Uudenmaan kasvihuonekaasupäästöt 1990 ja 2003

Uudenmaan liiton julkaisuja C 53-2006 Uudenmaan liitto Uudenmaan kasvihuonekaasupäästöt 1990 ja 2003

Uudenmaan liiton julkaisuja C 53-2006 Uudenmaan kasvihuonekaasupäästöt 1990 ja 2003 Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV Petteri Huuska Uudenmaan liitto 2006 Uudenmaan kasvihuonekaasupäästöt 1990 ja 2003 : 1

Uudenmaan liiton julkaisuja C 53-2006 ISBN 952-448-154-5 ISSN 1236-388X (nid.) ISBN 952-448-155-3 ISSN 1236-388X (PDF) Ulkoasu: BNL Euro RSCG Kannen kuvat: Päivi Rapo/jätehuolto, Juhani Seppovaara/ energialaitos, Maija Stenvall/liikenne Kannen piirros ja taitto: Arja-Leena Berg Erweko Painotuote Oy Helsinki 2006 400 kpl Uudenmaan liitto Nylands förbund Aleksanterinkatu 48 A 00100 Helsinki Alexandersgatan 48 A 00100 Helsingfors puh. tfn +358 (0)9 4767 411 fax +358 (0)9 4767 4300 toimisto@uudenmaanliitto.fi www.uudenmaanliitto.fi 2 : Uudenmaan kasvihuonekaasupäästöt 1990 ja 2003

Esipuhe Ilmastonmuutos on yksi suurimmista globaaleista ympäristöuhista. Ilmastonmuutosta voimistavat ihmisen toiminnasta aiheutuvat kasvihuonekaasut, joita syntyy energiantuotannossa, liikenteessä, jätteiden ja jätevesien käsittelyssä, maa- ja metsätaloudessa sekä teollisuudessa. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia Uudenmaan ympäristöön, elinkeinoihin, rakennettuun ympäristöön ja uusmaalaisten hyvinvointiin on toistaiseksi vaikea arvioida. Selvää on ainoastaan, että ilmakehän lämpenemisen ja muiden ilmastollisten muutosten heijastusvaikutukset ovat suuria ja pääsääntöisesti kielteisiä, koska elämme globaalissa taloudessa ja ympäristössä. Uudenmaan alueella tapahtuva kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttava toiminta vaikuttaa omalta osaltaan globaaliin ilmastonmuutokseen, josta pitää kantaa alueellinen vastuu. Uudenmaan toimijoita sitovat myös Kioton ilmastosopimus ja muut kansalliset ja kansainväliset velvoitteet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Tämä Uudenmaan kasvihuonekaasupäästöjen laskelma osoittaa kasvihuonekaasupäästöissä tapahtuneen kehityksen Uudenmaan liiton 24 jäsenkunnan alueella. Nyt julkaistavat laskentatulokset koskevat vuotta 2003, jota verrataan Kioton ilmastosopimuksen tavoitevuoden 1990 päästötilanteeseen. Laskentatulokset raportoidaan kuntakohtaisesta verkkojulkaisun liitteessä 1. Kuntakohtaisia tietoja voidaan hyödyntää kunnallisten tai alueellisten ilmastonsuojeluohjelmien ja -strategioiden painopistealueita valittaessa. Kasvihuonekaasupäästöjen laskennat on suoritettu Suomen Kuntaliiton Kasvener -päästöjenlaskentaohjelmalla. Tämä raportti tarjoaa päästöjä koskevat lähtökohtatiedot Uudenmaan liiton ilmastostrategian valmistelulle. Maakunnallisen ilmastostrategian laatiminen on tarpeen, jotta päästövähennysmahdollisuuksia kyettäisiin tarkastelemaan riittävän laajalla aluetasolla. Erityisesti maankäyttö- ja liikenneasiat sekä seudullinen jätehuolto ovat asioita, jotka edellyttävät kuntien välistä yhteistyötä ja yhteistä vaikuttamista kansallisiin politiikkalinjauksiin ja ohjauskeinoihin. Ilmastostrategian tavoitteena on suunnittelun keinoin varautua väistämättömiin tuotanto- ja kulutustapojen muutoksiin hyvissä ajoin ennen ongelmien kasvamista. Tällöin ehditään riittävän ajoissa sopeutua odotettavissa oleviin muutoksiin ja voidaan minimoida taloudellisesti ja ekologisesti haitalliset vaikutukset. YTV käynnisti syksyllä 2004 pääkaupunkiseudun kuntien yhteisen ilmastostrategian laadinnan. Hankkeen tarkoituksena on asettaa tavoitteet pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiselle vuoteen 2030. Hankkeen puitteissa arvioidaan päästövähennysmahdollisuuksia erityisesti vähennyspotentiaalin ja toteutettavuuden näkökulmasta. YTV:n ilmastostrategiatyö tullaan kytkemään tiivisti maakunnan ilmastostrategiaan. Tässä raportissa esiintyvistä laskennoista ja niiden raportoinnista on vastannut YTV:n projektisuunnittelija Petteri Huuska. Johtopäätösten ja jatkotoimenpide- Uudenmaan kasvihuonekaasupäästöt 1990 ja 2003 : 3

ehdotusten kirjoittamisesta on vastannut Uudenmaan liitosta liikennesuunnittelija Maija Stenvall. Lisäksi työtä ovat ohjanneet Uudenmaan liitosta suunnittelupäällikkö Riitta Murto-Laitinen, suunnittelupäällikkö Kaarina Rautio sekä ympäristösuunnittelija Lasse Rekola. YTV:ltä työn ohjaukseen ovat osallistuneet ympäristöpäällikkö Kari Wallenius ja ilmastoasiantuntija Marja Jallinoja. Hanke on saanut ympäristöministeriön rahoitusta. Riitta Murto-Laitinen Uudenmaan liitto Kari Wallenius Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV 4 : Uudenmaan kasvihuonekaasupäästöt 1990 ja 2003

Uudenmaan liitto Nylands förbund Kuvailulehti Aleksanterinkatu 48 A 00100 Helsinki Alexandersgatan 48 A 00100 Helsingfors puh. tfn +385 (0)9 4767 411 fax +358 (0)9 4767 4300 toimisto@uudenmaanliitto.fi www.uudenmaanliitto.fi Tekijä(t) Uudenmaan liitto, Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV Nimeke Uudenmaan kasvihuonekaasupäästöt 1990 ja 2003 Sarjan nimeke Uudenmaan liiton julkaisuja C Sarjanumero Sivuja ISBN Kieli, koko teos Tiivistelmä Uudenmaan kasvihuonekaasupäästöt kasvoivat 18 prosenttia vuosina 1990-2003, eli suunnilleen saman verran kuin väkiluku, joka kasvoi 17 prosenttia. Uudenmaan alueella syntyi vuonna 2003 yhteensä noin 13,5 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia päästöjä, mikä vastasi noin 16 prosenttia Suomen päästöistä. Uudenmaan päästöjen kasvu johtui ennen kaikkea sähkönkulutuksesta, joka kasvoi tarkasteluajanjaksolla 40 prosenttia. Rakennusten lämmitys muodosti noin 38 % Uudenmaan kulutusta vastaavista päästöistä vuonna 2003. Vaikka lämmityksen aiheuttamat kokonaispäästöt kasvoivat hillitysti, niin rakennusten lämmityksessä kehityssuunta oli päästöjen kannalta osin epäedullinen, koska sähkölämmitys kasvoi kaikkein voimakkaimmin uudisrakentamisessa. Teollisuuden ja työkoneiden polttoaineiden käyttö muodosti noin 14 % kuntien kulutusta vastaavista päästöistä Uudellamaalla, Raportin laatija Julkaisuaika 53 2006 Liitteitä 42 Verkkojulkaisussa liite 1 952-448-154-5 (nid.), 952-448-155-3 (PDF) 1236-388X suomi ISSN Yhteenveto ruotsi, englanti Liikenne aiheuttaa Uudellamaalla noin 19 % kokonaiskasvihuonekaasupäästöistä. Liikenteen päästöt kasvoivat Uudellamaalla 15 % vuosina 1990-2003. Liikenteessä asukasta kohden lasketut päästöt pysyivät suurin piirtein ennallaan, mikä oli seurausta liikenteen ajoneuvoteknologian kehittymisestä johtuvasta ominaispäästöjen alenemisesta. Kasvihuonekaasupäästöt vähenivät kaikkein merkittävimmin kaatopaikoilla ja jätevedenpuhdistuksessa, -72 %, mikä oli pääsääntöisesti seurausta kaatopaikkakaasun talteenottojärjestelmien rakentamisesta kaikille Uudenmaan kaatopaikoille. Vuonna 1990 jätteiden ja jätevesien osuus seudun kasvihuonekaasupäästöistä oli vielä 5 %, mutta vuonna 2003 enää hieman yli prosentin. Maatalous muodosti 2 % Uudenmaan kokonaispäästöistä vuonna 1990 ja hieman yli prosentin vuonna 2003. Maatalouden päästöt vähenivät merkittävästi rakennemuutoksen seurauksena, -23 % vuosina 1990-2003. Uudenmaan ilmastopolitiikka on tulevaisuudessa suuren haasteen edessä. Merkittävä uhkatekijä on yhdyskuntarakenteen hajautuminen, joka lisää rakennusten lämmityksestä ja liikenteestä aiheutuvia päästöjä. Uhkana on myös, että väestön tulotason kasvu lisää kulutusta, asumisväljyyttä, auto-, lento- ja laivamatkailua ja paljon sähköä kuluttavien laitteiden määrää. Tärkeä tekijä, joka merkittävästi vaikuttaa Uudellamaalla syntyviin päästöihin on rakennusten, ajoneuvojen ja laitteiden energiatehokkuus. Myös teollisuuden ja energiantuotannon polttoainevalinnoilla on merkittävä vaikutus Uudellamaalla syntyviin päästöihin. Petteri Huuska Avainsanat (asiasanat) Kasvihuonekaasupäästöt, ilmastonmuutos, Kioton sopimus Huomautuksia Julkaisusta on myös verkkoversio kotisivuillamme www.uudenmaanliitto.fi. Verkkojulkaisussa ovat liitteenä 1 kuntakohtaiset tiedot kasvihuonekaasupäästöjen määristä. Uudenmaan kasvihuonekaasupäästöt 1990 ja 2003 : 5

