Hattelmalanjärven pesimälinnusto 2003 Rauno Yrjölä Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen monisteita 8 2007 Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi ja NAPA-projekti
Kannen kuva: Laulujoutsenia (Cygnus cygnus). Karri Jutila. Lähdeviite: Yrjölä R. 2007: Hattelmalanjärven pesimälinnusto 2003. Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen monisteita 8. Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi 2007. 10 sivua ja 1 liite (12 s.). ISBN 978-952-9509-46-1 ISSN 1795-9004 2
Sisällys. 1. Johdanto 4 2. Tutkimusalue 4 3. Menetelmät 4 4. Tulokset 6 5. Tulosten tarkastelua 8 6. Suositukset kunnostussuunnitelmaan linnuston perusteella 8 7. Kirjallisuus 10 Liite 1. Lajistokatsaus. 3
1. Johdanto Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän tilauksesta Hattelmalanjärven pesimälinnusto tutkittiin keväällä ja kesällä 2003. Linnustoselvitykseen sisältyivät pesimälinnuston lajistoselvitys sekä parimäärien arviointi kartoituslaskentojen perusteella. Erityisesti kiinnitettiin huomiota uhanalaisten ja muiden erityissuojeltavien lajien esiintymiseen alueella. Lisäksi annettiin suosituksia järven kunnostussuunnitelmaksi linnuston osalta. Hattelmalanjärven linnustolaskennat tehtiin pääosin Natura-alueen sisälle jäävällä kosteikkoalueella ja reunametsissä, mutta kartoituslaskennassa laskettiin myös rantametsän lajistoa Natura-alueen rajalla järven länsipuolella. Hattelmalanjärven pohjois- ja itäpuolella on peltoalueita, hevosaitauksia ja pihapiirejä. Osalle lintulajeista pellot ja kosteikkoalue yhdessä muodostavat pesintään sopivan kokonaisuuden. Esimerkiksi kahlaajista kuovi käyttää molempia ympäristöjä pesimäaikana. Järven rantametsissä pesivät varislinnut ja rastaat puolestaan ruokailevat usein pelloilla ja laitumilla. Hattelmalanjärven linnustoselvitys antaa tiedot järven pesimälajistosta, mutta järvellä on merkitystä lintujen muutonaikaisena levähdysalueena. Hattelmalanjärvellä havaittiin varsinkin keväällä ja alkukesällä runsaasti lokkeja, mutta yhtään paria lokkeja ei pesinyt siellä. Lokit kerääntyvät järvelle lepäilemään ja toisaalta ne käyvät siellä ruokailemassa Vanajavedellä sijaitsevilta pesimäluodoiltaan. Esimerkiksi 4.5.2003 järvellä havaittiin 210 naurulokkia ja 40 harmaalokkia, 10.5.2003 paikalla oli 60 pikkulokkia. 2. Tutkimusalue Hattelmalanjärvi sijaitsee Etelä-Hämeessä Hämeenlinnan kaupungin alueella Hattelmalanharjun lounaispuolella. Järvi on hyvin matala, keskiosastaankin vain noin metrin syvyinen. Sen rannat ovat kookkaiden järviruokojen ja osmankäämien reunustamia ja rantavyöhykkeet ovat laajalti soistuneet. Järven eteläpuolella kulkee valtatie 10 (kuva 1). Länsipuolella on kuusi- ja sekametsää sekä rämettä. Pohjois- ja itäreunat ovat lehtipuustoa tai lehtipensaikkoa. Järven avovesialue on yhtenäinen, saarekkeita ei ole. Matalan veden aikana muodostuu muutamia veden päällisiä mättäitä erityisesti lounaisosaan. Järveen tulee vettä eniten luoteisosan suoalueen läpi. Laskuoja lähtee kaakkoisosasta ja kulkee rummussa valtatien ali. Aivan rannassa ei ole asutusta, ainoastaan muutama vanha venevalkama. Sekä länsi- että itäpuolella on muutamia kiinteistöjä ja luoteis- ja pohjoispuolella tiheämpää asutusta, joka ei suoraan rajoitu järveen. 3. Menetelmät Pesimälinnuston kartoituslaskennan tavoitteena on saada kokonaiskuva alueella pesivästä kosteikko- ja maalinnustosta. Pesimälinnuston kartoituslaskennassa koko Hattelmalanjärven alue laskettiin viiteen kertaan ja havaitut yksilöt ja reviirit merkittiin kartoille. Laskenta 4
