Suomen. lehti No 4 joulukuu 2009 - helmikuu 2010 FINLANDS PATIENTTIDNING 4/2009 LEHTI TERVEYSPALVELUJEN KÄYTTÄJILLE

Suomen lehti No 4 joulukuu 2009 - helmikuu 2010 FINLANDS PATIENTTIDNING 4/2009 LEHTI TERVEYSPALVELUJEN KÄYTTÄJILLE

Suomen lehti Suomen Potilasliitto ry:n jäsenyhdistysten ja ryhmien yhteystiedot ovat sivulla 15 Suomen Potilaslehti 4/2009 Seuraavat numerot aineiston viimeinen toimituspäivä 1/2010 10.2.2010, lehti ilmestyy 26.3.2010 2/2010 29.4.2010, lehti ilmestyy 8.6.2010 3/2010 6.9.2010, lehti ilmestyy 12.10.2010 4/2010 10.11.2010, lehti ilmestyy 20.12.2010 Pääkirjoitus: Elämää muutoksien keskellä...3 Ledare: Livet mitt i förändringar...4 Liikkeelle ja liikkumaan...6 Potilasturvallisuus Suomessa Potilaat mukaan kehittämiseen...7 Vertaistukikoulutusta 2009...10 Ojanne pohtii...14 Jäsenjärjestösivut... 15 51 Värähtelyllä keho kuntoon...52 Lukijoilta...53 Suomen Potilasliitto mukana Terveysmessuilla... 55 Suomen Potilaslehti pidättää itsellään oikeuden olla julkaisematta sille pyytämättä toimitettua materiaalia. Lehti ei myöskään palauta sellaista kirjallista taikka kuvallista materiaalia, jota toimitukseen on pyytämättä lähetetty. Suomen Potilaslehti Finlands Patienttidning Suomen Potilaslehti ilmestyy 4 kertaa vuodessa, vuosikerran hinta on 16 euroa (sisältää postituksen kotimaassa). Paino: Newprint Oy Loimaa Etukannen kuva: Valonsäteitä talvimaisemassa. Suomen Potilasliitto ry Finlands Patientförbund rf Toimisto: Kaisaniemenkatu 4 A, 3.krs, 00100 Helsinki puh. 09 562 2080 fax 09 5123 3555 Sähköposti: toimisto@potilasliitto.fi kotisivut www.potilasliitto.fi Pankkiyhteys: Sampopankki 800012-662600 Hallitus: Paavo Koistinen, puh.joht., 0400 682 337, paavo.koistinen@elisanet.fi, Inger Östergård, varapuh.joht, inger.ostergard@luukku.com, Jaakko Ojanne, talous, hallituksen sihteeri, jaakko.ojanne@welho.com Muut varsinaiset jäsenet: Kalevi Järvinen, Risto Niklander, Jorma Nurmi, Tenho Palmroth, Johanna Pihlajamäki, Elsa Sipilä, Inka Svahn ISSN 0784-5944, 32. vuosikerta Vastaava päätoimittaja: Paavo Koistinen, gsm 0400 682 337 Toimitus: Jaakko Ojanne, gsm 041 461 6886 Osoite: Kaisaniemenkatu 4 A, 3.krs, 00100 Helsinki Sähköposti: toimisto@potilasliitto.fi Kotisivut: www.potilasliitto.fi Puh. (09) 562 2080 Painos 7500 kpl 2

Paavo Koistinen Suomen Potilasliitto ry:n puheenjohtaja Elämää muutoksien keskellä Elämässä tulisi varoa erityisesti yhtä kohtalokasta harhaa, nimittäin sitä illuusiota, jonka mukaan aika pysähtyisi. Sitä se ei koskaan kuitenkaan tee. On siis oltava alituisesti valppaana ja seurattava ajan liikkeitä. Joku voisi pitää tällaista elämäntapaa stressaavana ja kuormittavana, mutta todellisuudessa se on ainoa tapa nimenomaan välttää stressi ja paniikkitilanteet. Meren ulapallakin voidaan purjehtia ikään kuin tuurilla, vaikka kompassin mukaan navigoidaankin. Vältetään väärät suunnat, karikot ja virtaukset. Siitä huolimatta välillä myrskykin iskee, mutta suunta säilyy. Suomen Potilasliitto on 39 vuoden ajan toiminut suomalaisen potilaan etujärjestönä. Tuossa aikakaudessa on ehtinyt olla tyventä ja myrskyä, mutta kurssi on saatu kuin saatukin pidettyä. Miehistö on joskus vaihtunut ja matkustajia on tullut jäseniksi lisää; on joku poistunutkin. Kurssi on säilynyt. Muutokset ja kuohunnat kuuluvat elämään, mutta eteenpäin vievänä voimana ja kannustajana on potilaan hyvä ja hänen tarpeensa. Matka kuitenkin jatkuu. Menneisyyden hyvät työt ja saavutukset ovat kokemuksen rikkautta, mutta sitä on käytettävä aktiivisesti, jotta sillä olisi todellista arvoa tässä päivässä. Ja tämä päivä asettaa kenties suurimmat haasteet vuosikymmeniin. Muutoksien kourissa ovat niin suomalainen sairaanhoito, järjestöelämä kuin rahoittava viranomainenkin. Terveydenhoitosektorilla puhutaan voimakkaasti priorisoinnista. Resurssit kaventuvat, tekijöitä on vähemmän ja huoltosuhdekin