutuskentän paikka rinteessä (kuvio 45). Takana laajahko kuormittava valuma-alue. Pintavalutuskenttä tehtävissä rinteen suuntaisella syöttöojalla. Kuva: Timo Silver.

{ 18 } Lopuilla seitsemällä (12,3 %) teoriassa toteuttamiskelpoisella pintavalutuskentällä (kuviot 8, 13, 43, 46, 47,49 ja 56) olisi lähinnä vain kosteikkomerkitys eli ne olisivat pienialaisia ennallistettuja suokuvioita ilman että niillä olisi suurtakaan vesiensuojelullista hyötyä. Tämä johtuu siitä, että ko. kuvioiden kuormittava yläpuolinen valuma-alue on pienehkö tai niiden läheisyydessä samalla valuma-alueella on parempi pintavalutuskentän kohde. Myös niiden merkitys luonnon monimuotoisuuden lisääjänä alueella olisi vähäinen, koska ne ovat tehokkaasti kuivattuja soita eivätkä edusta harvinaisia suotyyppejä. Kuva 9. Teoriassa hyvä pintavalutuskentän paikka (kuvio 23a). Kaivamaton noro rinteessä (kynnyskohta) laskee alapuoliseen ojitettuun korpeen. Teknisesti erinomainen pintavalutuskentän paikka, koska vettymishaitta jäisi vähäiseksi. Kuormittava yläpuolinen valuma-alue jää kuitenkin niin pieneksi, ettei pintavalutuskentästä olisi vesiensuojelullista hyötyä. Kohde löytyi analyysiaineiston hakeman kuvion 51 alapuolelta. Kuva: Timo Silver.

{ 19 } Kuvion 15 pintavalutuskohteella oli täyttynyt, kasvillisuuden peittämä laskeutusallas. Allas itsessään on pienimuotoinen kosteikko (kuva 10). Sen tyhjentäminen ei ole perusteltua, vaan sen yläpuolelle on (tarvittaessa) perusteltua tehdä laskeutusallas, kun seuraava kunnostusojitus toteutetaan (Silver ym. 2009). Kuviot 9,10 ja 11 sijaitsivat lähekkäin Yläneenjoen varressa (Järvenrahka) aivan Pyhäjärveen laskevan Yläneenjoen suistossa. Niille ei ole mahdollista tehdä pintavalutuskenttää, koska suo nousee jyrkähkösti Yläneenjoesta (kohosuotyyppinen suo). Sen sijaan niille on mahdollista tehdä toimiva vesiensuojeluratkaisu siten, että sarkaojat jätetään perkaamatta noin 10-50 m Yläneenjoesta. Näin on tehty kuviolla 9, kun kuviolla toteutettiin kunnostusojitus 2004 (kuva 11). Tämä on toimivaa ja tehokasta vesiensuojelua. Myös Kortsuon kuviolla 25 on vastaavanlainen tilanne. Kuva 10. Täyttynyt laskeutusallas kuviolla 15. Altaan tyhjennys ei perusteltua. Kuva: Timo Silver.

{ 20 } Kuva 11. Yläneenjokeen laskeva perkaamaton ojan osuus vuoden 2004 kunnostusojituksessa kuviolla 9. Kuviolle ei saa pintavalutuskenttää, mutta perkaamattomat ojat (10-50 m Yläneenjoesta) puhdistavat vesiä. Kuva: Timo Silver.

{ 21 } Maastotarkastuksen yhteydessä pyrittiin löytämään ohjelmalla haettujen kohteiden lisäksi muita toteuttamiskelpoisia pintavalutuskentän kohteita tai muita vesiensuojelullisesti käyttökelpoisia kohteita. Niitä löytyi 8 kpl ja ne on liitekartoissa merkinnällä a,tai b. Näistä neljä oli käytännön toimintaan soveltuvia, toteuttamiskelpoisia pintavalutuskentän kohteita, kuviot 17a, 49a, 49b ja 51a (kuva 12). Kuviot olivat suokuvioita lukuun ottamatta kuviota 17a, joka on VT-kangasta. Kuvio 51a oli vanha turpeennostoalue, jossa suokasvillisuus on vallitseva, ja sellaisenaan hyvä kosteikko. Kuviot 23a (kuva 9) ja 37a olisivat teknisesti toteuttamiskelpoisia pintavalutuskentän kohteita, mutta niiden kuormittava valuma-alue jää pieneksi, joten ne eivät ole käytännössä realistisia vesiensuojelukohteita. Kuva 12. Maastotarkastuksen yhteydessä analyysiaineiston ulkopuolelta löytynyt toimiva pintavalutuskentän kohde (kuvio 51a). Kuvio vanhaa turpeennosto aluetta, jolla sarainen suokasvillisuus vallitseva. Kuva: Timo Silver.

