Katrin metsäpolun kohteet 1. Niityn rikkautta Niitty on ollut laidunnettuna ehkä koko tilan historian ajan eli noin 200 vuotta. Niitylle on muodostunut oma erikoinen kasvi- ja hyönteislajistonsa, kun karja tai viikate on poistanut suuret varjostavat kasvit matalien ja vähään tyytyvien niittykasvien päältä. Nykyisin hevoset ovat viettäneet kesäpäiviä niityllä ja syöneet ehkä liiankin tarkkaan niityn kasveja. Niitylle tyypillisiä kasveja ovat päivänkakkara, ahomansikka, ruusuruoho ja niittynätkelmä. Kimalaiset ja mehiläiset viihtyvät kukkaniityllä keräämässä mettä ja siitepölyä. 2. Puulajipuisto Metsäntutkimuslaitos perusti tämän puulajipuiston eli arboretumin yhdessä Pohjois-Karjalan Maataloussäätiön kanssa vuosina 1992 1997. Nimensä puisto on saanut pitkäaikaisen valtiomiehen, rovasti Antti Kukkosen mukaan. Erikoisen näköiset puut voidaan jakaa kahteen luokkaan: Erikoiset puuyksilöt ja varsinaiset erikoismuodot. Erikoismuoto on saanut alkunsa mutaatiosta eli perintötekijöissä tapahtuneesta muutoksesta. Sen poikkeava ulkonäkö ei siis johdu ulkoisista tekijöistä. 3. Kasvupaikkatyypit ja metsätyypit Metsätalousmaan kasvupaikat jaetaan kivennäismaihin ja turvemaihin. Kivennäismaiden kasvupaikkatyyppejä ovat lehdot, lehtomaiset kankaat, tuoreet kankaat, kuivahkot kankaat, kuivat kankaat ja karukkokankaat. Kukin kasvupaikkatyyppi sisältää useita ilmastollisia/alueellisia metsätyyppejä. Lisäksi erotetaan kitu- ja joutomaat, joilla on omat luokituksensa. Kukkolan tilaa ympäröivät metsät ovat lähinnä lehtoja sekä lehtomaisia ja tuoreita kankaita. 4. Hybridihaapa Hybridihaapa on kotimaisen metsähaavan ja kanadalaisen amerikanhaavan risteytys. Se kasvaa nopeasti, jopa metrin vuodessa. Hybridihaavikkoon perustettiin kasvukoeala marraskuussa 2009. Puista mitattiin pituus ja rinnankorkeusläpimitta. Puiden keskipituus oli 8,43 m, keskiläpimitta 7,1 cm ja kokonaistilavuus 29,04 m 3 /ha. Hybridihaapa ei menesty tiiviillä savimaalla eikä kosteissa painanteissa, mikä näkyy tälläkin alueella. 5. Joulukuusiviljelmät Sähköjohtojen alla olevan kasvillisuuden pitää pysyä alle neljä metrisenä. Hyviä esimerkkejä metsätaloudellisesta hyötykäytöstä ovat joulukuusien ja koripajujen viljely. Metsänomistajan tulee tehdä sähköyhtiön kanssa sopimus sähkölinjan alustan käytöstä. Nämä kuuset ovat mustakuusia. Luontaisesti niitä kasvaa Pohjois-Amerikassa viileällä ilmastovyöhykkeellä lähinnä korpimaisilla soilla. 1
6. Metsien monimuotoisuus Monet uhanalaiset metsälajit ovat riippuvaisia järeästä lahopuusta. Lahopuun määrän lisääminen ja sen laadullinen kehittäminen on yksi tärkeimmistä metsälajiston monimuotoisuutta edistävistä toimenpiteistä kaikissa metsissä. Haavat, koivut, raidat, pihlajat, terva- ja harmaalepät, halavat ja tuomet ovat monimuotoisuuden kannalta merkittäviä. 