Ympäristönurmien kohdentaminen paikkatietomenetelmien avulla

Transkriptio

1 Ympäristönurmien kohdentaminen paikkatietomenetelmien avulla Talviaikaisen kasvipeitteisyyden kohdentaminen riskialueille on tärkeä tavoite tulevalla ympäristökorvauskaudella. Kasvipeitealatyöryhmän mietinnöissä erityisesti ympäristönurmiksi laskettavat nurmialat vaativat kohdentamista. Kohdentamisessa tulisi käyttää mahdollisimman paljon jo olemassa olevaa alueellista aineistoa, kuten yleissuunnitteluaineistoa sekä valtakunnallista aineistoa kuten MML:n korkeusmallista laskettua rinteen jyrkkyystekijää sekä erilaisia malleja. Maatalouden ympäristötoimien kohdentamisen kannalta hyödyllisiä paikkatietoaineistoja on nimetty ja käsitelty tarkemmin TEHO Plus - hankkeen paperissa (TEHO Plussan esitys paikkatietoaineistojen hyödyntäminen maatalouden ympäristönsuojelussa.pdf), joka on saatavissa hankkeen kotisivuilta tietolaarista ( > tietolaari). Vesien suojelua edistävien nurmien kohdentaminen Vesien suojelua edistävät ympäristönurmet on jaettu suojavyöhykkeisiin ja RTV:hen. Suojavyöhykkeitä tulisi kohdentaa eroosioherkille paikoille erityisesti vesistöjen varteen. Tässä apuvälineeksi povataan MTT:n kehittelemää RUSLE-GIS-eroosioriskiaineistoa, mutta muitakin käyttökelpoisia aineistoja löytyy ja näiden käyttöä tulisi harkita siirtymäkaudella, jotta saadaan kokemusta mallien soveltamisesta käytännössä. Eroosioriskiä kuvaava malli on tärkeä, koska viljelijän on vaikea arvioida lohkon eroosioriskiä kaltevuuden ja maalajin perusteella ja erityisesti sen suhtautumista valtakunnalliseen eroosioriskiin. Yleissuunnitteluaineistossa on kartoitettu suojavyöhykesuosituspaikat niiltä osin, joilta kartoitus on tehty (kuva 1). Lohkot, joille suositus on tehty, voidaan poimia paikkatiedosta yksinkertaisesti päällekkäisyysanalyysilla (kuva 2). Tällöin voidaan sitoa suojavyöhykesuositus-tieto lohkon ominaisuuksiin. Yleissuunnitteluaineisto ei kuitenkaan kata koko maata ja siksi tueksi tarvittaan muutakin aineistoa. RUSLE-malli on vielä kehitteillä, mutta sen toimintaa voidaan ennakoida kaltevuus-maaperä-rasterilla (taulukko 1, kuva 3). Tällä aineistolla voidaan määritellä lohkot, joilla tietty eroosioriski ylittyy. Kuvassa 4 on määritelty Tarvasjoen valuma-alueelta ne lohkot, jotka sisältävät alueita, joissa eroosio-indeksi on 18 tai yli (ks. taulukko 1). Taulukko 1. Eroosio-indeksin muodostus maalajin ja kaltevuuden mukaan. Kertoimet Räsänen (2010) mukaan. Kaltevuus Maalaji 0-0,5 % 0,5-1,5 % 1,5-3 % 3-6 % yli 6 % Kalliopaljastumat, Turve Karkeat maalajit Savimaat Siltti Edelleen voidaan ottaa huomioon, onko eroosioriski sijoittunut vesistön läheisyyteen. Kuvassa 5 on määritelty Tarvasjoen valuma-alueelta ne lohkot, jotka sisältävät alueita, joissa eroosio-indeksi on 18 ja jotka sijaitsevat alle 50 metrin etäisyydellä uomasta.

2 Kuva 1. Tarvasjoen valuma-alueen suojavyöhykesuositukset. Kuva 2. Tarvasjoen valuma-alueen lohkot, joissa on suojavyöhykesuositus.

3 Kuva 3. Eroosioriski kaltevuuden ja maaperän mukaan Tarvasjoen valuma-alueella. Kuva 4. Valuma-alueen lohkot, joissa eroosioindeksi 18 tai yli.