muuttuu voimakkaasti, Suomessa voimakkaimmin kuin missään muualla Euroopassa. Priorisoinnilla on siis kolkko kaiku. Merkitseekö se sitä, että vain tiettyjä ikäluokkia tai tiettyjä sairauksia hoidetaan? Jos priorisointia potilaan kannalta katsotaan, sen on merkittävä pikemminkin sitä, että vähiä resursseja kohdennetaan nimenomaan sellaisiin hoitoihin, joilla estetään suurempien terveyden ongelmien syntyminen. Sydänja verisuonitautien hoitaminen ajoissa ja tehokkaasti ovat oikeaa priorisointia. Tehokas kuntouttaminen edustaa niin ikään tehokasta priorisoimista ja resurssien käyttöä. Robottiavusteisten leikkausten lisääminen merkitsee huomattavaa yhteiskunnallisten resurssien säästämistä, mutta niitä paljon puhuttuja da Vincejäkin Suomessa on vasta kaksi, kun Ruotsissa niitä on moninkertaiset määrät. Eräs Suomesta puuttunut resurssien käytön tehostamisessa korvaamaton työkalu on myös puuttunut: laadun seuranta. Kun ei seurata laatua, niin tappioita ja vahinkoja aiheuttavia yksiköitä ei osata riittävän nopeasti paikantaa ja tappioita ja kustannuksia tulee lisää; ja kärsimyksiä, vaikka sillähän ei kai suoranaista taloudellista vaikutusta olekaan. Jos jokin sairaala tuottaa runsaasti kilpirauhasen leikkauksen yhteydessä vaikkapa puhekykynsä menettäneitä potilaita, niin sitten vaan puhutaan vähemmän. Eihän se näin voi olla! Silti laadun valvontaa ei tehdä. Tässäkin Ruotsi on meitä kaukana edellä. Heidän on muuten pakkokin olla, koska sosiaalisektori on kattavampi kuin meillä. Pitää priorisoida oikein ja harkita, kuinka resursseja käytetään. Joskus kannattaa investoida, ettei tule tuhlattua. Samanlainen priorisoinnin paine koskee potilasjärjestöjä. On kehitettävä toimintoja. On valvottava tietenkin terveydenhuoltosektoria ja puolustettava potilaan oikeuksia. Priorisointi syntyy oikeastaan siten, että pyritään keskittymään valvontaan ja kehittämiseen. Ideaalihan on, että vahingoilta voitaisiin välttyä ja voitaisiin rakentaa lähtökohtaisesti hyviä ja toimivia järjestelmiä, joiden suunnittelussa potilas itsekin on mukana. Tässä 3

Suomen lehti suhteessa Potilasliitto on saanut aktiivisena toimijana olla mukana erilaisissa neuvottelukunnissa ja työryhmissä sekä lausuntojen antajana. Ruohonjuuritasolla toimintaa on vietävä jatkuvasti kohden vertaistuen kehittämistä sekä yksilön omaehtoisen terveyden vaalimisen ja kohentamisen suuntaan. Vain vertainen voi potilasta tukea kriisitilanteessa ja potilasjärjestöillä itsellään on resursseinaan korvaamaton määrä omaa sairausryhmäänsä koskevaa tietoa ja kontakteja. Niiden jakaminen vertaistuessa ja yleisöluennoissa muille on priorisoitua ja merkittävää potilastyötä. Tukea antava RAY on myös osa suurta muutosprosessia. Avustusvarojen käytön seurannassa otetaan yhä tarkemmin huomioon se, että varoja käytetään nimenomaan suunniteltuihin tarkoituksiin. Tuloksellista toimintaa ei ole pelkästään se, että byrokratia tulee hoidetuksi, vaikka senkin pitää olla yhä ammattimaisemmin hoidettua. Jos yhdistyksen saamasta avustuksesta kuitenkin suuri osa kuluu tilinpitoon, hallintokokouksiin ja postituksiin, niin voi kysyä, mitä jää varsinaiseen potilastyöhön? Omaa varainhankintaa on välttämättä ryhdyttävä kehittämään, sillä rahoittajaammekin saattavat kohdata muutokset hyvin nopeasti: jos kansa ei matalasuhdanteesta johtuen enää pelaa yhtä runsaasti kuin ennen ja jos pelimonopolit alkavat murentua, niin seuraukset koetaan nopeasti avustusta saavissa organisaatioissa. Suomen Potilasliiton suuri agenda ja päämäärä 2010-luvulla tulee olemaan toiminnan todellinen laajentaminen valtakunnalliseksi toimijaksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimus osoittaa, jossa selvitettiin kuolemia, jotka ovat vältettävissä terveyden huollon keinoin, että Keski- ja Itä-Suomen asukkaiden sairaanhoidon saatavuus ja taso on vaikeuksissa. Hoitoon pääsy, etäisyydet ja