Uudenmaan liitto Nylands förbund Presentationsblad Aleksanterinkatu 48 A 00100 Helsinki Alexandersgatan 48 A 00100 Helsingfors puh. tfn +385 (0)9 4767 411 fax +358 (0)9 4767 4300 toimisto@uudenmaanliitto.fi www.uudenmaanliitto.fi Författare Nylands förbund, Huvudstadsregionens samarbetsdelegation SAD Publikation Uudenmaan kasvihuonekaasupäästöt 1990 ja 2003 (Nylands växthusgasutsläpp 1990 och 2003) Seriens namn Nylands förbunds publikationer C Seriens nummer 53 2006 Sidor 42 ISBN 952-448-154-5 (häftad), 952-448-155-3 (PDF) 1236-388X Språk finska svenska, engelska Sammanfattning Konsumtionen inom Nylands område gav upphov till sammanlagt cirka 13,5 miljoner koldioxidekvivalentton utsläpp år 2003, vilket motsvarade cirka 16 % av Finlands 85,6 miljoner ton växthusgasutsläpp. Nylands växthusgasutsläpp ökade med 18 % under åren 1990-2003, det vill säga nästan lika mycket som befolkningsmängden (+17 %). Ökningen av Nylands utsläpp beror framför allt på ökningen av utsläpp, som förorsakades av elförbrukningen. Totalförbrukningen av elektricitet i Nyland ökade med 40 % från år 1990 till och med år 2003 och även elektricitetens specifika utsläpp ökade (+34 %) under samma observationsperiod. Uppvärmningen av byggnader gav upphov till cirka 38 % av utsläppen som motsvarar Nylands förbrukning år 2003. Fastän totalutsläppen som orsakades av uppvärmningen ökade måttligt, så var utvecklingstrenden ifråga om utsläpp från byggnaders uppvärmning delvis ogynnsam, eftersom eluppvärmningen ökade allra mest vid nybyggnation. Industrins och arbetsmaskinernas bränsleförbrukning stod för cirka 14 % av utsläppen, vilket motsvarar utsläppet från kommunernas förbrukning i Nyland. Rapporten är utarbetad av Petteri Huuska Nyckelord (ämnesord) Övriga uppgifter Utgivningsdatum Bilagor ISSN Sammandrag Trafiken i Nyland står för cirka 19 % av totalväxthusgasutsläppen. Utsläppen från trafiken ökade i Nyland under åren 1990-2003 med 15 %. Utsläppen från trafiken räknat per invånare, hölls på ungefär samma nivå som tidigare, vilket var en följd av sänkningen av trafikens specifika utsläpp, beroende på fordonsteknologins utveckling. Växthusgasutsläppen minskade mest kännbart vid behandling av avfall och avloppsvatten, - 72 %, vilket huvudsakligen var en följd av utbyggnaden av gasåtervinningssystem på alla avstjälpningsplatser i Nyland. År 1990 var avfalls- och avloppsvattenbehandlingens andel av traktens växthusgasutsläpp fortfarande cirka 5 %, men år 2003 endast något mer än en procent. Jordbruket stod för 2 % av totalutsläppen år 1990 och för något mer än en procent år 2003. Jordbrukets utsläpp minskade märkbart till en följd av en strukturförändring, - 23 % under åren 1990-2003. Nylands klimatpolitik står i framtiden inför en stor utmaning. Det mest betydande hotet är en utlokalisering av samhällsstrukturen, vilket ökar uppvärmningen av byggnader och ökar utsläppen från trafiken. Ett hot är också, att en ökning av befolkningens inkomstnivå ökar konsumtionen, boendeglesheten, resande med bil, flyg och båt och mängden apparater som förbrukar mycket el. En viktig faktor, som märkbart inverkar på utsläppen i Nyland, är byggnadernas, fordonens och apparaternas energieffektivitet. Även industrins och energiproduktionens val av bränsle har en betydande inverkan på utsläppen i Nyland. Växthusgasutsläpp, klimatförändring, Kyotoavtalet I nätversionen bilaga 1 Publikationen finns även på vår webbplats: www.uudenmaanliitto.fi I nätversionen finns i bilaga 1 uppgifter om växthusgasutsläppens mängder kommunvis. 6 : Uudenmaan kasvihuonekaasupäästöt 1990 ja 2003

Uusimaa Regional Council Helsinki Region Outline description of publication Aleksanterinkatu 48 A FIN-00100 Helsinki Finland tel +385 (0)9 4767 411 fax +358 (0)9 4767 4300 office@uudenmaanliitto.fi www.uudenmaanliitto.fi Author(s) Uusimaa Regional Council, Helsinki Metropolitan Area Council (YTV) Title Uudenmaan kasvihuonekaasupäästöt 1990 ja 2003 (Greenhouse gas emissions in Uusimaa region 1990 and 2003) Title of series Publications of the Uusimaa Regional Council C Publication no. 53 2006 No. of pages 42 1 Appendix in Internet version ISBN 952-448-154-5 (paperback), 952-448-155-3 (PDF) 1236-388X Language of publication Finnish Swedish, English Abstract In 2003 the greenhouse gas emissions in Uusimaa region totalled 13,5 million tonnes of CO 2 equivalent, which was about 16 % of the total greenhouse gas emissions (85,6 million tonnes of CO 2 equivalent) in Finland. In comparison to the situation in 1990, the greenhouse gas emissions in Uusimaa region had increased by 18 % in 2003, which corresponds to the population growth (17 %) in the area. The increased emissions of the region are mainly due to electricity consumption, which increased by 40 % when comparing 1990 to 2003. The specific emissions of electricity increased by 34 %. In 2003 the heating of buildings caused about 38 % of the greenhouse gas emissions in Uusimaa region. Although the total emissions of heating increased only moderately, the trend in the heating sector was unfavourable, as electric heating in new constructions became more popular. Industrial and construction machine fuels totalled 14 % of the whole greenhouse gas emissions in the area. Report written by Petteri Huuska Keywords (topic words) Remarks Date of publication No. of appendices ISSN Summary Traffic emissions caused about 19 % of the total greenhouse gas emissions in the region in 2003. The increase in traffic emissions was 15 % if comparing the situation in 1990 to that of 2003. However, the traffic emissions per capita stayed at almost the same level. This was mainly due to technical development, which reduced the specific emissions of vehicles. The reduction in greenhouse gas emissions was the most significant in the waste management sector (-72 %). This was mainly accomplished by building of landfill gas recovery systems at all landfills in the region. In 1990 the waste and wastewater management emissions totalled 5 % of the regional emissions, but only about 1 % in 2003. The agricultural sector was the cause of about 2 % of the greenhouse gas emissions in Uusimaa region in 1990 and just slightly more than 1 % in 2003. The agricultural emissions decreased by 23 %. The significant reduction in emissions was mainly due to a structural change within this area of operation. The climate policy of the region is facing a great challenge in the future. One of the significant threats is the dispersion of the urban community structure. This would increase the traffic volumes and increase the emissions caused by the heating of buildings. A higher income level will increase consumption, the need for housing space, travelling and the purchasing of various electrical appliances. The energy efficiency of buildings, vehicles and appliances influence significantly the future emissions in Uusimaa region. Also a selection between different fuel types in industry and energy production plays a crucial role, as they influence the total emissions in the region. greenhouse gas emissions, climate change, Kyoto agreement This publication can also be found on our homepage www.uudenmaanliitto.fi. The Internet version has an appendix 1 with information about greenhouse gas emissions for each municipality. Uudenmaan kasvihuonekaasupäästöt 1990 ja 2003 : 7

