Löytyykö työstä koherenssia?

Löytyykö työstä koherenssia? Yhteenveto Työsuojelurahaston tukemana Työterveyslaitoksella 2008 2010 toteutetun tutkimushankkeen tuloksista (loppuraportti) Antti Kasvio & Timo Räikkönen Työterveyslaitos Helsinki 30.04.2010

2 (22) Löytyykö työstä koherenssia? Sisällysluettelo Sisällysluettelo...2 1. Tausta...4 2. Tavoitteet...4 4. Tulokset...6 A) Maailmanlaajuisen työpaikkakilpailun kiihtyminen sekä kasvavat resurssi ja ympäristöongelmat työelämän murroksen vauhdittajina... 6 Resurssi ja ympäristöongelmien kiristyminen 7 Uusien työvoimaresurssien virta modernin talouden piiriin 9 Taantumasta uuteen nousuun? 11 B) Työelämän nykymurros hallintaan kestävän työn järjestelyiden avulla... 14 Kestävän työelämän neljä ulottuvuutta 15 Pohjoismaat edelläkävijöinä? 17 Uutta vakautta ja koherenssintunnetta työntekijöille kestävän työn välityksellä 18 Työelämän koherenssin vahvistaminen ja muutosvaatimuksiin suhtautuminen 19 5. Pohdinta ja johtopäätökset... 20 Liitteet... 22 Koherenssi hankkeen julkaisut ja julkaistaviksi tarjotut käsikirjoitukset... 22

3 (22)

4 (22) 1. Tausta Löytyykö työstä koherenssia hanke jatkoi vuoden 2007 Työ murroksessa hanketta, jonka aikana kartoitettiin kansalaisten työelämänäkemyksiä uuden valtakunnallisen surveyn avulla sekä eriteltiin työelämän pidemmän ajan kehitysnäköaloja asiantuntijahaastattelujen avulla. Koherenssi hankkeen tavoitteena oli syventää entisestään näkemystä työelämän nykymurroksesta sekä mahdollisista uusista keinoista hallita tätä murrosta. Tutkimushankkeen alussa esitetty tavoite oli "tarjota laaja alaisia viitekehyksiä sekä tarjota ongelmanratkaisulle vaihtoehtoisia lähestymistapoja". Lähtökohtana hankkeelle oli epäily siitä, että työelämä olisi nyt muuttumassa entistä nopeammin ja kokonaisvaltaisemmin erityisesti kansainvälisen työpaikkakilpailun sekä ihmisen toiminnan aiheuttamien ympäristömuutosten osalta. Näin ollen oli myös syytä epäillä, että tietynlaisen "koherenssin" ylläpitäminen ja vahvistaminen työssä ja työelämässä olisi näistä muutoksista johtuen yhä haasteellisempaa. Koherenssi hankkeessa pyrittiin osaltaan vastaamaan siihen tiedontarpeeseen, joka kohdistui (ja kohdistuu tulevaisuudessa yhä voimallisemmin) meneillään olevan murrosvaiheen ymmärtämiseen sekä uusien hallintakeinojen tunnistamiseen. 2. Tavoitteet Koherenssi hanke lähti liikkeelle siitä olettamuksesta, että elämme tällä hetkellä murroksen kynnyksellä tai sen alkutaipaleella. Tämä murros ei kosketa vain työelämää, vaan kyseessä on laajempi murros, jossa myös talouden ja yhteiskunnan rakenteet tulevat muuttumaan merkittävästi. Murrokseen ja murrosaikaan liittyvällä puheella viitataan usein esimerkiksi hyvinvointivaltion purkamiseen, informaatioyhteiskuntaan siirtymiseen tai maailmantalouden globalisaatioon. Ilmiöiden on kuitenkin esitetty olevan pikemminkin murroksen ilmenemismuotoja kuin syitä, kun taas todelliset syyt löytyvät syvemmältä. Kun vaikeasti selitettävät ongelmat ja anomaliat ovat kasaantuneet vauhdilla (vrt. puhe riskiyhteiskunnasta), myös kriittiset kuvaukset koko uuden ajan vallinneen luonnontieteellisteknis taloudellisen ajattelutavan kriisiytymisestä ovat vastaavasti lisääntyneet. Tässä hankkeessa meneillään olevan murroksen tai taitekohdan katsottiin muodostuvan erityisesti teollisen yhteiskunnan itsevarmuuden ja sen pysyvyyden vaarantavien katastrofien dynaamisesta jännitteestä. Selkeimmin tämä vaarantuminen näkyy ympäristöongelmien kriisiytymisenä sekä talouden epätasapainoisuuksien kasvuna. Tämän seurauksena maailman kokemisesta tulee aikaisempaa kon

5 (22) tingentimpaa, eli huomaamme olevamme tilanteessa, jossa koherenssi on murtunut (hajonnut, fragmentoitunut). Teollisuusyhteiskunnan sisäisen koordinaattijärjestelmän horjuessa epävarmuus lisääntyy, mikä aiheuttaa myös hallittavuuden vähenemistä. Lisääntyvien kontingenssien aikakaudella edellytykset kokea työssä ja työelämässä koherenssia ovat vaarassa murentua. Psykologisempi tutkimusote olisi kiinnittänyt huomiota erityisesti siihen, mitä työelämän toimijan "pään sisässä" tapahtuu näissä muutosten pyörteissä: kuinka koherentiksi tai kontingentiksi hänen yksilölliset kokemuksensa työstä ja työelämästä oikein jatkossa muodostuvat sekä millaisia yksilöllisiä coping mekanismeja hänen ehkä tulisi kehittää selvitäkseen näissä muutoksissa. Tässä hankkeessa tutkimusote oli kuitenkin sosiologisempi ja makrotason näkökulmia korostava, joten kiinnostuksen kohteeksi nousi ennen kaikkea niiden olosuhteiden (toimintaympäristön) ymmärtäminen ja hahmottaminen, joiden puitteissa työelämän toimija joutuu tulevaisuudessa työskentelemään. Koherenssi hankeen keskeisimpinä tavoitteina oli tutkia A) mitä ovat ne keskeiset muutospaineet, joiden eteen Suomi ja suomalaiset työkulttuurit joutuvat seuraavien parin vuosikymmenen aikana ja millaisia haasteita ne asettavat työelämän toimijoille työn ymmärrettävyyden, hallittavuuden ja mielekkyyden näkökulmista, sekä B) miten tulevaisuuden työssä ja työelämässä voidaan ylläpitää ja vahvistaa työn koherenssia lisääntyvien kontingenssien ja murroksen aikakaudella? Seuraavaksi käydään läpi tiivistetysti koherenssi hankkeen keskeisimmät tutkimustulokset, jotka perustuvat seuraaviin tieteellisiin artikkeleihin: Kasvio, A. (2008): Työn muutos uuden teollisen vallankumouksen kynnyksellä. Teoksessa Heiskanen ym. (toim.): Kohti uutta työelämää? Tutkimuksen näköala työelämän kehitykseen. Tampere: Tampere University Press, 149 162 Kasvio, A. (2009): Kolikon kaksi puolta kasvihuoneilmiön ja työn kehityksen välisten yhteyksien tarkastelua. Työelämän tutkimus 2, 141 146 (2009a) Kasvio, A. (2009): Kestävä kehitys ja työelämä. Työpoliittinen aikakauskirja 2, 6 15 (2009b) Räikkönen, T. (ilm.): Work and Sustainability Theoretical and Conceptual Considerations (tarjottu julkaistavaksi aikakauskirjassa Journal of Environmental Policy & Planning) Kasvio, A. (2009): Onko työ loppumassa vai vasta alkamassa? Tieteessä tapahtuu 4 5, 33 37 (2009c) Kasvio, A (2010): Työelämän muutos ja tulevaisuus (S. Virtasen ja I. Kandolinin kanssa). Teoksessa Kauppinen, Timo ym.

