Katrin metsäpolun kohteet

Transkriptio

1 Katrin metsäpolun kohteet Niityn rikkautta Tämä niitty on ollut laidunnettuna ehkä koko tilan historian ajan eli noin 200 vuotta. Niitylle on muodostunut oma erikoinen kasvi- ja hyönteislajistonsa, kun karja tai viikate on poistanut suuret varjostavat kasvit matalien ja vähään tyytyvien niittykasvien päältä. Nykyisin hevoset ovat viettäneet kesäpäiviä niityllä ja syöneet ehkä liiankin tarkkaan niityn kasveja. Niitylle tyypillisiä kasveja ovat päivänkakkara, ahomansikka, ruusuruoho ja niittynätkelmä. Kimalaiset ja mehiläiset viihtyvät kukkaniityllä keräämässä mettä ja siitepölyä. Hybridihaapa Hybridihaapa on kotimaisen metsähaavan ja kanadalaisen amerikanhaavan risteytys. Se kasvaa nopeasti jopa metrin vuodessa, mutta se kestää huonosti tuhoeläimiä. Myyrätuhot pyritään pitämään loitolla muovisuojuksien avulla. Hybridihaapa menestyy vain rehevillä mailla. Taimet ovat kalliita, mutta ne maksavat hintansa takaisin kasvattaessaan juurivesoista uuden sukupolven vielä toisen tai kolmannen päätehakkuun jälkeen. Suositeltava taimien istutustiheys on tainta hehtaarille. Joulukuusiviljelmät Sähköjohtojen alla olevan kasvillisuuden pitää pysyä alle neljä metrisenä. Hyviä esimerkkejä metsätaloudellisesta hyötykäytöstä ovat joulukuusien ja koripajujen viljely. Metsänomistajan tulee tehdä sähköyhtiön kanssa sopimus sähkölinjan alustan käytöstä. Nämä kuuset ovat serbiankuusia. Luontaisesti serbiankuusi kasvaa vain pieninä esiintyminä vanhan Jugoslavian alueen vuoristossa. Ne kestävät hyvin kuivuutta ja kylmyyttä. Ulkomuodoltaan ne ovat säännöllisiä, hoikkalatvaisia ja kartiomaisia. Metsähaapa Metsähaavan lehdet värisevät pienessäkin tuulessa. Haavalle on tyypillistä runsas ja laajalle ulottuva juurivesonta. Haapa vesoo juuristaan erityisesti, jos se kaadetaan tai se alkaa kuolla vanhuuttaan. Jos haapa halutaan hävittää alueelta kokonaan, se tulisi kaulata muutama vuosi ennen kaatoa. Kaulaamisella tarkoitetaan puun kuoren poistamista kokonaan pieneltä matkalta rungosta. Näin ravinteiden kulku estyy rungossa ja puu ei pysty tuottamaan enää juurivesoja. Haavan puuaines on pehmeää. Lahottajasieni iskee helposti vioittuneeseen haapaan. Haapa voi tarjota asuinpaikan yli 300 eri hyönteislajille. Haapaa käytetään saunan lauteisiin, selluloosan valmistukseen ja katemateriaalina. 1

2 Mäyrän pesäluolasto Mäyrä on hämäräeläin. Mäyrä painaa 6-17 kg ja se on cm pitkä. Mäyrällä on valkea, suipohko pää, jossa on kaksi selvää mustaa juovaa. Sillä on voimakkaat jalat ja niissä pitkät kynnet, joilla se pystyy kaivamaan laajoja käytäväverkostoja. Mäyrät saattavat käyttää kaivamiaan pesäluolastoja vuosikymmeniä. Kun mäyriä on paljon, ne muodostavat noin kymmenen yksilön laumoja. Laumalla on yksi keskuspesä ja monia sivupesiä. Pesien ja ruokailupaikkojen välillä kulkevat yleensä mäyrien tallaamat polut. Mäyrät syövät kastematoja, hyönteisiä, marjoja, sieniä, hedelmiä ja kauraa. Kun mäyrät aikanaan hylkäävät pesäluolansa, pesässä