PORKKANAPESÄN VERKOSTOISSA - Porkkanapesä-projektin (1998-2002) merkitys ja yhteistyöverkostojen toimivuus Pormestarinluodossa

PORKKANAPESÄN VERKOSTOISSA - Porkkanapesä-projektin (1998-2002) merkitys ja yhteistyöverkostojen toimivuus Pormestarinluodossa Sari Klink Maarit Katajisto Opinnäytetyö Opinnäytetyö Syksy 2002 Syksy 2002 Satakunnan ammattikorkeakoulu Diakonia-ammattikorkeakoulu Sosiaali-ja terveysalan Porin yksikkö Porin yksikkö

OPINNÄYTETYÖN TIIVISTELMÄ DIAKONIA AMMATTIKORKEAKOULU / PORIN YKSIKKÖ Katajisto, Maarit & Klink, Sari Porkkanapesän verkostoissa Porkkanapesä-projektin (1998-2002) merkitys ja yhteistyöverkostojen toimivuus Pormestarinluodossa Joulukuu 2002 54 s 4 liite Opinnäytetyössä tutkittiin lasten ja nuorten tukipiste Porkkanapesä-projektin merkitystä ja tarpeellisuutta Porin Pormestarinluodon yhteistyöverkostossa. Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa millaista yhteistyötä alueella on eri verkostojen ja Porkkanapesän kesken sekä sen toimivuutta. Lisäksi tavoitteena oli selvittää miten Porkkanapesä-projektin kohderyhmä huomioidaan projektin päättyessä. Tutkimus oli kvalitatiivinen. Tutkimuksessa käytettiin teemahaastattelua empiirisen aineiston keräämiseen. Tutkimusaineisto koostui kolmestatoista (13) Porin Pormestarinluodon aluetyöryhmässä työskentelevän yhteistyötahon haastattelusta. Haastattelut toteutettiin syksyllä 2002 teemahaastatteluina. Haastattelut nauhoitettiin kaseteille, joista ne litteroitiin tietokoneelle. Saadut vastaukset koodattiin teemoittain tulosten analysointia varten. Tutkimuksen pohjalla käytimme kirjallisuutta verkosto- ja projektityöstä. Porkkanapesä-projekti nähtiin tärkeänä toimintamuotona Pormestarinluodossa. Haastateltavat pitivät tärkeänä, että alueella on paikka, johon lapset ja nuoret voivat mennä myös virka-ajan ulkopuolella Porkkanapesä-projektin tärkeimmäksi rooliksi alueen yhteistyöverkostossa lähimpien toimijoiden keskuudessa nousi tiedottajan rooli. Tieto alueen tapahtumista ja asukkaiden arjesta kulki parhaiten heidän kauttaan. Lisäksi Porkkanapesä-projekti tuki alueen toimintaa olemalla tarvittaessa apuna ongelmatilanteissa. Myös viranomaiset pitivät Porkkanapesä-projektia tärkeänä, mutta eivät kokeneet saaneensa Porkkanapesä-projektista tärkeää tietoa oman työn kannalta. Viranomaisten ja Porkkanapesän yhteistyötä hankaloitti vaitiolovelvollisuuden muuri. Lisäksi viranomaistaho odotti enemmän yhteydenottoja Porkkanapesä-projektin suunnalta. Kaikki haastateltavat toivoivat Porkkanapesä-projektin vakinaistuvan tai sen toiminnan jatkuvan jossain muodossa. Tutkimuksessa tuli myös esiin, että haastateltavien mielestä tarvitaan lisää työntekijöitä toteuttamaan projektia, koska se on laajentunut myös Pihlavan ja Sampolan lähiöihin. Asiasanat: Porkkanapesä-projekti, projektityö, verkostotyö

ABSTRACT DIACONIA POLYTECHNIC PORI TRAINING UNIT Katajisto, Maarit & Klink, Sari Networks of Porkkanapesä-the significance of the Porkkanapesä project (1998-2002) and the functionality of cooperative networks in Pormestarinluoto November 2002 54 pages 4 appendices This is a study of the significance and necessity of the Porkkanapesä project in the cooperative network of Pormestarinluoto, Pori. The purpose of the study was to map the kind of cooperation between different networks on the area and Porkkanapesä, and the functionality of the cooperation. In addition, the purpose was to find out how the target group of the Porkkanapesä project will be considered in the end of the project. The nature of the study was qualitative. The theme interview was used to gather the empirical material. The material consisted of 13 interviews of the cooperative quarters working in the regional committee. The interviews were carried out in autumn 2002. The interviews were taped and then transcribed on the computer. The answers were coded by themes in order, to analyze the results. The study was supported by literature about networks and project work. The Porkkanapesä project was considered an important activity in Pormestarinluoto. The opinions of the interviewees were that it was important to have a place for children and youngsters to go after school hours in Pormestarinluoto. The closest cooperative quarters considered strongest role of the Porkkanapesä project to be an informer. Information about the activities in the area and about everyday lives of the inhabitants were delivered effectively through Porkkanapesä. Furthermore, the Porkkanapesä project was supporting the activities of the area by being available in problematic situations. The authorities did not experience to have got any significant information through the Porkkanapesä project concerning their own work The cooperation between the authorities and the project was troubled by the professional confidentiality. In addition the au- expected more contacts from the Porkkanapesä thorities project. Every interviewee hoped for the Porkkanapesä project to proceed in some form.the study also showed that more workers are needed to carry out the project due to the ex- to Pihlava and pansion Sampola. Key words: Porkkanapesä project, project work, network work

SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 VERKOSTOJEN MONINAISUUS 2 2.1 Verkostojen muodostum inen 3 2.2 Verkostoituminen 4 2.3 Moniammatillinen verkostotyö 6 3 PROJEKTITYÖ 7 4 LAINSÄÄDÄNTÖ 9 4.1 Sosiaalihuoltolain yhteistyövelvoite 9 4.2 Vaitiolovelvollisuus ja salassapito 10 4.3 Lastensuojelutyö 11 4.4 Ilmoitusvelvollisuus lastensuojelu asio issa 12 5 PORMESTARINLUODON ALUE 12 6 PORKKANAPESÄ-PROJEKTI 15 6.1 Porkkanapesä-projektin synty ja toiminta 15 6.2 Projektin tavoi tteet 16 7 TUTKIMUSONGELMAT 17 8 TUTKIMUSMENETELMÄ 18 8.1 Kvalitatiivinen tutkimusote 18 8.2 Teemahaastattelu aineostonkeruumenet elmänä 19 9 AINEISTON KERUU JA KÄSITTELY 20 9.1 Tutkimuksen toteuttaminen 20 9.2 Haastatteluaineistoista analysointiin 21 10 PORKKANAPESÄ-PROJEKTIN YHTEISTYÖVERKOSTOT 22 10.1.Asukastupa 23 10.2 Asukasyhdistys 23 10.3 Itu-projekti 24 10.4 Koulutoimi 24 10.5 Lastensuojelu 25 10.6 Maltti projekti 26 10.7 Poliisi 26

10.8 Päiväkoti Pohjatuuli 27 10.9 Vapaa-aikatoimen nuorisoyksikkö 27 11 TUTKIMUSTULOKSET JA JOHTOPÄÄTÖKSET 28 11.1 Yhteistyö Porkkana pesä-projektin ja aluetyöryhmään kuuluvien välillä 28 11.2 Projektin merkitys Pormestarinluodon yhteistyöverkostossa 11.3 Pormestarinluodon yhteistyöverkoston toi mivuus 11.4 Projektin loppuminen 33 39 43 12 YHTEENVET O 13 POHDINTA 45 49 13.1 Pohdintaa tutkimuksen teosta 52 13.2 Menetelmän sopivuuden ja eettisyyden tarkastelua 53 13.3 Jatkotutkimusaiheet 54 LÄHTEET LIITTEET Liite 1: Teemahaastattelurunko Liite 2: Tutkimuslupa-anomus 1 Liite 3: Tutkimuslupa 1 Liite 4: Tutkimuslupa 2

1 JOHDANTO - Mitä porkkana sanoi perunalle kattilassa? - Samassa liemessä ollaan. Lause kuvaa mielestämme tämän päivän tilannetta sosiaali- ja terveysalalla. Kuntien verotulojen jakaminen hyvinvointipalvelujen turvaamiseksi on käynyt tiukaksi. Peruspalvelujen tuottamiseksi ovat yksityinen sektori, järjestöt ja vapaaehtoiset nousseet kuntien rinnalle järjestämään ja tuottamaan hyvinvointipalveluja. Alun kaskusta poiketen Porin Pormestarinluodossa toimivat verkostot eivät suinkaan ole liemessä, vaan hyvin runsaasti maustetussa sopassa, jonka eri maut täydentävät toisiaan. Alueena Pormestarinluoto kuvaakin hyvin sekatalouden toteuttamista, sillä alueen hyvinvointia turvaavia palveluja on järjestetty monien eri palvelujen tuottajien toimesta. Näistä yksi on tutkimuksessa käsiteltävä Porkkanapesä-projekti, joka on Mannerheimin Lastensuojeluliiton Satakunnan piirin, eli niin sanotun kolmannen sektorin tuottamaa toimintaa. Vuosien mittaan sosiaaliset ongelmat yhteiskunnassa ovat kasvaneet ja näin ollen toimintaympäristökin on muuttunut. Tämä on edellyttänyt eri tahoilta moniammatillista osaamista sekä valmiuksia tehdä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa ongelmien ratkaisemiseksi. Tämän myötä verkostotyöskentely on kehittynyt yhteisöissä. Erilaisten hankkeiden, ideoiden ja työmuotojen verkostoituminen sekä keskinäisten kontaktien ja yhteistyön luominen on tärkeää sosiaalisten ongelmien lisääntyessä ja monipuolistuessa. Erityisesti paikallistasolla verkostoitumisen lisääminen on tärkeää. (Heinonen, 1999. 175-176.) Tutkimuksemme kohteena on Pormestarinluodossa toimiva Porkkanapesä-projekti ja alueen yhteistyöverkosto. Porkkanpesä-projektia käsitellään Pormestarinluodon alueen verkostojen näkemänä. Tutkimuksessa selvitämme lisäksi miten yhteistyö alueen verkostossa toimii. Tutkimuksessa tuomme esiin minkälaista yhteistyötä alueen toimijoilla on Porkkanapesä-projektin kanssa ja minkälaista yhteistyötä vielä toivotaan. Tutkimuksen avulla pyrimme myös herättelemään alueen toimijoita huomioimaan

2 Porkkanapesä-projektin kohderyhmä, projektin päättyessä. Pormestarinluodon alueen verkostoihin liittyvän opinnäytetyön on aiemmin tehnyt Jukka Aalto (2001) Muhammed, vuori ja verkostot. Työssä käsitellään verkostojen toimivuutta alueen nuorisotilan yhteistyötahojen näkökulmasta. Halusimme laajentaa Aallon näkökulmaa selvittämällä koko alueen verkostojen toimivuutta. Opinnäytetyön aihepiirin valintaan vaikutti ensisijaisesti kiinnostuksemme projekti- ja verkostotyötä kohtaan. Ensikosketuksen projektityöhön saimme työharjoittelun kautta Mannerheimin Lastensuojeluliiton Satakunnan piirissä. Kiinnostuksemme projektitoimintaa kohtaan laajeni harjoittelun aikana, sillä pääsimme tutustumaan siihen käytännössä. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää Porkkanapesä-projektin loppuarvioinnissa ja sen toiminnan mahdollisesti jatkuessa. Opinnäytetyöstämme myös Pormestarinluodon toimijat saavat tietoa verkostonsa toimivuudesta, jota he voivat hyödyntää näin halutessaan. Toteutimme tutkimuksen laadullisia tutkimusmenetelmiä käyttäen. Tutkimusta varten haastattelimme kolmeatoista (13) Porkkanapesä-projektin yhteistyötahoa, jotka kuuluvat Pormestarinluodon aluetyöryhmään. Haastattelut suoritimme teemahaastatteluina ja analysoimme teemoittelua apuna käyttäen. Opinnäytetyön alussa tutkimukseen sukelletaan verkostotyön ja projektityön teorian kautta. Lisäksi kuvaamme Pormestarinluodon aluetta ja esittelemme Porkkanapesä- yhteistyöverkoston, eli kaikki aluetyöryhmään kuuluvat projektin tahot.

