Ahven Perca fluviatilis



Samankaltaiset tiedostot
Kalaonnea! EUROOPAN YHTEISÖN OSITTAIN RAHOITTAMA KAMPANJA. Pro Kala ry

SUOSITUKSET. (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 292 artiklan,

2(11) TORSAN KOEVERKKOKALASTUS VUONNA Taustaa

Luku 8 Miten järvessä voi elää monta kalalajia?

Vesijärven kalat. Jännittäviä hetkiä kalastajille! Herkkuja kalaruoan ystäville!

Merimetson ravinto ja kannankehitys Selkämerellä

Kalasta tietoa -visa Tehtävät

Mitä Itämeren hylkeet syövät?

Perämeren hylkeiden ravintotutkimus

ANKERIAS (Anguilla anguilla)

Mitä me tiedämme tai emme tiedä Hiidenveden kalaston tilasta? Tommi Malinen Helsingin yliopisto

Nauta. ihminen hajottajat. Bos taurus rotu: kyyttö Elinympäristö: rantaniityt. rantaniityn kasveja

Väritystehtävä VESILINTUJA Kesä tulee muuttolinnun siivin

HARJUKSEN KUTUALUEIDEN

1. Etsi näyttelystä viisi kesäkalastustapaa ja tutustu niihin. Nimeä ne. VINKKI: näyttelyn tietokoneohjelma ja vitriinit

Raumanjoen sähkökoekalastusraportti Pyhäjärvi-instituutti Jussi Aaltonen

Pärjääkö Kokemäenjoen ankerias? Jouni Tulonen, Evon riistan- ja kalantutkimus

City Biodiversity-indeksi, kertoo vai kertooko, ja mitä? Toteutustapa näkyy tuloksessa

Vesijärven ötököitä. kasveja

Itämeren tila: ympäristömyrkkyjen pitoisuudet kalassa

LATTIAPELI SUOMENLAHDEN ELIÖSTÖ PELIOHJEET

Kokemäenjoen nahkiaisselvitys. -toukkien määrä ja elinympäristö -ylisiirtojen tuloksellisuus

Hoito- ja käyttösuunnitelma

Yhteenvetoa merimetson vaikutuksista kalakantoihin

Kokemäenjoen vaellussiika Tiedosta ratkaisuja kestäviin valintoihin

Suomen Luontotieto Oy. välille suunnitellun kiinteän yhteyden sekä tuulipuiston hyljeselvitys Suomen Luontotieto Oy 37/2009 Jyrki Oja, Satu Oja

MADE. Ulkonäkö. Elinympäristö. Ravinto. (Lota lota) pohjan likaantumisesta.

Itämeri. Murtovesi. Murtovesi aiheuttaa eliöstölle poikkeavat sopeutumis vaatimukset mutta myös -mahdollisuudet.

Merimetsojen vaikutus kalakantoihin

KARJAANJOEN VESISTÖN KALATALOUDEN HISTORIASTA

2. Naali äärimmäisen uhanalaiseksi 6-12 aikuista yksilöä sinikettu napakettu

TAIMENEN KUTUPESÄINVENTOINTI

MÄTÄJOEN TALIN ALUEEN TALKOOKUNNOSTUKSET JA TAIMENTEN KUTUHAVAINNOT

Kari Stenholm. Virtavesien hoitoyhdistys ry

KEHRÄ- miniristeily

Longinoja JUHA SALONEN - OMIA HAJATELMIA

PORIN AKVAARIOKERHO KUUKAUDEN KALA

Vaeltaako merelle vai ei - taimenten dilemma. Marie Nevoux, INRA, UMR Ecology and Ecosystem Health Tornionjoki Valley, June 2019

Plankton ANNIINA, VEETI, JAAKKO, IIDA

Luonnonmukaiset kalatiet ja uudet lisääntymisalueet

Opettajan. ABCs. Nimeä osat! Tavoite : Näitä kahta osa-aluetta käytetään tutustuttamaan

Luonnonmukaisten kalateiden mahdollisuudet Paimionjoella

Luonnonmukaiset kalatiet, esimerkkejä ja mahdollisuudet Suomessa

UHANALAINEN MAAILMAN MATKAAJA

Lohen elämänkierto. Kutu yleensä kerran elämässä: Useita kertoja kutemaan selviytyy vähäisenkin kalastuksen tilanteessa vain 5-20% lohista

