KOTIELÄINHOIDON TUTKIMUSLAITOKSEN TIEDOTE N:o 11

MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS KOTIELÄINHOIDON TUTKIMUSLAITOKSEN TIEDOTE N:o Tuomo Kiiskinen ja Vappu Kossila Pekilo pikkuvasikoiden valkuaisrehuna Reijo Heikkilä, Jorma Huilaja ja Martti Lampila Säilörehu, heinä ja ohra teurasmullien ruokinnassa TIKKURILA 977

Maatalouden tutkimuskeskus (MTTK) KOTIELÄINHOIDON TUTKIMUSLAITOKSEN TIEDOTE N:o Tuomo Kiiskinen ja Vappu Kossila Sivu PEKILO PIKKUVASIKOIDEN VALKUAISREHUNA - 2 Reijo Heikkilä, Lapin koeasema, Jorma Huilaja ja Martti Lampila SÄILÖREHU, HEINÄ JA OHRA TEURASMULLIEN RUOKINNASSA III 2-29

PEKILO PIKKUVASIKOIDEN VALKUAISREHUNA TUOMO KIISKINEN ja VAPPU KOSSILA Maatalouden tutkimuskeskus, kotieläinhoidon tutkimuslaitos TIIVISTELMÄ Kotimaisen yksisoluvalkuaistuotteen Pekilon käyttömahdollisuuksia pikkuvasikoiden ruokinnassa selvitettiin kolmella ruokintakokeella. Startertyyppisessä väkirehussa ei kurrijauhon korvaaminen Pekilolla vaikuttanut merkitsevästi kasvuun (384 ja 422 g/pv) ja rehun hyväksikäyttöön (2,36 ja 2,39 kg ka/lisäk. kg). Juotto lopetettiin kk:n iässä. Ripulia ei esiintynyt. Kahdessa muussa kokeessa, joissa Pekiloa käytettiin ja 8 % juomarehussa (8 ja 32,5 % sulavasta valkuaisesta) Pekilo-ryhmän kasvu ja rehuhyötysuhde olivat merkitsevästi huonommat kuin vertailuryhmän. Päiväkasvut olivat: vertailu 6 Pekilo ( %) 478,g (P <,) ja vertailu 682, Pekilo (8 56 g (P <,). Vastaavasti olivat rehuhyötysuhteet,7, 2,35 (P <,5) sekä,56 ja,9 (P <,). Molemmissa juottokokeissa esiintyi vasikoilla runsaasti ripulia. Veriarvot ja erityisesti seerumin kohonnut ureapitoisuus viittaavat Pekilovalkuaisen huonoon hyväksikäyttöön. Eläinten päiväkasvu n. pv kokeen jälkeen oli kokeiden 2 ja 3 molemmilla ryhmillä samaa suuruusluokkaa mutta kokeessa Pekiloryhmän kasvu oli parempi kuin ve-rtau7 ryhmän. JOHDANTO Pekiloa valmistetaan Jämsänkoskella (Yhtyneet Paperitehtaat Oy) viljelemällä mikrosienikasvustoa (Pecilomyces varioti) sulfiittiselluloosan valmistuksen yhteydessä syntyvässä jäteliemessä. Pekilon ns. "pilot plant"-tuotetta tutkittiin jo 97-luvun alussa mm. vasikoilla (LAMPILA ym 97). Koetuloksiin vaikutti tuolloin hyvin oleellisesti koevasikröille annetut runsaat täysmaitomäärät sekä juottorehujen erilaiset energiatasot, joten tulosten perusteella ei voitu päätellä Pekilon mahdollisuuksia maitovalkuaisen korvaajana. Pekilon orgaanisen aineen sulavuudeksi yli kk:n ikäisellä vasikalla saatiin 7 ja valkuaisen

2 sulavuudeksi 75 %. Jokioisten kartanoiden koenavetassa suoritettiin vv. 975-76 kolme ruokintakoetta pikkuvasikoilla, joissa tutkittiin Pekilon käyttömahdollisuuksia, kurrijauhon korvaamisessa. Ensimmäisessä kokeessa koerehut olivat kuivarehuja (Starter) ja vieroitus juoiarehusta tehtiin 4 viikon iässä. Kuivarehun sisältämästä maitovalkuaisesta korvattiin 7 % eli kurrijauho kokonaan Pekilolla. Toisessa kokeessa juomarehun kurrijauhosta korvattiin 43 % Pekilolla ja herajauheella. Pekilon valkuaisen osuus sulavasta valkuaisesta oli noin kolmannes Vieroitus täysmaidosta pyrittiin tekemään viikon iässä ja juottokausi kesti 8 viikon ikäiseksi. Kolmannessa kokeessa Pekilon määrä pienennettiin juomarehussa siten, että sen osuus sulavasta valkuaisesta oli 8 %. Kurrijauhosta korvattiin noin neljännes ja juotto tapahtui samaan ikään kuin edellisessä kokeessa. KOEMATERIAALI JA MENETELMÄT Koe Kokeessa oli kaksi ryhmää a 4 sonnivasikkaa (9 kpl Ay x Ay, 5 kpl Hf x Ay). Vasikat syntyivät marras -joulukuussa 975. Ne jaettiin koeryhmiin mahdollisimman tasaisesti rodun ja syntymäpainon mukaan. Kaikki vasikat juotettiin samalla tavalla 4 viikon ikään saakka: Ikä pv Täysmaito l/pv Teollinen juotto- Vesi l/pv rehu g/pv - 6 4 _ - 7-9 2 3 2-28 - 6 4 Vasikat saivat heti kokeen alkaessa vapaasti kuivarehua (starter), heinää ja vettä. Ryhmä (vertailu) sai koerehua, joka sisälsi 25 % kurrijauhoa ja % herajauhoa (taulukko ). Ryhmälle 2 (Pekilo) annettiin koerehua 2, jossa ei ollut kurrijauhr, mutta Pekiloa 7 % ja herajauhoa 25 %. Koerehut tehtiin Jokioisten kartanoiden rehusekoittamossa. Vasikat punnittiin viikon välein ja päivittäin syödyt rehumäärät mitattiin yksilökohtaisesti. Vasikoiden terveyttä ja ripulin esiintymistä tarkkailtiin. Eläinten kasvua seurattiin myöhemmin 56 päivän ikään saakka. Ryhmien välisten erojen tilastollisen merkitsevyyden testaamisessa käytettiin Tukey'n testiä (SPEEL ja TORRIE 96).