3 2 VERKOSTOJEN MONINAISUUS Erilaisia verkostoja voidaan jakaa formaaleihin eli muodollisiin ja informaaleihin eli epävirallisiin verkostoihin. Formaaleissa verkostot muodostuvat eri viranomaisista ja informaaleissa ne muodostuvat ihmissuhteista. (Jalava & Virtanen, 1996, 35.) Työssämme verkostoja kuvataan viranomaisverkostoina ja Pormestarinluodon alueella työskentelevien toimijoiden välisinä verkostoina. Verkostossa toimimista voidaan luonnehtia kolmena eri aktivoitumisen asteena: verkostona, verkottumisena ja verkostotyönä (Karlsson 1999, 69). Kirjallisuudessa verkostotyö kuvataan tavallisesti asiakastyön yhdeksi menetelmäksi. Verkostoja voidaan lähestyä myös toisesta näkökulmasta. Tällöin puhutaan eri viranomaisista koostuvista moniammatillisista tiimeistä ja poikkihallinnollisista työryhmistä. (Virtanen 1999, 36.) Verkostotyössä aktivoidutaan konkreettisesti tekemällä yhteistyötä käytännön tasolla. Verkostoituminen ja verkostotyö on työn kehittämisen väline ja menetelmä. (Karlsson 1999, 69.) 2.1 Verkostojen muodostuminen Verkostolla tarkoitetaan toimijoita, joita yhdistää sama teema. Verkostot ovat suhteita, jotka yhdistävät joukon ihmisiä, organisaatioita, kohteita tai tapahtumia. Näitä kutsutaan verkoston toimijoiksi. (Jalava & Virtanen 1997, 31.) Monenlainen tieto, taito ja kokemus yhdistyvät verkostoissa. Työntekijöiden väliset jännitteet ja osallisten erilaisuus ovat verkoston rikkaus. (Virtanen 1999, 37.) Verkosto on enemmänkin yhteistyöhön liittyvä ilmaus kuin käsitteellisesti selkeä yhteistoiminnan väline. Verkosto merkitsee toimijoille yleensä hyvinkin erilaisia asioita. Verkostolla voi olla myös erilaisia tavoitteita, joita se yrittää saavuttaa. Tärkeää on kuitenkin yhteiset tavoitteet ja yhdessä sovitut pelisäännöt. Verkosto voi toimia mm. kommunikatiivisena tai toiminnallisena verkostona. Kun verkoston toiminnallinen idea löytyy, siirrytään yleensä konkreettisiin tehtäviin. Nämä puolestaan edellyttävät omien voimavarojen kiinnittämistä yhteisen hyödyn saavuttamiseksi antaen verkostolle aineksia myös sitoutumisen

4 ylläpitämiseen. (Virtanen 1999, 38.) Yleensä verkostolta kuluu muutamia vuosia yhteisen hyödyn ja lopullisten tavoitteiden löytämiseksi. Verkoston valmiudet kehittyä, muuttua sekä uusiutua ovat ratkaisevia verkoston koossa pysymisen ja toimivuuden kannalta. (Virtanen 1999, 36.) Verkosto muuttuu jatkuvasti ja siihen voi tulla mukaan tai jäädä pois tarpeen vaatiessa. Verkostossa mukanaoloa voi itse säädellä. Sen kehittämisideat voivat myös muuttua, laajeta tai saada toisen suunnan. (Karlsson 1999, 69.) Verkostot koetaan yleensä joustaviksi, muuntautumiskykyisiksi ja avoimiksi rakenteiksi. Tästä huolimatta verkostoituneessa toimintaympäristössä on myös omat vaikeutensa. Verkostot ovat vaikeasti johdettavia ja verkostojen pelisäännöt sekä roolit ovat usein epäselviä. Tämän vuoksi myös tehtävillä on taipumusta kasaantua verkoston aktiivisimmille jäsenille. (Virtanen 1999, 35.) Verkosto sisältää kaiken organisaatioiden välisen vaihdon tietyssä tilanteessa. Eri toimijoiden väliset suhteet kietoutuvat yhteen pyrkien saavuttamaan niin yhteiseen kuin itse kunkin toimijan omaan intressiin liittyvät päämäärät. Verkoston toimijat voivat olla yksityiseen, julkiseen tai vapaaehtoissektoriin tai niiden yhdistelmiin liittyviä. Verkostorakenne muuttuu toiminnan kohteen muuttuessa. Verkostorakennetta luonnehtii yhteistyö, molemminpuolisuus, riippumattomuus sekä keskinäinen luottamus. Sen toiminta tähtää sosiaalisen yhteisymmärryksen saavuttamiseen. (Eronen, Hokkanen, Kinnunen, Lehto-Pusa, Rönnberg & Särkelä 1995, 74.) Toimiminen verkostoissa vaatii avointa ja uteliasta otetta ympäröivään toimintaan. Tiedon välittäminen on yksi verkoston tehtävistä. Sitä tapahtuu niin verkoston sisällä, verkoston toimintaympäristöissä kuin erilaisten verkostojenkin välillä. Verkosto on vaativa toimintaympäristö, sillä sitä ruokitaan informaation vaihdolla, innovaatiolla, tuloksia tuottavalla toiminnalla ja uusilla haasteilla. (Virtanen 1999, 38.) 2.2 Verkostoituminen Puhuttaessa verkostoitumisesta toimijat ovat yhteydessä toisiinsa. Verkostoituminen on sitä, että yksilöt solmivat suhteita toisiin ihmisiin ja luovat uusia mahdollisuuksia sekä