Sisältö Esipuhe 3 Kuvailulehti 5 Presentationsblad 6 Outline description of publication 7 1. Johdanto 9 1.1. Ilmastonmuutos ilmiönä 9 1.2. Kansallinen ja kansainvälinen ilmastopolitiikka 9 1.3. Ilmastonsuojelu kuntien ja maakuntien tehtävänä 10 1.4. Päästöjen laskentamalli 11 1.5. Seutukuntiin perustuva aluejako 12 2. Päästöjen kehitys Uudellamaalla 14 2.1. Koko Uusimaa 14 2.2. Helsingin seutu 17 2.2.1 Pääkaupunkiseutu 17 2.2.2 Muu Helsingin seutukunta 22 2.3 Lohjan seutukunta 27 2.4 Tammisaaren seutukunta 32 3. Johtopäätökset 37 3.1 Kasvihuonekaasupäästöjen kehitys ja tulevaisuus Uudellamaalla 37 3.2 Kuntien, seudullisten ja kansallisten toimijoiden rooli päästöjen vähentämisessä 39 4. Jatkotoimenpiteet 41 Lähteet 42 8 : Uudenmaan kasvihuonekaasupäästöt 1990 ja 2003

1. Johdanto 1.1. Ilmastonmuutos ilmiönä Ilmastonmuutos on eräs aikamme vakavimmista ympäristöongelmista. Ilmastonmuutosta voimistaa ihmisen toiminnan seurauksena noussut ilmakehän kasvihuonekaasujen pitoisuus. Kasvihuonekaasuja ovat hiilidioksidi (CO 2 ), metaani (CH 4 ), typpioksiduuli (N 2 O) ja F-kaasut (esim. SF 6 ). Maapallon ilmakehässä on luontaisestikin näitä kasvihuonekaasuja, jotka sitovat auringon lämpöenergiaa kasvihuoneen lasin tavoin. Tämän ns. luonnollisen kasvihuoneilmiön ansiosta maapallon keskilämpötila on + 15 C, kun se ilman kasvihuonekaasuja olisi 18 C, ja tämä turvaa elämän edellytykset maapallolla. Ihmisen toiminnasta seuraava fossiilisten polttoaineiden käyttö ja maankäytön muutokset kuitenkin kohottavat nopeasti kasvihuonekaasujen pitoisuutta ilmakehässä. Esimerkiksi hiilidioksidin, joka globaalisti vastaa 60 prosentista kasvihuonekaasujen lämmittävästä vaikutuksesta, pitoisuus ilmakehässä on kohonnut esiteollisen ajan 280 ppm:stä 380 ppm:ään (1 ppm = miljoonasosa ilmakehässä). Kasvihuonekaasujen pitoisuuden kohoamisen seurauksena ilmasto lämpenee nopeasti, mikä aiheuttaa suuria ekologisia ja yhteiskuntataloudellisia muutoksia. Vakavimpia ilmastonmuutoksen aiheuttamia uhkia ovat mm. jäätiköiden sulamisesta johtuva merenpinnan kohoaminen, ikiroudan sulaminen, rankkasateiden, myrskyjen tai kuivuuden lisääntyminen sekä helleaaltojen ja muiden sään ääri-ilmiöiden yleistyminen. Yhtä nopeita ilmastollisia muutoksia ei ihmiskunnan aikana ole koettu. Muutosten nopeudesta johtuen sopeutumisaika on hyvin lyhyt, eikä esim. kaikilla eliölajeilla ja alueilla sopeutuminen muuttuneisiin olosuhteisiin ole mahdollista. Hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change) arvioi, että ilmastonmuutoksen haitalliset vaikutukset ovat kaikkein suurimmat kehitysmaissa ja pohjoisilla leveyspiireillä, mutta vaikutukset heijastuvat kaikkiin yhteiskuntiin. 1.2. Kansallinen ja kansainvälinen ilmastopolitiikka Ilmastonmuutoksen hidastamiseksi Suomi on sitoutunut vuonna 1997 tehtyyn Kioton pöytäkirjaan, jonka Suomi ratifioi vuonna 2002. Kioton pöytäkirja täsmentää vuonna 1994 voimaan astunutta YK:n ilmastosopimusta, jonka on hyväksynyt 188 maata. Kioton ilmastosopimuksen tavoitteena on vähentää teollisuusmaiden kasvihuonekaasupäästöjä ilmakehään kauteen 2008-2012 mennessä keskimäärin 5 % vuoden 1990 tasosta. EU:n keskimääräinen 8 %:n päästövähennysvelvoite on jaettu maakohtaisesti. Suomen velvoitteena on pitää päästöt vuoden 1990 tasolla. Kioton ilmastosopimus astui voimaan 16. helmikuuta 2005. Kioton päästösitoumuksen saavuttamiseksi Suomi on tehnyt kansallisen energia- ja ilmastostrategian, jota päivitettiin valtioneuvoston energia- ja ilmastopoliittisella selonteolla syksyllä 2005. Selonteon mukaan Suomen kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2003 85,6 miljoonaa ekvivalenttia hiilidioksiditonnia, joka ylittää vuoden 1990 päästötason 15 miljoonalla tonnilla. Suomen päästötaso vuonna 1990 oli 70,5 Mt. Vaikka vuosi 2003 oli melko poikkeuksellinen Pohjoismaisten vesivoimavarantojen ollessa vähissä, jolloin tavanomaista suurempi osa sähköstä tuotettiin Suomessa hiililauhdevoimana, niin kehitysennusteet ovat huolestuttavia. Selonteossa arvioidaan, että kansallisen päästötavoitteen saavuttaminen edellyttää tehokkaita toimenpiteitä, sillä ilman uusia toimenpiteitä Suomen päästöt ylittäisivät kaudella 2008-2012 päästötavoitteen yhteensä 55 miljoonalla CO 2 -ekvivalenttitonnilla eli 11 miljoonalla tonnilla vuodessa. Päästöjen ennakoitu kasvu on seurausta ennen kaikkea sähkönkulutuksen kasvusta. Selonteon mukaan päästötavoitteen saavuttamiseksi uusiutuvan energiantuotannon lisääminen ja päästöoikeuksien osto ns. Kioton mekanismeja hyödyntäen ovat keskeisiä välineitä. Kioton mekanismit ovat valtioiden välisiä päästövähennyshankkeita tai päästöoikeuksien kauppaa, Uudenmaan kasvihuonekaasupäästöt 1990 ja 2003 : 9