7. Haapa Metsähaavan lehdet värisevät pienessäkin tuulessa. Haavalle on tyypillistä runsas ja laajalle ulottuva juurivesonta. Haapa vesoo juuristaan erityisesti, jos se kaadetaan tai se alkaa kuolla vanhuuttaan. Jos haapa halutaan hävittää alueelta kokonaan, se tulisi kaulata muutama vuosi ennen kaatoa. Kaulaamisella tarkoitetaan puun kuoren poistamista kokonaan pieneltä matkalta rungosta. Näin ravinteiden kulku estyy rungossa ja puu ei pysty tuottamaan enää juurivesoja. Haavan puuaines on pehmeää. Lahottajasieni iskee helposti vioittuneeseen haapaan. Haapa voi tarjota asuinpaikan yli 300 eri hyönteislajille. Tällä alueella monen haavan kyljessä näkyy viilto. Hirvet söivät haavan kuorta vuosia sitten ja syöntijäljet näkyvät yhä puiden rungoissa. 8. Mäyrän pesäluolasto Mäyrä on hämäräeläin. Mäyrä painaa 6-17 kg ja se on 60 70 cm pitkä. Mäyrällä on valkea, suipohko pää, jossa on kaksi selvää mustaa juovaa. Sillä on voimakkaat jalat ja niissä pitkät kynnet, joilla se pystyy kaivamaan laajoja käytäväverkostoja. Mäyrät saattavat käyttää kaivamiaan pesäluolastoja vuosikymmeniä. Kun mäyriä on paljon, ne muodostavat noin kymmenen yksilön laumoja. Laumalla on yksi keskuspesä ja monia sivupesiä. Pesien ja ruokailupaikkojen välillä kulkevat yleensä mäyrien tallaamat polut. Mäyrät syövät kastematoja, hyönteisiä, marjoja, sieniä, hedelmiä ja kauraa. Kun mäyrät aikanaan hylkäävät pesäluolansa, pesässä asustaa sen jälkeen supikoira, hilleri tai kettu. 9. VMI VMI eli valtakunnan metsien inventointi on metsien ja metsävarojen seurantajärjestelmä, joka tuottaa tietoa metsävaroista, maankäytöstä, metsien terveydentilasta, monimuotoisuudesta, hiilivaroista ja niiden muutoksista. Ensimmäinen valtakunnan metsien inventointi tehtiin 1920-luvulla. Uusimmat metsävaratilastot perustuvat valtakunnan metsien 10:teen inventointiin (VMI10), jonka maastotyöt aloitettiin kesällä 2004. Maastomittauksissa arvioidaan sekä metsikkökuvioita että yksittäisiä puita kuvaavia tunnuksia. Koealaverkko kattaa koko Suomen. Koealoja on noin 70 000 kpl. Tämän metsäpolun varrella on kaksi VMI-esittelykoealaa: Ylispuustoinen kuusen taimikko ja varttunut männikkö. 10. Ylispuustoinen kuusikko Tällä VMI-esittelykoealalla verhopuuston hakkuu on tehty syksyllä 2002. Osa verhopuista on kuitenkin jätetty järeytymään sahatavaraksi sekä tuomaan metsikköön vaihtelua. Tällä kuviolla kuusen yllä kasvaa harmaaleppää, koivua, raitaa, haapaa ja pihlajaa. Tällainen kaksijakoinen metsikkö tarjoaa monille linnuille mainion elinympäristön. 2