5 itselle että toisille verkostoon kuuluville. Verkostoituminen on väline, jonka avulla sosiaalista tukea tuottavat tahot pyrkivät yhdessä toimien turvaamaan kansalaisten hyvinvoinnin. Verkostoitumisessa pyritään ottamaan ihmiset sekä heidän elämäntilanteensa ja pyrkimyksensä monipuolisemmin tai kokonaisvaltaisemmin huomioon. Verkostoitumisessa pyritään myös ottamaan palveluorganisaatioiden osaaminen monipuolisemmin tai kokonaisvaltaisemmin käyttöön. (Eronen ym. 1995, 74, 78.) Verkostoituminen edellyttää muutosta ja vanhojen roolien perusteellista unohtamista. Verkoston kaikkien jäsenten pitää huolehtia myös verkoston uusiutumisesta ja hoitamisesta. (Virtanen 1999, 38.) Verkostoitumisen avulla saadaan kontakti toisiin verkostolaisiin. Näin voidaan vaihtaa kokemuksia, tietoja ja ideoita (Karlsson 1999, 69). Verkostotoiminnan muotoutuminen ja vakiintuminen sekä sopivan tavoitetason löytäminen vievät oman aikansa (Virtanen 1999, 35). Verkostoituminen edellyttää aina harkintaa ja sitoutumishalua, koska kiinnostavuudessaankin se on haastava ja hiukan työläs tapa toimia. Verkostotoiminnalle on ominaista vaihto, joka on tavallisesti monenvälistä eikä kahdenkeskistä. Se mitä yhteistyö antaa, saatetaan saada muualta kuin siitä, jolle oma anti on kohdistunut. (Virtanen 1999, 36.) Verkostoitumisen onnistumisen edellytyksenä on toiminnan jatkuva seuranta ja arviointi. Näin varmistetaan, että toiminta ei muutu itsetarkoitukselliseksi ja ala toteuttaa muita kuin aiottuja päämääriä. (Virtanen 1999, 69.) Viranomaisten yhteistyötilanteet sisältävät paljon erilaisia tunnelatauksia, toimintakulttuureita ja ristiriitaisia ammattipuhe- tai tulkintaongelmia, joiden käsittely saattaa olla välillä vaikeaakin. Verkostoituminen tuo mukanaan avoimuuden edellytyksen, joka on hyvin useasti tarpeen, sillä turhan usein toiminta jumiutuu vaitiolovelvollisuuden taakse. Tämä voi puolestaan vaikeuttaa sekä viranomaisyhteistyötä että asiakastyötä. Parhaimmillaan moniammatilliset työryhmät ja verkostot tarjoavat oivan foorumin erilaisten yhteistyöongelmien avoimeen käsittelyyn. (Virtanen 1999, 37.) Erosen ym. (1995, 85) mukaan verkostoituminen nostaa esiin myös ongelmia. Yhteistyötä vaikeuttavina tekijöinä ovat muun muassa haluttomuus yhteistyöhön, perinteinen ajattelutapa omista reviireistä, erilaiset työkäytännöt, rahan puute, tiedon vähyys sekä henkilökunnan vähäisyys ja henkilöstön vaihtuminen. Myös lainsäädännön

6 joustamattomuus salassapitokysymyksissä vaikeuttaa yhteistyötä. 2.3 Moniammatillinen verkostotyö Verkostotyö syntyy verkostoitumisen kautta. Moniammatillinen verkostotyö on työmenetelmä, jossa tapahtuu tutustumista, tiedonsiirtoa ja vuorovaikutusta. Kun toimijat tekevät yhdessä konkreettista työtä saman teeman parissa, voidaan puhua verkostotyöstä. Aktivoituminen konkreettiseen yhteiseen työhön on mahdollista vasta, kun toimijat ovat tutustuneet toisiinsa ja toistensa tavoitteisiin. Parhaimmillaan verkostotyö kätkee sisäänsä kaikki verkoston ja verkostoitumisen toimintamahdollisuudet. Tällöin ammatillinen osaaminen ja voimavarat lisääntyvät. Oleellista yhteistyön ja toisen työn tukemisen kannalta on yhteisen työtavan ja tavoitteiden löytäminen. Kun eri toimijat katsovat työkenttää saman suuntaisesti, on tehtävien jako luontevampaa. (Ehkäisevä päihdetyö - Moniammatillisen verkostotyön käsitteestä ja käytännöstä.) Verkostomainen kehittämisympäristö on projekti, jota voidaan suunnitella, ohjata, arvioida ja hallita (Virtanen 1999, 129). Se edellyttää projektimuotoisen työotteen omaksumista. Verkostomallin keskeisinä vahvuuksina ovat joustavuus, tasapuolisuus, avoimuus ja spontaani toiminta, joka parhaimmillaan tarjoaa hyvät edellytykset uusien innovaatioiden syntymiselle. (Virtanen 1999, 53.) Verkostoitunut työmalli on projektityön periaatteiden mukaan yritys kehittää työtapoja kertaluontoisena ja resursseiltaan ennalta määriteltynä prosessina. (Virtanen 1999, 129.) Monista eduistaan huolimatta moniammatillinen yhteistyö tuo mukanaan ongelmia. Osa niistä liittyy siihen, miten itse opitaan työskentelemään erilaisista työkulttuureista ja mielipiteistä huolimatta. Osa ongelmista on rakenteellisia, miten työtä koskevia normeja on sovellettava uudenlaisessa yhteistyössä. Tyypillisiä ongelmia ovat toiminnan ennustamattomuus, jatkuvuuden epävarmuus ja tehottomuus. (Virtanen 1999, 53.) Käytännössä voi huomata myös salassapitovelvollisuuden tarpeetonta käyttöä verukkeena. Siihen vedotaan joskus silloinkin, kun se ei estäisi hyvää ja tarpeellista yhteistyötä. Sitä voi käyttää, kun haluaa välttää vaivannäköä tai yhteistyötä tai vain korostaa asemaansa tärkeän ja salaisen tiedon haltijana. Moniammatillisessa verkostotyössä on saatettu vetäytyä koko asiasta viitaten salassapitovelvollisuuteen, ja näin tehokas auttaminen on estynyt. Toisaalta