jonot ovat kokonaan toisesta maailmasta kuin yliopistollisten keskussairaaloiden liepeillä. Potilastyöllä on siis paljon kyntämätöntä sarkaa sen kuuluisan Kehä III:n ulkopuolella. Se on haaste, johon meidän on vastattava. Nyt on kuitenkin aika kiittää kaikkia kuluneesta vuodesta ja tehdystä työstä. On paikallaan toivottaa kaikille harrasta lepohetkeä vuoden kallistuessa kohden loppuaan ja joulunkin kolkutellessa ovella. Oikein Hyvää Joulun Juhlaa ja Onnellista Uutta Vuotta 2010! Paavo Koistinen Ordförande för Finlands Patientförbund rf. Livet mitt i förändringar I livet borde man se upp för ödesdigra villfarelser; speciellt den illusionen att tiden stannar. Det gör den nämligen inte. Därför gäller det att vara på alerten och följa de rörelser som rör sig i tiden. Någon uppfattar säkert ett dylikt levnadssätt som både stressande och betungande. I själva verket är det ända sättet att undvika stress och paniksituationer. Ute på öppna havet kan man segla på tur fastän man navigerar med kompass. Man undviker fel riktning, grynnor och strömmar. Blåser det upp till storm bibehålls riktningen. I 39 år har Finlands Patientförbund verkat som intresseorganisation för patienter. Under denna tid har det varit både stiltje och storm men kursen har bibehållits. Besättningen har ibland bytts ut och nya medlemmar har värvats som passagerare. Någon har 4 avgått. Men kursen har bibehållits. Förändringar och upprörda sinnen hör livet till. Den bärande kraften som för framåt mot målet är nämligen patientens bästa och patientens behov. Resan fortsätter. Allt det som uppnåtts via idogt arbete och erfarenhet är källa till rikedom med det måste användas aktivt för att det ska ha reellt värde i tiden. Den tid som nu just är ställer större krav än något annat årtionde tidigare ställt. Den nationella sjukvården, föreningslivet och den finansierande myndigheten befinner sig i förändringarnas grepp. Inom hälsovårdssektorn pratas det om prioriteringar. De nationella resurserna stramas åt, arbetskraften sinar och vården omstruktureras kraftigare än någon annanstans i Europa. Prioriteringarna har en dyster klang. Betyder det att bara vissa åldersgrupper kommer att få vård och vissa sjukdomar behandlas! Ser man prioriteringarna ut patientens infallsvinkel innebär det högst troligt det att de sinande resurserna riktas mot sådan vård och sådana behandlingar med vilka man förebygger att mera omfattande hälsoproblem uppstår. Effektiv och snabb vård av hjärt- och kärlsjukdomar är rätt prioritering. Effektiv rehabilitering företräder även prioritering och användning av resurser på rätt sätt. Att utöka operationer som utförs med hjälp av robot innebär anmärkningsvärda inbesparingar vad offentliga resurser beträffar. De mycket omtalade da Vince-robotarna finns det bara två av i Finland. I Sverige är deras antal mångdubbelt fler. När det gäller effektiveringen av nationella resurser har Finland saknat det

oersättliga redskapet; nämligen kvalitetsuppföljning. Då kvalitet inte följs upp kan enheter, som förorsakar komplikationer av olika slag eller som går med förlust, inte tillräckligt snabbt lokaliseras vilket betyder att ekonomiska förluster och kostnader ökar; och lidandet. Med mänskliga lidanden är det ju svårt att påverka det ekonomiska läget! Om det vid sjukhus där sköldkörteloperationer görs; t.o.m. produceras patienter som förlorar sin talförmåga vid operationen, ja då blir ju följden bara den att pratandet minskar tala är silver men tiga är guld! Så kan det inte få fortsätta! Trots det görs inte kvalitetsuppföljning. I detta avseende är Sverige långt före. Det bör de även vara för den sociala sektorn är mera omfattande där än hos oss. Det gäller att prioritera rätt och begrunda hur resurserna ska användas. Ibland är det lönsammare att göra investeringar. Då slösas det inte. Dagens prioriteringstryck gäller