Tarkempaa taustatietoa uudesta luonnonsuojelulaista

Transkriptio

1 Tarkempaa taustatietoa uudesta luonnonsuojelulaista Luonnonsuojelulakiin tehtiin keväällä 2011 muutamia metsästystä koskevia muutoksia. Merkittävin on pääsääntö, jonka mukaan metsästys on metsästyslain 8 alueen ulkopuolella ( Etelä-Suomessa ) lähtökohtaisesti kielletty kaikilla luonnonsuojelualueilla, joskin poikkeuksia voidaan tehdä, kunhan suojelun tavoitteet tai alueen muu käyttö ei vaarannu. Metsästyslain 8 alueella ( Pohjois- Suomessa ) lähtökohta on päinvastainen, pyynti on sallittu, mutta se voidaan kieltää, mikäli pyynti vaarantaa suojelun tavoitteita tai on ristiriidassa muun käytön kanssa. LsL-uudistuksen vaikutukset näkyvät lähivuosien aikana varsinkin ML 8 -alueen ulkopuolella sijaitsevilla valtiolle luonnonsuojelutarkoitukseen hankituilla alueilla, joita on yhteensä satoja tuhansia hehtaareita. Nämä mm. soidensuojelu-, vanhojen metsien suojelu- tai lehtojensuojeluohjelmiin sekä myös Naturaan kuuluvat alueet saavat lainsäädännön suojan (=perustamisasetuksen) joko ympäristöministeriön asetuksella (alle 100 ha) tai valtioneuvoston asetuksella (yli 100 ha). Tässä ympäristöministeriön vetämässä prosessissa ratkaistaan myös alueen metsästyskäytännöt. Myöhemmässä vaiheessa myös jo aikanaan 80- ja 90-luvuilla perustettujen suojelualueiden säädökset päivitetään uudistuneen lain hengen mukaisiksi. Tämän lisäksi on mahdollista, että laajemmat metsästysrajoitukset nousevat keskusteluun myös Pohjois-Suomen suojelualueiden osalta. Hallituksen esityksestä (HE) luonnonsuojelulain (Lsl) muutoksesta voidaan kuitenkin johtaa monia perusteita sille, miksi metsästys voisi yhä olla sallittua perustettavilla luonnonsuojelualueilla. HE:n hengen mukaan metsästys voidaan nähdä myös yhtenä luonnonsuojelualueiden luonnonhoitomuodoista. Metsästyksen merkitystä ei tulisi siis tarkastella suppeasti vain riistaeläimiin kohdistuvana verotuksena, vaan toimintana, jolle voidaan asettaa myös tavoitteita ja lisäarvoja osana suojelualueiden aktiivista hoitoa. Tämä sitoo paikallisyhteisöt osaksi alueiden hoitoa ja käyttöä. Eteläisen Suomen suojelualueiden perustaminen on käynnistynyt keväällä 2012 Varsinais-Suomen pilottihankkeella, ja toimet etenevät lähiaikoina myös muualle. Mm. Keski-Pohjanmaalla prosessia ollaan käynnistämässä. Varsinais-Suomessa järjestetyissä alueellisissa kuulemistilaisuuksissa on nostettu esille kaksi erilaista metsästyksen käsitettä: Pyynti, joka tapahtuu lsl-lain 15 :n nojalla sekä pyynti joka tapahtuu 17 nojalla. Pilotissa lainsäädäntöä on tulkittu siten, että alle 100 hehtaarin laajuisella suojelualueella voidaan toimia ainoastaan luonnonsuojelulain 15 mahdollistamin keinoin. Yli 100 hehtaarin laajui-

2 silla alueilla on mahdollista toimia sekä 15 nojalla, että mahdollisesti metsästää Lsl 17 antamin mahdollisuuksin. Luonnonsuojelulain 15 pykälä pähkinänkuoressa Luonnonsuojelulain mukainen haitallisten eläinten yksilöiden vähentäminen tai poistaminen on kuvattu 15 :ssä. Pykälän mukaista pyyntiä, josta toisinaan käytetään hieman harhaanjohtavasti nimitystä metsästys, ei siis lähtökohtaisesti toteuteta metsästyslain mukaisten tavoitteiden perusteella (kestävä käyttö, riistanhoito), vaan se on laadittu turvaamaan luonnonsuojelualueen suojelutavoitteet. Käytännössä 15 2 mom. voidaan tulkita siten, että pyynnin kohteena oleva eläin aiheuttaa haittaa suojelualueen suojelun tavoitteelle. Toiminta on tyypillisimmillään minkin ja supikoiran pyyntiä, joiden suojeluarvoille aiheuttama haitta on selvästi osoitettavissa. Joissakin tapauksissa, esim. Selkämeren kansallispuistossa, pykälää on sovellettu myös valkohäntäpeuran metsästykseen (katso kohta vieraslajit). Jos joku haluaa esim. hakea lupaa metsäkauriin metsästykseen luonnonsuojelulain 15 pykälän mukaisesti, tulee hänen siis ensin pystyä osoittamaan haitta nimenomaan luonnonsuojelualueen suojelutavoitteille momentin mukaan alueen ulkopuolinen haitta voi olla joissain tapauksissa peruste poistaa pyyntiluvanvaraisia riistaeläimiä luonnonsuojelualueelta (huom. ei koske metsäkaurista). Hallituksen esityksessä todetaan tästä mahdollisuudesta seuraavaa: Käytännössä lainkohta tulisi sovellettavaksi lähinnä hirvieläinten liikenteelle aiheuttamien vahinkojen torjumisessa, harmaahylkeiden ammattikalastukselle aiheuttamien vahinkojen ehkäisemisessä sekä ympäristölle vaaraa aiheuttavien karhu- ja susiyksilöiden poistamisessa. Luonnonsuojelulain 15 mukaiset luvat ovat poikkeuslupia, joita voi anoa tapauskohtaisesti alueen hallinnasta vastaavalta viranomaiselta eli metsähallitukselta.

3 Luonnonsuojelulain 17 pykälä pähkinänkuoressa Luonnonsuojelulain 17 mahdollistaa metsästyslain mukaisen metsästyksen sallimisen valtioneuvoston asetuksella edellyttäen, että alueen pinta-ala on laajempi kuin 100 hehtaaria. Tämä mahdollisuus on kirjattu myös hallituksen esitykseen. Perusperiaatteena on, että metsästys ei saa haitata alueen muuta virkistyskäyttöä, eikä vaaranna alueen perustamistarkoitusta. Hallituksen esityksessä todetaan seuraavaa pykälästä 17a: Eteläisessä Suomessa luonnonsuojelualueet ovat pinta-alaltaan usein pienialaisia verrattuna Pohjois-Suomen vastaaviin alueisiin. Näillä luonnonsuojelualueilla on usein myös huomattavaa merkitystä ulkoilun ja virkistyksen kannalta. Näillä alueilla on siksi yleensä tarpeen säädellä metsästystä tarkemmin kuin metsästyslain 8 :n tarkoittamilla alueilla. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää metsästyksen sallimisesta, jos metsästys ei vaaranna alueen perustamistarkoitusta tai aiheuta haittaa alueen muulle käytölle. Perustettavilla muilla luonnonsuojelualueilla metsästyksestä päätettäisiin siten edellä mainituista lähtökohdista käsin tapauskohtaisesti huomioon ottaen jokamiehenoikeudet, virkistys ja luontoarvot. Edellä mainitun perusteella voidaan todeta, että mahdollisuus metsästyksen laajempaan sallimiseen on siis olemassa. Perustettavien luonnonsuojelualueiden joukossa on monia alueita, jotka ovat hyvin syrjäisiä eikä niillä käytännössä ole virkistyskäyttöpaineita. Tällaisia ovat erityisesti suuret suoalueet. Metsästys on usein ollut tähän saakka osa näiden alueiden käyttöä, ja se on paikallisten käyttäjien taholta integroitu alueen muuhun käyttöön joustavasti. Näillä alueilla on tapauskohtaisesti mahdollista päätyä laajempaan metsästyskäytäntöön ilman, että alueiden perustamistarkoitus millään lailla vaarantuu. Tällaisilla alueilla esiintyvät pääasiallisesti metsästyksen kohteena olevat riistalajit eivät ole niitä lajeja, joiden perusteella alueet on valittu Natura verkostoon. Tällaisia lajeja ovat esim. hirvi, metsäkauris ja kettu. Hallituksen esityksessä todetaan metsästyksen suhteen tehtävistä rajoituksista yli 100 hehtaarin alueella seuraavaa: Tarvittavat rajoitukset valmistellaan yhteistyössä eri intressitahojen kanssa. Metsästystä koskevat rajoitukset voivat olla myös alueellisia, ajallisia tai kohdistua tiettyyn riistaeläinlajiin. Varsinais-Suomen pilottihankkeessa metsästettäväksi esitetty lajilista perustuu pääasiassa vieraslajeihin (valkohäntäpeura, minkki ja supikoira, sekä hirven ajo) ja käytännössä listan ulkopuolelle jää suurin osa riistalajeista ja rauhoittamattomista eläinlajeista. Kaikkien lintulajien metsästys olisi kiellettyä. Ainoaa poikkeusta näihin perussääntöihin on kaavailtu niille perusteilla oleville suojelualueille, joille Metsähallitus on tehnyt hoito- ja käyttösuunnitelman. Näillä alueilla rajoitettu linnustus olisi sallittua tehdyn suunnitelman mukaisesti. Jollei kosteikkoalueelle ole tehty hoito- ja käyttösuunnitelmaa,

4 on suurempi riski, että metsästys koko alueella tulee kielletyksi. Kuulemistilaisuuksissa näihin alueisiin tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Hallituksen esityksen mukaan poikkeukset laajemman metsästyksen sallimiseksi voivat olla esim. ajallisia. Tämä tarkoittaa sitä, että metsästys voitaisiin rajata alkamaan esim. marraskuun alusta alkaen, mikäli alueella on pelkoa muun virkistyskäytön häiriintymisestä. Poikkeukset voivat olla myös alueellisia. Eli suojelualueelle voidaan rajata jokin alue, jolla voidaan edelleen metsästää sen perustamisen jälkeen. Mitkä ovat sitten hyviä perusteluja metsästyksen jatkumiselle suojelualueella Hallituksen esitykseen ei suoraan ole kirjattu sitä mitä nämä perustelut voisivat olla. Hallituksen esitys lähtee siitä, että tarvittavat rajoitukset valmistellaan yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Tällä pyritään varmistamaan se, ettei muuta virkistyskäyttöä haitata, suojelualueen perustamistarkoitus ei vaarannu ja pääsääntö siitä, että metsästys on lähtökohtaisesti kiellettyä, säilyy. Seuraavassa on riistaeläinlajeittain listattu joitakin perusteluja metsästyksen jatkumiseksi suojelualueilla: Hirvi: Hirvikannan hoito perustuu suunnitelmallisuuteen ja laajoilla (käytännössä koko maakunnan pintaalalla) alueilla tapahtuvaan seuruemetsästykseen. Seuruemetsästys, jonka olennainen osa eteläisessä Suomessa ovat maastoon sijoitetut passiketjut, tarvitsee yhtenäisiä pinta-aloja. Suunnitelmalliseen metsästykseen kuuluu se, että passilinjat voi sijoittaa maastoon sekä turvallisesti että metsästyksen kannalta tehokkaasti. Mikäli suojelualueet pirstaloivat metsästysalueita, vaikeutuu näiden kriteerien täyttäminen. Hirvieläinten metsästyksessä tehokkuus vähentää häiriötä. Käytännössä pelkällä hirven ajo-oikeudella lisätään häiriötä, kun metsästäminen hankaloituu ja hirviä ei saadakaan mahdollisesti ammuttua. Hirvi aiheuttaa myös vahinkoa, ja vahinkojen mahdollisuus tiettyjen riistaeläinten osalta tulisi ottaa huomioon säädettäessä aluekohtaisia rauhoituksia Lsl 17 perusteella alueiden perustamisasetuksissa. Lsl 15 mekanismin käyttäminen kokonaisvaltaisena ratkaisuna hirven osalta esimerkiksi metsävahinkojen torjumiseksi ei ole tarkoituksenmukaista. Myöskään hallituksen esityksen perusteluissa ei mainita metsävahinkoja sen kaltaisina vahinkoina, joiden osalta luonnonsuojelulain kohtaa tulisi soveltaa. Monelle suurelle perustettavalle suojelualueelle olisi perusteltua sallia hirvenmetsästys hirven ajon sijasta. Metsäkauris: Metsäkaurista ei voi ensinkään poistaa minkään ulkopuolisen haitan johdosta soveltaen luonnonsuojelulain kohtaa. Metsäkaurista voi siis poistaa ainoastaan suojelualueen luonnonsuojeluhaitan johdosta. Metsäkauriskanta kasvoi voimakkaasti vielä joitakin vuosia sitten, ja tällöin se aiheutti

5 keskustelua myös mahdollisista vahingoista. Vahingot koskivat pääasiassa erikoisviljelmiä, mutta myös metsätaloutta. Nyttemmin metsäkauriskannan kasvu on taittunut ilveksen saalistuksen johdosta. Suojelualueet perustetaan käytännössä ikuisiksi ajoiksi, eikä lsl- mekanismilla pystytä torjumaan mahdollisia suojelualueiden ulkopuolisia vahinkoja. Tämän takia olisi järkevää pyrkiä saamaan metsäkauriin metsästys mahdolliseksi ainakin sellaisilla suojelualueilla, joiden lähistöllä on esimerkiksi metsätaloudelle tärkeitä alueita tai mahdollisesti erikoisviljelmiä. Metsäkauris elää varsin suppeilla alueilla esim. valkohäntäpeuraan ja hirveen verrattuna ja voi muodostaa tiheitäkin kantoja suojelualueiden tuntumaan, jossa ne saavat olla rauhassa. Mahdollisen kettukapiepidemioiden johdosta saattaa metsäkauriskanta kääntyä kasvuun ja vahinkokeskustelu tulla jälleen ajankohtaiseksi. Metsäkaurista metsästetään usein samoissa ajojahdeissa kuin valkohäntäpeuraakin, jonka metsästys aiotaan sallia. Metsäkauriin metsästyksen salliminen ei siten lisäisi myöskään alueen häiriötä. Näitä seikkoja voi käyttää perusteluna, kun tuo kuulemistilaisuudessa esille syitä, miksi metsäkauriin metsästyksen tulisi jatkua. Edellä mainittu koskettaa myös villisikaa, mikäli se Suomessa lähivuosina alkaa runsastua. Kettu: Kettukannat ovat Etelä-, Länsi- ja Keski-Suomessa erityisen runsaat. Ne ovat runsastuneet ihmisen toiminnan ansiosta, ja kantojen voimistuminen näkyy erityisesti alueilla, joissa pirstaleinen maisema runsaine ravintovarantoineen lisää kettujen lukumäärää ja niiden saalistuspainetta muihin pienriistakantoihin. Kettu aiheuttaa myös haittaa erityisesti kosteikkoalueilla, joiden lähistöllä olevilla suojelualueilla olisi luonnollista mahdollistaa ketun metsästys luonnonsuojelulain 17 mukaisella asetuksella. Tämä tukee näiden alueiden suojelun tavoitteita ja tällöin kettuja voitaisiin pyytää samalla, kun metsästetään alueelta supikoiria ja minkkejä. Luonnonsuojelulain 15 mekanismilla lisätään byrokratiaa, jos alueella lintuja syövän ketun poistamiseksi joudutaan anomaan erillistä lupaa Metsähallitukselta ( jos laji on tullut liian runsaslukuiseksi tai käynyt muutoin vahingolliseksi ). Kettu ei millään alueella ole se peruste, miksi alue on otettu suojeluun. Päinvastoin kettu toimii runsaiden pienpetokantojen alueella tautivektorina (rabies ja kettukapi) levittäen edellä mainittuja tauteja supikoiran kanssa muihin edellä mainituille taudeille alttiina oleviin lajeihin. Rabieksen uhka on marginaalinen, mutta esim. Varsinais-Suomesta on tavattu kapin saastuttamia ilveksiä, joita on lopetettu mm. Perniössä ja Laitilassa. Kettukannan pitämiseksi alhaisella tasolla tulisi metsästyksen olla mahdollisimman tehokasta. Linnustus kosteikkoalueilla: Kosteikkoalueilla tulisi säilyttää rajoitettu mahdollisuus linnustukseen. Myös nyt perustettavilla suojelualueilla (niiden osalta jotka ovat kosteikkoja) tämä tulisi ottaa huomioon. Kaikille perustettaville kosteikko-suojelualueille ei luultavasti ole vielä laadittu hoito- ja käyttösuunnitelmaa. Ilman hoito- ja käyttösuunnitelmaa voi käydä niin, että koko kosteikkoalue perustettaessa rauhoitetaan metsästykseltä ja tällöin alueen metsästäjät suljetaan ulos alueen käyttäjien joukosta ja samalla myös alueen hoito

6 menettää paljon. Yhteistyömahdollisuudet vieraspetojen poistamisen osalta kaventuvat merkittävästi. Vapaaehtoistyön kustannushyöty jätetään tällöin huomioimatta. ideoita kosteikoille: linnustus rajatulla alueella vaikkapa noin 5-10 ennalta määrättyä päivää vuodessa varsinainen kosteikon ydinalue voidaan jättää rauhaan ja pyynti voitaisiin kohdistaa sivummalle vieraspetojen pyyntimotiivi syntyy linnustamismahdollisuuden sivutuotteena, rahalla ei voida enää motivoida, jos kaikki linnustusmahdollisuudet viedään > huom. myös EU-direktiivit edellyttävät kosteikkojen tehokasta hoitoa kokonaisuutena metsästäjät osallistuvat myös vesilintukantojen seurantaan mm. perustamalla laskentapisteitä suojelualueille Vieraslajit: Nyt meneillään olevan kuulemiskierroksen osalta YM:n ja Metsähallituksen metsästettävien eläinten lista perustuu hirven ajoa lukuun ottamatta vieraslajien metsästykseen. Listalla ei ole mainittu kaikkia vieraslajeja. Lain muotoilun perusteella: Lsl 15 Kansallispuistossa ja luonnonpuistossa voidaan sen perustamistarkoitusta vaarantamatta alueen hallinnasta vastaavan viranomaisen tai laitoksen luvalla: 2 kohta) vähentää vierasperäisten sekä, jos laji on tullut liian runsaslukuiseksi tai käynyt muutoin vahingolliseksi, muidenkin kasvi- ja eläinlajin yksilöiden lukumäärää Vieraslajien vähentäminen on luvanvaraisesti mahdollista ja ilmeisesti lain tulkintaan sisältyy se olettamus, että vieraslaji on automaattisesti vahingollinen luonnonsuojelualueen alkuperäislajeille ja suojelun tavoitteelle. Onkin huomioitava, että luonnonsuojelulain 15 mukaisella luvalla on mahdollista suorittaa samojen eläinten poistoa kuin mitä on ehdotettu nyt metsästettäviksi lajeiksi luonnonsuojelulain 17 nojalla perustettavien alueiden rauhoitusmääräyksissä. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei mitään poikkeusta laajempaan metsästykseen olla nyt käsillä olevan ehdotuksen mukaan itse asiassa tekemässä. Voidaankin kysyä, kannattaako metsästysseurojen nyt esitellyllä lajilistalla vuokrata alueita ensinkään metsästykseen. Hakemalla luonnonsuojelulain 15 mukaisen luvan valkohäntäpeuran, minkin ja supikoiran metsästykselle sekä hirven ajolle pääsee eroon metsähallituksen vuokrahinnasta, koska Lsl 15 mukainen lupa on ilmainen. YM asetus 1281/2011: maksuttomia ovat kuitenkin tieteelliseen tai opetustarkoitukseen tai haitallisesti lisääntyneen eliölajin vähentämiseksi myönnetty lupa tai tehty päätös.

7 Kanalinnut: Kanalinnut eivät ole nousseet Varsinais-Suomessa käytävissä kuulemistilaisuuksissa keskusteluun, koska kanalinnustusta ei alueella käytännössä harjoiteta juuri lainkaan. Muualla Suomessa tilanne on toinen. Monilla alueilla kanalinnustus on ylivoimaisesti tärkein pienriistan metsästysmuoto. Kanalintujen osalta tilannetta mutkistaa se, että nämä linnut kuuluvat lintudirektiivin liitteeseen I, jonka mukaan näiden lajien suojeluun on osoitettava erityisiä suojelualueita. Kanalintujen voidaan katsoa olevan peruste sille, miksi jotkin alueet on valittu Natura-verkostoon. Toisaalta kanalinnut kuuluvat myös liitteeseen II, ja Suomella on täten mahdollisuus metsästää näitä lajeja. Lisäksi kestävän käytön periaate toteutuu kanalintujen metsästyksessä varsin edistyksellisesti (riistakolmiot, valtioneuvoston asetus, metsähallituksen lupamyynnin mitoitus). Kanalintujen osalta tulee käydä periaatteellinen keskustelu siitä, miten nyt perustettavilla suojelualueilla tullaan suhtautumaan kanalintujen metsästykseen. Metsästyksen salliminen tulee kuitenkin kirjata kunkin alueen osalta Lsl 17 mukaisiin rauhoitusmääräyksiin, jotta metsästys voisi olla mahdollista. Kanalintujen osalta kannattaa pyrkiä/tyytyä ratkaisuihin, jotka turvaavat edes jonkinlaisen metsästysmahdollisuuden säilymisen niiden osalta. Muun muassa teeren syyssoidinmetsästyksen haitoista on olemassa tieteellistä näyttöä ja tällöin kannattanee vapaaehtoisesti pyrkiä rajaamaan syyssoidinalueet pois metsästysoikeuksien piiristä, jotta muu metsästys voisi säilyä. Kanalintujen osalta riistakolmiolaskentojen järjestäminen voisi auttaa perusteluna, sillä niiden avulla tapauskohtaisuuden peruste voisi toteutua, kun käytössä on tietoa metsästyksen kestävyydestä ja riistakannoista juuri sillä alueella. Lisäksi saalisseurannan järjestäminen on tärkeää, mikäli jonkinlainen kanalintujen metsästysoikeus aiotaan säilyttää. Tässä voi auttaa tieto siitä, että Metsähallitus ja riistakeskus ovat kehittämässä sähköistä saalispäiväkirjaa, jonka käyttöön luonnonsuojelualueilla metsästävät voitaisiin velvoittaa osana päätöstä metsästysoikeudesta. YHTEENVETOA kuulemistilaisuudet koskevat valtion maille perustettavia suojelualueita, Naturan yksityismailla ovat maanomistajien kanssa tehdyt sopimukset voimassa, eivätkä uuden ls-lain linjaukset/kuulemiset (toistaiseksi) koske niitä, painetta tulee varmasti, kun maanomistajat vaihtuvat tms. kuulemistilaisuudet laajenevat Varsinais-Suomen pilotin jälkeen muualle maahan tässä paketissa esitetyt ideat ja metsästykseen liittyvät tulkinnat koskevat Etelä- ja Keski- Suomen alueita, koska suhtautuminen metsästykseen on ML 8 pykälän alueella paljon sallivampaa (ei rajoituksia), joskin uusia rajoituksia voidaan esittää sinnekin

8 luonnonsuojelulain 15 pykälän mahdollisuudet hyvin rajatut, neuvotteluissa kannattaa pyrkiä siihen, että tätä laajempi metsästys sallitaan luonnonsuojelulain 17 pykälän nojalla tapauskohtaisesti ja intressiryhmien kanssa sopien o kannattaa tarjota alueellisia ja ajallisia rajoituksia o kannattaa tarjota metsästäjien apua kohteen hoidossa, muun muassa valvontaa, erilaisia laskentoja, vieraspetojen pyyntiä ym. luonnonhoitoa kuten talkooapua o ehdotuksia voi perustella kohteen hoidon näkökulmasta ja sosiaalisesta näkökulmasta metsästyksen ja luonnonsuojelun yhteensovittamisessa saattaa kannattaa harkita myös sitä, että metsästysoikeus ei kuulukaan koko metsästysseuran jäsenistölle, vaan vaikkapa jollekin spesialistiryhmälle, joka sitoutuu alueen hoitoon (laskennat, vieraspetopyynnit, valvonta) sopimuksen perusteella. Tämäkin mahdollisuus kannattaa hyödyntää, jos sillä voidaan estää totaalikielto.