7 on jäänyt epäselväksi, missä määrin eri tahot voivat tarjota tietojaan asiassa loukkaamatta salassapitovelvollisuutta. (Parkkari, Soikkeli & Siira.) 3 PROJEKTITYÖ Usein puhutaan yhtä aikaa sekä kehittämishankkeista että -projekteista ja niiden nähdään tarkoittavan samaa. Anttila (2001, 12) erottelee hankkeen ja projektin toisistaan seuraavanlaisesti: hanke on laajempi kokonaisuus, jonka kohteella ei ole selvää rajausta. Tavoitekuvaus ei ole täsmällinen, eikä se ole muutenkaan yhtä täsmällisesti määriteltävissä oleva kuin projekti. Projekti-sanaa on määritelty useissa lähteissä eri tavalla. Työssämme määrittelemme projektin Anttilan (2001, 12) ja Viirkorven (2000, 8) mukaan seuraavasti: projekti on kertaluonteinen, tavoitteellinen, varta vasten muodostetun organisaation tehtäväksi annettu työkokonaisuus, jonka kesto ja resurssit ovat ennalta määritelty. Projekti on hyvin suunniteltua ja organisoitua toimintaa asetettujen erityistavoitteiden saavuttamiseksi, käyttöön osoitettuja voimavaroja tehokkaasti hyödyntäen. Projekti ja hanke eivät siis ole samaa tarkoittavia sanoja, projekti voi kuulua osana isompaan kehittämishankkeeseen. Tässä työssä projektia kuitenkin käsitellään yksittäisenä, ei isompaan hankkeeseen kuuluvana ja jatkossa käytämme vain projekti -sanaa. Käynnistämällä projekteja ja luomalla sidoksia organisaatiot pystyvät vastaamaan nopeammin ympäristön muutoksiin. (Jalava & Virtanen, 1998, 91). Projektit ovat käyttökelpoisia, kun jokin organisaatio ei pysty hoitamaan ongelmaa tai tehtävää tavanomaisen työn ohessa. Projektien käyttö on perusteltua myös silloin, kun halutaan vastata organisaation perustoiminnan kannalta uuteen haasteeseen tai kun hoidettavat tehtävät eivät kuulu organisaation normaaliin toimintaan. (Viirkorpi, 2000, 9.) Projektin avulla voidaan myös hoitaa kokonaisuutta, joka ylittyy yli organisaatio-, sektorija yksikkörajojen ja kun toiminta toteutetaan yhteistyössä ulkopuolisten tahojen kanssa. (Viirkorpi, 2000, 9). Toisaalta projektilla hoidetaan usein perusorganisaatioille kuuluvia

8 tehtäviä, joiden käyttö on lisääntynyt jatkuvasti. Riittävän hyvin ja oikeisiin kohteisiin sovellutettuna projektimuotoinen työtapa on mielenkiintoista, hyvää tulosta tuottava ja haastava. (Sova 2001, 20.) Sosiaali- ja terveysalalla viime vuosina toteutettuja projekteja on leimannut verkostoituminen ja uusien yhteistyöliittoutumien aktiivinen hakeminen. Projektitoiminnassa verkostoituminen voidaan ymmärtää monella eri tavalla. Esimerkiksi projektityöntekijöiden välisenä yhteydenpitona tai projektin liittoutumisena johonkin toiseen projektiin. (Jalava & Virtanen 1996, 35.) Projektin työntekijöiltä edellytetään yhteistyöskentelyä, sillä työssä on kyse tiimissä toimimisesta. Monissa projekteissa tiimiin kuuluu, myös varsinaisen projektin henkilöstön lisäksi, läheisessä yhteistyöverkostossa toimivat ihmiset. Projekti onkin työprosessi, jossa kokonaisuus on paljon enemmän kuin osiensa summa. (Sova 2001, 15-16, 20.) Kehittämisprojektin tavoitteena on yleensä pysyvä ja kestävä parannus. Projektin ansiosta syntyneet tulokset ja toiminnot eivät saisi jäädä ulkoisesta tuesta riippuvaiseksi. Tavoitteiden saavuttamiseksi projektilla on saatava aikaan konkreettisia tuotoksia. Ne voivat olla uusia järjestelmiä, toimintamalleja, toimitiloja tai vaikkapa koulutusohjelmia. (Silfverberg 1996, 8, 40.) Kahta samanlaista projektia ei ole olemassa, joten sitä ei voida samanlaisena toistaa. Projektilla on selkeästi määriteltävissä oleva alku ja loppu. (Anttila 2001, 12-13.) Olemassaolonsa aikana projektilla on elinkaari, joka jakautuu useisiin eri vaiheisiin. Vaiheet voidaan jakaa perustamis- ja suunnitteluvaiheeseen, joiden jälkeen on toteutus ja päättäminen. (Ruuska 1997, 9.) Elinkaarensa aikana projekti tekee myös runsaasti muutoksia, jotka eivät välttämättä vaikuta projektin toimintatapaan. Projektin lopputuloksena ei tarvitse olla konkreettinen tuote. Se voi, esimerkiksi, olla myös ratkaisu johonkin ongelmaan. (Sova 2001, 16.) Koska projektit ovat kertaluontoisia, niiden ennustettavuus on vaikeaa. Projekteissa on aina olemassa omat riskinsä ja niiden ohjaamisessa ja valvomisessa on oltava huolellisia. (Ruuska 1997, 13.) Projekteissa tavoitteiden tulee olla selkeästi ennalta määritelty, vaikka