även patientorganisationerna. Det gäller att utveckla verksamheten. Hälsovårdssektorn ska naturligtvis övervakas och patienternas rättigheter försvaras. Prioritering uppstår egentligen vid centralisering av övervakning och utveckling. Idealet är att komplikationer undviks och att det byggs goda och fungerande system med patienten som aktör redan i planeringen. I detta avseende har Patientförbundet fått vara med som aktör i olika delegationer och arbetsgrupper och gett utlåtanden. På gräsrotsnivå gäller det att gå vidare; mot utvecklandet av den stödande vertaistuki -verksamheten och mot det att den enskilda individen främjar den egna hälsan. Bara en like kan stöda en patient i krissituation. Inom patientorganisationerna finns det oersättliga resurser och otaliga kontakter vad olika sjukdomsgrupper beträffar. Då allt detta förmedlas till andra inom den stödande vertaistuki -verksamheten och vid allmänna föreläsningar är det fråga om prioritering och betydelsefullt patientarbete. PAF som delar ut ekonomiskt stöd är även inne i en förändringsprocess. I uppföljningen av de ekonomiska understöd som PAF delar ut beaktas allt mer det att medlen uttryckligen används till de ändamål som de givits för. Fruktbar verksamhet är inte bara det att byråkratin sköts på ett professionellt sätt. Om de medel som föreningen får alltmer börjar gå till utgifter för kontering, styrelsemöten och post är det på sin plats att fråga sig vad som blir över för det egentliga patientarbetet? Det är skäl att börja utveckla egen anskaffning av medel för vår finansiär står även inför förändringar. Om befolkningen på grund av lågkonjunkturen inte mera spelar lika mycket som förr och om spelmonopolet börjar vittra syns följderna snabbt hos de organisationer som får understöd. På agendan för Finlands Patientförbunds verksamhet på 2010-talet finns ett stort mål; att vidga verksamheten som nationell aktör. Vid institutet för hälsa och välfärd (THL) har man i en forskning utrett dödsfall som kunde ha undvikits om patienterna kommit i åtnjutande av ändamålsenlig vård. I forskningen påvisas att både tillgången till och nivån på sjukvård för befolkningen i mellersta och östra Finland är i svårigheter. Att komma till vård, avstånden och köerna kan inte jämföras med det som erbjuds inom universitetssjukhusens områden. Det finns ett stort arbetsfält för patientarbete att plöja i utanför Ring III. Det är en utmaning som vi måste svara på. Nu är emellertid tiden inne att tacka för det gångna året och för det arbete som gjorts. Det är även på sin plats att uppmana alla att vila ut nu då året går mot sitt slut och julen står för dörren. En Riktigt God Jul och ett Gott Nytt År 2010 Kutsu varsinaiseen kokoukseen Suomen Potilasliiton sääntömääräinen varsinainen kokous pidetään 31.3.2010 klo 15.00 alkaen, paikkana Cumulus hotelli Jyväskylä, Väinönkatu 3, Jyväskylä. Esillä sääntöjen mukaiset asiat ja lisäksi sääntömuutosehdotus 8 ja 11, sekä liitosta erotettujen asia. Säännöt on julkaistu Suomen Potilaslehdessä 2/2007 ja nähtävillä liiton kotisivuilla www.potilasliitto.fi Suomen Potilasliitto ry/hallitus Kallelse till ordinarie möte Finlands Patientförbund rf:s stadgeenliga ordinarie möte hålls den 31.3.2010 kl 15.00 på hotel Cumulus i Jyväskylä, Väinönkatu 3, Jyväskylä. På mötet behandlas de i förbundets stadgar nämnda ärendena samt förslag till regeländring av 8 och 11, samt uppsagda förbundsmedlemmarnas ärenden. Stadgarna är publicerade i Finlands Patienttidning 2/2007 och även på förbundets hemsida www.potilasliitto.fi Finlands Patientförbund rf/styrelsen 5