3 Koe 2 Koe-eläimet olivat sonnivasikoita (Ay x Ay). Koeryhmässä (vertailu) oli 7 ja koeryhmässä 2 (Pekilo) 5 vamikkaa. Viimeksimainitusta ryhmästä jouduttiin poistamaan 2 eläintä liian vanhoina. Vasikat syntyivät maalis-huhtikuussa 976. Ne pyrittiin saamaan kokeeseen viikon ikäisinä mutta käytännössä tähän ei kaikissa tapauksissa ollut mahdollisuutta. Juottorehujen koostumukset ovat taulukossa 2. Pekilo jauhettiin hienoksi ja koerehut sekoitettiin Vaasan Höyrymylly Oy:n tehtaalla. Pekilon osuus oli noin kolmannes sulavasta valkuaisesta. Rehun 2 sulavan valkuaisen ja energian pitoisuudet olivat alhaisemmat kuin rehun mutta tämä ero pyrittiin kompensoimaan suuremmalla annoksella (taulukko 3). Juottokausi kesti 8 viikon ikään saakka. Eläimet saivat lisäksi vapaasti kaurajauhoa, säilörehua ja vettä. Kivennäislisänä annettiin Selenerehusuolaseosta 3 g eläintä kohden päivässä ja lisäksi vasikat saivat A-D-E-vitamiini ja seleenipistoksen kokeen alussa. Muut toimenpiteet olivat kuten kokeessa mutta lisäksi kokeen loppupuolella otettiin eläimestä ryhmää kohden verinäytteet, joista määritettiin hemoglobiini, hematokriitti, seerumin totaaliproteiinit, albuumi, urea, uraatti, ASAT (aspartaattiaminotransferaasi) ja ALAT (alaniiniaminotransferaasi). Hemoglobiini- ja hematokriittimääritykset tehtiin Kotieläinhoidon tutkimuslaitoksella, muut Yhtyneet Kliiniset Laboratoriot Oy:ssä. Koe 3 Koeryhmässä (vertailu) Oli 4 (8 Ay x Ay, 6 Fr x Fr) ja koeryhmässä 2 (Pekilo) 2 kpl sonnivasikoita (7 Ay x Ay, 5 Fr x Fr). Tarkoitus oli saada kumpaankin ryhmään 6 vasikka, mutta muutamia eläimiä jouduttiin poistamaan kokeesta liian vanhoina. Vasikat syntyivät elokuussa 976 ja olivat tilalle tullessaan yleensä jo 2 viikon ikäisiä. Kokeen suoritus oli samanlainen kuin kokeen 2. Pekilon määrä oli juomarehussa % eli 8 % sulavasta valkuaisesta (taulukot 2 ja 3). Vasikat saivat väkirehuna kauraa ja karkearehuna niittoruohoa vapaasti. Kivennäis- ja vitamiinilisät sekä muut toimenpiteet olivat samat kuin kokeessa 2.

4 TULOKSET Koe Kokeessa käytettyjen rehujen analyysitulokset ovat taulukossa 4. Koeryh - mien kasvutuloksissa ei ollut merkitseviä eroja (taulukko 5). Päiväkasvut olivat vertailu- ja Pekiloryhmillä 384 ja 422 g. Rehuhyötysuhteet (kg ka/lisäk. kg) olivat vastaavasti 2,36 ja 2,39, energiahyötysuhdeluvut (ry/lisäk. kg) 2,66 ja 2,59 sekä valkuaishyötysuhteet 486 ja 477 srv g/ lisäk. kg (taulukko 6). Erot eivät olleet merkitseviä. Pekiloryhmän eläimet söivät 5,5 kg enemmän rehun kuiva-ainetta koeaikana. Kulutuserot koskivat pääasiassa koerehua ja heinää. Kokonaisrehun ry- ja srvväkevyydet olivat lähes samaa luokkaa (taulukko 6). Molempien ryhmien eläimillä olivat ulosteet löysiä, mutta suoranaista ripulia ei esiintynyt. Ulosteiden löysyys johtui ilmeisesti koerehujen kivennäisseoksen runsaasta ruokasuolamäärästä ja siitä seuranneesta runsaasta veden juonnista. Koe 2 Rehujen analyysitulokset ja lasketut rehuarvot.ovat taulukossa T. Koerehujen valkuaispitoisuus ylitti tavoitteen n. 2 %-yksiköllä ja vastaavasti rasvapitoisuus jäi analyysien mukaan -2 %-yksikköä alle tavoitteen. Säilörehu oli analyysin mukaan hyvälaatuista. Vertailu- ja Pekiloryhmien lisäkasvut (taulukko 3) olivat 38,2 ja 28,9 kg (P <,) sekä päiväkasvu vastaavasti 682 ja 56 g (P <,). Rehu-, energia- ja valkuaishyötysuhteissa (taulukko 9) erot olivat myös merkitseviä (P <,). Rehuhyötysuhteet olivat,56 ja,9 kg ka:ta/lisäk. kg, energiahyötysuhteet,93 ja 2,4 ry/lisäk. kg sekä valkuaishyötysuhteet 263 ja 324 g srv/lisäk. kg. Vertailuryhmän eläimet söivät enemmän väkirehua ja säilörehua kuin Pekiloryhmän eläimet. Ero kokonaisrehunkulutuksessa oli n. 2,5 kg kuiva-ainetta. Kokonaisrehun ry- ja srv-väkevyydet olivat samat. Pekiloryhmässä oli ripulia viidellä vasikalla, yksi sai suolistokramppeja ja yksi jouduttiin teurastamaan kuumeen ja niveltulehduksen takia. Yhteensä ripulipäiviä oli Pekiloryhmällä 4. Verimääritysten tulokset ovat taulukossa 3. Vertailuryhmällä olivat hemoglobiini sekä seerumin proteiinit ja albumiini hieman korkeammat kuin Pekiloryhmillä. Erot eivät olleet merkitseviä. Pekiloryhmän hematokriitti, seerumin urea ja uraatti olivat korkeammat kuin vertailuryhmän. Ero ureapitoisuudessa oli merkitsevä (P <,).

