Yle Pohjanmaa: Ei nostoja. Ilkka: Pääkirjoitus: Laitoshoidon vähentämisen hyvä idea voi lisätä turvattomuutta Päätös vanhusten laitoshoidon vähentämisestä olisi ollut viisaampaa tehdä ilman hintalappua. Jos hallitus olisi kirjannut rakennepakettiin tavoitteekseen vain tukea nykyistä enemmän ikäihmisten itsenäistä kotona asumista, olisi päätös synnyttänyt hyvää mieltä eikä huolta Nyt laitoshoidon alasajon kylkeen on liimattu 300 miljoonan säästölappu. Valtiolle säästäminen onnistuu sillä, että se yksinkertaisesti leikkaa kuntien valtionapuja ja laitoshoitoon osoitetaan jatkossa vähemmän rahaa. Kuntien tuskaksi jää leikkauksista huolimatta palveluiden järjestäminen. Käytännössä hallituksen päätös velvoittaa kuntia lisäämään resursseja kotipalveluihin ja palveluasumiseen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen uusi pääjohtaja Juhani Eskola totesi, että säästöt eivät saa olla vanhustenhoidossa tärkein tavoite. Tärkeintä on ikääntyvän väestön arvokas elämä (Ylen Ykkösaamu 9.12.). Eskolan mukaan vanhustenhuoltoon ei ole panostettu riittävästi. Hän pitää Suomen tilannetta tässä suhteessa suorastaan katastrofina ja ihmisarvoisen elämän väheksymisenä. Maassamme ei ole ymmärretty, mihin laitoshoidon lisääminen ja voimavarojen leikkaaminen johtaa. THL:n pääjohtaja arvioi myös, että yleisissä asenteissa ja päättäjien valmiuksissa on vanhustenhuollon suhteen paljon parannettavaa. Arvokas elämä tarkoittaa turvallisuutta, ikääntymisen mukanaan tuomien vaivojen ennaltaehkäisyä, oikea aikaisia tukitoimia sekä tarvittaessa hyvää hoitoketjua. Näiden toteutuminen kunkin ikäihmisen kohdalla vaatii yksilöllisiä ratkaisuja, joiden kustannuksetkin vaihtelevat suuresti. Haja asutusalueen ja taajamien tai kaupunkien vanhusten elinolot ovat hyvin erilaisia. Maaseudun yksinasuja voi tarvita ruokahuollon lisäksi apua lumenluontiin ja postinhakuun. Omakotitalossa kaukana naapureista turvattomuus ei aina katoa pari kertaa päivässä käyvällä kotipalvelulla. Monen vanhuksen ensimmäinen askel kunnan palvelujen vastaanottajaksi on toimivan turvapuhelimen saaminen. Jo paljon sitä ennen tulisi huolehtia jokaisen vanhuksen kodin esteettömyydestä. Aktiivinen ja terve ikääntyminen voi edellyttää teknologisten ratkaisujen käyttöönottoa sekä toimintakyvyn ja fyysisen kunnon ylläpitoa. Se ei onnistu pelkästään pari kertaa viikossa tuotavalla lämpimällä ruualla, nopealla aamu ja iltalääkkeiden antamisella tai yöpukuun auttamisella. Laitoshoidon vähentäminen tulee merkitsemään uusia ja nykyistä monipuolisempia vaihtoehtoja palveluasumiseen. Ilmaiseksi niitäkään ei rakenneta, mutta toivottavasti kuitenkin ikäihmisten toiveita kuunnellen. Vanhukset ansaitsevat muutakin kuin laitoksen Vanhustenhoidon kehno tila on ollut jo pitkään suomalaisen yhteiskunnan häpeäpilkku. Vuosien varrella on nähty monta julkisen keskustelun ryöpsähdystä, joissa on paheksuttu erityisesti vanhusten hoitolaitosten oloja. Ikäihmisiä sidotaan sänkyihin, lamautetaan lääkkeillä ja ravitaan riittämättömästi. Vaikka esimerkit ovat olleet usein äärimmäisiä, ne kertovat siitä, että jotain on ollut vialla ja pahasti. Tämä koskee niin vanhustenhoidon järjestämistä kuin asenteita, joilla yhteiskunta suhtautuu kaikkein heikoimmassa kunnossa oleviin ikäihmisiin.