Tornionjoen kesäsiika Erkki Jokikokko Suomen Kalakirjaston juhlaseminaari Olos

KRISTIINANKAUPUNGIN SIIPYYN EDUSTAN MERITUULIVOIMAPUISTOHANKE, LISÄSEL- VITYKSET KOEKALASTUKSET JA VEDENALAISKUVAUKSET KESÄLLÄ 2012

Säännöstelyn vaikutus Pielisen järvikutuiseen harjukseen

Missä kuhat ovat? Outi Heikinheimo Luonnonvarakeskus (Luke) Ammattikalastajaristeily Luonnonvarakeskus

Pesinnän merkit ESITYKSEN KUVIA EI SAA OTTAA MUUHUN KÄYTTÖÖN ILMAN LUPAA. Kuvat: Petri Kuhno

Kuvat: Petri Kuhno ESITYKSEN KUVIA EI SAA OTTAA MUUHUN KÄYTTÖÖN ILMAN LUPAA. Pesinnän merkit. Lasten lintuviikko

ÖLJYN VAIKUTUKSET LUONTOON. Öljyntorjunnan peruskurssi WWF, Jouni Jaakkola

Kokemäenjoen vaellusankeriaat

Kalatuotteiden jäljitettävyys. Tiedotus- ja koulutusristeily kaupallisille kalastajille Katriina Partanen Pro Kala

HELSINKI PRESIDENTINLINNA 2013 KM OSTEOLOGINEN ANALYYSI HISTORIALLISEN AJAN KAUPUNKITONTIN KAIVAUKSEN LUISTA

Kala-alan valvonnan koulutuspäivä Kalan kemialliset vaarat -mitä tulisi valvoa?

Kalasta tietoa -visa Tehtävät

Helsingin kaupunki Esityslista 6/ (6) Ympäristölautakunta Ysp/

LOUNAIS-SUOMEN KALASTUSALUE KOEKALASTUSRAPORTTI 1 (8) Terhi Sulonen

Kalan syöntisuositusten uudistamistarve

En överblick över fiskstammarnas tillstånd idag. Katsaus kalalakantojen tilaan

RUOPPAUSMASSOJEN MERILÄJITYS- ALUE HELSINGIN EDUSTALLA SELVITYS HANKKEEN VAIKUTUKSISTA KALOIHIN JA KALAKANTOIHIN

Kesän 2014 lohikuolemat uhkaavatko kalataudit Tornionjoen lohikantoja? Perttu Koski, Tornio

Puujärvi-seminaari Jokamiehen hoitokalastus

Kala- ja vesimonisteita nro 112. Ari Haikonen ja Oula Tolvanen

Johdat us eläinplankt onin maail maan

Pielisen ja Höytiäisen järvilohi- ja taimenmerkintöjen tulokset v istukaseristä

Perämeren vaellussiika- Pohjanlahden yhteinen resurssi. ProSiika Tornio Erkki Jokikokko RKTL

SAVUSILAKKAKULINARISTIN MATKASSA

Koekalastuskierroksen löydökset ja niiden merkitys kalojen käyttöön Eija-Riitta Venäläinen

Kaikki eläimet täyttävät alla olevat seitsemän elämälle välttämätöntä ehtoa: 2. Hengittäminen Voi ottaa sisään ja poistaa kehostaan kaasuja

Petri Karppinen tutkija, biologi, FM, jatko-opiskelija

Unelmakalapaikkakyselyn yhteenveto Isoja elämyksiä kotiaan kalavesiltä -hanke

Iso-Lumperoisen verkkokoekalastus 2011

Ydinvoimalaitosten jäähdytysvesien vaikutukset meriympäristössä

Vaelluskalat ja vaelluskalajoet Suomessa

Hylkeiden ammattikalastukselle aiheuttamat saalisvahingot vuonna 2012

Vesiluonto ja ennallistaminen

Asia: Kuulemisasiakirja Itämeren lohen hoitosuunnitelman kehittämisen tueksi

Kalakantojen muutokset Saaristomerellä. Fiskebeståndens förändringar i Skärgårdshavet

Siika (Coregonus lavaretus)

Tuusulanjärven kalakantojen kehitys järven kunnostuksen vuosina

Kala- ja vesimonisteita nro 63

Meritaimen Suomenlahdella

Napapiirin luontokansio

Hylkeiden ammattikalastukselle aiheuttamat saalisvahingot vuonna 2010

Hapetuksen tarkoitus purkamaan pohjalle kertyneitä orgaanisen aineksen ylijäämiä

Merimetson (Phalacrocorax carbo (L.)) ravinto Suomen rannikkovesissä

Tutkimustuloksia taimenen järvi-istutuksista Oulujärveltä

Riittääkö Selkämerellä kalaa myös lähivuosina ja miten kalasto muuttuu?

