KETO-PROJEKTI Kartalla kuvatulla alueella toteutetaan ketoprojektia, jonka tarkoituksena on tukea luonnon monimuotoisuutta. Käytännön toteutuksesta vastaavat: Vantaan kaupungin Pähkinärinteen ja Pähkinänsärkijän päiväkotien lapset, lasten vanhemmat ja henkilökunta Vantaan kaupungin viherosasto
Alue on tarkoitettu kaikkien virkistykseen. Projektia ovat käytännössä toteuttamassa Pähkinärinteen päiväkodin henkilökunta ja lapset vanhempineen. Näin pyritään luomaan lapsille elävää kosketusta elinympäristöstämme huolehtimiseen. Tavoitteena on luoda elintilaa myös niittykasveille, jotka ovat häviämässä laiduntamisen loppumisen ja tehomaanviljelyn vuoksi. Pyrimme yhdistämään alueen virkistyskäytön ja luonnon moninaisuuden turvaamisen. Pensaikot on jätetty tarkoituksella monien laululintujen pesimäpaikoiksi. Tällä alueella toteutetaan Vantaan kaupungin puistoosaston ja Pähkinärinteen päiväkodin yhteistyöprojektia, jolla etsitään uusia tapoja hoitaa kaupunkipuistoa. Toteutus pohjaa puistoa koskevaan hoitosuunnitelmaan, josta oheinen kartta on. 1 Auringonottoniitty: Alueen ruoho leikataan säännöllisesti. Avoin niittyalue: Alue niitetään pari kertaa kesässä, jotta se ei kasvaisi pensaita täyteen ja umpeutuisi. Heinä niitetään ja viedään muualle kompostoitavaksi. KETO-ALUE 2A hoidon periaatteista vertailualueet VERTAILUALUE 2A: Tarkoituksella ilman hoitoa jätetty niitty, jotta kasviston muutoksia voidaan vertailla ja seurata. HOIDETTAVA ALUE Olet tässä. INFO-taulu LAMMASLAMPI Lehtometsä: Harvaan kasvavia lehtipuita. P La m la m mas men tie Pähkinäpensasrinne Alueen nimikkokasvi. Keto-alueeksi ristitty kukkaniitty (alue n:o 1) niitetään ja haravoidaan vähän ennen juhannusta ja elokuun lopussa. Näin ravinteita ja heinäkasveja vähentämällä lisätään perinteisten niitty- ja ketokasvien elintilaa. Vertailun vuoksi hoitamatta on jätetty alue (n:o 2A).
Mihin kedon hoidolla pyritään? Niittyjen sulkeutuminen (16%) on toiseksi merkittävin syy lajiston häviämiselle. Tärkein syy on tehokas metsänhoito (42%). Lähde: Uhanalaiset kasvimme; toim. Ryttäri ja Kettunen; Kirjayhtymä 1997 Ketoa on hoidettu joka kesä kesäkuusta 1996 alkaen niittämällä kahdesti kesässä. Niitetty heinä kuljetetaan muualle kompostoitavaksi. Näin pyritään vähentämään ravinteita aikaisemmin viljelykäytössä olleelta alueelta. Heinän niittäminen ja ravinteiden vähentäminen antavat elintilaa ja mahdollisuuksia useammille lajeille. Vähitellen myös kukkivien keto- ja niittykasvien määrä tulee kasvamaan. Kahdeksan vuoden hoidon jälkeen kasvillisuus onkin ilahduttavasti monipuolistunut. Tällä hetkellä voidaan jo todeta, että entinen pelto on muuttunut kukkaniityksi. Samalla perhosten määrä on lisääntynyt merkittävästi. Alueen hoidon tärkeänä tavoitteena on myös vesakoitumisen rajoittaminen. Siksi pensastoa harvennetaan. Samalla on haluttu säilyttää maisematekijänä näköyhteys Lammaslampeen. Ketoalue on puistoa ja tarkoitettu asukkaiden ja päiväkotilasten virkistyskäyttöön. Lapset käyvät myös leikkimässä alueella. Tämän vuoksi toivomme, että koiranomistajat huolehtisivat koirien jätökset pois hoidetulta alueelta.
