RUOPPAUSMASSOJEN MERILÄJITYS- ALUE HELSINGIN EDUSTALLA SELVITYS HANKKEEN VAIKUTUKSISTA KALOIHIN JA KALAKANTOIHIN

Transkriptio

1 Vastaanottaja Helsingin Satama Asiakirjatyyppi YVA-selvitys Päivämäärä Syyskuu 2012 RUOPPAUSMASSOJEN MERILÄJITYS- ALUE HELSINGIN EDUSTALLA SELVITYS HANKKEEN VAIKUTUKSISTA KALOIHIN JA KALAKANTOIHIN

2 RUOPPAUSMASSOJEN MERILÄJITYSALUE HELSINGIN EDUSTALLA SELVITYS HANKKEEN VAIKUTUKSISTA KALOIHIN JA KALAKANTOIHIN Päivämäärä 21/10/2012 Laatija Tarkastaja Hyväksyjä Kuvaus Hanna Peltonen Otso Lintinen Otso Lintinen YVA-selvitys Viite Ramboll Säterinkatu 6 PL ESPOO P F

3 SELVITYS HANKKEEN VAIKUTUKSISTA KALOIHIN JA KALAKANTOIHIN SISÄLTÖ 1. Johdanto 1 2. Tutkimusmenetelmät Läjityspaikkojen merkitys silakan kutualueena Vähempiarvoisten kalalajien selvitys verkkokoekalastuksilla 1 3. Tulokset ja niiden tarkastelu Läjityspaikkojen merkitys kalojen, erityisesti silakan, kutualueena Vähempiarvoisten kalalajien selvitys verkkokoekalastuksilla Kokonaissaaliit Vähäarvoiset kalalajit 8 4. Tiivistelmä 9 LIITTEET Liite 1 Läjitysaluevaihtoehdot ja koekalastuspaikat Liite 2 Vuoden 2012 koekalastusten verkkopaikkatiedot Liite 3 Silakan kutualueet helsingin ja espoon edustalla vuonna 2008 (Kalojen lisääntymisaluekartoitukset, RKTL) Liite 4 Ahvenen, kuhan ja kuoreen kutualueet helsingin ja espoon edustalla vuonna 2008 (Kalojen lisääntymisaluekartoitukset, RKTL)

4 SELVITYS HANKKEEN VAIKUTUKSISTA KALOIHIN JA KALAKANTOIHIN 1 1. JOHDANTO Tämä raportti on osa Helsingin Sataman ympäristövaikutusten arviointiprosessia (YVA) koskien suunnitteilla olevaa ruoppausmassojen meriläjitysaluetta Helsingin edustalla. Raportti vastaa lisäselvitystarpeeseen kaloihin ja kalakantoihin kohdistuvien vaikutusten osalta. Kalat ja kalakannat kuuluvat YVA:n kasvillisuus, eliöt ja luonnon monimuotoisuus -vaikutuskokonaisuuteen. Helsingin edustalle ollaan suunnittelemassa uutta meriläjitysaluetta Helsingin Satamalle. Läjitettävien massojen kokonaismääräksi on arvioitu alustavasti 4 6 milj. m 3 ktr. Läjitysalueiden vaihtoehdot on esitetty liitteen 1 kartassa. Yhteysviranomaisena toimiva Uudenmaan ELY-keskus antoi lausunnon (UUDELY/4/07.04/2011) Helsingin edustan meriläjitysalueen YVA-ohjelmasta. Yhteysviranomainen katsoi olevan tarpeen tehdä lisäselvitykset koskien vaihtoehtoisten läjityspaikkojen merkitystä kalojen, etenkin silakan, kutualueena sekä vähempiarvoisia kalalajeja. 2. TUTKIMUSMENETELMÄT 2.1 Läjityspaikkojen merkitys silakan kutualueena Läjityspaikkojen merkitystä kalojen kutualueena on selvitetty Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) tekemien, Helsingin edustan kalojen lisääntymisalueita koskevien, tutkimusten pohjalta. Lisäksi tietoa silakan kutualueista on saatu Alleco Oy:n tekemien silakan kutututkimuksista (Kinnunen & Oulasvirta 2006, Ilmarinen & Oulasvirta 2007, Ilmarinen & Oulasvirta 2009 ja Ilmarinen ym. 2011). 2.2 Vähempiarvoisten kalalajien selvitys verkkokoekalastuksilla Verkkokoekalastukset toteutettiin välisenä aikana. Verkkokoekalastuksissa kalastettava merialue jaettiin kolmeen vyöhykkeeseen, joista jokaisella kalastettiin 15 verkkopaikalla. Koekalastuksissa käytettiin Survey Coastal yleiskatsausverkkoja, joita pidettiin pyynnissä aina noin 18 tuntia. Verkkopaikat eri vyöhykkeillä on esitetty liitteen 1 kartassa sekä koordinaattitietoina liitteen 2 taulukossa. Verkot asetettiin pyyntiin alle 10 metrin syvyiseen veteen. Vyöhyke 1 sijaitsee välisaaristossa Helsingin edustalla. Vyöhykkeen 1 verkkopaikat oli sijoitettu Lokkiluodon eteläpuolelle. Vyöhyke 2 sijaitsee vyöhykkeestä 1 ulospäin etelään. Tällä vyöhykkeellä verkkopaikat oli sijoitettu Koirasaaren ja Päntärin ympärille. Vyöhyke 3 on kolmesta vyöhykkeestä uloin. Sillä verkkopaikat oli sijoitettu Uppoluodon ja Hramtsowin matalikoille.