Asiantuntija-arvio lämpökuorman vaikutuksista linnustoon. Aappo Luukkonen ja Juha Parviainen

Julkaistu Helsingissä 19 päivänä helmikuuta /2013 Maa- ja metsätalousministeriön asetus

Kokemäenjoen ankeriastutkimus

Pielisen Järvilohi ja Taimen hanke. Smolttipyyntiraportti Timo Hartikainen

VARESJÄRVI KOEKALASTUS

Luonnonmukaiset ohitusuomat

Muistio TIIVISTELMÄ

LUONNONVARAISET JÄRVITAIMENKANNAT

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ja OP-Rahastoyhtiö yhteistyössä pienvesikunnostuksissa 2013

Transkriptio:

Ahven Perca fluviatilis Kansanomaiset nimitykset: abborre, aapeli, ahva, apotti, vuosku Ahven on vähään tyytyvä ja tunnettu kauniista värityksestään. Ahven elää järvissä, joissa, lammikoissa ja Itämeren vähäsuolaisissa osissa. Ahvenet voivat muodostaa suuria, usein monen kymmenen metrin laajuisia, harvoja parvia. Kalat uivat tavallisesti noin 0,3 0,5 m:n päässä toisistaan. Illan koittaessa parvet erkanevat ja kalat alkavat etsimään saalista uiden edestakaisin. Ahventa pyydetään läpi vuoden. Savustettu ahven on erittäin arvostettua. Ahven on Suomen kansalliskala. Ahventa syövät: Ahven syö nuorena: Ahven syö myöhemmin:

Alli Clangula hyemalis Alli on Arktikassa pesivä sorsalintu. Virossa alli talvehtii usein avomerellä ja on tavallinen ylilentäjä syyskuun alusta kesäkuun alkuun. Kevätmuutossa toukokuussa Suomenlahden ylittää satoja tuhansia yksilöitä. Koiraan tunnistaa talviaikaan kahdesta pitkästä pyrstösulasta. Simpukat, äyriäiset ja kalat ovat sen ravintoa. Alleja voivat saalistaa merikotkat, mutta muita vihollisia ei ole. Eniten alleja uhkaavat ihmiset: öljyonnettomuudet ja kalapyydyksiin joutuminen ovat vähentäneet allien lukumäärää. Sitä uhkaavat: Se syö:

Eläinplankton Eläinplanktonin muodostavat pikkuruiset eri kehitysasteiden eläimet. Osa planktoneliöistä on vilkkaita liikkumaan, toisten liikkumiskyky on rajallinen tai puuttuu kokonaan. Eläinplanktonin kuuluvat pienet alkueläimet, rataseläimet, pienet mikroäyriäiset kuten hankajalkaiset ja vesikirput, mutta myös suurempien eliöiden esim. kalojen ja merirokkojen toukat/poikaset. Eläinplanktonin ravintoa on kasviplankton. Eläinplanktonia syövät suuremmat meressä elävät selkärangattomat, esim. kotilot ja merirokot sekä monet kalanpoikaset ja kalat. Sitä syövät: Se syö:

Haahka Somateria molissima Haahka on pienillä luodoilla pesivä kookas sorsalintu. Ravintonsa se hankkii sekä sukeltamalla että matalasta vedestä. Haahka saapuu pesintäalueilleen maaliskuun lopussa. Se vuoraa pesänsä untuvallaan, joka on paras luonnollinen lämmöneristäjä. Haahkan untuva on erittäin kevyttä, ja sitä käytetään takeissa ja makuupusseissa. Poikasten kuoriuduttua pesueet siirtyvät merelle kokoontuen yhteisöihin, joissa voi olla jopa yli 40 poikasta. Syysmuutto kestää syys-lokakuun alusta joulukuuhun. Haahka on yleisin merilintu Suomessa. Sitä uhkaavat: Se syö:

Harmaahylje Halichoerus grypus Harmaahylje on kahdesta Suomenlahdella elävästä hyljelajista suurempi ja yleisempi. Aikuisten koirashylkeiden pituus voi olla yli 3 metriä ja paino jopa 300 kg. Harmaahylje synnyttää poikaset helmi-maaliskuun vaihteessa jäälautoille ja jään puuttuessa avomeren luodoille. Hylkeenpoikanen imee pari viikkoa rasvaista maitoa kasvaen jopa 2 kg vuorokaudessa. Suomenlahdella elää alle tuhat harmaahyljettä. Syö kaloja, äyriäisiä, välillä myös lintuja. Virossa harmaahylje on suojeltu, mutta Suomessa ja Ahvenanmaalla sitä voidaan myös metsästää rajoitettu määrä. Sitä uhkaavat: Se syö:

