YHDYSKUNTARAKENNE JA INFRA KILPAILUKYKYTEKIJÄNÄ TULEVAISUUDEN KUNNASSA

YHDYSKUNTARAKENNE JA INFRA KILPAILUKYKYTEKIJÄNÄ TULEVAISUUDEN KUNNASSA Kuntaliiton linjaukset Kuntaliiton hallitus 28.4.2016

1 Sisällys Johdanto 2 Asumisen ja yrittämisen edellytyksistä huolehtiminen 4 Sujuvan arjen mahdollistaminen 8 Kaikille sopivan elinympäristön turvaaminen 10 Resurssiviisaaseen yhdyskuntaan pyrkiminen 13 Talouden ja rahoituksen hallinta yhdyskuntien kehittämisessä 16 Hyötyjä kaikille yhteistyöllä ja kumppanuudella 19

2 YHDYSKUNTARAKENNE JA INFRA KILPAILUKYKYTEKIJÄNÄ TULEVAI- SUUDEN KUNNASSA Johdanto Ilmastonmuutos, niukkeneva julkinen talous ja väestön ikääntyminen asettavat vaatimuksia yhdyskuntien kehittämistä koskeville valinnoille kunnissa. Yhdyskuntarakenteen hallinta ja tarve sovittaa yhteen maankäyttö, asuminen, liikenne ja palvelut painottuvat yhteiskunnan tavoitteenasetteluissa. Arjen sujuminen ja palveluiden saavutettavuus kertovat kuntalaisille yhdyskuntien toimivuudesta ja laadusta. Elinkeinoelämän nopeasti muuttuvat tarpeet asettavat omat vaatimuksensa yhdyskuntien kehittämiselle. Sujuva arki on kuntien, seutujen ja alueiden kilpailuetu. Suomalaisen hallinnon rakenteet ja koko kuntakenttä ovat parhaillaan suurten muutosten edessä. Sosiaali- ja terveyspalveluita sekä aluehallintoa koskeva uudistustyö on käynnissä. Samalla selvitetään tulevaisuuden kunnan roolia ja tehtäviä. Yhdyskuntien kehittämisen edellytys on, että hallinnon rakenteet ovat toimivia ja tarkoituksenmukaisia. Hallinnon on luotava puitteet ja mahdollisuudet elinvoimaisille, omia vahvuuksiaan hyödyntäville ja yhteistyökykyisille kunnille ja alueille. Muutoksen keskellä digitalisaatio haastaa hallinnon kyseenalaistamaan olemassa olevat toimintatavat antaen samalla välineitä muutosten hallintaan ja niissä onnistumiseen. Kuntien rooli tulee muuttumaan hallinnon uudistuksessa niin taloudellisesti kuin tehtävienkin osalta. Tulevaisuuden kuntien tehtävinä ovat erityisesti hyvinvoinnin, paikallisdemokratian, elinkeinotoiminnan ja yhteisöllisyyden edistäminen. Yhdyskuntarakenteen ratkaisut vaikuttavat onnistumiseen kaikissa näissä tehtävissä. Kuntakonsernien ja konserniohjauksen rooli ja merkitys kasvavat tulevaisuuden kunnissa. Tehtävänjaon kuntien ja aluehallinnon välillä tulee perustua vaihtoehtojen laaja-alaiseen ja huolelliseen vaikutusten arviointiin. Uudistuksen tavoitteena tulee olla eri hallinnontasojen tarkoituksenmukainen työnjako, jotta halutut palvelut voidaan turvata ja kustannukset pysyvät hallinnassa. Suomessa kuten muuallakin maailmassa on käynnissä laaja erilaistumiskehitys. Taustalla ovat väestön ja kasvun kasaantuminen, elinkeinoelämän ja talouden reunaehdot, työttömyys, aluetalouksien lisääntyvä alttius kansainvälisen toimintaympäristön muutoksille sekä maahanmuutto. Alueet ja kunnat erilaistuvat. Asuntoalueet kuntien sisällä erilaistuvat. Ihmisten asenteet ja elämäntavat ovat muutoksessa. Yhä harvemmin sama toimintatapa soveltuu eri tilanteisiin. Kuntien rooli paikallisten ratkaisujen kehittämisessä on tärkeä. Ne ovat avaintoimijoita niin yritysten toimintaympäristöjen luomisessa kuin ihmisten asuinympäristöjen ja -mahdollisuuksien kehittämisessä riippumatta siitä, ovatko ne väestöltään kasvavia vai väheneviä. Ilmaston jatkuva lämpeneminen voi vaarantaa ihmisen olemassaolon edellytykset ja toimeentulon tulevaisuudessa. Lämpenemistä kiihdyttävät päästöt on pudotettava tasolle, jolla maapallon keskilämpötilan nousu saataisiin rajattua kestävälle tasolle. Muutos kohti vähähiilistä yhteiskuntaa tarkoittaa suuria muutoksia energiantuotantoon, teollisuuteen, liikenteeseen ja asumiseen, joissa pääosa päästöistä syntyy. Kunnat ovat keskeisiä toimijoita siirryttäessä kohti vähähiilisiä yhdyskuntia. Kaikilla kunnan toimialoilla tehdään päätöksiä, joilla on suoria tai epäsuoria vaikutuksia ilmastonmuutok-

3 sen hillintään ja siihen sopeutumiseen. Kunnat luovat myös puitteet kuntalaisille ja yrityksille toimia ilmastomyönteisesti. Olemassa olevan rakennuskannan ja verkostojen merkitys on suuri ja kasvaa. Tarve siirtää painopistettä entistä enemmän uusien alueiden toteuttamisesta olevan rakenteen ylläpitämiseen ja eheyttämiseen sekä mahdollisimman tehokkaaseen hyödyntämiseen on voimistunut nopeasti. Huomio on menneinä vuosina kiinnittynyt kunnissa liikaa uuden tekemiseen eikä nykyisen rakenteen ylläpitoon ole panostettu riittävästi. Kunnissa on syntynyt paljon korjausvelkaa. Myöskään olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta ja palveluverkkoa ei ole osattu riittävästi hyödyntää. Rakenteet ovat jääneet ilman käyttöä tai niiden laatu on heikentynyt ylläpidon puutteessa. Digitaaliset teknologiat ovat mahdollisuus tehostaa resurssien käyttöä, uudistaa vanhoja ja luoda kokonaan uusia toimintaprosesseja sekä vähentää ympäristön kuormitusta. Älykkäissä kunnissa digitaaliset teknologiat mahdollistavat parempia julkisia palveluita kansalaisille ja parantavat yhteiskunnan toimintojen sujuvuutta. Eri toimintoihin ja palveluihin liittyvät prosessit välittävät jatkuvasti ajantasaista tietoa tuottajien ja tarvitsijoiden välillä. Tämä muodostaa kuntien uuden infrastruktuurin ja on toimintatapa, joka parantaa työn tuottavuutta ja yrittämisen edellytyksiä digitaalisessa yhteiskunnassa. Kaupunkien tietomallit sekä niihin liitetyt prosessit ja tietopalvelut ovat jo lähivuosina keskeinen palvelujen järjestämisen ja toiminnan ympäristö sekä kuntien omaisuuserä. Kuntaliitto haluaa olla mukana etsimässä ratkaisuja, jotka mahdollistavat sekä kuntien että tulevien maakuntien edellytykset ja hyvän työnjaon yhdyskuntien ja alueiden kilpailukyvyn kehittämisessä. Tässä työssä Kuntaliitto tarvitsee yhteistä kannanmuodostusta. Yhdyskuntien kehittämisessä eri tekijät ja valinnat vaikuttavat aina toisiinsa. Hallinnon tulevat muutokset lisäävät vaikeuskerrointa. Tästä syystä on tärkeää, että yksittäisten kysymysten pohdinnan sijaan kannanmuodostusta tarkastellaan yhdyskuntien kehittämisen kokonaisuuden näkökulmasta ja sanotaan julki, mikä on tärkeää. Linjaukset on laadittu Kuntaliiton Alueet ja yhdyskunnat -yksikössä liiton edunvalvonnan ja palvelutoiminnan pohjaksi. Linjaukset on laadittu yksikön omana työnä keskustellen liiton muiden yksiköiden asiantuntijoiden sekä kuntien, seutujen ja maakunnan liittojen edustajien kanssa. Linjaukset parantavat liiton edellytyksiä kuntien ja alueiden näkökulmat huomioon ottavaan edunvalvontaan, palveluun ja kehittämistoimintaan. Niiden konkreettisena tavoitteena on kuvata, minkä keskeisten periaatteiden pohjalta suomalaisia yhdyskuntia tulisi kehittää ja minkälainen ohjausjärjestelmän tulisi olla. Pitkän aikavälin tavoitteena on luoda kunnille ja alueille paremmat edellytykset tehdä oikeaan osuneita valintoja yhdyskuntien kehittämisessä.