{ 22 } Kuviot 31a ja 35a olivat luonnontilaisia/luonnontilaisen kaltaisia puroja ja sijaitsevat tarkasteluaineiston kuvioiden alapuolella. Niillä on itsessään jonkin verran vesiensuojelullista merkitystä vesien puhdistajana, koska ne ovat uomaltaan luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia ja niiden reunoissa on kosteikkokuvioita, joihin vesi nousee tulva-aikoina. 4 Yhteenveto Tämän hankkeen tulokset ovat samansuuntaiset kuin Karvianjoen valuma-alueella toteutetussa vastaavanlaisessa pilottihankkeessa (Anttila ym. 2013). Karvianjoen valuma-alueella Honkajoella teoriassa mahdollisia pintavalutuskentän kohteita löytyi 30 % maastotarkastetuista kohteista ja niistä puolet eli 15 % oli kuvioita, joihin käytännössä oli perusteltua (riittävä valuma-alue ja vesiensuojelullista merkitystä) tehdä pintavalutuskenttä. Tässä tarkastelussa Yläneenjoen valuma-alueella löytyi vastaavasti 19,3 % teoriassa mahdollisia ja 7,0 % käytännössä perusteltuja pintavalutuskentän kohteita. Metsänomistajien suhtautumista ojitettujen soiden ennallistamiseen selvitettiin kyselytutkimuksella Lounais-Suomessa Natura-ohjelman soihin rajoittuvilla tiloilla. Laajassa kyselyssä ainoastaan 3 % vastaajista oli kiinnostunut suonsa ennallistamisesta (Silver ym. 2012). Näin ollen ei liene yleensä yksityismailla mahdollista saada kosteikoita sellaisille tasaisille maille, joille syntyy laaja-alainen vettymishaitta. Ojitetuilla soilla kyse on tällöin käytännössä suon ennallistamisesta. Kosteikoiden (pintavalutuskenttien) paikat pitäisi löytää sellaisista alavista maastokohdista, joiden yläpuolella maasto kohoaa nopeasti ja vettymishaitta metsälle saadaan minimoitua. Ongelma tällaisten maastokohtien löytymiselle on mm. kuvion korkeusaseman epätarkkuus peruskartoissa (korkeuskäyrän korkeusasema peruskartassa on tarkka, mutta korkeuskäyrien välisen alueen korkeusasema ei ole määritelty). Mikäli korkeusaseman määrittelyn pohjaksi saataisiin laserkeilausaineiston tiedot, osumatarkkuus toteuttamiskelpoisille kosteikkokohteille paranisi selvästi. Tämä korostuu yleisesti Lounais-Suomen tasaisilla suoalueilla, vaikka osalla tämän maastotarkastelun osavaluma-alueista oli paikoin kohtalaiset kaltevuudet. Toinen ongelma ohjelman käyttökelpoisuuden suhteen on se, että kartoissa on epätarkasti näkyvissä päävirtaamareitit. Paikkatietoanalyysi hakee päävirtaamareitit

{ 23 } korkeuskäyrien avulla. Usealla maastotarkastetulla kohteella kosteikko oli osunut kartassa kohtaan, jossa ei juurikaan ojissa ollut virtaamia, ja todellinen valuma-alue jäi muutamaan hehtaariin vaikka valuma-alueen minimiksi oli ohjelmaan asetettu 30 ha. Käytännössä ojat kiersivät kartan kosteikkoa. Menetelmä olisi käyttökelpoisempi, mikäli ojat kartalla ja maastossa olisivat täsmälleen samoilla paikoilla. Toisaalta ohjelma ei tunnista esimerkiksi ojien kokoa, syvyyksiä, umpeenkasvua, kaivukatkoja jne. Se ei myöskään tunnista vanhoja turpeennostopainaumia, joihin usein muodostuu hyvä pintavalutuskentän paikka, kuten tässäkin tarkastelussa kuviolla 51a. Tässä tarkastelussa ei erityisesti keskitytty edellä mainitun maalajivalinnan antamien kohteiden tarkasteluun. Analyysiaineiston kartalla näkyy tietyin maaperäkriteerein valitut pintavalutuskenttää tai laskeutusallasta vaativat kuviot. Pintavalutuskentän paikkoja löytyi yleisesti niin vähän, että ko. informaatioita ei juurikaan pystytä käytännössä käyttämään. Sen sijaan laskeutusaltaita pystytään rakentamaan helpommin eri maastokohteisiin ja siinä aineisto on selvästi käyttökelpoisempi ja hyvä apuväline esim. kunnostusojitusta suunniteltaessa. Yleisesti voidaan todeta, että arvioitaessa kohteen eroosioriskiä uoma-analyysien avulla (esim. kunnostusojitussuunnittelu), menetelmästä saadaan suurin hyöty alueilla, joilla on suuria korkeuseroja ja eroosioherkkiä hiekkamaita. Menetelmä lieneekin käyttökelpoisempi esim. Keski-Suomessa kuin Lounais-Suomen suhteellisen tasaisilla mailla. Tosin on muistettava, että Lounais-Suomessakin on pistemäisesti tietyissä kohteissa sattunut pahojakin hiekkamaiden eroosiohaittoja esimerkiksi Karvialla. Tämä pilottihanke vahvistaa uoma-analyysien tekijöiden päätelmän, että tällainen analyysiaineisto on luonteeltaan riskianalyysi, joka täydentää muita tietoja ja auttaa kiinnittämään huomiota olennaisiin vesiensuojelunäkökohtiin, mutta ei poista suunnittelutarvetta maastossa (Leinonen 2012). Kosteikkojen kartoitustyökalu on käyttökelpoinen apuväline mahdollisia pintavalutuskenttiä ja kosteikkopaikkoja selvitettäessä, ja sen luotettavuus paranee, kunhan korkeusaineistoksi saadaan laserkeilausaineistoon pohjautuva korkeusmalli ja työkalun kehitystyö etenee. Erityisesti maastoltaan suhteellisen tasaisilla alueilla tarvitaan tarkempi korkeusmalli.