6 (22) (toim.): Työ ja terveys Suomessa 2009. Työterveyslaitos: Helsinki, 9 44 (2010a) Kasvio, A. (2010): Uusi tulkinta työn lopusta. Arvio teoksesta Richard Donkin: The Future of Work. London: Palgrave Mac Millan 2009. Työelämän tutkimus 1, 94 95 (2010b) Kasvio, A. (ilm.): Suomalaisen työelämän muutokset työterveyden näkökulmasta. Teoksessa Martimo Kari Pekka, Jukka Uitti & Mari Antti Poika (toim.): Työstä terveyttä. Duodecim: Helsinki Kasvio, A.: Hyvinvoinnin perustojen murenemisesta kestävä työelämä. Futura 1/2010, 17 28 (2010c) Kasvio, Antti & Timo Räikkönen (ilm.): Kohti kestävää työelämää (ilmestyy Työterveyslaitoksen tai Työsuojelurahaston julkaisuna). 4. Tulokset A) Maailmanlaajuisen työpaikkakilpailun kiihtyminen sekä kasvavat resurssija ympäristöongelmat työelämän murroksen vauhdittajina Yhteiskuntatieteiden piirissä on puhuttu toistuvasti siitä miten nykyyhteiskuntien työelämä on ajautumassa kohti jonkinasteista kriisiä tai murrosta muun muassa teknisen kehityksen, yhteiskunnassa tapahtuvien arvomuutosten, globalisaation tai harjoitetun kasvu ja työllisyyspolitiikan virheiden seurauksena. Todellisuudessa läntisten teollisuusmaiden työelämän kehitys on kuitenkin ollut monissa suhteissa verraten tasaista ja ennustettavaa. Työpaikat ovat lisääntyneet talouskasvun vaihteluista riippuen nopeammin tai hitaammin, työvoimaa on siirtynyt alalta ja ammateista toisiin rakennemuutoksia seuraillen, työn tuottavuus on kohonnut teknisen kehityksen ja organisaatioiden toimintatapojen uudistumisen myötä ja töistä maksetut palkat ovat nousseet aloittain ja ammateittain vaihtelevilla nopeuksilla. Myös ihmisten työhön kohdistuvat odotukset ja tosiasiallinen työkäyttäytyminen ovat kehittyneet sukupolvien vaihtumisen myötä, mutta sekä töiden että niihin kohdistuvien odotusten muutoksista huolimatta ihmiset ovat jatkuvasti pääosin tyytyväisiä työhönsä. Tällaisten havaintojen perusteella työn modernisaatiokehityksen voitaisiin olettaa jatkuvan läntisissä teollisuusmaissa pääosin samoja linjoja noudattaen tulevaisuudessakin. Tähänastisessa työn muutoksesta käydyssä keskustelussa ei ole kuitenkaan ehkä vielä osattu ottaa riittävän hyvin huomioon kaikkia niitä tekijöitä, jotka tulevat lähivuosikymmeninä vaikuttamaan merkittävällä tavalla työelämän kehittymiseen läntisissä teollisuusmaissa. Näihin kuuluvat muun muassa maailmanlaajuisen työpaikoista käytävän kilpailun kasvu uusiin mittasuhteisiin sekä ne muutokset, jotka tullaan läpikäymään

7 (22) nyky yhteiskuntien alkaessa toden teolla reagoida ilmastomuutokseen ja sen synnyttämiin uusiin haasteisiin. Vähitellen alkaa näyttää yhä ilmeisemmältä, että teollisuusmaat joutuvat muuttamaan hyvin oleellisesti nykyisin vallitsevaa kehitysmallia, jos pahimmilta riskeiltä halutaan välttyä. Voimme puhua jopa edessä olevasta uudesta teollisesta vallankumouksesta, joka ei tule jäämään mittasuhteiltaan ja seurausvaikutuksiltaan edeltäjiään vaatimattomammaksi. Tässä yhteydessä myös nykyisin vallitsevat työn tekemisen muodot tulevat todennäköisesti muuttumaan perusteellisesti. Resurssi ja ympäristöongelmien kiristyminen Työelämän tulevan kehityksen kannalta perusongelmaksi näyttää nousevan se, että maapallolla käytettävissä olevat luonnonvarat ja ekologisen järjestelmän sopeutumiskyky eivät riitä länsimaisten elin ja kulutustottumusten leviämiseen maailmanlaajuisessa mittakaavassa. Kuitenkin juuri tähän tähtäävä pyrkimys on ollut maailmantalouden viimeaikaisen kasvun keskeisenä liikevoimana, ja sen seurauksina ovat olleet muun muassa kasvihuonekaasujen määrän nopea lisääntyminen, maapallon ilmaston lämpeneminen sekä näistä aiheutuvat vauriot niin luonnolle kuin ihmisillekin. Työelämän tulevan kehittymisen näköalat määrittyvät jatkossa väistämättä aika lailla toisenlaisiksi kuin saatettiin olettaa silloin, kun tällaisten rajoitteiden olemassaolosta ei vielä tiedetty. Koko ilmastomuutoksessa on kyse erittäin kompleksisesta mekanismista, ja siksi edessä olevien muutosten ennakointi on vaikeaa. Viime aikoina monet keskeiset prosessit kuten jäätiköiden sulaminen ovat edenneet paljon nopeammin kuin aiemmissa laskelmissa on ennakoitu. Asiantuntijat ovat kuitenkin arvioineet, että pahimmilta riskeiltä voidaan ehkä välttyä jos kasvihuonepäästöjen määrää vähennetään radikaalisti ja jos ihmisen toiminnan aiheuttama ilmaston lämpeneminen saadaan pysäytettyä enintään kahteen asteeseen. Toki myös tällöin luonto kärsisi merkittävästi ja ihmisten elinolosuhteet heikkenisivät oleellisesti monilla alueilla, mutta ongelmat pysyisivät vielä ehkä jollakin tavoin hallittavissa. Mutta miten tällaiseen muutokseen voitaisiin päästä? Esillä oleviin resurssi ja ympäristöongelmiin ei ilmeisestikään ole löydettävissä mitään patenttiratkaisua, vaan nyky yhteiskuntien on kyettävä siirtymään fossiilisten polttoaineiden käytöstä erilaisiin vähäpäästöisempiin energialähteisiin. Samalla energian kulutusta ja päästöjen tuotantoa on vähennettävä merkittävästi niin teollisuudessa, maataloudessa, liikenteessä kuin asumisessakin. Luonnon omaa kykyä absorboida ilmakehään kertyneitä kasvihuonekaasuja on tuettava estämällä metsien tuhoutuminen ja metsittämällä uudelleen jo tuhoutuneita tai raivattuja alueita. Samaan aikaan on kuitenkin kyettävä