suoritettiin siten, että havainnoitsija kulki koko alueen kattavasti läpi ja merkitsi havaitsemansa linnut valmiiksi tehdylle suurelle karttapohjalle. Merkinnöissä noudatettiin kartoituslaskennan ohjeita (Koskimies & Väisänen 1988, Koskimies 1994). Kuva 1. Hattelmalanjärvi. Vesialue on merkitty rasterilla ja Natura-alueen rajat punaisella.. Kartoituslaskennat käynnistettiin toukokuun alussa ja ensimmäinen laskentakierros tehtiin 10.5.2003. Jo tätä ennen vesilinnut oli laskettu pistelaskentana 28.4. ja 4.5.2003. Karttapohjana käytettiin noin 1:5000 mittakaavassa olevaa karttaa, johon oli piirretty hehtaarin ruudutus maastokartan päälle. Tämä auttoi laskennassa ja ennen kaikkea havaintojen koostamisessa. Kartoituslaskennassa koko Hattelmalanjärvi kierrettiin jalkaisin rantoja pitkin. Pääosa rantaalueista on niin kapeita, että yhdellä kulkemisella pystyi hallitsemaan ranta-alueen laskennan. Olennainen kriteeri oli, että esimerkiksi ruoikkoalueen ulkolaidassa laulavat pajusirkut ja kerttuset oli pystyttävä kuulemaan. Alueen etelä- ja luoteisosien laajemmilla luhta-alueilla jouduttiin tämän takia kulkemaan hieman mutkitellen ja välillä ulkoreunaan koukaten, jotta luhta-alueen linnut tulisivat havaituiksi. Länsipuolen laajempi metsäalue pysäköintipaikan ja lintutornin (kuva 2) välillä vaati myös laajuutensa vuoksi kiertelyä alueella. Laskennassa kirjattiin havaituista linnuista mahdollisuuksien mukaan ylös laji, ikä, sukupuoli ja lukumäärä parvittain, lisäksi havaittujen vesilintujen poikasten ikä määritettiin noudattaen Pirkolan ja Högmanderin (1974) esittämää luokittelua. Luokittelua voi soveltaa melko hyvin kaikille puolisukeltajasorsille, sotkille sekä telkälle. Uikkujen ja nokikanan poikasten iän arviointi on vaikeampaa. Kartoitusten laskijoina olivat Kari Degersted ja Rauno Yrjölä. 5
Kartoitusten laskentapäivät on esitetty taulukossa 1. Kaikkina laskentapäivinä oli laskemiseen suotuisa sää. Taulukko 1. Hattelmalanjärven pesimälinnuston kartoituslaskennat vuonna 2003. Päivä Kello Laskija 10.5. 5.55 7.15 Rauno Yrjölä 17.5. 7.30 10.30* Rauno Yrjölä 29.5. 3.10 6.50 Kari Degerstedt 7.6. 7.40 10.45* Rauno Yrjölä 18.6. 5.10 8.30 Kari Degerstedt * Aamulla sadetta, laskenta aloitettu myöhemmin. Tulosten tulkinnassa noudatettiin sääntöä, jonka mukaan reviiri tulkitaan, jos lintu on havaittu kahdella laskentakerralla, joista vähintään toisella havaitaan reviirikäyttäytymistä (laulu, varoittelu, reviirikiista, kantaa ruokaa pesään). Kartoituslaskennassa maastokartoille tehdyt havainnot siirrettiin koontikartoille, joista tulkittiin reviirit em. säännön mukaan. Tulokset ovat taulukossa 2. Reviirien painopisteet tallennettiin lisäksi paikkatieto-ohjelmaan. Kevät oli viileä. Vielä huhti-toukokuun vaihteessakin lämpötila laski nollaan. Vapun jälkeen kevät alkoi edistyä, mutta koko toukokuun alun lämpötila oli noin viisi astetta alempi kuin vuonna 2002. Vielä kuun lopullakin lämpötila oli keskimäärin alempi kuin keväällä 2002. Kesäkuussa sää lämpeni eikä eroa keskimääräiseen enää ollut. Kuva 2. Hattelmalanjärven lintutorni. Karri Jutila. 6