Tämän tuoreen keskiravinteisen lehdon (oravanmarja-käenkaalityyppi) aluskasvillisuus on melko vähäistä puuston tiheyden ja varjostuksen vuoksi. Ravinteisella kasvualustalla nopeakasvuisten kuusten kuori on punertavaa. 11. Kiviaidan aikoja Pelto- tai kaskialalta kasattiin kiviä pois kasoiksi tai aidaksi. Kiviaitoja on tehty esimerkiksi tilan raja-aidoiksi tai suojaamaan peltoja karjalta. Lisäksi kaskenpolton yhteydessä oli määräys 1700- luvun lopulta, että kaskettu alue on pidettävä aidattuna kahdeksan vuotta kaskeamisen jälkeen. Kiviaidoilla on merkitystä myös luonnon monimuotoisuuden kannalta. Kiviaidat tarjoavat elinympäristön monille sammalille ja jäkälille ja pesäkolon vaikkapa kärpälle. 12. Lahjapuumetsikkö Kukkolan parkkipaikan viereiselle pellolle istutettiin 22.5.2009 yksi visapihlaja sekä useita tammen, lehmuksen ja vaahteran taimia. Taimet olivat Metlan lahja Joensuun kaupungille 160-vuotisjuhlan kunniaksi. Tammi on alkuperältään Tammisaaresta, mutta siemen on kerätty Punkaharjun tutkimuspuistoon vuonna 1927 istutetusta viljelmästä. Lehmuksen siemenet on kerätty lehmuksen geenireservimetsästä Puruveden Niinisaaresta ja vaahteran siemenet Punkaharjun Haarikonmäestä. Alkuperäinen visapihlaja kasvoi Oulaisissa ja havaittiin visaksi vasta puun kaatamisen yhteydessä syksyllä 2007. Arvokas yksilö pelastettiin tekemällä sen silmuista mikrolisäys Metlan Punkaharjun yksikössä. 13. Rauduskoivu pellonmetsityksessä Peltojen metsityksen syynä on usein maataloustuotannon loppuminen. Kuusi on varmimpia lajeja pellonmetsityksessä. Se on kuitenkin hallanarka, joten alaville maille sitä ei voi istuttaa ilman verhopuustoa. Rauduskoivu viihtyy kivennäismailla, hieskoivu hienojakoisemmilla mailla. Hybridihaapa taas vaatii ravinteikkaan maan. Siperianlehtikuusi on myös uusi tulokas pellonmetsityksessä. Oikealla puulajivalinnalla voidaan pelto metsittää maisema-arvojen kärsimättä. Asutusten ja teiden läheisyydessä kannattaa välttää puiden istuttamista suoriin riveihin. Pellolla kasvava heinä on syytä pitää kurissa, jotta taimet pääsevät nopeasti aloittamaan kasvunsa ja tautiriskit pienenevät. Hirvet, jänikset ja myyrät aiheuttavat usein tuhoja metsitetyllä alueella. 14. Varttunut männikkö Mänty on yleisin puulajimme. Männyllä on punaruskea, hilseilevä kuori, pitkät, parilliset neulaset ja pyöreähköt kävyt. Mänty tarvitsee paljon valoa. Koska vain valoa tarpeeksi saavat neulaset yhteyttävät, männyn alemmat, varjossa sijaitsevat neulaset oksineen kuolevat. Tässä metsikössä harvennusta ei ole tehty tarpeeksi ajoissa ja näin puut ovat kärsineet valon puutteesta ja oksia on alkanut kuolla. VMI-esittelykoeala mäen laella edustaa reheväleimaista tuoretta kangasta (mustikkatyyppiä), joka vaihettuu alempana lehtomaiseen kankaaseen. 3
15. Marjojen satoennusteet Metsäntutkimuslaitos laatii vuosittain 3-4 marjojen satoennustetta kasvukauden aikana. Kesäkuun puolivälissä laaditaan ensimmäinen mustikan ja suomuuraimen satoennuste. Heinäkuussa ilmestyvässä tiedotteessa kerrotaan mustikan ja suomuuraimen satotasot ja puolukan kukinnan edistymisen aikataulu ja kukinnan runsaus. Syyskuun tiedotteessa kerrotaan puolukan satonäkymien lisäksi syksyn sienisadosta. Laadittujen ennusteiden pohjana on koealaverkosto, johon kuuluu noin 200 metsikköä ja suota eri puolilla Suomea. Neliömetrin suuruisilta pysyviltä koeruuduilta lasketaan kukat, raakileet ja kypsät marjat. Koeruutuja on viisi kappaletta kussakin metsikössä. 