8 (22) huolehtimaan siitä, että maapallon kasvava väestö kykenee tyydyttämään kehittyvät tarpeensa ja että köyhyyttä vastaan voidaan taistella menestyksellisesti myös siitä pahiten kärsimään joutuvilla alueilla. Tällöin energian ja muiden resurssien käytön ja ympäristölle haitallisten päästöjen vähentämisen paineet kohdistuvat varsinkin alkuvaiheessa ensisijaisesti kehittyneisiin teollisuusmaihin, jotka ovat tähän saakka tottuneet kuluttamaan leijonanosan kaikista käytettävissä olevista resursseista ja myös kuormittamaan ympäristöä selvästi muita enemmän. Edessä oleva laajamittainen taloudellinen ja yhteiskunnallinen sopeutumisprosessi heijastuu monin tavoin työelämään. Esimerkiksi työvoiman jakautuminen eri toimialoille ja ammatteihin tulee muuttumaan oleellisesti siinä vaiheessa kun talouden resursseja suunnataan raskaasti ympäristöä kuormittavilta aloilta paremmin kestävän kehityksen vaatimusten kanssa sopusoinnussa oleviin taloudellisiin toimintoihin. Myös taloudellisten toimintojen alueellisen sijoittumisen logiikka uudistuu kun maailmanlaajuisiksi kasvaneita toimitusketjuja jäsennetään uudelleen alueellisesti kompaktimmiksi kokonaisuuksiksi ja kun eri toiminnot pyritään sijoittamaan niin resurssien ja raaka aineiden saannin kuin valmiiden tuotteiden jakelun ja kierrätyksen kannalta mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti. Tämä heijastuu eri alueiden työllisyysnäkymiin. Samaan aikaan työvoiman kansainväliset muuttoliikkeet lisääntyvät suurten ihmisjoukkojen hakeutuessa huononevien elinolosuhteiden rasittamilta alueilta seuduille, jotka kykenevät tarjoamaan edes jossakin määrin paremmat toimeentulon mahdollisuudet. Kehittyneiden teollisuusmaiden talouskasvun painopiste tulee suuntautumaan etupäässä aineettomalle ulottuvuudelle, eikä niiden piirissä voida enää tavoitella täystyöllisyyttä yksinomaan kulutuksen jatkuvan lisäämisen avulla. Itse työnteon luonne tulee muuttumaan organisaatioiden pyrkiessä vähentämään energiankulutusta, kasvihuonepäästöjä sekä kaikenlaisten ympäristön kannalta haitallisten jätteiden syntymistä. Joskus kestävän kehityksen ja hyvien työolojen vaatimukset saattavat ajautua vastakkain keskenään; näin voi tapahtua esimerkiksi työtilojen lämmitystä ja ilmastointia säädettäessä. Työhön liittyvää matkustamista pyritään vähentämään muun muassa tuomalla työ ja asuminen jälleen lähemmäs toisiaan, lisäämällä etätyöskentelyä sekä korvaamalla työmatkoja eri paikoissa työskentelevien ihmisten välisellä virtuaalisella vuorovaikutuksella. Kaikki kehittyvän teknologian tarjoamat mahdollisuudet toimintojen energia ja materiaalitehokkuuden kohottamiseksi sekä niukoiksi käyvien resurssien korvaamiseksi vaihtoehtoisilla raaka aineilla on tulevaisuudessa pakko ottaa käyttöön. Tämän seurauksena työntekijät joutuvat monilla aloilla alttiiksi uudentyyppisille riskeille: niiden

9 (22) piirissä saatetaan päätyä soveltamaan myös sellaisia prosesseja ja materiaaleja, joiden mahdollisia vaikutuksia työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen ei vielä täysin tunneta. Esimerkkinä voidaan mainita nanomateriaalien yleistymiseen liittyvät vaaratekijät. Ihmisten suorituskykyä pyritään parantamaan muun muassa keinoälyn sekä uudenlaisten ihmisen ja koneen välisten vuorovaikutustapojen avulla. Kierrätyksen lisääntyminen synnyttää puolestaan kasvavan määrän huonoissa olosuhteissa tehtäviä ja riskialttiita töitä. Tällaiset kehitystrendit asettavat luonnollisesti myös työn ja terveyden vuorovaikutuksiin kohdistuvan tutkimuksen ja työterveydenhuollon suurten haasteiden eteen. Uusien työvoimaresurssien virta modernin talouden piiriin Resurssi ja ympäristöongelmien ohella yhdeksi keskeiseksi työelämän kehittymiseen vaikuttavaksi tekijäksi on noussut 2000 luvun alkuvuosina uusien työvoimaresurssien erittäin laajamittainen virta modernin talouden piiriin kehitysmaissa. Ilmiön taustalla on ollut maaseudulla ja perinteisen omavaraistalouden varassa eläneiden ihmisten hakeutuminen suurempiin asutuskeskuksiin, joissa he etsivät uutta pohjaa toimeentulolleen. Lisäksi kaupungeissa on ollut jo valmiiksi suuri määrä ihmisiä, jotka ovat joutuneet hankkimaan elantonsa erilaisten epävirallisen talouden toimintojen piiristä. Kolmantena keskeisenä työvoiman tarjontaa lisäävänä tekijänä on ollut uusien suurten ikäluokkien varttuminen työikään. Työvoiman runsas tarjonta on pitänyt kehittyvien maiden työvoimakustannukset hyvin alhaisina vanhoihin teollisuusmaihin verrattuna. Vaikka myös työvoiman osaamisen taso ja eri toimintojen tuottavuus ovat jääneet näiden maiden piirissä selvästi teollisuusmaita alhaisemmalle tasolle, uusien sukupolvien mukana kehittyvien maiden työmarkkinoille on tullut entistä enemmän myös suhteellisen hyvin koulutettua väkeä. Työn tuottavuus on kasvanut monilla aloilla melko nopeasti sitä mukaa kun organisaatiot ovat saaneet käyttöönsä kehittyneempää teknologiaa, toimintatavat ovat kehittyneet ja myös infrastruktuurit ja yritystoiminnan sääntely ympäristöt ovat kohentuneet. Kehityksen kuva on vaihdellut suuresti eri maiden välillä. Etenkin Kiinassa talouden ja yhteiskunnan modernisaatioprosessia on viety eteenpäin hyvin määrätietoisesti, ja maan bruttokansantuote on kasvanut lähes kymmenen prosentin vuosivauhtia. Toisaalta varsinkin Afrikassa ja Aasiassa on monia muita kehittyviä talouksia, jotka eivät ole päässeet juurikaan hyötymään globaalitalouden kasvusta, vaan jotka ovat pikemminkin joutuneet kärsimään muun muassa ruoan ja energian hintojen rajusta kallistumisesta ja joiden väestöstä merkittävä osa elää edelleen äärimmäisessä köyhyydessä.

10 (22) Suuri muutto on synnyttänyt uuden ja lukumäärältään nopeasti kasvavan maailmanlaajuisen keski luokan. Näillä ihmisillä on mahdollisuus päästä nauttimaan aiemmin lähinnä vain teollisuusmaiden kansalaisten ulottuvilla olleista elin ja kulutustottumuksista. Samaan aikaan sadat miljoonat ihmiset etenkin Kiinassa ovat päässeet irtautumaan heidän elämäänsä aiemmin varjostaneesta köyhyydestä. Mutta nopeutuvakaan kasvu ei ole kyennyt tarjoamaan kehittyvissä maissa riittävästi töitä sitä tarvitseville. Iso osa kehittyvien maiden työikäisestä väestöstä on siten joutunut edelleen joko sinnittelemään kotiseuduillaan tai hankkimaan toimeentulonsa asutuskeskusten informaalisen talouden piiristä. Työpaikan löytyminenkään ei ole välttämättä taannut ihmisille kunnon toimeentuloa, vaan monesti ihmiset ovat joutuneet raatamaan pitkiä päiviä huonoilla palkoilla, alkeellisissa työolosuhteissa, vailla juuri mitään oikeuksia ja epätietoisina töidensä jatkumisesta tulevaisuudessa. Siksi monet kehittyvien maiden asukkaat ovat riskeeranneet jopa henkensä päästäkseen teollisuusmaihin ja etsimään parempaa tulevaisuutta. Uusien kilpailukykyisten työpaikkojen luomisen tekee entistä haasteellisemmaksi juuri edellä kuvattu tilanne, jossa maailmanlaajuisesti modernin talouden piiriin virtaa lähivuosikymmeninä erittäin paljon uusia resursseja etenkin kehittyvissä maissa. Näiden maiden työnhakijoiden käyttäytymistä ohjaa erittäin voimakas vaurastumisen nälkä, jolloin ihmiset ovat valmiita ponnistelemaan todella ankarasti kaikissa niissä tehtävissä, joihin he tulevat sijoittumaan. Siten myös Suomessa on pakko tehdä työtä tosissaan ja tuottavuuskehitys on saatava nopeutumaan selvästi, jos töiden halutaan pysyvän täällä jatkossakin. Mutta tällöinkin kuilu organisaatioiden maksettaviksi koituvien työvoimakustannusten ja työntekijöiden käytettäviksi jäävien tulojen välillä levenee väistämättä sen vuoksi, että huoltosuhteen heikentyessä työtä joudutaan verottamaan ankarammin. Jos taas verotusta ei haluta nostaa, hyvinvointiyhteiskunnan tarjoamia palveluja ja tulonsiirtoja joudutaan vähentämään radikaalisti. Lisähaasteita syntyy siitä, että kasvu ei sen paremmin Suomessa kuin maailmanlaajuisestikaan voi taantuman jälkeen enää palata takaisin vanhoille urilleen, sillä maapallolta ei löydy tähän tarkoitukseen riittävästi luonnonvaroja. Sellainen kehitys ei myöskään olisi sovitettavissa maapallon ekologisen järjestelmän mukautumiskyvyn sallimiin rajoihin. Kaikissa taloudellisissa toiminnoissa joudutaan sen sijaan ottamaan huomioon kestävän kehityksen vaatimukset paljon aiempaa tarkemmin. Näissä oloissa Suomen tulevan kasvu ja työllisyyskehityksen kannalta keskeiseksi kysymykseksi muodostuu se, miten hyvin suomalainen elinkeinoelämä pääsee mukaan kestävän kehityksen liiketoimintojen vedolla käynnistyvään maailmantalouden uuteen kasvuun.