{ 24 } 5 Pohdintaa Valuma-aluekohtaisella yleissuunnittelulla voidaan periaatteessa kartoittaa ennakolta metsätaloustoimenpiteiden yhteydessä toteutettavien vesiensuojelurakenteiden paikkoja ja näin varmentaa niiden toteutumista. Edellytyksenä on tietenkin, että kaikilla toimijoilla on käytettävissä ko. tieto silloin, kun ne toteuttavat vesistöä kuormittavia toimenpiteitä alueellaan. Paikkatiedon käyttökelpoisuus vesiensuojelun edistämishankkeissa on nykyisellään rajallinen. Sitä voidaan kuitenkin tällä hetkellä käyttää apuvälineenä potentiaalisten kosteikkojen/pintavalutuskenttien paikantamiseen. Osumatarkkuus ei ole tällä hetkellä kovinkaan hyvä, mutta mikäli pohjaksi saadaan laserkeilausaineiston korkeusaineisto ja ojastot tarkemmin kuvatuiksi, paikkatiedon käyttökelpoisuus em. ennakkotulkinnassa paranee huomattavasti. Tämän pilottihankkeen ja Karviajoen pilottihankkeen (Anttila ym. 2013) perusteella on selvää, että toteutushankkeen (vesiensuojelun tehostamishanke) pohjana oleva valuma-aluesuunnitelma ei voi perustua siihen, että pelkästään paikkatietoanalyysien avulla haetaan kosteikkojen ja pinta-valutuskenttien paikat ilman, että kaikki kuviot tarkistetaan maastossa. Luonnonhoitohankerahoituksella on rahoitettu em. jälkikäteen tehtäviä vesiensuojelutoimenpiteitä. Suomen metsäkeskuksen vesiensuojelun tehostamishankkeissa on ongelmana ollut se, ettei vesiensuojelurakenteiden toteutusta ole ajallisesti kytketty yläpuolisen valuma-alueen kuormittaviin metsätaloustoimenpiteisiin (esim. Jalasjärven Susinevan mallihanke). Kyseisten vesiensuojelurakenteiden toteutus ei yleensä ole osunut yksiin metsätaloustoimenpiteiden toteutuksen ajoituksen kanssa. Näillä jälkikäteen tehdyillä ratkaisuilla ei siten saada kiinni metsätaloustoimenpiteestä aiheutuvaa välitöntä kuormitushuippua. Metsätaloustoimenpiteiden (mm. metsänuudistaminen, lannoitus ja kunnostusojitus) aiheuttama vesistökuormitus painottuu toteutusajankohtaan ja sitä seuraaviin lähivuosiin. Oleellista olisi, että vesiensuojelutoimenpiteet suunnitellaan ja toteutetaan huolellisesti liittyen metsätaloustoimenpiteen toteutukseen. Jälkikäteen tehtä-

{ 25 } vät vesiensuojelutoimet ovat yleensä tehottomia. On myös huomattava, että laajoille valuma-alueille, joissa on kovat virtaamat, on hyvin vaikea saada sellaisia vesiensuojelurakenteita, joissa veden viipymä on riittävä kiintoaineksen ja ravinteiden pidättymiseen. Toimivan vesiensuojelurakenteen tekeminen on hyvin vaikeaa, jos valuma-alueen pinta-ala ylittää 50-80 ha. Valuma-alueilla on hyvin erilaisia osavaluma-alueita vesistökuormituksen riskiä ajatellen. Joillakin osavaluma-alueilla voidaan toimia ns. normaalein vesiensuojelutoimenpitein. Sen sijaan vesistökuormituksen suhteen herkillä alueilla tulisi ottaa käyttöön erityiset vesiensuojelutoimet ja mahdollisuuksien mukaan vesiensuojelupainotteinen metsäsuunnittelu. Herkiksi vesistöalueiksi voidaan arvioida Natura-alueet samoin kuin muut järviin, jokiin ja tammukkapuroihin rajautuvat metsäalueet. Vesistökuormituksen riski kasvaa mitä lähemmäksi vesistöä tullaan. Lisäksi purot ja ojat voivat tuoda ravinnekuormitusta suhteellisen kaukaakin vesistöstä. Yläneenjoen valuma-alueella kuormitusriski on suurin Yläneenjoen alapuolisella valuma-alueella, mikä on lähinnä Pyhäjärveä ja yleensäkin sitä suurempi mitä lähempänä jokea ollaan. Voidaankin kysyä kuinka kustannustehokasta vesiensuojelua on tehdä pintavalutuskenttiä kaukana Yläneenjoesta metsäisille kuvioille, joille aiheutetaan samalla laajaa vettymishaittaa. Kosteikkojen/pintavalutuskenttien vesiensuojelullinen merkitys riippuu lähinnä yläpuolella tehtävien toimenpiteiden ajoittumisesta ja laajuudesta sekä kosteikon koosta suhteessa yläpuoliseen valuma-alueeseen. Mikäli pintavalutuskenttä rakennetaan ilman, että yläpuoliselta valuma-alueelta tulee kiintoainekuormitusta, voi toimenpiteestä seurata pahimmillaan vain vesiensuojelullista haittaa mm. fosforin huuhtoutumisen myötä (Hynninen ym. 2010). Samoin pintavalutuskentältä saattaa alkuvaiheessa vapautua ammoniumtyppeä vesistöön (Sallantaus ym. 1998). Aikaa myöten oikovirtaukset yleisesti heikentävät pintavalutuskenttien pidätystehoa kiintoaineksen suhteen huomattavastikin, mikä myös osaltaan korostaa vesiensuojelun ja metsätalouden toimenpiteiden keskinäisen ajoittamisen merkitystä. Vesiensuojelun tehostamishankkeissa on laskeutusaltaiden tyhjentämistä pidetty automaattisesti perusteltuna vesiensuojelutoimenpiteenä. Laskeutusaltaiden systemaattisesta tyhjentämisestä saattaa kuitenkin olla jopa enemmän haittaa kuin hyötyä vesistökuormituksen vähentäjänä, koska toimenpide jo itsessään aiheuttaa kiintoainekuormitusta. On muistettava, että laskeutusaltailla ei pystytä pidättämään hienojakoisia savi- ja hiesuaineksia. Tutkimuksessa havaittiin, että altaan kaivami-