5 Koe 3 Koerehuista tehtyjen analyysien mukaan niiden sekoitus oli onnistunut tavoitteiden mukaisesti (taulukko ). Koetuloksien käsittelystä jätettiin ensimmäiset kaksi elinviikkoa pois, koska vasikat olivat yleensä kahden viikon ikäisiä tullessaan kokeeseen. Lisäkasvu ja päiväkasvu olivat 26,9 ja 2, kg sekä 64 ja 478 g vertailu- ja Pekiloryhmissä (taulukko ). Erot olivat merkitseviä (P <,). Myös rehunhyväksikäytössä vertailuryhmä oli merkitsevästi parempi (taulukko 2). Kuivaaineen kulutus lisäkasvukiloa kohden oli vertailuryhmällä,7 ja Pekiloryhmällä 2,35 (P <,5) sekä ry-hyväksikäyttöluvut vastaavasti 2,6 ja 2,99 (P <.,5). 'Sulavaa raakavalkuaista ryhmät käyttivät vastaavasti 26 ja 373 g/lisäk. kg (P <,). Vertailuryhmän vasikat söivät tässä kokeessa noin_tkilon verran enemmän kuiva-ainetta kuin Pekiloryhmän,eläimet. Rehuyksiköiden ja srv:n päiväkulutuksessa ei ollut sanottavia eroja. Pekiloryhmän totaalirehun srv -pitoisuus oli merkitsevästi (P <,) korkeampi kuin vertailuryhmän (25/2,/ry) johtuen analyysien mukaan juottorehun korkeammasta valkuaiåpitoisuudesta. Vertailuryhmän eläinten veren hemoglobiini oli vain hieman korkeampi kuin Pekiloryhmän (9,8/9,5), hematokrlitissä ero oli n. 2 % -yksikköä (taulukko 3). Vertailuryhmässä oli yksi ripulitapaus (2 viikkoa), mutta Pekiloryhmässä 6 (yht. 25 pv) Sa lisäksi 3 vasikkaa puhaltui. Kokeiden,jälkeinen kasvu Kokeiden jälkeen vasikoilla tehtiin ruokintakokeita lyhyen siirtokauden kuluttua. Eläimet jaettiin koeryhmiin siten, että aikaisemmat koeryhmät jakaantuivat mahdollisimman tasaisesti uusiin koeryhmiin. Taulukossa 4 ovat kasvutulokset päivän ajalta kokeiden päättymisen jälkeen. Kokeen Pekiloryhmän kasvu oli myös jatkossa parempi. Sensijaan muiden kokeiden päiväkasvuissa erot ryhmien välillä olivat melko pienet. Juottokaudella syntynyt painoero säilyi suunnilleen samansuuruisena.

6 TULOSTEN TARKASTELU Kokeessa Pekiloryhmän vertailuryhmiä nopeampi kasvu johtui ilmeisesti suuremmasta rehunsyönnistä. Erot päiväkasvuun syntyivät lähinnä ikävälillä 4-8 viikkoa, jolloin ry- ja srv-kulutus olivat Pekiloryhmillä suuremmat. Eläinten kasvu jäi molemmissa ryhmissä verraten alhaiseksi. Tähän on ollut ilmeisenä syynä koerehujen huonosta maittavuudesta johtunut energian ja valkuaisen puute. Rehuyksiköiden ja srv:n päivätarve on 4o-8o kg:n painoisilla sonnivasikoilla,2-,8 ja 85-27 g (BRÄNNÄNG ja EKMAN-BJÄRESTEN 966). Koetulokset osoittavat, että ainakin yli kk:n ikäinen vasikka pystyy hyväksikäyttämään Pekilon valkuaista ja kurrijauho voidaan korvata sillä ja herajauholla. Kirjoittajat ovat saaneet samansuuntaisia tuloksia bakteerivalkuaisella (KIISKINEN ja KOSSILA 976). Molemmissa juottokokeissa (2 ja 3) jäi Pekiloryhmän kasvu ja rehuhyötysuhde merkitsevästi huonommaksi kuin vertailuryhmän. Vaikka Pekilon määrät olivat erilaiset (8 ja %), oli ero eläinten päiväkasvussa vertailuryhmään verrattuna suunnilleen sama n. 6 g. Lisäksi koe 3 pääsi alkamaan hieman myöhemmällä iällä kuin koe 2, joten Pekilon vaikutuksen ei siinä olisi pitänyt olla yhtä tuntuva kuin kokeessa 2. Myös juottokokeissa jäi energian ja erityisesti srv:n saanti alle suositusten. Kokonaisrehun alhaiseen srv-tasoon oli syynä se, että väkirehuna oli pelkkä kaurajauho. Kokeiden 2 ja 3 tulosten mukaan näyttää siltä, ettei Pekilon valkuaisella pystytä korvaamaan kovinkaan paljon, kasvua huonontamatta, maidon valkuaista alle kk:n ikäisten vasikoiden juottorehussa. Myös runsas ripulin esiintyminen Pekiloryhmissä aiheuttaa epäilyksiä sen käytön sopivuudesta pienille vasikoille. HOLMILAn (975) tulokset Pekilolla viittaavat melko alhaiseen 55-6 %:n valkuaisen sulavuuteen pikkuvasikoilla. Pekiloryhmän vertailuryhmää hieman alhaisempi Hb-arvo molemmissa juottokokeissa, alhaisemmat seerumin kokonaisproteiini- ja albumiinipitoisuudet sekä erityisesti korkeampi ureapitoisuus viittaavat Pekilon maidonvalkuaista huonompaan valkuaisen laatuun ja hyväksikäyttöön. Rehun valkuaistasolla on tuskin ollut sanottavaa vaikutusta seerumin uraapitoisuuteen. Rotilla ja sioilla on havaittu voimakas negatiivinen korrelaatio (-,99 ja -,96) veren ureatason ja valkuaisen biologisen arvon välillä (MUNCHOW ja BERGNER 968). Pekilo näyttää nostavan jossakin määrin veren uraattipitoisuutta. Myös HOLMILAn (975) kokeessa oli havaittavissa virtsahappopitoisuuden nousua. Yksisoluvalkuaiset sisältä-