11 (22) Jatkossa suomalaisen koulutusjärjestelmän toimintaa joudutaan tehostamaan siten, että työikään tulevat nuoret selviytyvät opinnoistaan nopeammin, opinnot vastaavat suuntautumiseltaan ja sisällöiltään mahdollisimman hyvin työelämän tosiasiallisia tarpeita ja myös siirtyminen koulutuksesta työelämään tapahtuu paljon nykyistä joustavammin. Samoin työmarkkinoiden toimintaa ja maahanmuuttopolitiikkaa joudutaan tehostamaan. Keskimääräiset osaamisvaatimukset tulevat todennäköisesti kohoamaan kutakuinkin kaikilla aloilla ja kaikentyyppisissä tehtävissä elinkeino ja toimialarakenteiden uudistuessa ja organisaatioiden kehittäessä omia toimintatapojaan. Alkutuotannon osuus työvoimasta ei välttämättä vähene enää entiseen tahtiin muun muassa sen vuoksi, että ilmaston lämpeneminen saattaa jopa jossakin määrin parantaa ruoan tuotantoedellytyksiä Suomen leveysasteilla samalla kun useimmilla muilla kehitys etenee päinvastaiseen suuntaan. Luonnonvaratalouden merkitys tulee korostumaan yleisemminkin, mikä näkyy myös työvoiman kysynnässä. Teollisuudella tulee todennäköisesti olemaan keskeinen osuus Suomen taloudessa ja työvoiman kysynnässä jatkossakin, vaikka sen suhteellinen osuus työllistäjänä supistuu. Teollisen tuotannon luonne muuttuu paljon yritysten pyrkiessä tehostamaan toimintojensa energian ja materiaalien käyttöä ja eri alojen suuntautuessa aiempaa kestävämpien ja ympäristöystävällisempien tuotteiden valmistukseen. Merkittävä rooli uusien työpaikkojen luomisessa tulee todennäköisesti olemaan sentyyppisillä asiantuntemukseen perustuvilla liiketoiminnoilla, jotka auttavat ratkomaan maailmanlaajuisesti erilaisia globaalikehitykseen liittyviä ongelmia. Tämä koskee esimerkiksi vesi, energia ja elintarviketeknologiaan liittyvää osaamista. Taantumasta uuteen nousuun? Vuoden 2008 jälkipuoliskolta alkaen maailmantalouden nopea kasvu on kääntynyt uudeksi koko maailman kattavaksi taantumaksi, jonka yhteydessä pelätään menetettävän kymmeniä miljoonia työpaikkoja. Vaikka taantuman välittömänä aiheuttajana on ollut Yhdysvalloista alkunsa saanut rahoitusjärjestelmän kriisi, sen taustalla on koko tähänastisen sosiaalisesti ja ekologisesti kestämättömän kasvumallin ajautuminen umpikujaan. Umpikujan näkyvin ilmentymä on ihmiskunnan taloudellisen toiminnan seurauksena tapahtunut kasvihuoneilmiön nopea eteneminen. Tämä prosessi uhkaa johtaa jatkuessaan erittäin vakaviin ympäristöongelmiin ja ihmisten elinolosuhteiden merkittävään huonontumiseen etenkin monilla maailman köyhimmistä ja väkirikkaimmista alueista. Siksi taantuman jälkeisen kasvun on muodostuttava sisällöltään oleellisesti tähänastisesta poikkeavaksi. Kestävän kehityksen vaatimukset joudutaan ottamaan toden teolla huomioon kaikilla toimialoilla uusia liiketoimintoja suunniteltaessa, ja ihmiskunnan on kyettävä siirtymään suh

12 (22) teellisen nopealla aikataululla uudentyyppiseen hiilineutraaliin sivilisaatioon. Tämä tarkoittaa sivilisaatiota, jonka vallitessa ihmiskunta kykenee tyydyttämään oleelliset tarpeensa päästämättä ilmakehään sen enempää kasvihuonekaasuja kuin luonto kykenee absorboimaan. Työelämän muutoskehitys näyttääkin jatkuvan voimakkaana myös 21. vuosisadalla. Kehityksen alkuvaihetta on sävyttänyt maailmanlaajuisessa mittakaavassa etenkin kehittyvien maiden piirissä havaittava suurten ihmismassojen virta moderneille työmarkkinoille. Tämän kehityksen myötä teollisuustuotannon maailmanlaajuinen painopiste on siirtynyt Kiinaan, jonka talous on päässyt vahvaan kasvuun etenkin yhdysvaltalaisten kotitalouksien kysynnän jatkuvan lisääntymisen ansiosta. Vaikka globalisaatio asettaa vanhat teollisuusmaat uudenlaisten kilpailuhaasteiden eteen, monet niiden yrityksistä ovat voineet hyötyä kehittyvissä maissa avautuvista liiketoimintamahdollisuuksista. Toisaalta monet yritykset ovat ryhtyneet siirtämään toimintojaan vanhoista teollisuusmaissa uusille alueille, ja uusien toimintojen mukaantulo on kiristänyt kilpailua energiasta ja muista rajallisista resursseista. Suomen osalta keskeiseksi ongelmaksi on noussut se, että kansantalouden keskeisimmät moottorit telekommunikaatio ja metsäklusteri ovat viime aikoina suunnanneet kasvunsa painopisteen toisille leveysasteille. Vaikka suomalaisen innovaatiopolitiikan piirissä on tehty paljon työtä uusien keihäänkärkien synnyttämiseksi esimerkiksi biotekniikan alueella, näiden alojen tosiasialliset kasvuja työllisyysvaikutukset ovat ainakin toistaiseksi jääneet odotettua vaatimattomammiksi. Toiseksi keskeiseksi ongelmaksi on noussut teollisuusmaiden väestön nopea ikääntyminen, joka rasittaa lähivuosikymmeninä erityisesti Suomea. Toisen maailmansodan jälkeisten suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle työikäisen väestön määrän on ennakoitu supistuvan yhteensä noin neljännesmiljoonalla. Samalla väestön huoltosuhde heikkenee merkittävästi eläkeläisten lukumäärän kasvaessa, ja yhä suurempi osa jäljelle jäävistä työvoimaresursseista joudutaan sitomaan ikäihmisten tarvitsemien sosiaali ja terveyspalvelujen hoitamiseen. Tämä lisää yrityssektoriin ja työssäkäyviin kohdistuvia veropaineita, ja verokiilan leveneminen tekee uusien kilpailukykyisten työpaikkojen synnyttämisen entistä vaikeammaksi. Vaikka ulkomaisen työvoiman lisääntyvä maahanmuutto voi jossakin määrin kompensoida syntyperäisen väestön rakenteessa tapahtuvia muutoksia, sen ei ole uskottu kasvavan sellaisiin mittasuhteisiin että ongelmat tulisivat kokonaisuudessaan ratkaistuiksi tätä kautta. Lähtökohtana positiivisempien kehitysnäköalojen avautumiselle niin Suomessa kuin muuallakin teollisuusmaissa on olemassa olevien to