jolla pyritään suuntaamaan päästöjä vähentävät toimenpiteet sinne, missä niiden toteuttaminen on edullisinta. Kuntien ja maakuntien rooli tuleekin entistä tärkeämmäksi huolestuttavan päästöennusteen vuoksi. 1 1.3. Ilmastonsuojelu kuntien ja maakuntien tehtävänä Suomen Kuntaliitto koordinoi Suomessa kansainvälistä ilmastonsuojelukampanjaa Cities for Climate Protection, joka alkoi vuonna 1995. Kasvihuonekaasupäästöjen laskemiseksi Ilmastokampanjakunnilla on käytössä päästöjenlaskentaohjelma Kasvener, jota on käytetty myös tässä selvityksessä raportoitujen päästöjen laskemiseen. Ilmastokampanjan tavoitteena on, että päästötilanteen selvittyä kukin ilmastokampanjassa mukana oleva kunta valitsee omat tavoitteensa ja keinovalikoimansa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Ilmastokampanjassa on Suomessa toistaiseksi mukana 48 kuntaa. Kuntatason ilmastonsuojelutyö on Uudellamaalla vielä alkuvaiheessa. Vain muutamalla Uudenmaan kunnalla on, ennen tätä selvitystä, koottua tietoa kasvihuonekaasupäästöistä ja vain pari kuntaa on laatinut strategian päästöjen vähentämiseksi. Uudenmaan maakunnan kunnista Ilmastonsuojelukampanjaan kuuluvat Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa, Vihti ja Lohja. Tuoreimmat kasvihuonekaasupäästölaskennat on tehty pääkaupunkiseudulle (Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen) vuotta 2002 koskien. Pääkaupunkiseudulla on aloitettu kuntien yhteisen ilmastostrategian valmistelu, joka valmistuu keväällä 2006. Strategiassa asetetaan sektorikohtaisia päästövähennystavoitteita ja esitetään toimenpide-ehdotuksia, joilla tavoitteisiin voidaan päästä. Helsingin kaupunki on arvioinut kasvihuonekaasupäästöjen vähentämismahdollisuuksia Helsingin ekologisen kestävyyden ohjelmatyön (HEKO) yhteydessä vuonna 2004. Vihdissä kasvihuonekaasupäästöt on laskettu vuosina 2000 ja 2002 ja niiden vähentämiseen liittyvä strategia on laadittu vuonna 2002. Lohjalla päästöt on laskettu edellisen kerran vuonna 2000. Kasvihuonekaasupäästöt on laskettu Suomessa muutamassa maakunnassa. Pirkanmaalla laskennat kattavat vertailuvuodet 1990 ja 2000. Hämeen liiton vuodelta 2000 oleva julkaisu sisältää kuntakohtaista tietoa kasvihuonekaasupäästöistä ja hiilidioksidia sitovista nieluista vuosina 1990 ja 1998. Etelä-Savossa päästöt on laskettu vuodelta 2000. Myös Satakunnassa, Varsinais-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla on tehty laskelmia. Maakunnan kehittämisen tavoitteena on luoda sellaiset yhdyskuntarakenteen ratkaisut, jotka vähentävät energiankulutusta. Yksittäisten ihmisten ja yritysten päätöksentekoon vaikuttaminen on myös tärkeä tehtävä, johon voivat osallistua monet tahot sekä paikallisella että valtakunnan tasolla. Valtio ohjaa kulutustottumuksia ympäristömyötäiseen suuntaan etenkin lainsäädännön ja verotuksen kautta. Maakunnan tehtävä on turvata sellainen yhdyskuntarakenne ja liikennejärjestelmä, jossa ympäristömyötäiset kulutustottumukset ovat kilpailukykyisiä. Maakuntakaavoituksessa luodaan pitkän aikavälin suuntaviivat asumisen, elinkeinoelämän ja liikenteen ratkaisuille. Maakuntakaavassa on otettava huomioon kaavan vaikutus ekologiseen kestävyyteen ja ympäristön ja talouden kannalta kestäviin liikenteen ja teknisen huollon järjestelyihin. Maakunnan kehittämisen keskeisenä työkaluna on 1 Kioton mekanismeja on kolme. Yhteistoteutuksessa (Joint Implementation, JI) päästövähennyshankkeessa mukana olevat teollisuusmaat sopivat keskenään kustannusten ja päästövähennysten jaosta. Puhtaan kehityksen mekanismissa (Clean Development Mechanism, CDM) eli teollisuusmaiden ja kehitysmaiden välisissä hankkeissa sovitaan kustannusten ja päästövähennysten jaosta. Päästökaupassa (Emission Trading, ET) maat tai muut maiden valtuuttamat toimijat voivat ostaa ja myydä päästökiintiöitä. 10 : Uudenmaan kasvihuonekaasupäästöt 1990 ja 2003

maakuntasuunnitelman laatiminen, joka osoittaa maakunnan tavoitteellisen kehityksen 20-30 vuoden päähän. Maakuntasuunnitelman toteuttamista ohjataan neljän vuoden välein tarkistettavalla maakuntaohjelmalla, jossa esitetään maakunnan kehittämisen tavoitteet. Vuoden 2005 aikana voimaantullut SOVA-laki edellyttää ympäristövaikutusten arviointia maakuntaohjelmasta. Jatkossa siis strategisten suunnitelmien ja ohjelmien vaikutuksia kasvihuonekaasupäästöihin tullaan arvioimaan entistä tarkemmin. Ilmastostrategian toteuttaminen tulee olemaan poikkihallinnollinen tehtävä ja kasvihuonekaasupäästöjen arviointi osa useiden sektorikohtaisten ohjelmien vaikutusten arviointia. 1.4. Päästöjen laskentamalli Kasvihuonekaasupäästöjen laskennassa on käytetty Kuntaliiton tilaamaa ja Suomen Ympäristökeskuksen laatimaa Kasvener -päästöjenlaskentaohjelmaa. Mallin laskennassa noudatetaan IPCC:n metodiikkaa ja käytetään Suomen päästöinventaarioiden laskentaparametreja. Laskennassa on otettu huomioon kolmen tärkeimmän kasvihuonekaasun hiilidioksidin (CO 2 ), metaanin (CH 4 ) ja typpioksiduulin (N 2 O) päästöt. Mukana laskelmissa eivät ole kylmäaineina käytettävät F-kaasut (HFC- ja PFC-yhdisteet sekä SF 6 ), jotka muodostavat Suomen kasvihuonekaasupäästöistä noin 1 %. Kasvener-malli ei sisällä kasvihuonekaasupäästöjen nielujen laskentaa. Liikennepäästöt sisältävät maantie-, rautatie- ja vesiliikenteen päästöt. Lentoliikenteen aiheuttamia päästöjä ei ole laskettu mukaan. Liikenteen päästöt on laskettu hyödyntäen VTT:n LIPASTO -tietojärjestelmää sekä laiva- ja venerekisterejä. Liikenteen päästöt syntyvät liikenteen kuluttamista polttoaineista ja raideliikenteen kuluttaman sähkön aiheuttamista päästöistä. Tiedot teollisuuden ja työkoneiden päästöistä on saatu ympäristöhallinnon valvonta- ja kuormitustietojärjestelmästä (VAHTI), teollisuuslaitoksista sekä kuntien polttoaineiden myynnin perusteella 2. Energiantuotantosektorin polttoaineiden kulutus ja päästöt on saatu energialaitosten ilmoituksista, VAHTI-tietojärjestelmästä, ADATOn sähkötilastosta ja kaukolämpötilastoista sekä tilastokeskuksen rakennus- ja lämmitystietoja 3 hyödyntäen. Energiantuotannon 4 ja teollisuuden päästöt syntyvät lähinnä käytetyistä polttoaineista, mukaan lukien käytetyn sähkön aiheuttamat päästöt. Metalliteollisuudessa (raakaraudan ja sintterin tuotanto) sekä kalkin ja sementin tuotannossa päästöjä syntyy lisäksi teollisuusprosesseissa esim. kalkin sisältämän hiilen vapautuessa ilmakehään hiilidioksidina. Teollisuusprosessit pitävät sisällään teollisuustuotannon prosesseissa syntyvät ei-energiaperäiset päästöt. Tällaisia teollisuusprosesseja on Uudellamaalla vain Hangossa ja Lohjalla. Kaatopaikoilta ja jätevedenpuhdistamoilta vapautuvat kasvihuonekaasupäästöt on laskettu käyttäen hyväksi jätteenkäsittelykeskuksista sekä VAHTI- 2 Kunnassa myyty polttoaine, jota ei käytetä muilla sektoreilla (erillislämmitys, laivaliikenne, energiantuotanto), lasketaan teollisuuden ja työkoneiden käyttämäksi polttoaineeksi. 3 Erillislämmityksen aiheuttama energiankulutus perustuu laskennallisiin arvoihin. Oletuksena on, että rakennuksen lämmönkulutus on 55 kwh/m 3 ja rakennuksen korkeus 2,5 m (asuinrakennukset) tai 3,5 m (muut rakennukset). Lämmitysjärjestelmän hyötysuhteena on käytetty 79 % vuonna 1990 ja 85 % vuonna 2003, ja luvut on korjattu vuosittain vaihtelevalla lämmitystarveluvulla. 4 Kunnan yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa (CHP) polttoaineiden käyttö ja päästöt jyvitetään siten, että lämmöntuotannon hyötysuhde on vähintään 90 % ja sähköntuotannon hyötysuhde määräytyy tämän perusteella. Uudenmaan kasvihuonekaasupäästöt 1990 ja 2003 : 11