7 vät nukleiinihappoja, joiden hajaantumistuotteena syntyy virtsahappoa. Useimmilla nisäkkäillä virtsahappo kuitenkin hapettuu allantoiiniksi, joka erittyy virtsassa. Näiden koetulosten mukaan Pekiloa voitaisiin käyttää starter-tyyppisessä väkirehussa, jolla pyritään aikaiseen n. kk:n iässä tapahtuvaan juoton lopettamiseen. Juottorehussa, jolla vieroitetaan täysmaidosta -2 viikon iässä, Pekilon kuten muidenkin yksisoluvalkuaisten käyttömahdollisuudet ovat hyvin rajoitetut. KIRJALLISUUS BRÄNNÄNG ja EKMAN-BJÄRESTEN 966. Kalv- och ungnötsuppfödning. 25. Falköping. HOLMILA, H. 976. Pekilo-proteiinin sulavuus 58. hyväksikäyttö sekä sen vaikutus veriarvoihin nuorella vasikalla. Helsingin yliopisto, Kotieläintieteen laitos, Laudaturtyö. KIISKINEN, T. ja KOSSILA, V. 976. Koe bakteerivalkuaisella vasikoiden juottorehussa. Karjantuote n:o 4: 8-2. LAMPILA, M., KORHONEN, I. ja PARTANEN, J. 97. Proteiinin vaikutus sulfiittiprosessin yhteydessä. Pekilo-proteiinituotteella Maatalouden tutkimuskeskuksessa suoritetut eläinkokeet. Oy Keskuslaboratorio. MUNCHOW, H. ja BERGNER, H. 968. Empfehlung zur Proteinbewertung von Eiweissfuttermitteln anhand der Bestimmung der Harnstoffkonzentration im Blut von Ratte oder Swein. Arch. Tierernähr. 8: 222-228.

8 Taulukko. Koerehujen koostumukset kokeessa Koerehu Koerehu 2 Rasvaton maito jauhe 25 Harajauhe 25 Pekiloproteiini ) 7 Soijarouhe, 5 5 Ohra 25 2 Kaura 2 Melassileike 2) Kivennäisseos 2,5 2,5 Vitamiiniseos 3),5,5,, Laskettu srv pitoisuus % 9, 8,2 Jauhettu rouheisesta tuotteesta mm:n seulaa käyttäen. Kemiallinen analyysi: kuiva ainetta 93,8, raakavalkuaista 47,2, raakarasvaa, typettömiä uuteaineita 3,7, raakakuitua 8, ja tuhkaa 5,4 % Viher Terki: fosforia 9,, kalsiumia 3,5, ruokasuolaa 2, magnesiumia 5, % kivennäisaineita mm., seleeniä 5 mg/kg sekä D-3-..vitamiinia 4 ky/kg. DEB KARJA vitam.: A vitamiinia D 3 --vitnmiinia,6 Milj. ky/kg 6 ry/kg E vitamiinia mg/kg Pohja aine: täysj.yvävehnärehuj.

9 Taulukko 2. Koerehujen koostumus kokeissa 2 ja 3 Koe Koerehu Koerehu 2 Koe 2 Koerehu Koerehu 2 Rasvaton maitojauhe 53, 3, 53, Herajauhe 25,4 3,4 25,3 28, ) Pekilo-proteiini - 8, -, 2) Rasvaseos 2, 2, 2, 2,3 Rehufosfaatti,,,, Ruokasuola,2,2,2,2 Hivenaineet ja vitamiinit 3),4,4,5,5,,,, 4) Lasketut pitoisuudet: sulavaa valkuaista. % 9,6 8,9 9,6 9, (I energiaa kcal/kg 475 45 475 465 Pekilon osuus sulavasta valkuaisesta % 32,5 8, Alkuperäinen tuote rakeisessa muodossa. Se jauhettiin,5 mm:n seulaa käyttäen. Sihtianalyysi: 93 % 25 u, 6 %< 5 u, 46 % <74 u. Kemiallinen analyysi: kuiva-ainetta 95,3, raakavalkuaista 46,7 %, raakarasvaa,2, typettömiä uuteaineita 33,3, raakakuitua 9,2 ja tuhkaa 9 % Vaasan Höyrymylly Oy:n rasvaseos, pääasiassa eläinrasvaa f It esiseokset Laskennassa käytettiin setraavia arvoja: Sulavaa valkuaista Sulavaa energiaa kcal/kg Rasvaton maitojauhe 32, 385 Herajauhe,4 345 Milo 3 28 Rasva - 9

