VALINTAKOEKIRJAAN PERUSTUVA OSIO (enimmillään 30p)

VALINTAKOEKIRJAAN PERUSTUVA OSIO (enimmillään 30p) 1. Rastita alla olevista väittämistä joko tosi (T) tai epätosi (E). (1p/oikea vastaus. Väärästä vastauksesta tai tyhjäksi jätetystä vastauksesta ei pisteitä tai sanktiota.) T E a) Ranskan viidennen tasavallan valtiosääntöä voidaan pitää puolipresidentillisenä valtiosääntönä. b) Antiikin Kreikan kaupunkivaltioissa myös kotitaloudet katsottiin kuuluvan yksilöllisen vapauden ja siten poliittisen toiminnan piiriin. c) Julkisen mielipiteen käsite vakiintui Ranskan suuren vallankumouksen yhteydessä merkitsemään yleisön kykyä muodostaa asioista oma mielipiteensä. d) Narratiivinen tutkimusote suuntaa huomionsa erityisesti juonellisiin kertomuksiin maailman merkitysten välittäjinä ja tuottajina. e) Kansainvälisten suhteiden tutkimuksessa poliittisen realismin tradition kertomus on tapana aloittaa Niccolò Machiavellin teoksesta Ruhtinas. f) Vallitsevan tutkimusparadigman mukaan turvallisuus on absoluuttista ja sen tutkimuksen on perustuttava objektiivisille tosiasioille. g) Aspektuaalinen politiikkakäsitys korostaa erityisesti ristiriitojen ja konfliktien olemassaoloa politiikkaa määrittelevänä asiana. h) Geopoliittisella visioinnilla tarkoitetaan alueita erottelevaa ja rajoja rakentavaa poliittista puhetapaa. i) Diskurssilla tarkoitetaan sosiokulttuuristen resurssien kokonaisuutta, jonka avulla ihmiset antavat merkityksen maailmalle ja omalle toiminnalleen. j) Thomas Paine (1737--1809) tunnetaan yhtenä demokraattisten vallankumousten kriitikoista. 1. YHTEENSÄ / 10p 1

2. Selitä mahdollisimman tarkasti mutta lyhyesti mitä seuraavilla politiikan tutkimukseen liittyvillä käsitteillä tai ilmiöillä tarkoitetaan. (2p/käsite tai ilmiö, enimmillään 10p) a) Hermeneutiikka /2p b) Neorealismi /2p c) Turvallistaminen /2p 2

d) Verkostopolitiikka /2p 5. Geopoliittinen mielikuvitus /2p 2. YHTEENSÄ / 10p 3

3. Pohdi Yhdysvaltojen Afganistanissa ja Irakissa viime vuosikymmenen aikana käymää terrorismin vastaista sotaa Carl Schmittin (1888--1985) suuralueteorian avulla. (Enimmillään 10p, tarvittaessa jatka vastaustasi tämän arkin kääntöpuolelle.) 3. YHTEENSÄ / 10p 4

AINEISTO-OSIO (enimmillään 30p) Turvallisuus on tärkeä osa politiikkatieteitä, joihin alla olevat kysymykset liittyvät. Lue ne kysymykset huolella ja vastaa niihin lopussa olevan aineisto A:n, aineisto B:n, aineisto C:n ja pääsykoekirjan pohjalta. 4. Vertaa perinteisen turvallisuuden käsitettä laaja-alaisen turvallisuuden käsitteeseen. Korosta vastauksessasi erityisesti näiden kahden käsitteen eroja. (Enimmillään 10p, tarvittaessa jatka vastaustasi tämän arkin kääntöpuolelle.) 4. YHTEENSÄ / 10p 5

5. Viime vuosikymmenen aikana on yleistynyt ajatus siitä, että kansainvälisen yhteisön tulee turvata inhimillinen turvallisuus. Tästä on keskusteltu erityisesti suojeluvastuun käsitteen kautta. A) Mitä tarkoitetaan inhimillisellä turvallisuudella? (enimmillään 2p) B) Mitä tarkoitetaan suojeluvastuulla? (5p, tarvittaessa jatka vastaustasi tämän arkin kääntöpuolelle.) 6

