YMPÄRISTÖMINISTERIÖ helmikuu 2016 LYMO

YMPÄRISTÖMINISTERIÖ helmikuu 2016 LYMO Lausuntotiivistelmä Pohjois-Pohjanmaan maakunnan eteläosien luonnonsuojelualueita koskevista asetusehdotuksista (VN ja YM) saadusta palautteesta 1. Ministeriöt Maa- ja metsätalousministeriö pitää hyvänä, että alueilla nykyään harjoitettuja metsästyskäytäntöjä on pyritty jatkamaan, jos ne eivät vaaranna suojelun tavoitteita. Se pitää hirvenmetsästystä ja pienriistan metsästystä koskevia esityksiä erittäin myönteisinä. Metsästyslain 8 :n alueen läheisyyttä ei kuitenkaan tulisi käyttää perusteena metsästyksen normaalia sallivammalle käytännölle, koska se voi kääntäen tarkoittaa, että kauempana metsästykseen suhtauduttaisiin rajoittavammin. Ministeriö kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että kettu on jätetty metsästyksen ulkopuolelle. Tämän voi johtua ketunpyynnin vähäisyydestä alueella. Näin ollen metsästyksestä aiheutuu todennäköisesti vain vähän häiriötä alueen muulle käytölle. Asetuksessa tulisi varautua kettukannan runsastumiseen, jolloin sen rajoittaminen voi tarkoittaa poikkeuksellisten keinojen käyttöä. Asetusmuistiossa ei myöskään käsitellä suurpetojen metsästystä. Suomen riistakeskuksen myöntäminen poikkeuslupien käyttöä ei tule hankaloittaa valtion alueella. Suurpetojen metsästys tulisikin sallia kaikilla alueilla. Ministeriö pitää tarpeettomana edellyttää vieraslajien yksilöiden poistamiseen luontopalvelujen lupaa, näiden metsästys tulisi sallia suoraan asetuksella. Asetusmuistiossa tulisi todeta metsästykseen sallittavaa maapinta-alan osalta vain ne alueet, joilla metsästystä todellisuudessa harjoitetaan, eikä sisällyttää osuuteen pelkkään hirvenajoon tai pienpetojen pyyntiin varattuja alueita. Maa- ja metsätalousministeriö katsoo, että jatkovalmistelussa on otettava huomioon erityisesti niiden metsästysseurojen lausunnot, joiden metsästyskäytäntöihin asetuksella on vaikutusta. Puolustusministeriöllä ei ollut asiassa lausuttavaa. 2. Maakuntaliitot ja kunnat Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliitto pitää hyvänä, että asetuksilla toteutetaan maakunta- ja seutukaavavarauksiin sisältyviä luonnonsuojelualueita. Se pitää ehdotukseen sisältyviä metsästysmahdollisuuksien rajoituksia kohtuullisina. Perusteluista ei ilmene, miksi Kärsämäjärvien 532 ha alueella pienriistan metsästys on rajattu pois. Lisäksi maakuntaliitto kiinnittää huomiota siihen, että Ohinevan alueeseen (212 ha, VNA) on sisällytetty erillään olevia pieniä palstoja, joilla metsästys on sallittu. Alle 100 ha:n alueille ei pitäisi soveltaa systemaattista metsästyskieltoa. Tämä tulisi hoitaa lainsäädäntömuutoksella tai kiinteistöjen yhdistämisellä perustamisvaiheessa. Kainuun liitto pitää tärkeänä, että osittain Kainuun puolella sijaitsevan Rimpinevan luonnonsuojelualueen valmistelussa ja suunnittelussa turvataan luonnon monimuotoisuuden ohella myös metsästäjien ja muiden luonnon virkistyskäyttäjien oikeudet riittävässä määrin. Kajaanin kaupungilla, Kärsämäen kunnalla, Pyhäjärven kaupungilla eikä Pyhännän kunnalla ole huomautettavaa asetusluonnoksista. Sievin kunta toteaa lausuntonaan, että alueella on vireillä useita tuulivoimahankkeita, joista osa sijaitsee suhteellisen lähellä perustettavia luonnonsuojelualueita. Valtioneuvoston päätöksen melutasojen ohjearvioista (993/1992) mukaan luonnonsuojelualueilla melutaso ei saisi ylittää päiväohjearvoa 45 db eikä yöohjearvoa 40 db. Koska luonnonsuojelualueita ei yleisesti käytetä oleskeluun tai luonnon havainnointiin yöaikana, niillä ei tulisi soveltaa yöaikaisia melun ohjearvoja. Kunnan alueelle perustettava suojelualueet ovat merkittäviä metsästys- ja luonnonmarjojen keruualueita, joten niillä ei tulisi myöhemminkään rajoittaa liikkumista luonnonsuojelulain 18 :n 2 momentin perusteella. Muuten kunnalla ei ole huomautettavaa asetusluonnoksista. 1