Suomen lehti Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin Hyvän toimintakyvyn säilyminen koko elämänkaarella on elämisen laadun kannalta ensiarvoisen tärkeää. Erityisesti tämä korostuu ikääntymisen myötä, jolloin itsenäisen selviytymisen edellytykset korostuvat. Yksi tärkeimmistä on mahdollisuus kotona asumiseen mahdollisimman pitkään. Säännöllisen fyysisen aktiivisuuden on todettu olevan pitkaikaisvaikutuksiltaan paras keino liikkumiskyvyn ongelmien ehkäisyssä. Ikääntyvän väestön määrän lisääntyessä liikkumis- ja toimintakyvyn ylläpitämisen merkitys korostuu entisestään. Tutkimusten mukaan säännöllisellä liikunnalla on merkitystä yli 20 sairauden tai oireyhtymän kuten diabeteksen, sydän- ja verisuonitautien, nivelrikon, osteoporooosin, joidenkin syöpäsairauksien, tuki- ja liikuntaelinten sairauksien sekä univaikeuksien ehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa. Liikunta on siis vahva ja käyttäjälleen ilmainen lääke. Turun yliopiston tutkija Maarit Piirtolan mukaan Englannissa tehdyn selvityksen mukaan sikäläiset tutkijat arvioivat, että vuosina 2003 2004 riittämätön liikunta aiheutti noin 1,35 miljoonana euron suorat kustannukset terveydenhuoltopalveluille ja oli ensisijainen syy noin 35 000 kuolemaan. Diabeetikkojen hoidosta on aiheutunut Suomessa viime vuosina noin 558 miljoonan euron kulut ja tältä osin kulurakenne on ollut jatkuvassa nousussa ollen maamme terveydenhuoltomenoista yli 10 prosenttia. Arviona on ollut, että 800 miljjonan euron raja kustannuksissa ylitetään jo ensi vuoden aikana. Kaatumiset ja niistä aiheutuvat loukkaantumiset kohtaavat iäkkäitä herkästi. Lonkkamurtumia sattuu Suomessa 65 vuotta täyttäneille henkilöille vuosittain noin 7500 ja lonkkamurtumien ilmaantuvuus alkaa lisääntyä 70 ikävuoden jälkeen. Lonkkamurtumien hoito on kallista aiheuttaen vähintään yhtä loukkaantumista kohden 15 000 kustannuksen. Edellä olevat esimerkit kertovat vahvalla tavalla liikunnan merkityksestä ennaltaehkäisevänä ja kuntouttavana keinona. Kysymys kuuluukin, miten saada Suomen väestö ja erityisesti tässä tapauksessa iääntyvä väestönosa harrastamaan liikuntaa nykyistä huomattavasti enemmän. Liikunnan harrastamisella on kunnon lisäksi huomattavaa merkitystä tasapainon lisäämiseen ja lihaskunnon paranemiseen, joilla molemmilla voidaan ehkäistä esimerkiksi kaatumisia ja niistä usein aiheutuvia lonkkamurtumia. Ikäihmisten liikunnan tulisi mielestäni olla hauskaa ja virikkeellistä, ei irvistys suupielissä tapahtuvaa itsensä kiusaamista. Säännöllisyys liikunnan harjoittamisessa on tärkeintä. Samoin on hyvä muistaa, että kotiaskareet ja hyötyliikunta, vaikka marjojen ja sienien poiminta tai halonhakkuu ovat oivia liikunnan muotoja. hyvän kunnon tidetään kokemusperäisesti lisäävän myös psyykkistä hyvinvointia. Lopuksi toivotan Suomen Potilalehden lukijoille mitä parasta lähestyvää talvea, Joulun odotusta ja THL:n pääjohtajaa Pekka Puskaa lainaten Ei ikääntyminen ole ongelma, vaan sairastuminen. Siis liikkeelle ja liikkumaan. 6

Erna Snellman, lääkintöneuvos Sosiaali- ja terveysministeriö Potilasturvallisuus Suomessa Potilaat mukaan kehittämiseen Potilasturvallisuuden edistämisellä tarkoitetaan toimenpiteitä ja keinoja, millä estettäviä vaaratapahtumia välttää. Potilasturvallisuuden edistämiseen on saatu mallia esimerkiksi lentämistoiminnasta, missä riskienhallinta on ydinasia. Riskienhallinta edellyttää mm. suojamekanismien rakentamista inhimillisten virheiden estämiseksi. Huolellisinkin henkilö voi erehtyä. Työolosuhteet ja toimintatavat vaikuttavat vaaratapahtumien riskin suuruuteen. Samannäköiset tai samaltakuulostavat nimet ovat esimerkkejä erehtymistä suosivasta työympäristöstä. Myös erilaiset häiriötekijät, kuten tärkeän, keskittymistä vaativan työn keskeyttäminen, altistavat vaaratapahtumille. Hoitoon liittyvä tärkeä, oleellinen tieto voi sekin muuttua tai kadota kesken kaiken, ellei tiedon säilymistä ja toisaalta saatavuutta oikealla hetkellä ole varmistettu sopimalla yhtenäiset toimintatavat. Tietokatkos on aina vaaratilanne. Ulkomaiset selvitykset osoittavat, että estettävissä olevat vaaratapahtumat ovat