13 (22) siasioiden tunnustaminen. Näihin kuuluu muun muassa se, että maailman talouskasvun painopiste on siirtynyt peruuttamattomasti kehittyneiden teollisuusmaiden ulkopuolelle. Teollisuusmaat eivät voi myöskään elää loputtomasti yli varojensa olettaen, että muut maat rientävät kilvan kattamaan niiden vajeita. Nämä maat eivät voi olettaa automaattisesti voivansa käyttää muihin maihin verrattuna moninkertaista määrää rajallisia luonnonvaroja ja saastuttaa ympäristöä kantamatta omaa vastuutaan kulutuksen ja päästöjen vähentämisestä sekä ihmisille ja luonnolle jo aiheutettujen vaurioiden korjaamisesta. Eteneminen taloudellisesti ja ekologisesti kestävämmälle sekä globaalisti oikeudenmukaisemmalle kehitysuralle ei voi toteutua ilman kipeitä leikkauksia, jotka kohdistuvat myös monien poliittisesti tärkeiden intressiryhmien etuihin. Samalla ne vaarantavat joidenkin olemassa olevien työpaikkojen säilymisen. Toisaalta olemassa oleviin tosiasioihin kuuluu myös se, että maailmantalous on etenemässä meneillään olevan maailmanlaajuisen resurssimobilisaation ansiosta korkealle ehkä neljän prosentin tasoiselle kasvu uralle jopa vuosikymmeniksi eteenpäin. Tämän kasvun sovittaminen maapallolla käytettävissä olevien luonnonvarojen ja ekologisen järjestelmän sopeutumiskyvyn mukaisiin rajoihin edellyttää hyvin radikaaleja muutoksia vallitsevissa elin ja kulutustottumuksissa. Kiireellisin tehtävä tulee olemaan kasvihuonepäästöjen vähentäminen niin, että ilmaston lämpeneminen saadaan pysymään kriittisenä pidetyn kahden asteen rajan alapuolella. Jo tämän tehtävän menestyksellinen suorittaminen edellyttää nyky yhteiskunnilta kokonaisen uuden teollisen vallankumouksen läpi käymistä ja etenemistä vähitellen kohti uudenlaista hiilineutraalia sivilisaatiota. Mutta samaan aikaan joudutaan pohtimaan muun muassa sitä miten eri yhteiskuntien kasvavat veden tarpeet saadaan tyydytettyä, miten maailman ruoantuotannon kapasiteetti kyetään kasvattamaan kysyntää vastaavalle tasolle, miten ihmiskunnan taloudellisten toimintojen aiheuttamat muut ympäristöhaitat saadaan hallintaan, miten luonnon biologinen monimuotoisuus saadaan turvattua ja miten väestönkasvu saadaan ajoissa hallintaan niin, että eri alueiden asukasmäärät saadaan vähitellen sovitettua niiden tosi asiallista ekologista kantokykyä vastaaville tasoille. Kehittyneillä teollisuusmailla on käytössään ylivoimaiset tiedolliset ja taloudelliset resurssit, joita tullaan tarvitsemaan lähivuosikymmeninä kipeästi niin uusia taloudellisia toimintoja luotaessa kuin kasvun edetessä vastaan tulevien pullonkaulojen avaamisessa. Niinpä jos kehittyneet teollisuusmaat ovat valmiit suuntaamaan omat resurssinsa tulevan globaalikehityksen kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla, yritysten tuotteille löytyy kysyntää ja kansalaisille tulee olemaan tarjolla töitä aivan niin paljon kuin he kykenevät ja ovat halukkaita tekemään. Samalla niille pääomavaroille, joita teolli

14 (22) suusmaissa on säästetty niiden ikääntyvän väestön vanhuusajan toimeentulon varmistamiseksi, kyetään hankkimaan erittäin hyvät tuotot. Lisäksi kannattaa ottaa huomioon, että vaikka kaikissa teollisuusmaissa esiintyy edelleen paljon köyhyyttä, keskimäärin ottaen teollisuusmaiden kansalaisten elintaso on nykyisin varsin korkea. Siten uuteen kasvumalliin siirryttäessä teollisuusmailla on varaa tinkiä jossakin määrin nykyisistä kulutustasoistaan, ja uudenlaisten elämäntapojen omaksumisen myötä monet voivat havaita elämisen laatunsa itse asiassa parantuvan turhien ja joskus suorastaan haitallisten kulutustottumusten poisjäämisen myötä. Vallitsevan kasvumallin muutospyrkimykset sisältävät paljon aidon win win strategian aineksia niin kehittyneiden teollisuusmaiden, kehittyvien maiden kuin maapallon ekologisen järjestelmän pelastamisen näkökulmasta. Mutta tulevista poliittisista prosesseista riippuu, saako strategian toteuttaminen taakseen riittävän tuen eri yhteiskunnissa. B) Työelämän nykymurros hallintaan kestävän työn järjestelyiden avulla Jos nykyisin vallitsevan kehityksen suuntaa halutaan lähteä muuttamaan, lähtökohdaksi on syytä ottaa se tosiasia että maailmassa on edelleen hyvin paljon niukkuutta ja sen myötä suunnaton määrä tyydyttämättömiä tarpeita. Lisäksi kannattaa tunnustaa, että työ on useimmille ihmisille ainoa keino jonka avulla he voivat pyrkiä parantamaan omaa ja lähimmäistensä asemaa. Siksi tehdyn työn määrä tulee joka tapauksessa lisääntymään merkittävästi riippumatta siitä, halutaanko tällaisen kehityksen toteutuvan vai ei. Ja jos sosiaalisen oikeudenmukaisuuden halutaan toteutuvan nykyistä paremmin maailmanlaajuisessa mittakaavassa, työn tekemisen mahdollisuuksia tulisi nimenomaan pyrkiä lisäämään. Kun otamme huomioon maailmassa nykyisin vallitsevan alityöllisyyden sekä lähivuosikymmeninä odotettavissa olevan työikäisen väestön määrällisen kasvun, työpaikkojen määrän tulisi lisääntyä yli sadalla miljoonalla joka vuosi. Toisaalta emme voi välttää sitä tosiasiaa, että työtä tehdessään ihmiset kuluttavat aina pienen tai suuremman määrän energiaa ja raaka ainetta. Lisäksi työ ja sen avulla valmistetut tuotteet kuormittavat aina jossakin määrin ympäristöä. Nykyisten luonnollisten rajoitteiden vallitessa keskeiseksi haasteeksi nousee siten parempien työn tekemisen mahdollisuuksien tarjoaminen kasvavalle osalle maailman työikäistä väestöä sellaisilla tavoilla, jotka ovat sopusoinnussa kestävän kehityksen vaatimusten kanssa. Ennen muuta eri työtoimintojen on vapauduttava nykyisestä hiiliriippuvuudestaan.