C) Miten valintakokeen sivuilla 10-14 olevassa aineistoissa perustellaan suojeluvastuun tärkeys? (Enimmillään 6p) 7

D) Kuvittele että jossain päin maailmaa tapahtuisi kansanmurha. Tuossa tapauksessa lienee moraalisesti ajatellen oikein ja selvää, että kansainvälisen yhteisön tulee tehdä tarvittaessa vaikka sotilaallinen väliintulo (humanitaarinen interventio) viattomien suojelemiseksi. Miksi tämä ei ole itsestään selvä asia kansainvälisen politiikan tai kansainvälisen julkisoikeuden näkökulmasta? (Enimmillään 3p) 5. YHTEENSÄ / 16p 8

6. Miten kansainvälisen yhteisön tulee edistää inhimillistä turvallisuutta presidentti Halosen mukaan (aineisto C)? (4p) 6. YHTEENSÄ / 4p 9

AINEISTO A INHIMILLINEN TURVALLISUUS Turvallisuuden käsitettä on pitkään tulkittu kapea-alaisesti: lähihistoriassamme turvallisuus on mielletty ennen kaikkea valtion alueelliseksi turvallisuudeksi ulkopuolista vihollista vastaan. Kylmän sodan päättymisen jälkeen turvallisuuskäsite on kuitenkin alkanut laajentua ja turvallisuus on saanut uusia sisältöjä perinteisen sotilaallisen tulkinnan ohella ja sijasta. Yleisesti kuuleekin nykyään puhuttavan esimerkiksi ympäristöturvallisuudesta. Uudenlaista turvallisuutta koskevissa keskusteluissa esille on noussut myös inhimillisen turvallisuuden (human security) käsite. Inhimillisen turvallisuuden käsite eroaa perinteisistä tulkinnoista siten, että turvallisuutta tarkastellaan valtion tai kansakunnan näkökulman sijaan ihmisyksilön lähtökohdista. Turvallisuus tarkoittaa tällöin usein arjen turvallisuutta, kuten riittävää ravintoa ja puhdasta vettä sekä väkivallalta ja syrjinnältä välttymistä (=ihmisoikeuksien toteutuminen). Ihmiskeskeisyyden lisäksi inhimilliseen turvallisuuteen liittyy myös muita ominaispiirteitä, kuten universaalius, keskinäisriippuvuus sekä inhimillisten turvallisuusuhkien ennaltaehkäisyn tärkeys. Universaaliudella tarkoitetaan sitä, että inhimillinen turvallisuus koskettaa ihmisiä asuinvaltiosta ja varallisuustasosta riippumatta: inhimillisiä ongelmia, kuten epätasa-arvoa, rikollisuutta ja saastumista, esiintyy kaikkialla. Keskinäisriippuvuus puolestaan viittaa siihen, että myös monien turvallisuusuhkien seuraukset ovat maailmanlaajuisia: esimerkiksi tautiepidemiat tai ydinkatastrofit eivät suinkaan noudattele valtiorajoja. Inhimillisten turvallisuusuhkien ennaltaehkäisy paitsi vähentää inhimillisen kärsimyksen määrää, on usein myös helpompaa ja halvempaa kuin ongelmaan puuttuminen jälkikäteen. Inhimillisen turvallisuuden käsite ja siihen sisältyvä yksilönäkökulma ovat olleet keskeisellä sijalla myös humanitaarisen intervention laillisuutta ja oikeutusta koskevissa keskusteluissa 1990- ja 2000-luvuilla. Humanitaarisella interventiolla tarkoitetaan ulkopuolisen tahon (toinen valtio, kansainvälinen yhteisö) sotilaallista puuttumista jonkin valtion sisäisiin asioihin vakavien ihmisoikeusrikkomusten estämiseksi tai lopettamiseksi. Perinteisesti tällainen toiminta on mielletty YK:n peruskirjan vastaiseksi, sillä peruskirja takaa valtioille niiden suvereenin koskemattomuuden eli oikeuden päättää sisäisistä asioistaan (nk. koskemattomuuden normi, norm of non-intervention). Lähtökohtana on siis ensisijaisesti ollut valtion oikeus olla joutumatta ulkopuolisen intervention kohteeksi (=valtion turvallisuus), ja toissijaisesti kyse on ollut siitä, onko muilla valtioilla joissain tapauksissa oikeus sotilaalliseen väliintuloon tästä normista huolimatta. Kylmän sodan päättyminen, ihmisoikeuksien tärkeyden korostuminen kansainvälisesti sekä konfliktien luonteen muuttuminen valtioiden välisistä valtioiden sisäisiksi ovat kuitenkin vähitellen muuttaneet tulkintoja. Inhimillisen turvallisuuden näkökulmasta humanitaarisessa interventiossa ei enää ole kyse siitä, onko jollain valtiolla oikeus tehdä interventio toisen valtion alueelle vai ei, vaan siitä, että ihmisoikeuksia häikäilemättä polkevan valtion ihmisillä on oikeus kansainväliseen 10