Taulukko 3. Juottorehujen annostus sekä laskettu sulavan valkuaisen ja energian saanti kokeessa 2 ja 3. Suluissa olevat luvut koskevat koetta 3. Vasikan ikä vk Terni ja täysmaito E/Pv: Koerehu. Koerehu 2, Vettä. 2. 7. 8. 4 6o 3 63 (625) 35 (3) 4 2 Yhteensä 28 27,2 kg 28,7 kg (28,4 kg) Sulavaa've/kUalata, kg,.,. 5,4 (5,4) energiaa, Neal 28,2 29,4 (3,)

XT -E mdsiifgh nesesa ml Ii DC c+ -.. ro x..3 \ -4 N3..., U.D...4. \ I...... Ui VO --.7 UI \D ---3 \. -, - 'D ND \, \. ----I..... G's... --, ----7 ---7 Cr. OD Ui....3 Na co k.ri 4- Ui O\ 'esseaure eatny,. % ul4eure,sa nn \ \D Ui Rehujen kemiallinen koostumus ja rehuarvo kokeessa. 5 'L eq.soestutt meq.t A " ro -' Cr, -.7 \D... 4- -, 4- \ -....... '. \. \. ND '. \ n \ JO 4> \JO \ D N3 ND Ui ND no - \...... -... -----7 ',....... --,... k.il -...3 \ -. '. CD ui l7... -', ----.7 ----.7 Cr \ ND CD...k N., 4- _.. iu '. t '. -...... --. -. --, k...j. --, -, VI VI VI VI.-- V., 4- VI

2 UD Ni. UD c, 3 I = CfN = ND 4=. - I=. -4), G II P: P: ' P: M P: o?.ld UD O's \ cy, CC) CD CD V3 outudow C7, 6, k-t UD N.....7 Ui Vi "--. ' to Cr. '.,3 Ui, Cr, UD /4- nas'ex RsTri Ui -N ND k..) ru "43 ",...3 rs.) OD OD

3 os3rer'sq.ut)f onh Cr, ntloaoq.q.on? ueurcioaq. = fj, _7 I I \J -.7 5.-3 I \JO oo N3 '. 3, ISO q.nunfuntlah ' locc +. 5, kj3 k-ri 555 \5-5. 5-5, ro 455.o co O\ 5 5.T,5 + 43.3 5.7 ND kj + -a k..5d 5.5 5.5 '.5,J + + 4 '.?) \. k...d 5.5. 5,5 kr! + snl.ninsi=aa r..) _s ON -55 IV -a 4.'.?) CD 4. 4. \ k35 \J- C k..n D 5,-53 +.7-55 5 7 5, ON '. VI Oo -, VI lo --f C \ s. ui cxi..

4 p: co co,- 9 c+ 9 ",-2,' 9 9 9 9 ci- G P P lä W K K...., CIO "ö3 4 P )." CD.C4) I-, 8 M G P W P `-< ca CD ta I.-....,. c... ci- G P P P -"S" CD I-, CrO ca c+ P,-i P,-3 ` Las s a aura e ṭs:fnx % 'a.. Ura.--eATI} ND ND.. \ C7N ND `. co -.9. -...3 o o...,. ON -.-, ON...k ND '. Co...4. `... ---3...7 ND CYN ON CD 4...., -...... ON ---, k..ri --.7...k - 7 s. ---7 ND CN Lil..... L7-9. 7 ND -9. ON \.. k. /3,... `.. -..,... _.. \JD \ li........ ).. -F- ND...... \_n..., Q\ -..,..) ND.7..7 -a. Ni -,.... C'N...L - N.,.-..., ND co,.7 o a, cr, -, co,.

5 Mikäli ryhmien välillä on eri kirjainmerkki.$).)- VI NJ G\ S.7- \.) ND "- S. 3 V-I -Ds S.$) B". P: -, Ni I I I CD 3 - Ni Ij = k..n -a S.$) -s VI vi Vi \ lo lo,.n co ui osnupvq.uplonh Taulukko 8. Ryhmien painot ja lisäkasvut jaksoittain kokeessa 2 \ SJ NJ,3 s S.3 ui \ cra nasesmspi vl La Lx.) ND "--3 3 Oj Vi co - L

6 oq_vemsitm. = wy - No p:.4a» Ui ts,.) onrepuq.upionu 3 x. I I f.)..\d. nawssmsti VI V- ND \i) ON VI 3 \-\-i o /4..n Co ON Nl -.3 -\. 3 V- 3 3 N3 Ui.. ON ON VI 3 N' o' -- \ --3 VI N3 - _r 3 VI t3 LO C.) \ C7, ON No CC > Co \-!) \C, 3.n V"I 3-3 VI s4:3 3 \_, No ND -.3 - \43 \ CD N". erg väkevyys ja srv pitoi suus j aksoittain kokeessa 2. rs) OD -N rv \_ \ ON \- Cr" Ui ND \- ON 3 on Ui Nl Nl \-,3 VI O 3 VI ON Ui CD sni.ninx aas '\.(3 Ui 'ui,3 D c.3 k. r, ON 4c. P> - `-C Ui LA) V. No Ui./3 4. No 3 N, Ui

rr G"4 r4.3 3 e.: o «,4 d- C P P b" T..: en p --, P o.3 C ci- remirexeygea CD CD ta eutu an:fnx...a. N3 \..3 l_,3 N3 L,3 \ _,.3... C."7 \ -,3.. C I..D k.,..) C\ N3.n s... -- Lri O ---7 Lo _.. OD _., '. N3 \ D l',3,3. '. N3 c." CD CD -;,3 Lo. k...3..?. ---, 43 22 --3' --, CT \ \. G ---3 lx,,,, ';', ---,, --,,7 ---3 \ -,3 '. 3 nila.zoox '.,........ ' D iv '. VI _.k VI..o \ -7 '. \ Vi VI _..& IV."-..N _.,3 ND 'ii l_a3 -........ CD %. VI. C3 l.. V /3 \ n -7.. Lri N3 5.