terveydenhuollossa yleisiä. Jopa 10% sairaalaan tulevista potilaista altistuu vaaratapahtumalle. Vaaratapahtumista vakavia voi olla jopa prosentti. Näistä jopa puolet voisi olla estettävissä potilasturvallisuutta edistäviä keinoja tai toimintatapoja käyttöönottamalla. Syyllisten etsintä ei auta potilasturvallisuuden lisäämisessä. Syyllistäminen voi sen sijaan vaikeuttaa ongelmiin puuttumista rakentavalla tavalla ja johtaa henkilökunnan tiedossa olevien ongelmien kätkemiseen. Avoin, kehittämismyönteinen ja syyllistämätön ilmapiiri lisäävät potilasturvallisuutta. Voimme ehkäistä tulevia vaaratilanteita avoimella, syyllistämättömällä keskustelulla saatuneista vaaratilanteista sekä pohtimalla, miten vaaratilanteilta ehkäisevitä suojamekanismeja tulisi kehittää. Kun vahinko on tapahtunut, terveydenhuollon ammattilaisten tehtävä on käsitellä tapahtuman kulku potilaan ja omaisten kanssa avoimesti sekä pyydettävä anteeksi tapatunutta. Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman potilasturvallisuuden edistämisen ohjausryhmän kolmivuotinen (2006 2009) toimikausi päättyi lokakuun lopussa 2009. Potilasturvallisuuden ohjausryhmän viimeinen kokous pidettiin juhlavasti Säätytalossa 22.10.2009. Kokoukseen osallistuivat potilaturvallisuuden ohjausryhmän lisäksi ohjausryhmän työvaliokuntien jäsenet ja asiantuntijat. Ohjausryhmän eräs tehtävä oli osallistua kansallisen potilasturvallisuusverkoston kehittämiseen. Kansallinen potilasturvallisuusverkosto oli käynnistynyt jo ennen potilasturvallisuuden ohjausryhmän asetettamista joulukuussa 2005. Potilasturvallisuusverkosto tulee jatkamaan toimintaansa edelleen. Sen seuraava kokous pidetään 4.12.2009 terveydenhuollon ja hyvinvoinnin laitoksessa, THL. Se järjestää myös tätä seuraavat potilasturvallisuusverkoston kokoukset. Ohjausryhmän viimeinen kokous Säätytalossa huipentui ohjausryhmän raportin luovuttamiseen ministeri Paula Risikolle. Raportin luovutus symboloi samalla siirtymistä ministeriövetoisesta käynnistysvaiheesta, suunnittelusta ja työkalujen ja toimintatapojen sekä strategian määrittelystä potilasturvallisuutta edistävän toiminnan, potilasturvallisuusstrategian, toimeenpanoon terveyspalvelujen kentälle. Potilasturvallisuuden ohjausryhmässä olivat edustettuina paitsi terveydenhuollon keskeiset toimijat ja myös potilaiden edustajat. Ministeri Risikko oli luovutustilaisuudesa erityisen kiinnostunut potilaiden mahdollisuudesta osallistua toimintaan. Ministeri tiedusteli puheenjohtaja Paavo Koistisen mietteitä hankkeen kulusta ja olivatko potilaat päässeet mukaan potilasturvallisuuden kehittämiseen. Koistinen kertoi olleensa positiivisesti yllättynyt mahdollisuuksista olla mukana. Potilasturvallisuuden ohjausryhmän työ järjestettiin alusta lähtien ohjausryhmän alaisten työvaliokuntien kautta. Näissä ryhmissä on ollut mukana lähes 70 henkilöä joko jäseninä tai pyydettyinä asiantuntijoina. Ohjausryhmän alaisia työvaliokuntia perustettiin aluksi neljä: 7

Suomen lehti koulutusvaliokunta, potilasturvallisuuskulttuurivaliokunta, työkalut-valiokunta ja raportointi ja raportoinnista oppimisen työvaliokunta. Koulutus- ja kulttuurivaliokunnat päättivät yhdistyä, koska tehtävät olivat päällekkäisiä. Ohjausryhmän ja työvaliokuntien puheenjohtajat ja sihteerit pitivät myös koordinoivia työkokouksia. Näin organisoituna työ eteni ja yhteisten tavoitteiden saavuttaminen varmistui. Jälkeenpäin voi todeta kehityksen kolmessa vuodessa olleen huimaa. Kun työ alkoi, potilasturvallisuus oli Suomessa vielä huonosti tunnettu vaikka kansainvälisesti asia on ollut esillä vuosituhannen vaihteesta lähtien. Kulttuuri- ja koulutusvaliokunnassa työ oli haastavaa. Kulttuurin muutos on tunnetusti hidasta. Kokouksissa pohdittiin, joudummeko odottamaan uuden sukupolven tuloa ohjaksiin ennen kuin mikään muuttuisi. Näin ei onneksi ole käynyt. Jo kolmessa vuodessa on moni