asustaa sen jälkeen supikoira, hilleri tai kettu. Nämä pesät taitavat olla tällä hetkellä vailla asukkeja. Harmaaleppä verhopuuna Verhopuusto suojaa taimikkoa hallalta ja paahteelta. Verhopuusto on jopa välttämätön, jos taimikko sijaitsee alavassa maastossa. Kuusi on nuorena hallanarka ja siksi kuusen taimikossa verhopuustoa käytetään yleisesti. Verhopuusto poistetaan, kun kuusen taimet ovat 1-3 metriä korkeita. Tällä metsäkuviolla verhopuuston hakkuu on tehty jo syksyllä Osa verhopuista on jätetty järeytymään sahatavaraksi sekä tuomaan metsikköön vaihtelua. Kuusi ottaa lehtipuut kiinni pituuskasvussa noin parinkymmenen vuoden iässä. Tällä kuviolla kuusen yllä kasvaa harmaaleppää, koivua, raitaa, haapaa ja pihlajaa. Leppää käytetään paneeli- ja huonekalumateriaalina. Kiviaidan aikoja Pelto- tai kaskialalta kasattiin kiviä pois kasoiksi tai aidaksi. Kiviaitoja on tehty esimerkiksi tilan raja-aidoiksi tai suojaamaan peltoja karjalta. Lisäksi kaskenpolton yhteydessä oli määräys luvun lopulta, että kaskettu alue on pidettävä aidattuna kahdeksan vuotta kaskeamisen jälkeen. Kiviaidoilla on merkitystä myös luonnon monimuotoisuuden kannalta. Kiviaidat tarjoavat elinympäristön monille sammalille ja jäkälille ja vaikkapa kärpälle pesäkolon. Rauduskoivu pellonmetsityksessä Peltojen metsityksen syynä on usein maataloustuotannon loppuminen. Kuusi on varmimpia lajeja pellonmetsityksessä. Se on kuitenkin hallanarka, joten alaville maille sitä ei voi istuttaa ilman verhopuustoa. Rauduskoivu viihtyy kivennäismailla, hieskoivu hienojakoisemmilla mailla. Hybridihaapa taas vaatii ravinteikkaan maan. Siperianlehtikuusi on myös uusi tulokas pellonmetsityksessä. Oikealla puulajivalinnalla voidaan pelto metsittää maisema-arvojen kärsimättä. Asutusten ja teiden läheisyydessä kannattaa välttää puiden istuttamista suoriin riveihin. Pellolla kasvava heinä on syytä pitää kurissa, jotta taimet pääsevät nopeasti aloittamaan kasvunsa ja tautiriskit pienenevät. Hirvet, jänikset ja myyrät aiheuttavat usein tuhoja metsitetyllä alueella. 2

3 Mänty Mänty on yleisin puulajimme. Männyllä on punaruskea, hilseilevä kuori, pitkät, parilliset neulaset ja pyöreähköt kävyt. Mänty tarvitsee paljon valoa. Koska vain valoa tarpeeksi saavat neulaset yhteyttävät, männyn alemmat, varjossa sijaitsevat neulaset oksineen kuolevat. Tässä metsikössä harvennusta ei ole tehty tarpeeksi ajoissa ja näin puut ovat kärsineet valon puutteesta ja oksia on alkanut kuolla. Rungon kasvun kannalta on tärkeää, että männyn rungon kokonaispituudesta 40 prosentin matkalla on eläviä oksia. Mitä suorempi, pidempi ja oksattomampi männyn runko on, sitä halutumpi se on sahateollisuuden raaka-aineeksi. Männystä valmistetaan mm. rakennusmateriaaleja, huonekaluja, tärpättiä, mäntyöljyä, tervaa, hartsia, pikeä ja mäntysuopaa. Päätehakkuumetsä Metsä on uudistuskypsä, eli valmis päätehakkuuseen, kun puusto on tarpeeksi järeää tai vanhaa. Järeyteen vaikuttavat kasvupaikka, puulaji ja metsäkuviolla tehdyt harvennukset. Järeys