16. Yöperhosseuranta Tämä on ympäristöhallinnon hoitama yöperhosten seurannassa käytettävä valorysä. UV-säteily houkuttelee perhosia, joista osa jää talteen pyydykseen tutkimista varten. Saalis koostuu pääasiassa mittareista, yökkösistä, kehrääjistä ja kiitäjistä. Saaliista määritetään lajisto ja lasketaan lajikohtaiset lukumäärät. Pitkinä aikajaksoina tutkitaan ilmaston muuttumisen vaikutuksia, yöperhosvaelluksia sekä yksittäisten lajien leviämisiä tai taantumisia. Lisäksi perhosista on tutkittu raskasmetallien kertymistä sekä teollisuusmelanismia eli ympäristön aiheuttamaa tummumista. Valtakunnallisista tutkimuksista vastaa Suomen ympäristökeskus (SYKE). 17. Kuusipuun arvo Kuusi Vuonna 2003 Vuonna 2010 Korkeus 22 m 23,5 m d 1,3 35 cm 38 cm Kokonaiskuutiomäärä 0,920 m 3 1,228 m 3 Tukkipuun osuus 93 % eli 0,855 m 3 92 % eli 1,132 m 3 Kuitupuun osuus 6 % eli 0,060 m 3 8 % 0,096 m 3 Tukkipuun kantohinta 46,20 / m 3 50 / m 3 Kuidun kantohinta 21,70 / m 3 16 / m 3 Puun arvo 40,80 58,14 18. Päätehakkuumetsä Metsä on uudistuskypsä, eli valmis päätehakkuuseen, kun puusto on tarpeeksi järeää tai vanhaa. Järeyteen vaikuttavat kasvupaikka, puulaji ja metsäkuviolla tehdyt harvennukset. Järeys määritetään puuston keskimääräisestä läpimitasta. Päätehakkuussa poistetaan vanhat puut ja tilalle perustetaan uusi taimikko. Tällä puukuviolla puut ovat tarpeeksi järeitä päätehakkuuseen. Puiden keskiläpimitta on 29 cm. Suositeltava uudistushakkuun keskiläpimitta on 26 30 cm. 19. Taimettuminen harvennusmetsikössä Harvennushakkuu pitää puuston terveenä, nopeuttaa sen järeytymistä ja lisää metsän kokonaistuottoa. Harvennushakkuu tehdään nykyään yleensä koneellisesti. Harvennuksessa poistetaan heikot, sairaat ja kehityskelvottomat puut. Yleinen ohje on, että puustosta ei poistettaisi kerrallaan 30 %:a enempää myrsky- ja lumituhoriskin vuoksi. Kotimaisilla puulajeillamme on luontainen taimettu- 4
miskyky, mikä tarkoittaa puun kykyä kasvattaa itsenäisesti uusi sukupolvi. Alueella tehdyn harvennushakkuun yhteydessä metsään on raivattu ajouria, jotka ovat paikoitellen aivan kuusen taimien peitossa. Kuusi on näin käyttänyt vapautuneen kasvutilan hyväkseen. 20. Podsolimaannos Maannos on maaperän yläosassa oleva kerroksellinen rakenne. Maannos syntyy vuosisatojen kuluessa useiden eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Maannoksen kehittymiseen vaikuttavat ilmasto, maalaji ja sen raekoko, pinnanmuodot, kasvillisuus ja aika. Suomi sijaitsee pohjoisella havumetsävyöhykkeellä ja täällä podsoli on yleisin maannostyyppi. Koska ravinteet huuhtoutuvat ilmastossamme syvälle maahan, on podsolimaannos niukkaravinteinen. Kunttakerros (6 cm) karike kuolleita kasvinosia, neulasia, lehtiä, oksia humus hajonnutta kariketta Huuhtoutumis- eli uuttumiskerros (8 cm) vaaleanharmaa, ravinteita erittäin niukasti Rikastumiskerros (28 cm) punertava rautapodsoli tummanruskea humuspodsoli Muuttumaton pohjamaa yläpuolella olevaa kerrosta hieman vaaleampi kerros Karikekerros Humuskerros Huuhtoutumiskerros Rikastumiskerros Perusmaa 21. Entinen sääasema Vuosina 1990 2008 tällä paikalla toimi automaattinen sääasema, joka mittasi ilman ja maan lämpötiloja sekä kosteutta eri korkeuksilta. Kaadetussa puussa näkyvät vielä antureiden paikat. Lisäksi mitattiin ilman rikkidioksidipitoisuutta. Koealalla tutkittiin avomaalle ja kuusikkoon tulevien ilman epäpuhtauksien määrää ja laatua. Lisäksi tutkittiin laskeumien vaikutusta maaveden ominaisuuksiin ja veden muuttumista sen suotautuessa eri maakerrosten läpi. Maavettä kerättiin lysimetreillä, joita oli asennettu maahan eri syvyyksiin. Kolot ovat säilyneet maassa varsin hyvin. 22. Puro Lähteet, purot, norot ja lammet ovat tärkeitä metsien monimuotoisuuden ja maiseman kannalta. Pienvedet muodostavat ympäristöstään poikkeavan pienilmaston ja niissä on erikoinen kasvi- ja eläinlajisto. Metsälain mukaan tällaisia pienvesialueita ja niiden ympäristöjä tulee suojella. Tämä puro kerää vedet Kukkolan parkkipaikan lähellä olevilta pelloilta. Puro virtaa läheisen pellon reu- 5
naan ja kääntyy siitä oikealle, alittaa metsätien ja virtaa sen jälkeen toisen pellon reunaa myöten kohti Pyhäselkää. Keväisin lumien sulamisen aikaan purossa virtaa todella paljon vettä. 23. Pommikuopat Joensuuta pommitettiin Neuvostoliiton ilmavoimien toimesta useita kertoja talvi- ja jatkosotien aikana. Suurimmat tuhot koettiin Niinivaaralla ja ruutukaava-alueella. Kaupungin ympäristöstä löytyvät pommikuopat ovat useimmiten syntyneet vihollislaivueiden tyhjentäessä lastinsa sattumanvaraisesti ilman tiettyä kohdetta. Suomalaishävittäjien ahdistelemat pommikoneet pyrkivät painoa keventämällä saamaan lisää nopeutta ja liikehtimiskykyä vaaran uhatessa. 24. Pellon ja metsän reuna Meijerinurmi on ollut viljeltynä yli 100 vuotta. Viljelyn tuloksena on syntynyt erilaisia elinympäristöjä pellolle ja reuna-alueille. Pellon ja metsän välisellä reunavyöhykkeellä elää metsän, niityn ja pellon lajeja. Ojan pientareelta löytyy täällä jopa 30 erilaista kasvilajia, joista osa on niittykasveja. Lähistöltä voit löytää pitkälehdykkäisen, puna-apilaa muistuttavan metsäapilan, joka viihtyy niityillä, metsänreunoissa ja pientareilla. Pohjois-Karjalan maakuntakukkaa, karjalanruusua, on runsaasti Kukkolan metsissä. Sillä on neulasmaiset piikit, tuoksuvat kukat ja pitkänomainen kiulukka. 