tietojärjestelmästä saatuja jätemäärä- ja jätevesitietoja. Päästöt aiheutuvat kaatopaikan jätekasojen alla hapettomissa olosuhteissa muodostuvista metaanipäästöistä sekä jätevedenpuhdistuksen yhteydessä vapautuvista metaani- ja typpioksiduulipäästöistä. Jätehuoltoon liittyvien kuljetusten päästöt ovat mukana liikenteen päästöissä. Maatalouden päästölaskentaan tarvittavat tiedot on saatu maa- ja metsätalousministeriön Matildatietokannasta. Maatalouden päästöt aiheutuvat maatalousmaasta viljelyn seurauksena vapautuvista hiilidioksidi-, typpioksiduuli ja metaanipäästöistä sekä eläinten ruuansulatuksessa ja lannan käsittelyssä syntyvistä metaanipäästöistä. Maatalouteen liittyvien työkoneiden käytön päästöt ovat mukana teollisuuden ja työkoneiden päästöissä. Kasvihuonekaasupäästöt jaetaan erikseen sen mukaan, ovatko ne kulutukseen vai tuotantoon perustuvia. Tuotantoa vastaavat päästöt syntyvät kuntarajan sisällä käytetyistä polttoaineista ja muusta päästöjä aiheuttavasta toiminnasta (teollisuusprosessit, maatalous), eikä siinä oteta huomioon kuntaan tuotavan (yleensä sähkö) energian muualla aiheuttamia päästöjä. Tuotantoa vastaavat päästöt ovat yksiselitteisesti kuntarajojen sisäpuolella syntyviä päästöjä jätteiden ja jätevesien käsittelyä lukuun ottamatta kaatopaikkojen ja jätevedenpuhdistamojen aiheuttamia päästöjä, jotka jyvitetään asukasmäärän mukaisessa suhteessa kaikille näitä käyttäville kunnille. Kunnan kulutusta vastaavat päästöt kuvaavat parhaiten kunnan aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Kulutusperusteiset päästöt määräytyvät ensisijaisesti kuntarajan sisäpuolella käytetystä polttoaine-energiasta ja muusta päästöjä aiheuttavasta toiminnasta. Mikäli kunta tuottaa enemmän (sähkö tai kaukolämpö) energiaa kuin kunnassa kulutetaan, vähennetään ulos myydyn ylimääräisen energian aiheuttamat päästöt kunnan päästöistä. Vastaavasti, jos kuntaan tuodaan ulkopuolelta (sähkö tai kaukolämpö) energiaa, niin tämän energian aiheuttamat päästöt lisätään kunnan kulutusta vastaaviin päästöihin 5. Päästölaskennan tuloksia tarkastellessa pitää huomioida, että päästömäärään vaikuttavat sähköntuotannon valtakunnallisten päästöjen vuosittainen vaihtelu sekä teollisuustuotannon vaihtelut. Uudellamaallakin päästöihin vaikuttaa pohjoismaisen vesivoimalla tuotetun sähkön saatavuus, alueelle tuodun sähkön tuotantotavan vaihtelu sekä vuosittainen sääolojen vaihtelu. Nämä tekijät vaikuttavat energian kysyntään ja energiantuotannon kannattavuuteen erityyppisissä laitoksissa. Myös taloudelliset suhdanteet vaikuttavat erityisesti energiaintensiivisen teollisuuden päästöihin. Tässä selvityksessä esitetään kuntakohtaisissa taulukoissa myös kunnan energiankulutusluvut, joita voidaan hyödyntää jos halutaan arvioida kunnan päästöjä vaihtoehtoisilla päästökertoimilla. 1.5. Seutukuntiin perustuva aluejako Kasvihuonekaasupäästöjen tarkastelu tehdään tässä raportissa seutukunnittain ja lisäksi YTValue eroteltuna omaksi kokonaisuudekseen. Sisäasiainministeriö määrittelee seutukunnat toiminnallisin perustein eli kuntien välisen yhteistyön ja työssäkäynnin mukaan. Seutukunnat ovat myös aluepoliittisten tukien perusalueita ja Euroopan unioni käyttää jakoa omien tavoitealueidensa määrittelyn pohjana. YTV vastaa pääkaupunki- 5 Eroa tuotantoa ja kulutusta vastaavissa päästöissä syntyy erityisesti sähkön aiheuttamissa päästöissä, sillä suuri osa Uudenmaan kunnista ei tuota lainkaan sähköä, ja kulutusta vastaavat päästöt määräytyvät tällöin valtakunnallisen ostosähkön eli valtakunnallisesta sähköpörssistä ostetun sähkön aiheuttamien päästöjen perusteella. Valtakunnallisen ostosähkön aiheuttamat päästöt vaihtelevat merkittävästi vuosittain, mikä aiheuttaa merkittävää vaihtelua päästöissä erityisesti ostosähkön varassa olevissa kunnissa. 12 : Uudenmaan kasvihuonekaasupäästöt 1990 ja 2003

seudun yhteisen ilmastostrategian toteuttamisesta ja on siksi mielekästä tarkastella aluetta yhtenä kokonaisuutena. Tämän lisäksi raportin liitteenä 1 ovat verkkojulkaisussa tiedot kasvihuonekaasupäästöistä kunnittain. Uusimaa muodostuu Helsingin, Lohjan ja Tammisaaren seutukunnista. Helsingin seutukuntaan kuuluvat Espoo, Helsinki, Hyvinkää, Järvenpää, Kauniainen, Kerava, Kirkkonummi, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Siuntio, Tuusula ja Vantaa. Näistä erillisesti tarkasteltavaan YTV-alueeseen kuuluvat Helsinki, Espoo, Kauniainen ja Vantaa. Lohjan seutukuntaan kuuluvat Karjalohja, Karkkila, Lohja, Nummi-Pusula, Sammatti ja Vihti. Tammisaaren seutukuntaan kuuluvat Hanko, Inkoo, Karjaa, Pohja ja Tammisaari. (Kuva 1) Pääkaupunkiseutu HYVINKÄÄ Mäntsälä Helsingin seutukunta KARKKILA Lohjan seutukunta Nummi-Pusula Nurmijärvi JÄRVENPÄÄ Pornainen Tammisaaren seutukunta Sammatti Vihti Tuusula KERAVA Karjalohja Pohja KARJAA LOHJA Siuntio KAUNIAINEN ESPOO VANTAA HELSINKI Inkoo Kirkkonummi TAMMISAARI HANKO Kuva 1. Uudenmaan seutukuntajako. Uudenmaan kasvihuonekaasupäästöt 1990 ja 2003 : 13