{ 26 } nen hiesu-savimaalle aiheutti sen, että altaasta lähti enemmän kiintoainesta kun se pidätti tapauksessa, jossa yläpuolinenkin alue oli hienojakoista hiesu-savea (Joensuu 2002). Lounais-Suomessa tehdyn tutkimuksen johtopäätöksenä oli, että vanhoilla kunnostusojitusalueilla laskeutusaltaita ei kannata tyhjentää ennen seuraavaa kunnostusojitusta (kuva 10) ja tällöinkin ne olisi mahdollisuuksien mukaan parasta jättää pienimuotoisiksi kosteikoiksi ja kaivaa uusi allas vanhan yläpuolelle (Silver ym. 2009). Ainoastaan sellaisissa tapauksissa altaan tyhjennys saattaa olla tarpeen ennen seuraavaa kunnostusojitusta, kun yläpuolisesta purosta tai valtaojasta lähtee jatkuvasti hiekkaa, joka tukkii alapuolista vesistöä tai yläpuolisella valuma-alueella tehdään laajoja voimakkaita maanmuokkauksia Tehokkainta vesiensuojelua metsätaloudessa on valita vähiten kuormittava toimenpidevaihtoehto tai, mikäli mahdollista, jättää toimenpide kokonaan toteuttamatta (esim. kasvatuslannoitus ei välttämätöntä metsän kehitykselle). Tätä tavoitetta edistää se, että vesistökuormituksen suhteen herkillä vesistöalueilla otettaisiin käyttöön vesiensuojelupainotteinen metsäsuunnittelu. Luonnon ja nimenomaan suoluonnon monimuotoisuuden kannalta kosteikkojen muodostamiselle vanhoille, ojitetuille soille (mitä tämänkin tarkastelun paikkatietoanalyysien avulla haetut kosteikot lähes poikkeuksetta ovat) ei yleensä ole suurtakaan arvoa. Toimenpide on oikeastaan suon ennallistamista, josta tiedetään, että suon ennallistamisella ojia tukkimalla onnistutaan saamaan yleensä turvetta tuottavan ekosysteemi, mutta alkuperäinen suotyyppi ja suoluonto ei näytä palautuvan (Tahvanainen 2007, Silver ym. 2012). Mikäli kannetaan huolta suoluonnon monimuotoisuuden säilymisestä, tulisi metsälain 10 määritellyt erityisen arvokkaat luonnontilaiset suot lähivaluma-alueineen suojella. Varmimmin suojelu tapahtuu turvaamalla ympäristötukien maksamiset näille kohteille. Lounais-Suomessa on n. 2000 ha metsälain 10 soita. Valitettavasti lain voimassaoloaikana niiden ojittamista on jatkettu ja niitä koskevassa tutkimusraportissa ilmeni, että n. 4 % metsälakisoista oli jo ojitettu (Silver ym. 2008). Yleensäkin kaikki luonnontilaiset suot tulisi jättää luonnontilaan. Niitä on tällä hetkellä n. 20 % suoalasta.