3. Viranomaistahot Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus on lausunnossaan esittänyt huomioita Lauttanevan ja Haudannevan alueiden pinta-alojen, Haapaveden lintuvesien ja soiden, Hirsinevan, Lauttanevan ja Lamminnevan alueita koskevien tietojen sekä Lapinnevan ja Venenevan suojelualueiden karttoihin liittyviin tarkistustarpeisiin. Suomen ympäristökeskus pitää asetuksia hyvin valmisteltuina. Se pitää erityisen tärkeänä, että linnustollisesti arvokkailla suojelualueilla metsästystä rajoitetaan ajallisesti niin, että muu linnusto ei häiriinny ja lähde ennenaikaisesti muutolle. Vesilintujen osalta metsästyksen rajoittaminen runsaisiin ja kannoiltaan vakaisiin lajeihin sinisorsa, tavi ja telkkä on perusteltua. Haapanan pesimäaikainen kanta on laskenut viimeisen 20 vuoden aikana 47 % ja se tultaneen luokittelemaan vuoden 2016 uhanalaisuusarvioinnissa vaarantuneeksi. Haapanan metsästystä ei näin ollen tulisi sallia asetuksessa ehdotetuilla suojelualueilla. SYKE toteaa, että asetusmuistiossa esitettyjen suojelualueiden hoitotoimenpiteiden lisäksi voi olla tarpeen umpeenkasvun uhkaamien lintuvesien kunnostus ja vieraslajien aktiivinen jatkuva torjunta. Se pitää tärkeänä, että hoito- ja ennallistamistyöt selvitetään perusteellisesti ja niiden suunnitteluun ja toteutukseen varaudutaan myös taloudellisesti. Keskeisiä kohteita ovat suojelualueet, joiden vesitalouden tilan säilyttäminen tai parantaminen edellyttää ojitettujen alueiden ennallistamista, lintukosteikot ja perinnebiotoopit. Lisäksi SYKE kiinnittää huomiota suojelualueiden ulkopuolisilla alueilla tehtävien toimenpiteiden vaikutuksiin (esim. kunnostusojitukset) suojelualueiden vesitalouteen ja muistuttaa Natura 2000 alueiden heikentämiskiellosta. Luonnonsuojelun, metsätalouden ja maanomistajien yhteistyön edistäminen olisi tässä suhteessa tärkeää. Metsähallitus katsoo, että asetuksilla turvataan alueiden suojelutavoitteet ja valmistelussa on hyvin yhteensovitettu eri tahojen, erityisesti metsästäjien tarpeet. Se katsoo, että vieraslajien minkin ja supikoiran pyynti perustettavilla suojelualueilla tulisi toteuttaa mahdollisimman kevyellä lupaprosessilla. Se esittää harkittavaksi, tulisiko niiden pyynti sallia suoraan asetuksella ilman erillistä poikkeamislupaa. Erityisen tärkeää tämä olisi sellaisilla VN:n asetuksella perustettavilla suojelualueilla, jotka kuuluvat osittain tai kokonaan pienriistan lupametsästysalueisiin. Kyseisillä alueilla sallittaisiin melko kattavasti myös muuta metsästyslain mukaista metsästystä, jolloin henkilökohtaisella metsästysluvalla voitaisiin sallia metsästettäväksi myös minkkiä ja supikoiraa. Osalla suojelualueista metsästys esitetään aloitettavaksi vasta 20.9. Eriaikainen metsästys voi hankaloittaa metsästystä ja sen valvontaa. Metsähallitus katsoo myös, että suurpetojen metsästyksen kieltämisen vaikutukset alueiden luontoarvoihin jäävät vähäisiksi. Kielto vaikeuttaa käytännön