Lammaslammenpuiston linnuston kartoitus 2004 Kartoitus tehtiin huhti-kesäkuussa 2004 kiertämällä alue useaan kertaan eri vuorokauden aikoina ja merkitsemällä muistiin havaitut linnut. Laulavien tai muuten soidintavien koiraiden paikat merkittiin muistiin. Jos koiras tavattiin useamman kerran laulavana samalla paikalla, tulkittiin reviiri pysyväksi ja laji pesiväksi. Pesiä ei erityisesti etsitty. Kartoitus ei ole tieteellinen, mutta antaa mielestämme hyvän kokonaiskuvan alueen linnustosta. Kartoituksen tekivät Erkki Lehtovirta ja Pekka Savolahti. Luonnehdinnat tutkimusalueista Lammaslammen ympäristö jaettiin osiin siten, että samankaltaiset elinympäristöt muodostavat kukin oman tutkimusalueensa. ALUE 1: Kaunis, tuore lehto, joka muodostuu suunnilleen samankokoisista puista. Alue olisi vielä arvokkaampi, jos joukossa olisi muutamia suuria, vanhoja lehtipuita. Nytkin löytyy lajeja, kuten mustapääkerttu, jotka edellyttävät laadukasta lehtoa elinympäristökseen. Sirittäjän puuttuminen yllätti. ALUE 2: Hoitoniittyjen alue. Tarjoaa vähän pesimäpaikkoja linnuille. Kukkien ja perhosten valtakuntaa. ALUE 3: Puutarha-alue. Monipuolinen ja vaihteleva ympäristö: lehtometsäsaarekkeita, pensaikkoja, pihapiiri ja avonaisia alueita. Hieno lajisto vaihettumisvyöhykkeen metsä-, pensaikko- ja peltolintuja. ALUE 4: Läjitysalue ja ojanvarren metsikkö. Alue tulee muuttumaan voimakkaasti lähivuosina, vaikka sille ei tehtäisi mitään hoitotoimenpiteitä. Ojanvarsi ja viereinen metsikkö tulevat paranemaan linnuston kannalta, kun tällä hetkellä maata myöten perattu pensaskerros metsässä kasvaa ja taitavasti ja luonnonmukaisesti tehty ojan uoma saa kasvillisuutensa. Läjitysalue tulee pensoittumaan tasakasvuiseksi tiheiköksi ja yksipuolistumaan lintulajistoltaan, muun muassa pikkulepinkäinen häviää alueelta. ALUE 5: Kuivahko pensoittunut niitty, jossa avoimella paikalla kasvaneita, tyypillisen pyöreitä ja runsasoksastoisia mäntyjä. Lajistossa kuitenkin muun muassa monen mielestä Suomen linnuston paras laulaja, luhtakerttunen. ALUE 6: Tutkimusalueen ainoa sekametsä, jossa on oikean metsän piirteitä. Monipuolinen puusto sekä iältään että lajistoltaan. Vaateliaita lajeja kuten mustapääkerttu ja sirittäjä. ALUE 7: Kerrostalojen piha-alue ALUEET 8, 9 ja 10: Lammaslammen rantahetteiköt, ruovikot ja rantaluhdat. Luhdan puusto on kypsymässä tilaan, joka tulee monipuolistamaan linnustoa entisestään. Puusto harvenee, kun kovassa kilpailussa osa puista kuolee pystyyn ja pökkelöiden ja lahopuun määrä lisääntyy. Samalla kasvaa todennäköisyys, että harvinaistuva tikka, pikkutikka, asettuu alueelle. Ruovikon lajeista ruokokerttunen on miehittänyt kaikki mahdolliset paikat (3 kpl) ja pajusirkku on kelpuuttanut tuuheimmat ruovikot alueilla 8 ja 9. Tukkasotkille löytyy rauhalliset pesäpaikat puuston suojaamalta rantahetteiköltä. Satakieliä Lammaslammen alueelta löytyi 3 paria. Naurulokit katosivat pesimälajistosta lammen koilliskulman ruoppauksen seurauksena.