5 SELVITYS HANKKEEN VAIKUTUKSISTA KALOIHIN JA KALAKANTOIHIN 2 3. TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU 3.1 Läjityspaikkojen merkitys kalojen, erityisesti silakan, kutualueena Liitteessä 3 on esitetty kuvia (Kuvat RKTL) silakan pienpoikasten (< 10mm ja <15 mm) esiintymisestä Helsingin ja Espoon edustalla vuonna 2008 tehtyjen kartoitusten perusteella. Liitteessä 4 on esitetty saman kartoituksen mukaiset ahvenen, kuhan ja kuoreen esiintymisalueet. Lukumäärä on saatu yhteenlaskemalla neljän gulfnäytteenottokierroksen poikasmäärät. RKTL:n tutkimuksessa pienpoikasten esiintymisen tutkimusalueen itäisimmät pisteet sijaitsivat sisäsaaristoa lukuun ottamatta Melkin koillis- ja eteläpuolella sekä edellisestä etelään. Itäisin, Melkin koillispuolen piste, sijaitsee noin 4 km:n etäisyydellä liitteen 1 kartassa näkyvistä läjitysvaihtoehdoista 5 ja 15. Muut läjitysvaihtoehdot (8A, 8B, 12, ja 13) sijaitsevat ulompana kuin pienpoikastutkimuksen näytteenottopisteet. Sekä Melkin etelä- että koillispuolen pisteeltä saatiin silakan <10 mm ja <15 mm pienpoikasia, mistä voidaan päätellä kyseisten alueiden toimivan silakan kutualueena. Koska myös läjitysvaihtoehdot 5 ja 15 sijaitsevat välisaaristossa noin 4 km edellä mainituista pisteistä itään, toimivat ne todennäköisesti myös silakan kutualueina. Silakka kutee rannikon tuntumassa tavallisimmin 1-5 metrin syvyydessä (RKTL 2009). Ulompana olevalta pisteeltä ei saatu poikasia, kuten ei kahdelta lännempänä sijainneelta ulommalta pisteeltäkään. Tuloksista päätellen hankevaihtoehtojen 8A, 8b, 10, 12 ja 13 alueet eivät ole silakan kutualueita tai ainakaan merkittäviä sellaisia, vaan silakat kutevat matalammilla paikoilla sisempänä saaristossa. RKTL:n kartoitusten mukaan ahvenen, kuhan ja kuoreen kutualueet sijaitsevat sisempänä kuin läjityspaikkavaihtoehdot (Liite 4). Ahvenen ja kuhan lisääntymisalueet sijaitsevat lähinnä vain sisälahdissa. Lisäksi RKTL:n Suomen lounais- ja etelärannikon kalojen lisääntymisaluekartoituksissa ruovikkorantojen havaittiin olevan tärkeitä kutu- ja poikasalueita esimerkiksi mateelle, hauelle, särjelle ja monille muille särkikaloille (RKTL 2010). Kartoitusten mukaan suurin osa hauen lisääntymisalueista sijaitsee suojaisilla ruovikkorannoilla sisä- ja välisaaristossa, kun taas särjen lisääntymisalueet rajoittuvat sisemmäksi saaristoon. Läjitysvaihtoehtojen merialueet ovat siis todennäköisesti liian ulkona ja liian suojattomia edellä mainituille kalalajeille. Hankevaihtoehtojen ympäristö ei todennäköisesti sovellu lisääntymisalueeksi myöskään silakan kanssa sillikaloihin kuuluvalle kilohailille, sillä kilohaili kutee ulapalla noin metrin syvyisillä alueilla lähellä pintaa (Lehtonen 2003). Alleco Oy:n suorittaman silakan kutututkimuksen (Ilmarinen ym. 2011) tutkimusalue Helsingin edustan merialueella rajoittui lännessä Pihlajasaaren eteläpuolen Koirakariin, idässä Susisaareen, etelässä Viinakupuun ja pohjoisessa Merisataman eteläpuolen saariin. Tutkimuksessa silakoita saatiin 21:ltä 23 tutkimusrannasta. Silakan kuturannoista