metsästyksen toteuttamista. Vesilintujen metsästyksen rajoittaminen voi eräillä alueita vaikuttaa negatiivisesti niillä toimivien metsästysseurojen mielenkiintoon toteuttaa pienpetojen poistoa ja muita luonnonhoitotöitä. Metsähallitus kiinnittää huomiota alueiden perustamisen investointikustannuksiin, joiden tulisi olla 56 000 euroa. Ahvenjärven suojelualueen osalta ehdotettu hirvenmetsästyksen järjestely voi olla hankala toteuttaa, jos hirvi kaatuu alueelle, jossa metsästys ei ole sallittua. Rajaus vaikeuttaa myös valvontaa. Kinkerinsaarennevan osalta Metsähallitus toteaa, että alue on ollut metsästyskäytössä ennen vuotta 1994. Olisi loogista, että alueella sallittaisiin hirven, metsäjäniksen, metson, teeren, pyyn, haapanan, sinisorsan, tavin ja telkän metsästys. 4. Metsästystä edustavat tahot Suomen riistakeskus pitää asetuksia hyvin valmisteltuina ja riistatalouden näkökulmia ja paikallisia tarpeita huomioivana. Metsästyksen arvo alueiden virkistyskäyttömuotona ja luonnonhoitokeinona tulee ottaa huomioon. Hirven metsästyksen osalta riistakeskuksella ei ole asetuksiin huomautettavaa. Suurpetojen metsästystä ei huomioida asetuksissa eikä perustelumuistiossa mitenkään. Erittäin tiukasti säädelty suurpetojen poikkeuslupien käyttö ei sinällään vaaranna alueiden perustamistarkoitusta tai aiheuta haittaa alueen muulle käytölle. Jos poikkeuslupien käyttö estyy suojelualueilla, siitä voi sen sijaan aiheutua huomattavaa haittaa. Tämän vuoksi riistakeskus esittää, että alueilla sallitaan suurpetojen poikkeuslupien käyttö. Pienriistaa koskevat ratkaisut on pääosin hyväksyttäviä. Vieraslajien ja ketun saalistuspaine tulisi ottaa huomioon. Kettu on tehokas levittäytyjä ja tulee esiintymään luonnontilaista tiheämpänä kantana pienialaisilla suojelualueilla. Kettu, minkki ja supikoira tulisikin sallia suoraan asetuksella, jolloin niitä olisi mahdollista ampua muun metsästyksen yhteydessä. Venenevan alueen osalta riistakeskus kiinnittää huomiota Pelson luonnonpuistoon rajoittuvien osa-alueiden metsästysjärjestelyihin, joilla metsästys on täysin kielletty. Alueella on metsästys sallittu 1960-luvulta lähtien ja sen läheisyydessä tapah- 2

tuu suhteessa liikennevirtoihin paljon hirvikolareita (yhteensä 3 vuosina 2010-2015). Osa-alueilla tulisi sallia hirvenmetsästys ja pienriista kuten muulla Venenevan alueella. Karhunkämmenen Erä ry toteaa lausuntonaan, että asetus ottaa Mällinevan alueen osalta hyvin huomioon alueen metsästyskäytännön eikä siihen ole huomauttamista. Kestilän Eräveikot ry katsoo, ettei sen vuokraamilla alueilla Venenevan suojelualueella tule rajoittaa hirvenmetsästystä eikä pienpetojen kanalintujen ja jänisten pyyntiä. Kanalintujen metsästys tapahtuu kestävän käytön periaatteella ja esimerkiksi metsoa koskien on tehty viime vuosina yksi saaliskiintiöpäätös ja riekko on ollut rauhoitettuna jo useita vuosia. Lisäksi seura tekee alueella riistakolmiolaskentaa. Seuran alueeseen rajoittuu Pelson luonnonpuistoon kuuluva Vahtinevan alue, jolla metsästys on kielletty. Alueesta saadun kokemuksen perusteella voidaan todeta, että metsästyskiellolla on tuhoisia vaikutuksia metsästykselle ja metsävahinkoina sekä pienpetojen lisääntymisenä. Seuran vuokraamilla alueilla metsästyksestä ei aiheudu haittaa alueen muulle käytölle, joten tulee metsästys sallia hoito- ja käyttösuunnitelmassa määritellyllä alueella ja samassa