{ 27 } Yläneenjoen valuma-alueella on toteutettu pääosa ensimmäisen kierroksen kunnostusojituksista. Toista kunnostusojitusta ei yleensä tarvita ennen ojitusalueen uudistushakkuita, joten kunnostusojitusten aiheuttama kuormitusriski Yläneenjoen vesistöalueella on lähivuosina on kohtalaisen pieni. Uudistushakkuiden määrät ojitetuilla turvemailla tulevat kehitysluokkajakauman perusteella nousemaan selvästi 10 20 vuoden kuluessa. Uudistushakkuiden toteuttaminen mahdollisuuksien mukaan luontaisella uudistamisella ilman voimakkaita maanmuokkauksia sekä kasvatuslannoituksista pidättäytyminen vähentävät oleellisesti metsätalouden kuormitusta. Lähivuosikymmenen suurin riski vesistökuormituksessa Yläneenjoen valuma-alueella liittyneekin edelleen peltojen aiheuttamaan kuormitukseen ja turvetuotantoon. Pellot sijaitsevat monin paikoin aivan Yläneenjoen varressa ja kustannustehokkainta vesiensuojelua olisi riittävät suojavyöhykkeet pellon ja joen sekä ojien välissä (kuva 13) ym. peltojen kuormitusta vähentävät tekijät. Kuva 13. Yläneenjokeen rajoittuva peltokuvio, jossa suojavyöhyke on jäänyt kapeaksi. Kuva: Timo Silver.

{ 28 } KIRJALLISUUS Anttila, S., Silver, T. & Heikkilä, H. 2013. Metsäalueiden vesiensuojelullinen valuma-aluetarkastelu. Karvianjoen koskien valuma-alue osa 1. Varsinais-Suomen ELY:n raportteja 48/2013. Hynninen, A., Saari, P., Nieminen, M. ja Alm, J. 2010. Pintavalutusmetsätaloustoimien valumavesien puhdistamisessa kirjallisuustarkastelu. SUO 61 (3-4): 77-85. Joensuu, S. 2002. Effects of ditch network maintenance and sedimentation ponds on export loads of suspended solids and nutrients from peatland forests. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 868. Kirkkala, T. 2001. Ravinnekuormituksen kehitys on monen tekijän summa. Yhteistyöllä vauhtia vesiensuojeluun Lounais-Suomessa s. 31-38. Leinonen, A. 2012. Vesiensuojelun tavoitteita ja suunnittelussa käytettäviä paikkatietoaineistoja. Valuma-aluetason vesiensuojelun suunnittelu (Power Point esitys 14.11.2012). Suomen metsäkeskus. Nieminen, M. 2004. Export of DOC, nitrogen and phosphorus following clear-cutting of three Norway spruce forests growing on drained peatlands in Southern Finland. Silva Fennica 38(2): 123-132. Nieminen, M. ja Ahti, E. 2005. Hakkuun ja maanmuokkauksen vaikutus huuhtoutumiin. Julkaisussa: Suosta metsäksi suometsien ekologisesti ja taloudellisesti kestävä käyttö. Tutkimusohjelman loppuraportti. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 947. Palviainen, M., Finér, L., Kurka A.-M., Mannerkoski, H., Piirainen, S. ja Starr, M. 2003. Ravinteiden vapautuminen hakkuutähteistä. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 886: 43-48. Piirainen, S., Domisch, T., Moilanen, M. ja Nieminen, M. 2013. Long-term effects of ash fertilization on runoff water quality from drained peatland forests. Forest ecology and management 287: 53-66.

{ 29 } Sallantaus, T., Vasander, H. ja Laine, J. 1998. Metsätalouden vesistöhaittojen torjuminen ojitetuista soista muodostettujen puskurivyöhykkeiden avulla. SUO 49: 125-133. Silver, T., Saarinen, M. ja Kajava, S. 2008. Metsälain mukaisten erityisen tärkeiden suoelinympäristöjen määrittäminen ja metsälakikartoituksen luotettavuus Lounais-Suomessa. SUO 3/2008. Silver,T., Joensuu, S. ja Pakkala, M. 2009. Laskeutusaltaiden tila ja tyhjennystarve Lounais-Suomen vanhoilla ojitusalueilla. SUO 60(1-2): 37-46. Silver,T., Kittamaa, S. ja Saarinen, M. 2012. Soiden ennallistamisen tarpeet, halukkuus sekä tavoitteet ja niiden toteutuminen Lounais-Suomessa. Luonnonhoitohankeraportti, Suomen metsäkeskus. 30 s. Tahvanainen, T. 2007. Kymmenen vuoden aikaskaala ennallistettujen soiden kehityksen arvioimisessa. Teoksessa: Syrjänen, K., Horne, P., Koskela, T. & Kumela, H. (toim.). METSOn seuranta ja arviointi. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman seurannan ja arvioinnin loppuraportti. Maa- ja metsätalousministeriö, Metsäntutkimuslaitos ja Suomen ympäristökeskus. Vammalan kirjapaino Oy. S. 42-44. ISBN 978-952-453-324-9 TASO 2011. Turvetuotannon ja metsätalouden vesiensuojelutason kehittäminen hanke 2011-2013.