4. Tulokset Taulukossa 2 on esitetty Hattelmalanjärven pesimälintujen parimäärät vuonna 2003. Taulukossa on erikseen Natura-alueen rajan sisällä sijainneet reviirit sekä lisäksi niiden reviirien määrä, jotka olivat aivan rajan tuntumassa ulkopuolella. Taulukko 2. Hattelmalanjärven vesi- ja rantalinnusto vuonna 2003. + = havaittu pesimäaikana, ei pysyvää reviiriä tai ruokavieras. Laji Pareja 2003 Natura-alue Vieressä Mustakurkku-uikku + Joutsen 1 Tavi 4 Sinisorsa 5 Lapasorsa 1 Tukkasotka 1 Punasotka + Telkkä 6 Teeri 1 Fasaani 1 4 Nokikana 3 Luhtahuitti 1 Kurki 1 Kuovi 1 Taivaanvuohi 4 Rantasipi 2 Metsäviklo 1 Liro + Harmaalokki + Kalalokki + Naurulokki + Selkälokki + Pikkulokki + Sepelkyyhky + Tervapääsky + Käpytikka 2 1 Palokärki + Kiuru + Haarapääsky 1 Räystäspääsky + Törmäpääsky + Västäräkki 3 Metsäkirvinen + Niittykirvinen 1 Rautiainen 1 Punarinta 3 3 Pensastasku 1 + = havaittu pesimäaikana, ei pysyvää reviiriä tai ruokavieras. Laji Pareja 2003 Natura-alue Vieressä Punakylkirastas 5 Mustarastas 1 Räkättirastas 17 5 Laulurastas 2 Ruokokerttunen 9 Viitakerttunen 1 Luhtakerttunen + Pensaskerttu 6 Lehtokerttu 4 Hernekerttu + Mustapääkerttu 1 Pajulintu 31 6 Sirittäjä 2 1 Tiltaltti 1 1 Hippiäinen 3 Harmaasieppo 1 Kirjosieppo 3 1 Pyrstötiainen + Talitiainen 12 2 Sinitiainen 6 1 Kuusitiainen + Hömötiainen 2 Puukiipijä 1 Harakka 3 Varis 3 2 Naakka 1 + Kottarainen + Pikkuvarpunen 2 Varpunen + Peippo 12 3 Viherpeippo 2 Vihervarpunen 2 Punavarpunen 4 Pajusirkku 10 Keltasirkku 8 Lajeja, joilla pysyvä reviiri Naturaalueella 50 Reviirejä Natura-alueella 198 7
5. Tulosten tarkastelua Hattelmalan pesimälajeista arvokkaimpia ovat joutsen ja kurki sekä rantakanoista luhtahuitti. Vesilinnustoon kuuluu rehevien järvien tyyppilajeja, mutta parimäärät ovat pieniä ja ilmeisesti vesilintulajien laskeva suuntaus on jatkunut jo useamman vuoden. Mm. aiemmin järvellä pesinyttä mustakurkku-uikkua havaittiin vuonna 2003 vain yksi yksilö eikä pesintään viittaavaa havaittu. Myös punasotka vain havaittiin järvellä. Vesilintujen poikastuotto oli ilmeisen huono, sillä 18.6.2003 mennessä ei laskennoissa havaittu yhtään poikuetta. Elokuun 9. päivä järvellä oli jo 85 sinisorsaa, jotka todennäköisesti olivat vanhoja lintuja tai muualta tulleita, sillä poikueita ei tuolloinkaan havaittu. Varpuslinnuista kosteikkoalueen runsaimmat lajit olivat ruokokerttunen ja pajusirkku, reunametsien runsaimpia lajeja olivat peippo, pajulintu, talitiainen ja räkättirastas. Reunametsien lajisto oli varsin tyypillistä sekametsien lajistoa, jonka joukossa oli lehtomaisten metsien lajeja kuten mustapääkerttu ja sirittäjä. Varpuslinnuista mainittavia olivat lisäksi viitakerttunen sekä havainnot luhtakerttusesta ja pyrstötiaisesta. Kaksi pikkuvarpusparia pesi voimajohtopylväissä alueen rajalla. 