6 SELVITYS HANKKEEN VAIKUTUKSISTA KALOIHIN JA KALAKANTOIHIN 3 kuusi sijaitsee läjitysvaihtoehtoa 5 ympäröivillä luodoilla ja näistä yksi läjitysvaihtoehtojen 5 ja 15 välissä. Lisäksi seitsemän kuturantaa sijaitsee 1 1,5 km sisällä läjitysvaihtoehdosta 5. Kaiken kaikkiaan silakan kutupaikkojen määrän mainittiin olleen suurempi kuin vuosina 2005, 2007 ja 2009 (Kinnunen & Oulasvirta 2006, Ilmarinen & Oulasvirta 2007, Ilmarinen & Oulasvirta 2009). Kudun määrä oli samaa luokkaa kuin 2009, mutta selvästi suurempi kuin 2005 ja Runsas sedimentoituminen alkukesällä silakan kutualustana toimivan rakkolevän lisääntymisaikana voi estää uusien levän taimien kiinnittymisen pohjaan (Berger, ym. 2003, Eriksson & Johansson 2003, Isæus 2004). Vuoden 2010 tutkimusten perusteella rakkolevän peittävyys oli vähentynyt selvästi tutkimusalueella vuodesta 2004 (Ilmarinen ym. 2011). Pitkällä aikavälillä rakkolevän taantumisen arveltiin heijastuvan silakan lisääntymismenestykseen. Silakan kutu on useana vuotena painottunut Pihlajasaaren ympäristöön, kauemmas läjitysalueesta. Vuonna 2010 silakan havaittiin kutevan myös läjitysalueen vaikutuspiirissä, mutta löydetyt mätimäärät olivat keskimäärin hieman alhaisempia kuin Pihlajasaaren alueella. Mätinäytteissä olevat myöhemmät alkion kehitysasteet osoittavat, että kudusta myös kuoriutuu poikasia. Vuoden 2010 silakan kutuseurannan perusteella pidettiin epätodennäköisenä, että läjitykset olisivat karkottaneet kutuparvia merkittävästi, sillä alueella havaittiin kutua monilla eri kutualueilla useana kutuaaltona (Ilmarinen ym. 2011, toim. huom.). 3.2 Vähempiarvoisten kalalajien selvitys verkkokoekalastuksilla Kokonaissaaliit Sisimmän vyöhykkeen 1 kokonaissaalis oli niin kappalemääräisesti kuin kokonaispainoltaankin vyöhykkeistä suurin (Taulukko 1). Toiseksi suurin saalis saatiin vyöhykkeeltä 2 ja pienin uloimmalta vyöhykkeeltä 3. Vyöhykkeen 2 kokonaissaalis oli hieman yli puolet ja vyöhykkeen 3 vain noin 30 % vyöhykkeen 1 kokonaissaaliista.