{ 30 } Liite 1. Kuvioselostus Timo Silver, syksy/2014 Maastotarkastuksen kuvioselostus Yläneenjoen valuma-alue 2014 (Uoma-analyysi/kosteikkotyökalu) Kuvion soveltuvuus kosteikoksi ja/tai vesiensuojelun pintavalutuskohteeksi Yläneenjoen alaosa Kuvio 1. Harvennettu runsaspuustoinen 03 kl ohutturpeinen Mtkg II (n. 6 ha). Maaston kaltevuus pieni, ei selvää kynnystä. Etäisyys Yläneenjokeen n. 5 km. Ei realistinen kohde. Kuvio 2. Pieni aukkoinen, ohutturpeinen kuvio (n. 1 ha) tasaisella maalla. Valuma-alue muutamia hehtaareja. Etäisyys Yläneenjokeen n. 5 km. Ei realistinen kohde. Kuvio 3. Metsitetty ohutturpeinen (< 30 cm) vanhaa peltoa oleva runsaspuustoinen 03 kl männikkökuvio (n. 4 ha). Maaston kaltevuus pieni, ei selvää kynnystä. Etäisyys Yläneenjokeen n. 5 km. Ei realistinen kohde. Kuvio 4. Ohutturpeinen (< 50 cm) runsaspuustoinen 03 kl Mtkg II kuvio (n. 6 ha). Maaston kaltevuus hyvin heikko, ei selvää kynnystä. Etäisyys Yläneenjokeen n. 5 km. Ei realistinen kohde. Kuvio 5. Paksuturpeinen (> 1.0 m) 02 kl puustoinen LkRmu kuvio. Oja syvällä suhteessa kohteeksi merkittyyn kuvioon, joka suon reunaluisulla. Maaston kaltevuus pieni. Etäisyys Yläneenjokeen n. 6 km. Ei realistinen kohde.

{ 31 } Kuvio 6. Paksuturpeinen (> 1.0 m) runsaspuustoinen 03-04 kl Mtkg II kuvio (n. 3 ha). Maaston kaltevuus pieni, ei kynnystä. Rajoittuu peltoon ja kosteikon / pintavalutuskentän teko aiheuttaisi pellon vettymistä. Etäisyys Yläneenjokeen n. 6,5 km. Ei realistinen kohde. Kuvio 7. (maastotarkastettu kuvion alaosa) Paksuturpeinen (> 1.0 m) runsaspuustoinen 03 kl Mtkg II- Ptkg II kuvio (n. 6 ha). Maaston kaltevuus pieni, ei selvää kynnystä. Etäisyys Yläneenjokeen n. 7 km. Ei realistinen kohde. Kuvio 8. Ohutturpeinen puustoinen 04-S0 kl RhKgK kuvio (n. 0.5 ha). Kohde tien alapuolella ja maasto kohoaa selvästi tielle ja edelleen jyrkkään mäkeen. Mahdollista tehdä pienimuotoinen kosteikko osalle kuviota esim. tukkimalla oja vesivanerilla. Tosin toimenpiteen vesiensuojelullinen hyöty vähäinen, koska yläpuoli pääosin kuivaa kangasta (alaosassa muutama ojanpätkä) ja valuma-alue jää alle 10 ha:n. Etäisyys Ylänejokeen n. 0.5 km. (On lisäksi huomattava, että oja laskee pellon reunaojaan ja Ylänejokeen rajoittuvassa pellossa suojavyöhyke olemattoman kapea.) Kuvio 9. Yläneenjoen rannassa oleva paksuturpeinen puustoinen 02-03 kl Vatkg kuvio (n. 1.0 ha). Suo nousee jyrkästi Yläneenjoesta (reunaluisu). Kuviolla tehty metsäkeskuksen toimesta kunnostusojitus 2000-luvun alussa, jolloin sarkaojat jätetty n.20-40 m joesta perkaamatta. Tämä ollut tehokas ja toimiva vesiensuojeluratkaisu, koska sarkaojakohtainen valuma-alue pieni. Varsinaisen kosteikon rakentaminen topografialtaan tällaiseen kohteeseen mahdotonta. Kuvio 10. Yläneenjokeen rajoittuva 02-03 kl paksuturpeinen Vatkg - Mtkg kuvio (3.3 ha). Osin mökkitonttia ja paikoin vanhaa pehkunnostoa. Eteläinen reunaoja tasaisella. Pohjoiset sarkaojat nousevat jyrkästi Yläneenjoesta (reunaluisun Vatkg). Voi jättää 10-50 m kaivamattoman ojan Yläneenjoesta, mikä on tehokas vesiensuojeluratkaisu. Kosteikon tekeminen ei mahdollista. (Vrt. Yläneenjoen vastakkaisella puolella oleva kuvio 9, jossa tehty samankaltainen toimenpide.)