2. Päästöjen kehitys Uudellamaalla 2.1. Koko Uusimaa Uudenmaan maakunnan alueella asui 1 338 180 henkeä vuonna 2003, josta pääkaupunkiseudun osuus oli 976 222 henkeä. Vuonna 1990 Uudenmaan väkiluku oli 1 147 173 henkeä, joten maakunnan väkiluku kasvoi 17 prosenttia vuosina 1990-2003. Alueen kulutuksesta syntyi yhteensä noin 13,5 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia päästöjä vuonna 2003, mikä vastasi noin 16 % Suomen 85,6 miljoonasta hiilidioksidiekvivalenttitonnista. Uudenmaan kasvihuonekaasupäästöt kasvoivat 18 % vuosina 1990-2003, eli lähes saman verran kuin väkiluku (+ 17 %), joten asukasta kohden päästöt pysyivät suurin piirtein ennallaan. Sekä kulutusta (+18 %) että tuotantoa (+ 31 %) vastaavat päästöt kasvoivat (ks. taulukot 1 ja 3). Sähköntuotanto ja -kulutus Tuotantonäkökulmasta katsottuna erityisesti sähköntuotannon aiheuttamat päästöt kasvoivat merkittävästi, 123 %. Tähän oli suurimpana syynä se, että Inkoon lauhdevoimalaitos ja pääkaupunkiseudun voimalaitokset tuottivat vuonna 2003 runsaasti sähköä pohjoismaisten vesivoimavarantojen ollessa vähissä. Myös kaukolämmön tuotannon lisääminen kasvatti tuotannon aiheuttamia päästöjä selvästi, 14 %. Teollisuuden käyttämien omien polttoaineiden aiheuttamat päästöt vähenivät tuotantoteknologian kehittymisen ja uusiutuvien polttoaineiden käytön lisäämisen ansiosta sekä maakaasun korvatessa kivihiilen käyttöä. Toisaalta sähkön käytön lisääntyminen kasvatti teollisuuden aiheuttamia päästöjä. Raskaan teollisuuden prosesseissa syntyvät päästöt vähenivät 60 %, koska Lohjan suuri sementtitehdas lopetti toimintansa 1995 ja myös tuotantoteknologian kehittyminen vähensi päästöjä. Taulukko 1. Uudenmaan tuotantoa vastaavat kasvihuonekaasupäästöt vuosina 1990 ja 2003. 1990 1990 2003 2003 1990-2003 1990-2003 KHK-päästöt Päästöt/asukas KHK-päästöt Päästöt/asukas Muutos Muutos 1000 t CO 2 -ekv t CO 2 -ekv. 1000 t CO 2 -ekv t CO 2 -ekv. KHK-päästöt KHK-päästöt/ asukas % % % Sähköntuotanto 2925 2,6 6522 4,9 123 91 Kaukolämpö 3281 2,9 3756 2,8 14-2 Erillislämmitys 672 0,6 684 0,5 2-13 Teollisuuden lämpö 1526 1,3 1401 1,0-8 -21 Työkoneet 320 0,3 398 0,3 24 7 Liikenne 2165 1,9 2474 1,8 14-2 Kaatopaikat ja jätevedenpuhdistus 554 0,5 155 0,1-72 -76 Maatalous 246 0,2 192 0,1-22 -33 Teollisuusprosessit 344 0,3 137 0,1-60 -66 YHTEENSÄ 12032 10,5 15719 11,7 31 12 Vaikka osan sähkönkulutuksen kasvusta selittää raskaan teollisuuden sähkönkäytön lisääntyminen, on sähkönkulutus kasvanut voimakkaasti myös kunnissa, joissa teollisuutta ei juuri ole. Osan kasvusta selittää sähkölämmityksen lisääntyminen, mutta merkittävä osuus kasvusta on ollut myös yleisellä sähkön käytön lisääntymisellä. Laitteiden, esim. tietokoneiden ja kodinkoneiden lisääntyminen yrityksissä ja kotitalouksissa on lisännyt sähkön käyttöä selvästi lähes kaikissa kunnissa. 14 : Uudenmaan kasvihuonekaasupäästöt 1990 ja 2003

Taulukko 2. Uudenmaan sähkönkulutus (sähkölämmitys ja yleissähkö yhteensä) ja kulutusta vastaavat päästöt vuosina 1990 ja 2003. 1990 1990 2003 2003 1990-2003 1990-2003 Sähkönkulutus KHK-päästöt Sähkönkulutus KHK-päästöt Muutos Muutos GWh 1000 t CO 2 -ekv. GWh 1000 t CO 2 -ekv. Sähkönkulutus KHK-päästöt % % PKS 5519 1831 7767 2864 41 56 Muu Helsingin seutu 1483 150 1999 614 35 309 Lohjan seutu 1288 136 1744 457 35 236 Tammisaaren seutu 458 129 710 266 55 107 YHTEENSÄ 8748 2247 12220 4201 40 87 Kulutusta vastaavat päästöt kuvaavat parhaiten kunnissa kulutetun energian aiheuttamia päästöjä. Sähkölämmityksen aiheuttamat päästöt lähes kolminkertaistuivat ja muun sähkön käytön lähes kaksinkertaistuivat. Tähän vaikutti sekä sähkönkulutuksen voimakas kasvu että käytetyn sähkön ominaispäästöjen kasvu. Taulukko 3. Uudenmaan kulutusta vastaavat kasvihuonekaasupäästöt vuosina 1990 ja 2003. 1990 1990 2003 2003 1990-2003 1990-2003 KHK-päästöt Päästöt/asukas KHK-päästöt Päästöt/asukas Muutos Muutos 1000 t CO 2 -ekv t CO 2 -ekv. 1000 t CO 2 -ekv t CO 2 -ekv. KHK-päästöt KHK-päästöt/ asukas % % % Kaukolämpö 3281 2,9 3756 2,8 14-2 Sähkölämmitys 225 0,2 635 0,5 182 142 Erillislämmitys 672 0,6 685 0,5 2-13 Muu sähkö 2021 1,8 3560 2,7 76 51 Teollisuus ja työkoneet 1846 1,6 1799 1,3-3 -16 Liikenne 2213 1,9 2548 1,9 15-1 Kaatopaikat ja jätevedenpuhdistus 554 0,5 155 0,1-72 -76 Maatalous 246 0,2 189 0,1-23 -34 Teollisuusprosessit 344 0,3 137 0,1-60 -66 YHTEENSÄ 11402 9,9 13465 10,1 18 1 Lämmöntuotanto ja -kulutus Rakennusten lämmitys muodosti noin 38 % Uudenmaan kulutusta vastaavista päästöistä vuonna 2003. Vaikka lämmityksen aiheuttamat kokonaispäästöt kasvoivat hillitysti, niin rakennusten lämmityksessä kehityssuunta oli päästöjen kannalta osittain epäedullinen, koska sähkölämmitys oli suosituin lämmitysmuoto uudisrakentamisessa. Sähkölämmityksen laskennalliset ominaispäästöt ovat lämmitysmuodoista suurimmat. Sähkölämmityksen aiheuttamat päästöt ovat korkeat, koska talven kulutushuippujen aikaan sähkönkulutus lisää erityisesti suuripäästöisen hiililauhdevoiman tuotantoa. Kaukolämpöverkkoa on laajennettu monissa kunnissa. Kaukolämmön kulutuksen aiheuttamat Uudenmaan kasvihuonekaasupäästöt 1990 ja 2003 : 15

päästöt kasvoivat (14 %) kaukolämpöverkon laajenemisen myötä, mutta asukasta kohden päästöt hieman vähenivät (-2 %). Kaukolämmityksen aiheuttamat päästöt Uudellamaalla olivat pääsääntöisesti sähkö- ja erillislämmitystä pienemmät. Kaukolämmityksen päästöt kuitenkin vaihtelevat merkittävästi kuntien kesken tuotannon hyötysuhteesta ja polttoaineesta riippuen. Energiatehokas kaukolämmön ja sähkön yhteistuotanto oli pääkaupunkiseutua ja muutamaa muuta kuntaa lukuun ottamatta Uudellamaalla vielä vähäistä. Joissakin pienissä kunnissa ei ollut lainkaan kaukolämmön tuotantoa vuonna 2003. Erillislämmityksen, käytännössä öljylämmityksen suosio ei uudisrakentamisessa ollut kovin suuri. Runsaasta rakentamisesta huolimatta erillislämmityksen aiheuttamat päästöt kasvoivat vain hieman (2 %), koska asuin- ja liikekiinteistöjä liittyi kaukolämpöverkkoon. Erillislämmityksen ominaispäästöt hieman alenivat vuosina 1990-2003, koska öljylämmityskattiloiden uusiminen paransi niiden hyötysuhdetta. Liikenne Liikenne aiheuttaa Uudellamaalla noin 19 % kokonaiskasvihuonekaasupäästöistä. Liikenteen kulutusta vastaavat päästöt kasvoivat Uudellamaalla 15 % vuosina 1990-2003. Vaikka liikennemäärä kasvoi voimakkaasti, pysyivät asukasta kohden lasketut päästöt suurin piirtein ennallaan, mikä oli seurausta liikenteen ajoneuvoteknologian kehittymisestä johtuvasta ominaispäästöjen alenemisesta. Uudenmaan liikenteen päästöjen kasvua hillitsivät myös Helsingin tieliikenteen aiheuttamat päästöt, jotka kasvoivat vain 3 % vuosina 1990-2003 kunnan väkiluvun kasvaessa samaan aikaan 14 %. Vesiliikenteen päästöt kasvoivat selvästi rannikkokuntien laivaliikenteen kasvun johdosta ja raideliikenteen päästöt kasvoivat sähkön ominaispäästöjen kasvun vuoksi 1990-2003. Kansainvälinen lentoliikenne ei ole mukana Kioton ilmastosopimuksessa, eikä sitä sen vuoksi ole sisällytetty laskentatuloksiin tässä selvityksessä. Lentoliikenne on kuitenkin merkittävä sektori, jonka päästöt ovat kasvaneet voimakkaasti vuosina 1990-2003. Uudellamaalla sijaitsee kaksi lentokenttää, Helsinki-Vantaan ja Malmin lentokentät. Helsinki-Vantaan kansainvälisen lentokentän nousujen ja laskujen (LTO-sykli) mukaiset hiilidioksidipäästöt olivat 141 000 CO 2 -tonnia ja Malmin 780 CO 2 -tonnia vuonna 2003, mikä laskennallisesti vastaa yhteensä noin prosenttia Uudenmaan kulutusta vastaavista kasvihuonekaasupäästöistä. Uudenmaan liikenteen päästöistä lentoliikenne aiheutti laskennallisesti noin 6 % vuonna 2003. Vuoteen 1990 verrattuna Suomen lentoliikenteen aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt kasvoivat 39 % vuoteen 2003. (Ilmailulaitos 2004.) Teollisuus Teollisuuden ja työkoneiden polttoaineiden käyttö muodosti noin 14 % kuntien kulutusta vastaavista päästöistä Uudellamaalla, ja näistä suurin osa kohdistui kahteen teollisuusvaltaiseen kuntaan, Lohjaan ja Hankoon. Teollisuuden polttoaineiden käytön aiheuttamat päästöt vähenivät 3 % vuosina 1990-2003, mutta teollisuuden sähkönkäytön lisääminen kasvatti päästöjä monissa kunnissa. Teollisuusprosessien aiheuttamat päästöt vastasivat vuonna 2003 noin prosentista Uudenmaan kokonaispäästöistä, kun osuus vielä vuonna 1990 oli yli 3 %. Teollisuusprosesseissa, käytännössä metalli- ja sementtiteollisuudessa syntyvät päästöt vähenivätkin jopa 60 %. Tämä oli pääosin seurausta siitä, että Lohjan suuri sementtitehdas lopetti toimintansa vuonna 1995. Osa teollisuusprosessien päästöjen vähenemisestä ja teollisuuden polttoaineiden aiheuttamien päästöjen vähenemisestä oli seurausta tuotantoteknologian kehittymisestä, mikä vähensi tuotannon ominaispäästöjä. Jätteiden ja jätevesien käsittely Päästöt vähenivät kaikkein merkittävimmin jätteiden ja jätevesien käsittelyssä, -72 %, mikä oli pääsääntöisesti seurausta kaatopaikkakaasun talteenottojärjestelmien rakentamisesta Uudenmaan kaatopaikoille. Vuonna 1990 jätteiden ja 16 : Uudenmaan kasvihuonekaasupäästöt 1990 ja 2003