15 (22) Tämä edellyttää syvällistä muutosta niin taloudellisen kasvun luonteessa kuin vallitsevissa työn tekemisen tavoissa ja kulttuureissakin. Lähtökohtatilanteiden eroista johtuen tarvittavan muutoksen luonne hahmottuu väistämättä jossakin määrin erilaiseksi kehittyneiden teollisuusmaiden ja kehittyvien talouksien piirissä. Kehittyneissä teollisuusmaissa on kyettävä nostamaan suhteellisen lyhyellä aikavälillä kaikki keskeiset työtoiminnot oleellisesti nykyistä korkeammalle materiaali ja energiatehokkuuden tasolle, ja eri toimialojen piirissä tuotetut kasvihuonepäästöt on puristettava muutamassa vuosikymmenessä murto osaan nykyisestä tasosta. Samalla ympäristöä runsaasti kuormittavat elin ja kulutustavat on saatava muuttumaan kohtuullisemmiksi, jolloin myös talouskasvun ja vallitsevan työllisyysajattelun on pakko uudistua. Jatkossa teollisuusmaiden kotitalouksia ei voida enää ajaa ostamaan koko ajan uusia ja kalliimpia tuotteita vain sen vuoksi, että ihmisille voitaisiin tarjota riittävästi töitä. Jo korkean tuottavuustason saavuttaneissa teollisuusmaissa ihmisten on opittava vähentämään työntekoa sekä hakemaan ansainta ja uratavoitteiden ohella muitakin sisältöjä elämälleen. Ekologisen kestävyyden ohella tällainen kehityssuunta palvelisi tehokkaasti myös töiden inhimillisen kestävyyden parantamisen tavoitteita. Kestävän työelämän neljä ulottuvuutta Edellä kuvatun perusteella on varsin perusteltua nostaa kestävän kehityksen periaatteiden toteuttaminen pääperiaatteeksi edessä olevien työelämämuutosten hallintapyrkimyksissä. Tällöin kestävyyttä kannattaa lähestyä nimenomaan moniulotteisesti ottaen huomioon ekologisen näkökulman ohella myös taloudellisen, inhimillisen ja sosiaalisen kestävyyden vaatimukset. Kestävän kehityksen käsite on noussut nykyaikaiseen yhteiskuntapoliittiseen keskusteluun näkyvämmin 1980 luvun lopulta lähtien ihmisten toimintojen ja ympäröivän luonnon välisiä vuorovaikutuksia tarkasteltaessa. Klassiseksi muodostuneen määritelmän mukaan kestävän kehityksen periaatteen noudattaminen edellyttää ihmisten pidättäytymistä sellaisesta rajallisten luonnonvarojen hyväksikäytöstä, joka veisi tulevilta sukupolvilta mahdollisuuden päästä hyödyntämään vastaavia resursseja. Konkreettisesti tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että ihmisten ei tulisi kuluttaa mitään luonnonvaroja yli luonnon oman uusiutumiskyvyn rajojen, eikä ihmisten tulisi myöskään kuormittaa ympäröivän luonnon ekosysteemejä enempää kuin niiden sopeutumiskyky sallii. Pyrittäessä kohti kestävämpää työelämää on tärkeä korostaa muutosten systeemistä luonnetta, jolloin kestävyyden eri aspektit kyt

16 (22) keytyvät läheisesti yhteen ja edellyttävät toisiaan. Ei ole esimerkiksi mahdollista luoda pitkällä aikavälillä taloudellisesti kestäviä työpaikkoja ekologisen kestävyyden kustannuksella, vaan ympäristön suhteen tehtyjen laiminlyöntien kustannukset koituvat joka tapauksessa jossakin vaiheessa ainakin jonkin tahon maksettaviksi. Jos taas toimintoja tehostetaan inhimillisen kestävyyden kustannuksella, organisaatiot jäävät vaille tarvitsemiaan työvoima ja osaamisresursseja, kun taas kansantaloudet joutuvat vaikeuksiin huoltosuhteen heikentymisen vuoksi. Jos töiden järjestelyissä rikotaan sosiaalisen kestävyyden periaatteita, synnytetään organisatorisia, työmarkkinallisia ja poliittisia jännitteitä, jotka voivat aikanaan tehdä kyseisten järjestelyjen noudattamisen mahdottomaksi. Talouden näkökulmasta kestävyyden vahvistaminen merkitsee olemassa olevien ja uusien työpaikkojen kilpailukyvyn turvaamista niin, että töiden tekeminen on taloudellisesti kannattavaa ja että työt voivat tämän ansiosta jatkua tulevaisuudessakin ilman koko ajan kasvavia subventioita tai uusia hallinnollisia tukitoimia. Samalla töiden on yllettävä tuottavuutensa puolesta sellaisille tasoille, että työntekijät voivat niiden välityksellä hankkia itselleen säällisen toimeentulon. Yhteiskuntatalouden kannalta kestävyys edellyttää kilpailukykyisten työpaikkojen määrän kohoamista tasolle, joka riittää hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen. Töiden inhimillistä kestävyyttä voidaan pyrkiä vahvistamaan huolehtimalla työolojen terveellisyydestä ja turvallisuudesta sekä mitoittamalla tulostavoitteet siten, että ihmisillä on mahdollisuus pysyä terveinä ja työkykyisinä aina normaaliin eläkkeellesiirtymisikään saakka. Samalla on huolehdittava töiden sisällöllisestä mielekkyydestä, itse työtehtävien kiinnostavuudesta ja työelämässä vallitsevasta sosiaalisesta ilmapiiristä niin, että nuoret haluavat päästä ajoissa mukaan aktiiviseen työ elämään ja että varttuneemmat haluavat pysyä sen piirissä niin kauan kuin on yhteiskunnallisesti tarkoituksenmukaista. Sosiaalisen kestävyyden ulottuvuudella on tärkeä huolehtia siitä, että myös keskimääräistä heikommilla työmarkkinaresursseilla varustetuilla kansalaisilla on mahdollisuus päästä mukaan aktiiviseen työelämään. Tämän ohella ihmisten on voitava kokea, että heidän työelämän alueella tekemänsä uhraukset ja saadut palkkiot vastaavat oikeudenmukaisella tavalla toisiaan. Oikeudenmukaisuutta ja sen toteutumista on tällöin tarkasteltava niin globaalissa mittakaavassa kuin teollisuusmaiden sisälläkin, eri organisaatioiden tasolla sekä myös eri sukupolvien, sukupuolten ja ihmisryhmien kesken. Töiden ekologisen kestävyyden vaatimukset ovat tulleet nykyisellä syvenevien resurssi ja ympäristöongelmien aikakaudella koko ajan

17 (22) entistä keskeisemmin esiin työelämän tulevaan kehitykseen oleellisesti vaikuttavina tekijöinä. Tällä ulottuvuudella töiden kestävyyden vahvistaminen edellyttää muun muassa toimintojen suuntaamista nykyistä ympäristöystävällisempien hyödykkeiden ja palvelujen tuottamiseen, eri toimintojen energia ja materiaalitehokkuuden nostamista kokonaan uusille tasoille, töiden aiheuttamien ympäristökuormitusten minimointia sekä käytettyjen materiaalien mahdollisimman tehokasta palauttamista takaisin kiertoon. Pohjoismaat edelläkävijöinä? Suomi ja pohjoismaat ovat olleet käytännöllisesti katsoen koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan selkeästi edelläkävijöitä länsimaisen työelämän uudistamisessa. Tämä on koskenut muun muassa työolojen ja terveyden edistämistä, uusien työn organisaatiomuotojen kehittämistä, aktiivisen työ voimapolitiikan keinojen soveltamista, sopimusyhteiskunnan menettelytapojen omaksumista työelämän suhteissa, uuden tekniikan käyttöönottoa työpaikoilla, työvoiman osaamisperustan vahvistamista, työelämän tasaarvopyrkimysten ja monikulttuurisuuden edistämistä sekä viime aikoina joustavuuden ja turvallisuuden vaatimusten sovittamista yhteen uudenlaisiksi joustoturvan strategioiksi. Tehdyn työn tulokset näkyvät käytännön tasolla siten, että pohjoismaiset työelämäinstituutiot ja kulttuurit ovat nykyisin kiistatta maailman kehittyneimpien joukossa, ja pohjoismaat sijoittuvat säännönmukaisesti kärkisijoille työelämän laatua koskevissa kansainvälisissä vertailuissa. Samalla pohjoismaat ovat olleet monia muita teollisuusmaita aktiivisempia myös ympäristöpolitiikan kysymyksissä, ja niiden piirissä on tehty viime vuosina paljon työtä kestävän kehityksen vaatimusten huomioonottamiseksi. Siten nykyisessä talouden ja työelämän murrosvaiheessa Suomella ja muilla pohjoismailla on erinomainen tilaisuus pyrkiä hyödyntämään perinteistä edelläkävijän rooliaan edettäessä taantumasta uuteen kasvuun ja paranevaan työllisyyskehitykseen. Avainasemaan nousevat tällöin kestävän kehityksen liiketoiminnat, joiden ekspansiolle voidaan pyrkiä luomaan mahdollisimman hyvät edellytykset suuntaamalla tutkimus ja kehitystoiminnan resurssit tukemaan nimenomaan niiden kannalta keskeisiä innovaatioita sekä edesauttamalla innovaatioiden muuntamista kannattavaksi yritystoiminnaksi. Oleellista on saada kasvupyrkimykset näkymään riittävän hyvin myös kansainvälisesti niin, että liiketoimintojen kehittämisen tueksi saadaan maailmalta tarvittava määrä sijoituspääomaa. Tätä kautta nyt koettavat työpaikkamenetykset saadaan ehkä kääntymään Suomessa ja muissa pohjoismaissa muita maita nopeammin uudeksi työllisyyskasvuksi.