asia muuttunut. Kentällä käy ajoittain suorastaan iloinen hyrinä potilasturvallisuuden edistämisen ympärillä. Potilasturvallisuuden edistäminen on hyvä ja positiivinen asia. Se on kaikille tärkeää. Tästä havainnosta saimme pirsitysruiskeen työn jatkamiseen. Kolmen vuoden aikana käynnisettiin myös potilasturvallisuuskulttuurin mittaamiseen liittyviä kokeiluja. Tervydenhuollon koulutus ja työ kentällä näyttävät joskus elävän toisistaan riippumatonta elämää, vaikka tavoite on yhteinen: korkealaatuinen, vaikuttava ja turvallinen hoito. Potilasturvallisuuden ohjausryhmän ja työvaliokuntien jäsenet tekivät potilasturvallisuuskoulutusasiassa yhteistyötä terveydenhuollon ammattihenkilöiden neuvottelukunnan alaisen osaamisen ja yhteistyön jaoksen kanssa. Yhteistyönä valmistui suunnitelmaluonnos potilasturvallisuuden sisällyttämistä terveydenhuollon ammattilaisten koulutusohjelmiin kaikilla eri tasoilla. Koulutussuunnitelmaa työstettäneen edelleen terveydenhuollon ammattihenkilöiden neuvottelukunnassa. 8 Potilasturvallisuuden ohjausryhmän työ päätöksessä, on päätöskahvien aika Säätytalolla. Kuvassa ohjausryhmän varapuheenjohtaja lääkintöneuvos Erna Snellman STM ja ohjausryhmän jäsen Suomen Potilasliiton puheenjohtaja Paavo Koistinen. Raportointi- ja siitä oppiminen -valiokunnassa työskentely aloitettiin käsittelemällä muiden maiden kokemuksia vaaratapahtumien käsittelystä. THL:ssä kerätyt muiden maiden raportointikokemukset koottiin yksiin kansiin, ja ne on nyt julkaistu THL:n sarjassa. Vaaratapahtumat voivat olla läheltä-piti-tilanteita tai sellaisia, missä jotain tapahtuu. Usein vaaratapahtumat ovat huomaamattomiksi jääviä, ellei niitä nosteta esiin. Vaaratapahtumat voivat kuintenkin johtaa myös potilaan vammautumiseen tai pahimmillaan kuolemaan. Tietoa vaaratapahtumista voidaan saada monelta eri taholta. Näistä ytitetään koota myös potilasturvallisuuden tilaa kuvaavia indikaattoreita. Haasteena on indikaattorien epäluotettavuus. Kertovatko indikaattorit todellakin potilasturvallisuudesta sekä, mihin niitä voidaan käyttää? Suomi on ollut tällaisten kehittelyssä mukana sekä Pohjoismaisessa yhteistyöryhmässä että OECD:n indikaattorityöryhmässä. Eri paikoista kerättäynä indikaattorit eivät valitettavasti kerro samoista asioista eivätkä välttämättä edes potilasturvallisuudesta. Vertailutiedon saaminen on kuitenkin edelleen tärkeä kehittämistavoite. Raportointivaliokunta jakautui vaaratapahtumien vakavuuden ja tiedon käytettävyyden mukaan kolmeen alaryhmään. Näistä tunnetuimmaksi kolmen hankevuoden aikana tuli matalan kynnyksen raportointiin paneutunut Haipro-ryhmä. Matalan kynnyksen raportointikäytännöt on otettu kentällä innokkaasti vastaan. Haipro-menetelmän käyttäjät ovat perustaneet oman kansallisen verkoston kouluttautumiseen ja kehittämiseen. Keskeinen periaate raportoinnissa ja siitä oppimisessa on, ettei ilmoituksen perusteella syyllistetä. Vielä ratkaisua odottava kysymys on, miten vakavat haittatapahtumat tulisi jatkossa käsitellä, jotta näistäkin opittaisiin. Vaasan sairaanhoitopiirissä puolestaan kokeillaan menetelmää, missä myös potilas tai hä-

nen omaisensa itse raportoivat vaaratapahtumista toimintayksikölle. Potilaiden oma raportointimahdollisuus potilasturvallisuutta uhkaavista vaaratilanteista on ennakkoluuloton askel eteenpäin Suomessa. Tämä on kuitenkin tuonut mukanaan aivan uudenlaisia ongelmia. Ratkaisuja näihin etsitään ja toivottavasti löydetään vähitellen. - Tanskassa potilaiden mahdollisuus raportoida vaaratapahtumista on jo lakisääteistä. Mahdollisesti sieltä voitaisiin oppia ja löytää keinoja uusiin ongelmiin. Kehitettävää riittää edelleen paljon. Useissa maissa vaaratapahtumien raportointi on edennyt nimettömästä raportoinnista nimellä raportoimiseen. Työkalut-valiokunta on arvioinut maailmalla käytössä olevia menetelmiä ja valmistellut näistä joukon