8 r D an r D CD Cr sl- = = OB3[ CtIpIO flh r.).-. co \ '577 \O. -4.,3 o' En to, TIA. S U3FRS 2 'ou do E J O'N OD 44. Cr, /4.

9 otireeru.inu3 onre p eq.upionu Z L 33T trei I II II A A \ \J ND (7 7,) \ \ \J ND ui Ui NY CN N. --7 s. snq.n-cmg.in ND \.- Cr, -s k 3 \ \ ui - +7 ND ND NY kj \ ui \ \ CrQ P CD 74 7 \ ND \ OD N7 OD ON Ui ND -N IV '- ". r". P'.9 7 -N -I. Nil \. \ 3 co ui \ ui. \ - ON ON CT \ o snq.nitui-ass ON..3 '. cd ~..S. ND U3 N

2. =..z) = =. _a... ln, P: -, %...n O I, -, o C P : 4 P: ' -, N'' P 4 -, P ca gc,: co...a =. P._,,C 4- \..r PC kl, \-ri C C Iki. I-' r I o tc5 o.....-..... VI,5 v., u., \ Cr, = Cr, G = =..c: 4.4 = :5- = = CQ = CQ CQ.pratiÅaoi TTed 2 ritillnireg-tea CD galåaotpred "PuT-PC-tnIT'el-laA,3 e ozsintrrej, s.., 2... \- C --. Ui --I' 43 ptuqx,raituq.aaa 2.2:2 co../-2 a \O \/-2 k.. '. ln C C \. k... --22 O\.5-2 22 NoCD.. 43 Cr, 43 +. ro --- C 4 cr,.. 3 Cr, kj.) CK, 43 LO '...3 \ C -N por.):żoit3te d 'grigal.znireg...zaa iquitt.k.to T-F3Tad "g"2 T utteincliv Tg-I-TT3 - "emeh s.. CP,,3 /43..n sd Cr,3 IV \4 CN ¼ o- pmtgani -F.F.-},zaA CN Vi No Co \ si no \- C k.ri \J:J \r2 \O kyi.gmtg-tott3la d

2 SÄIIÖREHU, HEINÄ JA OHRA TEURASMUILIEN RUOKINNASSA III REIJO HEIKKILÄ, Lapin koeasema JO= HUMJA ja =TTI LAMPILA, Maatalouden tutkimuskeskus Kotieläinhoidon tutkimuslaitos ESIPUHE Tutkimukset on suoritettu Kotieläinhoidon tutkimuslaitoksen ja Lapin koeaseman yhtoityönä. Kokeitten käytännön toteuttamisesta on vastannut Lapin koeasama. Rehunäytteet on analysoitu Kotieläinhoidon tutkimuslaitoksella. Eläinten hankinnassa on avustanut Osuusteurastamo Lihakunta ja Pohj-Suomen Keinosiemennysyhdistys. Selosotbava koo kuuluu neljä teurasmullien ruokintakoetta käsittävään sarjaan. Ens:',.mmisen, toisen ja kolmannen kokeen tulokset on julkaistu jo aikaisewmin (Koetoir_inta ja käytäntö 3/975, /976 ja 7/976). Seuraavassa tarkastellawl koesarjan viimeisen, talvella 972-73 järjestetyn koke2n'tuloksia, ELÄINAINES Koe-eläiminä oli 5 kpl.5-24.5. syntynyttä Ay-sonnivasikkaa. Vasikat saatiin ko2asemalle Vasikkavälityksen kautta 3.6. vasikoiden ollessa tällöin 3-6 viikon ikäisiä. Heinä-syyskuussa vasikat olivat kokeessa, joe;ja puolet vasikoista oli sisäruokinnalla ja puolet laitumella. Täsä selostettava koe aloitettiin marraskuussa vasikoiden ollessa tällöin keskimäärin 9 päivän ikäisiä. Kokeen päättyessä mullien keski-ikä oli 359 päivää. Kokeen alkaessa, painavimman vasikan paino oli 235 kg ja kevyimmän 36 kg. KOEJÄRJESTELYT Vasikat jaettiin kokeen alkaessa iältään ja painoltaan kymmeneen mahdollisimman samanlaiseen 5 koe-eläintä käsittävään ryhmään. Jokainen ruokintaryb, oli omassa karsinassaan rakolattiapihatossa. Ryhmien ruokinta on esitetty taulukossa. Rehunkulutus mitattiin ryhmäkohtaisestl_ karsinoittain.

22 Vasikat saivat joko säilörehua tai heinää tai molempia vapaasti. Puolet vasikoista sai,5 kg ohraa eläintä kohden päivässä ja toinen puoli pelkästään karkearehua. Eläinten painon kehitystä seurattiin punnitsemalla ne neljän viikon välein. Koe alkoi 2..972 ja päättyi 7.5.973. Koe kesti siten 68 päivää. REHUT Heinä ja säilörehu tehtiin suopelloilta timoteivaltaisilta nurmilta. Säilörehunurmesta korjattiin kaksi satoa. Kevätlannoitus oli kg tasaväkevää Y-lannosta/ha ja odelmalle annettiin 4 kg Oulunsalpiew. taria hehtaarille. Puhdasta typpeä tuli siten runsaat 25 kg/ha. Näin suuri typpimäärä on osoittautunut erityisesti nurmien talvehtil naisen kannalta arveluttavan korkeaksi Lapin olosuhteissa. Heinänurmen lannoitus oli 5 kg tasaväkevää Y-lannosta. Osa kokeessa käytetystä heinästä tehtiin säilörehunurmen lannoituksen saaneelta peltolohkolta. Tämä heinä syötettiin koe-eläimille kokeen alkuvaiheessa. Säilöntäainevertailua varten säilörehu tehtiin kummallakin kokeessa olleella liuoksella (AIV- ja Viherliuos) mahdollisimman samanlaisesta ranka-aoneesta, Säilöntäaineita käytettiin ohjeitten mukaiset määrät. Sekä heinå että säilörehu olivat laadultaan ja rehuopilliselta koostumukseltaan hyviä. Heinän korvausluku oli,7 ja.sulavaa raakavalkuaista oli siinä 27 g/ry. Viherliuoksella ja AIV--liuoksella valmistetut säilörehut olivat lähes samanarvoisia. AIV--liuoksella valmistetun rehun korvausluku oli 5,4 kg/ry ja Viherliuoksella valmistetun 5,3 kg/ry. Viherliuoksella valmistettu rehu sisälsi kuitenkin hieman enemmän sulavaa raakavalkuaista (88 g/ry) kuin AIV--liuoksalla valmistettu rehu (79 g/ry). Ohra oli laadultaan normaalia rehuohraa. Mullit saivat kokeessa vapaasti kivennäisseosta ja suolaa. Kivennäisseos sisälsi 95 % AIV-lypsyä ja 5 % Vitamiinilypsyä. Vasikat söivät kivennäisseosta kokeen aikana keskimäärin 5-5 g ja suolaa n. - 8 g eläintä kohden päivässä. Mitä enemmän eläimet söivät säilörehua, sitä suurempi oli myös suolan ja kivennäisseoksen kulutus.

23 TULOKSET Taulukossa 4 on esitetty ruokintaryhmittäin eläinten keskimääräinen ikä ja paino kokeen alussa ja lopussa, rehun kulutus sekä teurastulokset. Eläinkohtaisia tuloksia ei kokeesta voitu saada, koska mullit pidettiin ruokintaryhmittäin viisi koe-eläintä käsittävissä karsinoissa. Teurastulosten ja lisäkasvun vertailu sensijaan on mahdollinen myös yksilötietojen pohjalta. Koska ryhmissä oli vain viisi koe-eläintä, ei yksittäisten ryhmienkään välisestä vertailusta voida tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Koejärjestelyistä johtuen on kuitenkin myös kahden tai useamman ruokintatekijän vertailu kerrallaan mahdollista, joten näin saadaan suuremmat ryhmät vertailtavåksi kerrallaan. Tällä tavalla yhdistetyt tulokset on esitetty kuvassa ja taulukossa 5. Ohraannoksen saaneet mullit kasvoivat keskimäärin 29 g enemmän päivässä kuin ilman väkirehua olleet. Väkirehulisä paransi myös laatuluokkaa ja kohotti teurasprosenttia. Ohraryhmät söivät sekä heinää että säilörehua vähemmän kuin pelkän karkearehuruokinnan saaneet. Sensijaan päivittäin syö dyt rehuyksikkö- ja kokonaiskuiva-ainemäärät olivat selvästi suuremmat ryhmillä, jotka saivat väkirehuannoksen. Viherliuoksella ja AIV7.-liuoksella tehdyt säilörehut olivat kokeessa lähes samanarvoiset. Mullit söivät hieman enemmän AIV-...liuoksella tehtyä säilörehua, mutta Viherliuosryhmät kasvoivat vähän nopeammin. Erot eivät olleet kuitenkaan tilastollisesti merkitseviä Säilörehu-, heinä- ja säilörehu-heinäruokintaa vertailtaessa voidaan todeta, että elopainon lisäys oli hitainta säilörehuryhmissä. Kun heinäryhmien teurasprosentti oli selvästi huonompi kuin säilörehuryhmien ja säilörehu-heinäryhmien, jäi lopullinen kasvutulos heinäryhmisssä heikommaksi. Erot eri ryhmien välillä olivat kuitenkin pienet. Tuotettua lihakiloa kohden säilörehuryhmät kuluttivat,79 ry ja 8 g svr, heinäryhmät,2 ry ja 285 g svr sekä vastaavasti säilörehu-heinäryhmät,46 ry ja 64 g sulavaa raakavalkuaista. Säilörehun korkeasta valkuaispitoisuudesta (keskimäärin 67 g/ry) johtuen on sulavaa raakavalkuaista säilörehuryhmillä tuotettua lihakiloa kohden kulunut selvästi enemmän kuin heinäryhmillä.

PÄÄTELMÄT Kokeessa oli karkearehun laatu erittäin hyvä. Säilörehussa oli sulavaa raakavalkuaista keskimäärin 67 g/ry. Pelkällä säilörehuruokinnalla kertyikin valkuaista tuotettua lihakiloa kohden liian paljon. Väkirehulisä kohotti selvästi mullien teuraspainoa ja paransi teurasarvoja. Valkuaisvajausta ei olisi syntynyt vaikka olisi käytetty suurempiakin ohra-annoksia. Käytetäänkö munien ruokinnassa karkeana rehuna pääasiassa säilörehua vai heinää, on ratkaistava tilakohtaisesti riippuen siitä, kummassa muodossa rehuyksiköt ovat halvemmalla tuotettavissa sekä myös siitä, minkälaisilla kustannuksella tila voi tuottaa tai ostaa väkirehua.