9 joskus toiminta tavoitteiden toteutumiseksi muotoutuu vasta projektin kuluessa (Silfverberg1996, 13). Projekteissa tulee olla myös seuranta- ja arviointijärjestelmä, jonka avulla voidaan arvioida projektin etenemistä ja tavoitteiden toteutumista. Projektin tulisi olla aina oppimisprosessi, hyvällä seurannalla projekti toimiikin oppimisprosessina. Seurannalla ja arvioinnilla voidaan muokata suunnitelmia, mikä voi johtaa alkuperäisten tavoitteiden ja toimintamallin muuttamiseen. Suunnitelman orjallinen noudattaminen ei olekaan hyvää projektitoimintaa. Suunnitelmia on muutettava, jos projektin aikana opitaan, ettei alunperin suunnitellut toiminnot johdakaan tavoitteiden toteutumiseen. (Silfverberg 1996 10, 12.) 4 LAINSÄÄDÄNTÖ Sosiaalihuollon lainsäädännössä tulee esiin eri viranomaisten ja yhteistyötahojen yhteistyövelvoitteet. Yhteistyössä on muistettava sosiaalihuoltolain vaitiolovelvollisuus. Yhteistyö mainitaan muun muassa sosiaalihuoltolaissa sekä lastensuojelulaissa. 4.1 Sosiaalihuoltolain yhteistyövelvoite Sosiaalihuollon eri toimintayksiköiden ja viranhaltijoiden on oltava yhteistyössä sosiaalihuoltoa toteutettaessa. Lisäksi sosiaalilautakunnan on toimittava yhteistyössä muiden viranomaisten, yhteisöjen ja asukkaiden kanssa., sekä tehtävä aloitteita ja annettava lausuntoja ja muuta asiantuntija-apua. Sosiaalilautakunnan on myös tuettava kunnan asukkaita omatoimisessa sosiaalisten epäkohtien ehkäisemisessä ja korjaamisessa, sekä hyvinvointia tukevien ja edistävien olosuhteiden ylläpitämisessä ja kehittämisessä. (Sosiaalihuoltoasetus 1983/607, 1-2.) Sosiaalihuolloksi määritellään sosiaalipalvelut, tuet, toimeentulotuet, elatustuet sekä näihin edellä mainittuihin palveluihin ja etuuksiin liittyvät toimenpiteet. Näiden

10 tarkoituksena on edistää ja ylläpitää yksityisen henkilön, perheen ja yhteisön sosiaalista turvallisuutta sekä toimintakykyä. (Sosiaalihuoltolaki 1982/710, 1.luku, 1.) Sosiaalihuollossa pyritään sosiaalisten ongelmien ehkäisyyn ja väestön sosiaalisen turvallisuuden lisäämiseen sekä ihmisten itsenäisyyden ja omatoimisuuden edistämiseen. Sosiaalihuollon palveluilla ja taloudellisilla tuilla lisätään yksilöiden mahdollisuuksia suoriutua arkipäivän elämästään. Näin myös parannetaan huonompiosaisten yksilöiden ja ryhmien asemaa. (Narikka 2001, 24, 43.) 4.2 Vaitiolovelvollisuus ja salassapito Vaitiolovelvollisuus koskee sosiaalihuollon järjestäjää tai tuottajaa, tai niiden palveluksessa olevaa, sosiaalihuollon luottamustehtävää hoitavaa, harjoittelijaa, vapaaehtoistyöntekijää ja henkilöä, joka muutoin toimii sosiaalihuollon järjestäjän toimeksiannosta sekä henkilöä tai tahoa, joka on saanut salassa pidettäviä tietoja. Vaitiolovelvollisuus koskee säännöksen mukaan myös toimeksiantotehtävää hoitavaa, esimerkiksi perhehoitajia. Myös tutkijat ja muut viranomaisen luvalla salassa pidettäviä tietoja haltuunsa saaneet ovat vaitiolovelvollisia. Vaitiolovelvollisia ovat siis kaikki sosiaalihuollon järjestäjän tai tuottajan palveluksessa olevat, samoin kuin luottamustehtävää hoitavat henkilöt. (Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 2000/812, 3.luku, 14-15.) Säännöksessä mainitut vaitiolovelvolliset tahot eivät saa paljastaa asiakirjan salassa pidettävää sisältöä tai tietoa, eikä muutakaan sosiaalihuollon tehtävissä toimiessaan tietoonsa saamaansa seikkaa, josta lailla on säädetty vaitiolovelvollisuus. Vaitiolovelvollisuus koskee myös tallentamattomia tietoja. Salassa pidettäviä tietoja ei saa myöskään käyttää omaksi taikka toisen hyödyksi tai toisen vahingoksi. Vaitiolovelvollisuus jatkuu myös sen jälkeen, kun toiminta sosiaalihuollon järjestäjän tai tuottajan palveluksessa on päättynyt. (Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 2000/812, 3.luku, 14-15.) Salassa pidettävästä asiakirjasta saa antaa tietoja asiakkaan suostumuksella. Asiakkaan kiellosta huolimatta sosiaalihuollon toteuttaja saa antaa asiakirjasta, salassapitovelvollisuuden estämättä, tietoja, jotka ovat välttämättömiä asiakkaan