määritetään puuston keskimääräisestä läpimitasta. Päätehakkuussa poistetaan vanhat puut ja tilalle perustetaan uusi taimikko. Avohakkuussa puusto poistetaan ja tilalle kylvetään siemenet tai istutetaan taimet. Siemenpuuhakkuussa alueelle jätetään puita siementämään, jotka poistetaan heti taimikon synnyttyä. Suojuspuuhakkuussa luodaan ensin kasvutilaa uudelle puusukupolvelle vanhojen puiden alle. Puita harvennetaan, vähitellen suojuspuustoa vähennetään ja lopulta poistetaan kokonaan taimikon päältä. Tällä puukuviolla puut ovat tarpeeksi järeitä päätehakkuuseen. Puiden keskimääräinen, pohjapinta-alalla painotettu läpimitta on 28 cm. Podsolimaannos Maannos on maaperän yläosassa oleva kerroksellinen rakenne. Maannos syntyy vuosisatojen kuluessa useiden eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Maannoksen kehittymiseen vaikuttavat ilmasto, maalaji ja sen raekoko, pinnanmuodot, kasvillisuus ja aika. Suomi sijaitsee pohjoisella havumetsävyöhykkeellä ja täällä podsoli on yleisin maannostyyppi. Koska ravinteet huuhtoutuvat ilmastossamme syvälle maahan, on podsolimaannos niukkaravinteinen. Kunttakerros (6 cm) karike kuolleita kasvinosia, neulasia, lehtiä, oksia humus hajonnutta kariketta Huuhtoutumis- eli uuttumiskerros, A-horisontti (8 cm) vaaleanharmaa, ravinteita erittäin niukasti Rikastumiskerros, B-horisontti (28 cm) punertava rautapodsoli tummanruskea humuspodsoli Muuttumaton pohjamaa, C-horisontti yläpuolella olevaa kerrosta hieman vaaleampi kerros Karikekerros Humuskerros Huuhtoutumiskerros Rikastumiskerros Perusmaa 3

4 Kuusipuun arvo Kuusi Vuonna 2003 Vuonna 2009 Korkeus 22 m d 1,3 35 cm Kokonaiskuutiomäärä 0,920 m 3 Tukkipuun osuus 93 % eli 0,855 m 3 Kuitupuun osuus 6 % eli 0,060 m 3 Latvuksen osuus 1 % eli 0,0092 m 3 Tukkipuun kantohinta 46,20 / m 3 Kuidun kantohinta 21,70 / m 3 Puun arvo 40,80 Taimettuminen harvennusmetsikössä Harvennushakkuu pitää puuston terveenä, nopeuttaa sen järeytymistä ja lisää metsän kokonaistuottoa. Harvennushakkuu tehdään nykyään yleensä koneellisesti. Harvennuksessa poistetaan heikot, sairaat ja kehityskelvottomat puut. Yleinen ohje on, että puustosta ei poistettaisi kerrallaan 30 %:a enempää myrsky- ja lumituhoriskin vuoksi. Kotimaisilla puulajeillamme on luontainen taimettumiskyky, mikä tarkoittaa puun kykyä kasvattaa itsenäisesti uusi sukupolvi. Alueella tehdyn harvennushakkuun yhteydessä metsään on raivattu ajouria, jotka ovat paikoitellen aivan kuusen taimien peitossa. Kuusi on näin käyttänyt vapautuneen kasvutilan hyväkseen. Pellon ja metsän reuna Pellon ja metsän välisellä reunavyöhykkeellä elää metsän, niityn ja pellon lajeja. Tässä koivuvaltaisessa reunassa on runsaasti marjovia puita ja pensaita sekä suuri vanha kuusi. Tuomen, pihlajan, karjalanruusun ja vadelman marjat kelpaavat linnuille ja myyrille. Karjalanruusu on Pohjois- Karjalan maakuntakukka. Sillä on neulasmaiset piikit, tuoksuvat kukat ja pitkänomainen kiulukka. Kotipihlaja Kotipihlajaa on ennen pidetty pyhänä