Tilanteen muuttamiseksi Vasemmisto esitti jo vuonna 2006 erityistä vanhuspalvelulakia. Tämän hallituksen aikana laki vihdoin säädettiin. Sen ajatus on turvata ja nostaa vanhuspalveluiden tasoa, kartoittaa yksittäisen ihmisen tarvitsema apu ja auttaa ikäihmisten itsenäistä selviämistä entistä pidempään. Yksinkertaistettuna se tarkoittaa sitä, että kunnat velvoitetaan järjestämään nykyistä parempi vanhustenhoito ja panostamaan siihen myös rahaa. Vanhuspalvelulain hengessä hallitus toimi myös silloin, kun se päätti rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanosta marraskuun lopussa. Rakennepaperin mukaan kuntien menoista on tarkoitus löytää säästöjä 300 miljoonan euron edestä vähentämällä laitoshoitoa vanhustenhuollossa. Itsekin arvostelisin päätöstä, jos kyse olisi leikkauksista. Onneksi näin ei kuitenkaan ole. Tosiasiassa raha kasvaa tulevaisuudessa ja laitospaikat lisääntyvät, mutta jatkossa pyritään tekemään asiat paremmin. Silloin laitospaikkojen kasvu ei olisi niin suurta kuin on ennakoitu. Kyse on siis arviosta, kuinka paljon tulevina vuosina syntyy säästöä, jos vanhusten hoivassa ja hoidossa painopistettä siirretään pois laitoksista. Silloin tuetaan ennen muuta sitä, että vanhukset voivat asua mahdollisimman pitkään kotona tai kodinomaisissa oloissa. Yhteenkään olemassa olevaan hoitosuhteeseen muutokset eivät vaikuta. Vanhuspalvelulain mukaan pitkäaikainen hoito ja huolenpito toteutetaan laitoshoitona vain, jos siihen on lääketieteelliset perusteet tai jos se on arvokkaan elämän ja turvallisen hoidon kannalta muuten perusteltua. Tämän pitää tarkoittaa myös vaihtoehtojen kehittämistä laitoshoidolle. Yksi niistä on panostaminen omaishoitoon. Kelan tekemän tutkimuksen mukaan omaishoito säästää keskimäärin noin 20 000 euroa vuodessa henkeä kohti verrattuna siihen, että hoivan tarpeessa oleva vanhus olisi kokonaan kunnan palveluiden varassa. Tämä on tärkeää ennen muuta inhimillisestä näkökulmasta. Jos samalla syntyy säästöä, hyvä niin. Vasemmistolle juuri inhimillinen puoli on tärkein. Laitoshoidon vähentämiseen liittyy riskejä. Ne onkin vältettävä riittävän kattavalla ja samalla sitovalla ohjelmalla siitä, miten laitospaikoille luodaan vaihtoehtoja. Pitkän päivätyön yhteiskunnan eteen tehneet vanhukset ansaitsevat parempaa kuin elämän viimeiset vuodet laitoksissa vuoteeseen sidottuna. Paavo Arhinmäki Kirjoittaja on Vasemmistoliiton puheenjohtaja sekä kulttuuri ja urheiluministeri. Vääntö pankkikriisien ratkomisesta tiivistyy Valtiovarainministeri Urpilaisen (sd.) mukaan Suomi pitää ongelmallisena ehdotusta, jonka mukaan EU komissio käyttäisi ongelmapankkien hoidossa ylintä päätösvaltaa. Pankkikriisien tulevasta ratkaisusta haetaan yhteistä näkemystä tänään alkaneissa valtiovarainministereiden kokouksissa Brysselissä. Euromaiden kokoontuessa omaan istuntoonsa valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) sanoi Suomen suhtautuvan yhä kriittisesti ehdotukseen, jonka mukaan EU komissio käyttäisi ongelmapankkien hoidossa päätösvaltaa. Saksa on aiemmin ollut Suomen kanssa samoilla linjoilla, mutta se on tiettävästi pyörtänyt kantaansa. Ennen kaikkea olemme pitäneet tärkeänä sitä, että mikäli mittavista rahasummista päätetään ja myöskin veronmaksajan rahoja käytetään, niin olisi tärkeää että myöskin poliittiset päätöksentekijät olisivat päätöksenteossa mukana, ja sitä kautta myöskin kansallinen