jätevesien käsittelyn osuus seudun kasvihuonekaasupäästöistä oli vielä 5 %, mutta vuonna 2003 enää hieman yli prosentin. Kaatopaikkakaasun keräysjärjestelmien ansiosta voimakasta kasvihuonekaasua metaania sisältävä kaatopaikkakaasu saatiin kerättyä talteen ja yleensä poltettua korkeassa lämpötilassa vähemmän haitalliseksi hiilidioksidiksi. Pieni osa kaatopaikkakaasusta käytettiin hyödyksi energiantuotannossa. Osassa kaatopaikoista kaasua johdettiin maaperään metaanin hapettamiseksi hiilidioksidiksi. Myös jätevedenpuhdistuksen aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt vähenivät useimmissa kunnissa tehokkaamman typen puhdistuksen ansiosta, minkä seurauksena voimakkaan kasvihuonekaasu typpioksiduulin muodostuminen vesistöissä väheni. Maatalous Maatalous muodosti 2 % Uudenmaan kokonaispäästöistä vuonna 1990 ja hieman yli prosentin vuonna 2003. Maatalouden päästöt vähenivät merkittävästi rakennemuutoksen seurauksena, -23 % vuosina 1990-2003. Tämä oli seurausta sekä maatalousmaan pinta-alan että eläinten vähenemisestä. 2.2. Helsingin seutu 2.2.1 Pääkaupunkiseutu Pääkaupunkiseudun kunnissa asui yhteensä 976 222 henkeä vuonna 2003 ja väkiluku kasvoi 18 % vuosina 1990-2003. Pääkaupunkiseudun voimakkaan väestönkasvun myötä myös seudun energiankulutus ja päästöt kasvoivat merkittävästi vuosina 1990-2003 (ks. taulukot 4 ja 5). Kulutusta vastaavat päästöt kasvoivat tarkastelujaksona 20 %. Voimakkaimmin kasvoivat sähköntuotannon ja -kulutuksen sekä rakennusten lämmityksen ja liikenteen aiheuttamat päästöt. Myös teollisuuden ja työkoneiden polttoaineiden käytöstä aiheutuvat päästöt kasvoivat. Jätteiden ja jätevesien käsittelyssä syntyvät päästöt sen sijaan vähenivät selvästi, -79 %. Taulukko 4. Pääkaupunkiseudun kulutusta vastaavat kasvihuonekaasupäästöt vuosina 1990 ja 2003. 1990 2000 2002 2003 1990-2003 KHK-päästöt KHK-päästöt KHK-päästöt KHK-päästöt Muutos 1000 t CO 2 -ekv 1000 t CO 2 -ekv 1000 t CO 2 -ekv 1000 t CO 2 -ekv KHK-päästöt % Kaukolämpö 2980,7 2726,2 3228,7 3398,6 14 Sähkölämmitys 167,1 186,0 265,9 316,7 90 Erillislämmitys 313,5 251,9 323,1 311,6-1 Muu sähkö 1664,3 1583,5 2035,9 2547,0 53 Teollisuus ja työkoneet 318,4 249,5 231,9 367,9 16 Liikenne 1261,5 1358,8 1434,1 1488,8 18 Kaatopaikat ja jätevedenpuhdistus 410,5 213,6 96,0 86,2-79 Maatalous 11,7 4,0 10,3 9,9-15 Teollisuusprosessit 0 0 0 0 0 YHTEENSÄ 7127,7 6573,5 7625,9 8526,7 20 Uudenmaan kasvihuonekaasupäästöt 1990 ja 2003 : 17

Taulukko 5. Pääkaupunkiseudun tuotantoa vastaavat kasvihuonekaasupäästöt vuosina 1990 ja 2003. 1990 2000 2002 2003 1990-2003 KHK-päästöt KHK-päästöt KHK-päästöt KHK-päästöt Muutos 1000 t CO 2 -ekv 1000 t CO 2 -ekv 1000 t CO 2 -ekv 1000 t CO 2 -ekv KHK-päästöt % Sähköntuotanto 1729,1 2012,4 2556,3 3350,1 94 % Kaukolämpö 2980,7 2726,2 3241,1 3398,6 14 % Erillislämmitys 313,5 251,9 323,1 311,6-1 % Teollisuuden lämpö 132,3 50,7 80,6 98,9-25 % Työkoneet 186,2 198,8 151,3 269,0 44 % Liikenne 1215,9 1319,6 1386,6 1425,6 17 % Kaatopaikat ja jätevedenpuhdistus 410,5 213,6 96,0 86,2-79 % Maatalous 11,7 4,0 10,3 9,9-15 % Teollisuusprosessit 0 0 0 0 0 % YHTEENSÄ 6979,7 6777,2 7845,2 8949,9 28 % Sähköntuotanto ja -kulutus Pääkaupunkiseudun sähköntuotanto on 2000- luvulla vastannut suurin piirtein sähkönkulutusta, kun vielä vuonna 1990 kuntarajojen sisällä tuotettiin merkittävästi vähemmän sähköä, kuin kulutettiin. Helsingissä sähköntuotanto on viime vuosina ylittänyt kulutuksen, mutta Vantaalla, Espoossa ja Kauniaisissa sähköä kulutetaan edelleen tuotantoa enemmän. Vuonna 2003 pääkaupunkiseudulla tuotettiin sähköä 8 809 GWh ja kulutettiin 7767 GWh, kun vuonna 1990 tuotanto oli 3 974 GWh ja kulutus 5 519 GWh. Seudun sähköntuotannon aiheuttamat päästöt kasvoivat vuosina 1990-2003 94 % sähköntuotannon kasvaessa 122 %, joten seudun sähköntuotannon ominaispäästöt alenivat (ks. taulukot 6 ja 7). Tämä oli seurausta maakaasun lisääntyneestä käytöstä kivihiilen sijaan sekä tuotannon hyötysuhteen paranemisesta. Taulukko 6. Pääkaupunkiseudun sähköntuotanto ja sen aiheuttamat päästöt vuosina 1990 ja 2003. 1990 2000 2002 2003 1990-2003 Muutos % Sähköntuotanto (GWh) 3974,0 6897,2 7764,4 8825,7 122 Sähköntuotannon päästöt (1000 t CO 2 -ekv.) 1791,5 1996,6 2477,9 3309,9 85 Sähköntuotannon ominaispäästökerroin (g/kwh) 450,8 289,5 319,1 375,0-17 Pääkaupunkiseudun sähkönkulutuksen aiheuttamat päästöt kasvoivat yli 50 % vuosina 1990-2003 (ks. taulukko 7). Päästöjen kasvu selittyy seudun sähkönkulutuksen 41 % :n kasvulla, mutta osa selittyy myös valtakunnallisen sähköntuotannon vaihteluilla. Koska Espoossa ja Vantaalla oma sähköntuotanto kattaa vain pienen osan kulutuksesta, syntyy suuri osa sähkönkulutuksen aiheuttamista päästöistä ns. ostosähköstä eli valtakunnallisesta sähköpörssistä ostetun sähkön aiheuttamista päästöistä. Vuonna 2003 merkittävä osa valtakunnallisesta sähköstä tuotettiin lauhdetuotantona, mikä kasvatti päästöjä. Tämä vuosittainen vaihtelu näkyy myös sähkönkulutusta vastaavien päästöjen kasvuna. 18 : Uudenmaan kasvihuonekaasupäästöt 1990 ja 2003