25. Siperian lehtikuusi Lehtikuusi kasvattaa joka kevät uudet, aivan neulasia muistuttavat pehmeät lehdet, jotka kellastuvat ja putoavat syksyllä pois. Lehtikuusi saattaa kasvaa jopa 45 metriä korkeaksi puuksi. Lehtikuusi ankkuroituu maahan paalujuurella, joka saattaa yltää 1,5 metrin syvyyteen. Lehtikuusi tarvitsee runsaasti valoa ja rehevän maaperän, muttei siedä seisovaa vettä. Kalkkipitoinen, lehtomainen maa on erinomainen kasvualusta lehtikuuselle. Suomessa viljellään sekä siperian- että euroopanlehtikuusta. Lehtikuusta pidetään lähes painekyllästetyn puun vertaisena lahonkestävyydeltään. Pihkainen, lahonkestävä puuaines on lähinnä vain lehtikuusen sydänpuussa. Lehtikuusi on erinomainen, säänkestävä materiaali ulkoisessa rakentamisessa. Puun huomattava eläminen rajoittaa kuitenkin käyttöä. 26. Kontortamänty Kontortamänty eli murraynmänty kasvaa luontaisena Pohjois-Amerikan länsiosissa. Kontortamänty on hieman ongelmallinen sieni-, myrsky- ja lumituhojen sekä heikon karsiutumiskykynsä vuoksi. Sen alkukehitys on huomattavasti nopeampaa ja valontarve vähäisempi kuin metsämännyllämme, Kauan rungossa pysyvät, pihkaiset oksat, kuten myös puuaineksen hauraus, vähentävät sen käyttöä sahateollisuudessa. Suomessa sen luontainen uudistuminen on heikkoa. Kontortan kuori muistuttaa kuusen kuorta, käpy on kiinni oksassa, runko on mutkainen ja neulaset ovat pidempiä ja kirkkaamman vihreitä kuin kotimaisessa metsämännyssä. 27. Pihamännikkö Metsikkö on päätetty säilyttää tällaisenaan, vaikka puut ovatkin järeitä ja ne olisivat jo hakkuukelpoisia. Nämä komeat vanhat männyt ovat maisemallisesti arvokkaampia kuin mitä ne olisivat kaa- 6
dettuina tukkirunkoina. Metsäsuunnitelmassa kuvio on merkitty joko uudistettavaksi tai säilytettäväksi maisemapuumetsänä. Aluspuustoa voidaan kuitenkin poistaa tai harventaa mieltymyksen mukaan. Metsäsuunnitelmassa näkyvät puustotiedot, hakkuu- ja metsänhoitoehdotukset kymmenen vuoden ajalle sekä käytön rajoitukset. 28. Pihlaja Kotipihlajaa on ennen pidetty pyhänä puuna. Se on vaatimaton kasvupaikkansa suhteen. Erityisesti kalkkipitoinen maa innostaa pihlajaa kasvamaan puumaiseksi. Yleisimmin pihlaja kasvaa puun ja pensaan välimuotona. Pihlaja valtaa aukeiden paikkojen elintilaa ensimmäisten puulajien joukossa. Linnut käyttävät pihlajanmarjoja ravinnokseen ja levittävät näin pihlajan siemeniä uusille kasvupaikoille. Pihlajan happamia marjoja käytetään viinien, mehujen, hillojen, makeisten ja jälkiruokien valmistukseen. Pihlajapuusta valmistetaan pieniä huonekaluja, koriste-esineitä ja astioita. 29. Fenologia Fenologia tutkii biologisten ilmiöiden rytmiikkaa ja eri tekijöiden vaikutusta siihen. Metsäntutkimuslaitos on perustanut koko maan kattavan havaintoverkoston, jossa seurataan metsäpuiden ja - kasvien fenologiaa. Havaintopisteissä seurataan puiden kukkimista ja lehteentuloa, lehtien kellastumista ja varisemista havupuiden pituuskasvua ja kukkimista mustikan ja puolukan kukkimista ja marjojen kypsymistä Pohjois-Karjalan Maataloussäätiö maaseuturahasto 7