budjettisuvereniteetti voitaisiin varmistaa, Urpilainen sanoi. Toinen suuri kiistakysymys on yhteisen rahaston perustaminen pankkikriisien hoitoon. Osa maista haluaisi edetä suoraan yhteiseen rahastoon. Saksa ajaa kuitenkin vaiheittaista etenemistä, jossa nojattaisiin aluksi kansallisiin rahastoihin. Kokoukset jatkuvat huomenna koko EU:n ministereiden kesken. STT Altiaa ei saa myydä, vai onko sillä merkitystä? Altian ympärillä vellova uhka yhtiön myynnistä huolestuttaa paljon meitä yhtiön henkilöstöä. Pelkäämme, että työpaikat tulevat Suomesta häviämään, jos yhtiö myydään. Vetoamme hallituksen omistajaohjauksesta vastaavaan ministeri Pekka Haavistoon ja Altian vielä nimittämättömään uuteen toimitusjohtajaan, että he sitoutuisivat kehittämään Altiaa sataprosenttisesti valtion omistamana yhtiönä ja säilyttämään työpaikat Suomessa. Uusia investointeja, työpaikkoja ja toimintoja pitää rakentaa nimenomaan Suomessa. Työpaikkojen säilyttäminen ja vastuun kantaminen varsinkin näin taloudellisesti epävarmoina aikoina tulee olla valtionyhtiön pääprioriteetteja. Kyse ei ole vain yhtiöstä suoraan palkkansa saavien työntekijöiden tulevaisuudesta, vaan koko kotimaisen alkoholiteollisuuden tuotantoketjun pelastamisesta. Koskenkorvan tehtaalla Etelä Pohjanmaalla on myös iso merkitys teollisuudelle, alueen maanviljelijöille (yli 2000), sikatiloille (noin 700), kuljetusyrittäjille ja monille muille tahoille. Altia on säilytettävä kokonaan valtion omistamana yhtiönä. Juha Tuomari pääluottamusmies Altia Koskenkorva Pohjalainen: Pääkirjoitus: Eläkeuudistus saatava satamaan Pian alkava uusi vuosi on ratkaisevaa aikaa, jos kauan puhuttu eläkeuudistus halutaan saada voimaan vuoden 2017 alusta. Onnistumisen painetta lisää ratkaisevasti se, että uudistus vanhuuseläkeiän nostoineen on keskeinen osa niin sanottua rakennepakettia. Paketilla hallituksen on määrä kuroa umpeen julkisen talouden kestävyysvajetta, joka on arvioitu noin yhdeksäksi miljardiksi. Eläkeuudistuksen osuus tuosta on karkeasti kolmannes. Kova urakka on siis edessä. Kuka sen vie satamaan? Hallitusta on jo ehditty moittia siitä, että se on jättänyt homman pelkästään työmarkkinaosapuolten ratkaistavaksi. Tulenarassa asiassa hallituksen linja on, että eläkeuudistus valmistellaan kolmikantaisesti eli työnantajien, ammattiyhdistysliikkeen sekä hallituksen yhteistyössä. Mikä on hallituksen painoarvo tuossa työssä, on jäänyt hieman epäselväksi. Eläköitynyt valtiosihteeri Raimo Sailaskin jo ehti epäillä, että kolmikanta on muuttunut "kaksikannaksi" eli työmarkkinaosapuolten väliseksi. Jos niin on käynyt, sekään ei ole mitään uutta. Niin on käynyt aiemminkin lukemattomat kerrat maineikkaaksi mainostetun suomalaisen kolmikannan pitkässä historiassa. Myös oppositiosta on kuulunut ääniä, että hallitus olisi ulkoistanut
ratkaisut työmarkkinoille ja sälyttänyt niille vastuun näin tärkeässä asiassa. Todellisuus paljastuu aika nopeasti. Rakennepaketti nojaa suurelta osin juuri siihen, että eläkeuudistus saadaan aikaan. Hallituksella on siksi velvollisuus paimentaa ja tarvittaessa patistaa, että uudistus pysyy aikataulussaan ja toteutuu. Hallituksen on myös pidettävä huoli siitä, ettei uudistuksessä käy kuten "kaksikannassa" usein: työmarkkinaosapuolet sopivat asiat, ja hallitus sekä eduskunta joutuvat kuittaamaan ainakin osan isosta laskusta. Ettei niin tapahdu, hallituksella pitäisi olla likeinen kosketus neuvottelupöytään, mieluiten oma edustus siellä. Sitä Sailaskin ajoi takaa omalla kommentillaan. Ammattiyhdistysliike on koko ajan korostanut, että työurien pidentämisessä työelämän kysymyksillä ja muilla pehmeillä keinoilla on suuri merkitys. Tuo on totta kuten sekin, että uudistus nielee paljon rahaa, jos sitä joudutaan avittamaan kovin isolla nipulla porkkanoita. Poliittinen päätöksenteko voi joutua pian huomaamaan, että se on kahden tulen välissä. Eläkeiän alaraja ei nouse, elleivät poliitikot suostu rakentamaan kalliita turvaverkkoja, esimerkiksi takaamaan ikääntyneiden työntekijöiden asemaa. Kuinka silloin käy kestävyysvajeiden? Hallituksen on