puuna. Se on vaatimaton kasvupaikkansa suhteen. Erityisesti kalkkipitoinen maa innostaa pihlajaa kasvamaan puumaiseksi. Yleisimmin pihlaja kasvaa puun ja pensaan välimuotona. Pihlaja valtaa aukeiden paikkojen elintilaa ensimmäisten puulajien joukossa. Linnut käyttävät pihlajanmarjoja ravinnokseen ja levittävät näin pihlajan siemeniä uusille kasvupaikoille. Pihlajan happamia marjoja käytetään viinien, mehujen, hillojen, makeisten ja jälkiruokien valmistukseen. Pihlajapuusta valmistetaan pieniä huonekaluja, koriste-esineitä ja astioita. 4

5 Maaseutumaiseman arvoja Tämä kaunis Meijerinurmen ylitse avautuva maaseutumaisema on ollut viljeltynä yli 100 vuotta. Viljelyn tuloksena on syntynyt erilaisia elinympäristöjä pellolle ja reuna-alueille. Tällaisia ympäristöjä ovat mm. ojat, peltotiet pientareineen, pellon ja metsän väliset reunat, kivikasat ja suuret puut. Ojan pientareelta löytyy täällä jopa 30 erilaista kasvilajia, joista osa on niittykasveja. Meijerinurmen pelloilla viljellään siemennurmea ja viljaa viljelykierrossa. Kontortamänty Kontortamänty eli murraynmänty kasvaa luontaisena Pohjois-Amerikan länsiosissa. Kontortamänty on hieman ongelmallinen sieni-, myrsky- ja lumituhojen sekä heikon karsiutumiskykynsä vuoksi. Sen alkukehitys on huomattavasti nopeampaa ja valontarve vähäisempi kuin metsämännyllämme, Kauan rungossa pysyvät, pihkaiset oksat, kuten myös puuaineksen hauraus, vähentävät sen käyttöä sahateollisuudessa. Suomessa sen luontainen uudistuminen on heikkoa. Kontortan kuori muistuttaa kuusen kuorta, käpy on kiinni oksassa, runko on mutkainen ja neulaset ovat pidempiä ja kirkkaamman vihreitä kuin kotimaisessa metsämännyssä. Siperian lehtikuusi Lehtikuusi kasvattaa joka kevät uudet, aivan neulasia muistuttavat pehmeät lehdet, jotka kellastuvat ja putoavat syksyllä pois. Lehtikuusi saattaa kasvaa jopa 45 metriä korkeaksi puuksi. Lehtikuusi ankkuroituu maahan paalujuurella, joka saattaa yltää 1,5 metrin syvyyteen. Lehtikuusi tarvitsee runsaasti valoa ja rehevän maaperän, muttei siedä seisovaa vettä. Kalkkipitoinen, lehtomainen maa on erinomainen kasvualusta lehtikuuselle. Suomessa viljellään sekä siperian- että euroopanlehtikuusta. Lehtikuusta pidetään lähes painekyllästetyn puun vertaisena lahonkestävyydeltään. Pihkainen, lahonkestävä puuaines on lähinnä vain lehtikuusen sydänpuussa. Lehtikuusi on erinomainen, säänkestävä materiaali ulkoisessa rakentamisessa. Puun huomattava eläminen rajoittaa kuitenkin käyttöä. Pihamännikkö Metsikkö on päätetty säilyttää tällaisenaan, vaikka puut ovatkin järeitä ja ne olisivat jo hakkuukelpoisia. Nämä komeat vanhat männyt ovat maisemallisesti arvokkaampia kuin mitä ne olisivat kaadettuina tukkirunkoina. Metsäsuunnitelmassa kuvio on merkitty joko uudistettavaksi tai säilytettäväksi maisemapuumetsänä. Aluspuustoa voidaan kuitenkin poistaa tai harventaa mieltymyksen mukaan. Metsäsuunnitelmassa näkyvät puustotiedot, hakkuu- ja metsänhoitoehdotukset kymmenen vuoden ajalle sekä käytön rajoitukset. 5