laajuudessa. Lisäksi osa alueesta sijaitsee Vaalan kunnan alueella, jossa metsästys on luonnonsuojelulain 17 a :n mukaan lähtökohtaisesti sallittu. Samalla alueella ei tule olla erilaisia metsästyskäytäntöjä sen perusteella, minkä kunnan alueella ne sijaitsevat. Lisäksi Venenevan suojelualueeseen kuuluvalla 4 osa-alueella (ei ole vuokrattu seuralle), joille ei ole esitetty metsästyksen sallimista, tulisi se sallia nykymuodossaan, koska muuten alueen metsästyskäyttökokonaisuus rikkoontuu. Oulaisten riistanhoitoyhdistys pitää ehdotettuja metsästysjärjestelyitä sopivina muilta osin, mutta Piurukkaniemen alueelle esitetään haapanan, sinisorsan, tavin ja telkän metsästyksen sallimista 20.9. alkaen. Suomen Metsästäjäliitto katsoo, että asetuksella on turvattava mahdollisimman laajasti alueiden nykykäytännön mukaisen käytön jatkuminen. Alueilla tulee sallia pienpetojen pyynti, koska supikoiran, minkin, ketun ja näädän metsästyskielto on suuri uhka alueiden metsäkana- ja vesilintukannoille. Luonnonsuojelulain poikkeuslupamekanismi ei ole riittävä, vaan turhan byrokratian välttämiseksi Metsästäjäliitto edellyttää, että sekä vieras- että kotoperäisten pienpetojen metsästyksen salliminen tulee olla lähtökohtana perustettavien luonnonsuojelualueiden metsästysjärjestelyjä suunniteltaessa. Metsästyslain 8 :n alueella sijaitsevalla Rimpinevan suojelualueella metsästyksen tulee olla lähtökohtaisesti sallittua, joten esitettyjä lajikohtaisia tai ajallisia rajoituksia ei voi hyväksyä. Asetusehdotuksessa kapeaksi rajattu metsästettävien riistalajien määrä vaikeuttaa merkittävällä tavalla metsästyksen järjestämistä ja riistakantojen kestävää hoitoa. Tarpeettomia rajauksia ei näin ollen tule tehdä. Ehdotuksella ei Metsästäjäliiton mukaan päästä esitettyyn tavoitteeseen eli etteivät alueelle vakiintuneet paikalliset metsästyskäytännöt sanottavasti muutu. Asetuksessa tulee huomioida myös ajan mittaan tapahtuvat muutokset alueen riistakannoissa ja lajien välisissä suhteissa. Esimerkiksi riekon osalta tilanne voi tulevaisuudessa muuttua. Riistaeläinten rauhoitusajoista säädetään MMM:n asetuksella ja seurat säätelevät metsästystä alueillaan. Nyt asetuksella esitettävä metsästyksen säätely tulisi osittain olemaan päällekkäistä tarpeetonta byrokratiaa. Hirvenmetsästystä tulee voida alueilla harjoittaa pääsääntöisesti siinä muodossa, kuin se tälläkin hetkellä tapahtuu. Hirven ajo ei ole riittävä ja mahdollisen haavoittuneen eläimen lopettaminen ls- alueella tulee olla aina sallittua. Lisäksi asetus vaikeuttaa entisestään suurpetojen metsästystä alueilla, jolla on kielteinen vaikutus petovahinkoihin. Koko hankkeen valmistelu ja toteutus on ollut puutteellista ja hyvän hallinnon vastaista. Myöskään EU ei edellytä metsästyksen kieltämistä suojelualueilla. Suomen Metsästäjäliiton Oulun piiri ja alueella toimivat eräät metsästysseurat (Kestilän Eräveikot, Leiviskänrannan Metsästysseura, Mäläskän Erä, Piippolan Metsästysyhdistys, Piippolan seudun riistanhoitoyhdistys, Pulkkilan Erä, Pyhännän Metsästysyhdistys, Saviselän Erämiehet, Tyrnävän Riistansuojelijat, Vaitinniemen Metsästysseura) pitävät ehdottoman tärkeänä sujuvan metsästystavan turvaamiseksi ja metsästyslupien saamiseksi, että suojelualueille myönnetään suurpetojen metsästysoikeus. Suurpetojen kannanhoidollisten sekä vahinkoperäisten metsästyslupien hakuehdoissa on tyypillisesti vaatimuksena laajat metsästysalueet. Kyseisen alueen susipopulaatio on ollut viime vuosina erityisen vahva (2-3 poikuetta vuodessa, 3 laumaa). Sudenmetsästys vaatii laajoja metsästysalueita. Lisäksi tahot katsovat, että ketun ja näädän metsästys alueilla tulee sallia. Lajit eivät ole vaarassa metsästyksen takia. Niiden metsästys tukee lintukantojen, erityisesti riekon ja metsähanhen riistanhoidollisia tavoitteita luonnonsuojelualueilla. Metsähanhea koskee jo väliaikainen rauhoituspäätös ja moninkertainen rauhoituspäätös ei ole tarpeen. Pohjoissuomalaista vanhaa metsähanhen metsästysperinnettä ja kulttuuria tulee tukea erämaisilla suoalueilla. Vastaavasti riekon osalta tahot eivät pidä tarpeellisena sen rauhoittamista asetuksella, kun kantaa voidaan hoitaa riistanhoitotoimenpiteillä. Lausuntonsa 3

pohjalta tulee ympäristöministeriön, Suomen hallituksen ja eduskunnan pohtia, toteutuuko nykyisen hallitusohjelman tavoitteet turhien säädösten suhteen ja tuottaako metsästyspaine Pohjois-Pohjanmaalla ylitsepääsemättömän uhan elinympäristöjen suojelulle. Tyrnävän Riistasuojelijat ry, Tyrnävän Riistanhoitoyhdistys sekä Temmesjoen metsästysseura ovat tyytyväisiä siihen, että Venenevan alueella on otettu huomioon metsästyksestä kuulemisessa esitettyjä näkökohtia ja toteavat, että metsästysmahdollisuuksien tulee vastata alueen hoito- ja käyttösuunnitelmaa. Tahot esittävät, että alueella sallittaisiin myös pienpetojen, vieraslajien ja kanadanmajavan metsästys 20.9. alkaen sekä metsäkauriin metsästys 20.9. 31.1. välisenä aikana. Vuolijoen riistanhoitoyhdistys toteaa Rimpinevan Kajaanin puoleisten alueiden osalta, että olisi riittävää rajata metsästys alueella alkamaan 20.9. lukien eikä riistakohtaisia rajoituksia ole tarpeen antaa. Erityisesti nisäkäslajien metsästyksen rajoittaminen alueella on kohtuutonta eikä rajoitusten perusteeksi ole esitetty faktoja. 5. Luonnonsuojelujärjestöt Birdlife Suomi pitää hyvänä, että suojelualueiden perustaminen saadaan päätökseen mahdollisimman pikaisesti. Se huomauttaa, että kansainvälisesti tärkeään lintualueeseen (IBA) kuuluva Haapaveden Osmanki jää edelleen vaille suojelua ja pyytää ministeriötä kiirehtimään alueen suojelua. Lähtökohtaisesti metsästys vähentää luonnonsuojelullisia arvoja ja sillä voi olla vaikutusta lajiston ekologiaan. Metsästys ei täten kuulu automaationa luonnonsuojelualueille. Jos sitä sallitaan, tulee sen perustua riittäviin aluekohtaisiin tutkimuksiin perustuviin arvioihin sen vaikutuksesta alueella suojeltaviin lajeihin ja luontotyyppeihin. Tämä arvio puuttuu asetusluonnoksesta. Metsästys- tai luonnonsuojelulaki ei tunne perustetta siitä, että 8 :n alueen lähellä rauhoitusmääräyksistä voitaisiin joustaa. Metsästyskiellon tulee aina olla pääsääntö. Asetuksessa (95 % alueesta) metsästyksen salliminen on pääsääntö. Etenkin kana- ja vesilintujen metsästystä tulee rajoitta ehdotettua tiukemmin. Vähintään niin, että kaikilla alueilla on riittävän laaja osa-alue, jolla metsästystä ei sallita. Venenevan alueella vesilintujen metsästyksen tulisi olla kokonaan kiellettyä tai sille sallittu alue tulisi rajata huomattavasti suppeammaksi. Ehdotus tarkoittaa, että valtaosa linnuille tärkeästä alueesta muuttuu niille kelvottomaksi kesken syysmuuttokauden. Vesilintujen metsästyksen ei tulisi millään kohteella alkaa ennen 20.9., erityisesti Haudannevan alueella on epäjohdonmukaisesti sallittu kanalintujen metsästys 20.9. alkaen mutta vesilintujen osalta ei ole vastaavaa rajoitusta. Haapanan metsästystä ei tule sallia lainkaan, koska se on arvioitu vaarantuneeksi lajiksi. Perustamisasetukseen tulisi kirjata, että kulloinkin kansallisesti tai kansainvälisesti uhanalaiseksi tai silmälläpidettäväksi arvioitujen lajien metsästäminen on luonnonsuojelualueilla kielletty. Rauhoitusmääräyksiin ei tule säätää siirtymäsäännöstä metsästyksen osalta. Linnuston kannalta merkittävimmille alueille olisi perusteltua määrätä liikkumisrajoituksia jo perustamisasetuksessa. Alueita hallinnoivalle viranomaiselle tulee taata riittävät resurssit suojelutavoitteita vastaavan hoidon toteuttamiseksi ja tilan seurannan mahdollistamiseksi. Myös rajoitusten noudattamisen valvontaan on osoitettava resursseja. Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola- Kainuu ry kannattaa suojelualueiden perustamista. Vieraslajien, kuten minkin, supikoiran ja kanadanmajavan poistaminen alueilta on suotavaa. Muun metsästyksen toteuttamisessa tulee käyttää harkintaa, jotteivät suojelutavoitteet vaarannu. Tärkeillä lintujen muutonaikaisilla levähdysalueilla ei ole syytä harjoittaa laajamittaista metsästystä sen häiriövaikutuksen vuoksi. Metsästyksen vaikutuksia alueen linnustoon on syytä seurata. Luonto-Liitto viittaa hallitusohjelman kirjaukseen, jonka mukaan valtion mailla lisätään luonnonsuojelualueita ja esittää, että suojelualueiden rajauksia korjataan siten, että suoraan perustettaviin alueisiin rajautuvat valtion maiden metsätalouden ulkopuolelle jo siirretyt alueet rajataan mukaan suojelualueisiin. Esimerkkinä Itämäen alueen rajaukseen tulisi lisätä METSO-kohteet, alue-ekologisen verkoston luontokohteet sekä säilyneet ja ennallistamiskelpoiset suokuviot. Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry katsoo, että metsästyssopimusten tulee raueta siinä vaiheessa, kun asetus tulee voimaan. Se katsoo, että metsästyksen asema suojelualueiden käytössä on liian vahva, koska metsästyskiellon tulee olla pääsääntö. Luonnonsuojelualueiden pinta-ala maakunnan eteläosassa on pieni suhteessa muuhun maa- ja vesipinta-alaan, joten luonnonsuojelualueiden täysi rauhoittaminen metsästykseltä ei ole este metsästyksen harjoittamiselle. Metsästys voi häiritä myös joi- 4

denkin rauhoitettujen lajien, kuten kurjen ja metsähanhen syysmuuton aikaista levähtämistä. Pienriistan täysrauhoitus olisi perusteltua seuraavilla kosteikoilla: Hirsinevan, Ison Honkanevan, Lauttanevan, Mällinevan, Haapaveden lintuvedet ja suot, Ison Karsikkonevan, Haudannevan, Pitkänevan, Pesänevan, Rimpinevan ja Venenevan luonnonsuojelualueilla. Lisäksi se olisi perusteltua Itämäen alueella, koska tukee metsäkanalintujen hoitoa. Lisäksi Venenevan linnusto tulee rauhoittaa metsästykseltä kokonaan, suojelualue on Pohjois-Pohjanmaan 3. paras lintusuo. Metsästyskielto estäisi myös lieveilmiöitä, kuten mönkijäliikennettä suojelualueella. Veneneva on maakuntaliiton virkistysverkkoselvityksessä mainittu yhtenä merkittävimmistä hiljaisista alueista. Suomen luonnonsuojeluliitto pitää tärkeänä, että valtion maille kohdistuvat suojelutoimet suunnitellaan kokonaisvaltaisesti ja siksi suojelualueiden perustamisen yhteydessä suojellaan myös alueisiin rajautuvat valtion alueet, jotka on aikaisemmilla päätöksillä siirretty metsätalouden ulkopuolelle. Ympäristöministeriön asetuksella perustettavien alueiden osalta liitto esittää aluekohtaisina kommentteina: Korteojankorpien aluetta tulee laajentaa, esim. itäpuolen korpialue olisi hyvä ennallistamiskohde; Mäykänahon alueella Harakkanevan suojelualue tulisi perustaa omalla nimellään; Alakankaan alueella rajausta tulisi laajentaa eteläpuolen suoalueella ja suon itäpuolinen metsä, jossa kulkee luontopolku. Valtioneuvoston asetuksella perustettavien alueiden osalta liitto katsoo, että metsästystä on painotettu alueen muun käytön kustannuksella. Erityisesti lintujen metsästystä tulisi säädellä tiukemmin, jottei vaaranneta tärkeitä levähdys- ja ruokailualueita. Metsästyksellä on häiriövaikutusta myös muihin kuin metsästettäviin lajeihin. Kanalintujen osalta on rajattava ulos esim. teeren ydinsoidinalueet, joilta huippukukkojen hävittäminen on haitallista kevään poikastuotannolle. Tällaista kestämätöntä metsästystä ei tule sallia suojelualueilla lainkaan. Myöskään valikoimattomia pyydyksiä, kuten hetitappavia rautoja ei saa käyttää, koska niihin joutuu sivusaaliina muitakin lajeja. Voimassa olevien metsästysvuokrasopimusten tulee päättyä asetuksen astuessa voimaan. VNA:n osalta aluekohtaisina kommentteina: Nurmesjärven osalta pohjoisosan suo-ojikot (8 ha) tulisi sisällyttää rajaukseen; Haudannevan osalta ennallistamisen kannalta tärkeät reunaojikot tulisi sisällyttää rajaukseen; Iso-Karsikkoneva on jo perustettu suojelualueeksi, joten kohde tulisi nimetä kahden uuden osa-alueen nimillä, alueeseen tulisi sisällyttää Jokinevan alue, joka on todettu valtakunnallisesti arvokkaaksi soidensuojelun täydennysohjelman valmistelussa; Kärsämäjärvien alueeseen on syytä sisällyttää myös Kuohuneva; Itämäen alueeseen tulisi sisällyttää Lähteennevan itä- ja koillispuolinen ojittamaton alue sekä pohjois- ja eteläpuolelta liittyvät METSO-kohteet, alue-ekologisen verkoston luontokohteet sekä säilyneet ja ennallistamiskelpoiset suokuviot; Kinkerinsaarennevaa tulisi lounaassa laajentaa valtion omistamilla ojittamattomilla soilla; Pesänevan aluetta tulisi laajentaa valtion omistamilla reuna-alueilla (44,75 ha), joiden on Metsähallituksen kuivatusselvityksessä todettu vaikuttavan heikentävästi Natura-alueen vesitalouteen; Pitkänevan alueella Rahkasaarten alueen jättäminen pois ei ole perusteltua; Rimpinevan alueella Loukkukaarron osa-aluetta olisi syytä laajentaa tien eteläpuolisilla suo- ja metsäalueilla; Venenevan aluetta syytä olennaisesti laajentaa ottamalla soidensuojeluohjelman yhteydessä valtakunnallisesti arvokkaiksi todetut valtion suoalueet; Mällinevan aluetta syytä laajentaa hieman luoteispäässä jotta reunaojitukset saataisiin suojelun ja ennallistamisen piiriin. 6. Maanomistaja- ja muut järjestöt Maa- ja metsätaloustuottajain keskusjärjestö MTK ry katsoo, etteivät perusteluissa esitetyt suojelutavoitteet välttämättä edellytä luonnonsuojelualueiden perustamista. Esityksestä ei käy ilmi, millä tavoin suojelualueiden perustaminen tuo lisäarvoa suhteessa siihen, että alueet jo kuuluvat Natura 2000 verkostoon ja valtakunnallisiin suojeluohjelmiin. Tässä taloustilanteessa tulisi käydä keskustelua taloudellisten resurssien käytöstä lisäsuojeluun. Suojelualueiden perustamista ei voi perustella virkistyskäytöllä, koska laajat jokamiehenoikeudet mahdollistavat jo nyt virkistyskäytön. Metsästys tulisi sallia alueilla nykyisessä laajuudessaan, turhat aika-, laji- ja aluerajoitukset tulee poistaa. Rajoituksia voidaan määrätä vain, jos ne ovat välttämättömiä alueen alkuperäisen suojelutarkoituksen turvaamiseksi. Metsästyksen laajaa sallimista tukee myös valtioneuvoston päätös alueiden sisällyttämisestä Natura 2000 verkostoon. Metsästys ei aiheuta Natura-alueilla kiellettyä häiriötä kuin erityisen tärkeillä linnustonsuojelualueilla ja harmaahylkeiden suojelun kannalta merkityksellisillä alueilla. Lisäksi ympäristöministeriön asetuksella perustettaville suojelualueille on tehtävä metsästyksen sallimista koskevat poikkeus. Tämä on välttämätöntä ja perusteltua alueen perinteikkään metsästyshistorian kannalta. Metsästyksen sallimisen näillä alueilla ei voi katsoa vaarantavan alueen perustamistarkoitusta eikä metsästyksen kieltämistä voida perustella ainoastaan alueiden pienehköllä pinta-alalla. Metsästysoikeuden rajoittaminen estää tehokkaan 5

elinkeinon harjoittamisen. Suurpetojen metsästys tulisi sallia aina riistakeskuksen luvilla määrätyllä alueella. Suurpetojen metsästys on erityisen tärkeää metsäpeuran suojelun parantamiseksi. Myöskään ketun metsästyksen kieltämiselle ei ole esitetty perusteluita. MTK katsoo, että metsästyksessä tulisi siirtyä yleiseurooppalaiseen metsästyskulttuuriin, jossa metsästys olisi pääsääntöisesti sallittua luonnonsuojelualueilla. Maataloustuottajain Pohjois-Suomen Liitto MTK Pohjois-Suomi ry katsoo, ettei suojelualueiden perustaminen tuo lisäarvoa Natura 2000 alueiden suojelutavoitteiden turvaamiselle. Metsästysoikeuksia alueilla ei tule rajoittaa. Vain metsästys sallimalla voidaan estää mm. metsätaloudelle aiheutuvien hirvivahinkojen lisääntyminen kohtuuttomasti. Suurpetojen metsästykselle ei tule asettaa lisärajoituksia. Sudet aiheuttavat alueella kotieläinvahinkoja, Pesänevan, Pitkänevan, Mällinevan ja Alakankaan suojelualueet sijaitsevat karjatalouskeskittymän sisällä. Nautakarjan laiduntamisvelvoitteen (60 päivän laidunnus 1.5.- 30.9. välillä) täyttäminen ja lähialueen suurpetokannan kasvu tulisivat johtamaan yhä lisääntyvään petovahinkojen määrään. Myös ketun metsästys estyisi, vaikka sille ei ole esitetty perusteluita. Asetusluonnoksen negatiivisia vaikutuksia ei ole arvioitu esimerkiksi yksilön perusoikeuksiin tai elinkeinon harjoittamisen mahdollisuuksiin. MTK Keski-Pohjanmaa katsoo myös, ettei suojelualueiden perustaminen ole tarpeen alueiden suojelemiseksi ja toteaa, ettei negatiivisia vaikutuksia ole arvioitu. Metsästysrajoitukset voivat aiheuttaa mm. taimikkotuhojen lisääntymiseen, jos hirvenmetsästystä rajoitetaan. MTK Keski-Pohjanmaa kannattaa asetusluonnoksessa esitettyjen riistaeläinlajien metsästysmahdollisuuksien järjestämistä myös muilla uusilla suojelualueilla. Suurpetojen kannan kasvun alueella voidaan sanoa uhkaavan yksilön oikeutta terveelliseen ja turvalliseen elinympäristöön. Psyykkinen ja sosiaalinen terveys ovat vaarantuneet tai vaarantumassa mm. Keski-Pohjanmaalla Toholammilla ja Halsualla. Tämän vuoksi kaikilla perustettavilla luonnonsuojelualueilla, myös vastaisuudessa perustettavilla, tulisi sallia vahinkoa aiheuttavien petoeläinten metsästäminen ja petoeläinten kannanhoidollinen metsästys. Suomen Ladulla ei ole huomautettavaa asetukseen. Se pitää hyvänä, ettei alueille ole tarvetta erityisille liikuntarajoituksille, koska alueet ovat tärkeitä virkistysympäristöjä. On tärkeää, että käytön ohjaamiseksi voidaan tarvittaessa perustaa ulkoilureitti tai polku. +++ 6