Hauki Esox lucius Kansanomaiset nimitykset: haaki, havi, pitkänokka Erakkomaista elämää viettävä hauki piileskelee vesikasvitiheiköissä odotellen saalista. Saaliin pyyntiä edesauttavat tarkka näkö ja päiväsaikaiset elintavat: hauki voi nähdä monen metrin päähän. Havaitessaan saaliin hauki syöksyy sitä kohti salamannopeasti. Suurikokoiset hauet voivat pyytää myös sorsanpoikasia, sammakoita sekä pikkunisäkkäitä. Hauki nielaisee saaliinsa kokonaan. Hauki saattaa syödä myös lajitovereitaan, jos ravinnosta on puutetta. Harrastuskalastajille hauki on tärkeimpiä saaliskaloja. Hauen liha on vähärasvaista ja sopii hyvin laihduttajille. Haukea syövät: Hauki syö nuorena: Hauki syö myöhemmin:

Kampela Platichthys flesus Kansanomainen nimitys: flunder, maariankala Kampela on litteä pohjakala, joka ui ja lepäilee pohjassa kyljellään. Kampelan poikaset näyttävät ensin samanlaisilta kuin muidenkin kalojen poikaset, vatsa alla ja selkä päällä. Noin 1 cm:n mittaisena ne muuntuvat: ruumis muuttuu litteäksi, kääntyy kyljelleen ja toinen silmä vaeltaa puolelta toiselle siksi kampelan silmät sijaitsevat toisella kyljellä (enimmäkseen oikealla). Muuntautumiseen asti kalat uivat vapaasti vedessä, minkä jälkeen ne siirtyvät meren pohjaan elämään. Poikasen ylempi puoli tummuu, alempi jää vaaleaksi. Kampelan liha on maukasta, ja sitä savustetaan, kuivataan ja paistetaan. Rannikon asukkaille kampela on ollut yksi tärkeimmistä ruokakaloista. Kampelaa syövät: Kampela syö nuorena: Kampela syö myöhemmin:

Kasviplankton Kasviplanktonin muodostavan yksisoluiset yhteyttämiskykyiset eliöt (pääasiassa levät), jotka leijuvat meriveden pintakerroksissa ja tuottavat muille eliöille tärkeitä orgaanisia aineita. Kasviplankton vaihtelee läpimitaltaan 0,01 0,1 mm. Kasviplankton on meren ravintoverkon alku, joka muodostaa lähes 95 % meren primäärisestä elollisesta aineksesta ja vaikuttaa suoraan tai välillisesti kaikkien vesieliöiden elinoloihin ja ravintoon. Tärkeimmät kasviplanktonryhmät ovat piilevät, siimaeliöt sinilevät ja viherlevät. Keväisin kasviplanktonin määrä kasvaa niin, että niiden biomassa on nähtävissä paljaalla silmällä. Ilmiötä kutsutaan kasviplanktonin kukinnaksi. Sitä tarvitsevat: Se tarvitsee: ravinteita

Katka Gammarus spp. Katkat tunnistaa kyljistään litistyneistä nivelikkäästä ruumiista, useista jaloista ja koverasta selästä, jotka ovat väriltään vihertäviä tai punertavia. Elävät pohjalla tai levillä, kaivetuissa kuopissa tai mudassa. Esiintyy eniten rannikolla. Syövät kasvien ja sedimentin pinnalla olevaa kasvista ja eläimistä peräisin olevaa hajoavaa ainesta. Niitä voidaan nimittää vesistöjen puhdistajiksi, sillä ne syövät kuolleita kaloja ja vesieliöitä pitäen veden puhtaana. Monet kalat suosivat katkoja ravintokohteinaan. Sitä syövät: Se syö: KASVIEN JA SEDIMENTIN PINNALTA HAJOAVAA AINESTA

Kilkki Saduria entomon Kilkki on suureksi kasvava äyriäislaji, suurin Suomenlahden siiralajeista, jotka ovat asuttaneet Itämerta jo jääajasta lähtien. Sitä esiintyy enimmäkseen syvänteissä, joissa on vesi on ympärivuotisesti kylmää, mutta ravintoa etsiessään se liikkuu myös matalassa. Kasvaa jopa 8 cm pitkäksi, elää meren pohjassa ja kaivelee pohjasedimenttiä etsien sinne kaivautuneita selkärangattomia. Syö myös kuolleita kaloja. Kilkkejä joutuu usein silakkatrooliin, joten joskus niitä päätyy kauppojen kautta myös kotikeittiöihimme. Sitä syövät: Se syö:

Kilohaili Sprattus sprattus Balticus Kansanomaiset nimitykset: maustekala, vasbuugi Suomenlahdella laajalle levinnyt kilohaili kokoontuu suuriin parviin, joiden pituus voi ulottua satoihin metreihin tai jopa kilometreihin. Kuteminen tapahtuu kesä-heinäkuussa pintavesissä. Kalastajat ovat panneet merkille kilohailin kutemisaikaisen leikin, joka näyttää siltä, kuin tyynen veden pintaan sataisi kovasti vettä. Kilohaili näyttää lähes samalta kuin silakka, mutta kalan mahan vatsasärmä on karhea, jos sitä silittää sormella kalan päähän päin. Ihmisille kilohaili on tärkeä saaliskala. Syksyllä kalan rasvapitoisuus on korkea (10 18 %) ja kalasta tehdään ns. sprotteja sekä yrteillä maustettuja kalasäilykkeitä. Kilohailia syövät: Kilohaili syö:

Kivinilkka Zoarces viviparus Kansanomaiset nimitykset: elaska, kivimade, lorvi Kivinilkka on ainoa Itämeren kala, joka synnyttää eläviä poikasia. Poikaset syntyvät talvella noin 4 cm:n mittaisina ja ovat heti valmiita pärjäämään itsenäisesti meren pohjassa. Virossa kivinilkkaa kutsutaan usein köyhän miehen ankeriaaksi. Pärnun lahdella latvialaiset ja virolaiset kalastajat vaihtavat ahveniaan kivinilkkoihin, sillä latvialaisessa keittiössä kivinilkka on arvostettu ruokakala, josta valmistetaan sylttyä. Sitä syödään myös paistettuna ja savustettuna. Kivinilkkaa syövät: Kivinilkka syö:

Kuha Sander lucioperca Kansanomaiset nimitykset: haukiahven, guffe, luotoahven Kuhat elävät tummavetisillä rannikkoalueilla sekä sisävesissä liikkuen ja pyytäen saalista vain öisin pohjan läheisyydessä. Ennen kutua touko-kesäkuussa kuha pitää soidinmenoja: kutuparit uivat monta päivää ympäri kutupaikkaa aiheuttaen kovaa veden loisketta. Koiraskala kaivaa kutukuopan ja puhdistaa sen mudasta ja roskista. Naaraskala lähtee kudettuaan pois kutualueelta, mutta koiraskala jää valvomaan kehittyviä mätimunia poikasten kuoriutumiseen asti. Vahtiessaan kutua kala ei syö mitään. Kuha on arvostettu saaliskala maukkaan lihan ja nopeakasvuisuuden ansiosta. Kuhaa syövät: Kuha syö nuorena: Kuha syö myöhemmin:

Liejusimpukka Macoma balthica Liejusimpukka on Suomenlahden ja koko Itämeren runsain ja laajimmalle levinnyt pohjaeläin, minkä vuoksi sitä pidetään koko Itämeren pohjaeläinten tunnuseläimenä. Liejusimpukka kestää veden suolapitoisuuden vaihtelua parhaiten verrattuna muihin simpukkalajeihin. Elää kaivautuneena sedimenttiin ja suosii mutaista ja hiekkaista pintaa. Suodattaa ravintonsa pohjamudan ylimmästä kerroksesta. Kasvaa Suomenlahdella 1 2,5 cm pitkäksi. Sitä syövät: Se syö:

Lohi Salmo salar Kansanomaiset nimitykset: isosuu, kojamo, koukkunokka, titti. Lohi on vaelluskala. Nuoret lohet elävät 2 3-vuotiaaksi joessa, jonka jälkeen ne siirtyvät mereen, josta palaavat takaisin synnyinjokeensa saavutettuaan sukukypsyyden. Kutupaikakseen ne valitsevat voimakkaasti virtaavaan kosken. Naaraskala kaivaa pohjaan kutupesän, ja laskettuaan mädin peittää sen soralla. Osa yksilöistä kuolee kudun jälkeen nälkään ja väsymykseen, osa palaa takaisin mereen, mutta vain pieni osa kaloista kutee 2 3 kertaa elämässään. Lohikannat ovat voimakkaasti vähentyneet. Monissa joissa lohien kutuvaelluksen estävät nousuesteet eli padot. Ihmiselle lohi on erittäin arvostettu saaliskala, minkä vuoksi sitä myös ryöstökalastetaan Lohta syövät: Lohi syö nuorena: Lohi syö myöhemmin:

Made Lota lota Kansanomaiset nimitykset: madis, mae, mare, matikka Made on yöaikaan liikkuva kylmän veden kala. Sillä on liukas, limainen nahka, josta pienet suomut ei tahdo erottua. Made suunnistaa hajuaistinsa avulla. Siksi loisien aiheuttama sokeuskaan ei haittaa kalan ravinnonsaantia. Made on ainoa makean veden kala, joka kutee talvella jään alla. Pienellä rasvapisaralla varustetut mätimunat kehittyvät pohjan läheisyydessä. Kesällä, kun veden lämpötila nousee yli 15 16 C, tulee mateesta laiska, ja se jää ns. kesäuneen. Madetta arvostetaan sen huomattavan suuren, paljon vitamiineja sisältävän maksan ansiosta sekä vähärasvaisen, maukkaan lihan ansioista. Madetta syövät: Made syö nuorena: Made syö myöhemmin:

Merilokki Larus marinus Merilokki on suurin lokkilaji Suomenlahdella. Sitä tavataan koko rannikolla, eniten niemillä, kivillä, luodoilla kauempana merellä, jossa se pesii muutaman parin yhteisössä tai pienissä kolonioissa. Sen keltaisessa nokassa on tunnusomainen punainen täplä. Sen perusravintoa ovat kalat, ja se voi saalistaa jopa kilon painoisia kaloja. Pesimisaikaan se syö myös muiden lintujen munia ja poikia ja voi tappaa hautovia sorsia. Se voi syödä myös lajitovereidensa poikasia. Sitä uhkaavat: Se syö: HYLKEIDEN RAATOJA LINTUDEN POIKASIJA

Merikotka Haliaeetus albicilla Merikotka on Pohjois-Euroopan suurin petolintu. Aikuinen lintu on helposti tunnistettavissa valkoisesta pyrstöstään, vaaleasta päästä ja vaaleankeltaisesta voimakkaasta nokasta. Siipienväli voi olla jopa 2,5 metriä. Aikuiset merikotkat ovat hyvin paikkauskollisia nuorten vaellellessa enemmän. Pesät sijaitsevat usein rantamänniköissä, sekametsässä tai soilla puiden latvaosissa. Vuosikymmeniä käytössä ollut pesä voi painaa jopa tuhat kiloa. Merikotka on suojeltu laji Suomessa. Sitä uhkaa: Se syö: HYLKEEN- POIKASIA JA -RAATOJA

Merisukasjalkainen Hediste diversicolor Merisukasjalkainen on tyypillinen laji rannikkovesissä ja yksi tavallisimmista monisukasmadoista. Se elää mutapohjissa, usein myös kasvillisuuden seassa. Sillä on jokaisessa nivelvälissä haarakkeet, joissa on pitkät harjassukaskimput. Sukasjalkaiset kasvavat 5 10 cm pitkäksi ja syövät kaikkea mahdollista (mm. kasviplanktonia, eläinplanktonia, bakteereita, detritusta, pieniä selkärangattomia). Koska sukasjalkaiset kuuluvat lähes kaikkien kalojen ruokavalioon, niitä voi käyttää syöttinä kalastaessa. Sitä syövät: Se syö: PIENIÄ SELKÄRANGATTOMIA DETRITUSTA BAKTEEREJA

Meritaimen Salmo trutta Kansanomaiset nimitykset: asikka, forelli, lohi, lohennikko Kuten lohikin, meritaimen viettää elämänsä enimmäkseen meressä, mutta vaeltaa syksyisin jokeen kutemaan. Vaelluskiihkossaan taimenet pystyvät ylittämään jopa 1,5 m korkeita putouksia ja patoja. Päästessään jokeen koiraskala etsii sopivan paikan soraikkoisessa ja vuolaasti virtaavassa koskessa ja odottaa kutukumppania. Kutupaikalle saapunut naarastaimen kaivaa valmiiksi pitkänomaisen kutukuopan, johon laskee mädin. Kun mäti on hedelmöitetty isäkalan maidilla, äitikala peittää sen soralla ja valmistaa uuden kutukuopan. Meritaimenta uhkaa pääasiassa kutupaikkojen häviäminen. Ihmiselle meritaimen on arvostettu saaliskala, jota myös ryöstökalastetaan. Meritaimenta syövät: Meritaimen syö nuorena: Meritaimen syö myöhemmin:

Nokkakala Belone belone Kansanomaiset nimitykset: nokkahauki Nokkakalan vartalo on pitkä ja mutta jäykkä. Hyvä tuntomerkki on pitkäksi nokaksi venyneet leuat kuten myös vihreät ruodot. Nokkakala on parvissa liikkuva petokala. Nokkakala kiinnittää mätimunansa vesikasveihin, jotta ne saisivat tarpeeksi happea kehittyäkseen. Jos nokkakalan mäti putoaa jostain syystä pohjaan, se tuhoutuu. Nokkakalaparvien esiintyminen Viron rannikkomerillä riippuu lämpötilasta. Keskimäärin kaloja tavataan täällä 10 päivästä kolmeen viikkoon, jonka jälkeen kalat suuntaavat takaisin Atlantille. Nokkakalan liha on maukasta ja sen vihreät ruodot on helppo erottaa. Nokkakalaa syövät: Nokkakala syö:

Norppa Phoca hispida botnica Itämeren norppa elää ainoastaan Itämeressä. Se on maailman pienin hylje, jonka pituus on 130 150 cm ja paino 50 120 kg. Norpalla on tunnusomaiset vaaleat kiehkurat turkissaan tummassa selässä ja mahassa. Se ei pärjää ilman jäätä, sillä se synnyttää poikasen lumesta tehtyyn luolaan, johon pääsee vain vedestä. Norpan talvinen esiintyminen riippuu tietyistä jääolosuhteista, joissa voi rakentaa pesiä ja hengitysaukkoja. Suomenlahden norppien kanta on vähentynyt pariinsataan yksilöön, jotka elävät pääasiassa lahden itäosassa. Norppa on Suomessa suojeltu laji. Sitä uhkaavat: Se syö:

Piikkikampela Scophthalmus maximus Piikkikampela on litteä, lautasen muotoinen, kyljellään liikkuva pohjakala. Evät reunustavat kalan vartaloa. Kalan yläkyljellä sijaitsevat tunnusomaiset piikkikyhmyt, jotka tekevät kalan pinnan karheaksi. Piikkikampela on varsin paikallinen kala ja elää yksin. Piikkikampelan poikaset ovat aluksi samannäköisiä kuin muidenkin kalojen poikaset. Kalan ollessa noin 2 cm:n pituinen sen oikeanpuoleinen silmä siirtyy vasemmalle kyljelle. Muuntumisen jälkeen poikaset siirtyvät elämään meren pohjaan oikea kylki alla ja vasen kylki päällä. Piikkikampelaa saadaan samoilla pyydyksillä kuin kampelaa, ja sitä syödään paistettuna ja savustettuna. Piikkikampelaa syövät: Piikkikampela syö nuorena: Piikkikampela syö myöhemmin:

Rakkolevä Fucus vesicolosus Litteä, pensasmainen ruskolevä, jonka tunnusomaisin tuntomerkki on ilmarakot. Kasvaa 1 6 metrin syvyydessä kivisillä meren pohjilla, yleensä noin 20 50 cm korkea. Rakkoleväyhteisöt ovat lajistoltaan monipuolisimpia Itämeren ekosysteemejä sen kasvupaikat ovat tärkeitä elinympäristöjä muille levälajeille, pienille kaloille ja pohjaeläimille. Rakkolevävyöhykkeessä kutevat kalat, siihen kiinnittyneenä elävää monenlaisia levälajeja merirokkoja sekä paljon pieniä kotiloita, katkoja, siiroja ja muita selkärangattomia. Sitä tarvitsevat: Se tarvitsee: ravinteita

Rasvakala Cyclopterus lumpus Pyöreän mallinen rasvakala pyytää hämärässä pohjaeläimiä ja nukkuu valoisan ajan kiinnittäen itsensä kiviin tai kallioon vatsaevistä muodostuneen imunavan avulla. Kutuaikana koiraskalan väritys vaihtuu punaiseksi tai violetiksi. Naaras kutee merenpohjaan ja koiras vahtii mätiä ja tuulettaa vettä evillään. Rasvakalaa pyydetään keväisin, ja ruoan valmistukseen käytetään vain koiraita. Kalan liha on valkoista ja maukasta, ja monissa maissa se on arvostettua herkkua. Rasvakalaa syövät: Rasvakala syö:

Särki Rutilus rutilus Kansanomaiset nimitykset: korpelainen, sähri, punasilmä, ruohikkomuikku Särki elää makeassa vedessä ja murtovedessä rannan läheisissä vesikasvikasvustoissa. Särki syö täkäläisistä lajeista eniten kasviravintoa. Koiraskalat pukeutuvat kutuaikana kutuasuun, ja sille kasvaa sarveisaineesta kutukyhmyjä kalan vartaloon. Kututapahtuman kuulee ja näkee veden loiskumisena, joka voi olla niin kiihkeää, että osa mätijyvistä lentää pois vedestä. Ihmisen mielestä särjen liha on ruotoista ja maistuu mudalle, minkä vuoksi sitä käytetään lähinnä syöttinä ongittaessa. Kuitenkin särki on kuivattuna arvostettua naposteltavaa. Särkeä syövät: Särki syö:

Silakka Clupea harengus membras Kansanomaiset nimitykset: haili, kelkkanokka, strömari, suutarin lohi Silakka on sillin murtovedessä elävä alalaji, jota tavataan vain Itämeressä. Kutuajasta riippuen silakasta on olemassa kaksi eri muotoa: kevätsilakka ja syyssilakka. Silakat elävät vilkkaasti liikkuvissa parvissa, jotka voivat tehdä ravintoa etsiessään tai kutuaikana pitkiäkin vaelluksia. Pedoista ja pyynnistä johtuvan runsaan kuolleisuuden silakka kompensoi suurella poikasten määrällä. Kutua ja poikasten kasvattamista varten silakka tarvitsee levämetsiköitä. Silakka on tärkein saaliskalamme Itämeressä, ja sitä käytetään ravinnoksi monin tavoin. Erityisesti savusilakka on arvostettu ruoka. Silakka on Viron kansalliskala. Silakkaa syövät: Silakka syö:

Sinisimpukka Mytilus trossulus Sinisimpukan kuoria löytää usein rannoillemme huuhtoutuneena. Viroksi sinisimpukka on Söödav rannakarp, tämän nimen se on on saanut siitä, että se on ravinnoksi lintujen, kalojen ja useiden selkärangattomien lisäksi myös ihmiselle. Suomenlahdella sinisimpukka kasvaa 2 4 cm:n pituiseksi ja elää jopa 40 m:n syvyydessä. Meren pohjassa se kiinnittyy joukoittain koville pinnoille, pääasiassa kiville, muodostaen välillä suuria kolonioita. Käyttää ravinnokseen kasvien ja eläinten jäännöksiä sekä planktonia suodattaen vettä läpi ruumiinsa. Neliömetriä kohden sinisimpukat suodattavat vettä noin 50 280 m³ vuorokaudessa ja puhdistavat näin vettä merkittävästi. Sitä syövät: Se syö:

Surviaissääsken toukat Chironomidae Surviaissääsken toukat ovat korkeintaan 3 mm pitkiä, beigejä, valkoisia tai viininpunaisia herkkiä nivelikkäitä, joilla usein kaartunut takakeho ja pieni musta pää. Toukkia esiintyy niin rannikkojen lähellä matalassa kuin avomerelläkin. Ne elävät pohjamudissa vapaana tai mudasta tehdyissä koteloissa, osa jopa vesikasvien kudoksissa. Ovat tärkeä osa toisten pohjaeläinten ja kalojen ravintoa. Enimmäkseen ne syövät hajoavaa ainesta, mutta jotkut ovat myös petoja. Ne viettävät 2 vuotta elämästään pohjamudissa ja muuttuvat toukokuussa valmiiksi sääskiksi. Kuoriutunut surviaissääski nousee pintaan ja lähtee lentoon. Sitä syövät: Se syö: hajoavaa ainesta

Vimpa Vimba vimba Kansanomaiset nimitykset: vimma Vimpa on osittain vaelluskala, joka liikkuu murtovedestä jokiin kutemaan. Kutuvaelluksella vimmat voivat syksyisin tai keväisin uida jopa satoja kilometrejä. Ennen vaellusta ne tankkaavat itseensä reilusti rasvaista ravintoa. Kuteminen tapahtuu keväällä virtavedessä ja soraikkoisella pohjalla. Erityisen huolellisesti vimmat tarkastavat pohjan puhtauden. Koirasvimpa näkee kovasti vaivaa ja puhdistaa kutupohjan mudasta ja kasveista. Vimpaa uhkaavat kutupaikkojen häviäminen jokien umpeenkasvun ja patoamisen vuoksi. Vimpa tunnetaan maukkaana ruokakalana, jota syödään savustettuna, kuivattuna tai suolattuna. Vimpaa syövät: Vimpa syö nuorena: Vimpa syö myöhemmin: