Kepan lausunto Vihreiden poliittisen ohjelman luonnoksesta 19.3.2010 Kepa kiittää lausuntomahdollisuudesta. Maailmassa on viime vuosina ollut paljon epävakautta. Ihmisten hyvinvointiin kaikkialla maailmassa ovat vaikuttaneet globaali lama, ruokakriisi, epidemiat ja ilmastonmuutos. Myös suomalaisen yhteiskunnan polttavimmilla haasteilla on kansainväliset juuret: julkinen talous laman taustalla on kansainvälisten finanssimarkkinoiden epävakaus. Tarvitaan vakauttavaa sääntelyä ja kansainvälisiä veroja. työllisyys työllisyystilannetta kiristää kansainvälinen kilpailu. On yhteinen etu puolustaa kehitysmaiden työntekijöiden oikeuksia ja luonnonvaroja, jotta kilpailu tulee reilummaksi. ilmasto ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii päästöjen hillitsemistä kaikkialla maailmassa. maahanmuutto kaukaisten maiden konfliktit, ympäristötuhot ja köyhyys saavat ihmiset hakemaan turvapaikkaa ja elinmahdollisuuksia Suomesta. turvallisuus köyhyyden vähentäminen on parasta turvallisuuspolitiikkaa. Köyhyys ruokkii aseellisia konflikteja, terrorismia, huumetuotantoa ja epidemioita. Myös kehitysmailla on nyt tiukat ajat. Lama ja ruokakriisi ovat nostaneet nälkäisten ihmisten lukumäärää. Yli miljardi ihmistä näkee nälkää. Ilmastonmuutos vaikeuttaa monen perheen toimeentuloa entisestään, erityisesti maatalousvaltaisessa Afrikassa. Suomen suurimmilla haasteilla on kansainväliset juuret siksi vastaustenkin täytyy olla osin kansainvälisiä. Maailman vakauttaminen vaatii aktiivista ulkopolitiikkaa, kehityspolitiikkaa ja kansainvälistä talouspolitiikkaa. Tässä kontekstissa ehdotamme poliittiseen ohjelmaan muutamia lisäyksiä. Tärkeintä meistä olisi täsmentää linjauksia kansainvälisen veronkierron hillitsemisestä ja rahoitusmarkkinaverosta. Talouden sääntelyn kehittäminen on keskeistä sekä Suomen että globaalin kehityksen ja köyhyyden vähentämisen näkökulmasta. Alla esitämme tarkempia kommentteja ohjelman eri kohtiin: Operaatio Maa Polttava Kysymys -kampanjan jäsenenä Kepa on tyytyväinen Operaatio Maa -kappaleessa esitettyyn linjaukseen, että Suomi tarvitsee ilmastolain. Kampanjaan osallistuvat 25 kansalaisjärjestöä ja yhteisöä katsovat, että laki vuosittaisista, tasaisista päästövähennyksistä varmistaisi etteivät hallitukset siirrä vastuuta päästövähennyksistä hamaan tulevaisuuteen, vaan tekevät vuosittaisen suunnitelman jonka pohjalta päästöjä vähennetään hallitusti ja realistisesti. Tarkemmin ottaen Suomen tulisi sitoutua viiden prosentin vuosittaisiin päästövähennyksiin, jotta vähennykset kohtuullisella todennäköisyydellä riittäisivät välttämään ilmastokatastrofin. Toivoisimme lisäksi, että köyhien ja rikkaiden maiden välinen ilmasto-oikeudenmukaisuus mainittaisiin
Vihreiden ilmastopolitiikan lähtökohtana. Kehitysmaidenkin pitää vakavissaan pyrkiä kohti vähähiilisempää kehitystä, mutta erityisesti köyhimmiltä mailta ei voida odottaa päästöjen rajoittamista nykytasolle. Niillä on oikeus kehittyä ja ilmastonmuutos on seurausta rikkaiden maiden historiallisista päästöistä. Siksi suurimpien päästöleikkausten ja merkittävän ilmastorahoituksen on tultava teollisuusmaista. Rakastamme elämää Kepa on iloinen, että Vihreät pitävät esillä ihmisten oikeutta vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen. Ihmisten vaikutusmahdollisuuksien päivittäminen vaatii jatkuvaa työtä. Asia on myös ajankohtainen: naapurimaassamme Ruotsissa kansalaisjärjestöjen oikeuksia osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun on rajoitettu viimeisen vuoden aikana. Siksi toivomme, että ohjelmassa todettaisiin täsmällisemminkin, että aktiivinen ja moniarvoinen keskustelu yhteiskunnallisista asioista on demokratian edellytys. Palveluja tarjoavien kansalaisjärjestöjen lisäksi tukea ansaitsevat myös ne kansalaisjärjestöt, jotka osallistuvat ja tekevät aloitteita yhteiskunnallisessa keskustelussa. Järjestöt ovat kansalaisten vaikutuskanavia, ja niissä toimiminen myös kasvattaa osallistuvaan kansalaisuuteen. Aktiivista ja omaehtoista kansalaisyhteiskuntaa tulee kehittää ja vaalia hyvän hallinnon periaatteita noudattaen. Kepa toivoo, että Vihreät tuovat monikulttuurisuudesta ja maahanmuutosta esiin myös sen myönteiset puolet. Maahanmuuttajat tuovat innovatiivista pääomaa niin suomalaiseen liike-elämään kuin kulttuuriinkin. Monikulttuurisuus on osa kansainvälistymistä, josta Suomikin monin tavoin hyötyy. Maahanmuuttokeskustelussa kaivataan kyllä nyt maltillisuutta, jotta yhteiskunnan vakaus säilyy eivätkä äärimielipiteet vahvistu. Maltillisuutta on se, että tunnustetaan ihmisoikeuksien kuuluvan kaikille. Sijaa on niin maahanmuuttajien kuin Suomessa syntyneiden oppimiselle. Kielenopetuksen rinnalla maahanmuuttajien työllistymistä ja syrjinnän ehkäisyä voidaan tukea muun muassa peruskouluissa tarjottavan globaalikasvatuksen kautta. Globaalikasvatus auttaa ihmisiä kunnioittamaan erilaisuutta ja kehittää kykyämme toimia globalisoituvassa maailmassa aktiivisina kansalaisina. Ks www.globaalikasvatus.fi/esittely Vihreä laatuyhteiskunta tarjoaa työtä ja hyvinvointia Kepa on erittäin tyytyväinen siitä, että Vihreät ehdottaa yhteiskuntapolitiikan onnistumisen mittaamista bruttokansantuotetta monipuolisemmalla mittarilla. BKT:hen keskittyminen on tehnyt paljon hallaa myös kehityspolitiikan kehitykselle. Köyhyys määritellään perinteisesti sillä, onko ihmisillä tarpeeksi rahaa ruokaan. Rahan ja ruuan määrät ovat kuitenkin 1990-luvun alusta alkaen kehittyneet päinvastaisiin suuntiin: köyhien määrä on vähentynyt, mutta nälkää näkevien kasvanut. Köyhyys on paljon muutakin kuin rahaa. Se on turvattomuutta, koulutus- ja terveydenhoitomahdollisuuksien puutetta ja sulkemista yhteiskunnallisen vaikuttamisen ulkopuolelle. Tämä todetaan myös YK:n talous- ja sosiaaliasioiden osasto DESAn uudessa maailman yhteiskunnallista tilannetta arvioiva selonteko "Rethinking Poverty". Vihreän Suomen talouspolitiikka perustuu laatustrategiaan Kappaleen johdannossa todetaan, että työn globaali uusjako vie tuotantoa ulkomaille. Tähän uusjakoon voidaan ja kannattaa myös vaikuttaa. On hyväksi niin työllisyydelle Suomessa kuin hyvinvoinnille kehitysmaissa, jos halpatuotantoalueiden työolot, palkat, verotus ja ympäristönormit kohoavat. Käytännössä valtiot pystyvät vaikuttamaan uusjakoon esimerkiksi osallistumalla kansainvälisten yritysvastuusopimusten kehittämiseen. Työtä johtaa YK:n liike-elämän ja ihmisoikeuksien keskus ja YK:n pääsihteerin erityisedustaja John Ruggie. Ruggie esitti vuonna 2008, että liike-elämällä on velvollisuus kunnioittaa ihmisoikeuksia. Vastuu niiden toteutumisesta tulisi jatkossakin nähdä vain valtioilla, mutta yritysten pitää varmistaa, etteivät ne myötävaikuta ihmisoikeusloukkausten syntymiseen. Käytännössä
yritysten pitäisi esimerkiksi arvioida toimintansa ihmisoikeusvaikutuksia säännöllisesti. Ehdotukseen tutustuneet suomalaisyritykset ovat pitäneet sitä selkeänä. Vaikutusvaltaisin voimassa oleva ohjeistus monikansallisten yritysten vastuusta on kehitetty OECD:ssä. Suomessa OECD-ohjeistuksen toteuttamisen seuranta on työ- ja elinkeinoministeriössä toimivan yhteiskunta- ja yritysvastuun neuvottelukunnan tehtävä, mutta neuvottelukunnan resurssit ja profiili on matala. Olemme tyytyväisiä, että Vihreät nostavat esiin tekijänoikeusjärjestelmän haasteita. Ohjelmaluonnos toteaa, että pahimmillaan tekijänoikeuslaki tulee uuden luovuuden tielle estämällä vanhan hyödyntämistä uusien teosten raaka-aineena. Pahimmillaan tekijänoikeuslaki tulee myös ilmastoystävällisen teknologian ja lääkkeiden kansainvälisen liikkumisen tielle. Vihreä verouudistus On erinomaista, että ohjelmaluonnoksessa tunnistetaan kansainvälisen verokilpailun ja veroparatiisien haitallinen vaikutus suomalaisyhteiskunnalle. Ne ovat suuria ongelmia myös kehitysmaille. Kehitysmaat menettävät yritysten veronkierron ja veroparatiisien vuoksi joka vuosi kehitysapua suuremman määrän verotuloja. Veronkierto myös vääristää yritysten välistä kilpailua. Johtavien teollisuusmaiden ja kehittyvien talouksien G20-ryhmä julisti huhtikuussa 2009 lopettavansa veroparatiisien pankkisalaisuuden ja auttavansa kehitysmaita hyötymään uudesta yhteistyön ajasta verotuksessa. Valitettavasti käytetyimmäksi työkaluksi on noussut kahden valtion välisten tiedonvaihtosopimusten solmiminen. Kahdenvälisten sopimusten palapeli on veroparatiisien hillitsemisessä tehoton työkalu, lähinnä keskustelua vaimentava sumuverho. Tehokkaampi työkalu olisi valtioiden välinen automaattinen verotiedonvaihto, joka onkin jo käytössä Euroopan unionin sisällä. Yrityksiltä kannattaisi edellyttää täyden yhtiörakenteen sekä maakohtaisten tulojen ja verojen julkistamista, sen sijaan että julkaistaan kirjanpito vain yhtiötasolla. EU:ssa pitäisi keskustella tiukemmin jäsenmaiden haitallisista verokäytännöistä. Hyviä aloituspaikkoja olisivat esimerkiksi Irlanti, Lontoon City sekä unionin liitännäisalueista Mansaari ja Jersey. On hyvä, että luonnoksessa kannatetaan myös finanssimarkkinaveron käyttöönottoa. Kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden vakauttaminen olisi ajankohtaista. Rahoitusmarkkinavero verottaisi kansainvälistä valuutta- ja osakekauppaa sekä näihin liittyviä johdannaisia. Johdannaiset ovat viime vuosina muun muassa syventäneet globaalia ruokakriisiä ja mahdollistaneet Kreikan talousongelmien peittelyn. Vaikka johdannaiskauppaa voidaan käyttää riskien minimointiin liiketoiminnassa, ei kauppojen määrässä 2000-luvulla tapahtunut räjähdysmäinen kasvu selity sillä. Iso osa johdannaiskaupasta on luonteeltaan spekulatiivista. Veron toteutuksessa avainasemassa olisivat Frankfurtin ja Lontoon rahoituskeskukset, joissa lähes 99 prosenttia EU:n virallisissa kauppapaikoissa toteutettavasta kaupankäynnistä tapahtuu. Potentiaaliset tulot olisivat erittäin suuria. Maailmanlaajuinen 0,05 prosentin vero tuottaisi 450 miljardista 1000 miljardiin dollariin vuodessa, selvitti Itävallan taloustutkimusinstituutti vuonna 2009. Pelkästään Itävallassa 0,1 prosentin vero tuottaisi noin kaksi miljardia dollaria. Verotulot voitaisiin käyttää vakauden ja hyvinvoinnin edistämiseen veroa keräävissä maissa tai esimerkiksi kehitysmaiden ilmastopäästöjen vähentämiseen. Vihreys on vastuuta koko maailmasta Kepa yhtyy näkemykseen, että YK-järjestelmää on uudistettava. Tavoitteena voisi mainita myös sen, että
jokaisessa kansainvälisessä huippukokouksessa saadaan jotain aikaan: vanhojen sopimusten toistelu ei iitä vakauttamaan finanssimarkkinoita, ruokakriisiä tai ilmastoa. Kepa katsoo, että ohjelmaan pitäisi kirjata selkeä aikaraja kehitysyhteistyön määrärahat nostamiselle 0,7 prosenttiin kansantaloudesta. Suomi on sekä YK:ssa että EU:ssa sitoutunut saavuttamaan 0,7 tason vuonna 2015. Kepa on tyytyväinen kehitysyhteistyön laadusta tehtyihin linjauksiin. Toivomme yhden linjaavan virkkeen lisäämistä: toivomme, että Vihreät kannattavat kehitysyhteistyön tuloksellisuuden parantamista entisestään lisäämällä kehitysmaiden sananvaltaa ja vastuuta, avunantajien työnjakoa ja tuen suuntaamista kaikkein köyhimmille ihmisille. Ks taustatietoa alla. Kauppapolitiikassa kansainvälisen kauppajärjestelmän pirstaloituminen ansaitsee nykyistä enemmän kriittistä huomiota. Alueelliset kauppasopimukset yleistyvät hyvin nopeasti, ja sopimusviidakon hallinta on vaikeaa niin vastuussa oleville politiikoille kuin kansainvälistä kauppaa käyville yrityksille. Kehitysmaiden neuvotteluasema on heikko, koska pienryhmien välisissä neuvotteluissa ne eivät pysty hyödyntämään joukkovoimaa tai toistensa asiantuntijuutta. Euroopan unioni kannattaa nähdä myös ulkopolitiikan työkaluna: EU:n vastuullinen ja aktiivinen toiminta voi edistää merkittävästi esimerkiksi nopeasti vaurastuvien kehitysmaiden ja teollisuusmaiden dialogia ja yhteistyötä köyhyyden ja ilmastonmuutoksen vähentämiseksi. Ihmisoikeuskysymyksiin viittaavaan kappaleeseen toivoisimme lisäystä, että esimerkiksi YK:n työ liikeelämän ja ihmisoikeuksien saralla ansaitsee Suomen tuen. Taustatietoa kehitysyhteistyön laadusta: Keskeistä kehitysyhteistyön tuloksellisuuden parantamisessa on lisätä kehitysmaiden omaa valtaa ja vastuuta omasta kehityksestään, eli niin kutsuttua omistajuutta. Kehitysyhteistyön historiassa ovat traktorit ruostuneet pelloille, kun paikallisia olosuhteita tai vastaanottajien omia ponnisteluita ei ole tunnettu. Ottamalla köyhät maat ja ihmiset mukaan yhteistyön suunnitteluun ja toteutukseen, varmistamme ettei apu ole vain veden kantamista kaivoon. Sektorivalinnat maakohtaisiksi: Omistajuuden periaatetta voidaan toteuttaa päättämällä avun kohdentamisesta maakohtaisesti. Viime vuosina on annettu paljon huomiota sille, pitäisikö Suomen apu kohdistaa koulutukseen, metsityksen vai yrittäjyyden tukemiseen. Avun tuloksellisuutta kuitenkin parantaa eniten se, että nämä valinnat tehdään maakohtaisesti saajamaan hallitusta ja ihmisiä kuunnellen. Suomella on kehitysyhteistyössä kahdeksan pääkumppanimaata, joten päätösten tekeminen maakohtaisesti on mahdollista. Kussakin pääkumppanimaassa Suomen lähetystössä työskentelee useita kehityspolitiikan asiantuntijoita. Silti lukuisat kehitysyhteistyötä ohjaavat ulkoasiainministeriön linjauksen valmistellaan lähes kokonaan Helsingissä. Koordinaatiota avunantajien välille: Avun kohdentamisessa kannattaa huomioida myös muiden avunantajien toiminta. Kussakin Suomen pääkohdemaassa toimii kymmeniä avunantajia. Ihannetapauksessa työt on jaettu avunantajien kesken, eikä muutoksia tehdä yhtäkkisesti. Esimerkiksi Sambiassa koulutusala on kiinnostanut liiankin montaa avunantajaa, ja Sambian hallitus on läpinäkyvyyden ja tehokkuuden parantamiseksi pyytänyt joitakin avunantajia siirtymään muille aloille. Pirstaleisuus syö vaikuttavuutta: Suomi on vuodesta 2001 pyrkinyt keskittämään kahdenvälistä kehitysyhteistyötään harvempiin maihin ja suurempiin maaohjelmiin. Tämä parantaisi edellytyksiä maakohtaiseen tarkasteluun. Monet muutkin avunantajamaat pyrkivät vähentämään toimiensa pirstaleisuutta.
Suomen pääyhteistyömaiksi on valittu kahdeksan maata: Etiopia, Kenia, Mosambik, Sambia, Tansania, Nepal, Vietnam ja Nicaragua. Viime vuosina keskittäminen ei kuitenkaan ole edennyt, vaan maakohtaisen keskittämisen rinnalla on ryhdytty puhumaan kehitysyhteistyön temaattisesta keskittämisestä esimerkiksi metsätalouteen. Suomen resurssit tai osaaminen eivät kuitenkaan riitä hoitamaan koko maailman metsiä. Keskittämisen ei pidä estää nopeita ratkaisuja esimerkiksi kriisien ennaltaehkäisemiseksi ja rauhanneuvotteluiden edistämiseksi: kehitysyhteistyön määrärahat riittävät sekä rauhanrakentamismäärärahojen merkittävään kasvattamiseen, että muilla sektoreilla tehtävän työn keskittämiseen. Hankkeita ja budjettitukea: Omistajuuden lisäämiseksi tärkeää on myös kehitysyhteistyön tekeminen budjettituen muodossa, silloin kun kumppanimaan hallinto on todettu riittävän luotettavaksi. Enemmistö avunantajista pyrkii kasvattamaan budjettitukea. Budjettituki kanavoidaan kumppanivaltion budjettiin, käyttäen hyväksi sen omia suunnittelu-, talous-, hankinta- ja raportointijärjestelmiä. Tavoitteena on maan hallinnon kehittäminen niin, että kehitysyhteistyö tekee lopulta itsensä tarpeettomaksi. Tämä on kaikkein kestävintä kehitystä. Pelkkää rahan siirtoa budjettituki ei koskaan ole. Budjetin toteutumista seuraavat Suomen lähetystöjen asiantuntijat. Budjettituen seurantamekanismit ovat lisänneet myös kehitysmaiden parlamenttien ja kansalaisten mahdollisuuksia seurata budjetin käyttöä. Korruptiotapaukset paljastuvat ja niihin puututaan entistä useammin. Tukea kaikkein köyhimmille: Globaalit kriisit koettelevat kaikkein kovimmin kehitysmaiden naisia, lapsia ja vammaisia. Suomi on sitoutunut huomioimaan vaikutukset näihin ryhmiin kaikessa kehitysyhteistyössään. Tavoitteena on, että tuki palvelee aina kaikkein köyhimpiä ihmisiä, riippumatta siitä tuetaanko koulutuksen, maatalouden vai tietoverkkojen kehitystä. Helposti syrjäytyvät ryhmät on siis valittu niin sanotuksi läpileikkaavaksi teemaksi. Käytännössä läpileikkaavien teemojen toteutuminen on vaihdellut, sanoo ulkoasiainministeriön oma helmikuussa 2009 julkaistu evaluaatio. Esimerkiksi vastuusuhteet ja raportointi ovat epäselviä: kun kaikki ovat vastuussa, ei kukaan ole tilivelvollinen. Parhain terveisin, Timo Lappalainen Toiminnanjohtaja Lisätietoja: Kehityspoliittinen sihteeri Tytti Nahi (tytti.nahi@kepa.fi), puh: 040 772 4247