suojeluun. Tällöin kansainvälisellä yhteisöllä olisi myös vastaavasti velvollisuus suojella. Vuosituhannen vaihteessa YK:n silloinen pääsihteeri Kofi Annan käsitteli useassa eri yhteydessä ihmisoikeuksien ja valtioiden alueellisen koskemattomuuden välistä suhdetta ilmaisten selkeästi, että valtion koskemattomuus ei voi toimia suojamuurina vakaville ihmisoikeusloukkauksille. Vuonna 2001 ilmestyi asiantuntijatyöryhmän (International Commission on Intervention and State Sovereignty - ICISS) raportti, jossa korostettiin kansainvälisen yhteisön velvollisuutta suojeluun tapauksissa, joissa jokin valtio loukkaa räikeästi omien kansalaistensa ihmisoikeuksia. Kansainvälisen suojeluvelvollisuuden (responsibility to protect) näkökulma nousi vahvasti esille myös vuonna 2005 järjestetyn YK:n huippukokouksen (World Summit) yhteydessä. Huippukokouksessa saavutettiin ensimmäisen kerran yksimielisyys siitä, että valtioilla on ensisijainen velvollisuus suojella kansalaisiaan, mutta jos ne epäonnistuvat tässä tehtävässä, suojeluvelvollisuus siirtyy kansainväliselle yhteisölle. 11

AINEISTO B SUOJELUVASTUU PUHUTTAA YLEISKOKOUKSESSA Tuija Sarvi YK:n yleiskokous keskustelee suojeluvastuusta (responsibility to protect, R2P) 23.-24.7.2009. Dialogin pohjana on pääsihteeri Ban Ki-moonin tammikuussa 2009 julkaisema raportti, joka pyrkii edistämään suojeluvastuun normin operationalisointia. Raportissa suojeluvastuun nähdään lepäävän kolmen yhtä vahvan ja toisiaan täydentävän pilarin varassa: 1) valtioiden vastuu, 2) kansainvälinen tuki ja toimintakyvyn vahvistaminen sekä 3) oikea-aikainen ja päättäväinen vastaus uhkaavaan tilanteeseen. Vuoden 2005 YK-huippukokouksen loppuasiakirjassa yli 170 valtion päämiehet hyväksyivät yksimielisesti suojeluvastuun käsitteen. Asiakirjassa todetaan, että jokaisella valtiolla on vastuu suojella kansalaisiaan kansanmurhalta, sotarikoksilta, etnisiltä puhdistuksilta ja rikoksilta ihmisyyttä vastaan ja mikäli näin ei tapahdu, kansainvälinen yhteisö voi toimia kollektiivisesti tilanteen ratkaisemiseksi. Nyt käynnissä olevassa yleiskokouskäsittelyssä ei ole tarkoitus avata vuonna 2005 saavutettua yksimielisyyttä uudelleen neuvottelujen kohteeksi, vaan löytää keinoja suojeluvastuun normin edistämiseen käytännössä. Esitellessään raporttinsa yleiskokoukselle 21.7.2009 pääsihteeri Ban painotti, että sen tarkoituksena on sitoa suojeluvastuu tiukasti YK:n ja YK:n peruskirjan alaisuuteen. Banin mukaan suojeluvastuun normin väärinkäyttöä voidaan parhaiten välttää kehittämällä YK:n kykyä toteuttaa suojeluvastuun periaatetta. Raportti korostaa ehkäisevän toiminnan (prevention) keskeisyyttä ja sotilaallisten toimenpiteiden luonnetta viimeisenä mahdollisena keinona puuttua tilanteeseen. Lisäksi raportissa kannustetaan kaikkia YK:n pääelimiä omalta osaltaan panostamaan suojeluvastuun toteuttamiseen. Suojeluvastuun käsite on vuonna 2005 saavutetusta historiallisesta yhteisymmärryksestä huolimatta yhä monin tavoin kiistanalainen asia. Kysymykseen liittyvät ristiriidat ilmenivät myös yleiskokouskeskustelussa, kun yleiskokouksen puheenjohtaja Miguel D'Escoto Brockmann esitti lausunnossaan vahvoja epäilyksiä suojeluvastuun normia kohtaan. Hän oli huolissaan erityisesti lähestymistavan valikoivuudesta ja koki sen uhkaavan valtioiden suvereenisuutta. Edward Luck, YK:n pääsihteerin neuvonantaja suojeluvastuuseen liittyvissä kysymyksissä, puolestaan painotti voimakkaasti valtioiden varauksetonta sitoutumista suojeluvastuuseen vuonna 2005. Hänen mukaansa suvereenisuus ja suojeluvastuu eivät ole toisensa poissulkevia, vaan suojeluvastuun normi pyrkii nimenomaisesti vähentämään unilateralismia ja sotilaallisten toimenpiteiden ylikorostumista inhimillisiin hätätilanteisiin vastaamisessa. YK:n ihmisoikeusvaltuutettu muistutti yleiskokouskeskustelun alla valtioita siitä, että tärkeintä on saada suojeluvastuun käsite konkretisoitua käytännön toimenpiteiksi. Hänen mukaansa valtioiden, YK-toimijoiden ja alueellisten järjestöjen on luotava uskottava valmiusjärjestelmä Ruandan ja entisen Jugoslavian kaltaisten poikkeustilanteiden kohtaamiseen. 12