7 SELVITYS HANKKEEN VAIKUTUKSISTA KALOIHIN JA KALAKANTOIHIN 4 Taulukko 1 Koekalastusten lajikohtainen saalis eri vyöhykkeillä vuonna 2012 kpl g Vyöhyke 1 Vyöhyke 2 Vyöhyke 3 Vyöhyke 1 Vyöhyke 2 Vyöhyke 3 Ahven Hietatokko Isotuulenkala Kampela Kiiski Kilohaili Kivinilkka Kuha Kuore Mustatokko 1 7 Lahna Pasuri Salakka 1 12 Piikkisimppu 1 12 Siika Silakka Särki Taimen Vimpa Yht Vyöhykkeellä 1 (Lokkiluodon ympäristö) yleisin saalislaji oli särki, jonka osuus kappalemääräisestä kokonaissaaliista oli yli puolet (54 %) (Kuva 1). Toiseksi yleisin saalislaji vyöhykkeellä oli ahven, jonka osuus kokonaissaaliista oli 30 %. Kolmanneksi yleisimmän saalislajin, kiisken osuus kokonaissaaliista jäi 7 %:iin. Muiden kalalajien osuus kokonaissaaliista oli alle 10 %. Kuva 1. Vyöhykkeen 1 lajikohtaiset saalisosuudet (% kokonaissaaliista) vuonna 2012 (15 verkkoa)

8 SELVITYS HANKKEEN VAIKUTUKSISTA KALOIHIN JA KALAKANTOIHIN 5 Vyöhykkeellä 2 (Koirasaari ja Päntäri) yleisin saalislaji oli ahven, jonka osuus kappalemääräisestä kokonaissaaliista oli miltei puolet (49 %) (Kuva 2). Seuraavaksi yleisimpiä saalislajeja vyöhykkeellä olivat silakka (18 %), kilohaili (12 %), kiiski (7 %) ja kuore (6 %). Muiden kalalajien osuus kokonaissaaliista oli alle 10 %. Kuva 2. Vyöhykkeen 2 lajikohtaiset saalisosuudet (% kokonaissaaliista) vuonna 2012 (15 verkkoa) Vyöhykkeellä 2 Koirasaaren ja Päntärin lajikohtaiset saalisosuudet olivat keskenään melko samansuuruiset (Kuvat 3 ja 4 seuraavalla sivulla). Päntärillä silakan osuus saaliista oli jonkun verran suurempi kuin Koirasaarella, mutta Koirasaarella sen sijaan kilohailin osuus saaliista oli Päntärin saalisosuutta suurempi. Kuva 3. Vyöhykkeen 2 Koirasaaren ympäristön lajikohtaiset saalisosuudet (% kokonaissaaliista) vuonna 2012 (8 verkkoa)

9 SELVITYS HANKKEEN VAIKUTUKSISTA KALOIHIN JA KALAKANTOIHIN 6 Kuva 4. Vyöhykkeen 2 Päntärin ympäristön lajikohtaiset saalisosuudet (% kokonaissaaliista) vuonna 2012 (7 verkkoa) Vyöhykkeellä 3 (Uppoluoto ja Hramtsow) yleisimmät saalislajit, kuten vyöhykkeellä 2, olivat ahven ja särki (Kuva 5). Ahvenen osuus kappalemääräisestä kokonaissaaliista oli miltei puolet ja silakankin miltei 40 %. Kuoreen, kivinilkan ja siian osuus kokonaissaaliista oli yhteensä 14 %. Muiden kuin edellä mainittujen lajien saalis jäi hyvin pieneksi. Kuva 5. Vyöhykkeen 3 lajikohtaiset saalisosuudet (% kokonaissaaliista) vuonna 2012 (15 verkkoa)