4 ASUMISEN JA YRITTÄMISEN EDELLYTYKSISTÄ HUOLEHTIMINEN Tulevaisuuden kunnan keskeinen tehtävä on tarjota arjen toimintaedellytykset kuntalaisille, yrityksille ja asukkaille. Kunnan vetovoima rakentuu viihtyisistä asuinalueista, hyvistä liikenneyhteyksistä ja toimivista palveluista sekä luottamuksesta paikkakunnan uudistumiskykyyn. Paikkakunnan vetovoimaisuuteen vaikuttaa työssäkäyntialueen laajuus. Mitä vahvempi työssäkäyntialue, sitä varmempaa on tarvittaessa uuden työpaikan saaminen ja toisaalta yrityksillä mahdollisuus löytää uutta työvoimaa. Kehittämällä seudullisia ja keskusten välisiä liikenneyhteyksiä mahdollistetaan useita kuntia käsittävien työssäkäyntialueiden muodostuminen sekä arjen sujuvuus. Hyvät julkiset liikenneyhteydet ja niitä tukeva asuin- ja työpaikkarakentaminen ovat onnistumisen ytimessä. Kehittämällä yhdyskuntarakennettaan kunta luo edellytyksiä elinvoiman perustekijöiden, elinkeinojen ja työllisyyden kehitykselle. Investoinnit luovat työtä, työ tuo lisää työtä ja asukkaita. Kunnalla, jolla on tarjolla hyviä rakennuspaikkoja lähipalveluineen oikeassa paikassa oikeaan aikaan, on edellytykset menestyä. Alueiden toteuttaminen edellyttää yksityisen rahan ohjautumista toteutettaviin hankkeisiin. Kyse on ennen kaikkea riittävän houkuttelevan kokonaisuuden luomisesta. Kunnan maankäytöllisten valmiuksien rakentaminen ja ylläpito edellyttävät pitkäjänteisyyttä. Rakentamisen ja yritysmaailman nopearytmisyyteen verrattuna kaavoitus on liian hidas väline kysyntään vastaamisessa, jos liikkeelle lähdetään vasta kysynnän kasvaessa. Pitkäjänteisellä suhdanteista riippumattomalla maanhankinnalla ja kaavoituksella kunta luo itselleen mahdollisimman hyvät valmiudet reagoida kysyntään. Kohtuuhintaisen asumisen riittämätön tarjonta johtaa liialliseen markkinaehtoisen asumisen hintojen nousuun. Kohtuuhintaisen asumisen riittämätön tarjonta johtaa myös asumistukimenojen kasvuun. Näin on Suomessa käynyt. Asuntojen hintojen liiallinen kallistuminen johtaa myös kaupungistumisen hidastumiseen. Tällä voi olla huonot vaikutukset koko yhteiskunnan ja talouskasvun tavoitteiden saavuttamiseen. Samalla se johtaa myös kaupunkien hajautumiseen ja alueiden eriarvoistumiseen. Toimiva ja ajanmukainen infra on välttämätön alueiden kehittämisen edellytys. Yhteiskunnan toimintavarmuudesta on jatkossakin pidettävä huolta. Olosuhteet tälle työlle eivät ole helppoja ja uhat ovat lisääntymässä. Mm. ilmastonmuutos ja niukkeneva talous asettavat suuret vaatimukset kunnissa tehtäville valinnoille. Rakennetun ympäristön elinkaari on useita kymmeniä vuosia ja nyt tehtävien ratkaisujen tulee kestää ilmastonmuutoksen vaikutukset. Samalla talouden niukkeneminen edellyttää kunnilta aiempaakin parempaa suunnitelmallisuutta olevien rakenteiden toimintakunnosta huolehtimisessa. Oikea-aikainen ja oikein mitoitettu peruskorjaus on taloudellisesti kestävä valinta. Myös supistuvilla alueilla toimintojen keskittäminen ja rakenteen monikäyttöisyys vahvistavat taloudellista kestävyyttä ja kunnan elinvoimaa. Tarvitaan erilaista yhdyskuntarakenteen kehittämisosaamista erityyppisissä kunnissa. Alueilla, joilla väestö vähenee, palveluita ja yhdyskuntarakennetta on sopeutettava. Alueiden elinvoiman turvaamiseksi ja kehittämiseksi on tähän liittyen tärkeää määritellä yhdyskuntarakenne, jota voidaan taloudellisesti kestävällä tavalla ylläpitää.

5 LINJAUKSET Yhdyskuntien suunnittelussa mentävä kokonaisuus edellä Hyvät liikenneyhteydet ja liikennepalvelujen toimivuus ovat perusedellytyksiä kuntien ja alueiden toiminnassa. Alueellisen liikennejärjestelmätyön tulee koskea toiminnallista työssäkäyntialuetta. Liikennejärjestelmäsuunnittelua on tehtävä vuorovaikutteisesti maankäytön suunnittelun kanssa. Maankäyttöä ja yhdyskuntien palveluverkkoa tulee suunnitella toiminnallisen kaupunkiseudun kokonaisuuden näkökulmasta. Tämä ei ole ristiriidassa seudun kuntien tavoitteiden kanssa, kun ne pyrkivät tarjoamaan houkuttelevia asuin- ja työpaikkaympäristöjä jokainen omalla alueellaan. Kaavahierarkian ja -järjestelmän toimivuus avainasemassa Maakuntien perustaminen merkitsee, että aiemmin kuntaorganisaatiossa laaditut maakuntakaavat kuuluisivat toiselle itsehallinnolliselle organisaatiolle. Kuntien itsenäisen roolin säilyttäminen maankäytön suunnittelussa edellyttää kaavahierarkian ja maankäytönohjausjärjestelmän uudelleen arviointia, samassa yhteydessä tulee pohtia kaavatasojen lukumäärä. On todennäköistä, että tuleva maakuntatason kaava tulee olemaan sekä sisällöltään että esitystavaltaan aiempaa strategisempi. Siinä on syytä käsitellä lähinnä maakunnan ja valtakunnan tason kysymyksiä. Myös sen ohjausvaikutukset tulee lainsäädännössä arvioida uudelleen. Maakuntakaavalla ei voi olla suoraa ohjausvaikutusta kuntien kaavoituksen toteuttamiseen, josta kunnat ovat taloudellisessa vastuussa. Kaupunkiseuduilla hallinnon muutokset tulevat korostamaan kuntien yhteistyön tarvetta maankäytön ja liikenteen ratkaisuissa. Kaupunkiseuduilla tarvitaan maakuntakaavaa ohjaavampi yhteinen yleispiirteinen suunnitelma, joka muodossa tai toisessa sisältää maankäytön toteuttamisen ohjelmoinnin. Valtion ja kuntien vastuusuhteet kuntoon Valtion tulee huolehtia liikenneverkon perusväylänpidosta siten, että liikenneverkon toimivuus ja päivittäinen liikennöitävyys säilyy sujuvana ja turvallisena koko maassa. Valtion tulee huolehtia maantienpidosta alemman asteinen tieverkko mukaan lukien ja kuntien tulee huolehtia kadunpidosta. Valtio yhtiöineen vastaa rautateiden, laivaväylien ja lentokenttien rahoituksesta. Kunnat osallistuvat niihin harkintansa mukaan vain tapauskohtaisesti tehtävän sopimuksen mukaan. Maanteitä ja rautateitä koskevissa yksityiskohtaisissa työnjakokysymyksissä sovelletaan Liikenneviraston ja Kuntaliiton yhdessä sopimia suosituksia. Valtion tulee tukea joukkoliikenteen järjestämistä ja pitkäjänteistä kehittämistä myös kaupunkiseuduilla. Maapolitiikan keinot käyttöön kunnissa Kunnan maanhankinta keskeisiltä kasvualueilta mahdollistaa järjestelmällisen, kysyntään vastaavan ja kustannustehokkaan maankäytön ja julkisten lähipalvelujen toteuttamisen.