ALUE 4 Laulurastas Punakylkirastas Metsäkirvinen Pikkulepinkäinen ALUE 3 Viherpeippo Fasaani Hernekerttu Harmaasieppo Punavarpunen Keltasirkku 4 3 ALUE 2 Räkättirastas 2 8 ALUE 5 5 9 ALUE 8 Harakka ALUE 9 Sinisorsa Tukkasotka Ruokokerttunen Pajusirkku Hernekerttu Satakieli Sinisorsa Tukkasotka Keltasirkku Satakieli Luhtakerttunen 1 6 10 Kirjosieppo Viherpeippo ALUE 10 Sinisorsa Tukkasotka Ruokokerttunen Kirjosieppo ALUE 1 Käpytikka Satakieli Räkättirastas Laulurastas Punakylkirastas ALUE 6 Laulurastas Viherpeippo Räkättirastas Sirittäjä ALUE 7 Harakka 7 Muut lajit Silkkiuikku Kanadanhanhi Haapana Tavi Telkkä Varpushaukka Nuolihaukka Lehtokurppa Kuovi Rantasipi Naurulokki Kalalokki Selkälokki Harmaalokki Kalatiira Sepelkyyhky Käki Tervapääsky Haarapääsky Räystäspääsky Niittykirvinen Västäräkki Rautiainen Kivitasku Viitakerttunen Kultarinta Närhi Naakka Varis Korppi Kottarainen Tikli Vihervarpunen Hemppo Pikkukäpylintu Yht. 35 = pesii mahd. lähialueella Pesimälajit Sinisorsa Tukkasotka Fasaani Käpytikka Metsäkirvinen Satakieli Räkättirastas Laulurastas Punakylkirastas Ruokokerttunen Luhtakerttunen Hernekerttu Sirittäjä Harmaasieppo Kirjosieppo Pikkulepinkäinen Harakka Viherpeippo Punavarpunen Keltasirkku Pajusirkku Yht. 30 Lammalammenpuiston linnuston kartoitus 2004
Kedonhoito etenee! Aloitimme kedonhoidon 18.6.1996 niitämällä osan alueesta ja haravoimalla niitetyn ruohon muualla tapahtuvaa kompostointia varten. Niitossa ja ketoalueen siivouksessa ovat olleet mukana kaikki päiväkotimme lapsiryhmät pienimmistä alkaen. Nuorimmat ovat kantaneet harvennettua risukkoa intonsa mukaan. Kolmivuotiaat kokeilivat voimiaan haravoinnissa ja siirtyivät pikaisesti puuhun kiipeilyyn ja leikkeihin. Harvinainen haaste kedolla puuhaaminen on ollut päiväkotimme 6 vuotiaille. He ovat voineet ottaa itselleen urakan. Tavallisestihan aikuinen seuraa vierestä ja odottaa lapsilta omatoimisuutta. Nyt lapset ovat päässeet yhdessä aikuisten kanssa tekemään todellista työtä. Edes mehulle houkuttelu ei onnistunut, kun innokkaimmilla oli itse asettamansa haaste vielä kesken. Iltaisin yhdessä vanhempien kanssa viimeistelimme hoitotyötä. Tuloksia syntyi yllättävän paljon jo heti ensimmäisenä kesänä. Kaikki tavallisimmat ketokukat löysivät elintilaa: keltamatara, ketoneilikka, kissankello, harakankello, peurankello, ahomansikka jne. Yksi osa alueesta on jätetty vaille hoitoa. Näin voimme seurata kedon kehitystä ja tehdä vertailuja hoitamattomaan alueeseen. Toisaalta hoitamattomalla alueella viihtyvät monet ohdakkeet, mikä houkuttelee perhosia. Kesä 96 oli varsin huono perhosten suhteen. Elokuussa 1996 niitimme kedon toisen kerran perusteellisemmin. Näin on saatu hyvä pohja työn jatkamiselle. Lammen jäädyttyä puisto-osasto harvensi rantapajukoita. Lapset auttoivat kokoamalla risuja kasoihin haketuskonetta varten. Tähän urakkaan osallistui lisäksi Pähkinärinteen koulun 3C luokka näin ketoprojekti on laajenemassa. Jouluna kaksi ryhmää piti joulujuhlansa kedolla ja tapasi Joulupukin. Kevättalvella kävimme kedolla hiihtämässä. Mukana ovavantaan kaupungin Pähkinärinteen päiväkoti, Metsätähti ja Poppeli sekä Vantaan kaupungin puisto-osasto ja yhtenä vuotena Pähkinärinteen koulun 3C luokka. Lisäksi olemme saaneet apua Talin Golfilta. Asiantuntijana on toiminut mm. Hattulan kedon hoitamisessa kokemusta hankkinut Pekka Savolahti. Alue on tarkoitettu kaikkien virkistykseksi ja saamastamme palautteesta päätellen olemme onnistuneet Risusavotan uurastajia elokuussa 1996