10 SELVITYS HANKKEEN VAIKUTUKSISTA KALOIHIN JA KALAKANTOIHIN 7 Vyöhykkeellä 3 Uppoluodon ja Hramtsowin lajikohtaiset saalisosuudet poikkesivat melko paljon toisistaan (Kuvat 6 ja 7). Uppoluodolla ahvenen ja silakan saalisosuudet olivat yhtä suuret (42 %), kun taas Hramtsowilla ahvenen saalisosuus (68 %) oli huomattavasti silakan saalisosuutta (17 %) suurempi. Uppoluodolla siian, kivinilkan ja kuoreen saalisosuus oli yhteensä 15 % kokonaissaaliista. Hramtsowilla kivinilkan ja kuoreen osuus kokonaissaaliista oli 12 %. Saalisosuuksien eroihin vaikutti osaltaan verkkomäärien erot alueilla (11 ja 4 verkkoa). Kuva 6. Vyöhykkeen 3 Uppoluodon lajikohtaiset saalisosuudet (% kokonaissaaliista) vuonna 2012 (11 verkkoa) Kuva 7. Vyöhykkeen 3 Hramtsowin lajikohtaiset saalisosuudet (% kokonaissaaliista) vuonna 2012 (4 verkkoa)

11 SELVITYS HANKKEEN VAIKUTUKSISTA KALOIHIN JA KALAKANTOIHIN Vähäarvoiset kalalajit Vähäarvoisten kalalajien kokonaismäärä (kpl ja g) ja osuus kokonaissaaliista (% kokonaissaaliista, kpl ja g) oli selkeästi suurin välisaaristossa vyöhykkeellä 1 ja pienin uloimmalla vyöhykkeellä 3 (Taulukot 2 ja 3). Vyöhykkeellä 2 vähäarvoisten kalalajien osuus oli keskimäärin hieman alle 20 % kokonaissaaliista siten, että Koirasaarella osuus oli suurempi kuin Päntärillä. Vyöhykkeellä 3 vähäarvoisten kalalajien osuus oli hieman päälle 10 %. Osuus oli yhtä suuri Uppoluodolla ja Hramtsowissa. Taulukko 2. Vähäarvoisten lajien määrät (kpl ja g) eri vyöhykkeillä ja vyöhykkeiden sisäisillä alueilla vuonna 2012 Vähäarvoisten lajien määrä (kpl) Vähäarvoisten lajien määrä ( g) Vyöhyke Vyöhyke Koirasaari Päntäri Vyöhyke Uppoluoto Hramtsow Taulukko 3. Vähäarvoisten lajien osuudet kappale- ja grammamääräisestä kokonaissaaliista eri vyöhykkeillä ja vyöhykkeiden sisäisillä alueilla vuonna 2012 Vähäarvoisten lajien osuus (% / kpl) Vähäarvoisten lajien osuus (% / g) Vyöhyke Vyöhyke Koirasaari Päntäri 12 7 Vyöhyke Uppoluoto 12 4 Hramtsow 12 5 Vyöhykkeiltä 1 ja 2 saatiin kummaltakin kahdeksaa eri lajia vähäarvoisia kalalajeja, jotka on lueteltu taulukossa 4. Vyöhykkeeltä kolme saatiin ainoastaan viittä vähäarvoista kalalajia. Taulukko 4. Vähärvoiset kalalajit vuoden 2012 koekalastuksissa eri vyöhykkeillä ja vyöhykkeiden sisäisillä alueilla Vyöhyke 1 Vyöhyke 2 Koirasaari Päntäri Vyöhyke 3 Uppoluoto Hramtsow Hietatokko x x x Isotuulenkala x x x x Kiiski x x x x x x x Kivinilkka x x x x x x x Kuore x x x x x x x Mustatokko x x Pasuri x Piikkisimppu x x Salakka x Särki x x x x Vimpa x x x