11 hoidon, huollon tai koulutuksen tarpeen selvittämiseksi tai toteuttamiseksi taikka toimeentulon edellytysten turvaamiseksi. Yksityisesti sosiaalihuoltoa järjestävälle ammattihenkilölle sosiaalihuollon toteuttaja saa antaa tietoja 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa, kuitenkin vain siinä määrin kuin se on välttämätöntä asiakkaan välittömän hoidon tai huollon toteuttamiseksi. (Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 2000/812, 3.luku 16-17.) 4.3 Lastensuojelutyö Lastensuojelua on perhe- ja yksilökohtaisen lastensuojelun lisäksi kasvuolojen ja palvelujen kehittäminen sekä kasvatuksen tukeminen. Kasvuolojen kehittäminen velvoittaa kunnat seuraamaan ja kehittämään kasvuoloja sekä poistamaan epäkohtia ja ehkäisemään niiden syntyä. Kasvatuksen tukeminen velvoittaa kunnat myös kehittämään lapselle, nuorelle ja lapsiperheelle tarkoitettuja palveluja. Tämä toteutetaan siten, että niiden avulla tuetaan huoltajia lasten kasvatuksessa ja saadaan selville lapsen, nuoren ja lapsiperheen erityisen tuen tarve. Erityistä huomiota palvelujen kehittämisessä on kiinnitettävä lapsen ja nuoren tarpeisiin ja toivomuksiin. (Lastensuojelulaki 1983/683, 1.-2.luku, 1, 6-7.) Sosiaalihuoltolain (1982/710, 3.luku, 17 ) mukaan lastensuojelujärjestöt osallistuvat yhdessä kuntien neuvolan, päivähoidon ja koulujen sekä viranomaisten kanssa ennaltaehkäisevän lastensuojelun toteuttamiseen tarjoamalla lapselle ja nuorelle sekä vanhemmille erilaisia arkielämän sujuvuutta ja hallintaa tukevia palveluja. Näiden lisäksi lastensuojelujärjestöissä tulee kehittää ja kokeilla niin vaihtoehtoisia työmenetelmiä kuin uusia palvelujakin. Lastensuojelujärjestöt toimivat yhteiskunnassa lapsen ja perheen kuulijoina ja etujen puolestapuhujina sekä järjestävät erilaisia palveluja. Sosiaalilautakunnan on lastensuojelua järjestäessään oltava tarvittaessa yhteistyössä kunnan ja sen osa-alueiden eri toimintayksiköiden ja viranhaltijoiden sekä muiden palveluja järjestävien yhteisöjen ja laitosten kanssa riittävien palvelujen ja asiantuntemuksen turvaamiseksi kunnassa. (Lastensuojelulaki 1983/683, 1.luku, 2 ).

12 4.4 Ilmoitusvelvollisuus lastensuojeluasioissa Lastensuojelulaki (1983/683, 8.luku, 40 ) velvoittaa viranomaiset sekä sosiaali- ja terveysalalla toimivat henkilöt ilmoitusvelvollisuuteen lastensuojeluasioissa, kun kyse on ilmeisestä perhe- ja yksilökohtaisen lastensuojeluntarpeessa olevasta lapsesta. Asiasta on viipymättä ilmoitettava sosiaalilautakunnalle. 5 PORMESTARINLUODON ALUE Pormestarinluoto on vuosina 1976-1985 rakennettu lähiöalue Pohjois-Porissa, noin kolmen kilometrin etäisyydellä kaupungin keskustasta. Väestörekisterikeskuksen mukaan vuonna 1992 Pormestarinluodossa oli asukkaita 3543 henkilöä. Kymmenen vuoden ajan, asukasluku on laskenut keskimäärin 88,4 henkilöllä vuodessa. Kesäkuussa 2002 asukkaita Pormestarinluodossa oli 2659 henkilöä. Alle 18-vuotiaita alueella on yhteensä 427, joista 225 on 7-15 -vuotiasta. 25-54-vuotiaita aikuisia on 1020 henkeä ja 55 ikävuodesta ylöspäin 957 henkeä. Pormestarinluodossa työttömyysprosentti on suuri, pahimmillaan työttömyys on ollut lähes 50%. Erityisesti pitkäaikaistyöttömien osuus on alueella suuri. Pormestarinluoto on leimautunut sosiaalisten ongelmien asuinalueeksi. Tuoreiden tutkimusten mukaan asukkaat ovat kuitenkin melko tyytyväisiä ja he arvostavat alueen luonnonläheisyyttä sekä hyvää sijaintia. (Eskelinen 2002, 32-33.) Alueen viranomais- ym. tahojen kesken on tehty vuodesta 1996 lähtien yhteistyötä alueen turvallisuuden, viihtyvyyden ja maineen kohottamiseksi. Aluepoliisin, koulujen, päiväkodin, sosiaali- ja nuorisotoimen sekä diakoniatyön rinnalle ovat tulleet aktiivisesti toimiva asukasyhdistys, alueellinen työllistämisprojekti, Mannerheimin Lastensuojeluliiton Satakunnan piirin Porkkanapesä-projekti sekä uusimpina lähiöprojekti Maltti, Itu- ja Itua elämään-projektit. Porin kaupunki on palkannut alueelle myös oman lähiötyöntekijän ja perustanut asukastuvan. (Eskelinen 2002, 33.)

13 Tutkimushaastattelussa käy ilmi, että ennen verkostojen syntyä Pormestarinluodon alueella oli vähän järjestettyä toimintaa. Vuonna 1996 varsinaisia toimitiloja Pormestarinluodossa oli ainoastaan seurakunnalla ja vapaa-aikaviraston nuorisoyksiköllä. Vapaa-aikaviraston ylläpitämässä nuorisotilassa oli toimintaa vain muutamana iltana viikossa ja tila toimi työllistettyjen ja vapaaehtoisten voimin. Sosiaalitoimella on omat työntekijät alueen toimeentulo- ja lastensuojeluasioissa. Vuonna 1996 poliisilla oli käynnistymässä lähiöpoliisi-projekti, jonka myötä Pohjois-Pori sai alueelleen vastaavat poliisiviranomaiset. (10. tutkimushaastattelu.) Jukka Aallon, vuonna 2001 valmistuneen opinnäytetyön mukaan, Pormestarinluodon verkostoituminen sai alkunsa koko kaupungin kattavan lähiöpoliisi-projektin käynnistymisen myötä. Lähiöpoliisi-projekti sai rahoituksen eri hallintokuntien, poliisin, seurakunnan, vapaa-aikaviraston ja kaupungin kautta. Verkostoitumisen suunnittelu aloitettiin Aallon tekemän haastattelun mukaan jo vuonna 1995. Myös omassa tutkimuksessamme tulee selvästi esiin, että poliisitoimen alullepaneva lähiöpoliisi-projekti on ollut yksi merkittävimmistä tekijöistä alueen verkostoitumisen käynnistymisessä. Tutkimushaastattelun mukaan verkostoon, jonka myötä alueen toimintaa on lähdetty kehittämään, kuului poliisi, sosiaalitoimi, vapaa-aikavirasto, koulu ja seurakunta. Viranomaisverkoston myötä lähdettiin rakentamaan lähiöpalvelupiste Porkkanaa. Lisäksi viranomaistahot lähtivät, koko olemassa olevan verkoston voimin, tukemaan asukasyhdistystä, jotta saataisiin myös asukkaat aktivoitumaan ja kiinnostumaan omasta asuinalueestaan. Samaan aikaan kaupunki lähti kehittämään lähiöiden toimintaa ja oli aktiivisesti mukana myös Pormestarinluodon kehittämisessä. (10. tutkimushaastattelu) Lähiöpalvelupiste Porkkana perustettiin vuonna 1997, ja se oli tarkoitettu ensisijaisesti aikuisille. Lähiöpalvelupiste Porkkana toimi alussa asukastupana, jonne järjestettiin erilaista toimintaa. Alkuvuosina siellä päivysti verkoston eri toimijoita, kuten asukasyhdistys, poliisi, koulun oppilashuolto, seurakunta, sosiaalitoimi sekä vapaa- Myöhemmin alueelle saatiin myös vakinainen lähiötyötekijä, jonka jälkeen aikavirasto. verkoston vetovastuu siirtyi viranomaisilta asukastuvalle. (10. tutkimushaastattelu.) Eräs viranomaistyöryhmään kuuluva kuvailee toiminnan käyntiin lähtemistä alueella näin:

14 Asukastupa alko toimii tosi hyvi. Et ne rupes toimii ihanteellisesti mitä voi toimii. Ne rupes järjestää itsenäisesti eri toimintoi, nehä järjesti markkinoita sillonhan meiän ei tarvi olla, sehän toimi ja sillon kun tuli näitä seurakunnan projekteja ja kaikkia näitä lisää ja niil oli niitä omia palavereja Jos ne kerra toimii nää alaryhmät nii hyvi ja asukastupa toimii nii hyvi, ni se riittää Sitte oli puhetta, et kun tarvetta me ollaan taas, ni sitte me tullaa Tällä hetkellä Pormestarinluodossa kokoontuu aluetyöryhmä, jossa ovat kaikki yhteistyökumppanit alueelta edustettuina. Yhteistyön ja verkostoitumisen avulla pystytään ohjaamaan ja käyttämään yhteiset voimavarat koko lähiön ja sen asukkaiden hyväksi. Yhteistyön ja verkostoitumisen avulla pystytään myös vastaamaan mahdollisimman moniin alueen eri asukasryhmien ongelmiin ja haasteisiin.(mannerheimin Lastensuojeluliitto Satakunnan piiri ry. Väliraportti 1998-2000.) Lähiöpalvelupiste Porkkanan ja Porkkanapesä-projektin perustamisen jälkeen alueella on tapahtunut paljon muutosta. Tänä päivänä siellä toimii erilaisia projekteja niin lapsille, nuorille ja aikuisille kuin työttömille ja maahanmuuttajillekin. Vuonna 2000 kartoitettiin, miten asukkaat ovat kokeneet uudet projektit Pormestarinluodon alueella ja miten turvallisuus sekä viihtyvyys ovat parantuneet. Tulokset näyttävät selvästi, että alueen maine ja viihtyvyys on parantunut. Lisäksi Porkkanapesä-projekti arvioitiin parhaimmaksi palveluksi alueella, ja se oli kolmen tärkeimmän toiminnan joukossa alueella. Tutkimuksessa todetaan, että projektit ovat helpottaneet asukkaiden arkipäivää ja uusille palveluille voi vain toivoa pitkää ikää. ( Mäenpää 2000.)

15 6 PORKKANAPESÄ-PROJEKTI Porkkanapesä-projekti on tuki- ja turvapaikkakokeilu lapsille ja nuorille Porin Pormestarinluodossa. Kohderyhmänä ovat alle 15-vuotiaat, painopisteenä 7-12 -vuotiaat lapset ja nuoret, sekä lasten vanhemmat. Rahoituksesta on vuosien varrella huolehtinut raha-automaattiyhdistys, Alli Paasikiven säätiö, Varattomien Lasten Päiväkotisäätiö sekä Porin kaupunki. Tarkoituksena on antaa toimintaa ja tekemistä, keskustelua ja neuvontaa aikuisen kanssa sekä tukea vanhemmille kasvatustyössä. Tarkoituksena on myös mahdollisuuden antaminen ainakin yhteen turvalliseen aikuiskontaktiin. (Mannerheimin Lastensuojeluliitto Satakunnan piiri ry. Väliraportti 1998-2000.) 6.1 Porkkanapesä-projektin synty ja toiminta Vuonna 1996 Pormestarinluodon alueella tehtiin turvallisuustutkimus, jonka mukaan alueen ongelmana on lasten ja varhaisnuorten sosiaalinen syrjäytyminen ja sen hoito, sekä lasten ja nuorten alkoholin ja huumeiden käyttö, nuorisorikollisuus ja turvattomuus. Lasten todettiin olevan ilman hoitoa ja huolenpitoa sekä ennaltaehkäisevä toiminta puuttui. Pormestarinluodon alueella koettiin turvattomuutta ja poliisin toivottiin päivystävän alueella (10. tutkimushaastattelu.) Tutkimushaastattelun mukaan myös koulu toi esiin kokemuksia lasten turvattomuudesta ja pahoinvoinnista ja nosti esiin ajatuksen Porkkanapesän perustamisesta. Ideana oli, että se toimisi lasten turvapaikkana silloin kun kotiin ei voi tai ei halua mennä (10. tutkimushaastattelu 21.8.2002.) Aallon (2001, 13) tutkimuksesta käy ilmi, että alueen peruskoulussa Porkkanapesäprojektin kaltaista toimintaa oli suunniteltu jo pitkään. Rahoitus oli kuitenkin ollut esteenä. MLL:n Satakunnan piirin lähtiessä mukaan rahoitusta voitiin hakea yhdistyksen hallinnoimaa Porkkanapesä-projektia varten