6 Kunnalla tulee olla aktiivinen ote täydennysrakentamisen ohjaamisessa, järjestämisessä sekä yksityisten tahojen välisten intressien yhteensovittamisessa siihen liittyen. Kaikkien maapolitiikan keinojen tulee tarvittaessa olla kunnan käytettävissä. Kunnan riittävä maanomistus mahdollistaa maankäytön kehittämisestä syntyvien tuottojen ohjaamisen kunnalle aiheutuvien yhdyskuntarakentamisen kustannusten kattamiseen. Kuntien ja valtion aktiivisuus asumisen edistämisessä tarpeen Kunnan tulee osaltaan pyrkiä vaikuttamaan kohtuuhintaisia asuntoja rakennuttavien toimijoiden määrään luomalla toimintaedellytyksiä ja osallistumalla tarvittaessa itse asuntojen rakennuttamiseen. Rakentamisen ohjelmoinnin, rakentamishankkeiden koon ja tontinluovutusten kohdentamisen avulla kunnan tulee huolehtia toimivasta kilpailusta ja riittävästä toimijoiden määrästä asuntorakentamisessa. Kunnissa on voitava kehittää ja ylläpitää sosiaalista asuntovuokrausta. ARA -yhtiön asuntokantaa tulee voida kehittää olennaisten toimintaympäristön muutosten kuten ruokakuntarakenteen ja yritysten työvoimatarpeen niin edellyttäessä samaten kuin tarpeen lisääntyessä tai vähentyessä. ARA -asuntokannan sopeuttamista kysyntää vastaavaksi tulee nopeuttaa valtion avustuksin. Sosiaalinen asuntovuokraus ei ole vain suurimpien kaupunkien erityistarve, vaan minkä tahansa kunnan keino taata kattava asumisturva kaikille kuntalaisilleen. Väestöltään vähenevilläkin kunnilla on uudisrakennustarvetta väestön muuttaessa kunnan sisällä. Täydennysrakentaminen ja olevan asuntokannan kehittäminen tulee kytkeä yhteen. Kuntien tulee edistää asunto-osakeyhtiöiden mahdollisuuksia yhdistää täydennysrakentamista asuinkerrostalojen peruskorjaushankkeisiin. Yhteiskunnan toimintavarmuudesta on huolehdittava Kuntien rooli peruspalveluiden ja muiden yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen järjestäjänä on yhteiskunnan ydintoiminnoissa, varautumisessa ja häiriötilanteiden hallinnassa keskeinen. Kuntien toiminnan jatkuvuuden turvaaminen mahdollistaa myös huoltovarmuudelle kriittisten yritysten ja organisaatioiden toiminnan häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Ulkoistettaessa kuntien ydintoimintoihin liittyviä toimintakokonaisuuksia sopimusten rooli, sopimusten toteutumisen hallinta ja tilaajaosaamisen merkitys kasvaa. Näissä kriittisissä toimintakokonaisuuksissa on kiinnitettävä huomiota sekä häiriötilanteisiin varautumisen vaatimuksiin ulkoisille palveluntuottajille että asetettujen vaatimusten valvontaan. Kuntien varautumista tulee kehittää pelkästään reagoivien toimenpiteiden laatimisen sijasta enemmän ennakoivaan sekä ehkäisevään suuntaan, jolloin uhkia tunnistetaan ja arvioidaan sekä uhkien toteutumista pyritään estämään tai niiden vaikutuksia vähentämään jo ennalta. Kuntaorganisaation ja eri turvallisuusviranomaisten välisen yhteistyön jatkuminen on turvattava ja sitä on edelleen kehitettävä.

7 Väestöltään vähenevät alueet tarvitsevat kestäviä ratkaisuja Väestön väheneminen muuttaa perinteistä kylärakennetta ja asettaa uusia haasteita myös paikalliskeskusten palvelutasolle. Tämä edellyttää supistumisen hallintaa, resurssien harkittua kohdentamista ja uusia toimintamalleja, joilla palvelut voidaan tuottaa vähenevälle väestölle arjen sujuvuuden varmistamiseksi. Toimivat laajakaistayhteydet ovat keskeinen edellytys sähköisille palveluille, elinkeinotoiminnalle ja asumisviihtyvyydelle. Ne on turvattava kansallisin toimin niin, että kansalaisten yhdenvertaisuus toteutuu. Useilla väestöään menettävillä kunnilla matkailun ja vapaa-ajan asumisen merkitys kasvaa edelleen ja auttaa ylläpitämään palveluvarustusta. Samoin uusiutuvien energiavarojen merkityksen kasvu sekä esimerkiksi kaivosteollisuus uusilla paikkakunnilla luovat näissä kunnissa edellytyksiä elinvoiman vahvistamiselle.

8 SUJUVAN ARJEN MAHDOLLISTAMINEN Kunnan maankäyttöä ja palveluverkkoa koskevat valinnat vaikuttavat monella tavalla kuntalaisten arkeen ja yritysten toimintaedellytyksiin. Yhdyskuntarakenteen muodostavat asuinalueet, työpaikka-alueet, palvelut ja virkistysalueet, näitä yhdistävät tiet ja radat sekä kunnallistekniikan verkostot ja sähkö-, puhelin- ja tietoliikennelinjat. Yhdyskuntarakennetta koskevat kysymykset korostuvat kaupunkiseuduilla, mutta niihin joudutaan paneutumaan kaikissa kunnissa. Sujuvan arjen saavuttaminen ei ole itsestäänselvyys. Suomessa aluerakenne keskittyy ja yhdyskuntarakenne hajautuu. Tähän vaikuttavat muun muassa väestön ja asumisväljyyden kasvu, työpaikkojen, asukkaiden ja kaupan sijoittumisvalinnat sekä autoistumisen lisääntyminen. Hajautunut yhdyskuntarakenne lisää liikkumistarvetta erityisesti kasvavilla kaupunkiseuduilla. Se on erityisesti kaupunkiseutujen ongelma ja heikentää kaupunkiympäristön laatua, keskustojen elinvoimaa, kuntalaisten arjen toimivuutta ja palveluiden saavutettavuutta. Repaleisen yhdyskuntarakenteen eheyttäminen kaupunkiseuduilla on vaativa tehtävä. Merkittävä osa tulevasta yhdyskuntarakenteesta etenkin kaupunkiseuduilla on kuitenkin vielä toteuttamatta eivätkä ponnistelut tästä syystä ole turhia. Kunnat ja seudut ovatkin laajasti ottaneet rakenteensa eheyttämisen huolekseen. Asumisen ja työpaikkojen sijoittuminen vaikuttavat jokaisessa kunnassa liikkumistarpeeseen ja -kustannuksiin, palveluiden saavutettavuuteen sekä kunnan palveluiden järjestämistarpeeseen, - mahdollisuuksiin ja -kustannuksiin. Hyvät liikenneyhteydet ja liikennepalvelujen toimivuus ovat perusedellytyksiä kuntien ja alueiden toiminnassa. Liikennejärjestelmän suunnittelussa käsitellään kaikki liikkumisen osa-alueet, otetaan huomioon kaikki eri väestöryhmät ja tarkastellaan avoimesti suunnitelmien vaikutuksia. Joukkoliikenteen rooli toimivassa ja tasa-arvoisessa liikennejärjestelmässä on merkittävä. Joukkoliikenteen palvelutasoon vaikuttavat maankäytön ja palvelujen sijoittuminen sekä julkinen rahoitus. Liikennejärjestelmätyö edellyttää vahvaa vuorovaikutusta maankäytön suunnittelun ja elinkeinoelämän kehittymisen kanssa. Palveluiden kokonaisuutta suunnitellaan kunnassa palveluverkkosuunnitelmalla. On tärkeää, että kuntien ja tulevien itsehallintoalueiden vastuulla olevat palvelut sekä kaupalliset palvelut muodostavat niin kunnassa kuin laajemminkin seudulla ja alueella toimivan kokonaisuuden. Tämä edellyttää maankäytön, asumisen, työpaikkojen, liikenteen ja palveluiden onnistunutta ja ajanmukaista yhteensovittamista. Työ on jatkuvaa ja vaatii hyvää yhteistyötä eri osapuolten välillä. LINJAUKSET Maankäyttö, liikenne ja palvelut on sovitettava yhteen Valtion tulee kehittää yhdessä kuntien kanssa joukkoliikenteen ja kuntien henkilökuljetusten lainsäädäntöä, suunnittelun ja hankintojen koordinointia sekä rahoitusjärjestelmiä niin, että pystytään varmistamaan tehokkaat ja toimivat liikkumispalvelut tulevaisuudessakin. Myös tavaraliikenteen lähilogistiikan ja henkilökuljetusten koordinointi sekä kuljetusalan uudet tekniset sovellutukset tulee hyödyntää. Palvelujen sijoittamisessa tulee ottaa huomioon niiden saavutettavuus eri kulkutavoilla. Palvelujen tehokkuus ja tuottavuus ovat kuntien elinvoiman osatekijöitä. Palveluverkkojen kehittäminen on kytkettävä osaksi erityisesti kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteen eheyttämistä ja tiivistämistä.