4 Kuva 5. Valuma-alueen lohkot, joissa eroosioindeksi 18 tai yli sijoittuneena alle 50 m etäisyydellä uomasta. RTV:n kohdentamisen tapauksessa paikkatietomenetelmillä voitaisiin yksinkertaisesti löytää riskilohkot, mikäli P-lukuaineisto olisi julkisesti jaossa. Toisaalta viljelijöillä on tämä tieto, joka hakuvaiheessa voidaan siten todentaa. Tässä mielessä P-lukujen avoimuus ei ole välttämätöntä. Ilmastonmuutosta hillitsevät nurmet Ilmastonurmien kohdentaminen turv le on niin ikään mahdollista paikkatiedon avulla määrittelemällä GTK:n maaperäaineistosta peltolohkon pintamaan maalaji. Tosin tämäkin tieto on viljelijällä, jolloin hakuvaiheessa tämä voidaan todentaa. Monimuotoisuutta edistävät nurmet Luonnonhoitopeltojen ja lumopeltojen tapauksessa olisi tärkeää kohdentaa nurmet alueille, joilla niistä olisi suurin mahdollinen hyöty monimuotoisuudelle. Yleissuunnittelualueilla on tehty lumokartoitusta, jotka toimivat hyvänä pohja-aineistona kohdentamiselle.

5 Kuva 6. Tarvasjoen valuma-alueen kartoitetut lumosuosituskohteet. Kuva 7. Valuma-alueen lumosuositusalueita sisältävät lohkot.

6 Yleissuunnittelun yhteydessä tehty lumokartoitus koskee pääosin pellon ulkopuolisia alueita. Lisäksi tarvittaisiin pellon sisäisten alueiden lumopotentiaalia kuvaavia aineistoja. Tätä olisi mahdollista mallintaa esimerkiksi lumoindeksimallin avulla kattavasti ja maan laajuisesti (taulukko 2). Samoin lumopeltonimikkeellä voisivat kulkea pellot, jotka rajautuvat arvokkaaseen alueeseen kuten esim. Naturaalueeseen tai laidunalueeseen. Tästä tarkemmin TEHO Plus -hankkeen paperissa (Paikkatietomenetelmillä peltojen monimuotoisuusarvot esiin.pdf), joka on saatavissa hankkeen kotisivuilta tietolaarista. Taulukko 2. Lumoindeksin kertoimet määräytyvät eri tekijöiden perusteella. Kertoimet perustuvat TARVEKEhankkeen arvioihin (Iho, 2011). Maalaji Suunta luode-koillinen Suunta itä/länsi Suunta lounas-kaakko kaltevuus kaltevuus kaltevuus < 1,5 % 1,5-6 % >6 % < 1,5 % 1,5-6 % >6 % < 1,5 % 1,5-6 % >6 % Eloperäiset maat Savimaat Karkeat kivennäismaat Kuva 8. Valuma-alueen lumoindeksi.

7 Kuva 9. Valuma-alueen lohkot, jotka sisältävät yli 70 lumoindeksin alueita. Johtopäätökset Paikkatietomenetelmien avulla voidaan kohdentaa talviaikaista kasvipeitteisyyttä kriittisimmille alueille ja siten saadaan myös käytetyille resursseille paras mahdollinen vaste. Tulevaisuudessa tulisi yhdentää jo olemassa olevat aineistot kuten yleissuunnitteluaineistot, jotta niitä voitaisiin hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Aineistoille tulisi myös osoittaa paikka, josta ne ovat saavutettavissa niin neuvojille kuin viljelijöillekin. Esimerkiksi tässä paperissa esitettyjen mallien avulla voidaan täydentää jo kartoitettuja alueita ja kartoittaa uusia alueita ympäristönurmille. Mallien käytössä etuna on niiden objektiivisuus, nopeus ja automaattisuus. Sähköisen aineiston päivittäminen on myös tehokasta. Mallien soveltamisen ongelmana on riskikriteerien määritys sekä luotettavuus. Mallien käytöllä ei voida kokonaan automatisoida kohdentamista, koska myös asiantuntemista maastossa yhä edelleen tarvitaan. Ne luovat kuitenkin mahdollisuuden kohdentamiselle valtakunnallisella mittakaavalla ja siksi niitä tulee soveltaa todelliseen kohdentamiseen. Paikkatietomenetelmillä voidaan kohdentaa toimenpiteet resurssitehokkaasti esimerkiksi tässä paperissa esitetyllä tavalla. Tämä vaatii kuitenkin aineistojen saavutettavuutta ja menetelmien hallintaa.

8 Lisämateriaalia: TEHO Plus -hankkeen kotisivut: > tietolaari TEHO Plussan esitys paikkatietoaineistojen hyödyntäminen maatalouden ympäristönsuojelussa.pdf Paikkatietomenetelmillä peltojen monimuotoisuusarvot esiin.pdf Lähteet: Iho, A., Lankoski, J., Ollikainen, M., Puustinen, M., Arovuori, K., Heliölä, J., Kuussaari, M., Oksanen, A. & Väisänen, S. (2011). Tarjouskilpailu maatalouden vesiensuojeluun ja luonnonhoitoon:järjestelmän kehittely ja pilotointi. MTT Raportti 33. Räsänen, A. (2010). Kiintoaineen ja kasviravinteiden vesistökuormituksen riskialuekartoitus Aurajoen valuma-alueella. pro gradu-tutkielma, Jyväskylän Yliopisto.