18 (22) Aiempi edelläkävijyys ei kuitenkaan nosta Suomea ja muita pohjoismaita automaattisesti uuden taloudellisen kasvun kärkeen. Kannattaa ottaa huomioon, että samaan tavoitteeseen pyritään aktiivisesti muuallakin; esimerkiksi Etelä Koreassa käynnistettiin vuonna 2009 kunnianhimoinen lähes miljoonaa uutta työpaikkaa tavoitteleva kunnianhimoinen 'green new deal' ohjelma, ja vastaavantyyppinen yhdysvaltalainen ohjelma on sisällytetty lähes sellaisenaan osaksi presidentti Obaman hyväksymää laajaa talouden elvytyspakettia. Siten Suomen ja muiden pohjoismaiden todellinen asemoituminen jää oleellisesti kiinni siitä, käytetäänkö elvytykseen suunnatut varat todella tulevaisuuden kestävän kasvun ja työelämän rakentamiseen vai tyydytäänkö ne jakamaan pääosin vakiintuneiden etuasetelmien mukaisesti. Uutta vakautta ja koherenssintunnetta työntekijöille kestävän työn välityksellä Monet ihmiset suhtautuvat todennäköisesti tulevina vuosina erilaisiin talous, yhteiskunta ja ympäristöpoliittisiin ratkaisuihin paljolti sen mukaan, millaisia vaikutuksia niillä arvioidaan olevan heidän nykyisiin tai tuleviin työn tekemisen mahdollisuuksiinsa. Radikaalitkin toimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi joita jatkossa tullaan tarvitsemaan on helpompi hyväksyä, jos ne näyttävät mielekkäiltä ihmisten tulevien työnteon ja toimeentulon mahdollisuuksien näkökulmasta tarkasteltuina. Nykyisin eri mielipidetutkimuksissa ilmenevät ihmisten odotukset työelämän tulevasta kehityksestä eivät kuitenkaan ole kovinkaan optimistisia. Globalisaation edetessä pitemmälle työpaikoista käytävän kilpailun ei oleteta helpottavan, vaan sen odotetaan pikemminkin kiristyvän entisestään. Tällöin myös työhön kohdistuvien tulospaineiden odotetaan kasvavan. Samoin työhön liittyvien epävarmuuksien sekä työelämän voittajien ja häviäjien välisten kuilujen odotetaan pikemminkin lisääntyvän kuin vähenevän. Kiristyvät ympäristönormit saattavat uhata joitakin työpaikkoja, ja kilpailu niukentuvista resursseista voi aiheuttaa uusia yhteiskunnallisten jännitteitä ja konflikteja. Teollisuusmaat joutuvat ehkä ottamaan vastaan kasvavat määrät omilta kotiseuduiltaan lähtemään joutuneita ihmisiä, jotka kilpailevat samoista työtilaisuuksista teollisuusmaiden oman väestön kanssa. Siten se työelämä, johon meidän jälkeemme tulevat sukupolvet aikanaan sijoittuvat, voi olla monin tavoin vaativampi ja epävarmempi kuin nykyisin. Paluu vakaalle kasvu uralle ja korkean työllisyysasteen saavuttaminen eivät kuitenkaan ole missään mielessä mahdottomia tehtäviä, kunhan vain uskalletaan ylittää riittävän rohkeasti keskustelua vielä hallitsevan perinteisen talousajattelun rajat. On jopa mahdollista, että ihmisten työllistämistä suuremmaksi ongelmaksi nousee tekijöiden löytäminen kaikkiin nii

19 (22) hin töihin, joiden suorittamista kestävälle kasvu uralle pääseminen ja tulevaisuuttamme varjostavien ympäristöuhkien torjuminen edellyttävät. Eräänä nykyisen kehitysmallin tunnusomaisena piirteenä on ollut työn, ammattiuralla etenemisen, työstä saatujen ansioiden ja niillä saavutetun aineellisen kulutuksen tason nousu keskeisiksi ihmisten elämänorientaatiota hallitseviksi ja heidän sosiaalista asemaansa määrittäviksi tekijöiksi. Tähän liittyen yhteiskunnat ovat ajaneet kotitalouksia ostamaan yhä enemmän ja lisäämään kulutustaan lähinnä sen vuoksi, että tätä kautta pystyttäisiin tarjoamaan enemmän töitä. Uuden teollisen vallankumouksen myötä nyky yhteiskuntien ja niiden kansalaisten on opittava tekemään vähemmän työtä ja suuntaamaan kasvava osa energiastaan muuntyyppisiin aktiviteetteihin. Nämä aktiviteetit voivat kohdistua esimerkiksi lähiyhteisöstä huolehtimiseen, erilaisiin kulttuurisiin toimintoihin tai luonnonympäristön ylläpitoon ja siitä nauttimiseen. Tällöin myös kansalaisten sosiaalinen asema määrittyy todennäköisesti nykyistä monipuolisempien kriteerien perusteella, ja samalla ihmiset ehkä oppivat näkemään ansiotyönsä toisenlaisessa perspektiivissä kuin nykyisin. Kyse ei kuitenkaan ole uuden yhtenäiskulttuurin muodostumisesta, vaan pikemminkin kuvattu kehitys tarjoaa tähänastista enemmän liikkumavaraa ihmisten suorittamille yksilöllisille elämänpoliittisille valinnoille. Suomi ja muut länsimaiset yhteiskunnat ovatkin ehkä jo lähitulevaisuudessa ohittamassa sen työkeskeisyyden kulminaatiopisteen, jota me juuri näinä aikoina elämme. Tämä voi muodostua monille hyvin vapauttavaksi kokemukseksi. Työelämän koherenssin vahvistaminen ja muutosvaatimuksiin suhtautuminen Tutkimushankkeen aikana vietiin eteenpäin myös kiinteämmin työelämän kontingenssi koherenssi tematiikkaan kytkeytyviä pohdintoja (Räikkönen, ilm.). Tarkoituksena oli lähestyä työn koherenssia Antonovskyn salutogeenista lähestymistapaa mukaillen eli keskittyen erityisesti niihin hyötynäkökohtiin, joita työn koherenssin ylläpitämisellä ja vahvistamisella voidaan saavuttaa työelämän kentällä. Analyysissa ei näin ollen ei haluttu eritellä vain sitä, mitä mahdollisia vaikeuksia työn koherenssin ylläpitämiselle ja vahvistamiselle aiheutuu työelämän murroksen ja lisääntyvien kontingenssien oloissa, vaan päähuomio kohdistettiin pikemminkin siihen, millainen rooli työn koherenssilla voisi olla osana niitä ratkaisumalleja, joiden avulla työelämän ajankohtaisia muutoshaasteita pyritään hallitsemaan. Koherenssi hankkeen toisissa osissa oli lähdetty viemään eteenpäin analyyseja työn nykymurroksesta erityisesti suhteessa resurssi ja ympäristöongelmiin. Samalla oli hahmoteltu myös kestävän työn