AINEISTO C TASAVALLAN PRESIDENTTI TARJA HALOSEN AVAUSPUHE HANAFORUMISSA AIHEESTA SUOJELUVASTUU (muutosvarauksin; puheen kieli englanti) On ilo avata vuoden 2009 Hanaforum. Sen teemaksi on tällä kertaa valittu suojeluvastuu (responsibility to protect), joka on hyvin ajankohtainen kysymys. Olemme varmasti yhtä mieltä siitä, että konfliktien jalkoihin jääneet ihmiset tarvitsevat suojelua. Mutta kenen vastuulla heidän suojelemisensa on ja miten suojelu voisi toimia? Ruandan kansanmurhassa 15 vuotta sitten kuoli lähes 900 000 ihmistä. Kansainvälinen yhteisö oli kyvytön puuttumaan tilanteeseen tehokkaasti ja suojelemaan uhreja. Myös Bosniassa, Kosovossa, Somaliassa ja Sudanissa ja muualla on koettu traagisia tapahtumia. Yhdistyneiden kansakuntien huippukokouksessa vuonna 2005 valtion- ja hallitusten päämiehet sitoutuivat estämään joukkotuhonnan ja suojelemaan siviilejä konfliktitilanteissa. Suomi tuki voimakkaasti suojeluvastuun sisällyttämistä huippukokouksen loppuasiakirjaan. YK-huippukokouksessa suojeluvastuu hyväksyttiin yleiskäsitteenä ja se rajattiin joukkotuhonnan, ihmisyyteen kohdistuvien rikosten, etnisen puhdistuksen ja sotarikosten estämiseen ja torjumiseen. Suojeluvastuun tavoitteeksi otettiin räikeimpien ihmisoikeusrikkomusten estäminen. Teot rajattiin lähes samalla tavalla kuin kansainvälistä rikostuomioistuinta perustettaessa - tuomioistuimen toimivaltaan kuuluvat rikokset ovat joukkotuhonta, rikokset ihmisyyttä vastaan, sotarikokset ja hyökkäysrikos. Suojeluvastuu rakentuu kolmen lähtökohdan varaan: 1) Valtioilla on ensisijainen velvollisuus suojella omia kansalaisiaan 2) Kansainvälisellä yhteisöllä on velvollisuus auttaa ja tukea valtioita suojelemaan kansalaisiaan 3) Kansainvälisellä yhteisöllä on viime kädessä velvollisuus interventioon. Suojeluvastuu on ohjelmallinen, ei selkeästi oikeudellinen käsite. Oikeudelliselta kannalta on kysymys olemassa olevista toimivaltuuksista ja velvoitteista. Suojeluvastuun toteutumista mitataan sillä, kuinka hyvin se ohjaa kansainvälistä yhteisöä ja erityisesti YK:n turvallisuusneuvostoa oikea-aikaisiin toimiin katastrofien ennalta ehkäisemiseksi. Kansainvälinen yhteisö nojaa siis YK:n toimintaan. Pääsihteeri Ban Ki-moon onkin korostanut YK:n roolia ja nimittänyt suojeluvastuun erityisedustajan. On meille pohjoisen ihmisille hyvä haaste, että aseellisen välintulon mahdollisuus vakavan siviiliväestöön kohdistuvan hyökkäyksen tilanteessa kirjattiin ensimmäistä kertaa Afrikan unionin perustavaan asiakirjaan vuonna 2000. Tässä valossa kysymys interventiosta ei asettuisi pohjoinen etelä akselille, vaikka monet kehitysmaat ovatkin arvostelleet ajatusta sotilaallisesta väliintulosta. 13