Taulukko 7. Pääkaupunkiseudun sähkönkulutus ja sähkönkulutusta vastaavat päästöt vuosina 1990 ja 2003. 1990 2000 2002 2003 1990-2003 Muutos % Sähkönkulutus (GWh) 5519,0 6923,0 7638,2 7767,0 41 Sähkönkulutusta vastaavat päästöt (1000 t CO 2 -ekv.) 1831,4 1769,5 2301,9 2863,6 56 Sähkönkulutuksen ominaispäästökerroin (g/kwh) 331,8 255,6 301,4 368,7 11 Lämmöntuotanto ja -kulutus Pääkaupunkiseudulla yleisin lämmöntuotantomuoto on kaukolämpö, jolla katetaan noin 84 % rakennusten lämmönkulutuksesta, ja päästöt vastasivat samaa osuutta rakennusten lämmityksen aiheuttamista päästöistä vuonna 2003. Pääsääntöisesti kaukolämpö tuotetaan yhdistettynä sähkön- ja lämmöntuotantona (CHP), mutta osa tuotetaan erillisissä kaukolämpövoimaloissa. Kaukolämpöverkkoa on laajennettu vuosina 1990-2003 mikä näkyy kaukolämmön kulutuksen 36 %:n kasvuna tällä ajanjaksolla (ks. taulukko 8). Kaukolämmön tuotannon aiheuttamat päästöt sen sijaan ovat kasvaneet vain 14 %. Tämä on seurausta siitä, että kaukolämmön tuotannossa maakaasun osuus kivihiilen sijaan on lisääntynyt ja tuotannon hyötysuhde on parantanut, mikä on pienentänyt kaukolämmön tuotannon ominaispäästöjä. Taulukko 8. Pääkaupunkiseudun kaukolämmön kulutus (GWh), kaukolämmön aiheuttamat KHK-päästöt (1000 t CO 2 ekv.) ja ominaispäästöt (g CO 2 -ekv./kwh) vuosina 1990 ja 2003. 1990 2000 2002 2003 1990-2003 Muutos % Kaukolämmön kulutus (GWh) 7837,0 8644,1 10176,6 10646,0 36 % Kaukolämmön aiheuttamat päästöt (1000 t CO 2 -ekv.) 2980,7 2726,2 3211,3 3398,6 14 % Kaukolämmön kulutuksen ominaispäästöt (g/kwh) 380,3 315,4 315,6 319,2-16 % Erillislämmitettyjen, lähinnä öljylämmitettyjen kiinteistöjen osuus rakennusten lämmönkulutuksesta oli vuonna 2003 noin 8 %. Erillislämmitettyjen kiinteistöjen osuus lämmönkulutuksesta oli vielä vuonna 1990 noin 10 %, joten erillislämmityksen lämmitysosuus on selvästi laskenut. Tämä selittyy osittain sillä, että erillislämmitettyjä rakennuksia on liittynyt kaukolämpöverkkoon. Myös sähkölämmityksen suosion kasvu uusissa kiinteistöissä on vähentänyt erillislämmityksen osuutta. Taulukko 9. Pääkaupunkiseudun erillislämmityksen kulutus (GWh), erillislämmityksen aiheuttamat KHKpäästöt (1000 t CO 2 -ekv.) ja ominaispäästöt (g CO 2 -ekv./kwh) vuosina 1990 ja 2003. 1990 2000 2002 2003 1990-2003 Muutos % Erillislämmityksen lämmönkulutus (GWh) 947,0 822,4 1076,0 1040,0 10 Erillislämmityksen aiheuttamat päästöt (1000 t CO 2 -ekv.) 313,5 251,9 323,1 311,6-1 Erillislämmityksen ominaispäästöt (g/kwh) 331,1 306,3 300,3 299,7-9 Uudenmaan kasvihuonekaasupäästöt 1990 ja 2003 : 19

Sähkölämmitteisten rakennusten osuus rakennusten lämmönkulutuksesta oli vuonna 2003 noin 7 % ja osuus lämmityksen aiheuttamista päästöistä 8 %. Uusissa pientaloissa sähkölämmitys on ollut kaikkein suosituin lämmitysmuoto, minkä vuoksi sähkölämmityksen aiheuttama energiankulutus on kasvanut jopa 56 % vuosina 1990 lämmityksen aiheuttamat päästöt ovat kasvaneet muita lämmitysmuotoja nopeammin valtakunnallisen sähköntuotannon ominaispäästöjen kasvun vuoksi. Vuonna 2003 sähkölämmityksen laskennalliset ominaispäästöt olivat selvästi korkeammat kuin kaukolämmöllä ja erillislämmityksellä. Taulukko 10. Pääkaupunkiseudun sähkölämmityksen kulutus (GWh), sähkölämmityksen aiheuttamat KHK-päästöt (1000 t CO 2 -ekv.) ja ominaispäästöt (g CO 2 -ekv./kwh) vuosina 1990 ja 2003. 1990 2000 2002 2003 1990-2003 Muutos % Sähkölämmityksen lämmönkulutus (GWh) 558,0 762,0 906,0 871,0 56 Sähkölämmityksen aiheuttamat päästöt (1000 t CO 2 -ekv.) 167,1 186,0 265,9 316,7 90 Sähkölämmityksen ominaispäästöt (g/kwh) 299,4 244,1 293,5 364,0 21 Liikenne Pääkaupunkiseudun liikenteen aiheuttamat päästöt kasvoivat vuosina 1990-2003 noin 18 % tieliikennesuoritteen kasvaessa 30 %. Liikenteen päästöjen kasvu selittyy tieliikenteen (+12 %) ja vesiliikenteen (+110 %) päästöjen kasvulla (ks. taulukko 11). Myös raideliikenteen (+38 %) päästöt kasvoivat. Vesiliikenteen päästöjen voimakas kasvu selittyy erityisesti Helsingin sataman kasvaneella laivaliikennemäärällä. Tieliikenteen päästöjen kasvu oli selvästi hitaampaa kuin liikennemäärien kasvu, koska pääkaupunkiseudun liikenteen ominaispäästöt (g CO 2 -ekv./ km) alenivat tarkasteluvälillä noin 15 % ajoneuvotekniikan kehittymisen myötä. Taulukko 11. Pääkaupunkiseudun tieliikenteen, vesiliikenteen ja raideliikenteen päästöt (1000 t CO 2 -ekv.) vuosina 1990 ja 2003. 1990 2003 1990-2003 Muutos % Tieliikenteen suorite (milj. km) 3980,0 5191,8 30 Tieliikenteen päästöt (1000 t CO 2 -ekv.) 1148,6 1284,2 12 Vesiliikenteen päästöt (1000 t CO 2 -ekv.) 66,9 140,4 110 Raideliikenteen päästöt (1000 t CO 2 -ekv.) 45,2 62,6 38 LIIKENTEEN PÄÄSTÖT YHTEENSÄ 1260,7 1487,2 18 Teollisuus Teollisuuden (sisältää työkoneet) omien polttoaineiden käytöstä syntyvät päästöt kasvoivat 18 % vuosina 1990-2003. Teollisuuden sähköenergian kulutus sen sijaan väheni 17 % samalla ajanjaksolla, minkä vuoksi sähkönkäytön aiheuttamat päästöt vähenivät. Sähkön käyttö huomioiden teollisuuden aiheuttamat päästöt kasvoivat vain 4 % vuodesta 1990 vuoteen 2003. 20 : Uudenmaan kasvihuonekaasupäästöt 1990 ja 2003