25 Taulukko 2. Koerehujen keskimääräinen rehuopillinen koostumus ja ravintoarvo AIV- Viherliuos Heinä Ohra Kuiva-ainetta % 22,4 22,5 82, 85,5 Kuiva-aineessa % tuhkaa 7,5 7,4 7, 3, orgaanista ainetta 92,5 92,6 93, 97, raakavalkuaista 8,9 9,8 3,4 2, s rasvaa 6,3 5,7 2,6 2, N-vap. uuteaineita 38, 38,4 43,2 77,6 raakakuitua 29,3 28,7 33,9 5,3 Korvausluku, kg/ry 5,4 5,3,7, Täyttävyys, kg ka/ry,23,23,39,87 Srv % 3,33 3,55 7,44 7,57 G srv/ry 79 88 27 78

26 Taulukko. Ryhmien ruokinta Väkirehutaso Ryhmä Säilörehu Heinä (ohraa kg) 2 AIV-,5 3 vapaasti vapaasti 4 II,5 5 6 viherliuos,5 7 vapaasti vapaasti 8,5 9 vapaasti,5

27 Taulukko 3. Säilörehujen keskimääräistä laatua kuvaavia lukuarvoja AIV- Viherliuos Kuiva ainetta % 22,4 22,5 ph --4i 2 3 Tuoreessa näytteessä % sokeria glukoosina,36,49 maitohappoa,39,38 etikkahappoa,6,78 propionihappoa,5,7 voihappoa, ammonium N,5,5 kokonais N,69,74 Kokonaiatypepth % anmoniun-n 7,2 6,8 liukenevaa-n 53,3

. OD... -Eq.UT3: 28 VI VI -.J -- \ k_ri \C) \43 - \. -. - ND FO. --. -.7 CID - ON. N3 -,7 ON... 3. /4. ON VI CD. ND 'A d 'ttx9ex ON 3 CN Ui \ ON V ON \ CN '. kr] ON. o, \ - -. -,3 4 Ui - \_n 74 L.7... 4 -.2 74 ui 3 Ui N3 3.3 s3 ON.. (I3 -.4 ) '.,3 ON 3 CN ND CN,3 43 N o - CN CFN VI ON 3 CN LTI Ui Ui 3i CN /43 P.. '. \J-i.7 VI VI ON 5.,,.7.54 ". 4 C3 _ CN - ON Is3 zz% /PRi a/ -eago tupisa3 42 s k-.3 VI 4. -P. CN -. -.. CN \JI CYN - 7 CN... '. \JI -. -- 4 '.... ON UI a, \ 4 CN -.3 Ui '.... -N -... -- on tup{se 44gs uq. ;sx.3 \. \_ ON. ON -F. ON \ - 7 F. Ui,3 _ - Cr N - - CN -7'- IV - \ N..n - VI \JI.. VI -. - -..... -. lo - - F- - - - - - - V--I - F--57 OD,3 N'. P- ) ON q.asxotmsuaney /4. N. V) Cr '. C\ 3 F3 IV 2

Co t:=,-.. cd P: H - -».p: cp -, 4. -, P: : :, H CC. H.P* EI P P + untlaattm CD EI P: '5 oxx.ain'ea, 29..a ND,3... ND rs3 is.) rs) o o o o o o \JI Ui D Ui Ui Ui Ui 3,) -. rs) 5. «3.3 t4 O: -, p: p: - P: I,. Ca DI- CD DI- DI-.4 to EI,y5 43 4) 5..2) Ui ON V: VI ON V Ui 5.-7 Ui \43 Ui ON \ CD O O O\ \ G \ Cr \ \ I...) 43 Ui k...o Ui C3 \-3 -.3 ON,3 -.3 ON 43 23 mples3 q.outud 4 Ui N3 \.3 O ta toi EI: CD rs, o %. \ `4 VI -...3. s ON ON -.3.--3 N3 \43 ON.-,. ON CSN ON --7... I.- s...3,.3...3..n V CD \ a Cr,. '5 2 5.5 3 Ui -:, lo 43 ND VI N3 Ui 4- Ui ON 3 cc, -, CO t -,.... P:.4 N- P Adite/23 sm.nin3fungeu rehunkulutus ja teurastulokset...n Ui k_ii_i i N3 Co -2. ON OD CN OD No kr: crs CN. CD UiUi \ a_ri Ui ND CD.- ND ND \ ON O's \ \ \ \ -. k.n.. N3 ON ON.3.3.3.3.3 3. -...3 'd c+ Ui kri -. vi VI '.,..) k...) P o VI... No no 't='. KYD le.) --3 lo C, \- p co I c+ VI \.7 4- VI VI. 4. 3. co P N3 '.3 -- P en H - - - H - I-, I-, 4- -4 3 -.3 Co 3 3 --3 -i... P I g.es3loing.sujnol Cf CD J. \ \ ca Ui C: -. 43 VI C+

A- - ; -. -;; - ' _ 4.T -?.4"..7,5744- - -.4=4igv -.- - "; ty, -I "ki, tg,;,:...4'!;. -- 5-8. ly.- Iv'i. ',:' ',i'',,,.,""=,`.'-<.?;,,. ':' -.;.,...,..,...i. --''. :.' :%; -.',.5'''';'''('Y'-'% <--.-2:...,VA,ki'l ".'lk,4'.47..x.'?.7h. t '',...:.:. R N ".V:l..:',e.....,,+.-,..,, --..t.:.,..,---,,,,,...! -... " ', -,,k,"::.' --...ksitil,x;r.,..},--,...,2..."...,,-a. J.,... Jr,,' - -.,.,,..,_,.,-'.j,....--,, v. r.,,..-... "; 4.y,',!de5 T - 45;? ' ''. I A.,,...,.....,,..2.,::,,...,,,...?s" Vf,, N; - rfg-- 4 -, Lts -, J. rl' < 4 9 JO- r s ti[ 7-.,'At..XL 5 - 'X. -, A ->C!,( ''"',V,