* * * Konfliktitilanteet ovat usein kaikkein raskaimpia naisille ja tytöille heidän ihmisoikeutensa ovat erityisessä vaarassa ja monet joutuvat pahimman väkivallan kohteiksi. YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325, Naiset, rauha ja turvallisuus, hyväksyttiin vuonna 2000. Päätöslauselma tarvitsee toteutuakseen kansalliset toimintaohjelmat. Norjan vuonna 2006 valmistunut toimintaohjelma kannusti meitä. Suomen ohjelma valmistui vuosi sitten. Nyt teemme toimintaohjelmaa Kenian kanssa. Vuonna 2008 YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi päätöslauselman 1820, jossa tuomitaan raiskaukset ja seksuaalinen väkivalta. Meidän on tehtävä kaikkemme, jotta nämä päätöslauselmat pannaan täytäntöön. Olen ehdottanut, että järjestelmälliset raiskaukset aseellisissa konflikteissa olisi luokiteltava kielletyksi sota-aseeksi. Maaliskuussa järjestimme Monroviassa yhdessä Liberian kanssa kansainvälisen kokouksen naisten voimaannuttamisesta. Kokous lähetti vahvan viestin siitä, että päätöslauselmaa 1325 on toteuttava kaikilta osin. Siellä keskusteltiin myös naisten keskeisestä asemasta ilmastokysymyksissä. Järjestämme uuden tapaamisen näistä aiheista ensi kuussa New Yorkissa YK:n yleiskokouksen yhteydessä. * * * Meidän on työskenneltävä myös sen puolesta, että suojeluvastuun soveltamista ei tarvittaisi. Konfliktien ennaltaehkäisy on parasta. Samalla on ennakoitava tulevaisuuden konflikteja. Luonnonkatastrofitilanteet eivät kuulu suojeluvastuun piiriin. Kilpailu luonnonvaroista saattaa tulevaisuudessa olla yhä useammin konfliktien taustalla. Ilmastonmuutoksen seuraukset saattavat myös lisätä konfliktiherkkyyttä. Konfliktien ennaltaehkäisy suojeluvastuun periaatteiden mukaan on näissäkin tilanteissa keskeistä. Meidän pitää tukea ihmisten mahdollisuuksia säälliseen elämään ja työhön muuttuvissa ympäristöolosuhteissa. Toiminta oikeudenmukaisen globalisaation puolesta on tehokasta pitkävaikutteista konfliktinehkäisyä. * * * Ajankohtaisen talouskriisin tuhoisat vaikutukset koskettavat erityisesti kehitysmaita. Meidän on edelleen päättäväisesti jatkettava köyhyyden poistamista Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhattavoitteiden mukaisesti. Suomi ja muut Euroopan unionin jäsenmaat ovat sitoutuneet YK:n tavoitteeseen nostaa kehitysapu 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2015 mennessä. Tästä tavoitteesta on pidettävä kiinni myös nykyisessä taloustilanteessa. 14