6. Suositukset kunnostussuunnitelmaan linnuston perusteella Hattelmalanjärven linnustollisen arvon parantamiseksi pitäisi kiinnittää huomio seuraaviin kohtiin: Veden pinnan tulisi säilyä riittävän ylhäällä, jotta umpeenkasvu ei nykyisestään kiihdy. Veden pinta saisi olla hieman nykyistä ylempänäkin. Vesilinnuille nykyistä sopivampi pesimäympäristö olisi todennäköisesti mosaiikkimainen ranta, jossa on matalia allikkoalueita ja suojaisia, veden ympäröimiä pesimäsaarekkeita. Lokkilintujen pesintä järvellä todennäköisesti houkuttelisi myös enemmän vesilintuja pesimään järvelle. Siksi naurulokille sopivan pesimäsaarekkeen teko voisi olla eduksi. Hattelmalanjärvellä on aiemmin pesinyt mm. naurulokkeja, mutta nämä ovat hävinneet järveltä. Tämä saattaa olla yksi syy myös vesilintujen melko pieneen parimäärään (tosin laskentojakin on vain yhdeltä vuodelta). Naurulokkikoloniassa pesiessään vesilinnut saavat lokeista turvaa variksia ja muita petoja vastaan. Lokkien puuttuessa pesintämenestys ja poikastuotto ovat saattaneet laskea. Järven ranta-alueet ovat kauttaaltaan sellaisia, että ne sopivat kosteikkolinnustolle. Rantaalueilla ei kuitenkaan ole saarekkeita eikä suojaisia allikoita. Saarekkeiden teko ja avointen allikoiden raivaus muutamiin paikkoihin voisi parantaa lintujen viihtyvyyttä alueella. Kunnostussuosituksena on, että vedenpinta nostetaan niin ylös, kuin se on mahdollista maanviljelijöiden elinkeinon tai tienpidon vaarantumatta. 8
rannan kasvillisuutta poistetaan niin, että syntyy vesialueen ympäröimiä saarekkeita. Vesialueiden tulee olla leveitä, jotta linnut uskaltavat niitä käyttää rauhassa. luhta-alueiden ulkoreunoista harvennetaan pois puita sellaisilta alueilta, joilla varikset voivat käyttää niitä tähystyspaikkanaan. Puiden poisto vähentää varisten mahdollisuuksia saalistaa vesilintujen pesiä tai poikasia. Kuva 2. Ehdotus kunnostukseen kokeiltavista alueista (tummemmat vesialueet). Ruoppausmassoista luodaan keinosaaria, jotka ulottuvat juuri ja juuri vedenpintaan. Lisäksi kartassa on esitetty säilytettävää vanhaa metsää (vihreä viivoitus) ja alueet, joissa pensaikkoa voidaan raivata (vihreä rasteri). Metsälintujen osalta alueella voidaan parantaa esimerkiksi tikkojen elinoloja säästämällä iäkästä ja lahoavaa puustoa. Tällaista löytyy lintutornille menevän polun varrelta luonnonsuojelualueelta, Sanian pohjoispuolelta Natura-alueen rajalta sekä järven itärannan keskivaiheilla olevasta vanhasta koivikosta. Vaikka lintulaskennoissa havaittiin vain käpytikkoja ja yksittäinen palokärki, rannat soveltuisivat myös mm. pikkutikalle. Vanhan puuston säilyttäminen auttaisi myös liito-oravia. Järven koillis- ja itäosan pensaikkoalueet toimivat suojavyöhykkeenä pellon ja järven välissä. Pensaikkoja voi kuitenkin paikoin varovasti raivata maiseman avaamiseksi, esimerkiksi järven koillisreunalla sekä itärannalla vanhan koivumetsän eteläpuolelta. 9
7. Kirjallisuus Koskimies, P. 1994: Linnuston seuranta ympäristöhallinnon hankkeissa. Ohjeet alueelliseen seurantaan. Vesi- ja ympäristöhallituksen julkaisuja B 18: 1-81. Koskimies, P. & Väisänen, R.A. 1988 (2. painos): Linnustonseurannan havainnointiohjeet. Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Pirkola, M. K. & Högmander, J. 1974: Sorsanpoikueiden iänmääritys. Suomen Riista 29: 50 55. Rassi, P. Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 432 s. Väisänen, R.A., Koskimies, P. & Lammi, E. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava. Helsinki. 567 s. 10