Suomeen soveltuvia potilasturvallisuutta edistäviä toimintatapoja. Potilaitakin varten on kehitetty Potilasturvallisuuden huoneentaulu, Potilasturvallisuuden muistilistat ja Potilaan käsikirja. Nämä kaikki voi ladata internetistä sosiaali- ja terveysministeriön sivuilta. Kansainvälisesti hyvin tärkeä potilasturvallisuuden edistämiseen keskittynyt on maailman terveysjärjestön WHO:n alainen World Alliance for Patient Safety -organisaatio. Heidän internet-sivuillaan kuvataan keinoja, miten potilaat voivat osaltaan edistää potilasturvallisuutta Patients for Patients -hankkeen alla. Siellä kerrotaan myös potilaslähettilästoiminnasta. Suomessakin voisi olla tällaista. Suomi ja sosiaali- ja terveysministeriö on mukana EU-maiden yhteisessä potilasturvallisuusverkoston kehittämisessä EUNetPaS. Ja Suomella on siinä tärkeä rooli erityisesti lääkehoidon turvallisuuden edistämisen osahankkeessa. Potilasturvallisuuden ohjausryhmän toimikauden päätyttyä vastuu potilasturvallisuusstrategian toimeenpanosta siirtyy ministeriön alla toimivalle Terveydenhuollon ja hyvinvoinnin laitokselle. Terveydenhuoltolakiin on tulossa pykälä potilasturvallisuudesta ja hoidon laadusta. Tämän nojalla annettaneen myös erillinen asetus, mihin tulisi tarkempia linjauksia potilasturvallisuuden ja laadun edistämisestä. Potilasturvallisuus on kansanvälisesti priorisoitu hyvin korkealle. Potilasturvallisuusasiat säilyvät siksi epäilemättä myös ministeriössä sillä niin tärkeästä asiasta on kyse - ei vähiten kesäkuussa 2009 EU:n komission hyväksymän Potilasturvallisuus ja hoitoon liittyvät infektiot -suosituksen vuoksi. EU:ssa seurataan suosituksen toimeenpanoa jäsenmaissa. Suomen tammikuussa julkaistu potilasturvallisuusstrategia on linjassa EU:n suosituksen kanssa. Tulevaisuuden ennustaminen on haasteellista. Seuraavat merkittävät askeleet potilasturvallisuuden edistämisessä kuintekin tapahtuvat ilmeisesti potilaslähtöisesti. Potilaat voivat rikastuttaa ja edistää kehittämistyötä kantamalla omat kortensa potilasturvallisuuden edistämisen eteen. Nyt olemme tässä vasta alkutaipaleella. Potilaiden mahdollisuudet osallistua oman hoidon kehittämiseen tulevat varmaankin kasvamaan merkittävästi. Tähän saakka voimia on käytetty potilasturvallisuuden edistämisen periaatteiden tunnetuksi tekemiseen terveydenhuollon ammattilaisille. Nyt on potilaiden vuoro. Sosiaali- ja terveysministeriön ja erityisesti omasta puolestani annan sydämelliset, lämpimät kiitokseni kaikille Teille eri tavoin potilasturvallisuuden edistämisessä mukanaoleville. Erityiskiitokset myös viime tammikuun potilasturvallisuuskonferenssiin osallistuneille potilasedustajille. Seuraavassa potilasturvallisuuskonferenssissa vuonna 2011 potilaiden mukanaolo lienee jo hyvin näkyvää. Tervetuloa kaikki mukaan edistämään potilasturvallisuutta! Lisätietoa Sosiaali- ja terveysministeriön potilasturvallisuus-sivusto: http://www.stm.fi/sosiaali_ja_terveyspalvelut/ terveyspalvelut/potilasturvallisuus Suomalainen potilasturvallisuusstrategia: h t t p : / / w w w. s t m. f i / j u l k a i s u t / n a y t a / _ julkaisu/1383571#fi Potilasturvallisuuden huoneentaulu: http:// www.stm.fi/c/document_library/get_file?folder Id=40880&name=DLFE-8800.pdf Potilaan käsikirja: http://www.stm.fi/c/document_library/get_file? folderid=40880&name=dlfe-10026.pdf Potilasturvallisuuden muistilistat: http://www. stm.fi/c/document_library/get_file?folderid=4 0880&name=DLFE-8801.pdf Terveydenhuollon ja hyvinvoinninlaitoksen potilasturvallisuussivut (sivut uudistettavana): http://sty.stakes.fi/fi/potilasturvallisuus/index. htm Haipro: http://www.haipro.fi/fin/default.aspx WHO: Alliance for Patient Safety http://www.who.int/ patientsafety/about/en/index.html EU potilasturvallisuus: http://ec.europa.eu/health-eu/care_for_me/ patient_safety/index_fi.htm EUNetPaS-verkostohanke: http://www.eunetpas.eu/ 9