9 Esteettömyys ja palveluiden saavutettavuus ovat arjessa avainasemassa Asuntotuotantoa tehostavat ja vauhdittavat julkiset tuet tulee kytkeä yhdyskuntarakenteen eheyttämiseen. Asuntotuotannon tukijärjestelmässä painopistettä tulee siirtää infran tukemiseen tonttien saattamiseksi rakentamiskelpoiseksi. Elinympäristön esteettömyys tulee ottaa huomioon kokonaisvaltaisesti yhdyskuntien suunnittelussa, toteuttamisessa ja ylläpidossa. Esteettömyyden tulee olla tavoitteena asunnoissa, lähiympäristössä, asuinalueella ja laajemmin koko kunnassa siten, että palvelut ovat taajama-alueilla kaikkien saavutettavissa mahdollisuuksien mukaan jalan, pyöräillen tai joukkoliikenteellä. Asuntoihin ja asuinkerrostaloihin kohdennetut korjaus-, hissi- ym. avustukset tulee sovittaa yhteen ikääntyvän väestön kotona asumisen tavoitteisiin. Palveluasumisyksiköitä koskevia rakentamistukia tulee ARAn ohjauksessa arvioida myös palvelun tuottamisen näkökulmasta niin, ettei ohjaus estä uusien palvelumuotojen syntyä mm. vanhus- ja vammaispalveluissa. Yhdyskuntien toimintavarmuus ja arjen sujuvuus kulkevat käsi kädessä Kunnilla on merkittävä rooli kadunpidon järjestämisessä. Kadunpito käsittää kadun suunnittelemisen, rakentamisen ja kunnossa- ja puhtaanapidon. Näiden toimintojen riittävillä investoinneilla ja käyttötalouden resursseilla taataan turvallinen ja sujuva eri liikennemuotojen tarpeet huomioon ottava ympäristö. Toimiva jätehuolto on sujuvan arjen peruspilari. Jotta kunnat voivat kehittää jätehuoltopalvelujaan sekä toimia sovittujen vastuiden pohjalta, valtion tulee lainsäädäntöä kehittäessään taata kuntatoimijoille luottamuksensuoja kunnan nykyisten perusvastuiden osalta ja siten vakaa ja investointimyönteinen toimintaympäristö. Luottamuksensuoja edistää myös yhteistyötä yksityisten toimijoiden kanssa. Vesihuollon peruspalvelut tulee taata kaikille, mutta myös palvelujen supistaminen taantuvilla alueilla tulee mahdollistaa. Raakavesilähteiden suojeluun sekä verkostojen ja laitosten kuntoon tulee kiinnittää aiempaa enemmän huomiota. Pelastuslaitokset ovat turvallisuuspalveluita tuottava lähipalvelutoimija. Paloasemaverkosto on syytä säilyttää mahdollisimman vahvana, jolloin turvataan turvallisuuspalveluiden saatavuus mahdollisimman kattavasti. Pienillä paikkakunnilla, joissa palokunnassa toimii sopimushenkilöstöä, on tärkeää huolehtia palveluiden jatkuvuudesta ja sopimushenkilöstön riittävyydestä. Pelastuslaitosten tulee tuottaa kuntiin myös jatkossa turvallisuuden ja varautumisen asiantuntijapalveluita. Pelastuslaitosten ja kuntien yhteistyön toimivuudesta erityisesti sisäisen turvallisuuden ja varautumisen osalta on huolehdittava myös maakuntauudistuksessa. Supistuvilla alueilla tarvitaan uusia palveluratkaisuja Supistuvilla alueilla tulee määritellä kestävä yhdyskunta- ja palvelurakenteen taso. Tähän tasoon palveluverkkoa keskittämällä voidaan mm. vähentää palvelujen haavoittuvuutta, parantaa palvelutarjonnan monipuolisuutta ja laatua, tehostaa tukipalveluja ja tarjota asiakkaan tarpeiden näkökulmasta joustavampia aukioloaikoja. Nämä asiat yhdessä liikkuvien palveluiden ja digitalisaation hyödyntämisen kanssa kompensoivat usein sen, että täyden palvelun palvelupisteitä on aiempaa harvemmassa.

10 KAIKILLE SOPIVAN ELINYMPÄRISTÖN TURVAAMINEN Hyvä elinympäristö luo pohjan asukkaiden arjelle ja perustarpeiden tyydyttämiselle. Se tarjoaa mahdollisuuden asumiseen, palveluiden käyttämiseen, työssäkäyntiin, ulkoiluun, harrastuksiin, mutta myös lepoon ja yksityisyyteen. Laadukas elinympäristö on vetovoimainen niin asukkaille kuin yrittäjillekin. Terveellisyys, turvallisuus, esteettömyys ja viihtyisyys ovat elinympäristön tärkeitä ominaisuuksia. Ympäristön kulttuuriarvoilla on suuri merkitys asukkaiden paikallisidentiteetille. Suomalaiset kunnat tarjoavat hyvin erityyppisiä elinympäristöjä asukkailleen. Kaupunkimaisissa kunnissa, joita on joka viides kunnista, asuu 70 % väestöstä. Kuntaliitosten ansiosta on myös lisääntyvässä määrin kuntia, jotka koostuvat sekä kaupunki- että maaseutuympäristöstä. Hyvän elinympäristön saavuttaminen edellyttää kaikilta kunnilta, valtiolta ja yksityisiltä toimijoilta tietoista tavoitteenasettelua, vaikutusten arviointia ja johdonmukaista työtä. On kunta väestöltään kasvava tai vähenevä, onnistumisen ytimessä on se, miten arkiympäristön suunnittelun, rakentamisen ja ylläpidon kokonaisuus toimii. Elinympäristön ja elämän laatuun liittyy tasavertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden kokemus. Asuntopolitiikalla on keskeinen rooli yhdyskuntien kehittämisessä. Segregaatio, maahanmuuttajien asuminen ja kotouttaminen sekä erityisesti pääkaupunkiseudulla pula kohtuuhintaisista asunnoista vaativat ratkaisuja. Suuri kysymys on myös ikääntyvän väestön asumisen edellytyksistä ja hoivatarpeesta huolehtiminen. Julkisen talouden tiukkuus luo koko tilanteelle vaikean kehyksen. Suomessa elinympäristön laatu on kansainvälisesti katsoen korkea. Laadun heikkenemistä voi kuitenkin tapahtua sekä keskittymisen että taantumisen seurauksena. Keskittäminen voi lisätä ihmisen altistumista ympäristöstä tuleville päästöille, kuten melulle ja ilmanlaadun epäpuhtauksille. Keskittäminen voi johtaa myös virkistysalueiden saavutettavuuden heikkenemiseen ja luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen. Väestöltään vähenevillä alueilla laatua voivat heikentää rakennetun ympäristön keskeneräisyys ja resurssien puute sen ylläpidossa. Kaikille kunnille yhteinen haaste on elinympäristön esteettömyyden turvaaminen, joka vaikuttaa kunnan palvelutarpeeseen erityisesti väestön ikääntyessä. Puhtaat pinta- ja pohjavedet ovat keskeinen osa hyvää asuin- ja elinympäristöä ja kuntien vetovoimaa. Pinta- ja pohjavedet tarjoavat yhdyskunnan ja yksittäisten kiinteistöjen talousveden, mahdollistavat vesistöistä riippuvien elinkeinojen toiminnan ja toimivat muidenkin ekosysteemipalvelujen tarjoajana. Kunnat ovat yhdyskuntien vedenhankkijoina, vesihuollosta vastaavina ja vesistöjen virkistyskäyttäjinä merkittäviä ekosysteemipalvelujen käyttäjiä, ja hyötyvät vesienhoidon tavoitteiden toteutumisesta. Kunnista on lukumääräisesti runsaat 60 % maaseutumaisia kuntia. Kunnan maaseutumaisuus vaihtelee sekä kuntien välillä että kuntien sisällä. Kaupunkien läheisellä maaseudulla on merkitystä erityisesti asumisen ja yrittäjyyden osalta. Haasteena on mm. asumisen, maa- ja metsätalouden, yritystoiminnan sekä virkistysmahdollisuuksien yhteensovittaminen. Ydinmaaseudulla ja harvaan asutulla maaseudulla keskeisiä vahvuuksia ovat mm. biotalous ja ekosysteemipalvelut sekä puhdas luonto. Näillä alueilla arjen toimivuudelle asettavat haasteita usein pitkät etäisyydet, väestön väheneminen, ikärakenne ja elinkeinojen toimintaedellytysten varmistaminen. Tärkeitä ovat mm. toimiva tie- ja tietoliikenne, puhtaan veden, sähkön ja energian saanti sekä arjen turvallisuuden varmistaminen.

11 LINJAUKSET Terveys, ympäristö ja luonto läpileikkaaviksi osiksi maankäyttöä Terveysvaikutuksia tulee arvioida päätöksenteossa maankäytön suunnittelusta rakentamiseen ja ylläpitoon. Vaikutusten arvioinnissa tulee keskittyä merkittävimpiin terveyshaittoihin paikalliset olosuhteet huomioon ottaen. Eheän yhdyskuntarakenteen sisälle tulee varata ihmisen terveyttä ja luonnon monimuotoisuutta tukevaa ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tarvittavaa viherrakennetta. Kunnissa tulee säilyä tarvittavat työkalut, resurssit ja päätöksentekomahdollisuudet, joilla ne voivat huolehtia ympäristöhäiriöiden minimoimisesta paikallisiin olosuhteisiin parhaiten sopivalla tavalla. Sääilmiöiden muuttuessa sademäärien ennakoidaan kasvavan. Kuntien tulee kehittää kokonaisvaltaista hulevesien hallintaa ja minimoida tulvien haitat. Osana hulevesien hallintaa kuntien kannattaa harkita kiinteistöille asetettavia vaatimuksia kiinteistökohtaisesta hulevesien vähentämisestä ja pidättämisestä. Hyvään ja terveelliseen ympäristöön kuuluu myös turvallisuus. Turvallisten ympäristöjen luominen edellyttää kunnilta huolellista suunnittelua, laadukasta toteuttamista sekä toimivaa viranomaisyhteistyötä. Kunnan eri osien ja kuntien välinen eriarvoistumiskehitys estettävä Kuntien tulee kiinnittää erityistä huomiota heikoimpien ja segregoituvien asuinalueitten ympäristön ja infrastruktuurin laadun parantamiseen ja toteuttaa alueille vetovoimaisia työpaikka- ja palveluympäristöjä. Alueet tulee myös pyrkiä kytkemään osaksi toiminnallista kaupunkirakennetta parantamalla niiden saavutettavuutta kevyellä ja joukkoliikenteellä. Valtion tulee tukea ja kannustaa kaupunkiseutujen kuntia segregaation haittoja ehkäiseviin toimiin mm. projektirahoituksella. Supistuvilla alueilla tulee määritellä kestävän yhdyskuntarakenteen taso ja käyttää alueiden kehittämisessä mahdollisuuksien mukaan keskittämistä ja monikäyttöisyyttä. Näin paikallisen väestön päivittäiskysyntä ja matkailijoiden palvelukysyntä saadaan tukemaan toisiaan. Ääritapauksissa tarvitaan myös osaamista supistaa palveluja ja infraa, jotta kunnan toimintakyky turvataan. Tarpeellinen infra haja-asutusalueille Infraa tulee rakentaa maaseudulle huomioon ottaen alueiden ja palveluverkon kehittäminen. Kohtuullisten jätehuoltopalvelujen tulee toimia maaseudulla. Valtion tulee esim. pakkausten tuottajavastuuta kehittäessään kiinnittää huomiota myös haja-asutusalueiden palvelutasoon, jotta palvelujen tarjoaminen ei jäisi vain kuntien täydentävien palvelujen varaan. Kuntien tulee omistajaohjauksellisin keinoin varmistaa, että vesihuollon palvelut tuotetaan kunnan tarpeiden mukaisesti, toimintavarmuutta parantaen ja korjausvelkaa vähentäen.

12 Vesienhoidon tavoitteiden toteutumisen keskeinen edellytys on oikein mitoitettu, kunnossa oleva ja tehokkaasti ravinteita poistava yhdyskuntien jätevesihuolto. Tämä toteutetaan yhdyskuntarakenteesta riippuen kustannustehokkaasti joko keskitetysti tai kiinteistönomistajan toimesta. Haja-asutusalueilla kiinteistönomistajan vastuu jätevesienhoidossa on ensisijainen. Yksityistielaki tulee uudistaa siten, että kuntien tehtäviä ja vastuita vähennetään. Valtion tulee tukea yksityisteitä jatkossakin, mutta nykyistä enemmän ja näin vähentää kuntien vastuuta yksityisteiden tukemiseen. Yksityistiekuntia tulee yhdistää ja edistää niiden ammattimaista ylläpitoa.

13 RESURSSIVIISAASEEN YHDYSKUNTAAN PYRKIMINEN Resurssiviisaus on kykyä käyttää erilaisia resursseja (luonnonvarat, raaka-aineet, energia, tuotteet ja palvelut, tilat ja aika) harkitusti ja hyvinvointia sekä kestävää kehitystä edistävällä tavalla. Resurssiviisautta voidaan edistää kiertotalouden, materiaalien elinkaarihallinnan, energia- ja materiaalitehokkuuden ja uusiutuviin energiamuotoihin siirtymisen kautta. Resurssiviisaan yhdyskunnan tavoitteena on tuottaa mahdollisimman vähän ilmastonmuutosta aiheuttavia kasvihuonekaasupäästöjä, toimia kiertotaloudessa, jossa materiaalit hyödynnetään ja kierrätetään mahdollisimman tehokkaasti sekä pyrkiä välttämään ylikulutusta siten, että luonnonvarojen kulutus on globaalisti kestävää. Yhdyskunnissa tavoitteena on edistää ihmisten hyvinvointia, yritysten kilpailukykyä, työllisyyttä ja alueiden elinvoimaisuutta sekä aikaansaada kustannussäästöjä. Kunnat ovat keskeinen toimija siirryttäessä kohti resurssiviisaita yhdyskuntia. Kaikilla kunnan toimialoilla tehdään päätöksiä, joilla on suoria tai epäsuoria vaikutuksia resurssiviisauteen. Tavoitteet on syytä asettaa kuntastrategiassa ja talousarviossa toimialakohtaisten ohjelmien tukiessa niitä. Kiertotaloudessa materiaalit ja arvo kiertävät yhteiskunnassa ja tuotteille luodaan lisäarvoa palveluilla ja esimerkiksi älykkyydellä. Kunnilla on merkittävä rooli koko kiertotalouden, myös ravinteiden kierrättämisen myötävaikuttajina alueillaan. Kunnat voivat toiminnassaan ja investoinneissaan kehittää kiertotaloutta ja ravinteiden kierrätystä tukevia ratkaisuja sekä edistää niiden käyttöönottoa. Parhaimmillaan kiertotalous muodostuu toisiaan tukevista elinkaariajatteluun perustuvista konsepteista, jotka vähentävät tarvetta luonnonvarojen hyödyntämiseen. Jätteitä hyödynnetään uusiomateriaaleina ja ne korvaavat uusiutumattomia energialähteitä energiantuotannossa. Kuntien julkisten hankintojen arvo on vuosittain noin 19 miljardia euroa. Energiahuolto, liikenne, jätehuolto, vesihuolto, rakentaminen ja maanrakentaminen ovat toimialoja, joilla tehdään mittavia hankintoja. Kunnat voivat olla hankinnoissaan eturivissä tukemalla materiaali- ja energiatehokkaiden sekä elinkaarivaikutuksiltaan edullisimpien ratkaisujen käyttöönottoa ja edistämällä kiertotalouden liiketoimintaa. Kaikesta Suomessa käytetystä energiasta rakennetussa ympäristössä kuluu noin 40 prosenttia. Kun mukaan otetaan liikenteestä aiheutuvat päästöt, vaikutus on vielä merkittävämpi. Kunnat ovat luomassa yleisiä edellytyksiä resurssiviisaalle asumiselle, liikkumiselle ja työskentelylle. Eheä yhdyskuntarakenne ja ympäristöystävällisempi liikennejärjestelmä ovat resurssiviisauden edellytyksiä. Kuntien on niin maankäytön suunnittelussa kuin toimitilojen sekä muun infran rakentamisessa ja ylläpidossa sekä palveluiden järjestämisessä kiinnitettävä resurssitehokkuuteen ja energiansäästöön erityistä huomiota. Ympäristön ja yhdyskuntarakenteen suunnittelulla voidaan luoda edellytykset oikeansuuntaisille valinnoille ja toimintatavoille. Kaukolämpö, lämmön ja sähkön yhteistuotanto sekä kaukojäähdytys ovat energiatehokkaita ja paikallisen ilmanlaadun kannalta hyviä tapoja tuottaa ja jakaa energiaa tiiviissä taajamissa. Uusiutuvalla energialla tuotettuna ne ovat myös ilmastoystävällisiä. Hajautettu energiantuotanto ja älykkäät sähkönsiirtoverkot ovat tulevaisuutta. Käyttöpaikalla tuotetusta kiinteistökohtaisesta energiasta on tulossa kilpailija kaukolämmölle, mutta se voi olla tulevaisuudessa myös merkittävä yhteistyökumppani.

14 LINJAUKSET Eheä yhdyskuntarakenne on tärkeä liikenteen ilmastovaikutusten vähentämisessä Valtion tasolla ja kunnissa tulee olla selkeä näkemys maankäytön synnyttämistä liikennetarpeista, niiden kehittymisestä ja siitä liikennepolitiikasta, jolla liikenne ja kuljetukset halutaan hoitaa. Liikkumisen ohjauksella tulee pyrkiä edistämään joukkoliikenteen, pyöräilyn ja uusien kestävien liikkumistapojen, mm. kevytajoneuvojen ja yhteiskäyttöautojen käyttöä. Liikennepoliittiset tavoitteet ja päätoimenpiteet tulee kirjata strategisen suunnittelun yhteydessä. Kasvavilla kaupunkiseuduilla tulee kehittää kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä houkuttelevaksi niin, että voidaan turvata liikennejärjestelmän toimivuus ja vastata ilmastotavoitteisiin. Vaihtoehtoisten käyttövoimien ja vähäpäästöisten ajoneuvojen käyttömahdollisuuksia tulee edistää. Tavoitteena energiatehokkaat ja energiaa säästävät kunnat Palveluiden järjestäjinä ja omassa energiankäytössään sekä energiaratkaisuissaan kuntien tulee toimia edelläkävijöinä säästäen samalla myös omissa energiamenoissaan. Kuntien ja kuntayhtymien on syytä tehdä energiatehokkuussopimus valtion kanssa kaudelle 2017 2025 mahdollistaakseen järjestelmällisen energiatehokkuuden tavoittelun. Puolueeton alueellinen energianeuvonta eri kuluttajaryhmille tulee saada luontevaksi osaksi valtion harjoittamaa ja rahoittamaa energia- ja ilmastopolitiikkaa. Erityisesti neuvontaa ja koulutusta tulee tarjota energian käytön tehostamiseen ja uusiutuvan energian käyttöönottoon. Luonnonvaroja käytettävä säästeliäästi ja jätteet kierrätettävä tehokkaasti Luonnonvarojen käytön tulee olla kestävää ja käytön aiheuttamat haitat elinympäristölle tulee estää. Kuntainfran rakentamisessa kuntien ja valtion tulee edistää hallittua uusiomateriaalien käyttöä. Lainsäädäntöä, ohjauskeinoja, hankintamenettelyjä ja tietotaitoa tulee kehittää esteiden poistamiseksi. Kuntien ja niiden jätelaitosten tulee jätehuollossaan panostaa uudelleenkäytön ja korkealaatuisen materiaalikierrätyksen edistämiseen niin omassa toiminnassaan kuin yhteistyössä yksityisten toimijoiden kanssa. Jätteen energiahyödyntämisen on jatkossakin tärkeää olla osa kiertotaloutta. Pohjoisen ilmaston ja harvan asutuksen vuoksi jätteiden energiahyödyntäminen materiaalikierrätyksen ohella on järkevää ja se edesauttaa kaatopaikkasijoituksesta luopumista. Jätteet ovat fossiilisia polttoaineita korvaavia sähkön ja lämmön tuottamisen raaka-aineita. Suomen kuntien perustamien jätevoimaloiden hyötysuhteet ovat eurooppalaisittain korkeat ja haitalliset päästöt erittäin alhaiset. Kestävien hankintojen ja resurssiviisaiden toimintamallien kehittäminen tarpeen Kuntien tulee siirtyä tavoitteellisesti kestäviin hankintoihin ja luoda markkinoita ympäristöystävällisiä ratkaisuja tarjoaville yrityksille. Kuntien tulee hankkia tuotteita, palveluita, prosesseja ja järjestelmiä, jotka edistävät luonnonvarojen kestävää käyttöä ja pienentävät haitallisia ympäristövaikutuksia.

15 Maa- ja metsätalouden biomassojen hyödyntämiseen liittyvien ratkaisujen kaupallistamisessa on kuntien hankinnoilla keskeinen merkitys. Valtion tulisi kansallisesti luoda kannusteita, joilla kuntia tuetaan uusien energiaratkaisujen käyttöön otossa. Kuntien tulee olla osaltaan tukemassa kiertotalouteen perustuvan yhteiskunnan luomista tukemalla uudenlaisten toimintamallien käyttöönottamista, esim. sähköisten palvelujen käyttöönottamista. Kiertotalous on nähtävä osana kokonaisvaltaista yhdyskuntien kehittämistä ja materiaalitaloutta sekä taloudellisempia toimintatapoja.

16 TALOUDEN JA RAHOITUKSEN HALLINTA YHDYSKUNTIEN KEHITTÄMISESSÄ Kunnat voivat vaikuttaa taloutensa hallintaan yhdyskuntia koskevilla ratkaisuillaan. Keskeisiä valintoja tehdään maankäyttöpolitiikassa ja palveluverkon järjestämisessä. Näillä vaikutetaan yhdyskuntien toteuttamisen ja ylläpidon rahoituksen edellytyksiin, kunnan edellytyksiin vastata tonttikysyntään ja kuntalaisten mahdollisuuksiin selviytyä arjesta mahdollisimman omatoimisesti. Kuntien maankäyttöpolitiikka muodostuu kaavoitusta, maapolitiikkaa ja lupapolitiikkaa koskevista linjauksista ja toimenpiteistä. Kunnilla on käytettävissään valikoima maapolitiikan keinoja, joilla yhdyskuntien kehittäminen voidaan hoitaa sekä yhdyskuntarakenteellisesti että taloudellisesti kestävällä tavalla. Kuntapalveluiden jatkuva kehittäminen on välttämätöntä mm. palveluiden oman muuttumisen ja talouden kestävyyden kannalta. Palvelujen tehokas ja pitkällä aikavälillä taloudellisesti kestävä tuottaminen on talouden hallinnassa avainasemassa. Palveluverkon seudullinen kehittäminen osana maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamista mahdollistaa kuntakohtaista palvelutuotantoa tehokkaamman ja taloudellisemman palvelujärjestelmän. Valtiolla ja kunnilla on lakiin perustuva työnjako liikennejärjestelmän kehittämisessä ja ylläpidossa. Valtio vastaa koko maan liikennejärjestelmän toimivuudesta ja huolehtii rataverkosta ja maanteistä. Kunnat vastaavat asemakaava-alueillaan kadunpidosta. Yksityisteistä vastaavat tien osakkaat. Julkisesta harkinnanvaraisesta tuesta yksityisteille valtion osuus on noin yksi kolmasosa ja kuntien kaksi kolmasosaa. Joukkoliikenne ei ole kuntien lakisääteinen tehtävä, mutta kunnat tukevat joukkoliikenteen järjestämistä harkintansa mukaan. Valtion osuus julkisesta joukkoliikennetuesta on vajaa kolmasosa ja kuntien yli kaksi kolmasosaa. Tästä yli puolet on isojen kaupunkiseutujen tukiosuutta. Kaupunkiseuduilla tehdään Suomen joukkoliikennematkoista 80 prosenttia. Liikenteen verotulot kertyvät valtiolle. Valtion liikennemäärärahojen niukkuuden takia valtio ei ole kyennyt täysipainoisesti vastaamaan yhdyskuntien ja liikennepalvelujen kehittymisen haasteisiin. Valtion rahoitusvastuita on siirtynyt kunnille niin liikenneväylien kuin joukkoliikennepalvelujenkin toteuttamisessa. Tämä on heikentänyt työnjaon selkeyttä ja lisännyt tarvetta uusien rahoitusmallien kuten tiemaksujen selvittämiseen. Kuntien lainakanta koostuu suurelta osin toimitila- ja infrainvestoinneista. Samalla näihin rakenteisiin on syntynyt huomattava, miljardien korjausvelka. Julkisen sektorin omaisuuden korjausvelka on suuri koulu- ja päiväkoti- sekä sosiaali- ja terveystoimen rakennuksissa. LINJAUKSET Liikenteen rahoitusvastuut jaettava työnjaon mukaan Valtion ja kuntien työnjako liikennehankkeissa tulee säilyttää selkeänä eikä valtion vastuita saa vyöryttää vastoin lainsäädännön tarkoitusta kuntien lainoitettavaksi (jälkirahoitushankkeet) tai maksettavaksi kokonaan (pyörätiet tai pienet liikenneturvallisuushankkeet). Jos valtion ja kuntien välistä vastuunjakoa liikennehankkeissa on tarpeen periaatteellisesti muuttaa, tarvitaan muutoksia myös lainsäädäntöön, rahoitukseen ja liikenneverotuksen kohdentamiseen. Jos kunnille osoitetaan lisävastuita, ne tulee korvata kunnille täysimääräisesti.

17 Nykyisen liikenneverkon käyttöä tulee tehostaa ja huolehtia kasvavilla kaupunkiseuduilla liikenteen sujuvuudesta. Tähän liittyen tiemaksujärjestelmän käyttöönottomahdollisuuksia on tarpeen kehittää ja luoda sille lainsäädännölliset edellytykset. Jos tiemaksujärjestelmän käyttöönottoon päädytään, järjestelmän keruualueiden tuotot tulee kohdentaa ao. kuntien ja alueiden liikennejärjestelmäkokonaisuuden ylläpitoon ja kehittämiseen täysimääräisesti, eikä tämä saa vähentää valtion rahoitusta. Joukkoliikenne ei ole kunnille lakisääteinen tehtävä. Kuntien tulee voida vaikuttaa tukemiensa joukkoliikennepalvelujen määrään, laatuun ja hinnoitteluun sekä niistä muodostuvaan alijäämään. Valtion ei tule kaventaa kuntien järjestämän yhtenäisen joukkoliikenteen toimintamahdollisuuksia. Uudenlaisten digitaalisuutta hyödyntävien liikkumisratkaisujen kokeilu ja mahdollistaminen on tärkeää. Erilaisia liikkumis- ja kuljetustarpeita tulee voida yhdistellä nykyistä joustavammin. Henkilökuljetusten suunnittelua, hankintakäytäntöjä ja resurssien käyttöä tulee kehittää. Kuljetuksen rahoituksen tulee olla kestävällä pohjalla. Taloudellisesti kestävä palveluverkko edellyttää yhdyskuntien kehittämistä kokonaisuutena Palveluverkot tulee mitoittaa kunnan taloudellisen kantokyvyn mukaiseksi ja vastaamaan asetettua palvelutarvetta ja -laatua. Palveluverkkosuunnittelussa on aina otettava huomioon mahdollisuudet kuntarajat ylittävään yhteistyöhön naapurikuntien kanssa. Yhdyskuntarakenteen hajautuminen erityisesti kaupunkiseuduilla kerryttää erityisesti pitkällä aikavälillä mm. palveluihin liittyviä kustannuksia. Yhdyskuntasuunnittelussa on tärkeää ohjata maankäyttöä hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrelle sekä kehittää toimivia kevyen liikenteen verkostoja. Ajanmukainen palveluverkkosuunnittelu on ehdoton edellytys tarkoituksenmukaiselle kiinteistönpidolle ja pitkän tähtäimen investointien suunnittelulle ja toteutukselle kestävällä tavalla. Palveluita ja toimitiloja tulee tarkastella kunnissa kokonaisuutena ja halitusti kehittäen. Kokonaisvaltaisesta omistajaohjauksesta ja kiinteistöomaisuuden johtamisesta lähtevät prosessit on saatettava kuntoon päätöksenteon ylimmiltä tasoilta aina toteuttavalle tasolle asti. Elinkaarinäkökulma on yhdyskuntien kestävän kehittämisen väline Toimitilojen korjausinvestoinneissa on syytä asettaa etusijalle tilojen terveellisyyttä ja turvallisuutta parantavat korjaushankkeet. Valtion tulee tukea kuntia korjausinvestointien aikaansaamiseksi. Toimitilarakentamisella on myös työllistävä vaikutus. Jokaisella kunnalla tulee olla tieto infransa määrästä ja kunnosta. Tämän pohjalta laaditun investointiohjelman mukaisesti voidaan huolehtia pitkäjänteisesti infran toimivuudesta. Korjausvelan kasvun hillitsemiseksi investointi- ja ylläpitomäärärahojen määrä tulee suhteuttaa tarpeisiin ja taloutta tulee tehostaa myös uusilla hankintamalleilla. Infran rakentamisen tulee olla pitkäjänteistä ja ratkaisujen kestäviä ja oikea-aikaisia myös ylläpidon osalta. Investointipäätökset tulee tehdä elinkaarikustannusten mukaan ylläpitokustannukset huomioon ottaen. Korjausvelkaa ei saa syntyä lisää, vaan sitä on suunnitelmallisesti vähennettävä korjausinvestoinneilla ja laadukkaalla ylläpidolla.

18 Kuntien tulee niin toimitila- kuin infrahankkeissa systemaattisesti ponnistella hyödyntääkseen digitalisaation mahdollisuuksia. Rakennetun ympäristön tietomallintaminen ja älykkäiden ratkaisujen kehittäminen ja käyttöönotto on tunnistettu alalla tuottavuutta edistäväksi näkökohdaksi. Elinkaaritarkasteluja tulee edelleen kehittää kansallisesti, jotta mahdollistetaan talous-, sosiaali-, energia- ja ympäristövaikutuksiltaan kokonaisvaltaisen näkökulman huomioon ottaminen järjestelmätason ratkaisuissa. Kuntien tulee käyttää elinkaaritarkasteluja enenevässä määrin päätöksenteon pohjana. Elinkaaritarkastelun tulisi olla keskeinen osa esim. uusien jätehuoltoratkaisujen suunnittelua ja päätöksentekoa. Kuntien tulee olla hankkeissaan selvillä eri rahoitusmuodoista. Velkaantumiselle tulee jatkossa rajoituksia ja uusia investointirajoitteita voi olla tulossa. Tästä syystä kuntien tulee olla tietoisia rahoituksen uusista vaihtoehdoista.