20 (22) keskeisiä ulottuvuuksia. Tämän pohjalta artikkelissa haluttiin ottaa lähemmän tarkastelun kohteeksi se, miten työelämän koherenssipohdinnat suhteutuvat kestävän kehityksen tematiikkaan. Kestävän kehityksen vaatimukset tulevat lähivuosina ja vuosikymmeninä vaikuttamaan monin eri tavoin myös käytännön työelämän toimintoihin. Ongelmalliseksi tilanteen tekee kuitenkin se, että kestävän kehityksen vaatimukset ovat luonteeltaan hyvin monitahoisia, sisällöltään melko väljästi tai jopa epäselvästi muotoiltuja ja jatkuvasti täydentyviä. Näistä vaikeuksista huolimatta kestävän kehityksen vaatimuksiin tulisi kyetä vastamaan mahdollisimman proaktiivisesti eli hyvissä ajoin, joustavasti ja tarkoituksenmukaisesti. Työelämän nykymurroksen aiheuttamissa epävarmoissa, kontingenteissa olosuhteissa organisaatioiden ja niiden henkilöstön on kuitenkin yhä vaikeampi ylläpitää proaktiivista toimintatapaa sekä avointa suhtautumista muutosvaatimuksiin. Kyse on eräänlaisesta toiminnan tehokkuuteen liittyvästä paradoksista (efficacy paradox): miten eri toimijat kykenevät ottamaan johdonmukaisesti huomioon kestävään kehitykseen liittyvät vaatimukset sekä samalla ylläpitämän riittävän arjen toimintakykyvyn? Voimme puhua myös toimintaan liittyvän kognitiivisen dissonanssin kasvusta. Suoritetussa analyysissa päädyttiin osoittamaan teoreettiskäsitteellisesti, miten työn koherenssista huolehtiminen ei tuota vain positiivisia hyvinvointivaikutuksia, vaan tämän lisäksi sillä on merkittävää potentiaalia vahvistaa organisaatioiden kykyä vastata työelämän uusiin, kontingentteihin muutoshaasteisiin. Mitä ymmärrettävämmäksi, hallittavammaksi ja mielekkäämmäksi työntekijät kokevat oman työtilanteensa ja roolinsa osana organisaation toimintaa, sitä paremmat edellytykset heillä on ylläpitää proaktiivista, positiivista suhtautumista toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin. Työn koherenssin heikentymisestä puolestaan saattaa suoritetun analyysin perusteella seurata se, ettei muutosvaatimuksiin kyetä enää vastaamaan tarkoituksenmukaisesti ja aktiivisella otteella, vaan tuloksena on pikemminkin lamaantuminen ja epäusko siihen, että oman toiminnan avulla voitaisiin löytää toimivia ratkaisumalleja näihin vaatimuksiin. 5. Pohdinta ja johtopäätökset Ennakoimalla edessä olevia muutoksia ja tunnistamalla niihin liittyviä riskejä suomalaisia työkulttuureita ja suomalaista työelämää voidaan pyrkiä kehittämään määrätietoisesti niin, että ihmiset kokevat työnsä mielekkääksi ja haluavat pysyä mukana työelämässä mahdollisimman pitkään. Hankkeemme tutkimustulokset antavat aineksia tähän kehittämistyöhön. Lisäksi on perusteltua olettaa kaiken työn tulevaisuutta koskevan epävarmuuden vähenemisen edesaut

21 (22) tavan merkittävästi myös tänä päivänä harjoitettavaa konkreettista työelämän kehittämistyötä. Hankkeessamme suoritettujen analyysien perusteella näyttää ilmeiseltä, että niin työelämän hyvyys kuin olemassa olevien työn järjestelyjen kehittämistarpeetkin määräytyvät jatkossa pitkälti kestävän kehityksen näkökulmasta käsin. Myös työn koherenssin ymmärrettävyyden, hallittavuuden ja mielekkyyden ylläpitäminen käy tulevaisuudessa yhä vaikeammaksi, ellei resurssi ja ympäristöongelmiin kyetä löytämään ratkaisuja uusien kestävän työn järjestelyiden avulla. Työn ja terveyden vuorovaikutuksiin keskittyvänä asiantuntijaorganisaationa Työterveyslaitos on kiinnostunut erityisesti työelämän kestävyyden inhimillisestä ulottuvuudesta eli siitä, miten työelämässä mukana olevien ihmisten terveys, turvallisuus ja mahdollisuus toteuttaa itseään työn välityksellä voidaan turvata edessä olevissa työelämän muutosprosesseissa sekä millaisia uusia haasteita mahdollisesti joudutaan kohtaamaan Suomen ja muiden teollisuusmaiden edetessä kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa. Tästä syystä Työterveyslaitos pyrkii jo vuoden 2010 aikana käynnistämään uuden laajan tutkimushankkeen kestävän työn teemasta. Hankkeen käynnistämistä perustellaan niillä hyödyillä, joita se mahdollisesti kykenee tarjoamaan suomalaisen työelämän käytännön kehittämiselle. Tarve on polttava aikana, jolloin maamme työelämäinstituutiot kamppailevat suurten ongelmien parissa ja jolloin kaikki toimijat pyrkivät löytämään uudenlaisia keinoja kehityksen ohjaamiseksi nykyistä positiivisempiin suuntiin. Juuri tälle alueelle sijoittuvat riittävän monipuolisesti ymmärretyn kestävyysajattelun suurimmat vahvuudet.

22 (22) Liitteet Koherenssi hankkeen julkaisut ja julkaistaviksi tarjotut käsikirjoitukset 1. Kasvio, A. (2008): Työn muutos uuden teollisen vallankumouksen kynnyksellä. Teoksessa Heiskanen ym. (toim.): Kohti uutta työelämää? Tutkimuksen näköala työelämän kehitykseen. Tampere: Tampere University Press, 149 162 2. Kasvio, A. (2009): Kolikon kaksi puolta kasvihuoneilmiön ja työn kehityksen välisten yhteyksien tarkastelua. Työelämän tutkimus 2, 141 146 (2009a) 3. Kasvio, A. (2009): Kestävä kehitys ja työelämä. Työpoliittinen aikakauskirja 2, 6 15 (2009b) 4. Räikkönen, T. (ilm.): Work and Sustainability Theoretical and Conceptual Considerations (tarjottu julkaistavaksi aikakauskirjassa Journal of Environmental Policy & Planning) 5. Kasvio, A. (2009): Onko työ loppumassa vai vasta alkamassa? Tieteessä tapahtuu 4 5, 33 37 (2009c) 6. Kasvio, A (2010): Työelämän muutos ja tulevaisuus (S. Virtasen ja I. Kandolinin kanssa). Teoksessa Kauppinen, Timo ym. (toim.): Työ ja terveys Suomessa 2009. Työterveyslaitos: Helsinki, 9 44 (2010a) 7. Kasvio, A. (2010): Uusi tulkinta työn lopusta. Arvio teoksesta Richard Donkin: The Future of Work. London: Palgrave MacMillan 2009. Työelämän tutkimus 1, 94 95 (2010b) 8. Kasvio, A. (ilm.): Suomalaisen työelämän muutokset työterveyden näkökulmasta. Teoksessa Martimo Kari Pekka, Jukka Uitti & Mari Antti Poika (toim.): Työstä terveyttä. Duodecim: Helsinki 9. Kasvio, A.: Hyvinvoinnin perustojen murenemisesta kestävä työelämä. Futura 1/2010, 17 28 (2010c) 10. Kasvio, Antti & Timo Räikkönen (ilm.): Kohti kestävää työelämää (ilmestyy Työterveyslaitoksen tai Työsuojelurahaston julkaisuna). Timo Räikkönen pyrkii edellä lueteltujen tekstien lisäksi kirjoittamaan vielä vuoden 2010 aikana toisen kv. artikkelin koherenssi hankkeen keskeisistä teemoista. Koherenssi hankkeen aikana saadut tutkimustulokset tullaan hyödyntämään myöhemmässä vaiheessa osana Räikkösen väitöskirjaprojektia (TaY, sosiaalipolitiikka).