12 SELVITYS HANKKEEN VAIKUTUKSISTA KALOIHIN JA KALAKANTOIHIN 9 4. TIIVISTELMÄ Tämä raportti on osa Helsingin Sataman ympäristövaikutusten arviointiprosessia (YVA) koskien suunnitteilla olevaa ruoppausmassojen meriläjitysaluetta Helsingin edustalla. Raportti vastaa lisäselvitystarpeeseen kaloihin ja kalakantoihin kohdistuvien vaikutusten osalta. Yhteysviranomainen katsoi (UUDELY/4/07.04/2011, ) olevan tarpeen tehdä lisäselvitykset koskien vaihtoehtoisten läjityspaikkojen merkitystä silakan kutualueena sekä vähempiarvoisia kalalajeja. Tässä raportissa läjityspaikkojen merkitystä silakkojen kutualueena on selvitetty Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) sekä Alleco Oy:n aiemmin tekemien tutkimusten pohjalta. Lisäselvitys koskien vähempiarvoisia kalalajeja on toteutettu tekemällä alueella verkkokoekalastuksia. Sekä RKTL:n että Alleco Oy:n aikaisempien tutkimusten perusteella välisaaristossa sijaitsevien läjitysvaihtoehtojen 5 ja 15 ympäristön ranta-alueet n. 1-5 metrin syvyydessä toimivat silakan kutualueina. Sen sijaan ulompana sijaitsevien hankevaihtoehtojen 8A, 8b, 10, 12 ja 13 alueet eivät todennäköisesti ole silakan kutualueita tai ainakaan merkittäviä sellaisia, vaan silakat kutevat matalammilla paikoilla sisempänä saaristossa. Tulosten perusteella silakan kutu on useana vuotena painottunut Pihlajasaaren ympäristöön, kauemmas Alleco Oy:n tutkimusten läjitysalueesta. Vuonna 2010 silakan havaittiin kutevan myös läjitysalueen vaikutuspiirissä, mutta löydetyt mätimäärät olivat keskimäärin hieman alhaisempia kuin Pihlajasaaren alueella. Vuoden 2010 silakan kutuseurannan perusteella pidettiin epätodennäköisenä, että läjitykset olisivat karkottaneet kutuparvia merkittävästi, sillä alueella havaittiin kutua monilla eri kutualueilla useana kutuaaltona (Ilmarinen ym. 2011, toim. huom.). RKTL:n kartoitusten mukaan ahvenen, kuhan, kuoreen, mateen, hauen, särjen ja monien muiden särkikalojen kutualueet sijaitsevat sisempänä ja suojaisemmilla rannoilla kuin läjityspaikkavaihtoehdot. Hankevaihtoehtojen ympäristö ei todennäköisesti sovellu lisääntymisalueeksi myöskään kilohailille, sillä kilohaili kutee ulapalla noin metrin syvyisillä alueilla lähellä pintaa (Lehtonen 2003). Vuoden 2012 verkkokoekalastusten perusteella vähäarvoisten kalalajien kokonaismäärä (kpl ja g) ja osuus kokonaissaaliista (% kokonaissaaliista, kpl ja g) oli selkeästi suurin välisaaristossa vyöhykkeellä 1 ja pienin uloimmalla vyöhykkeellä 3. Vyöhykkeellä 2 Koirasaarella osuus oli suurempi kuin Päntärillä ja vyöhykkeellä 3 osuus oli yhtä suuri Uppoluodolla ja Hramtsowissa. Vyöhykkeiltä 1 ja 2 saatiin kummaltakin kahdeksaa eri lajia vähäarvoisia kalalajeja ja vyöhykkeeltä 3 viittä vähäarvoista kalalajia.