pakko pitää varansa eläkeuudistuksen kanssa. Jos uudistus ei ala edetä, se olisi kohtalokas epäonnistuminen työmarkkinaosapuolille ja koko kolmikantaiselle yhteistyölle. Siinä tapauksessa hallituksen ja eduskunnan on pakko ottaa asiat itselleen ja ratkaista ne. Siihen niillä on täysi oikeus ja myös velvollisuus. Sampsa Kataja äärettömän pettynyt verovelkaesitykseen Muualta: Kauppalehti: WWF vetoaa Jutta Urpilaiseen ja Olli Rehniin: Äänestäkää kivihiilirahoitusta vastaan EBRD:ssä Maanantai 09.12.2013 14:19 Cision Tiedotepalvelu Euroopan jälleenrakennus ja kehityspankki (EBRD) päättää huomenna Lontoossa uudesta viisivuotisesta energiastrategiastaan. Komissaari Olli Rehn edustaa Euroopan unionia ja valtiovarainministeri Jutta Urpilainen Suomea EBRD:n hallintoneuvostossa, joka on pankin ylin päättävä elin. Ympäristöjärjestö WWF vaatii EBRD:tä lopettamaan rahoituksen kivihiilivoimalahankkeille ja siirtämään rahoituksen kohti uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuushankkeita. EBRD on merkittävä energiahankkeiden rahoittaja Itä Euroopassa, ja Suomi on yksi hankkeiden rahoittajamaista. Tällä hetkellä 48 prosenttia pankin energiarahoituksesta ohjautuu fossiilisille polttoaineille, ja vain 11 prosenttia uusiutuvaan energiaan ja 13 prosenttia energiatehokkuuden edistämiseen. "Olli Rehn ja Jutta Urpilainen ovat huomenna merkittävässä asemassa päättämässä Euroopan energiainvestointien tulevaisuudesta. Olisi tärkeää sekä ympäristön että itäeurooppalaisten työllisyyden ja terveyden
kannalta, että EBRD auttaisi rahoitusratkaisuillaan Eurooppaa siirtymään kohti puhdasta energiatulevaisuutta", sanoo WWF Suomen ilmastovastaava Hanna Liisa Kangas. Suuret rahoituslaitokset, muun muassa Maailmanpankki ja Euroopan investointipankki, ovat viime kuukausina alkaneet vetäytyä kivihiili investoinneista. Lisäksi valtioista Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Islanti, Yhdysvallat ja Iso Britannia ovat sitoutuneet lopettamaan ulkomaiset kivihiili investoinnit. "Nyt on EBRD:n vuoro liittyä edelläkävijöiden joukkoon. Suomen kannan tulisi olla itsestään selvä EBRD:n huomisessa kokouksessa. Jutta Urpilaisen tulee äänestää kivihiili investointien rahoittamista vastaan, sillä Suomi on valtiona sitoutunut lopettamaan ulkomaiset kivihiili investoinnit, sanoo Kangas. Lisätiedot: Ilmastovastaava Hanna Liisa Kangas, WWF Suomi, puh. 045 631 8353, hanna liisa.kangas@wwf.fi Demari: Yli 22 000 demariääntä jakoon Paasio ja Karhu jättävät eduskunnan Uutiset 10.12.2013 4.00. PÄIVITETTY 10.12.2013 8.08. Joulun jälkeen Heli Paasiolla (oik.) ja Saara Karhulla on edessä puolentoista vuoden työrupeama kansanedustajana. Vuoden 2015 vaaleissa varsinaissuomalaisilla ja pirkanmaalaisilla demareilla on tarjolla uudet ehdokaslistat ilman Paasiota ja Karhua. SDP:n kansanedustajat Heli Paasio Turusta ja Saara Karhu Tampereelta eivät pyri uudelleen eduskuntaan. He ilmoittavat pitkän mietintänsä tuloksista tänään Demokraatissa. Paasion ja Karhun ratkaisut tarkoittavat, että vuoden 2015 vaaleissa Varsinais Suomessa ja Pirkanmaalla on yli 22 000 demariäänestäjällä edessään uuden ehdokkaan etsintä. Paasioiden kolmen sukupolven aika eduskunnassa päättyy kestettyään 67 vuotta. Heli Paasio ja Saara Karhu sanovat molemmat, että heidän ratkaisunsa ei ole suunnattu puheenjohtaja Jutta Urpilaista vastaan. Kumpikin vuonna 1999 eduskuntaan ensi kertaa valittu edustaja sanoo tehneensä ratkaisunsa itse tykönään henkilökohtaisista syistä elämäntilanteensa muututtua. Heli Paasion päätös tarkoittaa myös sitä, että Paasioiden kolmen sukupolven aika eduskunnassa päättyy kestettyään 67 vuotta. Aika alkoi, kun Rafael Paasio valittiin vuonna 1948 ja jatkui toiseen sukupolveen Pertti Paasion myötä.