{ 32 } Kuvio 11. Yläneenjokeen rajoittuva paksuturpeinen runsaspuustoinen 03 kl Vatkg- Ptkg kuvio (n. 1 ha). Suo nousee jyrkästi Yläneenjoesta ja mahdollista jättää ojiin n. 10-20 m perkaamaton osa Yläneenjoesta pl. pohjoisin oja, joka tasaisella. Samanlainen toimenpide mahdollinen myös kuvioiden 10 ja 11 välisellä suoalueella. (Vrt. kuviot 9 ja 10). Kuvio 12. Ohutturpeinen runsaspuustoinen 04 kl Mtkg kuvio (n. 5 ha). Maaston kaltevuus pieni, ei kynnystä. Etäisyys Yläneenjokeen n. 1.5 km. Ei realistinen kohde. Kuvio 13. Peltoon rajoittuva 02 kl MT kuvio (0.3 ha). Kuvion reunaan tulee kuivatusoja mäeltä. Kuviolle olisi mahdollista tehdä pienimuotoinen kosteikko, koska kuvio reunasta alkaa mäki. Kosteikon vesiensuojelullinen hyöty olisi olematon, koska valuma-alue vain muutama hehtaari ja valuma-alueella moreenikankaalla. Etäisyys Yläneenjokeen n. 1 km. Kuvio 14. Pellon alareunassa oleva ohutturpeinen taimikkokuvio (0.4 ha). Maaston kaltevuus pieni. Kosteikon rakentaminen aiheuttaisi pahan vettymishaitan pellolle. Etäisyys Yläneenjokeen n. 1 km. Ei realistinen kohde. Kuvio 15. Ohutturpeinen 02 kl Mtkg. Kuviolla vanha täyttynyt laskeutusallas, jossa kasvillisuuden peittävyys 100 %. Lajeina pullosara, rahkasammalet ja korpikastikka. Sellaisenaan hyvä kosteikko ja toimii vesien puhdistajana. Allasta ei pidä missään nimessä tyhjentää vaan jättää kosteikoksi. Kuvio 16. Niittysuo on 03 kl paksuturpeinen Ptkg- Mtkg kuvio tasaisella maalla. Kuvion alareunassa syvä laskuoja. Kohteen vettäminen kosteikoksi aiheuttaisi laajan vettymishaitan. Ei realistinen kohde. Kuvio 17. Muuranrahka ja alapuolinen kuvio tien alapuolella paksuturpeinen 03 kl Ptkg tasaisella maalla. Hyväkuntoiset syvät ojat. Lannoitettu PK.lla 2000-luvun alus-

{ 33 } sa. Kohteen vettäminen kokonaisuudessaan aiheuttaisi laajan vettymishaitan. Ei realistinen kohde kokonaisuutena. Tämän kuvion alaosassa ja alapuolinen kuvio 17a potentiaalinen pintavalutuskohde. Kuvio 17a. Kuvio ei ole paikkatietoanalyysin avulla löydetty kohde (ei turvemaata). Muuranrahkan laskuojaan liittyvä pieni kangasmaakuvio, 02 kl VT. Muuranrahkan laskuojassa selvä kynnyskohta (kallio ja jyrkähkö putous). Pintavalutuskentän rakentaminen ei aiheuttaisi vettymishaittaa yläpuolelle. Pintavalutuskentän rakentaminen haasteellista, koska kynnyskohdan alapuolella eroosioherkkää hiekkamaata. Olisi kuitenkin realistinen pintavalutuskohde oikein suunniteltuna. Toteutus kun Muuranrahkan valuma-alueella tehdään kunnostusojitukset/uudistushakkuut. Kuvio 18. (maastotarkastettu kuvion itäosa) Niittysuon laskuojaan liittyvä ohutturpeinen pääosin puustoinen Mtkg kuvio. Laskuoja syvä 1.5-2.0 m (kuvion itäosa), jossa paikoin hiekkasyöpymää. Vaikka kuviolla kaltevuutta, olisi kosteikon/pintavalutuskentän rakentaminen vaikeaa ja epärealistista ottaen huomioon maaston muoto (oja notkossa) ja ojan nykyinen syvyys. Kuvion alaosa tasaisella maalla ja vettäminen aiheuttaisi laajan vettymishaitan. Ei realistinen kohde. Kuvio 19. Paksuturpeinen 03 kl Ptkg. Tasaiset maat. Yläpuolen valumavedet tulevat valtaosin luonnontilaiselta suolta (ei juurikaan lisäävää vesistökuormitusta valuma-alueelta). Ei realistinen kohde. Kuvio 20. Paksuturpeinen 02-03 kl Ptkg. Maaston kaltevuus hyvin heikko ja kuvion läpi virtaava laskuoja syvä. Pintavalutuskentän teko aiheuttaisi laajaa vettymishaittaa. Ei realistinen kohde. Kuvio 21. Paksuturpeinen 03-04 kl Ptkg. Vesiä Lavinaronrahkalta ja tien alapuolella hyvä pudotus, mutta laskuoja syvä. Kuvion yläosaan teoriassa mahdollista tehdä pintavalutuskenttä, mutta vettymishaitta suhteellisen laaja, koska kuvio tasaisella ja lisäksi laskuoja syvä, mikä osaltaan aiheuttaa sen, että pintavalutuskentän teko teknisesti haastavaa. Laskuojaan tulevat kuivatusojissa heikko kaltevuus. Ei realistinen kohde.