13

14 SELVITYS HANKKEEN VAIKUTUKSISTA KALOIHIN JA KALAKANTOIHIN Lähteet Berger, R., Henriksson, E., Kautsky, L. & Malm, T. (2003) Effetcs of filamentous algae and deposit matter on the survival of Fucus vesiculosus L. germlings in the Baltic Sea. Aquatic Ecology 37: Eriksson, BK., Johansson, G. (2003) Sedimentation reduces recruitment success of Fucus vesiculosus (Phaeophyceae) in the Baltic Sea. Eur. J. Phycol. 38: Ilmarinen, K. & Oulasvirta, P. (2008) Silakan kutu. Alleco Oy. Kappale raportissa: Vatanen, S. (toim.) (2008) Taulukarin läjitysalueen vesistö- ja kalataloustarkkailu vuonna Kala- ja vesitutkimus Oy. Ilmarinen, K. & Oulasvirta, P. (2009). Taulukarin läjitysalueeseen liittyvät kutualueselvitykset Alleco Oy. Ilmarinen, K., Oulasvirta, P. & Leinikki, J. (2011) Silakan kutu. Alleco Oy. Kappale raportissa: Vatanen, S. (toim.) (2011) Taulukarin ja Mustakuvun läjitysalueiden vesistöja kalataloustarkkailu vuona Kala- ja vesitutkimus Oy. Kala- ja vesimonisteita 49. Isæus, M. (2004) Factors structuring Fucus communities at open and complex coastlines in the Baltic Sea. Kinnunen, V. & Oulasvirta, P. (2006) Silakan kutu. Alleco Oy. Kappale raportissa: Vatanen, S. (toim.) (2006) Taulukarin läjitysalueen vesistö- ja kalataloustarkkailu vuosina 2004 ja Lehtonen, H. (2003) Iso kalakirja. Ahvenesta vimpaan. WSOY RKTL (2009) Silakka (Clupea harengus membras). Tietoa kalalajeista. Luettu < RKTL (2010) Suomen lounais- ja etelärannikon kalojen lisääntymisalueita kartoitettu. Luettu <

15 SELVITYS HANKKEEN VAIKUTUKSISTA KALOIHIN JA KALAKANTOIHIN LIITE 1 LÄJITYSALUEVAIHTOEHDOT JA KOEKALASTUSPAIKAT

16 VYÖHYKE 1 LL6 LL1 LL2 LL3 5 LL12 (1,2) LL4 LL7 LL5 LL13 LL15 LL8 LL10 LL14 LL9 LL11 15 (1,2) VYÖHYKE 2 KO3 KO2 KO1 KO4 KO5 KO7 KO6 KO8 8A PÄN1 PÄN4 PÄN7 PÄN5 PÄN3 PÄN6 PÄN2 8B 12 VYÖHYKE 3 13 GB6 GB3 GB1 GB11 GB10 GB2 GB4 GB7 HRA4 HRA1 HRA2 HRA3 GB5 GB9 GB8 Kaupunginraja Stadsgräns Mahdollinen läjitysalue Möjligt deponeringsområde Koekalastuksen verkkopaikat YVA-menettelyssä tarkasteltavat vaihtoehdot Alternativen som granskas i MKB-förfarandet

17 SELVITYS HANKKEEN VAIKUTUKSISTA KALOIHIN JA KALAKANTOIHIN LIITE 2 VUODEN 2012 KOEKALASTUSTEN VERKKOPAIKKATIEDOT

18 KKJ Yhtenäiskoordinaatisto WGS84 Vyöhyke Koekalastuspaikka Syvyys Pohjoinen Itä Lat. Long. 3 GB , , GB , , GB , , GB , , GB , , GB , , GB , , GB , , GB , , GB , , GB , , HRA1 > , , HRA2 > , , HRA , , HRA , , KO , , KO , , KO , , KO , , KO , , KO , , KO , , KO , , PÄN1 > , , PÄN , , PÄN , , PÄN , , PÄN , PÄN , , PÄN , , LL , , LL , , LL , , LL , , LL , , LL , , LL , , LL , , LL , , LL , , LL , , LL , , LL , , LL , , LL , ,93348

19 LIITE 3 SILAKAN KUTUALUEET HELSINGIN JA ESPOON EDUSTALLA VUONNA 2008 (KALOJEN LISÄÄNTYMISALUEKARTOITUKSET, RKTL)

20

21

22 LIITE 4 AHVENEN, KUHAN JA KUOREEN KUTUALUEET HELSINGIN JA ESPOON EDUSTALLA VUONNA 2008 (KALOJEN LISÄÄNTY- MISALUEKARTOITUKSET, RKTL)

23

24

25