19 HYÖTYJÄ KAIKILLE YHTEISTYÖLLÄ JA KUMPPANUUDELLA Toimivat yhdyskunnat syntyvät valtion, kuntien ja maakuntien yhteistyöllä unohtamatta yksityisen sektorin, järjestöjen ja kansalaisten keskeistä roolia. Yhteiskunnan muutosnopeuden lisääntyessä, ratkaistavien kysymysten monimutkaistuessa ja talouden kiristyessä yhteistyön tarve yhdyskuntien kehittämisessä on vuosi vuodelta kasvanut. Valtio ohjaa yhdyskuntien suunnittelua ja rakentamista pääosin lainsäädännöllä ja normein. Kunnilla on kaavoitusmonopoli, jonka mukaisesti ne ohjaavat alueittensa maankäyttöä. Aluehallintoa koskeva uudistus tulee edellyttämään myös yhdyskuntien suunnittelun valta- ja vastuujaon tarkastelua. Kaupunkiseuduilla kunnat tekevät maankäyttöä, asumista, palveluita ja liikennettä yhteen sovittavaa yhteistyötä. Suurimmilla kaupunkiseuduilla yhteistyötä on jäsentänyt valtion ja seudun kuntien välisen MAL - aiesopimuksen laadinta ja seuranta. Myös muilla kaupunkiseuduilla tarvitaan kasvavaa yhteistyötä, jotta asumisen ja elinkeinoelämän tarpeisiin voidaan seutuna vastata. Kuntien sisäinen yhteistyö on viime vuosina kehittynyt hyvään suuntaan. Kunnissa on laajalti havahduttu siihen, että monimutkaistuvat ongelmat ja yhä epävarmempi tulevaisuus edellyttävät hyvää ja järjestelmällistä kunnan sisäistä yhteistyötä. Kuntien välisen ja sisäisen yhteistyön ohella merkittävää on kuntien kumppanuus muiden toimijoiden kanssa. Kuntien, yritysten ja oppilaitosten välisellä yhteistyöllä voidaan kehittää uusia suunnitteluratkaisuja, palveluita ja tuotteita. Maaseudulla kumppanuus ja yhteisöllisyys ovat keinoja mm. tuottaa palveluita julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kautta. Yritysten ja julkisen sektorin toimintaympäristö monimutkaistuu ja toimijoiden keskinäinen riippuvuus lisääntyy. Kunnat ja yksityinen sektori ovat tehneet jo pitkään lisääntyvää yhteistyötä maankäytössä. Uusia toimintatapoja ja yhteistyömuotoja kehitetään molemmilla sektoreilla. Eri väestöryhmien erilaistuvat tarpeet voidaan hierarkkista toimintamallia paremmin tyydyttää kehittämällä yhdessä käyttäjälähtöisiä tuotteita ja palvelukokonaisuuksia. Yhteistyö julkisen ja yksityisen välillä käsittää laajimmillaan hankkeen valmistelun, kaavoituksen ja muun suunnittelun, rakentamisen, rakennettavien tilojen ylläpidon ja käytön järjestämisen sekä hankekokonaisuuden rahoituksen. Hyvinvoiva luonto tukee kuntia niiden työssä paremman elinympäristön luomiseksi. Eheä yhdyskuntarakenne ei tarkoita pelkästään tiivistämistä. Kunnat ovat osaltaan sitoutuneita myös luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen mm. huolehtimalla maankäytössään kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelusta, virkistyskäyttömahdollisuuksista ja luonnonvarojen kestävästä käytöstä. Yhdyskuntien toisiinsa kytkeytyneet viherrakenteet edistävät osaltaan myös lajien sopeutumista muuttuvaan ilmastoon. LINJAUKSET Valtion ja kuntien yhteistyöllä kestävää kasvua kaupunkiseuduille Kaupunkiseuduilla MAL -aiesopimusten toimivuutta ja vaikuttavuutta tulee parantaa asuntotuotannon ja sitä tukevien infrastruktuuri-investointien toteuttamiseksi. Tähän liittyen kuntien tulee vahvistaa yhteistyötään maankäytön, asumisen, liikenteen ja palveluiden suunnittelun ja toteuttamisen yhteensovittamisessa ja valtion tulee sitoutua kasvuseutujen sopimukselliseen kehittämiseen.

20 Kaikilla kaupunkiseuduilla maankäytön, asumisen, liikenteen, palveluiden ja elinkeinoelämän yhteensovittamista tulee parantaa. Asukkaiden arjen sujuvuudesta, palveluiden saavutettavuudesta ja elinkeinoelämän hyvistä toimintaedellytyksistä huolehtiminen edellyttävät monialaisen yhteistyön ulottamista yli kuntarajojen. Alueelliset innovaatiot ja kokeilut -ohjelma (AIKO) jatkaa jo aiemmin käynnistettyä elinkeinoelämän kasvuun ja kilpailukyvyn vahvistamiseen tähtäävää sopimuspohjaista kehittämistyötä valtion ja kaupunkiseutujen kesken. Uudet kasvusopimukset kohdennetaan kilpailun perusteella valittujen kaupunkien kehittämisen kärkiin, joita viedään eteenpäin yhdessä elinkeinoelämän ja oppi- ja tutkimuslaitosten kanssa. Tällaisia sopimuksellisia instrumentteja tarvitaan ja niitä tulee edelleen kehittää ja soveltamisalaa laajentaa saatujen kokemusten pohjalta. Valtion eri ministeriöiden ohjausta leimaavat edelleen vahvat sektorinäkökulmat. Valtion viranomaisten toimintaan tulee saada entistä enemmän kokonaisnäkemystä. Joukkoliikenteen palvelujen ylläpitoon ja kehittämiseen tarvitaan sekä valtion että kuntien tukirahoitusta. Yhteisesti sovittujen palvelutasotavoitteiden pohjalta toteutettavan joukkoliikenteen alijäämän kustannukset tulisi jakaa pääsääntöisesti tasan valtion ja kuntien kesken, poikkeuksena maaseudun pitkät runkolinjat, joissa valtiolla on suurempi vastuu ja suurten kaupunkiseutujen liikenne, jossa kunnat kantavat valtaosan vastuusta. Valtakunnallisen, alueellisen ja paikallisen varautumisen yhteistyötä tulee edelleen parantaa uhkien tunnistamisessa ja arvioimisessa, varautumisen suunnittelussa ja yhteensovittamisessa sekä poikkihallinnollisen tilannekuvan rakentamisessa ennakoivasti ja reaaliaikaisesti. Samanaikaisesti yhteiskunnallisesti merkittäville toimijoille kuten kunnille tulee turvata riittävä tuki varautumisen suunnittelussa sekä kehittämisessä Kuntarajat ylittävällä yhteistyöllä osaamista ja kustannustehokkuutta Teknisellä sektorilla tulee valtakunnallisesti kehittää ja yhtenäistää infran hankintamenettelyjä alan toimijoiden kesken. Näin parannetaan alan yhteistä käsitteistöä ja toimintojen läpinäkyvyyttä ja yhteismitallisuutta. Kuntien kannattaa tehdä alueellista yhteistyötä esimerkiksi teknisten palvelujen järjestämisessä. Voimavaroja yhdistämällä saadaan merkittäviä resurssietuja niin taloudessa kuin osaamisessa. Kuntien kannattaa verkostoitua pystyäkseen hyödyntämään mahdollisimman hyvin edelläkävijäkuntien kokemuksia (esim. KEHTO -foorumi ja MAL -verkosto) Kuntakonsernin sisäinen yhteistyö tukee yhteisten tavoitteiden toteutumista Riittävän tonttitarjonnan, hyvän ympäristön ja joustavan lupahallinnon avain on kaavoituksen, rakennusvalvonnan, ympäristöasiantuntijoiden ja teknisen toimen yhteistyö. On tärkeää, että ympäristöratkaisuihin vaikuttavat eri tahot toimivat yhteisiä tavoitteita ja strategiaa toteuttaen. Tästä syystä kaavoituksen, rakennusvalvonnan, ympäristösuojelun ja ympäristöterveyden yhteistyötä ei tulisi rikkoa eri organisaatioihin, vaan niiden tulisi voida jatkaa hyvää työtään kunnissa edelleen toimintaansa kehittäen. Kuntaan sijoittuminen antaa myös parhaat mahdollisuudet sujuvaan ja asiakaslähtöiseen yhdenluukun- palveluun. Kuntien omistajaohjauksen kehittämiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota omaisuuden arvon säilyttämiseksi ja palvelutehtävän hoitamiseksi. Tämä koskee kuntaomistei-