Hohtosinisiipi on otettu hetkeksi purkkiin tarkempaa tunnistamista varten. Lapset työn touhussa ja jälkeä syntyy: Kerrankin saa tehdä oikeita töitä yhdessä aikuisten kanssa! Vasemmalla pojat tutkivat päiväkodilla ikkunan välistä kuolleena löytyneen ampiaisen pistintä. Kedolla on monenlaista elämää: Lennnä, lennä leppäkerttu ison kiven juureen... Jessen hepokatti. Tuulin neitoperhonen. perhoset pitävät kukkien lisääntyneestä lajimäärästä LASTEN TYÖ TUOTTAA TULOSTA Vasemmalla välillä kadoksissa ollut nokkosperhonen. Kaikki perhoset on kuvattu tällä kedolla Ylhäällä sitruunaperhonen, vasemmalla amiraaliperhonen ja alhaalla neitoperhonen.
Kellokukat kuten peurankello (alakuvassa) ja kissankello (yläkuvassa) ovat yleistyneet ilahduttavasti. Yläkuvassa on myös parin vuoden tauon jälkeen palannut ketoneilikka, jota harvinaisena ei pitäisi poimia siementämisen turvaamiseksi. Ketoprojekti on kannattanut monessa mielessä. Tulokset ovat siis olleet tavoitteiden suuntaisia. Nykytilannetta voi verrata kedon koilliskulmassa olevaan hoitamattomaan seuranta-alueeseen. Lapset ovat päässeet lähelle luontoa ja samalla meille on tullut tavaksi seurata aikaisempaa tarkemmin muutoksia luonnossa. Hoidetun alueen kaikissa osissa niittykukkien määrä on selvästi lisääntynyt. Erityisen selvästi ovat runsastuneet harakan-, peuran- ja kissankello, ahdekaunokki, puna-apila, sian- ja ojakärsämö. Alueen muutos kukkaniityksi on jatkunut välillä heinäkasveja suosivista säistä huolimatta. Heinäkasveja suosii sateinen ja sopivan lämmin touko- ja kesäkuu, ja että sateet osuvat erityisesti kesäkuun niiton jälkeiseen aikaan. Kasvustossa on tapahtunut selviä muutoksia. Kasvusto on lyhentynyt, jolloin auringonvalo saavuttaa paremmin maan pintatason ja kasvusto monipuolistuu. Aikaisemmin koiranputkea, nurmipuntarpäätä ja timoteitä oli runsaasti. Nyt monin paikoin kuivemman ja valoisamman paikan kaunis ja matalakasvuinen heinä nurmirölli on valtaamassa alaa. Pähkinärinteen päiväkodin lapset, vanhemmat ja henkilökunta aloittivat kedonhoidon 18.6.1996. Alusta asti kaikki toimenpiteet on suunniteltu läheisessä yhteistyössä Vantaan kaupungin puisto-osaston kanssa. Puisto-osasto on auttanut myös työn suorittamisessa ja välineiden hankinnassa. Olemme myös saaneet lainaksi heinäharavia Talin golfilta. Heinä on niitetty ja haravoitu kahdesti vuodessa eli yhteensä 16 kertaa. KUKKANIITTY MUUTTUU! Monelle tuttu päivänkakkara (yläkuvassa) kukkii siellä täällä muun kasvillisuuden lomassa. Siankärsämö ja ojakärsämö ovat pikkuhiljaa lisääntyneet. Alakuvassa voi ihailla ojakärsämön hillittyä kauneutta.
Vantaan kaupunki Puisto-osasto KETOPROJEKTI