{ 34 } Kuvio 22. Paksuturpeinen, puustoinen Mtkg-kuvio. Kaltevuudet heikot ja ojat huonossa kunnossa. Vedet virtaavat Lavinaronrahkalta pääosin kuvion ohi ja valuma-alue pieni. Ei realistinen kohde. Kuvio 23. Kuvio ohutturpeinen 03 kl sarakorpi. Kaltevuudet heikot ja valuma-alue hyvin pieni, koska yläpuoliset veto-ojat kaivettu siten, että vedet kulkeutuvat pääosin kuvion ohi. Ei realistinen kohde. Kuvio 23a. Kuvion 23 alapuolella välittömästi oleva kuvio, jota ei ole löytynyt paikkatietoanalyysin avulla. Olisi kuitenkin teknisesti optimaalinen pintavalutuskentän paikka, koska kuvion yläpuolella selvä kynnyskohta, jossa noro. Pintavalutuskenttä olisi teknisesti hyvä paikka rakentaa kuviolle (Mtkg, 03 kl, turvetta yli 0.5 m.) Valuma-alue kuitenkin niin pieni (vrt. kuvio 23), ettei järkevää rakentaa järeää vesiensuojelutoimenpidettä, vaan kasvipeitteellinen noro riittävä toimenpide (jätettävä kaivamatta, kuten myös tehty edellisessä ojituksessa). Kuvio 24. Kuvio ohutturpeinen Mtkg-MTsoist. 03 - T2 kl. Valuma-alue hyvin pieni, vedet ohjautuvat kuvion ohitse. Maasto tasaista. Ei realistinen kohde. Kuvio 25. Kuvio muodostuu Kortsuon pohjoisosasta. Kortsuo kohosuo. Pohjoisosan laide kapea (pääosa ko. kuviota) ja jyrkkä reunaluisu (osa kuviota). Laide tasaisella kuten viereinen pelto. Kehitysluokat SO - T2-04 ja laide paksuturpeinen Mtkg ja reunaluisu ja keskusta Vatkg. Veto-oja kuviolla laskee eri suuntiin (vrt. kohosuo). Pintavalutuskentän teko (laiteelle) aiheuttaisi vettymishaittaa pellolle (läntinen peltolohko). Ei realistinen kohde. Jyrkkä reunaluisu mahdollistaa sen, että kunnostusojituksessa voidaan jättää kolme läntisintä sarkaojaa kaivamatta n. 20-40 m laskuojasta, mikä tehokas vesiensuojelumenetelmä. Kuvio 26. Peltojen väliin (väli n. 150 m) sijoittuva puustoinen kuvio. Maaston kaltevuus heikko. Ei realistinen pintavalutuskohde, koska aiheuttaisi vettymishaittaa pellolle.

{ 35 } Yläneenjoen keskiosa Kuvio 27. Kuvio paksuturpeinen Ptkg, joka siemenpuuasennossa (mänty). Valuma-alue suhteellisen pieni. Kuvion reunassa vastikään perattu tien laskuoja tien (asfaltti) perusparannuksen yhteydessä. Maasto tasaista. Ei realistinen kohde, koska aiheuttaisi mm. vettymishaittaa tielle. Kuvio 28. Kuvio ohutturpeinen Mtkg - MT soist., kehitysluokka T2-03. Virtaama kohtalaisen suuri. Maasto pintavalutus/kosteikkokuviolla hyvin tasaista. Kuviosta n. 200 m ylöspäin kaakkoista laskuojaa kynnyskohta, johon kaivettu tuore tien (asfaltti) laskuoja. Tästä alaspäin laskuoja kasvillisuuden peitossa ja toimii samalla vesien puhdistajana. Myös eteläisessä laskuojassa (pienempi virtaama ja tulee kuviolta 27) kynnyskohta. Teoriassa mahdollinen pintavalutus/kosteikko kohde, koska selvät kynnykset ja vettymishaitta jää n. 2 ha:iin. Käytännössä em. perkaamaton ojapätkä riittävä vesiensuojelullisesti arvioiden yläpuolisen valuma-alueen kuormitusriskiä ja noinkin laaja pintavalutuskenttä ja vettymishaitta selvästi ylimitoitettu kuormitusriskiä ajatellen ja ottaen huomioon myös pintavalutuskentän itsessään aiheuttaman kuormituksen. Ei realistinen kohde. Kuvio 29. Laajahko kohosuokuvio, joka ojitettu n. 5 vuotta sitten syvillä ojilla. Laide Mtkg 04 kl sekä reunaluisu ja keskusta 02-03 kl Vatkg. Kuvion kaakkoisosassa laskuojaa jätetty perkaamatta (tasaisella) noin 250 m, koska tila ei ollut kunnostusojituksessa. Tämä kaivamaton oja puhdistanut kunnostusojitusvesiä. Kuvion tekeminen pintavalutuskentäksi/kosteikoksi aiheuttaisi laajaa vettymishaittaa ja sikälikin epärealistinen, että kuviolla tuore kunnostusojitus. Kuvio 30. Kuvion 29 alapuolella syvän laskuojan varressa sijaitseva pieni Mtkg kuvio, kehitysluokka 03-04. Laskuojan syvyys n. 1.5-2.0 m. Takana peltoa ja maaston kaltevuus heikko. EI realistinen kohde. Kuvio 31. Peltoon rajoittuva ojitettu T2 kl MT soistuma. Kaltevuus heikko, maasto nousee selvästi ko. kuvion yläpuolella. Myös valumat pienehköjä. Pintavalutuskentän/kos-