Lajistokatsaus Lajien tulkittujen reviirien sijainti on merkitty karttaan. Vesilintujen osalta reviiri on merkitty sille vesialueelle, jolla linnut laskennoissa havaittiin. Joutsen (Cygnus cygnus) Sinisorsa (Anas platyrhynchos) Pesintä eteni haudontaan asti, mutta tämän jälkeen pesintä ilmeisesti tuhoutui. Tukkasotka (Aythya fuligula) Tavi (Anas crecca) 1
Telkkä (Bucephala clangula) Luhtahuitti (Porzana porzana) Nokikana (Fulica atra) Kurki (Grus grus) 2
eeri (Tetrao tetrix) Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) Fasaani (Phasianus colchicus) Lehtokurppa (Scolopax rusticola) Ei havaittu laskennoissa. Kuovi (Numenius arquata) Töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus) Tutkimusalueella ei pesisnyt töythtöhyyppiä, mutta useampi pari pesi alueen itäpuoleisilla pelloilla. Liro (Tringa glareola) Toukokuun alussa yhdessä laskennassa soidintava eteläreunan luhdalla, tulkittu kuitenkin muuttavaksi 3
Rantasipi (Actitis hypoleucos) Käpytikka (Dendrocopos major) Metsäviklo (Tringa ochropus) Palokärki (Dryocopus martius) Havainto yksittäisestä linnusta tutkimusalueen rajalla. Sepelkyyhky (Columba palumbus) Laskennoissa havaittiin kerran laulava yksilö tutkimusalueella, mutta pysyvää reviiriä ei havaittu. Haarapääsky (Hirundo rustica) 4
Kiuru (Alauda arvensis) Ei havaintoja pesinnästä tutkimusalueella, mutta useita pareja alueen itäpuolella pelloilla. Pensastasku (Saxicola rubetra) Metsäkirvinen (Anthys trivialis) Yksi havainto laulavasta linnusta järven länsipuolella, sekä hajahavainto itäpuolelta. ei pysyvää reviiriä. Niittykirvinen (Anthus pratensis) Ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus) Västäräkki (Motacilla alba) 5
Viitakerttunen (Acrocephalus dumetorum) Lehtokerttu (Sylvia borin) Luhtakerttunen (Acrocephalus palustris) Yksi havainto laulavasta linnusta kesäkuun alussa järven itärannalla. Mustapääkerttu (Sylvia atricapilla) Pensaskerttu (Sylvia communis) Hernekerttu (Sylvia curruca) Yksittäinen havainto laulavasta lintutornin metsikössä. 6
Pajulintu (Phylloscopus trochilus) Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) Tiltaltti (Phylloscopus collybita) Kirjosieppo (Ficedula hypoleuca) 7
Harmaasieppo (Muscicapa striata) Talitiainen (Parus major) Hippiäinen (Regulus regulus) Sinitiainen (Parus caeruleus) Kuusitiainen (Parus ater) Yksi havainto laulavasta kuusitiaisesta järven länsirannalta. ei pysyvää reviiriä. 8
Hömötiainen (Parus montanus) Punarinta (Erithacus rubecula) Puukiipijä (Certhia familiaris) Räkättirastas (Turdus pilaris) 9
Punakylkirastas (Turdus iliacus) Mustarastas (Turdus merula) Laulurastas (Turdus philomelos) Kottarainen (Sturnus vulgaris) Ei havaintoja tutkimusalueelta, mutta kottaraisia nähtiin itäpuolen pelloilla talojen ympäristössä. Varis (Corvus corone) 10
Harakka (Pica pica) Peippo (Fringilla coelebs) Pikkuvarpunen (Passer montanus) Vihervarpunen (Carduelis spinus) Varpunen (Passer domesticus) Havaintoja vain itäpuolen hevostilan läheltä, ei tutkimusalueelta. 11
Viherpeippo (Carduelis chloris) Keltasirkku (Emberiza citrinella) Punatulkku (Pyrhula pyrhula) Laskennoissa yksi havainto järven länsirannan tuntumasta. Pajusirkku (Emberiza schoeniclus) Punavarpunen (Carpodacus erythrinus) 12